Yearly Archives

2015

* Vuosi 2015 ja toteen käyneitä unelmia *

Vuoden päättyminen on summailujen aikaa. Monena vuonna olen toteuttanut blogiin vuosikatsauksen ja vastaavasti monesti se on myös jäänyt työläyden takia tekemättä. Miten tiivistää kokonainen vuosi yhteen postaukseen! Tämä vuosi oli kuitenkin yksi elämäni merkittävimmistä, joten päätin tarttua haasteeseen.

Continue Reading

Jouluarvonta: Voita liput matkamessuille!

Joulukuun 22. päivä. Minulla joulu on virallisesti alkanut ja istun täällä villasukat jalassa äidin ja isän löhötuolissa. Kinkkua pääsin maistamaan jo eilen illalla, kun saavuimme Suomen halki autolla tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Olen jouluihminen vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän – ja tänä vuonna olen päässyt joulufiilikseen jo noin kuukausi sitten!

Kahtena edellisenä vuonna olemme olleet joulun Floridassa, joten joulukoristeiden saapuminen auringonpaisteen osavaltioon toi minulle tänäkin vuonna heti joulutunnelman. Kotiin joulukuun alussa palattuani laitoin ensitöikseni kuusen ja niinpä viimeiset viikot olen fiilistellyt kotijoulua, vaikka koulu onkin pitänyt vielä kiireisenä. Nyt sitten ollaan viikko kyläilemässä täällä pohjoisessa perheen ja kavereiden luona ja ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin joulusta nauttimiseen! Mahtavuutta!

Continue Reading

TBEX-kyselyn tuloksia – paljonko matkabloggaajat reissaavat?

Matkabloggaajakonferenssi TBEX Fort Lauderdalessa päättyi kansainvälisen matkabloggaajakyselyn tulosten purkamiseen. Kyselyn mukaan matkabloggaajat reissaavat keskimäärin 88 päivää vuodessa.17 prosenttia vastaajista ilmoitti matkustavansa enemmän kuin kuusi kuukautta vuodesta. On olemassa nomadi-bloggaajajoukko joka elää matkustaen ja kirjoittaen ilman pysyvää osoitetta, mutta yleisimmin matkabloggaaja näyttää raivaavan tiensä maailmalle vain hetkeksi ja palaa sitten kotiin kunnes maantie taas polttaa.

TBEX Travel Professionals Survey -kyselyyn osallistui 205 vastaajaa ja se suoritettiin lokakuussa 2015 nettilomakkeen muodossa. Vastaajat olivat bloggaajia, kirjoittajia, valokuvaajia, sosiaalisen median sisällöntuottajia ja dokumentaristeja.

aIMG_2627

Minulle on tänä vuonna kertynyt reissupäiviä 93 ulkomailla ja se on eniten mitä olen tähän saakka koskaan vielä matkustanut. Se miten olen päässyt tähän tilanteeseen, johtuu suurelta osalta päätöksestäni lähteä opiskelemaan matkailun liikkeenjohtoa. Olen suorittanut nyt kaksi työharjoittelua kuluneen vuoden aikana ja molempiin on liittynyt ulkomailla olo. Alusta asti päätin, että opiskeluun on pakko saada liitettyä kansainvälistymistä mukaan. Tuntui todella hyvältä olla Fort Lauderdalessa samanhenkisen porukan ympäröimänä.

Minne kyselyyn vastanneet bloggaajat sitten mieluiten matkustaisivat? USAn kaupungeista lista oli mielestäni todella yllättävä:

  1. New Orleans, LA (22 %)
  2. New York, NY (21 %)
  3. Portland, OR (12 %)
  4. Austin, TX (10 %)

Missä ovat Kalifornian, Floridan ja Havaijin auringossa kylpevät kohteet?

Maailman maista (USAn ulkopuolella*) kiinnostavimmiksi kyselyssä nousivat:

  1. Islanti
  2. Kiina
  3. Japani
  4. Uusi-Seelanti
  5. Kuuba

*Kysely oli toteutettu siis Amerikka-näkökulmasta, sillä tulokset esiteltiin TBEX North America -konferenssiin osallistuvia ajatellen.

aIMG_2590

Bloggaajakansaa ei yllättäne, että hotellin ja koko matkakohteen valintaan vaikuttaa nykyään todella paljon wifin saatavuus. 64 prosenttia TBEX Travel Professionals Survey’hyn vastanneista kertoi, että wifi, hinta ja sijainti ovat ratkaisevimmat tekijät majapaikan valinnassa.

