Monthly Archives

elokuu 2014

8 vinkkiä Oklahoman karjahuutokauppaan

Muistan lukeneeni vuosia sitten ”1,000 Places to See Before You Die In the U.S. and Canada”-kirjasta Oklahoma National Stockyards-karjahuutokaupasta ja jostain kumman syystä tämä kohde on pysynyt mielessäni. Kun päätimme kesän matkallamme ajaa Dallasiin Oklahoma Cityn kautta, olin iloinen, että osuimme kaupunkiin maanantaina.

Oklahoma National Stockyards on maailman suurin stocker/feeder –karjamarkkina ja live auctioneja järjestetään maanantaisin ja tiistaisin klo 10 lähtien. Kenellekään ei tarvitse ilmoitella etukäteen tulostaan, voi vaan mennä paikan päälle koska tahansa klo 10 jälkeen ja istua seuraamaan huutokauppaa.

IMG_4913

Näillä erittäin vakavahenkisillä 8 vinkillä olet kuin kalavedessä muiden cowgirlien ja cowboyden joukossa: 

1. Valitse päivän asuksi valkoinen t-paita tai flanellipaita, jalkaan farkut ja bootsit. Uskottavuuttasi lisää huomattavasti myös farkkuhaalarit sekä stetson tai lippis. Pitkä hame/mekko ei ole tähän ympäristöön sopiva asuvalinta, vaikka olisi lenkkarit jalassa, huomasin.

2. Kun saavut Stockyardsille (2221 Exchange Ave, Oklahoma City), älä anna alueen ja rakennuksien hieman kulahtaneen ulkonäön hämätä. Olet oikeassa paikassa. Tämä ei ole kaupallinen nähtävyys vaan maksuton tilaisuus nähdä oklahomalaista arkea. Parkkeeraa autosi lava-autojen ja karjankuljetusvaunujen sekaan kuoppaiselle parkkialueelle.

IMG_4833 IMG_4905

3. Opasteita ei ole, joten seuraa tai kysele muilta karjahuutokauppaan osallistuvilta minne pitää mennä. Jos paikalla ei ole ketään jolta kysyä, nouse portaat ylös ylikulkusillalle ja suuntaa kohti oikealla olevaa punaista tiilirakennusta.

IMG_4877

4. Hengitä normaalisti nenän kautta, vaikka maaseudun ”tuoksu” on… voimakas, lievästi sanottuna.

5. Tervehdi vastaantulevia karjanomistajia sekä lehmipoikia ja –tyttöjä ”Howdy!” Tiedä myös, että cowboy-nimitystä käytetään vain palkatusta työvoimasta, ei karjanomistajista (cattlemen).

6. Kun kävelet ylikulkusillalla –  cowboy-tyyliin luonnollisestikin – arvioi alapuolellasi olevassa suuressa karja-aitauksessa myynnissä olevia nautoja asiantuntevasti.”Komea jössikkä, karva kiiltää…”. Älä pelästy lehmien äänekästä ammuntaa, kun niitä ajetaan rampeissa kohti huutokaupparakennusta näytille potentiaalisille ostajille.

IMG_4836 IMG_4843 IMG_4839

7. Astu punatiilisen rakennuksen ovesta sisään kuin tietäisit tarkalleen mitä on tulossa. Istu takariviin tarkkailemaan kaupankäyntiä, jossa kymmenettuhannet dollarit vaihtavat omistajaansa muutaman minuutin välein pelkällä pään nyökkäyksellä huutokaupan vetäjän suuntaan. Älä siis nyökyttele turhia, jos et ole aikeissa ostaa 20 vasikkaa. Ota kuitenkin kasvoillesi ilme kuin ymmärtäisit huutokaupan vetäjän laulamaa liturgiaa, vaikka se kuulostaakin täydeltä heprealta.

IMG_4870 IMG_4858

Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset katsomaan videon karjahuutokaupan yhdestä ”huudosta”.
video

8. Kun huutokauppa on ohi, aja parin sadan metrin päässä olevan Cattlemen’s -ravintolaan legendaariselle rib eye-pihville  ja huikkaa lähtiessäsi ovella kovaan ääneen  ”See ya all next Monday!”

