Muistan lukeneeni vuosia sitten ”1,000 Places to See Before You Die In the U.S. and Canada”-kirjasta Oklahoma National Stockyards-karjahuutokaupasta ja jostain kumman syystä tämä kohde on pysynyt mielessäni. Kun päätimme kesän matkallamme ajaa Dallasiin Oklahoma Cityn kautta, olin iloinen, että osuimme kaupunkiin maanantaina.
Oklahoma National Stockyards on maailman suurin stocker/feeder –karjamarkkina ja live auctioneja järjestetään maanantaisin ja tiistaisin klo 10 lähtien. Kenellekään ei tarvitse ilmoitella etukäteen tulostaan, voi vaan mennä paikan päälle koska tahansa klo 10 jälkeen ja istua seuraamaan huutokauppaa.
Näillä erittäin vakavahenkisillä 8 vinkillä olet kuin kalavedessä muiden cowgirlien ja cowboyden joukossa:
1. Valitse päivän asuksi valkoinen t-paita tai flanellipaita, jalkaan farkut ja bootsit. Uskottavuuttasi lisää huomattavasti myös farkkuhaalarit sekä stetson tai lippis. Pitkä hame/mekko ei ole tähän ympäristöön sopiva asuvalinta, vaikka olisi lenkkarit jalassa, huomasin.
2. Kun saavut Stockyardsille (2221 Exchange Ave, Oklahoma City), älä anna alueen ja rakennuksien hieman kulahtaneen ulkonäön hämätä. Olet oikeassa paikassa. Tämä ei ole kaupallinen nähtävyys vaan maksuton tilaisuus nähdä oklahomalaista arkea. Parkkeeraa autosi lava-autojen ja karjankuljetusvaunujen sekaan kuoppaiselle parkkialueelle.
3. Opasteita ei ole, joten seuraa tai kysele muilta karjahuutokauppaan osallistuvilta minne pitää mennä. Jos paikalla ei ole ketään jolta kysyä, nouse portaat ylös ylikulkusillalle ja suuntaa kohti oikealla olevaa punaista tiilirakennusta.
4. Hengitä normaalisti nenän kautta, vaikka maaseudun ”tuoksu” on… voimakas, lievästi sanottuna.
5. Tervehdi vastaantulevia karjanomistajia sekä lehmipoikia ja –tyttöjä ”Howdy!” Tiedä myös, että cowboy-nimitystä käytetään vain palkatusta työvoimasta, ei karjanomistajista (cattlemen).
6. Kun kävelet ylikulkusillalla – cowboy-tyyliin luonnollisestikin – arvioi alapuolellasi olevassa suuressa karja-aitauksessa myynnissä olevia nautoja asiantuntevasti.”Komea jössikkä, karva kiiltää…”. Älä pelästy lehmien äänekästä ammuntaa, kun niitä ajetaan rampeissa kohti huutokaupparakennusta näytille potentiaalisille ostajille.
7. Astu punatiilisen rakennuksen ovesta sisään kuin tietäisit tarkalleen mitä on tulossa. Istu takariviin tarkkailemaan kaupankäyntiä, jossa kymmenettuhannet dollarit vaihtavat omistajaansa muutaman minuutin välein pelkällä pään nyökkäyksellä huutokaupan vetäjän suuntaan. Älä siis nyökyttele turhia, jos et ole aikeissa ostaa 20 vasikkaa. Ota kuitenkin kasvoillesi ilme kuin ymmärtäisit huutokaupan vetäjän laulamaa liturgiaa, vaikka se kuulostaakin täydeltä heprealta.
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan videon karjahuutokaupan yhdestä ”huudosta”.
8. Kun huutokauppa on ohi, aja parin sadan metrin päässä olevan Cattlemen’s -ravintolaan legendaariselle rib eye-pihville ja huikkaa lähtiessäsi ovella kovaan ääneen ”See ya all next Monday!”
6 Comments
Erikois propsit sille lappuhaalareissa videossa kuvan eteen seisomaan tulleelle herralle. Ei tiennyt pääsevänsä laajaan levitykseen Suomeen 🙂
Miten tuosta meklarista saa mitään selvää?
Joo, erikoiskiitokset lappuhaalari-isännälle esiintymisestä videossani 🙂 En ollut ehkä parhaalla mahdollisella paikalla videoimista varten, mutten viitsinyt lähteä ryysimään eturiviin…
Ei siitä meklarin ”puheesta” voi saada kukaan selvää. Suurin osa näytti seuraavan huutoja edessä olevilta näyttötauluilta, joissa oli hurjasti numeroita ja nimiä.
Aika hurjaa touhua! Propsit että uskalsitte paikalle, mä en varmaan ilkeäis mennä. 🙂
Ei tässä ollut mitään uskaltamista, mun mielestä 🙂 Huutokaupan sihteeri toivotti meidät tervetulleiksi, kun kyselin häneltä mihinpäin pitäisi mennä ja sanoi, että olemme valinneet hyvän päivän tulla katsomaan huutokauppaan. Kaikki olivat muutenkin todella ystävällisiä, vaikka ei ehkä ihan sopeuduttu joukkoon 🙂
Haha, mikä postaus, ihan hullun hauska! 😀 ja ei vitsi miten mahtava kokemus tää on taatusti ollu, ei välttämättä ihan kuka tahansa uskaltais tuonne lähtä.
Kiitos, Inka. Tämä oli kyllä hauska kokemus enkä kyllä miettinyt kertaakaan, etten uskaltaisi mennä 🙂