Amishien mailla

Dover, Delaware – Lancaster, Pennsylvania. Day 7 (U&M)

Viikko sitten maisema näytti kovin toiselta kuin nyt. Hyppy ajassa taaksepäin ei ole vain päiviä  se on satoja vuosia, kun palataan amishien elämäntyylin äärelle Pennsylvaniaan. Yksi koko reissumme suurimmista elämyksistä oli Lancaster countyssa vieraileminen, jossa elää yli 20 000 amishia vanhanaikaista ja vaatimatonta maalaiselämää viettäen. Lancasterin piirikunnan yhdyskunta on kaikkein tiheimmin asuttu ja yhtenäisin amish-yhdyskunta koko maailmassa.

aIMG_1201

Etukäteen jännitin, että onnistunkohan näkemään hevoskärryllä ajelevia paikallisia, joista olin nähnyt kuvia. Kävi ilmi, että huoleni oli täysin aiheeton. Kärryjä oli kaikkialla. Osa oli katettuja, osa avoimia.

aIMG_1110

Maisemaa vauhdista kuvatessani erään kuvan reunaan oli osunut kärryttelevä seurue.

Matka Doverista Lancasteriin kesti muutaman tunnin ja maisema oli pääasiassa rauhallista maaseutua. Pennsylvanian maaseutu näytti erilaiselta kuin Delawaren, jotenkin kauniimmalta. Auton ikkunan takana näkyi hyvin hoidettuja laakeita peltoja, vehreitä laaksoja, kumpuilevia kukkuloita, isoja puita ja siellä täällä lepääviä maatiloja, joiden pihoilla ei traktoreita tai muita moderneja maatalouslaitteita näkynyt. Lancasteria lähestyttäessä tiet täyttyivät hevoskärryistä. Oli sunnuntai, jolloin amishit eivät työskentele. Perheet olivat liikkeellä kylänraitilla pyhäasuissaan.

Me suuntasimme Lancasteriin päästyämme paikallisesta kulttuurista kertovaan kulttuurikeskukseen, jossa opimme paljon mielenkiintoisia asioita tästä erikoisesta porukasta.

aIMG_1090

Lancasterin piirikunnalle tyypillistä maisemaa auton ikkunasta taltioituna.

aUntitled-1

Potkulaudat ovat amisheille sallittuja kulkuvälineitä hevoskärryjen ohella. Autoja tai polkupyöriä amishit eivät käytä.

Amishit pyrkivät eristäytymään nykyajan kotkotuksista, mutta Lancasterissa he elävät rinta rinnan tavallisten amerikkalaisten englantilaisten kanssa. (Amishit kutsuvat kaikkia ulkopuolisia yleisnimellä englantilaiset.) Amishit puhuvat yläsaksan murretta, pennsylvaniansaksaa, josta he käyttävät nimitystä Deitsch. Lapset oppivat koulussa myös englantia, ja aikuisetkin puhuvat englantia sujuvasti ulkopuolisten kanssa.

aaIMG_1290

Naisten asun väritys kertoo naisen siviilisäädystä. Amishit menevät naimisiin 19-25-vuotiaina ja 90 % aikuisista on naimisissa. Avioerot ovat harvinaisia ja johtavat yhteisöstä erottamiseen.

aaIMG_1284

Kaikki amishit eivät ole maanviljelijöitä vaan monet ovat myös käsityöläisiä ja yrittäjiä. Amishien pyörittämät liikeyritykset menestyvät yleensä hyvin, sillä he ovat ahkeria työntekijöitä ja rehtejä maineeltaan. Tämä kauppa oli kiinni, koska oli sunnuntai. Silloin ei ole sopivaa käyttää rahaa.

Amerikkalaiset eivät koskaan pitkästytä vierailijoitaan. Kulttuurikeskuskierros oli suunniteltu mielenkiintoiseksi ja ennen kuin huomasimmekaan olimme ”amishien kotona” vieraana. Oikeasti olimme talossa, joka olisi voinut olla jonkun koti, mutta tämä oli museokäytössä.

aIMG_1221

Oppaamme oli mukava paikallinen setä, englantilainen, jolla oli paljon amisheja ystävänään. Hänen puheestaan kävi ilmi, että hän vieraili amish-kodeissa tuon tuostakin ja hän puhui ystäviensä elämäntavasta erittäin kunnioittavaan sävyyn, kuitenkin myös hyväntahtoisesti heidän erikoisille tavoilleen naureskellen.