Uusi banneri!

Rumpujen pärinää ja tattatadaa… tässä on uusi bannerimme! Ensimmäinen, jossa olemme kumpikin – me kaksi 50 State Puzzlen bloggaajaa. Kirsi vasemmassa reunassa ja Ulla oikealla peililaseineen, esittelymme on luettavissa Kirjoittajat-välilehdeltä.

kuvana_banner

”Ihailen Ullan innostuneita ja tunteikkaita postauksia, en pysty samaan. Oma tyylini on kuivan asiapitoinen 🙂 Yhteisen blogimme vahvuus onkin juuri meidän kirjoittajien erilaisuus.” Kirsi

Kiitos Viestintätoimisto TDDT:n graafiselle suunnittelijalle Taina Kiviniemelle bannerin ulkoasun ideoinnista ja suunnitelusta sekä siitä, että Taina jaksoi viilata pilkkuja kanssamme. ”Voitko lisätä USA:n karttaan palapelin paloja ja lisää kaarevuutta blogin nimeen…, siirrä vielä vähän oikealle, keskitä teksti… ” Kiitos kärsivällisyydestä, Taina. Lisäksi Kirsi kiittää rakasta kanssabloggariaan Ullaa bannerin viimeistelystä, olet ihana!

On ollut mahtavaa huomata, että teitä lukijoita on tullut koko ajan lisää. Saamamme lämmin vastaanotto on ilahduttanut meitä kovasti. Jokainen kommentti ja tapaaminen uusien ihmisten kanssa tosielämässä ovat inspiroineet meitä jatkamaan tätä harrastusta. Pidetään yhteyttä ja vaihdetaan ajatuksia jatkossakin!

Tämä matka-blogin Annan toimesta meidän ja noin kolmenkymmenen muun matkabloggaajan postaukset löytyvät nyt kootusti Matkabloggaajat.fi -sivustolta.

– Kirsi ja Ulla

Päiväretki Las Vegasista – värikäs Valley of Fire

Kun Las Vegasin pelikoneiden kilinä alkaa ahdistaa ja kaipaat hetkeksi toisenlaisiin maisemiin, hyppää auton rattiin ja suuntaa I-15 -tietä pohjoiseen. 55 kilometriä interstatella, oikealle exitin 75 kohdalla, vielä 25 kilometriä Valley of Fire highwayta ja olet puiston portilla – Vegasin vilskeestä tänne ajaa alle tunnissa.

IMG_3971

Valley of Fire State Park on Nevadan vanhin ja suurin puisto. Ensimmäisenä vastassa ovat mehiläispesiä ja pääkalloja (näkeekö joku muu saman?) muistuttavat punaiset hiekkakivimuodostelmat, jotka ovat toki hienoja, mutta mietin jo, että ”näidenkö takia ajoimme tänne saakka?”

IMG_3980
IMG_3981
IMG_3987
IMG_4006

Malttia, malttia. Parhaita maisemia pitää vähän odottaa ja se odotus palkitaan moninkertaisesti. Uskomattomia värejä ja muotoja tulossa kilometrikaupalla!

IMG_4411
IMG_4149
IMG_4122
IMG_4161
IMG_4414

Suurin osa kesäkuukausina vierailevista autoilee 17 kilometrin reitin puiston läpi, jonka varrella on useita patikointi- ja kalliokiipeilypaikkoja sekä piknik-alueita, joille voi pysähtyä grillaamaan ja syömään. Kun ollaan Nevadan aavikolla, lämpötila nousee helposti yli 40 asteeseen eikä viilentävää varjoa löydy mistään, paahdetta ei pääse karkuun muualle kuin autoon.

