Välttelemme matkoillamme tarkoituksella puuduttavia moottoriteitä (interstateja) ja valitsemme niin usein kuin mahdollista maisemareittejä. Interstateja ajamalla säästäisimme varmasti aikaa ja pääsisimme nopeammin seuraavaan kohteeseen, mutta aika monta hienoa maisemaa olisi jäänyt myös näkemättä. Yksi niistä on Beartooth Highway Montanan ja Wyomingin rajalla.
Beartooth Highway on myös All-American Road, jotka ovat jo nähtävyyksiä itsessään – maisemallisesti tai historiallisista syistä.
Ykdeksi USA:n kauneimmaksi tieksi valittu Beartooth Highway oli reitillämme heinäkuussa 2010, kun ajoimme ulos Yellowstonen kansallispuistosta sen koilliselta uloskäynniltä. Beartooth kulkee 110 kilometrin matkan Montanan Cooke Citystä Red Lodgeen koukaten välillä Wyomingin puolella. Jos tarkempi sijainti kiinnostaa, katso kartta tästä.
Beartooth Highwaysta tekee erityisen karujen maisemien lisäksi sen korkeus merenpinnasta. Cooke Citystä lähdettäessä matka taittuu hyvän aikaa havumetsässä ja vehreissä laaksoissa reilun 2 000 metrin korkeudessa, mutta mitä ylemmäs noustaan sitä karummaksi maisemat muuttuvat.
Alkumatka ajetaan havumetsäisissä vuoristomaisemissa.
Laaksoja, järviä ja vuoristoja…
Mitä ylemmäs noustaan sitä karummaksi maisemat muuttuvat. Tie on koko matkan hyväkuntoinen ja sen jyrkillä reunoilla on matala aita.
Huipulla, 3 000 metrissä, on enää kivikkoa ja maan pinnan peittävää matalaa kasvillisuutta ja vuoristoja joka suuntaan. Ei ole mitenkään epätavallista, että lunta näkyy siellä täällä vielä heinäkuussa. Hyväkuntoinen päällystetty tie, jota korjataan joka kevät/kesä ankaran talven jäljiltä, nousee Beartooth Passissa 3 300 metriin ja laskeutuu Red Lodgeen saavuttaessa 1 700 metriin.
Big Sky Country on Montanan osavaltion slogan ja se pitää niin paikkansa.
Beartooth Highway on suosittu tie. Kannattaa varautua tietöihin, joita tehdään joka kesä.
Ajoaikaa tähän reilun 100 kilometrin matkaan kannattaa varata 3-4 tuntia, koska 19 neulansilmämutkaa (180 asteen jyrkkää mutkaa), laaksot ja niityt sekä kauniit vuoristomaisemat sinisine järvineen ovat melko hyvä syy pysähtyä useamman kerran haukkaamaan raitista ilmaa ja tuntemaan tuulen viileä tuiverrus kasvoilla.
Tien korkeimmalla kohdalla on huikeat 360 asteen vuoristomaisemat.
Näissä korkeuksissa kannattaa ottaa rauhallisesti ja juoda säännöllisesti. En ole tähän mennessä kärsinyt altitude sicknessin (=vuoristotauti) oireista, vaikka olemme olleet yli 4 000 metrissä Kiinassa. Ilmanalan ohenemisen huomaa kyllä jo Beartoothissa kävellessäkin, mutta ei kai sinne kukaan lähdekään juoksulenkille…
6 Comments
Voi vitsi tuo näyttää ihan mun kohteelta, mutta valitettavasti se on ihan väärään suuntaan meidän reitillä, joka on nyt siis lyöty lukkoon! 🙂
Tänne ehtii myöhemminkin 🙂 Missäpäin meinaatte ajella heinäkuussa?
Pian saat kuulla! 😀
Niin upeita kuvia! Ehdottomasti olen samaa mieltä, että matkanteko on tärkeämpää kuin määränpää, jos on kyse tuollaisesta reissusta :).
Upeasta kohteesta saa vain upeita kuvia 🙂 ja näitä vastaavanlaisia maisemareittejä on USA:ssa monta.
Kiitos kommentista, Jerry.
Nää kuvat on kyllä niin upeita, että sydämestä ottaa! Oon taas ja edelleen niin iloinen ja ylpee että saan pitää sun kaa blogia, K! <3