tammikuu 2014

Olemme arponeet loppuun asti, että minne jatkaisimme täältä St. Pete Beachiltä, josta lähdemme tarkalleen ottaen 1 tunnin ja 15 minuutin päästä tästä kirjoitushetkestä (eli vielä yhden postauksen ehtii tekemään, onhan tässä aikaa! ;D) Lopputulos: emme vieläkään tiedä. Vahvimmat vaihtoehdot ovat Tampa ja Naples. Lähdemme metsästämään auringonpaistetta, joka eilen häipyi pilvien taakse.

Eilinen jouluaatto kului rennoissa merkeissä ja pitkästä aikaa päivä kuvina tyyppinen postaus luvassa.

Heräsimme aamulla vaaleanpunaisen linnan toisessa kerroksessa. Sää oli vielä ihan hyvä, vaikka koko ajan oli puhuttu, että jouluna on hirveän huono keli.

Päätimme, että vietämme tämän päivän ”ihan vaan kotosalla” ja aloitimme päivän hotellissa  tarjoiltavalla aamupalalla. 70 dollarin aamiainen kahdelta oli kalliimpi kuin useimmat illalliset juomien kanssa. Mutta olihan se herkullista.

Ennen aamiaista poikkesimme kysymään hieronnoista. Aikoja olisi ollut saatavilla 300 dollarin hintaa vastaan, joten päätimme vielä ”harkita” asiaa.

Aamupalan jälkeen tulimme takaisin hotellihuoneeseen ja otin koko vuoden makoisimmat päikkärit. Tiedättekö sellaiset A-luokan unet, jonka jälkeen on suorastaan uudestisyntynyt. Kuvan mies ja delfiini eivät liity tapaukseen. 

Sitten lähdimme kävelylle rannalle, jossa tuuli jo todella voimakkaasti. Lämmintä silti riitti. Kerkesimme myös hetken loikoilla riippumatossa ja uima-altaalla ennen kuin patjoja alettiin kerätä pois lähestyvän myrskyn tieltä.

Sisälle tultuamme joulumuori oli saapunut aulaan lukemaan satuja lapsille. Tarjolla oli myös pipareita ja kuumaa kaakaota. Jäimme syömään piparit ja myöhemmin kun olimme taas huoneessamme toi huonepalvelu vielä lautasellisen pipareita meille huoneeseen kera joulutoivotusten.

Joulupukin rouva on hieman eri näköinen täällä puolen palloa.

Joulu ja hieno hotelli tarjosivat mainiot puitteet laittautumiselle. Papukaijamekko pääsi ensi kertaa reissulla päälle. Järkkäri ei iltalaukkuun mahtunut, joten kuvat ovat vähän suttuisia.

Huonon sään takia uima-altaalla iltaisin näytettävä elokuva oli siirretty tällä kertaa sisätiloihin. Kävimme katselemassa jonkun perheen kanssa jouluaiheista elokuvaa ja syömässä paikallista herkkua s’moreja, jota yleensä syödään nuotion ääressä siten, että suklaa ja vaahtokarkit sulaavat keksin sisään. No maistuvat ne hyvälle ihan noin kylmänäkin.

Näiden ”alkupalojen” jälkeen siirryimme sitten syömään illallista yhteen hotellin ravintoloista. Siellä ei tullut räpsittyä kuvia.

Loppuillasta menimme kuuntelemaan pianistia aulaan, kuten olimme suunnitelleet. Mies oli todella taitava ja ”miksasi” yhteen joululauluja ja muita universaalisti tunnettuja kappaleita. Istuimme pitkään kuuntelemassa ja katselemassa, kun ihmiset kävivät ottamassa kuvia itsestään ison kuusen äärellä. Oloni oli tosi stressitön ja onnellinen.

Jotenkin tykkään kovasti tällaisista amerikkalaisista hotelleista, joissa on järjestetty monenlaista mukavaa ihmisten ilahduttamiseksi. Päivän aikana tuli mieleen kolmen vuoden takaiset hupattelut New Yorkista, jossa Angelan kanssa osallistuimme erilaisiin järjestettyihin aktiviteetteihin mm. eri hotelleissa ja Empire State Buildingissa, jossa kävimme easter egg huntingissa. Kuten ennenkin todettu, leikkimielinen sydämeni viihtyy hyvin täällä kaltaistensa hupsujen joukossa ja onneksi tuo kaveri tuossa vieressäkään ei pane pahakseen näitä hömpötyksiä.