Amishit eivät esimerkiksi käytä nappeja ja naisten puvut kyhätään kasaan vielä tänäkin päivänä metallisilla nuppineuloilla! Talon rouvalla onkin pukemista ja näpräämistä ennen kirkkoon lähtöä, kun keskimääräinen lapsiluku perheissä on yli seitsemän!

aaUntitled-1

Tyypillinen amish-tytön makuuhuone ja leningit. Vaatteet valmistetaan itse ja kaikki pukeutuvat samanlaisiin vaatimattomiin asuihin lapsesta saakka. Naiset pitävät päähinettä, jolla ilmennetään alistumista miehen ja Jumalan edessä. Naiset eivät leikkaa hiuksiaan, meikkaa tai sheivaa.

aIMG_1232

Nukke puettuna soveliaaseen asuun. Jotenkin tämä nukke karmii?

awUntitled-1

Vasemmalla opas esittelee kaasulla toimivaa lamppua, joita amish-kodeissa on muutamia. Lamppu on siirrettävissä paikasta toiseen. Kodeissa ei ole sähkölaitteita vaan kaasua käytetään yleisesti valaisemiseen ja lämmittämiseen.  – Oikealla taas on kuva tyypillisestä amish-koululuokasta. Koulua käydään kahdeksan luokkaa ja se riittää. Liiallinen opiskelu vieraannuttaisi ruumiillisesta työnteosta.

aIMG_1238

Lankaa saa käyttää mutta ei nappeja! Omituista.

Kotivierailun jälkeen keskuksessa näytettiin elokuva, joka kertoi kuvitteellisen nuoren amish-pojan tyypillisen tarinan kamppailusta murrosiässä: valitako perinteinen elämäntyyli vai irtautuako yhteisöstä. Amishit kastetaan noin 16–22 vuoden ikäisinä ennen naimisiinmenoa. Tätä ennen nuoret saavat viikonloppuisin kokeilla ”normaalia” elämää, rumspringaa eli hengailua kaveriporukoissa ja tehdä sen perusteella lopulta valinnan, että ottavatko he kasteen ja liittyvätkö kirkon jäseniksi. Kaste merkitsee yhteisön sääntöjen omaksumista loppuelämäkseen. Yli 90 % nuorista valitsee perinteisen elämäntyylin, joten amishien määrä kasvaa voimakkaasti.

Elokuvateatteri oli huvittava. Salissa oli kuusi kangasta, joiden pinnoilla tarina eteni. Salissa istuttiin entisillä amish-kirkon kovilla penkeillä, mutta tekniikka oli huippumodernia. 3D-laseja ei ollut, mutta välillä suihkusi vesisumua päälle, kun oltiin merellä ja välillä tuntui kuin koko teatterisali olisi syttynyt liekkeihin tulipalossa. Erikoisefektit olivat koominen yllätys vanhoillisuudesta kertovassa paikassa!

aIMG_1108aIMG_1202

Hyppäsimme vielä autosta rauhallisella paikalla ja innostuimme kaivamaan kameran jalustoineen esille. Hyppelimme keskenämme ja tallensimme kesäpäivän riemua kameralle Pennsylvanian maaseudulla. Amishit eivät kuvaa itseään – meistä ei siis tulisi amisheja.

aIMG_1141aaIMG_1264  aIMG_1265aIMG_1248aIMG_1257

Eläköön elämän monimuotoisuus! Kyllä matkailu avartaa, niin kliseistä kuin sen sanominen onkin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply lena / london and beyond maanantai, heinäkuu 7, 2014 at 20:52

    Minua on pitkään kiinnostanut nuo amishit, iso kiitos tästä jutusta. Näytin kuvat italianollekin ja hänkin innostui entistä enemmän roadtripista tuolla suunnalla 🙂

    • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:07

      Tosi kiva saada tällaisia kommentteja, kiitos Lena! Toivottavasti teidän roadtrip toteutuu mahdollisimman pian 🙂

  • Reply Annika maanantai, heinäkuu 7, 2014 at 21:29

    Onpa mielenkiintoista ja samalla niin hurjan hullua ja erikoista. Tällaiset lauseet ”Naiset pitävät päähinettä, jolla ilmennetään alistumista miehen ja Jumalan edessä” saa kyllä mun niskavillat saman tien pystyyn 😀 siis naisten asutus kertoo siviilisäädystä, mutta miehet varmaan saavat taas kerran pukeutua niin kuin lystää (ilman, että koko kansa tietää siviilisäätyä)? Kiitos virtuaalikeikasta, en tiedä pystyisinkö itse menemään livenä paikalle 🙂

    • Reply Annika maanantai, heinäkuu 7, 2014 at 21:30

      P.S. Voisi kysyä Bushilta, että mitä se sinne Afganistaniin lähti niitä alistettuja naisia pelastamaan, kun töitä riittää ihan omasta takaa 😉

      • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:12

        Tutkin asiaa Wikipediasta ja siellä lukee näin: ”Miehet leikkaavat hiuksensa korvalehden tasalta. Jakausta ei ole ja otsatukka ulottuu puoliväliin otsaa. Naimattomat miehet ajavat partansa, mutta naimisiin mentyään tai 40 vuotta täytettyään miehet antavat parran kasvaa. Ylähuuli kuitenkin ajetaan, sillä amissit yhdistävät viikset edelleen eurooppalaisiin upseereihin. Miehet käyttävät leveälieristä hattua aina ulkosalla. Pojat alkavat käyttää hattua kaksivuotiaina. Kesällä käytetään olkihattuja, talvella mustia villahattuja. Housujen kanssa käytetään henkseleitä, ei vöitä. Värinä on yleensä musta, mutta paita voi olla värikkäämpi.”

        Mulle ei jäänyt kuva, että amish-naiset ois jotenkin sorrettuja. Molempien sukupuolien edustajat valitsevat sen elämäntyylin vapaaehtoisesti. Tietenkin vapaaehtoinen on suhteellinen käsite sen jälkeen, mitä on kotona ja koulussa opetettu. Mulle tuli vaikutelma, että tässä kulttuurissa on paljon hyviäkin arvoja, mutta onhan tämä kaiken kaikkiaan hämärä juttu 😀

        • Reply Annika keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 18:36

          Okei, kiitos paljon lisäselvityksestä! 🙂

  • Reply Inka maanantai, heinäkuu 7, 2014 at 21:56

    Jes, nyt ollaan asian ytimessä, nuo amishit on niin mielenkiintoisia!! Ihan mahtavaa että pääsitte käymään tuolla, ja huh miten kiinnostavaa tuo on. Ja pakko sanoa että on ihan sairaan siistiä, että kaikki nuoret saa maistaa tavallista elämäntyyliä ja tehdä ite päätöksen siitä, pysyäkö amishina vai ei.

    • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:15

      Kiva kuulla, että oli kiinnostava postaus. Se on kyllä hyvä, ettei perhe hylkää kokonaan jos valitsee olla ei-amish. Eli näin valinneet voivat kuulemma vierailla perheensä luona joka tapauksessa. Silti yli 90 % valitsee perinteisen elämäntyylin, aika yllättävää mielestäni.

  • Reply Laura R. maanantai, heinäkuu 7, 2014 at 22:07

    Huh huh, olipas mielenkiintoinen postaus, kiitos tästä! Matkailu todellakin avartaa… 🙂

    • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:15

      Kiitos itsellesi kivasta kommentista!

  • Reply Anne tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 08:53

    Tosi mielenkiintoinen postaus! On noi amishit kyllä niin mystisiä.. Jotenkin erikoista, että jotkut vielä tänäkin päivänä elää ikivanhojen tapojen mukaan – tavallaan kunnioitettavaa, mutta toisaalta erittäin omituista.. ehkä vähän karmivaakin!

    • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:16

      Oon ihan samaa mieltä! Herättää just tosi ristiriitaisia tunteita 🙂

  • Reply Anna Koskela tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 09:31

    Amishit ja heidän elinympäristönsä on laitettu listalle, jossa on kootuna asioita jotka tulee seuraavalla Usan matkalla nähdä. Heistä liikkuu niin paljon väärääkin tietoa (kuten lestaadiolaisista Suomessa), että melkein yleissivistyksen takia tulisi saada opastusta tähän elämäntapaan.

    Vaikka amishit eivät kuvaa itseään, tiedätkö, suhtautuvatko he valokuvaukseen muuten täysin kielteisesti? Tarkoitan, että kaikki kuvasi oli otettu kaukaa tai vauhdissa. Olisiko ollut mahdollista pyytää kuvauslupaa sopivassa tilanteessa. Vierailitteko heidän maatiloillaan tai harkitsitteko kärryajelua?

    Luin, että tuolla asuu myös paljon mennoniittejä. Heidän lähetymisensä lienee helpompaa.

    • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:33

      Se on aina kiva, kun blogit toimivat matkainspiraation synnyttämisessä, puolin ja toisin. Mitäs sun USA-listalla on? Ois kiinnostavaa kuulla! 🙂

      Oon kyllä samaa mieltä, että parasta lääkettä ennakkoluulojen karsimiseen on ottaa asioista selvää tutustumalla niihin kunnolla. Se on niin helppoa tehdä äkkinäisiä tuomioita asioista 🙂

      Käsittääkseni amishit eivät pidä valokuvaamisesta ja suhtautuminen turisteihin on kaksijakoinen. He tarvitsevat matkailusta tulevia tuloja siinä missä muutkin, mutta muuten vieraiden ihmisten töllisteleminen ei varmaan miellytä. Itse ajattelimme, että heidän elämäntapaa kunnioittavaa on tutustua kulttuurikeskuksessa tähän aiheeseen. Kärryajeluita järjestettiin ja maatilavierailujakin, mutta emme lähteneet niihin. Koitin heilua mahdollisimman vähäeleisesti kameran kanssa ja siksi tosiaan kuvat ovat kaukaa ja autosta. Ajattelin, että antaa tyyppien olla rauhassa, kun eivät huomiosta niin välitä.

      • Reply kirsi50 keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 07:07

        Olin yksityisellä amish-kierroksella Harmonyssa Minnesotassa 2000-luvun puolivälissä. Kysyimme silloin oppaaltamme amishien valokuvaamisesta ja vastaus oli ehdoton ei. Alla on linkki nettisivuun, jossa kerrotaan syitä kieltoon (nämä samat seikat mainitsi myös oppaamme):
        http://www.padutchcountry.com/towns-and-heritage/amish-country/amish-and-photographs.asp

        Mennoniitit ovat ”maallistuneita” amisheja ja elävät käsittääkseni melko normaalia elämää. Käyvät elokuvissa, ajavat autoa jne. Heille valokuvaaminen ei ole tabu.

        • Reply ulla keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 23:23

          Tuossa oli kyllä mielenkiintoista tietoa. Kiitos kun jaoit! <3

  • Reply Sanna tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 13:25

    Kaikille ylimmille kiitos tästä blogista!! Apua, kuinka posket krampissa olen selaillut postauksianne ja kiljunut miehelle miten meidänkin täytyy joku kaunis päivä päästä kaikkiin samoihin paikkoihin :D!!

    Mulla on ollut jo kuukausia aivan järjetön Amerikkakuume ja olen viettänyt tunteja koneella miettien mihin ensimmäisellä matkalla olisi ihanaa päästä – enkä osaa yhtään päättää, ja kun ei ole oikein tietoa mitä kaikkea niistä voi löytää :)! Ja nyt saan viimein lukea huikeita vinkkejä kahdelta kirjoittajalta, niin monista eri paikoista, säästökohteista, jne. Suuret kiitokset siis teille, tällaista blogia olen etsinyt :)!!

    • Reply ulla tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 23:36

      <3 Kiitos Sanna! On kyllä parhautta pitää blogia, kun saa tällaisia kommentteja. Mukavaa, että olet messissä. Ja se on niin totta, että on vaikea päättää, että mihin Amerikassa matkustaisi, koska hyviä vaihtoehtoja on niin paljon. Siitä seuraakin juuri tämä tilanne, joka meille Kirsin kanssa on tullut: pitää mennä sinne monta kertaa! 🙂 Toivottavasti pääsette pian reissuun!

