Roadtrippailu on parasta rakkaan ihmisen kanssa

Neljän viikon roadtrip USA:ssa kesä-heinäkuussa. 6 osavaltiota ja noin 10 000 kilometriä. Kaksin – minä ja avomieheni. Yhdessä aamusta iltaan 33 päivää, 792 tuntia ja 47 520 minuuttia.

Yhdessä 24/7 aamupalalla, autossa, bensatankilla, kaupassa, pirtelöllä, liikennevaloissa, autiomaassa, kansallispuistossa, museossa sekä iltaisin hotellihuoneessa. Omaa aikaa ovat ne muutamat hetket vaatekaupoissa, kun sovimme tapaavamme puolen tunnin kuluttua sopimassamme paikassa. Aivan ihanaa ja aivan kamalaa?

IMG_6173

Lähdimme 4.7.2013 aamulla Ely-nimisestä paikasta Nevadassa, jossa oli useita tyhjentyneitä liikehuoneistoja. Itsenäisyyspäivä ei vielä näkynyt kaupungin kaduilla.

IMG_6256

Open range-liikennemerkistä huolimatta emme törmänneet tien yli siirtyvään karjalaumaan. Saimme ajella melko lailla rauhassa.

On aivan ihanaa lomailla rakkaan ihmisen kanssa ja se, että sen toisen tuntee niin hyvin, että voi sataprosenttisesti luottaa häneen – ja siihen, että hän kestää erityisesti myös tuittuiluni.

Kuten sen, kun en saa säännöllisesti syötävää tai kun en saa ”pääse” mielestäni ajoissa nukkumaan, käyttäydyn kuin uhmäikäinen lapsi – ärsytyskynnykseni laskee ja kiukuttelen sekä purnaan kaikesta mahdollisesta. Kenelläkään ei ole kivaa, kun känkkäränkkäni saa vallan. Ensimmäiseen pulmaan on helppo ratkaisu, meillä on aina autossa kylmää juotavaa ja suolaisia sekä makeita snäksejä.

IMG_6316

USA:n itsenäisyyspäivä näkyi maaseudulla.

Avomieheni ajaa ja minä toimin kartanlukijana. Suutun suunnattomasti itselleni ja mökötän suurielkeisesti, kun ajamme tärkeän risteyksen ohi, koska en osaa erittäin selkeästä karttaohjelmasta huolimatta opastaa meitä perillle. Minulle nämä ovat maailman suurimpia epäonnistumisia, kun taas avomieheni mielestä voimme kääntyä seuraavasta risteyksestä ja päästä oikealle tielle muutaman mutkan kautta.

Naisellisesta rivien välistä lukemisesta on pakko luopua roadtripin ajaksi. Ihan pakko. Muuten yhdessä matkustamisesta tulisi liian raskasta kummallekin osapuolelle ja ajopäivät olisivat täynnä kireää tiuskintaa tai täydellistä hiljaisuutta. Esimerkiksi, kun monta vuotta hehkuttamani ruokapaikka osoittautuukin vain keskinkertaiseksi ja mieheni mainitsee siitä jälkeenpäin tyyliin: ”Olipa kuiva pihvi.” Minä kuulen hänen sanovan: ”Valitsitpa sitten huonon paikan.”

IMG_6341

4.7. päivän kohteemme oli Ruby Mountains Wilderness -alue Nevadassa. Perillä kaivoimme kylmälaukusta piknik-eväät.

IMG_6550

Sinipunavalkoiset liput heiluivat kaikissa mahdollisissa paikoissa, kun pääsimme Elkoon Nevadaan.

Ajamme pitkinä ajopäivinä parhaimmillaan/pahimmillaan 500-600 kilometriä. Ensimmäiset viikot radio on kiinni ja juttelemme niitä näitä tai olemme hiljaa maisemista nauttien. Kesän 2013 matkalla kaivoimme Anna Puun Antaudun-albumin kuunteluun matkan puolivälissä, kun ajoimme Fourth of July-piknikille Ruby Mountainsiin Nevadassa ja hoilasimme täysillä sen tahtiin. Roadtrippailu on kyllä ihan parasta, kun seurana on rakas ihminen.