Jaikks nyt pakkaamaan ja baanalle! Katsotaan missä tavataan seuraavan kerran! Hauskaa joulupäivää kaikille!

Täällä on vielä aatonaatto, siellä jo jouluaatto, joten haluamme toivottaa teille lukijoille, ystäville ja rakkaille mitä lämpimintä joulumieltä ja hyvää joulua täältä Meksikonlahden rannalta Sankt Petersburgista sinne missä te ikinä olettekaan.

Meidän päivämme on tänään kulunut Salvador Dali -museossa, jossa oli vierailevana näyttelynä nimikkotaiteilijan rinnalla Pablo Picasso. Molemmat taiteen suurmiehet lukeutuvat ylivertaisiin suosikkeihini, joten näyttely oli todella elämyksellinen ja ansaitsee myöhemmin oman postauksensa.

Postauksen kuvat otimme päivällä täällä Loews-hotellistamme, joka on todella nätti vaaleanpunainen linna (muttei paratiisi, siitäkin oma postaus tulossa).

Aamupalalla mietiskelimme kaikkia rakkaitamme siellä kauakana ja lähetimme hyviä jouluajatuksia sinne. Totesimme myös, että tämän syksyn rutistuksen jälkeen emme olisi jaksaneet lähteä joulurundille pohjoiseen, jollainen se meidän lapsettoman pariskunnan kohdalla on tupannut olemaan lukuisine kyläpaikkoineen (viime kerralla taisimme nähdä reilusti yli 50 läheistä sillä muutaman päivän reissulla!). Nyt nautiskelemme siitä, että on aikaa levähtää ja olla kahdestaan.

En muuten saanut aikaiseksi korjauttaa puhelimeni wifiä ennen reissua (tai voinut olla siitä erossa jotta sen olisi voinut korjauttaa), joten olen viettänyt koko loman ilman kännykkää ja Instagramia. Se ei ole kuitenkaan ollut huono juttu. Nyt kun odotamme ruokaa ravintolassa huomio kiinnittyy ympärillä oleviin ihmisiin ja olemmekin jutelleet paljon paikallisten kanssa täällä. Olemme myös aktiivisesti huomanneet sen, että kenen kanssa sitä pöydässä istustaan. Just us two. <3

Huomisen suunnitelmat ovat vielä hieman auki. Ehkä istumme alas kuuntelemaan muusikkoa, joka iltaisin soittelee flygelillä joululauluja ala-aulassa. Auringonlaskun aikaan olisi tarjolla myös elokuva uima-altaalla ja joulukertomusten lukemista kuusen äärellä. Ajattelin antaa Makelle lahjaksi hieronnan joten siinäpä päivän tärkeimmät menot.

Kirjoitin aiemmin, että suomenkieliset joululaulut kuuluvat joulukuuhun. Niinpä Jarkko Aholan joululevy soikin täällä nyt. Oma kulttuuri on tärkeä asia jouluna. Onneksi nykyaikana välimatkasta huomimatta kaikki ollaan saman netin äärellä, haha!

Näissä mietteissä siis vielä kerran hyvää joulua ihanaiset! Syökää kinkkua meidänkin puolesta!

Meidän aikamme Key Westissä alkaa olla lopuillaan. Viikko sitten saavuimme Parrot Key Hotel & Resortiin ja paikka hurmasi meidät heti ensiminuuteilla. Kuusi päivää ristimässämme ”viidakkoparantolassa” on tehnyt terää ja huomenna jatkamme seikkailua eteenpäin mieli ja ruumis rentoutuneina siitäkin huolimatta, että jälleen matkaamme tuli isoja muutoksia. Eilen selvisi, että Airbnb host ei ollut ollut meille rehellinen ja majoituksemme peruuntui. Niinpä jouduimme taas lennosta muuttamaan suunnitelmia, mutta onneksi tänä iltana korvaava suunnitelma löytyi (saa nähdä kauanko se on voimassa tällä menolla, ha!)

Lupasin esitellä hieman tätä paikkaa ihan omassa postauksessaan. Suurin ihastuksen aihe meille on ollut tämä huoneistomme. 56 neliötä ja kaksi parveketta täyttä ihanuutta. Turkoosin sängyn päädyt ovat tyynyjen alla koristeltu ananaksen muotoisin koristeleikkauksin. Ananaksen! Parvekkeen takaa avautuu viidakkohenkinen maisema niin täynnä palmuja, että näkyvyyttä ei ole pitkälle.

