Taco-paketin innoittamana El Pasoon

Viime vuonna tähän aikaan söimme ystäviemme kanssa Old El Paso -merkkisiä tacoja illallisella. Siinä maissikuoria rauskutellessani juolahti mieleeni, että minä haluan matkustaa El Pasoon. Kaikki nauroivat minulle, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin todella laskeuduimme kuoppaisen kyydin päätteeksi pikkukoneella Meksikon kupeessa kylpevään helteiseen kaupunkiin. Länsi-Texas oli hyvä paikka aloittaa kuukauden mittainen roadtrippimme.

Ensimmäisenä iltana katselimme auringonlaskua hotellin pihalla. Olo oli vähän jännittynyt, kun punaisena hehkuva mollukka painui kauniisti vuorten taakse. Ennen lähtöä olin kuullut radiosta, että maailman vaarallisimpia maita on listattu ja Meksiko oli – Ciudad Juarezin kaupungin takia – sijalla kuusi, ja seuraavana vasta keikkui tuohon aikaan jatkuvasti otsikoissa oleva, kidnappuksista kuuluisa Jemen. Uutinen tarttui korvaani, sillä El Paso on kasvanut yhteen Ciudad Juarezin kaupungin kanssa ja huumekartellien maita on mahdollista katsella helposti El Pason puolelta. Siinä istuimme kuumassa kesäillassa aivan Meksikon rajalla ja olo oli aika epätodellinen.

El Paso on kuitenkin Amerikassa ja Meksiko-vaikutteista huolimatta hyvin tavallinen amerikkalainen kaupunki. Ensitöiksemme suuntasimme aamiaiselle lempiravintolaamme Ihopiin ja kävimme tekemässä hankintoja Walmartista pitkää roadtrippiämme varten. Täytimme peräkonttiamme vedellä ja limsatölkkilaatikoilla samalla kun sujautimme kylmiä juomia kylmälaukkuun matkajuomaksi. Kävimme myös ostamassa Radioshackista navigaattorin, sillä yli viikon matkalla on halvempaa ostaa oma vekotin kuin vuokrata autovuokraamosta.

Ostoskeskuksessa näimme paikallista iltapukutarjontaa. Melkoisen vaikuttavaa! Näyttävimmät mekot pyörivät moottorilla varusteuilla alustoilla akselinsa ympäri. Mieleen hiipi ajatus, että kyllä kelpaisi viettää prom-tanssiaisissa tässä kaupungissa.

El Pasoa ja Ciudad Juarezia erottaa kuivunut, mutta legendaarinen Rio Grande -joki ja piikkilanka-aidat. Yllä olevassa kuvassa näkyy maisemaa Meksikon puolelle ja ero infrastruktuurissa on valtava. El Pason ollessa tavallisen moderni amerikkalainen kaupunki kaikkine palveluineen, Meksikon puolella näkyy hökkelitaloja, joissa saattoi seinässä olla isoja reikiä.

Juarezin kaiketi tunnetuin maamerkki on vuorenrinne, jonka kyljessä lukee espanjaksi, että ”Raamattu on totta, lue se”. Kiitos vain Kealle, joka kertoi meille, että mitä teksti tarkoittaa.

Monien lähteiden mukaan El Paso on turvallinen kaupunki jännittävästä sijainnistaan huolimatta. Mielikuvitus rajan tuntumassa kuitenkin lensi, kun olin ottamassa kuvaa ylhäällä kulkevasta rautatiestä.

Ohitseni ajavasta autosta irtosi osa hajoten räsähtäen viereeni ja ensimmäinen ajatus oli, että joku heitti granaatin minua kohti, kun menin tunkemaan nenäni kameran kanssa väärään paikkaan! Todettuani, että olen yhä hengissä, kipitin täysiä autoon ja sanoin Makelle, että voimme karistaa El Pason sorat kengistämme puolestani NYT ja ajaa muille maille varsin vikkelästi. Hermot tekivät hetkellisesti tepposet…

Vietimme reilun vuorokauden tässä eksoottisessa paikassa ja päällimmäisenä mieleen jäivät Meksiko ja kuumuus. En tiedä olisiko El Pasossa ollut näkemistä pidemmäksikin aikaa – varmaankin – mutta kaupungin läheisyydessä sijaitsevat muut houkutukset kutsuivat levottomia matkamiehiä.

Jätimme Teksasin punaiset hiekkamaat taaksemme ja siirryimme naapuriosavaltioon New Mexicoon, jossa värimaailma vaihtui täysin erilaiseksi.

Vain tunnin ajomatkan päässä El Pasosta löytyi New Mexicon White Sands, joka kirjaimellisesti oli valkoista hiekkaa. Mutta se onkin jo oma tarina se.