Monthly Archives

heinäkuu 2014

Intiaanikesä ja blogi-pohdintoja

Tästä kesästä on tullut mieleen lapsuuden kesät, kun ulkona juostiin niin pitkään kuin sai. Elämä oli yhtä löytöretkeä. Nyt ei kukaan huuda sisälle ja arkisin työpäivät velvoittavat olemaan se vastuullinen ääni joka käskee nukkuakin, mutta muuten sama elämän löytöretkeilijä on taas liikkeellä tämän ihanan intiaanikesän myötä. Siinä missä kaksitoistakesäiset pikkupojat hyppelivät eilen Eirassa pommilla mereen hetken mielijohteesta, niin hypimme mekin. Helsinki on ottanut toiseksi olohuoneekseen merenrannat; me ollaan kohta täällä Suomessa vallan kuin brasilialaiset konsanaan!

kuva-62

Blogissakin on ollut luonnollisesti hiljaista, kun läppäri ei aina kulje mukana. Tuskinpa tekään siellä olette tosin olleet hirveästi koneilla näillä ilmoilla.

Nyt ajattelin taltioida muutaman hetken blogiin samalla kun yritän irrottaa rispaantuneita glitteri-kynsilakkoja varpaankynsistä. Elämä näkyy varpaissa ja hyvä niin.

kesa1 kesa2

Kuvat löytyvät Instagrammista nimimerkillä @ulletin. Meillä on bloginkin oma insta työn alla, kunhan ehditään.

Yhtä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni. Kumpi on mielestänne parempi: pitää tämä blogi pelkkänä Amerikka-blogina vai Amerikan matkailuun painottuvana blogina, joka pitää sisällään myös muuta elämää? Olen miettinyt toisen Stilettikorkokanta-blogini tulevaisuutta ja sitä, että fuusioisinko bloggaukseni tänne yhteen blogiin vai pitäisinkö molemmat ominaan. Jos teillä on mielipiteitä, otan niitä mielelläni vastaan!

Ihana kesää, nautitaan täysillä niin kauan kuin tätä herkkua jatkuu!

Ihana kotisatama Helsinki

Kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun saavuimme Amerikan ihmemaasta kotiin. ”En kestä miten IHANA Helsinki on!” on kaikunut mun suusta sen seitsemän kertaa päivässä, joten tässä välissä on pakko pysähtyä katsomaan myös oman kotisataman kauneutta blogissakin. Viikonloppu oli niin täydellinen kuin kesäviikonloppu voi olla. Ja Helsinki oli sen tapahtumanäyttämö vailla vertaa.

baIMG_2408baIMG_2413baIMG_2397aaIMG_2380

Istuttiin Ihana Kahvilassa puhumassa viisaita ystävieni kanssa lauantaina. Kerroin, miten olen monesti maailmalla katsonut ulkopuolisena kotikaupunkirakkautta, joka on näkynyt ihmisistä ja ympäristöstä. San Franciscon taiteilijakorttelit, kreikkalaisen keittiön henkilökunta ja vaikkapa jouluun sonnustautunut newyorkilais-palokunta koristelluine paloautoineen ja Amerikan lippuineen ovat kaikki edustaneet minulle yhdyskuntia, joille ylpeys omasta ei ole ollut synti vaan kunnia-asia. Ja nyt vihdoin pursuan sitä myös itse.

– ”Ensimmäistä kertaa haluan olla täysillä mukana rakentamassa tästä aina vaan parempaa paikkaa elää. Vieläkin hienompaa kaupunkia, josta ollaan ylpeitä kaikille.”

”No, nyt onkin hyvä hetki. Voi luoda jotain ensimmäisenä. Ja jengi tulee mukaan. Kymmenen vuoden päästä ei välttämättä voi niin helposti.” 

Kuinka viisaita sanoja ystävältäni. Se sai tämän kaupungin näyttämään silmissäni entistäkin upeammalta. Me kaikki ollaan luomassa tästä sitä seuraavaa juttua. Tätä meidän juttua nimeltä Helsinki. Parasta on, että tähän mielentilaan voi päästä missä vaan asuukaan. Jostain syystä mulle se on kolahtanut nyt täällä Helsingissä.

aaDSC_0338 aaDSC_0374aaDSC_0343

Perjantaina näin sairaan hienon auringonlasku-suppauskuvan Facebookissa, jossa luki alla näin: ”Vielä mahtuu mukaan nauttimaan perjantai-illan auringonlaskusta vesille! SUPalkeet klo 19-20.30 tai lauta vuokralle omaan käyttöön samaan aikaan.” Pian jo soitinkin kuvan ohessa olleeseen numeroon ja varasin meille paikat SUP-lautailun alkeistunnille Töölönlahdelle muutaman tunnin päähän. SUP eli Stand Up Paddle Boarding on yksi surffauksen alalajeista, jota kerroin puhelimessa kokeilleeni kerran Fort Lauderdalessa.

