Kun Las Vegasin pelikoneiden kilinä alkaa ahdistaa ja kaipaat hetkeksi toisenlaisiin maisemiin, hyppää auton rattiin ja suuntaa I-15 -tietä pohjoiseen. 55 kilometriä interstatella, oikealle exitin 75 kohdalla, vielä 25 kilometriä Valley of Fire highwayta ja olet puiston portilla – Vegasin vilskeestä tänne ajaa alle tunnissa.
Valley of Fire State Park on Nevadan vanhin ja suurin puisto. Ensimmäisenä vastassa ovat mehiläispesiä ja pääkalloja (näkeekö joku muu saman?) muistuttavat punaiset hiekkakivimuodostelmat, jotka ovat toki hienoja, mutta mietin jo, että ”näidenkö takia ajoimme tänne saakka?”
Malttia, malttia. Parhaita maisemia pitää vähän odottaa ja se odotus palkitaan moninkertaisesti. Uskomattomia värejä ja muotoja tulossa kilometrikaupalla!
Suurin osa kesäkuukausina vierailevista autoilee 17 kilometrin reitin puiston läpi, jonka varrella on useita patikointi- ja kalliokiipeilypaikkoja sekä piknik-alueita, joille voi pysähtyä grillaamaan ja syömään. Kun ollaan Nevadan aavikolla, lämpötila nousee helposti yli 40 asteeseen eikä viilentävää varjoa löydy mistään, paahdetta ei pääse karkuun muualle kuin autoon.
Meidän vierailupäivälle sääennusteet lupasivat 117F (=47C) ja patikointipolkujen aloituspisteissä oli punaisia kylttejä, joissa painotettiin, että ”hiking” tässä kuumuudessa ei ole suositeltavaa. Eipä olisi tosin tullut mieleenkään. (Varsinkaan kun olimme muutamaa päivää aikaisemmin todistaneet Pagessa Arizonassa, miten armoton helle ja patikointi Horseshoe Bendille aiheuttivat Ullalle auringonpistoksen. Postaus aiheesta Ullan Stilettikorkokanta-blogissa). Juotavaa kului kiitettävästi ”hetki ulkona kuvaten ja maisemia ihaillen, nopeasti takaisin ilmastoituun autoon ja kylmä juoma käteen”-taktiikalla. Jotkut olivat päätyneet vähemmän hikiseen ratkaisuun; auton ikkuna auki, ”räps” ja matka jatkui.
Valley of Fire on varmasti kiva kohde kaikkine aktiviteetteineen syksymmällä, kun ilma viilenee. Puisto on auki ympäri vuoden ”from sunrise to sunset”. Suosittelen pysähtymään myös visitor centerissä, jonka näyttely avaa hienosti Valley of Firen geologista syntyhistoriaa, luontoa ja eläimistöä.
Hyvän päiväsetin saa jatkamalla matkaa Lake Meadille (Lake Mead National Recreation Area) ja sieltä takaisin Las Vegasiin. Tai jos on lähtenyt liikkeelle hyvissä ajoin aamusta, ehtii nähdä Lake Meadin ja Hoover Damin.
Valley of Fire; hot or not?
6 Comments
Miksen mä ole kuullut tästä koskaan aiemmin?! Täytyy pitää tämä paikka mielessä, jos tuonne suunnalla vielä joskus tulee eksyttyä. Kaikki käy aina vain Hooverin padolla ja Grand Canyonilla (niin mekin), mutta tästä kuulin nyt ekaa kertaa. Kiitos 🙂
Vaikka sitä yrittää tutkia mahdollisimman tarkkaan oman USA-matkareittinsä varrella olevat kohteet, aina jää jotain väliin / seuraavalle matkalle nähtävää. Varmuudella. Kokemusta on 🙂
Wauuu mitä maisemia! Joo, mekin käytiin vaan noilla ”perus” Hoover Damilla ja Grand Canyonilla, tästä en ollut minäkään kuullut. Koominen tuo varoituskyltti: kuinka monta kertaa mahtuukaan sama ”don’t hike” -kehotus vähän eri sanamuodoin samaan lappuun? 😀 Meidän ollessa death valleyssä oli lämpöä ”vain” 102F, eikä kyllä kiinnostanut lähteä siinäkään kelissä haikkaamaan!
Ps. Hieno uusi banneri! 🙂
Niinpä, amerikkalaiset ovat omaa luokkaansa (=ylivarovaisia) turvallisuuteen liittyvissä seikoissa tai niistä varoitettaessa 🙂
Kiva, että tykkäät uudesta banneristamme, Laura!
Ei moro mitä maisemia, joko saa lähtö takas Amerikkaan? Erityisesti tuo kuva auton sivupeileissä on upea, siitä saa kyllä aika hyvän käsityksen siitä millaisiten mahtavien maisemien keskellä ootte pääsy ajeleen!
Saa lähteä, Inka 🙂 Joo, oli kyllä taas yllättävän hieno paikka.