Onko teillä muilla tapana palata uudelleen tietyihin paikkoihin, kun saavutte uudelleen johonkin rakkaaseen reissukohteeseen? Olen huomannut, että minulle on muotoutunut New Yorkiin omat suosikkini, jotka haluan aina reissullani kokea. Queensin laituripuisto, Rooftop garden, Roosevelt Island köysivaunulla, Times Squaren gospel-kirkko monisatapäisen kuoronsa johdolla, eräs pieni vaatekauppa Brooklynissä ja diner nimeltä Waverly. Ne ovat minun kohteeni kerrasta toiseen.

Tämän postauksen kuvituksessa menin helpoimman kautta. Nämä kuvat löytyivät pääosin Facebookin kansikuvista. ”For where your treasure is, there your heart will be also.” Haha, Facebookin kansikuvissa?
Muutama viikko sitten nostin kuitenkin listalleni uuden kohteen, jonne haluan palata tänä kesänä. Keväällä 2011 matkasimme koulukaverini Angelan kanssa viettämään Kaplan International Collegen järjestämiä Prom-tanssiaisia Brooklyniin. Alue ei ollut meille mitenkään tuttu, joten suunnistimme kohteeseen karttaan turvautuen.
Tanssien jälkeen meille tuli nälkä ja pölähdimmme ulos kadulle juhlapaikan glitterisestä tunnelmasta, kun ilta oli jo pimentynyt. Löysimme läheltä kivan ravintolan, jonne menimme syömään ja puhumaan henkeviä kuin kauan kadoksissa olleet siskot.
Ilta jäi mieleeni maagisena. ”Jaoimme omat rakkaustarinamme toisillemme tuolloin”, muisti Angela, kun pyysin häntä hiljattain muistelemaan, että mikähän paikka oli kyseessä. Istuimme syömässä baaritiskillä, koska paikka oli ihan täynnä.
Jostain syystä ravintolan johto tykästyi meihin ja tarjoili erilaisia pieniä herkkuja talon piikkiin pitkin iltaa. Kun lähdimme ulos, neuvoivat vielä lähteissä kulkemaan pari kadunpätkää alaspäin ja se todellakin kannatti. Olimme Brooklyn Heightsissa ja eteemme avautui Manhattanin silhuetti täydessä komeudessaan iltavalaistuksessa ensikertaa sinä keväänä. En ikinä unohda. Se ilta oli taikaa.
Teimme varsinaista salapoliisityötä Angelan kanssa pari viikkoa sitten, kun yritimme jäljittää paikkaa uudelleen. Google Mapsilla kävelyä, vanhojen valokuvien kaivelua. Servettien zoomausta. Muistinystyröiden aktivointia.
Söpöilystä ja valokuvaamisesta pitävä Angela oli kuvannut prom-julisteen, tottakai, ja koimme suuren läpimurron, kun usb-kovalevyltä löytyi viimein kallisarvoinen johtolanka! Hotel St. George Brooklynissä oli prom-paikkamme ja kesäkuun viimeisellä viikolla herran vuotta 2014 aion palata tuohon paikkaan. (Kuulen jo Kadonneen jäljillä -tunnarin soimassa korvissani…)
En yleensä ole kovinkaan nostalginen tyyppi ja pidän yleensä katseen ennemmin edessä kuin takana. Tänään kuitenkin sain selvyyden tälle kummalle käyttäytymiselleni. ”New Yorkissa asuminen muuttaa aivan kaiken” kirjoitti eräs lempibloggaajistani Laura de Lilly -blogissaan ja mitäpä siihen on lisäämistä. Jo muutama kuukausi kaupungissa muuttaa kaiken.
Mutta mitä te olette mieltä: Onko menneen uudelleen eläminen hyvä vai huono asia? Oletteko te nostalgikkoja? Missä te käytte uudelleen kerta kerran jälkeen?