”Olipa hassua, että sanoit tuon! Fort Lauderdale on juuri se paikka, jossa törmäsin lajiin ensimmäisen kerran, jonka seurauksena toin sen tänne Töölönlahdelle” sanoi nainen puhelimessa.

Aloin rakastaa naista välittömästi. Yksi kotikaupungin rakentajista. Nyt voin lähteä ”takapihaltani” Töölölahdelta surffaamaan! ”En kestä miten IHANA….” ai juu, taisinkin sanoa sen jo.

aIMG_2326

Se on jännä juttu, että Helsingissä vain käymässä ollut Mirkka on se henkilö, joka tietää aina kaikki parhaat jutut mitä nähdä ja tehdä. ”Täällähän on se Birgitta Hernesaari, se voitais käydä tsekkaamassa.” Ja niinhän me käytiin (kuvat yllä ja alla ovat sieltä).

Tehtiin aamupalalla suunnitelma, joka piti sisälään kuuden kahvilan kierroksen ja noin 30 kilometriä pyöräilyä. Päästiin viiteen kahvilaan ja aikaa kului pyöräretkellä vaatimattomat kaksitoista tuntia.

aIMG_2341aIMG_2335aaIMG_2304aaIMG_2295

Birgitta Hernesaari oli Ihana kahvilan ohella suosikkimme. Mutta niin olivat toisaalta Mattolaituri, Regatta ja Sinisen huvilan kahvilatkin. Yhtään huonoa paikkaa ei kierrokselle mahtunut. Birgitta Hernesaareen aion tulla kokemaan syysmyrskyn takkatulen äärelle villapaidassa, kun se aika koittaa.

aIMG_2260

Tältä näyttää Regatta Töölössä.

bIMG_2220

Ja tältä maisemat Linnunlaulusta Töölössä niinikään. (Töölö <3).

aIMG_2343bIMG_2243aIMG_2234

Hätäännyin hieman, että olenko minä tehnyt mitään tämän kaupungin hyväksi. Olenko vain käyttänyt sitä? Mutta sitten huojennuin. Perustettiinhan me Kirsin kanssa Nuorten aikuisten verkosto NAME, jonka seurauksena samanhenkisiä ihmisiä on löytänyt toisiaan ja lyöneet viisaita päitään yhteen.

Ja se on ollut kovin hyödyllistä myös itselle. NAMEn Millalta ja Inkalta opin esimerkiksi, että Helsingilläkin on oma Flat Iron Building, joka meidän oli välittömästi käytävä kokemassa viikonloppuna.

aIMG_2358   aIMG_2355

Sunnuntaina matkustettiin Millan innoittamana ”Helsingin Hamptonsiin” eli Hankoon. Satamasta satamaan, ajattelin, antaa seikkailun vaan jatkua.

Treffeillä Atlantic Cityssä

En tiedä riittävätkö verbaaliset kykyni kuvaamaan Atlantic Cityä. Jostain syystä kaupungissa tuntui kuin ympärillämme olisi kuvattu Frendit-sarjan lomajaksoa. Olimme epätodelliset hahmot, epätodellisessa kulissikaupungissa. En olisi ihmetellyt, vaikka Monica tukka kosteudesta kähärälle räjähtäneenä olisi jostain porhaltanut kasinolle. I know, Lemmenlaiva New Yorkissa, Frendit Atlantic Cityssä. Liikaa telkkaria – Maybe!? Sieltä kai niitä ideoita tulee ja sen ansiosta koimme tämänkin hassun kaupungin USAn koillisrannikolla.

aaUntitled-1aIMG_0525aunnamedaIMG_0480akuva 1-59

Näin jo kaukaa auton ikkunasta Art Deco -tyylisen hotellin komealla fontilla helottavat kirjaimet, mutta kesti pitkään tajuta, että kyseessä on meidän hotelli. Kuten kirjoitin aiemmin, muutimme reittiämme ihan viime tipassa ennen lähtöä ja hotellivarauksia oli tehty nopealla temmolla. Rantapromenadi on varmaan hyvä sijainti, joo. Kasinohotelli, jossa on Margaritaville merenrannalla – kuulostaa hyvälle! Halpa hinta arkipäivinä, joo mennään sinne. Se on varmasti kokemus. 

Ja olihan se mahtavaa tällaiselle kaupunkilaisharakalle!

aIMG_0447aIMG_0456

Tässä huoneessa Monica ja Chandler takuulla lomailivat jaksossa, jossa mikään huone ei kelvannut Monicalle ja Chandler tuijotti telkkarista helikopteritaka-ajoa. Frendit-sukupolvi, tiedättekö, mitä tarkoitan? 

