Monthly Archives

kesäkuu 2014

Yksi lauantai tien päällä

El Centro, CA – Anza Borrego Desert State Park, CA – San Diego, CA – Cardiff by the Sea, CA. Day 14. (Kirsi)

Olimme unohtaneet tarkistaa illalla hotellihuoneen kelloradio ja se herätti meidät iloisesti(!) klo 6. Painoin unen pöpperössä ilmeisesti snooze-nappulaa, koska herätys tärähti uudestaan viisi minuuttia myöhemmin. Siinä vaiheessa kelloradion johto irtosi pistorasiasta vauhdilla. Miten sitä voikaan tehdä näin amatöörimaisia virheitä…  Hotellin aamupalan ja auton tankkauksen jälkeen pääsimme tien päälle.

hotelli

Yövymme pääsääntöisesti IHG-ketjun hotelleissa, tähän mennessä eniten Holiday Inn Expresseissä.

Bensan hinta on noussut neljän dollarin pintaan / per gallona, kun tulimme New Mexicosta Kaliforniaan. Kaliforniassa taitaa olla kolmanneksi kalleimmat bensagallonat heti Alaskan ja Havaijin jälkeen. Eurooppalaisen mittapuun mukaan se on vieläkin todella edullista, mutta amerikkalaiselle bensan hinta on yli tuplaantunut kymmenessä vuodessa.

Ihmettelin viime kesänä, kun Ulla kertoi, että heidät oli pysäytetty keskellä autotietä ja haluttu nähdä henkilötodistus muutaman kerran El Pasossa Teksasissa ja sen läheisyydessä. Nyt tiedän mistä on kysymys, tämä on viides pysäytys tällä matkalla. Meksikon ja USA:n rajan läheisyydessä on Border Patrolin liikkuvia tarkastuspisteitä, jossa täytyy pysäyttää auto, mahdollisesti näyttää passia, vastata muutamaan kysymykseen ja jatkaa matkaa. Tai sitten vaan heilautetaan eteenpäin ilman sen kummempia. Lauantain tarkastus Salton Sean lähistöllä oli jälkimmäinen.

Ensimmäinen kohteemme oli Anza Borrego Dessert State Park. Siitä ei jäänyt paljon muuta mieleen kun kuoppaiset ja huonokuntoiset tiet. Parhaat maisemat olivat hiekkateiden ja kuivien joen uomien (wash) päässä ja vaativat nelivetoisen auton, joten ne jäivät meiltä väliin. Takavetoisessa Dodge Chargerissa on sen verran matala maavara, ettemme halunneet ottaa riskiä että jäisimme jumiin pehmeään hiekkaan keskelle erämaata. Visitor centerissä opin, että Grand Canyonin hiekat ovat ajautuneet aikojen saatossa Anza Borrego Dessertiin.

arza_tie

Anza Borrego Dessert State Park, CA.

arza

Kuivaa oli, sadetta odotettiin. Anza Borrego Dessert State Park, CA.

Matkamme jatkoi pikkukylien, juomataukojen ja maisemateiden kautta San Diegoon. Aamulla kun lähdimme El Centrossa lämpömittarissa oli asteita lähemmäs 90F, mitä lähemmäs saavuimme San Diegoa, sitä alemmas fahrenheitit tippuivat. San Diegossa taisi olla noin 70F, joka on semmoisen suomalaisen aurinkoisen kesäpäivän asteet.

interstate

Kaistat alkoivat lisääntyä interstatella, kun lähestyimme San Diegoa.

San Diegossa vaikutti siltä, että kaupunkilaiset olivat todella lähteneet viettämään kesälauantaita  joukolla ulos. Puistot olivat täynnä iloisia ihmisiä piknik-koreineen, samoin hiekkarannat ja parkkipaikat.

USS Midway Museumin parkkialue oli täynnä, joten lähdimme katsastamaan 10 mailin päässä olevan Cabrillo National Monumentin. Espanjalainen Juan Roadriguez Cabrillo oli ensimmäinen eurooppalainen, joka astui maihin San Diegon lahdelmaan vuonna 1542, siitä monumentin nimi. Point Loman eteläkärjestä on upeat näkymät Tyynelle valtamerelle, San Diegoon ja kirkkaana päivinä jopa aina Tijuanaan Meksikoon. Meille sattui tavanomainen sandiegolainen kesäpäivä ”June gloomy” – pilvinen ja utuinen päivä.

kirsi

Utuinen San Diego Cabrillo National Monumentilta katsottuna.

hautausmaa

Point Lomassa on myös Fort Rosecrans National Cemetary, San Diego, CA.

