Monthly Archives

toukokuu 2014

Banana bread

Banana bread, banaanileipä, on mielestäni enemmänkin kostea ja makea banaanin makuinen kakku kuin leipä. Mukavaa  lisätekstuuria siihen saa suklaasta, pähkinöistä tai marjoista. Ensi kertaa kokeilemani amerikkalainen resepti on takuulla suomalaistettuja banaanileipäohjeita makeampi versio.

Amerikkalaiset tutustuivat banaaniin jo 1870-luvulla. Ensimmäisen kerran banana breadin resepti mainittiin amerikkalaisissa leivontakirjoissa 1930-luvun suuren laman aikaan. Historioitsijoiden mukaan kotiäidit eivät halunneet heittää tummentuneita banaaneja roskiin vaan kehittivät reseptin, joka on vielä tänäkin päivänä suosittu.

IMG_0603

Banana bread by Postcards from Rachel

4,7 dl jauhoja (2 cups)
2 tl leivinjauhetta
110 g suolatonta pehmennyttä voita (1/2 cup)
4 muussattua banaania
2,3 dl sokeria (1 cup)
2 kananmunaa
1 tl vanilja-aromia

halutessasi voit lisätä taikinaan myös:
noin 2 dl suklaahippuja, rusinoita, marjoja, pähkinöitä

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen.
2. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suklaahiput (tai mitä ikinä haluat lisätä taikinaan) yhteen.
3. Vatkaa voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmunat, vanilja-aromi ja banaanit & vatkaa kunnolla. Tein tämän vaiheen sähkövatkaimella. Ohjeen mukaan sokeria olisi pitänyt laittaa 2,3 dl, lisäsin vajaat 2 dl ja oli todella ihan tarpeeksi makeaa tälläkin määrällä.
4. Lisää voi-sokeri-banaaniseos kuiviin aineisiin ja sekoita esimerkiksi puukauhalla varovasti sekaisin.
5. Kaada taikina leipävuokaan ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 60 minuuttia, kunnes leivän keskelle upotettuun tikkuun ei tartu taikinaa.
6. Enjoy! Mielestäni banana bread on ehdottomasti paremman makuista jäähtyneenä kuin kuumana tai lämpimänä ja vielä parempaa seuraavana päivänä.

Kansallista Banana Bread-päivää vietetään Yhdysvalloissa helmikuussa, seuraavan kerran 23.2.2015. Tässä on juuri sopivasti aikaa varioida banaanileipä oman makusi mukaiseksi 🙂

Koleiden iltojen kirjavinkki

Sää sitten todella viileni 20:llä asteella ja aurinkotuolit piti nostaa sisälle lasittamattomalta parvekkeeltamme. En nyt aio kuitenkaan valittaa säästä ollenkaan useammastakaan syystä.

Ensimmäinen syy on se, että sain viettää viime viikonloppuna ja eilen maanantaina aivan mahtavia kesäpäiviä ulkosalla. Tuntuu, että jonain huonoina kesinä ei ole ollut viime aikaisen kaltaisia kelejä koko kesänä laisinkaan ja nyt ei olla vielä edes kesäkuussa! Lauantai-iltana kipusimme espoolaisen kerrostalon 17. kerroksessa sijaisevalle kattoterasille kavereiden kanssa ja hihattomassa topissa ei palellut! Moista en muista usein Suomessa kokeneeni.

aIMG_8900

Mutta ajatukseni ei ollut kirjoittaa tänään säästä. Kävin eilen kirjastossa lainaamassa Best Seller -osaston Leiri 14 -kirjan ja olen ahminut sitä nyt jo yli sata sivua. Minulla oli tänään aamuaikainen työvuoro (yövuoro lähestulkoon) ja kotiuduin töistä aikaisin. Iltamenot sattuivat myös peruuntumaan, joten iltani muodostui yllättäen pakomatkaksi Pohjois-Koreasta.

kirjavinkki

Kirja kertoo henkilöstä, joka on syntynyt Pohjois-Korean vankileirillä ja tiettävästi ainoana onnistunut pakenemaan sieltä. Päähenkilö Shin Dong-Hyuk asuu nykyisin Yhdysvalloissa ja  koittaa sopeutua vankileirin ulkopuoliseen maailmaan, josta hänellä ei ollut mitään tietoa ensimmäisten 23:n elinvuotensa aikana. Omien sanojensa mukaan Shin on kohoamassa hitaasti eläimen tasolta ihmiseksi, mutta edistys on todella hidasta. Kirjan on kirjoittanut yhdysvaltalainen Blaine Harden.

Kirja on TODELLA rankkaa luettavaa paikkapaikoin. Ehkä jopa pahempaa kuin Ruandan kansanmurhasta kertova kirja, jonka luin taannoin. Mutta en voi lopettaa. Tällä hetkelläkin sadattuhannet ihmiset elävät edelleen todeksi äärimmäistä julmuutta vankileireillä muun maailman puuttumatta tilanteeseen.

Kirjailija toteaa alussa, että Amerikan julkkisvetoisessa mediakulttuurissa kukaan filmitähti tai nobelisti ei ole näyttävästi vaatinut ulkopuolisia laittamaan itseään likoon tässä etäisessä ongelmassa ja osittain sen vuoksi maassa (ja maailmassa?) ollaan edelleen suhteellisen tietämättömiä Pohjois-Korean olosuhteista. Paljosta olen minäkin ollut tietämätön ennen tähän kirjaan tarttumista.