Minulla ei ole tällä hetkellä varattuna ei ole yhtään matkaa tulevalle vuodelle, mutta haaveita on sitäkin enemmän. Pitäisi nyt vaan ensin toipua tästä käsillä olevasta kotiinpaluusta taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti (unirytmi on vielä ihan sekaisin). Vuosikelloni on asettunut sellaiseksi, että aina alkuvuodesta poden jonkinlaista ”reissun jälkeistä masennusta” pakkasten paukkuessa ja yritän laittaa itseni reissuhaaveilukieltoon. Ja se sitten purkautuu siihen, että loppuvuosi on alkukevääseen mennessä suunniteltu niin täyteen matkoja kuin kukkaro ja kalenteri suinkin antavat myöten. Vaikka läpi harmaan kiven!

Nollasta siis lähdetään ja luomisprosessi aviomiehelle ideoiden myymisineen ja budjetin kasaan taikomisineen on kyllä aina melkomoista taidetta…

Tyttöjuttuja

Lauantai-iltapäivänä Miamin kansainväliselle lentokentälle lipui solkenaan oransseja takseja ja siellä lomassa eräs musta Jeep, jonka kyydissä istui kaksi ihmistä. Jeepin hoidettua tehtävänsä määränpäässä, istui paluumatkalla kyydissä enää yksi henkilö. Kuljettaja, joka yritti saada jotain selvää monessa kerroksessa kulkevista, monihaaraisista ja kaistarikkaista teistä. Navigaattori pääsi kunnolla töihin laskemaan uutta reittiä vähän väliä, kun tämä kuljettaja oli taas missannut oikean exitin. Kylmähermoisesti matka kuitenkin taittui 8-kaistaista tietä pitkin Fort Lauderdaleen ja erään hotellin pihaan.

Olin saapunut viimeiseen majapaikkaani ennen kotiinpaluuta.

FUNCLICK04-PC20151129124857_1

Vihdoinkin olin vain minä – ja oma tyttöseurani. Seura on toki ollut mitä parhainta, mutta olin asennoitunut koko vuoden ajatukseen, että olen täällä osan aikaa yksin ja halusin sitäkin päästä myös kokemaan.

Eipä aikaakaan, kun olin jo löytänyt Broadway-musikaalin Fort Lauderdalesta (Newsies) ja sunnuntaina kurvasin viettämään kulttuuri-iltapäivää teatterille (katso Facebookista video siitä mitä parkkihallissa tapahtui.). Ennen esitystä ja väliajalla katselin onnentunteiden valtaamana teatterin edestä avautuvaa palmujen reunustamaa jokimaisemaa ja korkeita taloja. Kuinka kaunista täällä voikaan olla! Näistä elementeistä on urbaani sielunmaisemani tehty.

aIMG_7056aIMG_7044aIMG_7042

Musikaali oli hyvä, muttei kuitenkaan mennyt kärkikahinoihin suosikkimusikaalieni joukkoon. Parasta Newsiessä oli tanssikohtaukset, musiikki ja se, että tarina perustui tositapahtumiin. Lähdin hyvillä mielin teatterista ja laitoin tuulemaan kouluhommien kanssa. Kirjoittelin 10-sivuisen raportin syksyn tapahtumista ja aloin organisoida päässäni, että mitä kaikkea pitää vielä ehtiä hoitamaan. Kouluhommia, shoppailua, aurinkoa – siinäpä tärkeimmät taskit viimeisille päiville.

Suuntasin tänään ostoskeskukseen kaktusviittaan sonnustautuneena ja mietiskelin, kuinka osuvasti Strictly Stylen Hanna oli juuri kirjoittanut amerikkalaisten ystävällisyydestä ja siitä miten herkästi täällä sanotaan, jos tykkää jostakin toisen vaatteesta vaikkapa. En pysynyt kirjaimellisesti enää laskuissa kuinka monta kertaa minun kaktusviittaani tänään tultiin kehumaan – ja eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvälle mielelle!

aIMG_3276 aIMG_3286

H&M:ltä hankittu kaktusviitta Bahaman Harbour islandilla.