Vaikka kävimme jo yhdellä lentotukialuksella noin viikko sitten Corpus Christissä Teksasissa, päätimme kuitenkin maksaa 20 dollarin sisäänpääsymaksun USS Midwaylle. On ihan uskomatonta kuvitella miten hävittäjät ja muut koneet nousevat lentotukialuksen kannelta ilmaan ja onnistuvat vielä laskeutumaan sille. Pahimmillaan ympärillä on myrskyävä meri.

Lentotukialuksen kannella valmisteltiin yritystilaisuutta – kymmeniä ja kymmeniä pöytiä oli koristeltu punaisilla ja sinisillä liinoilla. Kannella on pidetty myös ulkoilmakonsertteja. Voisiko olla parempaa paikkaa kesätapahtumalle, kysyn vaan?

midway

USS Midway valmistui toisen maailman sodan aikaan, oli mukana Vietnamin sodassa ja vielä Persianlahdella 1990-luvulla. Nyt se on ollut ankkuroituna San Diegon satamassa museona vuodesta 2004.

midway_kansi

USS Midway-lentotukialuksen kannella San Diegon satamassa.

patsas

Unconditional Surrender-patsas satamassa.

Koska San Diegon hotellit olivat todella täynnä ja hintavia, ajoimme rantaa pitkin pohjoisemmaksi. Coast Highway 1-tien varsi on täynnä leppoisia kesänviettokaupunkeja, joissa ruskettuneet surffaajat kulkevat lautoineen kaduilla ja rullalautailijat lautailevat liikenteen seassa. Joka toinen kauppa myy surffilautoja ja alkoholipitoista juotavaa janoisille… Ihan kuin olisi siirrytty yhtäkkiä ”island timeen”. Päädyimme loppujen lopuksi ajamaan Cardiff by the Sea-kaupunkiin. Ajokilomaileja tuli lauantaina noin 240.

cardiffbythesea

Ilta ehti jo hämärtyä ennen kuin ehdimme majapaikkaamme.

Kävimme ostamassa ekalla viikolla prepaid-nettiyhteyden Walmartista, koska kyllästyimme metsästämään ilmaista wifiä. Aikaisemmilla matkoilla olemme varanneet seuraavan yön hotellin edellisenä iltana tai viimeistään lähtöaamuna, tällä kertaa emme. Lähdemme liikkeelle ja katsomme päivän edetessä miten pitkälle haluamme/ehdimme mennä ja teemme varauksen joskus iltapäivällä. On ollut todella toimivat ratkaisu meille.

Vieläkö on villihevosia

Assateague island, Maryland – Dover, Delaware. Day 6-7. (U&M)

Siis mitä! Onko Channing Tatum eroamassa ja Kate Middleton sekä Brangelina taas raskaana? Olen ilmeisesti ollut ihan uutispimennossa, mikäli eilisen kauppareissun otsikoita on uskominen. Eilinen ruuasta marmattaminen sai minut katuvaiseksi, sillä oma vikahan se on mitä suuhunsa laittaa. Niinpä menimme kauppaan ja latasimme kärryyn kurkkua, marjoja, jogurttia, hedelmiä ja täysjyväleipää. Kyllä kulkee taas!

aIMG_0921

Eilinen oli ihan satumainen päivä jälleen. Päädyimme jo toisen kerran tälle reissua Berliiniin nimittäin päivän kohteeseen, Assateaguen saarelle, ajettiin Berlin-nimisen paikan läpi. Kaikki kansalllispuistovierailut on hyvä aloittaa visitor centerissä piipahtamisella, sillä sieltä saa aina mukaansa kartan sekä parhaat vinkit puistonvartijoilta. Kuulimme, että villihevosia on nähty sinä päivänä vähän kaikkialla eli ne olivat hajaantuneet laumoista pienemmiksi kuppikunniksi. Liikkeellä on myös yksi viisiviikkoinen varsavauva. Mun innostuspinkeys oli ihan tapissaan ja hyvä, etten kirmannut juoksuun sillan yli saarelle. Make sai murhaavan katseen osakseen, kun ehdotti, että jäätisiinkö visitor centerin parkkipaikalle ensin soittamaan kotiin Suomeen! Ha, siinä vaiheessa minä olisin kyllä jo vaikka uinut saarelle.

aIMG_0924

Poltteluani vähän alkoi helpottaa se, että heti saarelle päästyämme törmäsimme muutamaan ruokailevaan söpöläiseen. Ehkä hevosia tosiaan on mahdollista bongata lisää rannallakin. Kuinka ihanalta nämä tyypit näyttivätkään!