Vaikka tykkään pitäytyä yleensä hyvänmielen asioissa, en halua sulkea silmiä tosiasioilta. Shin Dong-Hyukin tarina ansaitsee tulla kuulluksi. Meillä riittää töitä ihmisoikeuksien saralla tässä maailmassa.

Koleaksi muuttuneeseen ilmaan tämä kirja sopii. Kuinka kiitollinen sitä saakaan olla tässä pehmeällä, lämpöisellä sohvalla, että on syntynyt vapaaseen maahan, Suomeen. Ei, tänä iltana en todellakaan aio valittaa säästä.

11 faktaa -haaste / Kirsi

Ihanainen kanssabloggaajani Ulla haastoi minut vastaamaan blogeissa kiertäneeseen 11 faktan haasteeseen. Ideana on kertoa itsestään yksitoista mitä tahansa-faktaa ja vastata vielä haasteen esittäjän antamiin toiseen 11 kysymykseen.

1. Matkustin ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin elokuussa 1995. Pienessä varsinaissuomalaisessa kaupungissa kasvaneelle nuorelle naiselle se oli melkoinen kokemus…

2. Au pair –isäntäperheeni oli valmis rahoittamaan osittain radiologist nurse –opintoni, jos olisin jäänyt perheeseen hoitamaan heidän kolmea lastaan ja opiskelemaan samanaikaisesti. Perheen äiti oli ammatiltaan röntgenlääkäri ja hänen mielestään olisin ollut täydellinen radiologist nurse. Itselläni ei ollut minkäänlaista kiinnostusta ko. alaan ja palasin Suomeen opiskelemaan liiketaloutta.

kirsin kuvia_0002

Siskoni ja minä Disnewordissa Orlandossa marraskuussa 1996. Pikkusiskoni vieraili au pair-vuoteni aikana luonani Atlantassa ja lensimme yhdessä minilomalle Orlandoon Floridaan.

3.  Suosikkihampurilaisketjuni on Carl’s Jr./ Hardee’s.

4. Luen joka ilta ennen nukkumaanmenoa muutaman sivun kirjaa ja kesälomalla kotona ollessamme ehdin ahmia lähes pokkarin päivässä. Lempilukemistani ovat ruotsalaiset dekkarit. Camilla Läckberg rules! USA-matkoille pakkaan mukaan yhden pokkarin pitkiä lentoja varten, mutta kirja pysyy yleensä laukussa.

5. I <3 candy. Onneksi asun Suomessa, koska täällä on maailman paras irtokarkkivalikoima. USA:ssa ostan aina Twizzlersejä sekä Hershey’s Cookies ’n’ Creme -patukoita.

6. Olen mielestäni ystävällisempi englanniksi. Kun astun ulos lentokoneesta USA:ssa, sanavarastoni luontevaksi osaksi tulevat sanat ”thank you”, ”please” ja ”excuse me” (kun ohitan jonkun esimerkiksi kaupassa 100 metrin päässä).

7. Syksyllä 2012 aloittamani yhden naisen ”älä osta vaatteita”-kampanjani on pitänyt hyvin. Olen saanut siivottua myös vaatekaappiani säännöllisesti ja kevennettyä sen sisältöä. Vähemmälläkin pärjää, olen huomannut. Reissussa saan täydentää vaatekaappiani järkevillä ostoilla.

IMG_6262

USA:n itsenäisyyspäivän kunniaksi on tietenkin sinipunavalkoisia Twizzlersejä.

8. Roadripeillämme lähden hotellihuoneesta aina viimeisenä ja vastuullani on, ettei huoneeseen jäi tavaroitamme. 15 yhteisen reissuvuoden aikana olen unohtanut yhden adapterin, yhdet yöhousut ja viimeisin unohdukseni Finlaysonin tyynyn, joka jäi nevadalaiseen hotelliin kesällä 2013.

10. Lähetän itselleni matkoilta postikortteja. Perinne alkoi melkein 20 vuotta sitten ja jatkuu edelleen, vaikka nykyisin postimerkkien perässä saa välillä juosta.

IMG_0576b

Eka postikortti, jonka lähetin itselleni Gracelandista Memphistä tammikuussa 1996.

11. Jos se on jäänyt vielä epäselväksi, kansallispuistot ovat mielestäni USA:n parasta antia. Ne ja amerikkalaiset.

1. Kärsitkö lentopelosta?
En, mutta turbolenssi on todella epämukavaa.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut.
Mulle ei oikeesti satu mitään kommelluksia, oon niin tylsä 🙁

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka?
Matka maailman ympäri ilman kiirettä.

Clipboard01

Työmatkalla Luther Collegessa Iowassa 2005. Tällä reissulla vierailin amish-yhteisössä Harmonyssa Minnesotassa ja olipa todella mielenkiintoinen visiitti.

4. Lempijuomasi?
Kylmä pepsi max.

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet?
Mikä tahansa kaupunkia veden äärellä, jossa ei ole hyttysiä. Kesäinen Turku on kiva.

