Amerikkalainen unelma Helsingissä

Maailman ääriin haikaileminen on kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan. En ole oikein samaistunut henkilöihin, jotka ovat ilakoineet siitä, että he asuvat maailman parhaassa kaupungissa. Mutta nyt huomaan elämästäni löytyvän juuri niitä aineksia, joita olen maailman ääristä kaivannut. Huomaan miettiväni, että voiko olla, että olen vaivihkaa löytäntyt oman onnelani?

bIMG_8459

Älkää käsittäkö väärin – ei sentään ole käynyt niin, etten enää haluaisi matkustaa ja nähdä maailmaa. Maailman näkemisen nälkäni ei ole laantunut, mutta näyttää siltä, että vihdoin olen iskenyt juureni tähän maahan. Avain siihen on ollut se, että olen lopettanut häpeilemästä sitä kuka olen, mitä haluan ja mikä tekee minut onnelliseksi.

Helsinki on tehnyt minut onnelliseksi. Rakastan sitä, että kaupungissa tapahtuu koko ajan niin paljon, etten voi edes tietää mitä kaikkea ympäristö kätkee sisäänsä. Muutamalla kulkuneuvolla voin hurauttaa Roihuvuoreen juhlimaan kirsikkapuiden kukkimista, hanamia, kuten tänään teimmeJapani-hullujen juhla tarjosi tilaisuuden tutustua heille rakkaaseen kulttuuriin (tästä tulossa juttua toiseen blogiin) ja mahdollisuuden huomata, miten suurkaupungissa erilaiset, marginaalisetkin, ihmisryhmät voivat löytää toisensa ja nauttia yhteisistä mielenkiinnonkohteistaan.

aIMG_8445

Minulle rakas kulttuuri oli eilen edustettuna ystäväni Marian läksäreissä. Vietimme kaupungin Amerikka-hullujen kesken iltaa Sannan ja Pekan ihantolassa, ja jo sisälle astuessa tuoksui ihan In-N-Outilta, kuten Kea bileissä virkkoi.

Paikalla ollutta porukkaa yhdistää erityinen mieltymys Amerikassa reissaamista kohtaan (muun matkustelun ohella). Tässä seurassa läksiäiset näyttävät kuuluvan asiaan ja on vain hyväksyttävä, että sielunsiskoja karkaa maailmalle säännöllisesti.

On käsittämättömän inspiroivaa olla ihmisten ympäröimä, jotka panevat unelmiaan täytäntöön olivatpa ne sitten kuinka suuria tahansa. Olen oppinut, että rakkaiden ei välttämättä tarvitse olla koko ajan lähellä, sillä kaikista tärkeintä on se, että he ovat siellä mikä tekee heidät onnelliseksi. Todelliset ystävät kyllä säilyvät elämässä välimatkasta huolimatta.

aIMG_8580

aIMG_8441

Sovimme vaivihkaa porukan kanssa Facebookissa, että jokainen tuo tullessaan jotain pientä syötävää. Talon säkenöivä emäntä Sanna lupasi valmistaa meille herkkuherkkuhampurilaiset, joista In-N-Outin tuoksu kämppään tulvi. Kirsi saapui mukanaan tuoreita marjoja, Milla kuppikakkuineen, Kea seljankukkamehusta ja ginger alesta koostuvan nimikkodrinkkinsä kanssa. Inkan ja Karimin laukusta löytyi suussasulavia suklaacookieita kera autenttisen lemonaden… pian pöytä suorastaan notkui herkkujen painosta! Olimme hankkineet myös lahjan ja askarrelleet kortin.

Kaikki oli valmista, kun Maria saapui.

bIMG_8433

aIMG_8477

Ja kun sanon valmista, tarkoitan valmista. Inka oli valjastettu pylvään taakse piiloon ykköskameran kanssa, Milla kakkoskameran kanssa taakse, muut kyykkivät saarekkeen takana. Musiikki oli vaimennettuna, sormi liipasimella. Hengitystä pidätettiin. Ja vihdoin, oven avanneen Sannan merkistä hyppäsimme ilmaan ja yllätimme sankarimme leffoista tutulla tervetulotoivotuksella – SURPRISE!!   

kollaas

Näitä kuvia katsellessa ja eilistä muistellessa tuli mieleen, että joissakin kansainvälisissä medioissa on kirjoiteltu viime aikoina, että jos haluat amerikkalaisen unelman, muuta Suomeen. Piti ihan googlettamani, että mikä sen amerikkalaisen unelman virallinen määritelmä on.

Wikipedia kertoo, että amerikkalainen unelma on yhdysvaltalainen kansalliseetos jonka mukaan maan kansalaisille taattu vapaus pitää sisällään myös lupauksen mahdollisuudesta onnen tavoitteluun ja menestykseen. Yhdysvaltalainen historioitsija James Truslow Adams määritteli vuonna 1931 amerikkalaisen unelman näin: ”Elämän tulee olla parempaa ja rikkaampaa sekä täydempää jokaiselle, kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, riippumatta sosiaaliluokastaan tai niistä olosuhteista joihin on syntynyt.”

aIMG_8498

aIMG_8585

Jokainen eilen koolla olleesta porukasta ponnistelee kovasti sen eteen, että voi toteuttaa unelmiaan – ja sitten toteuttaa niitä häpeilemättä. Elämään on ehkä ponnistettu pieniltä paikkakunnilta eri puolilta kaukaa, mutta ovet maailmalle ja Helsinkiin ovat olleet avoinna kaikille. Olen niin etuoikeutettu ja onnellinen, että olen löytänyt samanhenkisen Amerikka-perheeni Suomesta.

aIMG_8631

Näyttää siltä, että amerikkalaisen unelman luvattu maa onkin tosiaan Suomi. Kukapa olisi arvannut!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, toukokuu 18, 2014 at 20:50

    Olipa kiva postaus :). Hienoa, että olette löytäneet toisenne ja ylläpidätte mielenkiintoanne näin hauskoilla tavoilla!