Meidän vierailupäivälle sääennusteet lupasivat 117F (=47C) ja patikointipolkujen aloituspisteissä oli punaisia kylttejä, joissa painotettiin, että ”hiking” tässä kuumuudessa ei ole suositeltavaa. Eipä olisi tosin tullut mieleenkään. (Varsinkaan kun olimme muutamaa päivää aikaisemmin todistaneet Pagessa Arizonassa, miten armoton helle ja patikointi Horseshoe Bendille aiheuttivat Ullalle auringonpistoksen. Postaus aiheesta Ullan Stilettikorkokanta-blogissa). Juotavaa kului kiitettävästi ”hetki ulkona kuvaten ja maisemia ihaillen, nopeasti takaisin ilmastoituun autoon ja kylmä juoma käteen”-taktiikalla. Jotkut olivat päätyneet vähemmän hikiseen ratkaisuun; auton ikkuna auki,  ”räps” ja matka jatkui.

IMG_4193
IMG_4613

Valley of Fire on varmasti kiva kohde kaikkine aktiviteetteineen syksymmällä, kun ilma viilenee. Puisto on auki ympäri vuoden ”from sunrise to sunset”. Suosittelen pysähtymään myös visitor centerissä, jonka näyttely avaa hienosti Valley of Firen geologista syntyhistoriaa, luontoa ja eläimistöä.

IMG_4109

Hyvän päiväsetin saa jatkamalla matkaa Lake Meadille (Lake Mead National Recreation Area) ja sieltä takaisin Las Vegasiin. Tai jos on lähtenyt liikkeelle hyvissä ajoin aamusta, ehtii nähdä Lake Meadin ja Hoover Damin.

Valley of Fire; hot or not? 

New Yorkin helmiä kaupparakastajan silmin

Naisen aivoissani ehtii liikuskella jos jonkinnäköistä ajatusta päivittäin. Yhtenä päivänä tajusin, että kaikista ulkomaisista kaupungeista New York on minulle se ylivoimaisesti tutuin paikka. Vieläkin ottaa mahasta, kun ajattelen, että asiat ovat voineet järjestyä niin!

Olen se tyyppi, joka huomaa jokaisesta lehtijutusta, jos joku suomalainen asuu tai on edes lomaillut isosssa omenassa. Yksikään aihepiiriä koskeva juttu ei ole varmaan jäänyt lukematta. Muistan esimerkiksi, että luin kauan sitten haastattelua, jossa Paula Koivuniemi kertoi pyrkivänsä käymään New Yorkissa vähintään kerran vuodessa ja mietin kateellisena, että millaistahan se olisi, jos eniten ihannoimansa paikka olisi noin tuttu. Nyt tavallaan tiedän, että miltä se tuntuu.

1aIMG_15401aIMG_1548

Viime kuun New Yorkin matka on jäänyt vähälle käsittelylle blogissa. Ei sen takia, ettei se olisi enää ollut merkityksellinen, ei tosiaankaan. Tuntuu vaan, että vuosien saatossa olen blogannut jo niin monesta asiasta kaupunkiin liittyen. Nyt kun palasin kuvien kautta sielunmaisemaani, niin ajattelin kertoa jotain viime reissusta.

Mainitsemisen arvoista on se, että tapasimme eräänä aamupäivänä entistä Kaplanin opettajaani Nicholea Vapauden patsaan lautalla (ylimmässä kuvassa vasemmalla puolellani). Nichole on newyorkilainen kuvataiteilija ja englannin opettaja, jota on isosti kiittäminen, että New Yorkin ajastani vuonna 2011 tuli niin satumaista kuin se oli. Hän sai luokkamme hitsautumaan yhteen ja panosti retkien muodossa opiskelijoiden kaupunkiin adaptoitumiseen. Nytkin Nichole oli mukana taideopiskelijoiden retkellä lautalla, mutta pääsi lähtemään kanssamme Manhattanille opiskelijoiden jatkaessa matkaansa Staten Islandille.