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten?
Sänkyäni ja siskojani, koska olen tottunut juttelemaan heidän kanssaan lähes päivittäin.

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä?
Miettisin ehdinkö imuroida ennen lähtöä. Haluan palata matkoilta aina siistiin kotiin.

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua?
Kevin Costnerin, kuulemma 🙂

9. Rakkain matkamuistosi?
Yhdessä koetut hetket ja valokuvat.

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen?
Utahin kansallispuistot Yhdysvalloissa.

IMG_5397

Vuoden 2010 roadtripillä mukanamme matkusti vielä ystävämme. Sen jälkeen olemme autoilleet kahdestaan. / Turpin Meadow, taustalla näkyy Teton-vuoristo (WY)

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut?
Näitä on monia, mutta yksi niistä on vierailu toisessa maailmansodassa kaatuneiden amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla Normandiassa Ranskassa vuosia sitten. Erään sotilaan haudan äärellä oli amerikkalainen perhe ja perheen poika ihmetteli miksi amerikkalaiset ovat olleet Euroopassa sotimassa. Äidin vastaus oli koskettava, koska se auttoi ymmärtämään amerikkalaista ajattelutapaa toisen maailmansodan tapahtumista: ”Meitä tarvittiin täällä estämään kommunismin leviäminen…”

Haastan mukaan juuri sinut, joka et ole vielä vastannut tähän haasteeseen ja tunnet palavaa halua. Anyone? Kysymykset ovat siis samat kuin minulle osoitetut. 

Pahoittelut melko tylsistä kuvista. 

Amerikkalainen unelma Helsingissä

Maailman ääriin haikaileminen on kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan. En ole oikein samaistunut henkilöihin, jotka ovat ilakoineet siitä, että he asuvat maailman parhaassa kaupungissa. Mutta nyt huomaan elämästäni löytyvän juuri niitä aineksia, joita olen maailman ääristä kaivannut. Huomaan miettiväni, että voiko olla, että olen vaivihkaa löytäntyt oman onnelani?

bIMG_8459

Älkää käsittäkö väärin – ei sentään ole käynyt niin, etten enää haluaisi matkustaa ja nähdä maailmaa. Maailman näkemisen nälkäni ei ole laantunut, mutta näyttää siltä, että vihdoin olen iskenyt juureni tähän maahan. Avain siihen on ollut se, että olen lopettanut häpeilemästä sitä kuka olen, mitä haluan ja mikä tekee minut onnelliseksi.

Helsinki on tehnyt minut onnelliseksi. Rakastan sitä, että kaupungissa tapahtuu koko ajan niin paljon, etten voi edes tietää mitä kaikkea ympäristö kätkee sisäänsä. Muutamalla kulkuneuvolla voin hurauttaa Roihuvuoreen juhlimaan kirsikkapuiden kukkimista, hanamia, kuten tänään teimmeJapani-hullujen juhla tarjosi tilaisuuden tutustua heille rakkaaseen kulttuuriin (tästä tulossa juttua toiseen blogiin) ja mahdollisuuden huomata, miten suurkaupungissa erilaiset, marginaalisetkin, ihmisryhmät voivat löytää toisensa ja nauttia yhteisistä mielenkiinnonkohteistaan.

aIMG_8445

Minulle rakas kulttuuri oli eilen edustettuna ystäväni Marian läksäreissä. Vietimme kaupungin Amerikka-hullujen kesken iltaa Sannan ja Pekan ihantolassa, ja jo sisälle astuessa tuoksui ihan In-N-Outilta, kuten Kea bileissä virkkoi.

Paikalla ollutta porukkaa yhdistää erityinen mieltymys Amerikassa reissaamista kohtaan (muun matkustelun ohella). Tässä seurassa läksiäiset näyttävät kuuluvan asiaan ja on vain hyväksyttävä, että sielunsiskoja karkaa maailmalle säännöllisesti.

On käsittämättömän inspiroivaa olla ihmisten ympäröimä, jotka panevat unelmiaan täytäntöön olivatpa ne sitten kuinka suuria tahansa. Olen oppinut, että rakkaiden ei välttämättä tarvitse olla koko ajan lähellä, sillä kaikista tärkeintä on se, että he ovat siellä mikä tekee heidät onnelliseksi. Todelliset ystävät kyllä säilyvät elämässä välimatkasta huolimatta.

aIMG_8580

aIMG_8441

Sovimme vaivihkaa porukan kanssa Facebookissa, että jokainen tuo tullessaan jotain pientä syötävää. Talon säkenöivä emäntä Sanna lupasi valmistaa meille herkkuherkkuhampurilaiset, joista In-N-Outin tuoksu kämppään tulvi. Kirsi saapui mukanaan tuoreita marjoja, Milla kuppikakkuineen, Kea seljankukkamehusta ja ginger alesta koostuvan nimikkodrinkkinsä kanssa. Inkan ja Karimin laukusta löytyi suussasulavia suklaacookieita kera autenttisen lemonaden… pian pöytä suorastaan notkui herkkujen painosta! Olimme hankkineet myös lahjan ja askarrelleet kortin.

