Loputtomille ”voiko hienompaa paikkaa olla, mahtavat värit”- ihasteluille ja ”meidän täytyy pysähtyä uudestaan, tästä saa vielä paremman keskiviivakuvan” -pyynnöille ei tule loppua, kun edessämme on tämä Monument Valleyn suora. Ja oikeasti, miten luonnossa voikin olla näin upeita muotoja ja värejä samassa kohdassa?
Vaikka Monument Valleyssa ei olisi koskaan käynyt, punaiset kivipaasit ovat useimmille tuttuja siellä kuvatuista elokuvista, musiikkivideoista ja mainoksista. Muun muassa Forrest Gump-elokuvan päätahti taivalsi juuri tällä samaisella suoralla 20 vuotta sitten, kun hän juoksi USA:n halki.
Monument Valley on laaja alue Arizonan ja Utahin rajalla ja tämän suoran huikea näkymä osuu eteen, kun ajaa U.S. Route 163-tietä pohjoisesta etelään. Me olemme matkalla kohti maksullista Monument Valley Tribal Parkia, joka on Arizonan osavaltion puolella.
Sisäänpääsymaksu navajo-intiaanien omistamaan puistoon on 5 dollaria / henkilö ja maksukopin seinään niitatussa tiedotteessa varoitetaan autoilijoita tulevasta 17 mailin maisemareitistä seuraavasti: ”Road conditions thru the 17 mile valley drive is extremely rough; large ruts, pot holes, steep sandy slopes and uneven rockbed passage ways. Must have high clearance to avoid damages under your vehicle.” Vuokra-auton ehdoissahan sitoutuu ajamaan ainoastaan asfaltoiduilla tiellä, joten otamme tietoisen riskin päättäessämme lähteä tälle hiekkapolulle.
Kopista saa mukaan epämääräisen käsinpiirretyn näköisen kartan, jonka opastuksella lähdemme suunnistamaan eteenpäin. Kun dollarit ovat vaihtaneet omistajaa, pääsemme alueelle, jossa on visitor center, hotelli ja lahjatavarakauppa. Hotellin parkkipaikan kulmasta lähtee tie alas maisemareitille. Laskeutuminen puistoon epätasaista, kuoppaista ja jyrkkää alamäkeä vuokra-auton pohjaa rikkomatta on etapin ensimmäinen haaste. Varoitusteksti ei ollut liioittelua, rought road ensimmäisistä metreistä lähtien.
Paikoittain oranssinpunainen hiekkatie on todella huonossa kunnossa ja joudumme muiden autojen tapaan väistelemään suuria kuoppia vastaantulevien kaistalle… jos niitä kaistoiksi voi sanoa. Vajaan 30 kilometrin ajamiseen menee helposti 2-3 tuntia. Ja vaikka turvallisien ajoväylien etsimiseen täytyy paikka paikoin kiinnittää huomiota, maisemistakin ehtii nauttia.

John Ford ohjasi useita lännenelokuvia Monument Valley Tribal Parkissa ja jyrkänne, jolla on mies hevosen selässä, on nimetty John Ford Pointiksi.
Puiston sisällä on navajo-käsitöitä myyviä kauppiaita ja jäämme juttelemaan erään rouvan ja hänen 8v. sukulaistyttönsä kanssa. Ensialkuun ujon tuntuinen tyttö kertoo hiljaisella äänellä, että hän on kesälomalla koulusta ja auttamassa tätiään. Arkuus häviää kuitenkin nopeasti ja saan kuulla hänen perheensä asuvan pienessä trailerissa aika kaukana Monument Valleysta ja että heillä on pihapiirissä kotieläimiä; hevosia, koiria ja kissoja. Näytän kännykästäni kuvia mm. talvisesta Suomesta ja yritän kuvailla minkälaista on suomalaisen 8v. koululaisen arki. Nämä kohtaamiset ovat parasta matkustamisessa – kumpikin oppii jotain toisesta kulttuurista ja elämäntavasta.
Monument Valley-päivämme ei pääty vielä tähän, vaikka saamme maisemakierroksen päätökseen ja ajamme ulos puistosta. Olemme varanneet monta viikkoa etukäteen huoneen The View-hotellista, jonka kaikilta parvekkeilta on näkymä suoraan laaksoon ja sen kuuluisimpiin The Mitten Buttes -kivimuodostelmiin.