Nicholen tapaamisen jälkeen Make lähti katsomaan futista hotellille ja minä lähdin omille retkilleni. Tarvitsen ehdottomasti omaa aikaa kaupungin kanssa. On ihan ehdotonta päästä välillä liikkeelle kaikessa rauhassa muuten jäisi kaikki ostokset tekemättä! Matkani kulki läpi seuraavien steppien:

1. Victoria’s Secret 

1aIMG_17901aIMG_18001aIMG_17871aUntitled-11aIMG_1784

Täydennän yleensä aina Amerikan reissuillani alusvaatevarastoa Victoria’s Secretin vaatteilla. Brändi on uskomattoman houkutteleva, mutta sen lisäksi palvelu pelaa. Suuntaan heti alkajaisiksi sovituskopeille, jossa myyjätär esittelee itsensä etunimellä ja saattaa koppiin. Hän ottaa mitat ja tuo boxin. Jään sovittelemaan kaikessa rauhassa boxista löytyviä eri mallisia rintsikoita ja kun olen valmis, myyjätär merkkaa mieluisimmat mallit vaaleanpunaiseen korttiin. Suuntaan kortin kanssa yläkertaan ja toinen myyjätär aukoo laatikot, jossa on minulle sopivia malleja eri väreissä ja kuoseissa. Sitten vain valitsemaan.

2. Macy’s

1aIMG_15291aIMG_1530

Asuin opiskeluaikanani aivan Macy’sin naapurissa, mutta olen innostunut kaupasta enemmän vasta nyt myöhemmin. Herald Squarella sijaitseva tavaratalo on yksi maailman suurimmista, joten vaatii todellista ostosinspiraatiota jaksaa koluta se läpi. Nyt minulla oli jostain syystä oikea inspiraatio päällä ja kolusin koko hehtaarien suuruisen naisten osaston läpi sovittaen jokaikistä minua miellyttävää vaatetta! Ah, että nautin. Ostossaldo jäi silti kohtuulliseksi, sillä tiedän mitä haluan ja tarvitsen aika hyvin nykyään.

Kannattaa huomioida Macy’sillä shoppaillessa, että liikkeen visitor centerista voi hakea tax free -kupongin, kun on turistina liikkeellä. Itse kävin ostamassa valitsemani vaatteet 4th of July -ale-päivänä ja sain siitä huolimatta myös tax free -alennuksen.

3. Henri Bendel

1aIMG_17391aIMG_1734

716 Fifth Avenue. Olen hurahtanut tähän jo vuonna 1895 perustettuun kauppaan ehkä eniten kaikista kaupoista. Sen vuoksi jaksoin helposti vielä jatkaa helteestä ja pikkusovittelusessiositani huolimatta Fifth Avenuelle. Minulle Henri Bendelillä käynti on kuin joillekin museossa käyminen. Ihailen ja hypistelen hassunhauskoja naisten asusteita ja tarvikkeita suurella mielenkiinnolla. Viime vuodet olen ostanut käsilaukussa kulkevan kalenterini Henri Bendeliltä ja nyt mukaan lähti samantyylinen kultareunainen muistikirja opiskeluja varten. On joka vuotinen haaste päästä ostamaan, tai löytää joku ostamaan, seuraavan vuoden kalenteri! Mukavan haastava keräilykohde vai mitä! Verkkokauppaa ullkomaille liikkeellä ei ole.

4. The Plaza Hotel 

1aaUntitled-11aIMG_17651aIMG_17621aIMG_17731aIMG_1759  1aIMG_1763  1aIMG_1769

Henri Bendeliltä ulos astuessani hyppelehdin 5th Avenueta pohjoiseen Tiffanyn, Louis Vuittonin ja Bergdorf Goodmanin ohitse kunnes silmiini osui suuri ja mahtava The Plaza -hotelli. En ole ikinä uskaltanut astua sisälle tähän lukuisista kirjoista ja leffoista minulle tuttuun ja tarunhohtoiseen paikkaan. Ms Style -blogista olin kuitenkin lukenut, että hotellin alakerrassa toimii Food Hall ja päätin, että jos minut heitetään pihalle, vetoan olevani matkalla ruokatorille!