Kaikki oli valmista, kun Maria saapui.

bIMG_8433

aIMG_8477

Ja kun sanon valmista, tarkoitan valmista. Inka oli valjastettu pylvään taakse piiloon ykköskameran kanssa, Milla kakkoskameran kanssa taakse, muut kyykkivät saarekkeen takana. Musiikki oli vaimennettuna, sormi liipasimella. Hengitystä pidätettiin. Ja vihdoin, oven avanneen Sannan merkistä hyppäsimme ilmaan ja yllätimme sankarimme leffoista tutulla tervetulotoivotuksella – SURPRISE!!   

kollaas

Näitä kuvia katsellessa ja eilistä muistellessa tuli mieleen, että joissakin kansainvälisissä medioissa on kirjoiteltu viime aikoina, että jos haluat amerikkalaisen unelman, muuta Suomeen. Piti ihan googlettamani, että mikä sen amerikkalaisen unelman virallinen määritelmä on.

Wikipedia kertoo, että amerikkalainen unelma on yhdysvaltalainen kansalliseetos jonka mukaan maan kansalaisille taattu vapaus pitää sisällään myös lupauksen mahdollisuudesta onnen tavoitteluun ja menestykseen. Yhdysvaltalainen historioitsija James Truslow Adams määritteli vuonna 1931 amerikkalaisen unelman näin: ”Elämän tulee olla parempaa ja rikkaampaa sekä täydempää jokaiselle, kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, riippumatta sosiaaliluokastaan tai niistä olosuhteista joihin on syntynyt.”

aIMG_8498

aIMG_8585

Jokainen eilen koolla olleesta porukasta ponnistelee kovasti sen eteen, että voi toteuttaa unelmiaan – ja sitten toteuttaa niitä häpeilemättä. Elämään on ehkä ponnistettu pieniltä paikkakunnilta eri puolilta kaukaa, mutta ovet maailmalle ja Helsinkiin ovat olleet avoinna kaikille. Olen niin etuoikeutettu ja onnellinen, että olen löytänyt samanhenkisen Amerikka-perheeni Suomesta.

aIMG_8631

Näyttää siltä, että amerikkalaisen unelman luvattu maa onkin tosiaan Suomi. Kukapa olisi arvannut!

Mökkiyö Grand Canyonilla

Yli 4,5 miljoonaa turistia käy vuosittain Grand Canyonissa Arizonassa. Näistä valtaosa, noin 90%, ihailee uskomatonta kanjonia sen eteläreunalla.

Grand Canyon north rimille on etelästä noin neljän tunnin ajomatka, 350 kilometriä. Sen sanotaan olevan ”the Utah side of Grand Canyon”. Kanjonimaisemat ovat hieman toisen näköiset kuin etelässä, mutta takuulla yhtä vaikuttavat  ja väkeä on huomattavasti vähemmän myös suosittuina kesäkuukausina.

IMG_2829

Grand Canyon North Rim Scenic Drive, AZ

IMG_3388

Bright Angel Point / Grand Canyon North Rim, AZ

Koska pohjoisosa on hieman syrjässä eikä sen lähellä ole montaakaan majoituspaikkaa, yösija kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen esimerkiksi Grand Canyon Lodge North Rimiltä.

Yleisesti kansallispuistojen sisällä on rajallisesti majoitusta ja ne varataan lähes poikkeuksetta täyteen kuukausia, jopa vuoden, etukäteen. Jostain syystä GC Lodge North Rimiltä oli kesällä 2013 jopa helppoa varata huone. Majoitusvaihtoehtoja on neljä, joista kolme on eritasoisia mökkejä (Western, Pioneer ja Frontier cabins) ja motelli. Myös telttamajoittujille on oma paikkansa.

Alue muistuttaa perinteistä suomalaista mökkikylää. Ehkä yhtenä suurimpana erona on se, että täällä ei tarvinnut herätä keskellä yötä humalaisten örveltämiseen ikkunan alla. Ihmiset nauttivat kyllä illasta ravintolan terassilla, mutta olivat seuraavana aamuna reippaina patikkapoluilla auringon noustessa vähän viiden jälkeen.

IMG_2809

Mökkikylä / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

IMG_3433

Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

Varasimme ensin Pioneer-mökin, jonka saimme upgreidattua varausjärjestelmän kautta Westerniksi vielä muutama päivää ennen saapumistamme kansallispuistoon. Näiden kahden mökkityypin välillä ei ole suurta eroa; jälkimmäinen huoneet ovat hieman isompia ja niissä on oma kuisti. Olisimme halunneet mökin ”with a rim view”, mutta niitä ei ollut enää saatavilla.

Western cabinissa on kaksi queen-kokoista sänkyä, siisti kylpyhuone ammeella (luonnollisesti) ja jääkaappi. Vaikka mökkejä on remontoitu muutama vuosi sitten, niissä ei ole ilmastointia tai televisiota. Ilmastoinnin puute ei haittaa, koska north rim on yli 2 400 metrin korkeudessa eikä siellä ei ole keskikesälläkään tukalan kuuma.

Huoneen hinta oli vajaat 200 dollaria / yö. Ainakin Western cabineissa oli kaksi asuntoa / rakennus, sisäänkäynnit olivat sen eri puolilta. Jos naapurissa oli samanaikaisesti asukkaita, he eivät häirinneet meitä millään tavalla.