Saisipa tällaisen kylppärin kotiinkin! Huoneemme 14. kerroksessa, merinäköalalla, maksoi 124 dollaria/yö. Viikonlopuksi hinnat olisivat nousseet monikertaisiksi. Sanoisin, että Atlantic Cityssä kannattaa ehdottomasti ottaa hotelli mahdollisimman läheltä merta, sillä reilun 40 000 asukkaan kaupungissa kaikki oleellinen on keskittynyt meren äärelle. 

aIMG_0488aaIMG_0468aUntitled-2

Komiaa, komiaa! Onneksi tuli korkkarit mukaan. Amerikassa kaikkialla on kuitenkin niin rentoa, että hienommassa hotellissakin on helppo tuntea olonsa kotoisaksi. 

Meillä jäi aikoinaan häämatkasta toinen viikko pitämättä. Olemmekin ottaneet elämäntehtäväksemme elää sen puuttuvan viikon aina uudelleen ja uudelleen. Tällaisessa paikassa päätös tulee mieleen erityisen hyvin. Voiko puolison kanssa koskaan käydä liikaa treffeillä? Tuskin. Niinpä suuntasimme laiturilla sijaitsevan huvipuiston maailmanpyörään. Maisema, seura ja ilta olivat niin täydelliset kuin olla saattaa. Olipa onni, ettei päästy aikoinaan sinne Thaimaaseen!

aIMG_0659aIMG_0658baIMG_0646aIMG_0609 AIMG_0567aIMG_0613bIMG_0529

Oli onni myös, ettei menty sinne Niagaran putouksille, sillä tämä loma toi taas mieleen, että olen onnellisimmillani kun saan uida. Mieluiten valtameressä, mutta myös uima-allas käy. Parhainta on, jos voi vuorotella niiden välillä. Tämä pysähdys matkallamme oli sellaista hemmottelua aamusta iltaan, että ai että.

Käytiin kasinollakin. Pakkohan siellä oli käydä, kun sen läpi kaikkialle kuljettiin, kuten kasinohotellien strategia on. Istuin yksikätisen senttipelikoneen ääressä ja kuulkaa sitä plimputusta! Voitin nimittäin VII-SI-SA-TAA noh, senttiä… mutta pelikone plimputti sen kunniaksi sitten viisisataa kertaa. Suurieleisesti printtasin voittokupongin ulos ja kävin lunastamassa sen rahaksi. Mä tarjoon tänään! 

aIMG_0469akuva 3-55akuva 1-58aUntitled-1 akuva 2-57aIMG_0549

Rantapromenadilla oli hiekkaveistosten MM-kisat menossa

Lähdön lähestyessä menin kysymään hotellin respasta, että osaisivatko he kertoa New Jerseyn ja Delawaren välillä seilaavan lautan käytännöistä. Respasta ohjattiin kysymään sirkustirehtöörin tavoin pukeutuneilta punatakkisilta Bell deskin miehiltä. Heillä pitäisi olla esitteitä.

Minä: Osaisittekohan kertoa, että tarvitseeko Cape Mayn lautalle varata lippuja etukäteen? Teillä on kuulemma tietoa asiasta.
Sirkustirehtööri: Lautalle? Minä hoidan näitä matkalaukkuasioita. Haluatko kysyä jotain laukuista? 
Minä: Öö, eikun tarvitsisin tietoa tuon läheisen lautan käytännöistä. Teillä on kuulemma esitteitä täällä. Olemme ulkomailta ja olisi hienoa kuulla paikalliselta, että miten nämä lautta-asiat täällä Yhdysvalloissa toimivat. 
Sirkustirehtööri: Lautta? En ole ikinä kuullutkaan. Minullla on tietoa näistä matkalaukuista. 
Minä: Teillä on kuulemma lauttayhtiön esitteitä täällä?
Sirkustirehtööri: Meillä on täällä näitä laukkuja. En kyllä tiedä lautoista mitään.

Lopulta esite löytyi, mutta asia oli täydellisen tuntematon tirehtöörille edelleen. Kiitin häntä ja lupasin selvitää asian internetistä.

Olisi hankala kuvitella, että Oulussa olisi yhtään hotellissa toimivaa asiakaspalvelijaa, joka ei tietäisi mitään Hailuodon lautasta tai sen olemassa olosta. Tällaiset keskustelut tekevät matkailusta juuri niin avartavaa. Hienoon takkiin pukeutunut hotellihenkilöstö ei ole varmastikaan käynyt korkeakoulua tai matkustellut, kuten Suomessa matkailualalla työskentelevät usein ovat. Bell deskillä tiedetään matkalaukuista, so simple is that.

abIMG_0508

Kaksi vuorokautta vilahti hujauksessa tässä lomaparatiisissa. Meille sopi hyvin viettää lomaa arkena, jolloin ei tarvinnut jonottaa tai tungeksia ruuhkassa. Atlantic Cityssä yhdistyy Las Vegas, Santa Monica ja Miami pienoiskoossa. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, jos tykkää edellä mainituista kaupungeista. Soveltuu erinomaisesti treffeillä käymiseen!