Kun kurvasin Jeepilläni hotellin pihaan hetki sitten, tuli paikan kokki sattumalta parkkipaikalla vastaan. Hieman keski-iän ylittänyt mies kutsui minua heti lempeällä äänellä sweetieksi ja tiedusteli oliko minulla ollut mukava päivä. Palmunoksat vyöryivät parkkipaikan keltaiseksi maalatun muurin yli ja taas meinasi tulla pala kurkkuun, kuten ostoskeskuksessakin oli jo käynyt. Miksi aina pitää lähteä pois sieltä, missä on niin hyvä olla…

Tietysti siihen on monta hyvää syytä ja kaikkien rakkaiden näkeminen tekee ajatuksesta paljon paremman. Ja se tieto, että tänne tulen taas palaamaan mikäli se vain minusta on kiinni. Sitä ennen on kuitenkin monta monituista postausta kirjoitettavana tästä matkasta ja näistä seitsemästä ikimuistoisista viikosta. Voi kunhan vaan pääsenkään vauhtiin…!

Ps. 24 yötä jouluun! Ensitöikseni kotiin päästyäni rakennan joulupuun ja sitä kyllä jo odotan innolla! Tänään ostoskeskuksesta mukaani tarttui lasinen kala, jonka ripustan kuuseen muistuttamaan tästä syksystä trooppisen meren äärellä.

Bahama osa 1: Avustustarvikkeita ja ylellisyyttä

On vaikea pukea sanoiksi tunnelmia, kun päässä ristiää niin monta ajatusta yhtä aikaa. (Ja ruudulla kipittää pieniä mäkäräisen kaltaisia itikoita, joita kutsutaan täällä sandfly´ksi.) Aion kuitenkin yrittää raapustaa muutaman sanan tien päältä muistiin.

On kolmas – ja viimeinen iltamme Bahamalla – jos luoja suo. Saavuimme monen haasteen jälkeen paratiisiin lauantaina 21. marraskuuta. Suunnitelmamme oli ehtinyt muuttua viisi kertaa erilaisten syiden takia, joista yksi merkittävä oli sää. Täällä kravun kääntöpiirin tuntumassa ohjaimissa ei ole ihminen vaan luonnonvoimat, kuten eräs paikallinen tänään totesi.

aIMG_2812

Continue Reading

Naples-elämää

Lauantai seitsemäs marraskuuta oli ilonpäivä. Kuten Amerikassa kuuluu, kävelin saapuvien matkustajien terminaalin kioskiin ostamaan ilmapallon ja asetuin kyltein, kukkasin ja ilmapalloin varustautuneiden ihmisten rivistöön odottamaan sitä oikeaa kasvoa. Ensin saapui Finnairin miehistö uniformuissaan ja sitten saapui hän. Lähes kuukauden yksin reissaamisen jälkeen oli taas jotain todellisen tuntuista elämässä. Sykkivä sydän ja lämmin, tuttu rinta, jota vasten painaa poski pastellisessa kuplassani, jossa olin elänyt tätä ikimuistoista syksyä.

aIMG_2557

Naplesissa päivät ovat noudatelleet uuden majapaikan ja jaetun arjen myötä seuraavaa kaavaa: Make on jetlagin ansiosta noussut tekemään töitä aikaisin aamulla ja minä olen nukkunut univelkoja pois aamun ensimmäiset tunnit. Puoleen päivään mennessä olemme ehtineet ulkona tietokoneella työskentelyn lisäksi ottaa aurinkoa ja pulikoida uima-altaalla. Floridan sää on autuaallinen, sillä mittari pysyttelee 30 asteen ympärillä yötä päivää ja hyttyset eivät ole kiusana. Niinpä ulkona voisi periaatteessa asua.

aIMG_6211aUntitled-1

On meillä kuitenkin katto päällämme. Tämän hetkinen majapaikkamme Lemon Tree Inn on kaikista Naplesissa kokemistamme viidestä hotellista paras ja kotoisin. Kun maanantaina muutimme tänne old-florida-tyyliseen huoneeseen, ei riemullani ollut rajoja! Juuri tällaiseen sisustustyyliin olen viime aikoina hurahtanut aivan täysin.