Rannalle kivuttuamme koimme yllätyksen. Paikka oli kuin mikä tahansa uimaranta lukuisine aurinkoa ottavine ihmisineen. Täälläkö tosiaan voisi hevoset juoksennella? Minulla oli mielikuva päässäni hevoslaumasta autiolla saarella kirmaamassa veteen auringonlaskussa. Mielikuva oli muodostunut erään Amerikassa asuvan Facebook-kaverin valokuvista. Tietenkin kuva oli tietysti hankala käydä toteen lähes zeniitistä paistavassa keskipäivän auringossa lauantaina, jolloin kaikki tietysti halusivat rannalle.

aIMG_0946  aIMG_0943   aIMG_0931

Jos villihevoset eivät olisi pyörineet koko ajan mielessä, ranta olisi ollut täydellinen. Lämpötila huiteli yli 30 asteessa, joten tajusimme pian, että meidän täytyy käyttää ulkoilma-aikamme viisaasti. Viime kesän lämpöhalvauksesta on jotain opittu. Harkitsimme uimaan lähtemistä, mutta samassa eteemme rantautui kumman näköinen otus.

aIMG_0936aUntitled-1

Ihmisten kerääntyessä ihmettelemään rapua, hengenpelastaja tuli paikalle. Hän halusi viedä seikkailijan takaisin mereen, ettei se kuole. Sain napattua kivat kuvat kaverista kuitenkin muistoksi.

Päätimme, että emme lähde nyt uimaan. Aurinkorasva oli lopussa ja hevoset odottivat. Hyppäsimme autoon ja lähdimme kiertelemään saarta suuren aarrejahdin tunnelmissa. Näimme paljon telttailijoita ja karavaanareita. Saaren ja mantereen välissä olevissa makeissa vesissä myös oli paljon melojia. Kävelimme suon ylle rakennetun sillan päällä lenkin ja ihailimme villieläinpuiston asukaskuntaa. Näimme bambin, paljon lisää rapuja, kaloja, lintuja ja yksittäisiä hevosia eri puolilla vaeltelemassa.

bIMG_1027

Saaren päähän, rauhalliselle kohtaa rantaa päästyämme hevosia alkoi löytyä myös rannalta. Ja vitsi ne olivat upeita! Vierailijoita oli varoitettu menemästä liian lähelle ja hevosia ei missään nimessä saanut syöttää. Sitä ei meinannut tajuta, että kyseessä ovat villihevoset, jotka asuvat saarella luonnonvaraisina. Kaikki suhtautuivat rannan kingeihin niiden ansaitsemalla kunnioituksella. Hevoset olivat kyllä tottuneet ihmisiin, joten ne eivät meitä pelänneet. Itse asiassa pollet yrittivät tulla kerjäämään ruokaa ihmisiltä.

aIMG_0974bIMG_0972 bIMG_0994

Janoinen keinot keksii. Pari neuvokasta heppaa oli hoksannut, että rantasuihkut toimivat myös oivana juomahanana.

bIMG_1051bIMG_1002 bIMG_1015

Hevoset näyttivät viihtyvän hyvin karavaanareiden ja telttailijoiden alueilla. Paikalliset olivat niin tottuneita näkyyn, että hevosten ympärillä pyöriminen ei keskeyttänyt heidän grillailujaan. Me sen sijaan oltiin kuin pienet lapset ja hihkuttiin hämmästyksestä ja ihastuksesta näitä uljaita eläimiä kohtaan. Huikein hetki oli, kun kaksi ylhäällä kuvassa näkyvää tummaharjaista hevosta alkoivat kukkoilemaan toisilleen ja nousivat takajaloilleen toisiaan vasten. Me hypättiin samantien auton taakse karkuun. Hevosvoima sai sillä hetkellä uuden merkityksen minun mielessäni!

bIMG_1057

Sokerina pohjalla törmäsimme aivan lopuksi vielä siihen pikkuvarsaan! MITEN IHANA JOKU VOI OLLA!? Se oli tullut sanomaan meille heipat ja seisoi siinä maailman suloisimpana pyörätiellä. Avasin ikkunan ja ihmettelin hänen kauneuttaan hetken ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaamme tahoillemme.

Näyttökuva 2014-6-29 kello 10.23.31

Nostin kartalle kaupunkeja, joissa on viime päivinä liikuttu. Seuraavaksi matkamme jatkuu täältä Doverista Lancasteriin ja Philadelphiaan. Päivät ovat liian lyhyitä!!