IMG_6262

Karkkiaskarteluja…

Kenen kanssa sinä matkustat mieluiten? Entä miten ylläpidät yleistä matkustusmukavuutta automatkoilla? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply ulla tiistai, huhtikuu 22, 2014 at 22:30

    Ihana, ihana postaus taas! =)) Hauska oli päästä kurkistamaan teidän auton sisälle ja samalla muistella omia kokemuksia meidän reiteiltä.

    Voi vitsi taas ku katon näitä kuvia, niin haluaisin ensisijaisesti sittenkin tonne maisemiin! Aina käy niin 🙂 No pitää käydä kattoon Nycin maisemia niin sitte haluan sinne.

    • Reply kirsi50 keskiviikko, huhtikuu 23, 2014 at 10:14

      Tää on sitä automatkailun arkea… aina ei oo hyvä päivä 🙂 Teille tulee tosi hyvä itärannikon kierros, on sielläkin näitä pikkukaupunkeja ja maisemia. Vai pitäiskö teidän kuitenkin lähteä ajamaan New Yorkista Las Vegasiin niin voitais mennä yhdessä C. Dionin konserttiin? 😉

  • Reply Tarja keskiviikko, huhtikuu 23, 2014 at 09:46

    Varsinkin matkoilla luonteenpiirteet viimeistään pukkaavat esiin, se on totta ja koettua. Minä en ole ilmeisesti koskaan törmännyt sinun känkkäränkkäpäivääsi!
    Ihanaa luettavaa nämä teidän postaukset!
    Btw – Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

    • Reply kirsi50 keskiviikko, huhtikuu 23, 2014 at 11:45

      Säästän ”parhaat” hetkeni kotioloihin 🙂 Kiva, kun luet Ullan ja mun blogia, Tarja.

  • Reply Katja keskiviikko, huhtikuu 23, 2014 at 11:11

    Aivan ihana kirjoitus itsellekin ajankohtaisesta aiheesta! Me ollaan poikaystäväni kanssa nyt reissattu 7 kk yhdessä, paria taukoa lukuunottamatta. Kun viettää saman henkilön kanssa kaiken ajan 24/7 niin sitä joutuu aivan uudella tavalla miettimään omaa käytöstä. Meilläkin menee niin, että meikäläinen on välillä ihan hirveä märökölli ja kiukkupussi, mutta onneksi tuo toinen vaan jaksaa! 🙂 Ja nyt kun ollaankin yksi viikko erossa niin kuinka yksinäiseltä sitä tunteekaan olonsa vaikka alussa ajatteli, että jes, nyt saa olla rauhassa hetken aikaa x)

    • Reply kirsi50 torstai, huhtikuu 24, 2014 at 10:07

      7 kk, wau!! Hyvä se on välillä vähän mököttää ja kiukutella… 🙂

      Kiitos kommentistasi, Katja. Täytyykin lueskella blogiasi viikonloppuna, Aasia kiinnostaa vaikka olemme matkailleet USA:ssa lähivuosina.

  • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, huhtikuu 24, 2014 at 07:59

    Todella kivaa lukea tällaista :). Ja vielä kivempaa, kun näkee, että muilla pariskunnilla on ihan samanlaista kuin meillä x). Parempi puoliskoni Tiia toimii nimittäin aivan samalla tavalla kuin sinä: Kun tulee nälkä ja väsymys, alkaa myös tiuskiminen ja kiukkuilu :P. Onneksi olen viime reissuilla oppinut, että aina pitää olla mysli-/suklaapatukka ja juotavaa repussa, joilla voi ostaa lisäaikaa, kun etsimme sopivaa ravintolaa :).

    Mutta rakkaan ihmisen kanssa on ehdottomasti kaikkein parasta matkustaa. Se todellakin on vain niin helppoa, kun molemmat tuntevat toisensa niin hyvin. En voisi kuvitellakaan matkustavani enää ilman häntä :).

    Olen aiemminkin maininnut, mutta tuo USA roadtrip on eräs asia, jonka haluan toteuttaa lähivuosina. Mikä teidän mielestä on hyvä ajokilometrimäärä per päivä ja yövyttekö kuinka monta yötä ”etapeillanne”?

    • Reply kirsi50 torstai, huhtikuu 24, 2014 at 22:23

      Onneksi te miehet olette oppivaa sorttia ja osaatte varautua meidän naisten känkkäränkkäilyyn suklaapatukoin… 😀 Vaikka en pidäkään naisia ja miehiä koskevista yleistyksistä, tämä nälän/väsymyksen aiheuttama kiukuttelu taitaa olla tyypillistä naisille – melko rakastettava piirre, eikö?