Olen jo useita vuosia käyttänyt ja kerännyt Henri Bendelin kalentereita ja uusin yksilö tuntuu sopivan vallitsevaan ympäristööni täydellisesti. Toivon, että sivut imevät sisäänsä Kalifornian ja Floridan huolettomuutta ja tuleva vuosi täyttyy päivistä täynnä näitä samoja tunteita kuin olen täällä saanut kokea.

aIMG_2509 aIMG_6238

Aurinko laskee täällä klo 17.40 ja silloin olemme olleet yleensä rannalla. Majapaikkamme sijaitsee mailin päässä Naplesin biitsiltä, joten sinne voi kävellä joko iltalenkin, uimisretken tai piknikin merkeissä. Nämä kuvat on otettu iltalenkiltämme.

aIMG_2511 aIMG_2524aIMG_6249 aIMG_6262 aIMG_2521

Jenni hoksautti Key Westissä ollessamme, että auringon laskettua pitää odottaa vielä hetki (useat nimittäin kääntyvät kannoillaan heti, kun aurinko on painunut meren taakse). Vähän auringon mailleen painumisen jälkeen tulee ihana sininen pastellihetki, joka on vähintän yhtä taianomainen kuin itse auringonlaskukin.

aIMG_2538aIMG_2543aIMG_2534

Eilen illalla olimme toisella rannalla – sillä vähän pelottavalla autiolla sellaisella – kolmistaan ja näimme taas tulikärpäsiä. Kävelimme pimeässä ehkä tunnin ja en ollut enää ollenkaan niin säikky kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen ajoimme Fort Mayers Beachille jäätelölle. Kävimme läpi mitä Bahamalle omalla koneella matkustamisessa tulee ottaa huomioon ja tänään tehtäväni on soittaa Eleutheran FBO:lle, jotta saan lisää kokemusta yksityislentämiseen liittyvistä käytännönasioiden hoitamisesta. Mahastani ottaa vähän väliä, että onko tämä kaikki totta. Ja jännittää. Mutta hyvällä tavalla.

Päätän tämän postauksen eiliseen Oton postaamaan ajatukseen, joka sopii elämäntilanteeseeni juuri nyt täydellisesti:

aIMG_6335

Yksin, kaksin vai paikalliskavereiden kanssa reissuun?

*Yhteistyössä Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistyksen kanssa*

Luin juuri Vaihda vapaalle -blogista hyvän postauksen siitä, että minkä vuoksi hän matkustaa ja aiheesta oli tosi mielenkiintoista lukea näin itsekin parhaillaan reissun päällä ollessa. Viime päivinä olen miettinyt omalla kohdallani erityisesti kolmea asiaa:

  1. Yksin matkustaminen ja pelkojen voittaminen
  2. Paikallisen kanssa vieraan maan kokeminen
  3. Ystävien ja/tai aviomiehen kanssa reissaaminen

taco_naplesIMG_6086

Aion kirjoittaa oman postauksen yksin matkustamisesta ja pelkojen voittamisesta. Tiedän, että olen ehkä keskivertoa rohkeampi lähtemään tai keskivertorohkea ainakin. Vaikka tämän syksyn viime hetken (ihanien!) muutosten vuoksi en ole tällä matkalla paljon yksin aikaa viettänyt, olen tälläkin matkalla kokenut sitä tunnetta, minkä yksin kaiken selvittäminen eri kulttuurissa tuo: se on huikeaa! Niinä hetkinä sitä voi korvissa kohisten kasvaa henkisesti, niin että sen voi itse huomata ja tuntea.

Yleensähän oman kasvun huomaa lähinnä jälkeenpäin ja hiljalleen (oli kyse sitten lihomisesta tai henkisestä kasvusta, haha!) Olen myös saanut oppia, että vaikka New Yorkin tai Los Angelesin kaltasiin metropoleihin matkustaminen yksin ei pelota vaan lähinnä jännittää, olen luontomatkailijana varsinainen vellihousu. (Mutta tämä aihe vaatii vielä työstämistä päässäni, joten kirjoitan sitten, kun olen edennyt tässä aiheessa ja päässyt eteenpäin pelkojen voittamisessa.)

taco3

Tänään minulla on mielessä se, miten paljon olen saanut irti tästä maasta tänä syksynä, kun minulla on ollut hyvin paikat tuntevia paikallisoppaita seuranani. Los Angelesissa matkustin ystävien kanssa, jotka tuntevat kaupungin todella hyvin. He olivat viettäneet paljon aikaa kaupungissa paikallisten ystäviensä kanssa ja sitä myöten oppineet kaupungin salat.