Uusi tuttavuus, Oklahoma

USA-osavaltiokokoelmani täydentyi tällä reissulla yhdellä uudella palalla, kun päätimme ajaa takaisin Dallasiin Teksasiin Oklahoman kautta. Tässä muutaman kuvan kautta tunnelmia Sooner State-lempinimellä tunnetusta osavaltiosta. Huomenna ohjelmassa on mahdollisesti vielä cowboy-hengessä karjahuutokauppa Oklahoma National Stockyardsilla.

oklahoma_tyhjä tie

Oklahoman maisema on tasaista. Olemme saaneet ajella melko lailla kahdestaan pikkuteillä, interstateilla on sentään ollut muitakin menijöitä.

route66

National route 66-museo Elk Cityssa (OK).

texas longhorn

Texas longhorn Wichita mountains wildlife refugeessa (OK). Sarvipäisten lehmien lisäksi näimme muutaman biisonin (kaukaa) sekä lähietäisyydeltä eläväisiä takajaloillaan seisovia preeriakoiria (prairie dog).

oklahoma memorial

Oklahoma City National Memorial on todella vaikuttava muistomerkki. Muistomerkin vieressä on vieläkin koskettavampi museo, joka kertoo vuoden 1995 Oklahoma Cityn pommi-iskupäivästä ja sen jälkeisestä elämästä OKC:ssa. Ja taas mentiin pala kurkussa ja itku silmässä. Amerikkalaisten yhteisöllisyys ko. tilanteissa on uskomatonta.

Seuraava postaus tulee Suomen kamaralta. Täytyy siis kaivaa lentosukat ja rannekello esiin matkalaukun pohjalta… tämä USA-matka vetelee viimeisiään.

Kohti pastellista Atlantic Cityä

Periamerikkalaisen asuinlähiön hyväntuulinen värimaailma viehättää minua. Harmauden sijaan ympäristö on usein pastellista ja olen nähnyt useissa eri osavaltioissa naapurustoja, jotka olisivat voineet toimia Täydellisten naisten Wisteria Lane -kulissikadun inspiraationa. Se kuva ympäristöstä, mitä telkkarissa ja leffoissa näkee, vastaa siis aika hyvin todellisuutta (niillä huonommilla alueilla kyllä myös). Amerikassa ollessa olo onkin yhtä aikaa jotenkin tuttu ja samalla epätodellinen.

aUntitled-1

Atlantic Cityn esikaupunkialueella oli upeita taloja, joiden edessä oli hyvä ”pousailla”.

Minua hämmästyttää koko ajan vain enemmän, miten paljon mielenkiintoisia paikkoja Amerikka kätkee sisäänsä. Koko rannikko New Yorkista Marylandiin on täynnä hienoja kaupunkeja, jonne olisin toivonut voivani jäädä vaikka viikoksi kuhunkin kohteeseen ihmettelemään paikallista menoa. Ja sama varmasti jatkuu eteenpäin rannikkoa mentäessä.

Moottoritien ja rantakaupunkien välissä näytti olevan usein laaja suistoalue, jota käyttivät hyväkseen niin linnut, eläimet kuin vesiurheilua harrastavat ihmisetkin. Rantakaupungin keskustaa lähestyttäessä kyltit toivottavat matkailijat tervetulleiksi kaupunkiin ja lähtiessä kiittivät käynnistä.

aaIMG_0758

Atlantic Cityyn matka kulkee isojen suistoalueiden halki. Tämä kuva on napattu AC:n ja sen naapurikaupungin Ocean Cityn väliseltä siltaosuudelta. New Jerseyn osavaltiossa sijaitsevan Ocean Cityn lisäksi myös läheisessä Marylandin osavaltiossa sijaitsee toinen samanniminen iso rantakaupunki. Hassua!

aIMG_0677  aIMG_0692  aIMG_0695

Itärannikon upeat rannat jäävät vähemmälle huomiolle mediassa kuin länsirannikon ja Floridan biitsit. Vaikka palmuja ei olekaan, rannat ovat tämän kesän reissulla tekemiemme havaintojen perusteella aivan ensiluokkaisia. Niillä on myös hyvät palvelut hengenpelastajineen.