Ei heitetty pihalle vaan vihdoin näin hotellin komeutta silmästä silmään myös sisäpuolelta. Katsoin huvikseni netistä, että paljonko maksaisi yksi yö perushuoneessa tässä viiden tähden hotellissa ja 700 eurolla näyttäisi irtoavan ma-ti-yö joulukuussa. Taidamme vielä hetken odottaa syvempää asiakkuussuhdetta. Hotelliyön sijaan päädyin ostamaan kusmiteetä tuliaiseksi ystävälleni, joka juuri muutti takaisin Suomeen ulkomailta.

22IMG_1583

Sen pituinen se shoppailuretki. Kertokaapas minkälaisia shoppailijoita te olette matkoillanne? Onko täällä muita, jotka tunnustautuvat kaupparakastajiksi?

Surffielämä WANTED

Tämän vuoden kesälomani koostui kahdesta pätkästä: kesä-heinäkuun rantalomasta Jenkkilässä ja elokuun trooppisesta rantalomasta Piehingissä. Kuten tavaksemme on alkanut muotoutua, suuntasimme reissuun molemmilla kerroilla kutakuinkin suoraan kun toimiston ovi oli kolahtanut kiinni ja loma alkanut.

Ajelimme kotiin mökiltä Piehingistä nyt toissayönä ja Helsinkiin palasi merestä uudestisyntynyt bloggari. Kun vetten päällä kävely (no okei lautailu) ei enää rajoita elämää, mikä muukaan voi enää rajoittaa? Kun Suomen säätä ei enää erota Havaijin säästä, mikä voi enää olla niinkuin ennen?

surffikuva 5-43

Honolulu auringonlaskussa? Noup! Tämä on Suomi, meidän mökkiranta.

Monet rantaelämästä nauttivat ovat ottaneet toteemivaltiokseen Australian. Amerikan eri ilmansuuntiin levittyvät rannat ovat toimineet minulle rantakohteiden kunkkuina. En tiedä onko mikään ihastuttanut minua enempää matkoillani kuin Kalifornian yhteenkasvaneet surffikylät ja Havaijin toinen toistaan vaikuttavammat rannat. Kaiken reissaamisen jälkeen en voi kun ihmetellä, että lainelautailu suppauksen (eli stand up paddlingin) muodossa vei minut – ja monet muut – tänä kesänä mennessään täysin täällä Suomessa!

DSCN1625

Kalifornian OC:ssa sijaitse surffiputiikki oli kiinni talviaamuna.

surf

Havaijin rantojen aallot eivät ole kaikkialla lempeitä lempijöitä.

surfIMG_4192

Vuokrasin ensimmäisen surffilaudan Waikiki-biitsillä talvella 2010. Suppausta kokeilin ensimmäisen kerran Fort Lauderdalessa viime talvena.

Olemme sulatelleet viime aikoina eteen nopealla tahdilla tullutta uutista, että Maken 12 vuotta putkeen jatkuneet työt IT-firmassa todella loppuvat satojen muiden ohella hyvin pian. Elämän muistuttaessa epävakaudestaan pohdimme identieettiämme ja elämäntapojamme monelta kantilta. Vietin kuluneen viikon aamusta iltaan rannalla ja meressä miettien – ja yrittäen olla miettimättä (melko tuloksetta).

surffikuva 2-64

Sitten perjantaina mökin pihaan kaarsi ystävämme auto, jonka peräkontista löytyi kaksi suppilautaa. Ilma oli silkin pehmeää ja vesi oli lämpimämpää kuin merivesi voi edes olla näillä leveysasteilla. Laudat veivät meidät mennessään ja vietimme meressä jokaisen mahdollisen minuutin. Vasta kun pimeä oli jo laskeutunut, lähdimme vastahakoisesti mökille puoliyhdentoista maissa illalla.

surffikuva-63surffikuva 2-65 surffikuva 3-62surffikuva 4-51

Tyynessä meressä lauta kulki kuin unelma. Ja vihdoin koitti tila, jossa ei ollut mitään ajatuksia päässä. Oli vain kaikkeuteen jatkuva upea meri ja sen pinnalla leikittelevät auringonsäteet. Ja minä kevyenä.