Assateague island oli aivan käsittämättömän upea paikka, mutta niin oli sen yläpuolella sijaitseva Ocean Citykin, jonne lopulta menimme uimaan. Kilometreittäin upeaa hiekkarantaa ja rantameininkiä parhaimmillaan. Ocean City on paikka, jonne haluan tulla joskus pidemmäksikin aikaa. Surffityylisen kaupungin kaduilla liikkui nuorista ihmisistä koostuvia tiimejä suorittamassa selvästi jotain kaupunkisuunnistusta. Kuka tulee mun tiimiin messiin?

Missä mennään

New Jersey – Delaware – Salisbury, Maryland. Day 6 (U&M)

On saavutettu jälleen se piste, kun Amerikka maistuu suussa – huonolla tavalla. Se hetki koittaa aina näillä main lomaa. Ensimmäiset päivät ovat yhtä riemua, kun Amerikka maistuu suussa. Aamupalalla se yleensä on vahvimmin läsnä, kun samalla lautasella on paistettuja perunoita, munakokkelia, pekonia, makkaraa sekä kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla kuorutettuja pannukakkuja.

aaIMG_0463

Aamiainen Margaritavillen tapaan…

Mutta kuudennen päivän kieppeillä alkaa ällötös. Keho huutaa kuituja ja ei tekisi mieli syödä mitään tämän roskakeittiön ruuista. Se kuitenkin (onneksi vai valitettavasti?) menee muutamassa päivässä ohi ja sen jälkeen sitä on kyllästetty syömään mitä vain taas. Sen huomaa sitten siitä, että ihailee aamiaisen jälkeen redvelvet cupcakeja leipomon ikkunassa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suomalaiselle arkiruualle lähtee rakkausajatuksia rapakon takaa.

Missä muuten mennään? Tällä hetkellä olemme…

aIMG_0746

… jättäneet taaksemme aivan ihanan Atlantic Cityn hymyilevine vesitorneineen (kirjoitan tästä paikasta vielä paljon lisää, kunhan kerkiän)

aIMG_0786

… ja uineet Wildwoodsin kyltin kohdalla Cape Mayssä ja nousseet niemen kärjestä Delawaren lautalle.

Saavuimme satamaan hyvissä ajoin ja ystävällinen lipuntarkastaja tiedustelimme, että tahtoisimmeko ajaa lauttaan joka on juuri lähdössä. Meillä oli lippu vasta seuraavalle lautalle, mutta mikäs sen parempi kun ilman jonottamista pääsimme ajamaan lauttaan juuri hetkeä ennen kuin se irtosi satamasta.

aIMG_0807 aIMG_0842 aIMG_0835 aIMG_0865aIMG_0836 aIMG_0826

Lauttamatka kesti reilun tunnin ja sen jälkeen olimme saapuneet uuteen osavaltioon, Delawareen. Ajelimme maissipeltojen halki toiseen uuteen osavaltioon, Marylandiin, jossa nyt olemme valmistautumassa uuteen päivään. Tie vie tänään Assateaguen saarelle, jossa toivomme törmäävämme villihevoslaumoihin!

Huomaatteko, näistä paikoista aina postauksissa haihattelin, silloin kun koitin perustella Niagaran putoukset -suunnitelmaa. Onneksi lopetimme haihattelun ja tulimme sinne, minne todella kutkutti päästä.

Ps. Cape May’ssä sattui uskomaton juttu. Olimme ostamassa piknik-vilttiä eräästä pikkukaupasta, kun myyjätär kysäisi meiltä, että ”oletteko Suomesta?”. Hän oli unkarilainen ja tunnisti kielemme, vaikkei tuntenut ketään suomalaista. Hän vaan sattui olemaan Zen Café -fani! Mikä mahdollisuus on tavata raahelaisen Samuli Putron fani Cape May’ssä New Jerseyssä?? Raahe on kaikkialla, sanompahan vain! (Viime kesänä Kaliforniassa tapasimme viisi raahelaista sivumennen mainittakoot vielä.)