Niillä rannoilla, joissa me uimme, oli aina mukava, kova hiekkapohja eikä meduusoita tai kasveja tarkertumassa jalkoihin. Esimerkiksi Los Angelesissa sijaitsevaan Venicen biitsiin verrattuna vesi tuntui ”puhtaammalta”. Nämä kokemukset perustuvat kuitenkin vain mutu-tuntumaan.

aIMG_0704 aIMG_0687aIMG_0714 aIMG_0725

Omalla autolla ajaessa on se hyvä puoli, että voi pysähtyä katselemaan kivalta näyttäviä paikkoja lähemmin. Miinus puoli on se, että kiinnostavia paikkoja on niin paljon, että matka ei etenisi lainkaan ilman kylmähermoista kaasuttelua eteenpäin. Atlantic Cityn laitamilla oleva hymyilevä vesitorni oli sen sortin ilmestys, että se oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Harmittamaan jäivät ne monet hylätyt motellit, joita näimme matkalla kaupunkiin. Olisi ollut kiva käydä siellä kuvailemassa, mutta palatessa ajoimme eri reittiä ja kuvat jäivät ottamatta.

aIMG_0743

Good morning Atlantic City!

aIMG_0753

Automme kadulla, jota kulkiessa ei voi olla hymyilemättä. Mikäs se siellä talon takana kurkistaa 🙂

aIMG_0739

Auton ikkunasta bongasimme samoilla huudeilla myös valtavan ison norsun, jonka sisällä toimi ilmeisesti intialainen ravintola!

Tältä näytti Atlantic Cityn esikaupunkialueella. Odottakaapas, kun pääsemme rantabulevardille, nii johan on taas komiaa!

Paras matkavinkki kesällä New Yorkiin suuntaaville

Olemme olleet näemmä molemmat Kirsin kanssa ”vinkkailu”-ajatuksissa tällä viikolla. Edellisessä postauksessa on tarjolla näppäriä niksejä shoppailuun, minulla puolestaan on uusi vinkki New Yorkiin, jota minulta usein toivotaan.

Kas tässä tulee. Jos suuntaat New Yorkiin keskikesällä, sinua on vastassa siellä hyvin todennäköisesti varsinainen lämpöpätsi. Senpä vuoksi uima-altaalla varustetun hotellin etsiminen on todellinen mahti teko itsellesi! En muista, mistä sain tämän neronleimauksen keväällä, mutta onnittelin itseäni asiasta viime viikolla useaan otteeseen. Altaalle pääseminen New Yorkissa ei ole nimittäin itsestäänselvyys.

aIMG_1485aIMG_2002

Me käytämme hotellien varaamiseen lähes pelkästään Hotels.comia, koska pidämme vaihtelusta ja Welcome rewards -palkinto-ohjelmaan kirjaantuneille joka kymmens yö on ilmainen. New Yorkista hotelleja etsiessäni täppäsin hakusivulla ”uima-allas”-kohtaan ruksin ja näin sain listan vaihtoehdoistamme.

Jos nyt huviksi katson esimerkiksi kesälle 2015 uima-altaallisia hotelleja random-viikolle, näyttää vaihtoehtoja Manhattanille tulevan noin 25. Ei hirveästi, mutta riittävästi kuitenkin. Kannattaa vielä huomioida, että kaikki altaat eivät sijaitse ulkoilmassa ja sisäaltaalle en antaisi mitään arvoa New Yorkin kaltaisessa kaupungissa.

aIMG_1479aIMG_2010aIMG_2008aUntitled-1

Meidän hotellimme oli tällä kertaa kolmen tähden Holiday Inn New York City-Midtown-57th Street, joka sijaitsi hyvällä paikalla Central Parkin kulmilla Columbus Circlen vieressä. Yksi yö maksoi keskimäärin 150 euroa veroineen, joka on New Yorkin mittapuussa varsin kohtuullinen hinta.

Miten uima-allas sitten vaikutti matkaamme?

Se vaikutti kaiken. Päiviimme tuli rytmi. Ja kaupunkilomasta tuli lemmenloma. Tuntui, että olimme viikon kestävillä treffeillä maailman katolla. Päivät seurasivat useimmiten kaavaa, johon kuului aamiainen, altaalla kölliminen ja uiminen, laittautuminen, kaupungille lähteminen, illallinen. Toki New York on merenrannalla sijaitseva kaupunki, joten uimarantojakin löytyy. Mutta matkaa Coney Islandille tai Rockaway beachille on kuitenkin melkoisesti, joten viilentävä pulahdus omilla huudeilla on suuri piristysruiske, kun lämpötila huitelee yli 30 asteessa.

Normaalisti minulle saattaa iskeä kysenomaisessa kaupungissa, kröhöm, lievä maanisuus ja haluan olla kaikkialla koko ajan. Olenpa saattanut joskus sanoa, että en tarvitse New Yorkissa unta, ruokaa enkä lepoa ja nauranut päälle kimittävää naurua.

Nyt relasin.

kuva-60aIMG_1452aaIMG_1477  aIMG_1461  aIMG_1481

Hotellin johtaja Cecala paksussa valkoisessa tukassaan ja tuuheissa viiksissään (kuvassa vas.), oli tuttu näky altaalla. Kattoterassi oli selvästi hänen silmäteränsä. Osa rantatuoleista oli paikallisille VIP-vieraille varattuja ja näiden vieraiden isännöintiin johtaja käytti runsaasti aikaansa. Kultakello kiilsi kilpaa ruskettuneen mahan kanssa, kun johtaja seisoi kukkashortseissaan altaassa keskustelemassa tärkeiden vieraiden kanssa.