IMG_2802

Western cabin / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ.

IMG_2805

Western cabineissa on oma kuisti puisine keinutuoleineen. Tässä oli mukava istuskella pimenevää iltaa, koska hyttyset loistivat poissaolollaan. / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

Avaimet haetaan Grand Canyon Lodgen jylhästä vastaanottorakennuksesta. 1920-luvulla kalkkikivestä ja hirsistä valmistetty rakennus sulautuu täydellisesti ympäröivään maisemaan. Sen on suunnitellut  amerikkalainen arkkitehti Gilbert Stanley Underwood, jonka käsialaa ovat monen muunkin kansallispuiston lodge. Kuten Yosemiten Ahwahnee ja Yellowstonen Old Faithful Lodge.

Vastaanoton yhteydessä oleva maisemaravintola henkii myös tätä 20-luvun tunnelmaa upeine lamppuineen. Tämän lisäksi viereisessä siivessä on pikaruokala-tyyppinen cafeteria, josta voi ostaa mm. pizzapaloja, hot dogeja ja juotavia sekä suuri lahjatavarakauppa. Kaikki tarvittava on siis lähellä.

IMG_3450

Lodgen ravintola henkii mahtavasti 1920-luvun tunnelmaa. / Grand Canyon Lodge North Rim, AZ

IMG_3445

Grand Canyon North Rim Lodgen yhteydessä on myös maisematerassi.

North rim on auki viisi kuukautta vuodessa, toukokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin. Tämä jälkeen kansallispuiston portit sulkeutuvat ja alue valmistautuu lumeen ja talveen, joka tulee yli 2 400 metrin korkeudessa olevaan puistoon aikaisin. South rim taas on auki läpi vuoden.

Minkälaisissa maisemissa sinä olet mökkeillyt USA:ssa? 

11 faktaa -haaste /Ulla

Siveltimellä blogin Sanna kannusti minua tarttumaan blogeissa kiertäneeseen 11 faktan haasteeseen. Ideana on kertoa itsestään yksitoista random faktaa ja vastata sitten vielä haasteen esittäjän antamiin toiseen 11 kysymykseen. Tästäpäs tulee!

228458_10150178880508967_6818066_n

Eräs Kaplanin kielikouluista sijaitsee Empire State Buildingin 63. kerroksessa. Kävin vierailulla Midtownin koulustani ESB:ssä keväällä 2011 ja olihan sieltä mielettömät maisemat!

1. Pidän suurimpina saavutuksinani kaikkia matkojani. Olen säästänyt aina seuraavaa matkaa 15-vuotiaasta saakka.

2. Tykkään seikkailusta ja toivon aina, että juuttuisin reissukohteeseeni vaikkapa tuhkapilven takia. Näin kävi työkaverilleni New Yorkissa ja arvatkaa kuka oli kateellinen!

3. Parasta ”huumetta” minulle on kiitää jollakin kulkuneuvolla niin että tukka hulmuaa aurinkoisessa kesämaisemassa. Rakastan vauhdinhurmaa!

4. Kuten tämän haasteen antanut Sanna, ajattelen myös minä asioiden hintoja New Yorkin lentoina – ymmärrätte, että meillä synkkaa! Meidän mökin saunaremontti kustansi muuten juuri yhdet New Yorkin lennot, huh…

206797_10150167642523967_443283_n

Kevät saa miesten päät pyörälle kaikkialla maailmassa. Tämä tilanne tallentui kameralle Manhattanilla.

5. Olen yöpynyt Helsinki Vantaan lentoaseman 2 terminaalissa sijaitsevassa Glo-hotellissa, kun matkustin työmatkalla Oulusta Helsinkiin ja seuraavana päivänä Helsingistä Kajaaniin. Huone oli Ruotsin laivan hyttiä muistuttava koppero ja pelkäsin koko ajan, että seinälle kiinnitetty lisäsänky tippuu päälleni yön aikana.

6. Soitin pienenä viulua. Murrosikään tultuani aloin syödä tahallaan asioita, joille olin allerginen, jottei tarvinnut mennä enää viulutunneille ihottuman takia (Äiti älä lue tätä).

7. Olen romantikko ja unelmoin jatkuvasti. Pyrin pitämään mottonani, että jos jokin asia aiheuttaa kateutta, pitää energia käyttää enemmin asian saavuttamiseen kuin haikailuun.

8. Olen tosi tunteellinen. Imen helposti vallitsevan tunnelman itseeni esimerkiksi elokuvista tai musiikista. Puhdistukset eivät ole minun juttuni.

9. En välitä telttailusta. Tykkään hotelleista!

10. Olen ollut avustaja, assistentti, päällikkö, tuottaja, myyjä, esittelijä ja virkailija. Minulla ei ole nykyisessä työssäni kännykkää eikä käyntsäriä ensimmäistä kertaa valmistumisen jälkeen. Pidän näitä seikkoja tällä hetkellä palkan lisänä, sillä en mieti työasioita työpaikan oven sujettuani. Minulla on harrastuksia enemmän kuin koskaan. Olen opetellut määrittämään itseni muun kuin työn kautta. Tosin määrittelyprosessi on aina käynnissä, liekö koskaan tulee valmista.