Rantapallon viikon bloggaaja

Atlantic City, NJ. Day 4. (U&M)

Mun jetlag on ohi. Päivän tuottoisat postaustunnit ovat vaarantuneet ja riskinä on, että loma menee aivan lomailuksi. Olen ollut niin lomalla, etten ole ehtinyt edes shoppailla. Tai oon mää yhden ostoksen tehnyt: Hatun H&M:n outletin (sellainenkin näemmä on!) miesten osastolta, kun tajusin, etten ollut muistanut pakata mitään päänsuojaksi auringolta.

asuIMG_0350

Ajettiin eilen Hamptonsista Atlantic Cityyn. Huomaan, etten ole oppinut elämästä vielä paljoakaan. Tai pitäisikö sanoa pukeutumisesta. Heräsin vielä eilen hyvin aikaisin ja silloin ei aurinko paistanut. Päättelin suomalaisena, että jaahas, huono ilma ja puin toimistohousut ja villatakin päälle. (Puolustuksekseni sanottakoot, että ostin viime kesänä tuon Free Peoplen ihanan neuleen Santa Monicasta ja nyt oli suorastaan pakko päästä käyttämään sitä, koska alusta asti sijoitin sen mielessäni Hamptons-vaatteeksi, vaikken silloin vielä Hamptonsista mitään tiennytkään). Elämä on kuitenkin nyt opettanut, että myös pilvisellä säällä voi olla kuuma. (Pidätän oikeuden – suomalaisena lomalla – silti hätääntyä jokaisesta pilvipäivästä jatkossakin.)

Mutta mutta. Oikeastaan tulin vain sitä sanomani, että minä olen Rantapallon viikon bloggaaja parhaillaan, joten lisää ”paljastuksia” bloggaajasta löytyy tästä.

Huomenna ajamme Delawaren ja Marylandin osavaltioihin ja sinne matkustetaan lautalla! Loma ja lomasuunnitelma ovat menneet kyllä tähän asti niin nappiin kuin olla ja saattaa. Toivotaan, että sama jatkuu.

Ps. Kiitos mielettömästi kaikista edelliseen postaukseen tulleista mahtikommenteista! <3 Meillä on kyllä parhaat lukijat!

Kohtaamisia Hamptonsissa

East Hamptons – Montauk –  Riverhead, NY. Day 2 (Ulla & Make)

Ookoo. Me tiedetään, että newyorkilaiset lomailee Hamptonsissa. Me tiedetään, että siellä on ökykartanoita ja se on tuttu kirjoista ja tv-sarjoista. Mutta miksi me eurooppalaiset ei käydä siellä? Tai siis täällä. Haluan siihen muutoksen! New York citystä suoraa tietä itään avautuu apajat, josta ajattelin kirjoittaa nyt. Edelliseen postaukseen oli tullut ihania kommentteja: ”Haluan tietää kaiken Hamptonsista.” Jes hyvä, koska minä puolestani haluan kertoa siitä kaiken. Popcornit esille, mulla on kaksi tuntia aikaa ennen kuin aamiainen alkaa (ja kolme ennen kuin uima-allas avautuu).

cIMG_0072

Aamumme alkoi hotellin uima-altaalla. Viereeni istahti elegantti vanha rouva isoissa aurinkolaseissaan ja alkoi jutella minulle. ”Ai olette Suomesta wau, minulla on Pertti Palmrothin kengät, rakastan niitä.” Siitä alkoi keskustelumme. Puolasta lähtöisin oleva rouva oli päätynyt Eleanor Rooseveltin pelastamana siskonsa kanssa New Yorkiin vuonna 1946. Ihmisoikeuksien puolustaja Rouva Roosevelt oli kuulemma maksanut useita orpolapsia laivalla Amerikkaan noihin aikoihin. Niin alkoi Helena-rouvan tie pesunkestäväksi newyorkeriksi.

Helena-rouva oli tehnyt elämäntyönsä tanssijattarena ja interior designerina. Hän oli verhoillut itsensä (toisen aviomiehen antamiin) suuriin antiikkikoruihin, jotka oli ostettu heidän matkoiltaan eri puolelta maailmaa. Elämänsä tragedioihin Hitlerin tavannut rouva mainitsi tyttärensä kohtalon. Tämä oli synnyttänyt 18 vuotta sitten kolmoset ja jäänyt siitä syystä lihavaksi, niin kaunis tyttö. Helena ei voinut riisua aurinkolasejaan ja paljastaa kauniita sinisiä silmiään, sillä hän oli itkenyt tätä asiaa jo 18 vuotta. Saimme kyläilykutsun hänen Queensissa sijaitsevaan neljän kylpyhuoneen taloonsa, mutta osoite ei tainnut jäädä mieleen, vaikka hän sitä meille useaan kertaan toistelikin.

Aamumme oli siis alkanut mitä mielenkiintoisimmissa merkeissä ja innokkaana jäimme odottamaan, mitä muuta päivä vielä toisi tullessaan kun starttasimme Jeeppimme hotellin pihasta puolen päivän maissa. Koitan tiivistää päivän kohokohdat viiteen kohtaan.