Keskitason hotellin VIP-vieraista tuli mieleen, että (oletettu) vauraus ja tyylitaju eivät aina kohtaa toisiaan automaattisesti. Kliseisen suurieleisesti brändeillä ja kultakoruilla kuorrutetut allasvieraat olivat kuitenkin tasapaksusta Suomesta tuleville todella mielenkiintoisia aurinkotuolinaapureita.

Altaalla vietettyä aikaa voisi kuvailla kuin tosi-tv:n ja Lemmenlaivan komboksi. Hotellin vieraista tuli päivien (episodien) aikana tuttuja, ja hotellin johtaja (kapteeni) jutteli mukavasti myös meille tavallisille, koruttomille auringonottajille (sivuhahmoille). Auringonotto ja rentoutuminen eivät olleet pois kaupungin kokemisesta vaan päinvastoin. Yhdenlaiset New Yorkin kasvot tulivat tutuksi tällaisen loman kautta.

aIMG_1999    aIMG_2015

Hotellihuone oli tässä paikassa hyvin perustasoa ja tuoksu ei ollut erityisen raikas. Sijainti ja häikäisevä Manhattan-silhuetti paikkasivat kuitenkin huoneen puutteet 100-0.

aIMG_1569

Maisemaa hotellihuoneen ikkunasta

Loppuun vielä extra-vinkki, kun nyt oikein innostun. New Yorkin aurinkoloman – tai minkä tahansa aurinkoloman – ehdoton pelastaja on aurinkopilleripaketti. Jos aurinkopillerit eivät ole vielä tuttuja, kehoitan tutustumaan niihin jo useiden matkojen kokemuksella.

Kun napsii beetakaroteenia sisältäviä lisäravinteita, ei iho pala herkästi ja rusketus tarttuu nopeasti ja tasaisesti. Toki aurinkorasvaa kannattaa silti käyttää, mutta nämä todella tekevät ihmeitä iholle ja ehkäisevät hyvin palamisessa. Pillereitä saa apteekista ja esim. Sokokselta.

aIMG_2016

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä New Yorkiin? Laittakaahan omanne jakoon.

Säästövinkki: kuponkeja outletteihin

New Mexicon Gallupin Walmartissa järjesteltiin jo eilisaamuna koulureppuja ja vihkoja hyllyihin lähemmäksi kassoja, vaikka koulujen alkuun on vielä viikkoja. Saa nähdä ehdimmekö Back to School -alennusmyynteihin ennen kotiinlähtöämme.

4th of Julyn aikaan oli tietenkin massiivisia aleja – 30-70% – kaikissa vaatekaupoissa ja tein hyviä tuliaisostoksia sisarilleni ja vanhemmilleni. Ja ehkä jotain pientä tuli ostettua myös itselleni…  kuten Hilfigerin farkut 35 dollarilla, Banana Republicin perusmustajakku 40 dollarilla, ja valkoiset pellavahousut Gapista 10 dollarilla.

ale

Olen tykästynyt outlet malleihin. Ne ovat kätevästi interstaten varsilla ja kaupunkien ulkopuolella, jolloin parkkipaikan etsiminen on kätevää. Lisäksi saman katon alla tai samalla alueella on ne kaikki kaupat, joissa haluan aina käydä.

Suurimmat ketjut ovat Premium Outlets ja Tanger Outlets. Olen kuullut, että outleteissa olisi oma vaatevalikoimansa ja että niihin tuotaisiin edellisen sesongin ”jäännökset” kauppakeskuksien liikkeistä. Jälkimmäinen pitää varmasti osittain paikkansa; olen käynyt Ralph Laurenin ja Tommy Hilfigerin monessa outletissa kesästä 2010 eikä valikoima ole muuttunut valtavasti.  Samat paitamekot, joita roikkuivat rekeissä viime heinäkuussa, ovat vieläkin myynnissä.

banana

Tämän kesän matkareitillemme osui niin monta outlettia, joista osan olemme jättäneet suosiolla väliin. Teksasissa ja Kalifornissa oli jo pelkästään neljä Premiumia ja Tangerit siihen päälle. Pienimmässä oli liikkeitä 90 (Phoenix Premiun Outlet, AZ) ja suurimmassa 180 (Desert Hills, CA).

Minulle ei oikeastaan kauppojen määrällä ole niin väliä, koska suuntaan aina muutamiin suosikkeihini. Old navy, Banana Republic, Gap, Tommy Hilfiger… silloin tällöin uskaltauduin ”ihan vähän vaan” tiirailemaan Coachin ja Michael Korsin laukkuja. Pari päivää sitten mukaan tarttui Kate Spade New Yorkin musta peruslaukku, vaikka olin vannottanut itselleni etten osta mitään, koska käytän kuitenkin kulahtunutta mustaa (okei, se on jo enemmänkin harmahtava) Marilaukkuani. Mutta se Spaeden laukku oli niin kivan yksinkertainen ja edullinen; koko liikkeen valikoima oli -50% ja sen päälle tuli vielä ylimääräinen -20% torstain kunniaksi.

rlauren

IMG_7183

Desert Hillsin outletissä (CA) kävin ekan kerran Coast to Coast-matkallamme ja nyt toistamiseen.