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 09:31

    Yläasteella taisi olla koulussa video amisheista ja sen jälkeen en ole enempää informaatiota kyseisestä elämäntavasta saanut. Mahtava postaus, kirjoitat elävästi!

    • Reply ulla keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 23:20

      Kiitos paljon. Mukavasti sanottu 🙂

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 20:55

    Todella mielenkiintoinen postaus :). Olen itse kääntänyt pari jaksoa amisheista kertovaa realitya, joten pääsin sitä kautta tutustumaan kulttuuriin hieman tarkemmin. Tuo nuorten ”valinta” on erikoinen tapaus, jota käsiteltiin melko paljon. Todella mielenkiintoinen, mutta samalla niin ahdistava kulttuuri/elämäntapa.

    • Reply ulla keskiviikko, heinäkuu 9, 2014 at 23:22

      Kiitos Jerry! Sun ammatti on kyllä siinä mielessä tosi mielenkiintoinen, että samassa pääset oppimaan uusia juttuja. Ainakin itse pidän uuden oppimista aina plussana 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, heinäkuu 10, 2014 at 11:01

        Olet ihan oikeassa :). Tulee opittua kaikenlaista muodista, draq queenien maailmaan ja aseista, luonnosta ja metsästyksestä rikossarjoihin ja erilaisiin dokkareihin :P. Eli siis täysin laidasta laitaan. Pidän itsekin siitä, että oppii uusia asioita, joten se on ehdottomasti tämän työn hyviä puolia. Yleissivistys kasvaa melkoisesti :). Ja välillä löytää uusia seurattavia sarjoja, kun kääntää niitä (viimeisin The Vampire Diaries) 😀

  • Reply Maria tiistai, heinäkuu 22, 2014 at 02:11

    En kestä, että pääsitte amishien maille! Mulla on pitkään ollut pakkomielle aiheeseen, niin kuin on varmaan ollutkin puhetta. Joskus teininä katsoin dokumentin amisheista, ja siitä lähtien oon halunnut käydä tuolla. Tuo rumspringa on mielenkiintoinen juttu – oon TODELLA yllättynyt, että yli 90 % jää kuitenkin yhteisön pariin!

    Mä luin joskus 7-8 vuotta sitten Jodi Picoultin kirjan Plain Truth (joka on näköjään ilmestynyt myös suomeksi nimellä Koruton totuus), joka on ihan fiktiota mutta sijoittuu amishien maailmaan ja oli ainakin silloin mun mielestä tosi mielenkiintoinen. Suosittelen lukemaan jos amishit jäi kiinnostamaan!

    Kiitos tästä postauksesta, tosi mielenkiintoista tietoa! Vitsit mikä reissu teillä oli!

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 2, 2015 at 23:27

      Voijei sori kun mulla on jäänyt vastaamatta tähän! Tuo kirja olis varmasti mahtavaa luettavaa, kun nyt on vähän päässyt ”kokemaan” tuota amishien elämää. Joten kiitos paljon vinkistä ja kommentista. Rantapallossa oli yhteen aikaan joku bugi ja näistä kommenteista ei tullut notificationeita spostiin :/

      Kiitos paljon kommentista!

  • Reply Sanna Wallenius tiistai, helmikuu 24, 2015 at 23:54

    Mahtavaa, että Ulla vinkkasit tästä postauksesta. Tämä pitäis kyllä mahduttaa reitin varrelle ens kesänä, kun noilla huudeilla kerran ajellaan. Kiitos! 🙂 Pitää nyt kaivaa kaikki muutkin postaukset täältä… Hirvee matkakuume!

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 2, 2015 at 23:29

      Jee ihanaa, jos pääsen lukemaan teidän versiota tästä alueesta sun blogista. Toivottavasti saatte reititykset tehtyä ja voin vaan kuvitella että siellä on jo matkakuume! Kyllä mullaki ois.. ja on 🙂

    Leave a Reply