Tupakeittiössä olemme paahtaneet leipää ja ihailleet Key West -tyylisiä taideteoksia seinillä. Kuten jo mainitsin tässä asunnosa on kolme kerrosta joihin asunnosta sisältä on portaat, mutta meidän käytössämme on vain kakkoskerros. Yläkerran ovi on lukossa ja se lienee jokin varastotyyppinen tila. Tupakeittiön parvekkeelta on maisema uima-altaalle ja siellä olemme parina iltana googletelleet uusia majoitusratkaisuja edellisten mentyä mönkään.

Aamupalaa ja muuta kevyttä syötävää on mahdollista nauttia uima-altaan vieressä olevassa rantabaarissa. Kaiken kaikkiaan resortissa on neljä pientä allasta, jotka kaikki sijaitsevat kuin viidakon uumenissa runsaan palmukasvuston ympäröimänä. Lomatyylinen musiikki soi yleisillä alueilla.

Parrot Key Hotel & Resort sijaitsee veden äärellä, mutta tällä puolen saarta ranta ei ole uimarantaa. Hotellista voi kuitenkin vuokrata vesiskoottereita, kanootteja ja suppilautoja, joten vesille kuitenkin pääsee ja hiekkaakin löytyy.

Ja jotta joulun läheisyys ei pääsisi unohtumaan, on paikka tietysti koristeltu amerikkalaiseen tapaan runsaasti ja näyttävästi. Tällainen paratiisi meidän täytyy nyt jättää taaksemme. Toivottavasti kaikki jatkossa ei ole pettymystä, heh. Huomenna suuntaamme Floridan länsirannikolle. Yövymme yhden yön Naplesissa ja sen jälkeen ajamme St. Petersburgiin eli Flordian Pietariin.

Tuntuu jotenkin, että runosuoni ei ole nyt parhaimmillaan. Minkälaisia postauksia toivoisitte lukevanne täältä? Toiveita otetaan vastaan, jos ehditte joulukiireiltänne kommentoimaan.

Iloista jouluviikkoa Suomeen! Aatto on jo todella lähellä, nyt pitää olla tooodella kilttinä! =)

Olen tippunut laskuista päivien kanssa. Onnellisuus on valunut yli äyräiden viime päivät ja tuntuu niin hyvältä nonstoppina. Yksi päivä ajattelin, että jos mun pitäis luoda kaupunki, siitä tulisi juuri tällainen kuin Key West on. Pastellivärejä, pieniä pitsihuviloita, turkoosi meri kaikkialla, aurinko paistaa joka päivä, ihmiset ovat hauskoja ja ystävällisiä, taide on värikästä ja iloista, joulukoristeissa ei kitsastella, ruoka on hyvää, palmut huojuu, kukat kukkii… Paikallisten mielestäkin tämä paikka on paratiisi. Everyday is a sun day.

Uskomattomia asioita on tapahtunut. Käytiin suppailemassa mangrovemetsissä kaksistaan toissapäivänä ja eilen kaverimme lensivät tänne pienoislentokoneella. Mekin pääsimme lentämään Key Saarien yläpuolelle ja toteamaan, että maisema on kuin sadusta.

Sain eilen ensimmäiset työharjoitteluhommat tehtyä ja myös Make on tehnyt vähän töitä. Näissä puitteissa voisi kyllä tottua työskentelemään. Tänään meidän pitää vaihtaa huonetta täällä majapaikassa, koska joku oli varannut tämän kahdessa kerroksessa olevan villan kokonaan, niinpä meidät sijoitetaan toisaalle loppuajaksemme eli viikonlopuksi. Ensimmäiset pakkaushommat siis odottavat nyt.

Koska ei ole aikaa nyt pidemmälle postaukselle, laitan vain aurinkoenergiaa tulemaan näiden vedenkestävällä Olympus Tough TG-3 kameralla otettujen kuvien myötä. Sain kameran etukäteisjoulu- ja synttärilahjana Makelta ja voi että siitä on jo ollut paljon iloa!

Joku sanoi kerran, että eläkepäiviä pitäisi ripotella säännöllisesti pitkin matkaa onnellisen elämän saamiseksi. Viisaita sanoja. ”Elämä on ihmisen parasta aikaa.”