Siveltimellä blogin Sanna kannusti minua tarttumaan blogeissa kiertäneeseen 11 faktan haasteeseen. Ideana on kertoa itsestään yksitoista random faktaa ja vastata sitten vielä haasteen esittäjän antamiin toiseen 11 kysymykseen. Tästäpäs tulee!

Eräs Kaplanin kielikouluista sijaitsee Empire State Buildingin 63. kerroksessa. Kävin vierailulla Midtownin koulustani ESB:ssä keväällä 2011 ja olihan sieltä mielettömät maisemat!
1. Pidän suurimpina saavutuksinani kaikkia matkojani. Olen säästänyt aina seuraavaa matkaa 15-vuotiaasta saakka.
2. Tykkään seikkailusta ja toivon aina, että juuttuisin reissukohteeseeni vaikkapa tuhkapilven takia. Näin kävi työkaverilleni New Yorkissa ja arvatkaa kuka oli kateellinen!
3. Parasta ”huumetta” minulle on kiitää jollakin kulkuneuvolla niin että tukka hulmuaa aurinkoisessa kesämaisemassa. Rakastan vauhdinhurmaa!
4. Kuten tämän haasteen antanut Sanna, ajattelen myös minä asioiden hintoja New Yorkin lentoina – ymmärrätte, että meillä synkkaa! Meidän mökin saunaremontti kustansi muuten juuri yhdet New Yorkin lennot, huh…

Kevät saa miesten päät pyörälle kaikkialla maailmassa. Tämä tilanne tallentui kameralle Manhattanilla.
5. Olen yöpynyt Helsinki Vantaan lentoaseman 2 terminaalissa sijaitsevassa Glo-hotellissa, kun matkustin työmatkalla Oulusta Helsinkiin ja seuraavana päivänä Helsingistä Kajaaniin. Huone oli Ruotsin laivan hyttiä muistuttava koppero ja pelkäsin koko ajan, että seinälle kiinnitetty lisäsänky tippuu päälleni yön aikana.
6. Soitin pienenä viulua. Murrosikään tultuani aloin syödä tahallaan asioita, joille olin allerginen, jottei tarvinnut mennä enää viulutunneille ihottuman takia (Äiti älä lue tätä).
7. Olen romantikko ja unelmoin jatkuvasti. Pyrin pitämään mottonani, että jos jokin asia aiheuttaa kateutta, pitää energia käyttää enemmin asian saavuttamiseen kuin haikailuun.
8. Olen tosi tunteellinen. Imen helposti vallitsevan tunnelman itseeni esimerkiksi elokuvista tai musiikista. Puhdistukset eivät ole minun juttuni.
9. En välitä telttailusta. Tykkään hotelleista!
10. Olen ollut avustaja, assistentti, päällikkö, tuottaja, myyjä, esittelijä ja virkailija. Minulla ei ole nykyisessä työssäni kännykkää eikä käyntsäriä ensimmäistä kertaa valmistumisen jälkeen. Pidän näitä seikkoja tällä hetkellä palkan lisänä, sillä en mieti työasioita työpaikan oven sujettuani. Minulla on harrastuksia enemmän kuin koskaan. Olen opetellut määrittämään itseni muun kuin työn kautta. Tosin määrittelyprosessi on aina käynnissä, liekö koskaan tulee valmista.
11. Silti toivoisin, että pääsisin joskus työmatkalle ulkomaille.

Minä ja New York sovitaan yhteen, kun ollaan niin hassuja ja mahtipontisia molemmat. Tapasin lukea läksyjä joskus Times Squarella. Oikeanpuoleinen herrasmies taas tapasi osallistua pääsiäisenä hassu hattu -tapahtumaan.
1. Kärsitkö lentopelosta?
Enpä oikeastaan. Turbulenssista en tosin tykkää, sillä minulle tulee helposti öklö olo.
2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut.
Viime joulun Floridan reissulla poikkesimme matkalla lentokentälle Evergladesin suoalueella. Halusin kuvata itseni alligaattorin kanssa ja se onnistuikin, kun poikkesimme valtatieltä pienemmälle kiertotielle. Sillalle alligaattorin eteen kyykistyessä en huomannut, että maa kuhisee pieniä muurahaisia ja minulla oli päällä pitkähelmainen mekko. Pian koko asuni kuhisi muurahaisista ja ei auttanut kun rueta strippaamaan pikkutiellä muista paikkaolijoista välittämättä. Ralph Lauren Denim & Supplyn mekko jäi intiaanireservaatin roskikseen, sillä emme halunneet ottaa muurahaiskavereita mukaan lennolle ja mitään muutakaan ei ollut oikein tehtävissä.

