Ihan pääkaupungeissaan

Jokainen maailmankolkka ansaitsee tulla käsitellyksi kirjoituksissa. Minä kirjoitan Amerikasta, koska maa on vaikuttanut elämääni enemmän kuin muut kotimaan ulkopuoliset paikat yhteensä. Liityin aikoinaan Oulussa vielä asuessani Suomi-Amerikka Yhdistykseen toiveenani tutustua muutamaan Amerikassa matkustelleeseen ihmiseen, jotta saisin vinkkejä matkailuun. Miten vähän tiesinkään! Se hetken päähänpisto, joka sai minut menemään yksin Oulun Suomi-Amerikka yhdistyksen kriisikokoukseen tuntematta ketään – olematta mitenkään osallinen tilanteeseen, jossa yhdistys oli laukkauttamisuhan alla – muutti elämäni lopullisesti.

Vuosia yhdistystoimintaan mukaan lähtemisen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa pelaan osavaltiopeliä maailman parhaiden pelikavereiden kanssa. Tässä seurassa osavaltiot tai niiden pääkaupungit nimetään leikiten kohdalleen noin 70:ssä sekunnissa! Haastajat – tervetuloa! ;D

Olemme täysin tietoisia tämän harrastuksen vaikutuksesta maineellemme… Mutta hulluilla on aina hauskempaa vai miten se sanonta menikään.

Aloimme järjestää kivoja tapahtumia Oulussa ja pian Yhdysvaltain suurlähetystö halusi alkaa yhteistyöhön kanssamme. Tapahtumamme vain paranivat ja yhtäkkiä olin saanut varsinaisen Amerikka-perheen ympärilleni – en vain muutamaa Amerikassa matkustanutta tuttavaa.

Myöhemmin Helsinkiin muuttaessani minun oli helppo jatkaa kivojen juttujen järjestämistä tuttavaverkoston kanssa. Kotiuduin uuteen kotikaupunkiin nopeasti. Tänään körötellessäni ratikalla töistä kotiin, katsoin Helsinkiä taas kerran rakastavin silmin. Alueita, joita en vieläkään tunne ollenkaan. Lähes toisiaan hipaisevia ratikoita täynnä ihmisiä. Satoja taloja, tuhansia ikkunoita. Tällaiset hassut seikat saavat onnen kuplimaan meikäläisen sisuksissa.

Olen sielultani suurkaupungin tyttö ja pääkaupungissa asuminen on yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut. Opin koko ajan lisää itsestäni (niitä kolmikymppisyyden hyviä puolia?). Olen hurahtanut Amerikan suurkaupunkeihin, koska ne ovat korkeudestaan ja valtavuudestaan huolimatta jotenkin kotoisia. Jostakin käsittämättömästä syystä sulahdan kodikkaaseen fiilikseen nopeammin miljoonakaupungissa kuin paikoissa, joissa olen syntynyt ja kasvanut. Se ihmetyttää minua jatkuvasti ja en tiedä syytä siihen.

aIMG_6560

Mutta kun on löytänyt henkisen kotinsa, on helppo tunnistaa sielunsisko, kun sellaisen tapaa. (Miksi aina puhutaan vain sen oikean löytämisestä parisuhteiden yhteydessä, sama pätee kyllä myös ystävyyssuhteisiin!) Sen vain tietää. Ja se vain tulee vastaan, kun sitä vähiten odottaa.

Tapasin Marian matkamessuilla vuosi sitten ja tänä vuonna taas uudelleen. Otimme yksivuotiskuvan merkkipäivämme kunniaksi. Osavaltiopelin pelaaminen toi meidät yhteen. Jos kaksi ihmistä tykkää pelata netissä tällaista peliä, heidän täytyy bondata joillakin muillakin elämän osa-alueilla, ja näin on osoittautunut todellakin olevan.

Riemulla ei ollut rajoja, kun selvisi, että löytyy myös kolmaskin henkilö, joka pelaa osavaltiopeliä. En enää edes muista, missä tapasin Kean ensimmäistä kertaa, vaikkei siitä tavallisen ajanlaskun mukaan ole edes kovin kauaa aikaa. Osavaltiopelin pelaamisen lisäksi polkumme ovat alkaneet ristiämään niin monessa asiassa, etten enää osaa kuvitella, etten joskus tuntenut häntä. Sama pätee Sannaan.

Sannan ja hänen miehensä upea koti pitäisi kuvata johonkin sisustuslehteen.

Sanotaan, että on hyvä viettää aikaa itseään ”paremmassa” seurassa. Se kehittää. Minä kuuntelen kyltymättömänä Marian ja Kean juttuja siitä miten he ovat asuneet, opiskelleet ja työskennelleet ulkomailla. Hypänneet rohkeasti tuntemattomaan ja seuranneet sydäntään. Sanna taas on esikuvani matkailussa.

Sanna on sellainen ihana tyttötyttö, joka rakastaa suurkaupunkeja, kukkia, rantoja, kauppoja ja kaikkea kaunista kuten minäkin. Hän ei pelkää toteuttaa haaveitaan ja uskoo, että kaikki on mahdollista tahtovalle mielelle. Opin joka kerta jotain uutta positiivisuudesta, kun tapaan hänet.

Kea vei odotetusti ensimmäiset osavaltio-olympialaiset nappisuorituksella.

Ja sitten on tietysti vielä yksi sydänystävä, Kirsi. Amerikka on tuonut meidät yhteen myös hänen kanssan. Joka kerta, kun huomaan, että Kirsi on postannut jotain tänne blogiin, otan hyvän asennon ja nautiskelen. Mistään tällaisesta en voinut Oulun Suomi-Amerikka yhdistyksen kokoukseen mennessäni edes haaveilla.