1. Dune road

cbIMG_0164 cbIMG_0172 cbIMG_9999cbIMG_0184  cIMG_0023 cIMG_9995bIMG_0027

Kapealla rantakaistaleella saaren eteläosassa kulkee pitkä Dune road, jonka varrella sijaitsee valkohiekkaiset rannat ja ökyimmät mansionit. Suurimmalle osalle rantakaistaleesta ei taviksilla ole asiaa, sillä rannat ovat yksityisten talojen tai rantaklubien omistuksessa. Löysimme kuitenkin useammankin kohdan, mistä pääsimme rannalle pujahtamaan ilman maksua. Tähän väliin kerrottakoot nolo tunnustus. Minä raukka olen joskus ajatellut, että rannat eivät voi olla ensiluokkaisia, jos niiden äärellä ei ole palmuja… (Ehkä tämä on se syy, miksi eurooppalaiset lomailevat mieluummin Floridassa?)

2. East Hamptons

ccIMG_0122ccIMG_0106    ccIMG_0127ccIMG_0119

Tähän kappaleeseen siirryttäessä on syytä huomauttaa heti alkuun, että huomaattehan, että olemme maaseudulla. Täällä kesämökkialueella. Mutta pitäähän mökiltäkin voida käydä ostamassa jotakin perustarpeita, mitä on voinut unohtua kaupunkiin. Kun Hamptonsissa ollaan, ne tarpeet hankitaan Ralph Laurenilta. Pääkadulla oli ainakin kolme toinen toistaan suloisempaa myymälää, joista yksi oli esimerkiksi keskittynyt pelkästään lastenvaatteisiin (pitäähän lapsetkin voida pukea maallakin). Parkkipaikkaa etsiessämme huomasimme, että uneliaan idyllinen (muotoon leikattu) maaseutumaisema jatkui heti pian pääkadulta poistuessamme.

3. Montauk 

ddIMG_0246ddbIMG_0191 ddIMG_0194 ddIMG_0231 ddIMG_023711IMG_0242

Montauk on paikka joka kannattaa painaa mieleen, jos pitää merellisyydestä, majakoista, surffauksesta, hiekkarannoista ja rennosta elämäntyylistä. Aivan saaren itäpäädyssä sijaitseva paikkakunta vei sydämeni. Päädyimme syömään illalliseksi todellista lähiruokaa Lobster Deckillä. Kalastajat pyysivät ruokaa silmiemme edessä merellä ja taitavat rouvat valmistivat ne rannalle levittäytyvässä ravintolassa käden käänteessä konstailemattoman herkullisiksi annoksiksi. Hummerin syöminen ei ollut aivan helppoa, mutta hauskaa se oli!

4. Wölffer Estate Vineyard

eebIMG_0283eeIMG_0263eebIMG_0269eeIMG_0266ddbIMG_0274eeIMG_0271

Poikkesimme ostamaan pullon viiniä tulevaa itsenäisyyspäivää varten paikalliselta viinitilalta.  Palvelu oli käsittämättömän hyvää. Saimme maistella paria vaihtoehtoa ilmaiseksi ennen kuin päädyimme Cabernet franciin. Maisemat olivat huikaisevan i-ha-nat täälläkin.

5. Roadtrip-paratiisi

11bIMG_005911IMG_0161 11bIMG_0217 11IMG_021211bIMG_9987 11cIMG_0156

Jotta tälle kilometripostaukselle tulee joskus loppu, niputan kaiken muun koetun yhteen roadtrippailun parhauden alle. Hamptonsin alue on paljon suurempi kuin mitä karttaa katsoessa tulisi ajatelleeksi. Kuitenkin suhteellisen lyhyillä ajopätkillä voi kokea käsittämättömän paljon erilaisia elämyksiä. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia tämän paikan suhteen vaan kaikki tuli yllätyksenä vastaan. Päivä opetti, että täällä voi kyllä lomailla ilman paksua lompakkoakin herroiksi. Oikeastaan kaikki kohteemme olivat ilmaisia.

Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, että millainen mielikuva teillä on ollut tästä paikasta ja vastasiko se näitä eilen kokemiamme asioita yhtään?

Eilinen oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Tänään matka jatkuu – Atlantic Ciyyn! Me heitettiin ne putoukset veke suunnitelmasta, tällä reissulla pysytään meren äärellä! Feeling good! 

