Koleiden iltojen kirjavinkki

Sää sitten todella viileni 20:llä asteella ja aurinkotuolit piti nostaa sisälle lasittamattomalta parvekkeeltamme. En nyt aio kuitenkaan valittaa säästä ollenkaan useammastakaan syystä.

Ensimmäinen syy on se, että sain viettää viime viikonloppuna ja eilen maanantaina aivan mahtavia kesäpäiviä ulkosalla. Tuntuu, että jonain huonoina kesinä ei ole ollut viime aikaisen kaltaisia kelejä koko kesänä laisinkaan ja nyt ei olla vielä edes kesäkuussa! Lauantai-iltana kipusimme espoolaisen kerrostalon 17. kerroksessa sijaisevalle kattoterasille kavereiden kanssa ja hihattomassa topissa ei palellut! Moista en muista usein Suomessa kokeneeni.

aIMG_8900

Mutta ajatukseni ei ollut kirjoittaa tänään säästä. Kävin eilen kirjastossa lainaamassa Best Seller -osaston Leiri 14 -kirjan ja olen ahminut sitä nyt jo yli sata sivua. Minulla oli tänään aamuaikainen työvuoro (yövuoro lähestulkoon) ja kotiuduin töistä aikaisin. Iltamenot sattuivat myös peruuntumaan, joten iltani muodostui yllättäen pakomatkaksi Pohjois-Koreasta.

kirjavinkki

Kirja kertoo henkilöstä, joka on syntynyt Pohjois-Korean vankileirillä ja tiettävästi ainoana onnistunut pakenemaan sieltä. Päähenkilö Shin Dong-Hyuk asuu nykyisin Yhdysvalloissa ja  koittaa sopeutua vankileirin ulkopuoliseen maailmaan, josta hänellä ei ollut mitään tietoa ensimmäisten 23:n elinvuotensa aikana. Omien sanojensa mukaan Shin on kohoamassa hitaasti eläimen tasolta ihmiseksi, mutta edistys on todella hidasta. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen Blaine Harden.

Kirja on TODELLA rankkaa luettavaa paikkapaikoin. Ehkä jopa pahempaa kuin Ruandan kansanmurhasta kertova kirja, jonka luin taannoin. Mutta en voi lopettaa. Tällä hetkelläkin sadattuhannet ihmiset elävät edelleen todeksi äärimmäistä julmuutta vankileireillä muun maailman puuttumatta tilanteeseen.

Kirjailija toteaa alussa, että Amerikan julkkisvetoisessa mediakulttuurissa kukaan filmitähti tai nobelisti ei ole näyttävästi vaatinut ulkopuolisia laittamaan itseään likoon tässä etäisessä ongelmassa ja osittain sen vuoksi maassa (ja maailmassa?) ollaan edelleen suhteellisen tietämättömiä Pohjois-Korean olosuhteista. Paljosta olen minäkin ollut tietämätön ennen tähän kirjaan tarttumista.

Vaikka tykkään pitäytyä yleensä hyvänmielen asioissa, en halua sulkea silmiä tosiasioilta. Shin Dong-Hyukin tarina ansaitsee tulla kuulluksi. Meillä riittää töitä ihmisoikeuksien saralla tässä maailmassa.

Koleaksi muuttuneeseen ilmaan tämä kirja sopii. Kuinka kiitollinen sitä saakaan olla tässä pehmeällä, lämpöisellä sohvalla, että on syntynyt vapaaseen maahan, Suomeen. Ei, tänä iltana en todellakaan aio valittaa säästä.

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Annika keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 00:19

    Kyseinen kirja onkin ollut mun lukulistalla jo pidemmän aikaa. Luin viime vuonna kaksi Pohjois-Koreasta kertovaa kirja, Suljettu Maa – Barbara Demick ja Pjongjangin Akvaariot – Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot. Jälkimmäinen kertoo myös noista vankileireistä ja ensimmäinen on vähän kattavampi kertomus useiden maasta loikanneiden elämästä. Molempia suosittelen oikein lämpimistä! Saa kyllä miettimään meidän lottovoittajien maata vähän uudessa valossa 🙂

    • Reply ulla50 keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 16:11

      Kiitos Annika noista vinkeistä! Tämän kirjan jälkeen kiinnostus tietää lisää Pohjois-Koreasta on varmasti huipussaan eli hyvä tietää että lisää luettavaa on saatavilla.

      Ja en voisi olla enempää samaa mieltä kuin tuo mitä lopuksi kirjoitit. On todellakin lottovoitto syntyä Suomeen. Nyt sen tajuaa paremmin taas.

  • Reply Inka keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 07:01

    Oi jes, hauskaa että luit tuon! Mää lukaisin sen sillon vähän sen ilmestymisen jälkeen, se oli pakko saada heti. Ja parissa päivässä se oli kahlattu, eikä todellakaan jättänyt kylmäksi. Niin sairaita juttuja siellä kyllä kerrottiin, eniten kuitenkin harmitti se, miten kaverille kävi jälkeenpäin.

    • Reply ulla50 keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 16:13

      Mää oon kans varma, että tänään luen kirjan loppuun. Varsinkin kun haluan tietää että mitä tarkoitat tuolla, että mitä kaverille kävi jälkeenpäin! Kääks nyt heti lukemaan!

  • Reply Katja keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 10:47

    Itse olen lukenut Suljetun maan ja tämä on kyllä ollut omalla lukulistalla jo pitkään! Jotenkin kyllä vaikeaa ymmärtää, miten moinen valtio on vielä pystyssä 2000-luvulla.

    • Reply ulla50 keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 16:14

      Sanos muuta! Vaikka (nyt) oikeasti tietää, että tuo on todellisuutta, silti pitää melkein muistuttaa itseään lukiessa, että ei, tämä ei ole fiktiota vaan totisinta totta 🙁 Uskon, että tykkäät kirjasta, niin mukaansatempaavasti se on kirjoitettu.

  • Reply Emmi L. maanantai, kesäkuu 2, 2014 at 13:53

    Toi on kyllä ihan huippuhyvä kirja! Luin ton sen Suljetun Maan jälkeen. Onneksi, niin sain vähän pehmitystä siitä normaali-ihmisen elämästä Pohjois-Koreassa ensin 🙂

    • Reply ulla50 tiistai, kesäkuu 3, 2014 at 13:22

      Kiitos kommentista Emmi. Mitä luulet imaiseeko Suljettu maa tuon rankan Leiri 14 -kirjan jälkeen vai onko ”yllätysmomentti” jo mennyt? No se selviää ehkä tarttumalla tuohon kirjaan. 🙂

    Leave a Reply