Alligaattori katseli muurahaiskatastrofiani tyynenä.
3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka?
Sanna vastasi tähän hyvin. Koen, että minulla on myös ollut jo monta unelmien matkaa. Mutta, jos rahasta ei olisi kiinni, lähtisin nyt opiskelemaan havaijilaiseen yliopistoon ja tekisin maailmanympärimatkan. Oma asunto New Yorkista ja/tai Kaliforniasta ja/tai Floridasta kelpaisi myös!

Järjestimme ystävällemme polttarit ulkomailla, missä hänen ei tarvinnut välittää rahasta. Reissun pääkohde oli Tartto Virossa.
4. Lempijuomasi?
Riippuu tilanteesta, mutta sanotaan vaikka Mai Tai juhlahetkissä lomalla! Nam!
5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet?
Kyllä Helsinki on aivan paras minun makuuni!
6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten?
Jos olen matkalla mieheni kanssa, on kaikki oleellinen mukana. Joskus pidemmällä reissulla kaipaan telkkarin katsomista, niin juntilta kuin se kuulostaakin. Amerikassa elämysähkyyn voi päästä helposti, sillä upeita paikkoja on niin paljon. Aamusta iltaan menemisen jälkeen, täytyy joskus pysähtyä ja viettää ”kotipäivä” (tai ainakin puolikas) matkallakin.
7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä?
Hyppisin onnesta, sillä yksi unelmistani olisi silloin toteutunut! Pidän usein passia mukana siltä varalta, että jos minut löydetään, niin maailmanvalloitus ei jää passin puuttumisesta kiinni 😉

Vaikka monet eivät tykkää Times Squaresta, tulee sillä olemaan aina paikka mun sydämessä. Kulkihan koulumatkani sen läpi kokonaisen kevään ajan. 6 viikkoa ja me taas kohdataan!
8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua?
Tämä on helppo, Drew Barrymoren.
9. Rakkain matkamuistosi?
New Yorkin Columbia Universitystä ostamani viltti tulee ensimmäisenä mieleen. Se on niin hieno, Ivy League! Myös kahvikuppikokoelmamme voisin mainita. Meillä ei ole muuta kahviastiastoa kuin kuppikokoelma, joka on kerätty eri puolilta maailmaa reissuiltamme. Ja Meksikon Tihuanasta ostettu pöytäliina on myös minulle rakas. Viaton kukkaliina on jotenkin niin huvittava vastakohta paikalle, joka on yksi maailman vaarallisimmista.
10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen?
Se on jo varmaan käynyt ilmi, että on eräs paikka, kokonainen valtio, joka on vienyt sydämeni. Mielellään palaisin myös Kreikkaan syömään heidän ihania ruokiaan!
11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut?
Karuin kokemus lienee Frankfurt am Mainin keskustassa ollut narkkarikatu, jonne satuimme Saksan reissulla vahingossa. Ihmiset makasivat keskellä katua piikkittämässä itseään ja näky toi mieleen sen, kun sateen jälkeen katu täyttyy madoista. Se oli pelottava ja surullinen kokemus. Koskettavimpia ovat ehkä olleet lastenleirit Venäjällä, joille osallistuin vapaaehtoistyöntekijänä 2000-luvun taitteessa. Osa lapsista ei voinut osallistua edes muutamaksi päiväksi leirille, koska heidän piti olla koko kesä keräämässä ruokaa ankaraa talvea varten. Ne taas jotka leirille pääsivät, saattoivat olla jopa lähemmäs parikymppisiä ”lapsia”, sillä ilmainen ruoka oli niin iso houkutus osallistujille.
Haastan erityisesti kanssabloggaajani Kirsin, MS Stylen Mirvan sekä Auringon alla -blogin Heidin, joiden New York -postauksia olen viime ajat ihan mielissäni lukenut. Kysymykset ovat samat kuin minulle osoitetut. Sanna haastoikin myös kaikki muutkin mukaan, joten antakaa palaa!