Ps. Lupaan, ei enää tällaisia kilometripostauksia jatkossa! 😀

Naula renkaassa

Tucson, Arizona. Day 10.

Olimme lähdössä maanantaina puoli kahdeksan maissa Socorrosta New Mexicosta, kun automme kojetaulu ilmoitti vasemman eturenkaan paineen olevan alhainen. Ajelimme hetken ja toivoimme sen olevan väliaikainen virheilmoitus, mutta ei… paine laski vaan entisestään. Koska edessä oli ajopäivä keskellä New Mexicon erämaata ja mutkaisia vuoristoteitä, joissa ei olisi mitään palveluja 300 mailiin, ajoimme ensimmäisen korjaamon pihaan jossa näkyi liikettä.

Renkaassa oli naula, selvisi muutamassa minuutissa. Autokorjaaja alkoi ystävällisesti heti hoitaa asiaamme, paikkasi kerran ja totesi, ettei paikka ollut tarpeeksi pitävä ja teki työn toiseen kertaan. Aikaa tähän kaikkeen meni noin tunti. Ehdimme jo miettiä, että joudumme jäämään kaupunkiin viikoksi odottamaan varaosaa… niin kuin elokuvissa aina käy.

nastarenkaassa

Siinä se on, naula. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen ja viimeinen naula renkaassa tällä ja tulevilla matkoilla.

Emme kysyneet missään vaiheessa paljonko renkaan paikkaus tulisi maksamaan, koska sillä ei suoraan sanottuna ollut väliä. Rengas oli saatava ajokuntoon. Pohdiskelimme odotellessa, että jos tunnin työ maksaa alle 100 dollaria, pääsemme halvalla. Tässä vaiheessa on mainittava, ettei meillä ole Suomessa omaa autoa, joten autoon liittyvät kustannukset eivät ole ehkä siksi niin hallussa.

”Ten seventeen”. Jouduin kysymään varmuudeksi uudestaan, että onko hinta tosiaan kymmenen dollaria ja 17 senttiä vai ymmärsinkö jotain väärin? Kyllä, renkaan paikkaus maksoi hinnaston mukaan 8,50 dollaria ja siihen tuli päälle tarvikekustannukset sekä verot. Mitähän saman työn hinnaksi tulee Suomessa? Se on varmaa, ettei mitään tapahdu alle 10 eurolla.

auto

Dodge Charger & White Sand National Monument (NM).

Meillä on ollut todella hyvä tuuri vuokra-autojen kanssa, koska olemme selvinneet ilman suurempia ongelmia (kop, kop). Olemme ajaneet USA:ssa ja Kanadassa  yli 55 000 kilometriä ja öljynvaihtoa suurempia operaatioita ei ole tarvinnut tehdä tien päällä. Öljynvaihtoon on vietävä Chargerikin varmuudella seuraavien viikkojen aikana, mutta se on nopea juttu ja autovuokraamo on aina hyvittänyt siihen menneet muutamat kymmenet dollarit jälkikäteen.

Perillä newyorkilaisten kesänviettopaikassa Hamptonsissa

Riverhead, New York. Day 1 (Ulla ja Make)

Perillä ollaan – ja täällä näyttää – ihan Amerikalta! Teknisesti ottaen majapaikkamme Riverhead-nimisessä kaupungissa taitaa sijaita Hamptonsiksi kutsuttavan alueen rajamailla. Kuten arvata saattaa parhaat hotellit merenrannalla maksavat mansikoita, joten me valitsimme tukikohdan vähän keskemmältä kohtaa saarta. Meillä on musta city-maasturi allamme, joten pääsemme tutkimaan paikkoja helposti.

aIMG_9955

Ensimmäiset askeleet Amerikan maaperällä, sitten lentokentällä sijainneen autovuokraamon, otimme pysähtyessämme ruokakauppaan. Amerikkalaiset asuinlähiöt näytävät kyllä melko samalta osavaltiosta riippumatta mielestäni.

aIMG_9959

Fairway Marketista lähti mukaan bagelia, tuorejuustoa, jogurttia, vettä ja vähän karkkeja. Aioimme hotellille päästyämme lähteä syömään paremmin, mutta uni voitti pitkän matkustuspäivän jälkeen.

aIMG_9961

Täällä sitä ollaan. Make nukkua tuhisee onnellisena edelleen ja meikäläisen uni loppui aikaeron takia klo 4.50, joten on aikaa kirjoitella blogia…

aIMG_9964

Jaksoimme illalla juuri ja juuri tehdä lyhyen kävelylenkin hotellin ympäri ja totesimme, että puutarha ja uima-allasalue näyttävät tosi kivalle, vaikka hotelli tuntuu sijaitsevan vähän keskellä ei mitään. Tai no – joku valtava outlet-kylä on kyllä parkkipaikan toisella puolen, joten…