11. Silti toivoisin, että pääsisin joskus työmatkalle ulkomaille.

aa

Minä ja New York sovitaan yhteen, kun ollaan niin hassuja ja mahtipontisia molemmat. Tapasin lukea läksyjä joskus Times Squarella. Oikeanpuoleinen herrasmies taas tapasi osallistua pääsiäisenä hassu hattu -tapahtumaan.

1. Kärsitkö lentopelosta?

Enpä oikeastaan. Turbulenssista en tosin tykkää, sillä minulle tulee helposti öklö olo.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut.

Viime joulun Floridan reissulla poikkesimme matkalla lentokentälle Evergladesin suoalueella. Halusin kuvata itseni alligaattorin kanssa ja se onnistuikin, kun poikkesimme valtatieltä pienemmälle kiertotielle. Sillalle alligaattorin eteen kyykistyessä en huomannut, että maa kuhisee pieniä muurahaisia ja minulla oli päällä pitkähelmainen mekko. Pian koko asuni kuhisi muurahaisista ja ei auttanut kun rueta strippaamaan pikkutiellä muista paikkaolijoista välittämättä. Ralph Lauren Denim & Supplyn mekko jäi intiaanireservaatin roskikseen, sillä emme halunneet ottaa muurahaiskavereita mukaan lennolle ja mitään muutakaan ei ollut oikein tehtävissä.

1468688_10152106356378967_2024235661_n

Alligaattori katseli muurahaiskatastrofiani tyynenä.

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka?

Sanna vastasi tähän hyvin. Koen, että minulla on myös ollut jo monta unelmien matkaa. Mutta, jos rahasta ei olisi kiinni, lähtisin nyt opiskelemaan havaijilaiseen yliopistoon ja tekisin maailmanympärimatkan. Oma asunto New Yorkista ja/tai Kaliforniasta ja/tai Floridasta kelpaisi myös!

poltt

Järjestimme ystävällemme polttarit ulkomailla, missä hänen ei tarvinnut välittää rahasta. Reissun pääkohde oli Tartto Virossa.

4. Lempijuomasi?

Riippuu tilanteesta, mutta sanotaan vaikka Mai Tai  juhlahetkissä lomalla! Nam!

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet?

Kyllä Helsinki on aivan paras minun makuuni!

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten?

Jos olen matkalla mieheni kanssa, on kaikki oleellinen mukana. Joskus pidemmällä reissulla kaipaan telkkarin katsomista, niin juntilta kuin se kuulostaakin. Amerikassa elämysähkyyn voi päästä helposti, sillä upeita paikkoja on niin paljon. Aamusta iltaan menemisen jälkeen, täytyy joskus pysähtyä ja viettää ”kotipäivä” (tai ainakin puolikas) matkallakin.

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä?

Hyppisin onnesta, sillä yksi unelmistani olisi silloin toteutunut! Pidän usein passia mukana siltä varalta, että jos minut löydetään, niin maailmanvalloitus ei jää passin puuttumisesta kiinni 😉

398138_10150480707138967_690025308_n

Vaikka monet eivät tykkää Times Squaresta, tulee sillä olemaan aina paikka mun sydämessä. Kulkihan koulumatkani sen läpi kokonaisen kevään ajan. 6 viikkoa ja me taas kohdataan!

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua?

Tämä on helppo, Drew Barrymoren.

9. Rakkain matkamuistosi?

New Yorkin Columbia Universitystä ostamani viltti tulee ensimmäisenä mieleen. Se on niin hieno, Ivy League! Myös kahvikuppikokoelmamme voisin mainita. Meillä ei ole muuta kahviastiastoa kuin kuppikokoelma, joka on kerätty eri puolilta maailmaa reissuiltamme. Ja Meksikon Tihuanasta ostettu pöytäliina on myös minulle rakas. Viaton kukkaliina on jotenkin niin huvittava vastakohta paikalle, joka on yksi maailman vaarallisimmista.

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen?

Se on jo varmaan käynyt ilmi, että on eräs paikka, kokonainen valtio, joka on vienyt sydämeni. Mielellään palaisin myös Kreikkaan syömään heidän ihania ruokiaan!

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut?

Karuin kokemus lienee Frankfurt am Mainin keskustassa ollut narkkarikatu, jonne satuimme Saksan reissulla vahingossa. Ihmiset makasivat keskellä katua piikkittämässä itseään ja näky toi mieleen sen, kun sateen jälkeen katu täyttyy madoista. Se oli pelottava ja surullinen kokemus. Koskettavimpia ovat ehkä olleet lastenleirit Venäjällä, joille osallistuin vapaaehtoistyöntekijänä 2000-luvun taitteessa. Osa lapsista ei voinut osallistua edes muutamaksi päiväksi leirille, koska heidän piti olla koko kesä keräämässä ruokaa ankaraa talvea varten. Ne taas jotka leirille pääsivät, saattoivat olla jopa lähemmäs parikymppisiä ”lapsia”, sillä ilmainen ruoka oli niin iso houkutus osallistujille.

Haastan erityisesti kanssabloggaajani Kirsin, MS Stylen Mirvan sekä Auringon alla -blogin Heidin, joiden New York -postauksia olen viime ajat ihan mielissäni lukenut. Kysymykset ovat samat kuin minulle osoitetut. Sanna haastoikin myös kaikki muutkin mukaan, joten antakaa palaa!