Hotellin aula on koristeltu paikallisen navajo-heimon käsitöillä. Aulan ikkunoista on myös komeat näkymät Monument Valleyyn.
Varaamamme Premiun View -hintaluokan huone on toisessa kerroksessa ja sieltä on esteettömät maisemat laaksoon, kalleimmat Star View-huoneet ovat ylimmässä, kolmannessa, kerroksessa. Edullisimmillaan huoneen saa reilulla 200 dollarilla / yö, kalleimmat ovat 350 dollaria veroineen.
Monument Valleyn läheisyydessä on vähänlaisesti majoitusta, joten toinen vaihtoehtomme olisi jatkaa matkaa ja ajaa yöksi seuravaan pikkukaupunkiin noin 60 kilometrin päähän. Näin teimmekin edellisellä matkalla, mutta nyt halusimme kokea Monument Valleyn auringonlaskusta -nousuun, joka osoittautui ehdottoman oikeaksi valinnaksi.
Nökötän vuoron perään parvekkeella ja sängyn päädyssä katsellen illan hämärtymistä auringonlaskuksi ja sitä miten varjot ja pimeys laskeutuvat Monument Valleyyn yhdeksän maissa. Hotellihuoneessa olevaa televisiota ei tule mieleenkään laittaa päälle, mielenkiintoisin luontosarja näkyy nyt parvekkeeltamme.

Maisemareitti on avoinna yleisölle kesäisin klo 6.00- 20.30. Auringonlaskun jälkeen puistoon pääsee vain opastetuilla kierroksilla.
Lähes pilvettömälle taivaalle nousee muutama hetki auringonlaskun jälkeen kuu ja koska ympäristössä ei ole suuria kaupunkeja valoineen, tähdet loistavat kirkkaina sinistä yötaivasta vasten. Lyhyiden unien jälkeen heräämme ihastelemaan, kun aurinko kellertää taivaanrannan ja tuo punaisen eri sävyt takaisin Monument Valleyyn. Mieheni on ajastanut kameran ottamaan timelapse–kuvasarjaa, ja kamera naksuttaa tasaiseen tahtiin auringon noustessa. Linkki timelapseen on tässä. Uusi päivä on alkanut.
Hotellihuoneen seinillä on navajoen käsitöitä, joita on myynnissä myös lahjatavarakaupassa. Kipaisen aamulla ostamaan Monument Valley-posterin täydentämään kansallispuisto-julistekokoelmaani ja katselen kiinnostuneena värikästä huopaa, samanlaista joka on huoneessamme, mutta kun tuoteselosteessa lukee ”Made in China”, peitto jää hyllyyn.
The View -hotellissa halusimme maksaa nimenomaan maisemasta emmekä valinneet edullisinta huonetyyppiä, vaikka hotellin kaikista huoneista on näkymät samaan suuntaan. Iloinen yllätys oli myös se, että hotellihuone oli perussiisti ja viihtyisä, ei kuitenkaan mitenkään ylellinen. Aivan mahtava kokemus ja ehdottomasti 250 dollarin arvoinen.
Millä kriteereillä sinä valitset hotellin matkoilla; onko se hinta, sijainti vai maisema?
4 Comments
😀 Mulla on noita keskiviivakuvia kymmenittäin myös omalta reissultani.
Toi hotellin valinta on vähän kimurantti juttu. En halua maksaa näköalasta ja 250 dollaria yöstä on siis aivan ehdottomasti aivan liikaa. Olen aika juoni käyttämään hyväksi sellaisienkin hotellien missä en yövy, muka vain vieraille suunnattuja terasseja ja katselupaikkoja. Sitten voi hipsiä nukkumaan vähän huonompaan huoneeseen tai vaikka ihan toiseen hotelliin.
Normaalisti yövymme ns. off-location -hotelleissa, mutta 1-2 yötä / reissu on kiva kokea jotain muutakin.
Kiitos kommentistasi, Anna.
Tuo viimeinen kuva on niin upea! Omaa vielä jossakin tulevaisuudessa häämöttävää Jenkkilän Road Trippiä suunnitellessani olen laittanut yöpymislistalle tämän hotellin. Näiden kuvien perusteella voin sanoa, että on varmasti jokaisen sentin arvoinen! Ajatus samaisen majapaikan Campgroundista kiehtoo myös. Niin tai näin, jos on mahdollisuus nähdä näin mahtavassa paikassa auringonlasku ja -nousu, niin sen ehdottomasti haluamme kokea. Kiitos tästä postauksesta siis 🙂
Kiitos, Milla 🙂
Monument Valleyn campground on varmasti myös melkoinen kokemus, erityisesti helteisinä kesäkuukausina… mutta olipa majoitus teltassa tai hotskussa, mahtava kokemus kaiken kaikkiaan.