surfkuva 1-68surffikuva 1-66

Yön laskeuduttua istuimme nuotiolla aamunkoittoon ja puhuimme merestä ja parhaista aalloista. Nukkumaan laittaessa piti laittaa kello soimaan, jotta ehdittäisiin taas aamulla laineille. Mietin, että milloin olen viimes tuntenut näin. Milloin fyysinen rasitus on huvittanut minua tuntikausia ja mereen on juostu heti ukkosmyrskyn väistyttyä vilusta välittämättä?

surffi1

Seireenit huusivat palaamaan auringonsillalle vielä kerran, vielä vähän, vielä hetkeksi.

Loppukoot vakityöt maailmasta. Me mennään sinne, missä on lämmin meri.

Jos (aurinko)päiviä pitää viettää konttorissa, käytän niistä saadut pennoset entistäkin hanakammin siihen, että surffielämä saa vallata maisemat. Laitetaan elämä räiskymään, luotan siihen, että kesä kuivaa sen minkä kasteleekin.

Very Large Array – the truth is out there?

Hyräilen epävireisesti X-Filesin tunnusmusiikin alkua, kun horisonttiin ilmestyy muutaman sentin kokoisia valkoisia lautasia keskellä San Agustin-tasonkoa New Mexicossa. Karttaohjelmamme GPS-yhteys on toiminut tähän saakka moitteettomasti, mutta nyt se ei tahdo pysyä päällä. Lähdimme aamulla renkaan korjauksen jälkeen Socorrosta ja olemme ajaneet U.S. Route 60 länteen noin 50 mailia. Olemme kirjaimellisesti keskellä ei mitään.

IMG_4371
IMG_4542
IMG_4407

Avomieheni on yrittänyt selittää minulle useampaan kertaan mistä (Karl G. Janskyn) Very Large Arrayssa on kyse. VLA on 27 itsenäisen lautasantennin radio-observatorio, joka havannoi tähtitieteellisiä kohteita (planeettoja, aurinkoa, galakseja, gammapurkauksia, mustia aukkoja jne) radiosäteilyn aallonpituuksilla. Häh?

Kun lähestymme VLA:n Visitor Centeriä, lautasten todellinen suuruus alkaa hahmottua. Ne ovat massiivisia, halkaisijaltaan 25 metriä. Visitor Center taas on melko vaatimaton, mutta informatiivinen. Opastettuja kierroksia on kerran kuukaudessa lauantaisin, mutta hiekkakentällä oleviin opastetauluihin voi tutustua omatoimisesti. Yhtä lautastakin pääsee katsomaan lähietäisyydeltä. Ulko-oven ikkunaan on teipattu lappu, jossa varoitetaan kalkkarokäärmeistä (rattlesnake). Jippii, täytyy taas katsoa tarkkaan mihin astuu!

Lautasantennien asetelmia vaihdetaan  3-4 kuukauden välein, useimmiten käytettyjä muodostelmia on neljä. Lautasien asentoja muuttamalla saadaan havaintoja eri puolilta avaruutta. Raiteiden päällä olevia 200 tonnia painavia lautasantenneja siirrellään tarkoitukseen rakennetulla erityisjunalla. Raiteet taas on rakennettu Y-kirjaimeen muotoon, jonka jokainen haara on 21 kilometriä pitkä. Olen vaikuttunut.

IMG_4462
IMG_4470

Miten tiesimme tästä merkillisestä nähtävyydestä? Se on ollut muutamassa elokuvassa (mm. Contact vuodelta 1997, jonka pääosassa on Jodie Foster) ja musiikkivideossa vuosien varrella. Yleensäkin kun katsomme elokuvia ja näemme mahtavan maiseman tai mielenkiintoisen paikan, selvitämme IMDB:n avustuksella missä ko. elokuvaa on kuvattu. Sitä kautta pääsee myös kohteen jäljille.

Very Large Array ei ole matkan varrella mihinkään vaan sinne on päätettävä mennä ihan asiakseen. Menisitkö? 