Voisiko Oregon olla suosikkiosavaltiosi?

Oregon on ehdottomasti yksi suosikkiosavaltioistani. Se on mahtava sekoitus Tyynenmeren rosoista rannikkoa hiekkarantoineen, lumihuippuisia (tuli)vuoria, näyttäviä vesiputouksia ja syviä kanjoneita. Suosittelen tutustumaan, jos roadtrippisi suuntautuu yhtään sinne suunnalle.

Oregon sijaitsee Cascades Range -nimisellä alueella, joka on toimivien (mutta uinuvien) tulivuorien muodostama yli 1 000 km pitkä vuorijono Yhdysvaltain länsirannikolla. Vuorijono kulkee rannikon suuntaisesti British Columbiasta Kanadasta Washingtonin ja Oregonin kautta Pohjois-Kaliforniaan. Viimeisin purkaus tapahtui Washingtonissa vuonna 1980, kun Mount St. Helens purkautui valtavalla voimalla. Lisäksi Cascades Range on osa Tyynenmeren tulirengasta (Pacific Ocean’s Ring of Fire), jonka alueella on 75 % maailman aktiivisista ja nukkuvista tulivuorista.

Oregonissa on kuusi toimivaa, mutta tällä hetkellä uinuvaa tai sammunutta tulivuorta. Alla on kuva kahdesta toivottavasti vielä pitkään ruususen unta nukkuvasta vuoresta (Mt. Hood ja Three Sisters) sekä kuva sammuneen tulivuoren kraatterista, johon syntyi aikoinaan Yhdysvaltojen syvin järvi (Crater Lake).

IMG_1631

Oregonin korkein vuori Mt. Hood on stratovulkaano.

IMG_1277

The Cove Palisades State Park, OR. Taustalla on Three Sisters-vuoret.

IMG_0917

Crater Lake sai alkunsa yli 7 000 vuotta sitten, kun tulivuori Mount Mazama purkautui ja romahti.

En tiedä mikä näissä tulivuorissa minua kiehtoo niin kovasti. Ehkä ajatus siitä, että ne näyttävät ulkoapäin tyynen kauniilta, mutta niiden sisällä on valtava voima, joka odottaa sitä oikeaa hetkeä.

Columbia River Gorge on 130 kilometriä pitkä kanjoni, jonka varrella on karujen maisemien lisäksi useita vesiputouksia. Ihan huikeita maisemia toinen toisensa perään.

IMG_2206

Columbia River Gorge / Portland Women’s Forum State Scenic Viewpoint, OR.

IMG_1725

Horsetail Falls, OR.

Tyynenmeren rannikon tyrskyisät maisemat ovat kaunista katseltavaa, myös Oregonissa. Kuuluisan 101-tien varrella ovat mm. Goonies-elokuvan kuvauspaikkana toiminut Cannon Beach Haystack Rockeineen ja Ecola State Park, joka on Cannon Beachin pohjoiskärjessä. Näissä tuulisissa maisemissa silmä lepää ja mieli rauhoittuu hetkessä sekä juusto-pepperoni-eväsleivät maistuvat normaalia herkullisemmilta.

IMG_2422

Ecola State Park, OR

Portland, Oregonin suurin kaupunki, ei ole osavaltion parasta antia, mutta se yllätti. Se yllätti siisteydellään, vehreillä viheralueillaan ja kaupungin metroalueella kulkevalla pikaraitiotiellään sekä mielenkiintoisella Oregon Museum of Science and Industry, OMSI-museolla. Mutta se yllätti myös negatiivisessa mielessä. Kodittomien suuri määrä makuupusseineen oli jotain täysin odottamatonta. En muista nähneeni missään toisessa amerikkalaisessa saman kokoisessa kaupungissa kodittomien majailevan/nukkuvan näin julkisella paikalla keskellä päivää.

IMG_7582-7596

Portland, Oregon

Mikä on sinun suosikkiosavaltiosi tai yksi niistä?

Ullan kesän 2014 roadtripsuunnitelmat kartalla

Ehkä on sopiva aika rueta valoittamaan meidän tämän kesän reissusuunnitelmaa, sillä nyt voi jo sanoa, että lähtö on ensi kuussa. Huh, mahtavaa! Viime kesänä reissasimme lounais-USAssa ja nyt on vuorossa koillinen. Valintaan vaikutti käytettävissä oleva aika, budjetti ja se, että meillä on ollut kova ikävä kesäiseen New Yorkiin. Nopeiten ja todennäköisesti edullisimmin USAhan pääsee lentämällä New Yorkiin, joten se toimii meillä matkamme lähtö- ja päätepisteenä tänä kesänä.

kartta2

Stilettikorkokanta-blogini lukijat tykkäsivät viime vuonna karttakuvasta, joten päätin tehdä myös tälle vuodelle oman infograafin suunnitelmistamme samassa hengessä. Viime vuoden reitti muuttui jonkin verran tien päällä  – nähtäväksi jää miten tarkasti tämän vuoden suunnitelma tulee toteutumaan.