Naplesissa minulla on ollut paikallisoppaana täällä paljon aikaa viettänyt henkilö, jonka firmalle teen työharjoittelua. Tutustuin Maken kanssa Janneen viime joulukuussa Key Westissä yhteisten kavereidemme kautta ja siitä syntyi pikkuhiljaa ajatus, että voisin edistää opintojani yhteistyön merkeissä. Eilen söimme lounasta syrjässä kaikesta olevassa pienessä ravintolassa, jonne sisälle astuttuani tuntui kuin olisin saapunut Meksikoon. Taisimme olla ainoita valkoihoisia asiakkaita ja minua tuijotettiin suurella mielenkiinnolla. Nappasin postauksen kuvat lähtiessämme, jolloin ravintola oli tyhjentynyt lounasvieraista.

taco

Ravinolassa mietin, että mistä kaikesta tavallinen turisti jääkään paitsi, jos ei ole ketään hyvin paikan tuntevaa tuttua olemassa. Kolmatta kertaa itsekin olen jo Naplesissa ja niin paljon on edellisillä reissuilla jäänyt kokematta.

Olen varmaan kirjoittanut ennenkin siitä, että kun matkustin vuonna 2011 New Yorkiin opiskelemaan, enkä alussa tuntenut Amerikan mantereelta yhtään ihmistä (se oli villi tunne se myös!). Nyt olen todella onnellinen, että Amerikka-perheeni on kasvanut niin valtavasti neljässä vuodessa. Toissa yönä yritin alkaa katsomaan Suomenkin tv:ssä pyörivää Jane the Virgin -telenovelaa ja sain ladattua tietokoneeseeni sen täysin lamauttaneen viruksen. Suomessa oli aamuyö, joten oli todella helpottavaa, että oli hereillä olevia henkilöitä joihin ottaa kännykällä yhteyttä, kun pieni paniikki meinasi iskeä. Ja niin ongelma ratkesi.

taco2

Mistä niitä paikallisia tai oman lempimaan hyvin tuntevia ihmisiä sitten voi löytää? 

Oma neuvoni on, että kannattaa hakeutua harrastustoiminnan kautta ”piireihin”. Minun elämän käänteentekevä hetki on ollut liittyä Suomi-Amerikka Yhdistykseen ja sitä kautta verkostoni ovat hiljalleen alkaneet kasvaa.

Toinen hyvä tapa on perustaa matkablogi – tai lukea muiden blogeja.

Ilman näitä kahta asiaa en olisi ikinä tavannut Amerikka-siskojani enkä olisi nyt kokemassa tätä marraskuuta auringossa. Sain kesällä Helsingin Suomi-Amerikka Yhdistykseltä Suomi-Amerikka-ystävyysstipendin, joten ihan rahan arvoista etuakin jäsenyys on tuonut tullessaan. Suurin höyty on kuitenkin ehdottomasti henkinen pääoma, jota olen saanut niistä ihmisistä, joihin olen tutustunut.

Suomi-Amerikka Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa (paikallisyhdistyksiä löytyy eri puolilta Suomea) ja NAME-verkostoomme ei tarvitse edes liittyä vaan voi tulla vain mukaan. Toki kavereita saa myös matkoilta ihan vain sillä, että alkaa juttelemaan ihmisille. Etenkin, kun on yksin liikenteessä, on tutustuminen melkeinpä pakollista ja automaattista.

IMG_6136

Kiitos paikallisoppaan, pääsin myös näkemään auringonlaskun eilen valkohiekkaisella autiolla rannalla. Siitä lisää tulevassa pelkojen voittamis -postauksessa. Nyt on tullut aika lähteä hakemaan omaa kultaani Miamin lentokentältä! Ystävien kanssa matkustamisen, paikallisoppaan kanssa hengaamisen ja yksin reissaamisen palettiin on aika ottaa nyt mukaan vielä yksi säe nimeltä parisuhdematkailu.

Ps. Arvatkaa muuten mitä hassua eilen sattui? Pesukarhu tuli ja vohki eväsleipäni uima-altaalta! Olin illalla poolilla ja jätin leivät hetkeksi tuolin viereen maahan, kun varas iski. Ovela pikkuvaras oli pitänyt minua ilmeisesti koko ajan silmällä, sillä näin pesukarhun tuolini takana ennen kuin siihen istuin.