Huomaan tätä postausta kirjoittaessani, että tämä onkin hankala laji. Amerikka-perheeni alkaa olla jo iso! Heidi, Arja, Laura, Eija, Inka, Armi ja monet muut, te olette myös tärkeässä roolissa siinä, että elämäni on nyt sellainen kuin se on. Tästä tuli nyt tällainen kiitollisuuspostaus ihan vahingossa, mutta varmasti syystä.

Loppuun on pakko laittaa vielä pätkä Frendien versiosta osavaltiopelin pelaamisessa. Ross on vaan niin hauska, etten kestä! Huomasin muuten, että olen käynyt vain kolmessa osavaltion pääkaupungissa: Arizonan Phoenixissa, Massachusettsin Bostonissa ja Havaijin Honolulussa. Tiedättehän, että pääkaupungit ovat kinkkisiä. Onko kukaan esimerkiksi käynyt New Yorkin, Kalifornian tai Floridan pääkaupugeissa? Luulenpa, että ne ovat aika tuntemattomia paikkoja monelle suomalaiselle. Vai tiedätkö sinä ne? 😉

Ps. Jos löytyy vielä muita näitä pelejä pelanneita, ottakaa välittömästi yhteyttä meihin! 😀
Pps. Tässä muuten Sannan postaus samaisesta illasta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Kea torstai, maaliskuu 6, 2014 at 23:42

    Tää oli päivän paras postaus. ♥♥♥ Pian me jo nähdään round 2:n merkeissä!

    Ja luulen, että mäkin oon vaan käyny 8:ssa osavaltion pääkaupungissa: Juneau, Olympia, Phoenix, Denver, Cheyenne, Montpelier, Boston, Honolulu…?

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 10, 2014 at 12:27

      Ihanuutta =) Seuraavaa iltaa todellakin odotellessa! Jännä, että sääkään et oo käynyt noiden osavaltioiden pääkaupungeissa, jonne suomalaiset yleisimmin matkustaa. Mutta on tuo melko komea lista missä oot käynyt kyllä!

  • Reply Kea perjantai, maaliskuu 7, 2014 at 00:09

    Tulin muuten ajatelleeks, että oon ajanu Salemin läpi. Lasketaanko se? 🙂

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 10, 2014 at 12:28

      Kyllähän sää oot käynyt siellä jos oot ollut autossa sen kaduilla 🙂 Kyllä mun mielestä voidaan laskea!

  • Reply Sanna perjantai, maaliskuu 7, 2014 at 09:18

    hihh…Frendien clippi oli niin aamun paras, tshihhhhh :))) Mutta aivan ihana postaus muutoinkin. Kiitos Ulla ja kiitos K ja M <3 On ilo kuulua tähän jengiin…. ja ps. #mieromahan miten kirjoitit minusta . Let´s dream big <3

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 10, 2014 at 12:30

      Ihana oot! <3 🙂 Tuo on kyllä superhauska tuo klippi ja oon samaa mieltä että ihana kuulua teidän gängiin!

  • Reply SMM lauantai, maaliskuu 8, 2014 at 22:02

    Täällä myös yksi pienen kylän kasvatti joka elää suurkaupungeista, tosin mikään Suomen kaupunki ei tahdo riittää vaan elämäni suurin rakkaus on New York City, jonne tämän neidin kaikki matkatkin aina suuntautuu 🙂 Ensi kesäksi taas uudestaan, toivottavasti!
    Kiva blogi, ja kiva pelivinkki! Tulee vähemmän tylsää luennoille 🙂
    Terveisiä Tampereelta,
    -S

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 10, 2014 at 12:31

      Mahtavaa, että ilmoittautuit, S! Ja kiitos terkuista! Aina hauskaa tutustua henkilöihin, joiden sydän sykkii suurkaupungeille! Mun mielestä sulla on ihan paras matkakohde kyllä 😉 Itselläkin taas ihan hirvee hinku isoon omenaan!

  • Reply Inka sunnuntai, maaliskuu 9, 2014 at 11:11

    Voi vitsi teillä on ollu mahtava ilta! Mää koitin kerran pelata osavaltiopeliä sun innoittamana ja olin siinä ihan surkea.. Se tosin oli vuosia sitten, joten ehkä mää uskallan haaveilla että tietäisin nyt paremmin ku on jotakin tullu amerikassa nähtyä.. Tosin nuo pääkaupungit, mulla ei oo niistä hajuakaan!!

    • Reply ulla50 maanantai, maaliskuu 10, 2014 at 12:32

      Inka, sitä pitää harjoitella! 🙂 Kukaan ei oo seppä syntyessään. Keep playing! Ja keep traveling ennen kaikkea :))

  • Reply anni keskiviikko, maaliskuu 12, 2014 at 21:40

    osavaltiopeli on P-A-H-A 😀 koukuttaa, ja jengi kuittailee että kuka tommosta ”peliä” pelaa. Jeij, en ole ainoa 😀

    • Reply ulla50 keskiviikko, huhtikuu 9, 2014 at 17:08

      Wau! Vähän mahtavaa, lisää osavaltiopelijengiläisiä ilmoittautuu, hyvä Anni! =) Hih! Tulehan joskus mukaan NAMEn tilaisuuksiin, jos pääset, niin päästään pelaamaan yhdessä! https://www.facebook.com/nuortenaikuistenamerikkaverkosto

      Ps. Pahoittelut etten ole huomannut kommenttia aiemmin! Jostain syystä tästä ei tullut ilmoitusta sähköpostiin.

    Leave a Reply