Kannoimme eilen illalla poikkeuksellisesti kaikki matkalaukut ja ostospussit hotellihuoneeseen Albuquerquessa (NM) ja punnitsimme laukut. Sen perusteella voimme jättää viimeiselle päivälle suunnitellun ostosreissun väliin, koska 23 kg / hlö on jo täynnä. Tuohon painorajaan ei tosin tarvitse vinguttaa luottokorttia kovin montaa kertaa.

Jos shoppailu ja tehtaanmyymälät ovat sinun juttusi, kannattaa käydä rekisteröitymässä Premium Outletin nettisivuilla ennen USA-matkaasi. Kun käyt klikkaamassa listalta matkareittisi varrella olevat outletit, pääset printtaamaan alennuskuponkeja. Olen säästänyt mukavia summia näillä kupongeilla, vaikka niiden printtaaminen tuntuukin vähän vanhanaikaiselta. Alennus voi olla esimerkiksi:

July 17, 2014 – Sept 1, 2014
25% off your purchase of $250 or more or 20% off your purchase of $150 or more or 15% off your entire purchase

Seuraava hyvä shoppailuviikonloppu Back to School-alennuksien jälkeen taitaa olla syyskuun alussa, kun on Labor Day. Ja ihan hulluja alennuksia on marraskuussa Thanksgiving Dayn jälkeisenä perjantaina, jota nimetetään Black Fridayksi. Sen jälkeen alkaa New Year’s salet ja…

Amishien mailla

Dover, Delaware – Lancaster, Pennsylvania. Day 7 (U&M)

Viikko sitten maisema näytti kovin toiselta kuin nyt. Hyppy ajassa taaksepäin ei ole vain päiviä  se on satoja vuosia, kun palataan amishien elämäntyylin äärelle Pennsylvaniaan. Yksi koko reissumme suurimmista elämyksistä oli Lancaster countyssa vieraileminen, jossa elää yli 20 000 amishia vanhanaikaista ja vaatimatonta maalaiselämää viettäen. Lancasterin piirikunnan yhdyskunta on kaikkein tiheimmin asuttu ja yhtenäisin amish-yhdyskunta koko maailmassa.

aIMG_1201

Etukäteen jännitin, että onnistunkohan näkemään hevoskärryllä ajelevia paikallisia, joista olin nähnyt kuvia. Kävi ilmi, että huoleni oli täysin aiheeton. Kärryjä oli kaikkialla. Osa oli katettuja, osa avoimia.

aIMG_1110

Maisemaa vauhdista kuvatessani erään kuvan reunaan oli osunut kärryttelevä seurue.

Matka Doverista Lancasteriin kesti muutaman tunnin ja maisema oli pääasiassa rauhallista maaseutua. Pennsylvanian maaseutu näytti erilaiselta kuin Delawaren, jotenkin kauniimmalta. Auton ikkunan takana näkyi hyvin hoidettuja laakeita peltoja, vehreitä laaksoja, kumpuilevia kukkuloita, isoja puita ja siellä täällä lepääviä maatiloja, joiden pihoilla ei traktoreita tai muita moderneja maatalouslaitteita näkynyt. Lancasteria lähestyttäessä tiet täyttyivät hevoskärryistä. Oli sunnuntai, jolloin amishit eivät työskentele. Perheet olivat liikkeellä kylänraitilla pyhäasuissaan.

Me suuntasimme Lancasteriin päästyämme paikallisesta kulttuurista kertovaan kulttuurikeskukseen, jossa opimme paljon mielenkiintoisia asioita tästä erikoisesta porukasta.

aIMG_1090

Lancasterin piirikunnalle tyypillistä maisemaa auton ikkunasta taltioituna.

aUntitled-1

Potkulaudat ovat amisheille sallittuja kulkuvälineitä hevoskärryjen ohella. Autoja tai polkupyöriä amishit eivät käytä.