Tässä olikin kaikki kuvat, jotka olen tähän mennessä ehtinyt räpsimään. Täksi päiväksi on luvattu 30 astetta lämpöä ja ukkoskuuroja. Puolen tunnin päästä kello on seitsemän ja voisin alkaa kolistelemaan siihen malliin, että aamupalakaverini heräisi. Eihän tässä nyt malta nukkua, kun ollaan Amerikassa! Uskoisin siis, että kameran saldo lihavoituu tämän päivän aikana, kun pääsemme tutkimaan tätä saaren kärkeä tarkemmin.

Näyttökuva 2014-6-24 kello 6.09.22

Eilen matkasimme nopeinta reittiä saaren keskiosaa pitkin määränpäähän. Palatessa on tarkoitus ajaa eteläpuolen rantatietä, jonka varrella sijaitsee myös New Yorkin kuuluisin surffausranta, Rockaway beach. Instagrammissani @ulletin on kuva lentokoneesta alas Hamptonsiin, joka näkyi kirkkaan sään vuoksi todella kivasti yläilmoihin.

Loppuun vielä täysin el naturel -kuva lentokoneesta. Meillä oli todella kirkas ja hyvä lentosää ja näimme ilmeisesti Grönlannin jäisiä kukkuloita hyvin ikkunasta. Finnairin oman koneen vian takia lensimme Privilege-yhtiön koneella, jonka palvelu oli kyllä aivan uskomattoman kehnoa. Onneksi oli kahdeksan tuntia aikaa, niin lentoemännät juuri ja juuri ennättivät toimittaa kaikille ruuat ja noin yhden kerran juotavaa koko matkalla. Tunnelmaani ei onnistunut kuitenkaan pilaamaan mikään noin vähäpätöinen seikka.

akuva 2-54

Raketilla taivaaseen! 😀

Amerikka-euforiani ei ole haihtunut. Olin onneni kukkuloilla koko eilisen päivän. Katselin koneessa läppäriltä Nyciin ja itärannikkolle sijoittuvia leffoja ja virittäydyin tunnelmaan. Olen niin kiitollinen, että saadaan olla terveitä ja täällä.

Pyykkipäivä New Mexicossa

Deming, New Mexico. Day 8.

Päätimme ajaa lauantaina hieman suunniteltua lyhyemmän pätkän ja jättää aikaa ihan vaan olemiseen ja pyykkäämisen. Olin myös valmistautunut ekaan P-päivään – ostin alkuviikosta pyykinpesutabletteja ja kuivausrumpuun laitettavia fabric softener-liinoja, jotka pehmentävät ja poistavat vaatteista sähköisyyttä.

pyykkipussi

Vain 25 sentin kolikot, joilla koneet toimivat, puuttuivat… Yleensä käyn vaihtamassa quartereita hotellin respassa, toisinaan taas olen omatoiminen ja syötän dollarin seteleitä hotellin juoma-automaattiin ja painan ”return money”-painiketta, joka palauttaa summan 25 sentin kolikkoina. Nerokasta, vai mitä?

Ei siis muuta kuin kahta pesupussia raahaten ekan kerroksen guest laundryyn ja koneet käyntiin… muutaman kerran sain ravata huoneemme ja pesutuvan välillä, koska siellä oli vain yksi pesukone ja kuivausrumpu. 1,5 tuntia myöhemmin urakkani oli valmis ja hintaa pyykkihetkelle tuli kaikkinensa 6,50 dollaria.

kuva_pyykkäys

Tässä hotellissa pesukoneen käyttö maksoi 1,75 dollaria/pesu ja kuivausrummun 1,50 dollaria / lasti.

Pakkaamme kuukauden roadtripille puettavaa reilun viikon tarpeisiin. Kun painorajoitus on suurimmalla osalla lentoyhtiöistä 23 kg/hlö, matkustan mieluummin kevyesti tännepäin ja ostan laukun täytteeksi uutta päällä laitettavaa. Pyykkäämiseen menee toki aikaa ja onhan siitä oma vaivansakin, mutta tykkään hotellien pesutuvista ja niiden tunnelmasta.

Miten sinä; matkustatko kevyesti ja peset pyykkiä matkan aikana vai pakkaatko mukaan koko reissun vaatteet?