Pps. Näin eilen myös tulikärpäsiä ensimmäistä kertaa elämässäni! Huikeita olentoja!

Arkea ja lentokoneita Floridan Naplesissa

Uusi viikko, uusi kaupunki. Olen siirtynyt pitämään tukikohtaa tällä viikolla Naplesiin Meksikonlahden rannalle ja joutunut opettelemaan nukkumaan taas yksin, kun Sanna lähti maanantaina kotimatkalle Suomeen. Onneksi enää ei ole kuin kaksi yötä nukuttavana ennen kuin elämäni rakkaus saapuu kaupunkiin – sitä en malta enää odottaa! Toisaalta aika kyllä kuluu siivillä, kun joka päivä eteen tulee uusia mielenkiintoisia kokemuksia, kuten eilinen lentokoneen pesupäivä.

FullSizeRender-5

Pastellinen Naples on kylpenyt yli 30 asteen helteissä ja aloitin päiväni eilen myöhäisellä aamupalan ja lounaan yhdistelmällä kaupungin pääkadulla, 5th avenuella. Kelpasi mutustella kreikkalaista salaattia ulkona ja katsella kaunista kaupunkikuvaa. Naples on tähän aikaan vuodesta aika rauhallinen kaupunki, sillä sesonkiaika on alkamassa vasta vähän myöhemmin syksyllä.

IMG_6021

Kaupungilta siirryimme lentokentälle pesemään lentokonetta, jolla olimme tehneet viikonloppuna Key Westin retken. Rakastan lentokenttiä ja olen päässyt käymään nyt Floridassa ollessani jo viidellä eri kentällä: Pompano Beach Airpark, Fort Lauderdale-Hollywood international, Miami international, Key West international ja Naples Muncipal.

IMG_6005IMG_5999 FullSizeRender-6 aIMG_6011

Lentokentillä riittää kuvattavaa, kun on palmuja ja toinen toistaan hienompia ilma-aluksia. Fort Lauderdalessa alkaa tänään suuri Boat Show, jota mainostettiin myös lentokentillä kertoen, että alueen FBOille (termi, josta kirjoitin viime postauksessa) laskeutuu yli 1000 yksityiskonetta näiden venemessujen takia. 32 maata on edustettuna ja vieraita saapuu kaikkialta maailmasta. Tapahtuma on mainoksen mukaan verrattavissa vaikutusvaltaisuudeltaan Super Bowliin. Meilläkin on tarkoitus mennä käymään tutustumassa messuihin jonain päivänä, koska maassa maan tavalla! 😀

IMG_6035FullSizeRender-4

Mutta välillä pitää tehdä ylläpitotöitä ja niinpä työnsimme koneen hallista pesupaikalle iltapäivän helteessa. Ensin kone kasteltiin letkulla kauttaaltaan ja sen jälkeen harjattiin ja hinkattiin sienellä ja vielä loppuhuuhtelu. En ole tainnut ikinä pestä edes autoa, joten kokemus oli minulle taas aivan uutta. Lopussa Janne otti vähän kuvia, kuinka helppoa elämä on, kun on työharjoittelija ;D

IMG_6052aIMG_6024

Lentokoneen peseminen oli hauskaa puuhaa. Hommien tultua valmiiksi Janne lähti katsomaan auringonlaskua luonnonpuistoon ja minä siirryin omaan ”puistooni” Coastland Center -ostoskeskukseen, jossa viihdyin koko illan. Yritin etsiä uutta uikkaria FLL:ssä rikkimenneen tilalle, mutta hinnat olivat alkaen 100 dollaria, joten projekti jäi edelleen kesken. Sen sijaan löysin käsilaukun (koululaukun!), topin ja kengät.

IMG_6047

Nyt vatsa kurnii siihen malliin, että lähden aamupalahommiin. Tänään aion tehdä hommia vähän koneella ja vastailla rästissä olleisiin viesteihin. TBEXiä on vielä paljon purkamatta ja muistiinpanot pitää tehdä puhtaaksi ja luoda kontaktirekisteri kaikista henkilöistä, joilta sain käyntikorit (niitä on noin 40!). Toimistopäivä siis tänään tiedossa. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kommentoikaa, jos on jotain juttuja, josta haluaisitte lukea tästä blogista. Kirjoitustahti on ollut nyt harmillisen epätasaista, mutta instagrammia päivitän aika säännöllisesti -> @ulletin