    Ps. Helsinki kuulostaa koko ajan paremmalta, koska olen jo jonkin aikaa alkanut kaipaamaan kauas täältä Lappeenrannasta 😛

    • Reply ulla50 tiistai, toukokuu 20, 2014 at 13:29

      Mää on samaa mieltä, on ihana ollut löytää samanhenkisiä ystäviä vielä aikuisiällä! Ja kyllä Helsinki on aivan huippu, ei muuta kuin tänne vaan. Täällä on kivaa! 🙂

      • Reply ulla50 tiistai, toukokuu 20, 2014 at 13:33

        Ainiin, sunnuntaina täällä oli vielä ne japanilaishenkiset hanami-juhlat, oisit ehkä tykännyt niistä Japani-fanina? 🙂

        • Reply Jerry / Pako Arjesta tiistai, toukokuu 20, 2014 at 16:05

          Oisin aivan varmasti tykännyt niistä :)! Ehkä sitä joskus tulee muutettua Helsinkiin… who knows :). En vielä ehtinyt lukaista sitä juttua noista juhlista, mutta se on kyllä to-do listalla 😉

  • Reply Kea maanantai, toukokuu 19, 2014 at 00:00

    Aamen Ulla! Ihan paras postaus tähän hetkeen… onneksi tervehdyin tarpeeksi ettei eilinen mennytkään sivu suun koska oli ihan huippua! Ja täällä Helsingissä se onni on. En enää muuttais minnekään muualle. Reissut on sitten toki ihan toinen juttu! ♥

    ps. Maken haamukäsi siellä vilahtaa!

    • Reply ulla50 tiistai, toukokuu 20, 2014 at 13:34

      Todella oli kyllä onni, että parannuit kreivin aikaan! Oli niin huiput kemut, että vieläkin on ihan inspiroitunut ja onneksi tänään sama meno jatkuu 🙂

  • Reply Sanna maanantai, toukokuu 19, 2014 at 13:54

    Ihana Ulla! Mulle meinaa tulla kyllä pieni kyynel tätä lukiessa…meinaan tajuan että nyt se Maria sitten lähti maailmalle… Rohkea mimmi kerta kaikkiaan!
    Ja ihana postaus amerikkalaisesta unelmasta ja sen sisällöstä, jonka todella voi todeta löytyvän ihan jalkojensa alta. Ollaan me kyllä onnekkaita <3 Ja oon niin onnellinen tästä meidän Amerikka-perheestä <3

    ps. Hahaha Maken haamukäsi!

    • Reply ulla50 tiistai, toukokuu 20, 2014 at 13:44

      Ihana Sanna! 🙂 Mää luulen, että mää en oo vielä tajunnut Marian lähtöä. Ehkä se konkretisoituu vasta sitten kun se puuttuu seuraavasta tapaamisesta :/

      Me ollaan onnekkaita, kun ollaan löydetty tää Amerikka-perhe, indeed 🙂 Luulen että meidän kohdalla amerikkalaiseen unelmaan Suomessa kuuluu kiinteästi se, että tämä maa mahdollistaa meidän olla myös muualla.

      Kohta taas nähdään, Amerikassa!! =)

  • Reply Milla - Pingviinimatkat maanantai, toukokuu 19, 2014 at 23:43

    Voi miten upeeta, että olet löytänyt onnea ja iloa Helsingistä. Onhan siinä paljon plussaa, jos reissuista on kiva palata rakkaaseen kotikaupunkiin ja niiden asioiden pariin taas jossakin kaukana vietetyn loman jälkeen 🙂 Ja kiitos Ulla kun aikoinaan kutsuit mukaan Ivana-Helsinkiin. Enpä olisi silloin uskonutkaan mitä kaikkea mahtavaa sen illan jälkimainingeissa seuraakaan <3 Seuraavia odotellessa!

    • Reply ulla50 tiistai, toukokuu 20, 2014 at 13:46

      Word, se on todella iso juttu, että kun lentokone iskee rattaat kiitorataan, ei ala itkettää se mihin on joutunut.

      Onpa tosiaan hassua ajatella miten tärkeää voi olla tuollaisen kutsun esittäminen! Huh, ihan alko pelottaa, ettei vaan koskaan jätä jotain sanomatta! Ihanaa, että tulin avanneeksi suuni oikeaan aikaan 🙂 <3

  • Reply Inka maanantai, toukokuu 26, 2014 at 17:44

    Iiiiihana postaus Ulla! Ja mikä ihana ilta! Ja mitä ihania kuvia! 😀 Pitää tulla joskus muistitikun kans sun luo hakemaan noita, mulla kun ei tietenkään oo noita ryhmäkuvia. Ei vitsi huippua, tämmösiä lissää!!

    • Reply ulla50 keskiviikko, toukokuu 28, 2014 at 21:33

      Inka <3 🙂 Ilman muuta saat näitä kuvia! Oli meillä kyllä ihana ilta!

    Leave a Reply