New Jersey – Delaware – Salisbury, Maryland. Day 6 (U&M)
On saavutettu jälleen se piste, kun Amerikka maistuu suussa – huonolla tavalla. Se hetki koittaa aina näillä main lomaa. Ensimmäiset päivät ovat yhtä riemua, kun Amerikka maistuu suussa. Aamupalalla se yleensä on vahvimmin läsnä, kun samalla lautasella on paistettuja perunoita, munakokkelia, pekonia, makkaraa sekä kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla kuorutettuja pannukakkuja.
Aamiainen Margaritavillen tapaan…
Mutta kuudennen päivän kieppeillä alkaa ällötös. Keho huutaa kuituja ja ei tekisi mieli syödä mitään tämän roskakeittiön ruuista. Se kuitenkin (onneksi vai valitettavasti?) menee muutamassa päivässä ohi ja sen jälkeen sitä on kyllästetty syömään mitä vain taas. Sen huomaa sitten siitä, että ihailee aamiaisen jälkeen redvelvet cupcakeja leipomon ikkunassa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suomalaiselle arkiruualle lähtee rakkausajatuksia rapakon takaa.
Missä muuten mennään? Tällä hetkellä olemme…
… jättäneet taaksemme aivan ihanan Atlantic Cityn hymyilevine vesitorneineen (kirjoitan tästä paikasta vielä paljon lisää, kunhan kerkiän)
… ja uineet Wildwoodsin kyltin kohdalla Cape Mayssä ja nousseet niemen kärjestä Delawaren lautalle.
Saavuimme satamaan hyvissä ajoin ja ystävällinen lipuntarkastaja tiedustelimme, että tahtoisimmeko ajaa lauttaan joka on juuri lähdössä. Meillä oli lippu vasta seuraavalle lautalle, mutta mikäs sen parempi kun ilman jonottamista pääsimme ajamaan lauttaan juuri hetkeä ennen kuin se irtosi satamasta.
Lauttamatka kesti reilun tunnin ja sen jälkeen olimme saapuneet uuteen osavaltioon, Delawareen. Ajelimme maissipeltojen halki toiseen uuteen osavaltioon, Marylandiin, jossa nyt olemme valmistautumassa uuteen päivään. Tie vie tänään Assateaguen saarelle, jossa toivomme törmäävämme villihevoslaumoihin!
Huomaatteko, näistä paikoista aina postauksissa haihattelin, silloin kun koitin perustella Niagaran putoukset -suunnitelmaa. Onneksi lopetimme haihattelun ja tulimme sinne, minne todella kutkutti päästä.
Ps. Cape May’ssä sattui uskomaton juttu. Olimme ostamassa piknik-vilttiä eräästä pikkukaupasta, kun myyjätär kysäisi meiltä, että ”oletteko Suomesta?”. Hän oli unkarilainen ja tunnisti kielemme, vaikkei tuntenut ketään suomalaista. Hän vaan sattui olemaan Zen Café -fani! Mikä mahdollisuus on tavata raahelaisen Samuli Putron fani Cape May’ssä New Jerseyssä?? Raahe on kaikkialla, sanompahan vain! (Viime kesänä Kaliforniassa tapasimme viisi raahelaista sivumennen mainittakoot vielä.)
12 Comments
Terkkuja El Centrosta Kaliforniasta! Vähän sama juttu täällä, että hotellin aamupala munakokkeleineen pancakesineen ja värikkeine muroineen alkaa tulla korvista… on ollut pakko käydä ostamassa ”hedelmäsekoituksia” ruokakaupasta vielä lisäksi. Me tavattiin muutama päivä sitten Verizonin liikkeessä amerikkalainen myyjä, joka tykkäsi HIM:stä. Mutta tässä ei ollut siis mitään Raahe-kytköstä 😀
Hei muru! Hauska kuulla, että missäpäin meette! Mää luin tän kommentin just ennen ku lähdettiin ruokakauppaan ja ostettiin kurkkua, marjoja, hedelmiä ja leipää. Kyllä helpotti! 🙂
Onpa kummallista, että oot törmännyt johonkin suomi-juttuun, joka ei liity Raaheen 😀 Hyvää reissun jatkoa sinne länteen!
Haha. Täällä Alaskassa mä syön just aamiaiseks luomujogurttia, pähkinöitä ja banaania ja gluteenittomia leipiä PBJ. Ei oo hirveesti valittamista. Onneks toi oikea ”jenkkipätkä” alkaa vasta reilun viikon päästä… 🙂 Ihanaa reissua teille sinne mantereen toiselle puolen. Mäkin odotan muuten kovasti lauttamatkaa Seattlesta Bainbridge Islandille!
Helou Alaska! 🙂 Vähänkö huisia ajatella, että Kirsi on Calissa ja sää Alaskassa! Sun eväät kuulostaa kyllä hyvälle. Varmaan mekin Nycissä syödään vähän järkevämmin. Mää en oo juuri ehtinyt olla netissä, joten muiden blogit ovat odottamassa, että ehdin paneutumaan niihin. Näissä motelleissa on aika surkeat nettiyhteydet ja no onhan täällä tien päällä tosiaan muutenkin aika aktiivisia olleet nää päivät 🙂 Ihanaa lomaa muru! <3
Villihevoslaumoja! Kuulostaa täydelliseltä! Toivottavasti bongaatte niitä 🙂
Ja voi että – zen cafe fani, ja Kirsillä HIM-fani…Hihhh… No mutta Himpula oli aikas pop Calissa joitakin vuosia sitten. Hyvä jos vieläkin 😉 Molemmille ihanaa ihanaa Amerikan jatkoa, aamumuroista huolimatta 😉 Pus <3
Kyllä bongattiin heppoja ja oli niiin siistiä! Laitoin jo esimakua faboon ku ei taida nyt jaksaa postailla. Sen verta kuuma ja aktiivinen päivä ollut. Aamuinen ruokaäklötys on jo helpottanut ja on kyllä ollut ihan taivaallisen mahtava päivä tänään(kin) 🙂 Amerikka ei näytä pettävän koskaan hih.
Ihana postaus, ja NIIN hengessä mukana! Lämpimät terveiset NYCistä – me lähdetään kohta Pride-marssille jo pelkästään lieventämään Suomessa lakivaliokunnan suorittaman äänestyksen aiheuttamaa potutusta… Ihanaa päivää! M
Voi kiitos Mirva! <3 Ymmärrän hyvin sen potutuksen, uskomaton juttu :/ Ihanaa päivää Nyciin! Mekin pian lähdemme ajamaan sinnepäin, jee!
Ihana postaus, ja NIIN hengessä mukana! Lämpimät terveiset NYCistä – me lähdetään kohta Pride-marssille jo pelkästään lieventämään Suomessa lakivaliokunnan suorittaman äänestyksen aiheuttamaa potutusta… Ihanaa päivää! M
Tämä kommentti olikin tullut kaksi kertaa, vastasin tuohon ylle 🙂
No oho, Raahe rules! Ja pakko sanoa että mää en oo vielä koskana kokenu tuota, että amerikka maistuis suussa jotenkin pahalta. Nuo pannarit näyttää niiiiin hyviltä!!
Hihii joo onhan se vähän kumma homma. Se taitaa olla että kun me päästään tänne, me syödään makeaa mahan täydeltä niin kauan ku tulee paha olo. Niinku lapset 😀 Mutta kyllä tuo ruoka taas maistuu jo. Kiitos kommentista muru!