      Kun ajaa maisemareittejä ja pysähtyy matkalla katsomaan nähtävyyksiä – on ne sitten kaupunkeja, museoita, luontoa, huvipuistoja jne -, varmaan 200-300 km on sopiva päivävauhti. Sillon matkanteko tuntuu vielä rentouttavalta ja lomalta. Jos haluaa ajella motareita pitkin nopeasti paikasta toiseen, silloin kilometrejä tulee huomattavasti enemmän. Mitä tarkoitat etapilla tässä tapauksessa? Tämän kesän matkamme pituus on 33 päivää.

      • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, huhtikuu 25, 2014 at 08:13

        Onneksi olemme 😛
        Valitan, mutta kyllä se tosissaan taitaa enemmän painottua naisten piirteisiin ;). Meidän miestenhän pitäisi sanoa tässä, että ”Kyllä on todella rakastettava piirre” :).

        Minusta tuntui, että tuo ”etappi” on kuitenkin väärä sana tähän, koska se ei ole kauhean selkeä :P. Tarkoitin siis etapilla sitä väliä, jonka ajatte kunnes pysähdytte jonnekin esimerkiksi yöksi tai pariksi. Jos ajatte päivässä Los Angelesista Las Vegasiin ja seuraavaksi suoraan New Yorkiin (kuvitteellista matkantekoa 🙂 ), kuinka pitkään olisitte Vegasissa? Tämä oli siis vain esimerkki siitä, mitä tarkoitin 🙂

        • Reply kirsi50 maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 11:48

          Meidän pysähdykset yksittäisessä kohteessa (kansallispuisto, kaupunki) ovat pisimmillään 3-4 päivää, yleensä 2 päivää. Esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistoa kolusimme varmaan 5 päivää, mutta ajoimme joka ilta uuteen hotelliin. Tämä sen takia, että Yellowstone on todella iso eikä ollut mitään järkeä ajaa edestakaisin illaksi samaan hotelliin.

  • Reply Kea torstai, huhtikuu 24, 2014 at 21:02

    Mietin tätä lukiessa, että mitkäköhän on ne eniten kiukkua aiheuttaneet jutut mun kokemilla road tripeillä… mun exän kanssa oli suht ok matkustaa. Nälkä ja huonot ruokapaikat oli ehkä ne mitkä eniten aiheutti närää. Ja sit se, että oltiin yleensä aika mahtipontisia tehdessä ajosuunnitelmia. Kerran ajettiin yötä myöten takas Denveriin jostain Nebraskasta. Seuraavana päivänä oli pakko nukkua suosiolla johonkin puoleen päivään asti kunnes oli luovuttava hotellista.

    Äidin kanssa road tripatessa ollaan pärjätty hyvin ilman gps:iä. Kerran kuitenkin ajettiin yhen risteyksen ohi Bostonin liepeillä ja sain kartasta päin naamaa kun ajoin yhen liittymän ohi. Äiti vallan hermostu, vaikka päästiinkin seuraavasta liittymästä heti korjaamaan tilanne ja äkkiä oikeaan osoitteeseen.

    Viime kesän reissulta muistan vaan yhden erimielisyyden ja se liitty siihen, että aika meinas Joshua Treen kohdalla loppua kesken. Aurinko oli nimittäin laskemassa ja me oltiin pahasti aikataulusta jäljessä. Onneks tilanteen korjas rullaluisteleva tarjoilija ja mahtava Sonicin Drive In jossain Palm Springsin lähistöllä. Ja saatiin me sentään ne muutamat Joshua Treen kuvatkin otettua… 🙂

    • Reply kirsi50 sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 18:35

      Sun kanssa on helppo matkustaa, Kea 🙂

      Olen tehnyt yhden USA-roadtripin ystäväni kanssa kahdestaan enkä muista, että meillä olisi ollut suurempia ongelmia. Vieraskoreutta ehkä…

      Onneksi suurin osa lomapäivistä menee kuitenkin avomiehen kanssa ihan kivoissa tunnelmissa eikä näitä kiukkupäiviä ole valtavan usein 😉

    Leave a Reply