Kylmän sodan historiaa South Dakotassa

Ajelimme kesällä 2010 South Dakotan maisemissa ja etukäteen tekemämme pohjatyön ansiosta tiesimme, että Rapid Citystä 100 kilometriä itään interstate 90-tietä pitkin on kiintoisa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kylmän sodan ajasta kohde.

USA:n kongressi päätti vuonna 1999, että kylmän sodan vuosina rakennetuista ydinohjuskohteista kaksi jätetään alkuperäiseen kuntoonsa ja avataan yleisölle kulttuurihistoriallisista syistä. National Park Servicen hallinnoima Minuteman Missile National Historic Site koostuu kahdesta osasta; Delta nine –ohjussiilosta (launch facility/missile silo) ja Delta one-laukaisukeskuksesta (launch control facility).

Kesällä 2010 Delta nine –ohjussiiloon järjestettiin 1,5 tunnin opastettuja ja maksuttomia kierroksia kahdesti päivässä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Koska ahtaaseen siiloon mahtuu kerrallaan vain kuusi henkilöä, ja kiinnostus oli suurta, kierrokset olivat loppuunvarattuja viikkoja etukäteen. Pidemmälle kierrokselle emme saaneet enää lippuja, mutta 30 minuutin maksuttomalle tourille Delta one -laukaisukeskukseen onnistuimme hakemaan pääsylipun NPS:n toimistolta. Aamuisin sieltä jaettiin rajattu määrä lippuja ”first come, first serve”-periaatteella saman päivän kierroksille.

Delta one on aidattu alue, jonka pihassa on matala, vaatimaton vaaleanruskea rakennus ja salossa liehuu USA:n lippu. Näin mitäänsanomattoman näköinen rakennus on maastoutunut helposti viljapeltojen sekaan, mikä lienee ollut aikoinaan tarkoituskin.

NPS:n työntekijä, park ranger, otti 10 hengen ryhmämme vastaan aidan sisäpuolelle ja kertoi Yhdysvaltain hallituksen lunastaneen maata ohjussiiloa ja laukaisukeskuksia varten paikallisilta southdakotalaisilta maanviljelijöiltä. Moni peltonsa myyneistä ei ollut kovin innoissaan maan alle kaivetusta ohjuksista, mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Minuteman II -ydinohjukset sijoitettiin 1960-luvulla Coloradon, Missourin, Montanan, Nebraskan, North ja South Dakotan sekä Wyomingin osavaltioihin kahdesta syystä. Keskilännen osavaltiot olivat sijaintinsa puolesta riittävän kaukana vastaiskua varten, jotta neuvostoliittolaisesta sukellusveneestä tehty ohjusisku ehdittäisiin havaita ja Minuteman-ohjus ehdittäisiin laukaista. Sieltä oli myös suorin ja nopein reitti laukaista ohjus Pohjoisnavan yli Neuvostoliittoon.

IMG_9812

Ei kyllä yhtään naurattanut, kun tutkin ohjuksen laukaisukarttaa Minuteman Missile National Historic Siten visitor centerissä.

Laukaisukeskuksen maanpäällisessä osassa oli 1960-luvun tapaan kalustettu olohuone, ruokapöytiä, makuutilat ja toimistohuoneita. Näissä tiloissa valvottiin mm. maanpäällistä aluetta ja kirjoitettiin raportteja ilmavoimien komentokeskukseen.

Lyhyesti maanpäälliset huoneet esitellyt opas jätti meidät hissille, jolla laskeuduimme 9,4 metrin syvyydessä olevaan laukaisukeskukseen. Toinen oppaamme, vanhempi mies, kertoi nimensä ja kysyi mistä olemme kotoisin. Kun kerroimme, että ”From Soviet Union’s neighbouring country, Finland”, park ranger selvästikin innostui ja esitti kymmenen lisäkysymystä, joihin emme osanneet vastata kovin hyvin…

Lähes 30 vuoden ajan maan alla sijaitsevassa laukaisukeskuksessa istui paksun teräsoven takana kaksi US Air Forcen sotilasta 24 tunnin vuoroissa.  Oppaan puheista sai sen käsityksen, että ohjuksen laukaisun vaatimia alkutoimenpiteitä oli valmisteltu useammin kuin kerran, mutta valmistelu oli aina keskeytynyt ennen viimeistä ja lopullista toimenpidettä – avaimien samanaikaista kääntöä.

Nimensä Minuteman II Missile sai aikoinaan siitä, että se oli laukaisuvalmiina 10 minuutissa. Jos Neuvostoliitto olisi laukaissut ohjuksen, USA:ssa olisi kestänyt 20 minuuttia saada tieto ohjuksesta ennen sen iskeytymistä kohteeseensa ja näin Yhdysvalloille jäisi 10 minuuttia aikaa reagoida vastaiskulla.

9,4 metrin syvyydessä oleva laukaisukeskus, jossa istui kaksi sotilasta 24 tunnin vuorossa.

IMG_9858

Huumoria kylmän sodan tyyliin…

Puolen tunnin äärimmäisen mielenkiintoinen historian oppitunti amerikkalaisesta näkökulmasta oli ohi liian nopeasti. En ole yleensä kovin innostunut amerikkalaista historiaa esittelevistä kohteista, mutta tämä osui ja upposi… 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, maaliskuu 28, 2014 at 21:13

    Tosi mielenkiintoinen postaus 🙂
    Pitää todellakin harkita jossain tuollaisessa käymistä. On jotenkin pelottavaa ajatella kuinka lähellä 3. maailmansota on tuohon aikaan ollut. Ja vielä monta kertaa. Se on jännää, miten englanniksi nuo nimet kuulostavat aina niin hienoilta ”Delta One” yms. 😉

    Ps. Dominos viittaus oli aika ”osuva” 😉

    • Reply kirsi50 maanantai, maaliskuu 31, 2014 at 15:56

      Kannattaa ehdottomasti käydä, jos on mahdollisuus. Ja samaa mieltä, todella pelottava ajatella miten monta kertaa kummassakin maassa on oltu kädet avaimilla… Kiitos kommentistasi, Jerry.

  • Reply Kea / Deep Red Blues maanantai, maaliskuu 31, 2014 at 14:13

    Musta nää Jenkkien 60-luvun avaruus ja ohjusjutut on jotenkin tosi mielenkiintoisia. Tulee ihan sellaset vanhanaikaset James Bond -agenttivibat. Mutta siltikään mä en yleensä eksy Jenkeissä matkaillessa museoihin, vaan keskityn mieluummin siihen ympäristön ja luonnon fiilistelyyn. 🙂

    • Reply kirsi50 maanantai, maaliskuu 31, 2014 at 15:53

      Aika vähän meidänkään tulee museoissa käytyä USA:n matkoillamme, mutta on siellä kyllä todella hyvin koottuja mielenkiintoisia museoitakin 🙂 Tänä kesänä täytyy ehkä mennä uudestaan The Sixth Floor-museoon Dallasissa. Ootko käyny?

    Leave a Reply