Helteisen Tucsonin helmiä

Palasimme Southwest USA-reissusta kolme viikkoa sitten. Aika on mennyt jetlagista toipuessa, pyykäten ja kesästä nauttien. Blogin suhteen on ollut todella hiljaista, tiedän. Mielessäni on pyörinyt kymmeniä postausideoita, mutta en ole osannut päättää mistä lähtisin purkamaan pakettia… miellyttävän epämiellyttävä runsaudenpula, jonka edessä oli nostettava hetkeksi kädet pystyyn.

IMG_6165

Liikkeelle lähdetään Arizonan Tucsonista, jossa on yllättävän paljon nähtävää. Kesä on ehdottomasti off-seasonia eteläisessä Arizonassa, myös Tucsonissa. Osa nähtävyyksistäkin on kiinni kesäkuukaudet. Tärkein syy tähän lienee kuumuus. Aikaisin aamusta on vielä ”mukavan” viileää (alle 90F=32C), mutta klo 10 mennessä mittari on noussut 100F (=38C) ja pysyy näissä lukemissa iltamyöhään asti.

Kyselin monelta paikalliselta –  kaupan kassalta, museon oppaalta, huoltoaseman myyjältä – tottuuko kuumuuteen ajan kanssa. Vastaus oli aina painokas ”ei”. Kaikki tuntuivat odottavan kesäkuun lopulla alkavia monsuunisateita, jotka toisivat mukanaan viileämpää ilmaa.

Tucsonin helmiä:
(linkistä löytyy kartta, johon kohteet on merkitty)

1. Saguaro National Park
Lähes 20 metrisiksi kasvavat saguarokaktukset ovat suurimmalle osalle tuttuja lännenelokuvista ja erilaisten texmex-tuotteiden logoista. Kaktusta kasvaa kuitenkin  melko pienellä alueella Sonoran aavikolla eteläisessä Arizonassa.

Saguaron kansallispuisto on kahdessa osassa; niiden välissä on 30 mailia ja miljoonan asukkaan Tucson. Tucson Mountain District on kaupungin länsipuolella ja Rincon Mountain District idässä. Kävimme jälkimmäisessä emmekä nähneet mitään syytä ajaa enää toiselle puolelle kaupunkia. Erimallisia ja -kokoisia kaktuksia tuli nähtyä riittävästi, kun ajoimme puiston halki kulkevan Loop Driven. Alkumatkasta vaikutti tosin siltä, ettei niitä saguaroja edes ole loopin varrella kuin muutama, mutta tilanne korjaantui kun jatkoimme matkaa.

IMG_5352
IMG_5438
IMG_5407
IMG_5416

2. Titan Missile Museum
Puolen tunnin ajomatkan päässä Tucsonista etelään on Titan Missile-museo. Tämä on samaa sarjaa kuin South Dakotan Minute Man Missile. Kylmää sotaa, Neuvostoliiton ja USA:n kilpavarustelua.

Tunnin opastetulla kierroksella laskeuduimme 10 metriä maanpinnan alle rakennettuun laukaisukeskukseen, jossa opas kertoi elävästi minkälaisia toimia ydinohjuksen laukaisu olisi vaatinut. Jos historia kiinnostaa, ehdottomasti 10 dollarin arvoinen stoppi.

IMG_5661

Opastuksen päätteksi jäimme juttelemaan tour guiden kanssa, koska halusin tietää miten South Dakotan ja Arizonan paikkojen ohjukset eroavat toisistaan. Samalla selvisi, että eläkeikäinen oppaamme oli käynyt vuosikymmeniä sitten työmatkoilla kotimaassamme useaan otteeseen. Oli kuulemma ikimuistoinen kokemus tulla ensimmäistä kertaa Suomeen ja Kokkolaan joulukuussa – satoi räntää ja oli pimeää.