Amishit pyrkivät eristäytymään nykyajan kotkotuksista, mutta Lancasterissa he elävät rinta rinnan tavallisten amerikkalaisten englantilaisten kanssa. (Amishit kutsuvat kaikkia ulkopuolisia yleisnimellä englantilaiset.) Amishit puhuvat yläsaksan murretta, pennsylvaniansaksaa, josta he käyttävät nimitystä Deitsch. Lapset oppivat koulussa myös englantia, ja aikuisetkin puhuvat englantia sujuvasti ulkopuolisten kanssa.

aaIMG_1290

Naisten asun väritys kertoo naisen siviilisäädystä. Amishit menevät naimisiin 19-25-vuotiaina ja 90 % aikuisista on naimisissa. Avioerot ovat harvinaisia ja johtavat yhteisöstä erottamiseen.

aaIMG_1284

Kaikki amishit eivät ole maanviljelijöitä vaan monet ovat myös käsityöläisiä ja yrittäjiä. Amishien pyörittämät liikeyritykset menestyvät yleensä hyvin, sillä he ovat ahkeria työntekijöitä ja rehtejä maineeltaan. Tämä kauppa oli kiinni, koska oli sunnuntai. Silloin ei ole sopivaa käyttää rahaa.

Amerikkalaiset eivät koskaan pitkästytä vierailijoitaan. Kulttuurikeskuskierros oli suunniteltu mielenkiintoiseksi ja ennen kuin huomasimmekaan olimme ”amishien kotona” vieraana. Oikeasti olimme talossa, joka olisi voinut olla jonkun koti, mutta tämä oli museokäytössä.

aIMG_1221

Oppaamme oli mukava paikallinen setä, englantilainen, jolla oli paljon amisheja ystävänään. Hänen puheestaan kävi ilmi, että hän vieraili amish-kodeissa tuon tuostakin ja hän puhui ystäviensä elämäntavasta erittäin kunnioittavaan sävyyn, kuitenkin myös hyväntahtoisesti heidän erikoisille tavoilleen naureskellen.

Amishit eivät esimerkiksi käytä nappeja ja naisten puvut kyhätään kasaan vielä tänäkin päivänä metallisilla nuppineuloilla! Talon rouvalla onkin pukemista ja näpräämistä ennen kirkkoon lähtöä, kun keskimääräinen lapsiluku perheissä on yli seitsemän!

aaUntitled-1

Tyypillinen amish-tytön makuuhuone ja leningit. Vaatteet valmistetaan itse ja kaikki pukeutuvat samanlaisiin vaatimattomiin asuihin lapsesta saakka. Naiset pitävät päähinettä, jolla ilmennetään alistumista miehen ja Jumalan edessä. Naiset eivät leikkaa hiuksiaan, meikkaa tai sheivaa.

aIMG_1232

Nukke puettuna soveliaaseen asuun. Jotenkin tämä nukke karmii?

awUntitled-1

Vasemmalla opas esittelee kaasulla toimivaa lamppua, joita amish-kodeissa on muutamia. Lamppu on siirrettävissä paikasta toiseen. Kodeissa ei ole sähkölaitteita vaan kaasua käytetään yleisesti valaisemiseen ja lämmittämiseen.  – Oikealla taas on kuva tyypillisestä amish-koululuokasta. Koulua käydään kahdeksan luokkaa ja se riittää. Liiallinen opiskelu vieraannuttaisi ruumiillisesta työnteosta.

aIMG_1238

Lankaa saa käyttää mutta ei nappeja! Omituista.

Kotivierailun jälkeen keskuksessa näytettiin elokuva, joka kertoi kuvitteellisen nuoren amish-pojan tyypillisen tarinan kamppailusta murrosiässä: valitako perinteinen elämäntyyli vai irtautuako yhteisöstä. Amishit kastetaan noin 16–22 vuoden ikäisinä ennen naimisiinmenoa. Tätä ennen nuoret saavat viikonloppuisin kokeilla ”normaalia” elämää, rumspringaa eli hengailua kaveriporukoissa ja tehdä sen perusteella lopulta valinnan, että ottavatko he kasteen ja liittyvätkö kirkon jäseniksi. Kaste merkitsee yhteisön sääntöjen omaksumista loppuelämäkseen. Yli 90 % nuorista valitsee perinteisen elämäntyylin, joten amishien määrä kasvaa voimakkaasti.

Elokuvateatteri oli huvittava. Salissa oli kuusi kangasta, joiden pinnoilla tarina eteni. Salissa istuttiin entisillä amish-kirkon kovilla penkeillä, mutta tekniikka oli huippumodernia. 3D-laseja ei ollut, mutta välillä suihkusi vesisumua päälle, kun oltiin merellä ja välillä tuntui kuin koko teatterisali olisi syttynyt liekkeihin tulipalossa. Erikoisefektit olivat koominen yllätys vanhoillisuudesta kertovassa paikassa!

aIMG_1108aIMG_1202

Hyppäsimme vielä autosta rauhallisella paikalla ja innostuimme kaivamaan kameran jalustoineen esille. Hyppelimme keskenämme ja tallensimme kesäpäivän riemua kameralle Pennsylvanian maaseudulla. Amishit eivät kuvaa itseään – meistä ei siis tulisi amisheja.

aIMG_1141aaIMG_1264  aIMG_1265aIMG_1248aIMG_1257

Eläköön elämän monimuotoisuus! Kyllä matkailu avartaa, niin kliseistä kuin sen sanominen onkin.