Minulle on ehtinyt kertyä uuden työn takia varsinaista vuosilomaa vain kaksi viikkoa, joten ne viikot onkin sitten suunniteltu maksimaaliseksi täydellisyydeksi vaatimattomasti. Aloitan loman juhannuksena, jotta siitä saa yhden extra-vapaapäivän. Lennämme torstai-iltana Berliiniin, josta matka jatkuu maanantaina New Yorkiin. Perille Jenkkilään päästyämme emme kuitenkaan jää NYCiin vaan suuntaamme ensimmäiseksi newyorkilaiseen tapaan lomailemaan Hamptonsiin.

1. Hamptons, New York

New_York

Toivotaan hyviä biitsipäiviä kesäkuulle. Kuva: wikipedia

Hamptons on nimitys, jolla tarkoitetaan yhteen kasvaneita kyliä Southamptonin ja East Hamptonin kaupungeissa, Long Islandilla New Yorkissa. Karttakuvastani näkyy, että Long Island todella on nimensä mukaisesti pitkä saari, joka pitää sisällään myös Brooklynin ja Queensin alueet. Hamptons lukuisine pienine idyllisine paikkoineen sijaitsee saaren päässä lähes parin sadan kilometrin päässä Manhattanilta.

Aloitamme lomamme rentoutumalla uima-altaalla varustetussa hotellissa alueeseen tutustuen. Hamptons on tuttu lukuisista tv-sarjoista ja elokuvista. Siellä sijaitsee osa USAn arvokkaimmista kiinteistöistä.

Päädyimme aloittamaan lomamme täältä sen vuoksi, että hotellien hinnat vaihtelivat todella paljon ajankohdan mukaan. Lomamme päättyy USAn itsenäisyyspäivän tienoille ja Hamptonsissa hotellien hinnat olivat tuolloin pilvissä. Reilua viikkoa aikaisemmin saimme reilulla satasella per yö neljän tähden hotellin, joka on New Yorkin hintoihin suhteutettuna hyvin edullinen diili.

2. Niagara Falls, Ontario Kanada

nf

Vielä ei ole päätetetty, että kuinka lähelle putouksia me pyrimme: Riittääkö näköetäisyys kauempaa vai pitäisikö saada Niagaran kaste niskaan? Kuva: mkalty.org

Noin 800 kilometrin päässä Hamptonsin rantakohteesta sijaitsevat maailmankuulut Niagaran putoukset. Olemme suunnitelleet niin, että kahden päivän kuluttua Hamptonsin taakse jätettyämme olemme saavuttaneet Kanadan rajan, jonka molemmin puolin putouksia on mahdollista ihailla. Kaikki kertovat, että Kanadan puolella putoukset ovat vielä mahtavammat, joten sinne siis! Matkalla yövymme motelleissa.

Otamme etenkin tähän osuuteen mielellämme vinkkejä rajan ylityksestä. Se ei ilmeisesti ole kovinkaan muodollinen juttu?

Majapaikaksi perillä olemme ajatelleet Buffalon kaupunkia Yhdysvaltojen puolella, mutta emme ole vielä varanneet mitään. Ajattelimme käyttää putouksien ihailuun yhden kokonaisen päivän ja illan ja seuraavana aamuna matka jatkuu kohti Pennsylvanian Amish-aluetta.

3. Lancaster County, Pennsylvania

Lancaster_County_Amish_03

Elämä Lancaster Coutyssä ei ole modernisoitunut vaan amissit käyttävät liikkumiseen yhä hevosvoimia sanan alkuperäisessä merkityksessä. Kuva: wikipedia

Pennsylvania on osavaltio, jossa en ole vielä aiemmin vieraillut. Amish-yhteisö tuo omaleimaisen piirteen tälle osavaltiolle ja olemmekin suunnitelleet reittimme siten, että yöpyisimme yhden yön matkalla Lancaster countyssä.

Amissit elävät vanhanaikaista, yhteisökeskeistä elämää ja välttävät useimpien modernien laitteiden kuten autojen ja sähkölaitteiden käyttöä. Amissien perinteinen pääelinkeino on maatalous. Amissit noudattavat tiukkaa uskonnollista kuria ja pyrkivät torjumaan useimmat ulkopuoliset vaikutteet. Wikipedian mukaan vuonna 2010 Yhdysvalloissa asui 241 000 amissia. Noin 70 prosenttia heistä elää Pennsylvaniassa, Ohiossa ja Indianassa.

4. New York City

newyork

Kesäinen New York kutsui viimes kolme vuotta sitten opiskelujen ja hupattelun merkeissä.

Matkamme huipentuu rakkaaseen New Yorkiin. Saavumme henkiseen kotiini suunnitelmiemme mukaan maanantaina 30.6. ja luovutamme auton pois. Loppuviikko kuluu Central Parkin kupeessa asustellen ja tuttuja paikkoja kiertäen. 4.7. koemme itsenäisyyspäivähulinat ensimmäistä kertaa New Yorkissa, jossa ohjelmassa on ainakin Macy’s tavaratalon järjestämä massiivinen ilotulitus.

Näistä paikoista kuulette raporttia tien päältä sitten kesäkuussa. Kaikki vinkit otetaan vastaan etukäteen, sillä onhan suunnittelu jo puolet matkan riemusta!