3. Mission San Xavier Del Bac
Olen nähnyt aika monta kirkkoa Keski-Euroopassa eivätkä ne jaksa enää valtavasti kiinnostaa, varsinkaan Yhdysvalloissa. Onneksi päätimme katsastaa San Xavier Del Bacin, koska se oli sopivasti matkan varrella ajaessamme Titan Missile-museoon. Valkoinen, 1600-luvun lopulla rakennettu espanjalainen missio keskellä San Xavier Indian-reservaattia on sisältä uskomattoman kaunis ja taidokkaasti restauroitu. Koska aamumessu oli alkamassa muutaman minuutin päästä, jouduimme katsomaan kirkon värikkäät maalaukset ja taideteokset melkoisella kiirellä.

IMG_5615
IMG_5626

4. Pima Air & Space Museum / The Boneyard
The Boneyard, lentokoneiden hautausmaa, oli tämän pysähdyksen mielenkiintoisin kohde. Pimasta tehdään 90 minuutin bussikierroksia Boneyardiksi kutsutulle alueelle, joka on Davis-Monthan lentotukikohdassa oleva yli 4 000 lentokoneen huolto- ja varastointipaikka. Lentokonehautausmaan maisemat ovat tuttuja mm. elokuvista ”Can’t buy me love” ja ”Transformers: Revenge of the fallen”.

Paikasta käytettävä nimitys, The Boneyard, on hieman harhaanjohtava, koska osa koneista on varastoituna sinne vuosia ja ne voidaan ottaa vielä käyttöön tarvittaessa, toisista taas myydään varaosia ja kolmas ryhmä ovat romutusta odottavat koneet, joista on otettu irti kaikki mahdolliset osat. Kierroksia on off-seasonina (touko-syyskuu) kaksi kertaa arkipäivinä klo 11.00 ja 14.30, paikka ilmastoidussa bussissa maksaa 7 dollaria.

IMG_5878

Bussikierroksen jälkeen tutustumme vielä Piman varsinaiseen museoon, jossa on yli 300 lentokonetta. Tämän linkin takaa löytyy listaus museon must see-koneista. Museoon on oma, erillinen 15 dollarin pääsymaksu.

5. Sky Island scenic byway
Kun kesän kuumuus on liikaa, kaupunkilaiset ajavat Santa Catalina-vuoristoon vilvoittelemaan ja patikoimaan sekä talvella laskettelemaan. Nappasimme eväät kylmälaukkuun ja suuntasimme sinne. Yli 2 500 metriin noustessa lämpötila laski miellyttäviin lukemiin (noin 70F=22C) ja tuuli viilensi mukavasti kuumentunutta ihoa. Meille riitti maisemien ihailu – kiemurteleva vuoristotie, jota reunustavat saguarot ja hassunmalliset kivimuodostelmat sekä päältä avautuva maisema mm. laaksoon, jossa Tucson on.

IMG_6080

 6. Yllättävä kohtaaminen
Kerran tai kaksi piti hieraista silmiä ennen kuin uskoin näkemäni: mitä ihmettä, välimatkat kilometreinä USA:ssa! Yhdysvalloissa mietittiin reilut 20 vuotta sitten siirtymistä metrijärjestelmään ja tätä kokeiltiin käytännössä lyhyellä pätkällä I-19 -tiellä Tucsonista Nogalesiin Meksikoon. Lopputulema tästä kokeilusta tiedetään, mutta kilometriopasteet jäivät tien varteen.

IMG_5720

Paikallisten kanssa jutustelu on ihan parasta matkailussa, varsinkin Yhdysvalloissa. Opimme, että kymmenen vuotta sitten tusconilaiset lähtivät viettämään perjantai-iltaa 1,5 tunnin ajomatkan päähän Meksikon puolelle Nogalesiin. Rajan läheisyydessä oli monia hyvätasoisia ravintoloita ja illallisen hinta oli murto-osan verrattuna amerikkalaisiin vastaaviin. Nykyään meno Meksikon puolella on kuitenkin sen verran villiä, että nämä illanvietot on ollut pakko unohtaa.

PS. Kuulimme myöhemmin matkamme edetessä, että lähes puolen vuoden ennätyskuiva kausi päättyi Tucsonissa heinäkuun alussa reippaisiin sateisiin.