Monthly Archives

helmikuu 2014

Yhteentörmäyksiä maailmantähtien kanssa

Amerikka on otollinen paikka julkkisten bongaamiseen ja olenkin matkoillani törmännyt yllättävän moneen suureen julkimoon. Eipä olisi voinut Raahen tyttö voinut kuvitellakaan vielä 10 vuotta sitten, että tällaisiin henkilöihin on edes mahdollista törmätä tosielämässä ja vieläpä aivan sattumalta. Kliseisesti voisi sanoa: Only in America!

mr_big_50statepuzzle

Mr. Big * Eräänä tuiki tavallisena alkukesän päivänä New Yorkissa törmäsin Mr. Bigiin, eli näyttelijä Chris Nothiin, koulumatkallani Broadwayn teatterialueella. Herran tähdittämä näytelmä oli juuri päättynyt ja näyttelijä oli saapunut kadulle jakamaan nimikirjoituksia ihmisille. Siinä kaikkien telkkarista tuntema hahmo seisoi suoraan edessäni metrin päässä ilmielävänä ja jutusteli hyväntuulisena ihmisille. Täytyy sanoa, että hetki oli aika omituinen ja epätodellinen.

Mutta ei tässä kaikki. Eräänä toisena (New Yorkin tapaan) arkisena päivänä – tällä samaisella ja pikkuhiljaa jo legendaariseksi muuttuvalla koulureitilläni – eteeni sattui itse mister president joukkoineen.

obamasa

Mister Barack Obama * Kuten aikaisemmassa postauksessani kerroin, minulle on ehtinyt tapahtua New Yorkissa enemmän hämmästyttäviä seikkoja kuin muussa elämässäni yhteensä. Yksi niistä oli se, että presidentti Barack Obama päätti tulla tukkimaan koulumatkani.

Hämmästelin kadulle ilmestyneiden turvatoimien määrää – se oli aivan kuin elokuvista. Tarkka-ampujia katoilla, helikoptereita ilmassa lentämässä paikallaan pääni yläpuolella, turvamiehiä ja kummallisia ajoneuvoja kaikkialla. En aluksi tiennyt mistä on kysymys, mutta luokkatoverini kysyi poliiseilta ja meille kerrottiin, että Obamahan se sieltä pian kaartaa autollaan viereiseen hotelliin. Jonkun aikaa pienessä sateessa odoteltuamme näin todella tapahtui ja presidentin limusiini saapui paikalle meidän ihmetellessä kaikkea ympäröivää hälinää. Jotkut olivat saapuneet paikalle kritisoimaan johtajaansa: ”missä on syntymätodistuksesi, kysynpä vaan!”

Osama bin Laden * Hieman myöhemmin samaan kevään aikana Obaman joukot saivat Osama Bin Ladenin hengiltä ja New York sekosi uutisesta. Times Square täyttyi juhlijoista, vaikka oli myöhäinen arki-ilta.

Tuntui, että koko maailman media saapui kaupunkiin kuin itsestään ja Iltasanomat haastattelivat minuakin aiheesta. Hetken päästä Obama got Osama -paidat tulivat myyntiin Times Squarelle. Mietiskelin monta kertaa mielessäni, että on tämä kyllä kaupunki!

kieffer

Kieffer Sutherland * Olen aina rakastanut Kieffer Sutherlandin roolihahmo Jack Baueria 24:ssa ja mikä siisteintä – olen törmännyt häneen oikeassa elämässä kahdesti. Idolini oli näyttelemässä Chris Nothin kanssa samassa näytelmässä Broadwayllä keväällä 2011 ja näin vilaukselta myös hänet kadulla.

Conan O’Brien * Parempi onni minulla oli kuitenkin ensimmäisellä reissullani vuonna 2006, jolloin menimme studioyleisöksi Conan O’Brienin show’hun. Olin kuolla kun selvisi, että sen päivän vieraana on itse Kieffer ’Jack Bauer’ Sutherland! Tähtiin kirjoitettua vähintään. Olen varma, että mainoskatkolla hän vilkutti juuri minulle takaisin. Tiedättehän, tällaiset jutut vaan tietää. Aaah Jack <3 Kiitos Conan.

julkkisgalleria

Elton John – Beyoncé – Jay-Z – Christina Aguilera – The Black Eyed Peas – Nelly Furtado – Rihanna – Bon Jovi – Paris Hilton – Jay Manuel…  * Kun poistuimme ulos Conan O’Brienin show’sta jo tästä kokemuksesta hengästyneinä, oli edessämme odottamassa vielä suurempi yllätys. Toisella puolen tietä Radio City Music Hallissa oli alkamassa Fashion Rocks -hyväntekeväisyys gaala, jossa esiintyjäkaartiin lukeutuivat lähes kaikki sen hetken musiikin kärkinimet yhdessä huippudesignereiden kanssa.

Maailmankermaa lipui limusiineillä eteemme ja yhtäkkiä myös meillä oli liput kourassa gaalaan. Erään paikallisen radioaseman edustaja lahjoitti meille onnekkaille pääsyliput tilaisuuteen, luoja tietää miksi, mutta tovin päästä juhlimme maailman kärkinimien kanssa Elton Johnin houstaamaa varainkeruutilaisuutta AIDSia vastaan! Jos ei kuvia olisi, epäilisin varmaan, että tämä kaikki on silkkaa mielikuvitukseni tuotetta.

macys

Vince Vaughn * Kuten edelliset kuvat jo osoittavat, eteemme on tupannut sattumaan kohtaamisia maailmantähtösten kanssa kuta kuinkin aina kun vain New Yorkiin menemme. Vuoden 2011 joulureissu ei ollut poikkeus. Tällöin törmäsin Macy’sin vessajonossa näyttelijä Vince Vaughn’iin. Siellä hän seisoskeli rennosti vessojen ulkopuolella hupparissa odottamassa seuralaistaan ja kaikki antoivoat hänen olla rauhassa uteliaita silmäyksiä lukuunottamatta.

Jos joku miettii, että mikä on varmin paikka osua yhteen amerikkalaisen idolinsa kanssa niin vaihtoehtoja lienee kaksi: New York tai Los Angeles. Jälkimäisessä on lukuisia keinoja avittaa sattumaa. Rakennetut elämykset, kuten Universal Studiot, Walk of Fame, kiertoajelut Hollywoodissa sekä erilaiset show’t ovat mielestäni kokemisenarvoisia ainakin kerran elämässä, vaikkei omaan suosikkinäyttelijään tai -artistiin edes törmäisi.

julkkis

Kiertoajelu avoautolla pitkin Mulholland driveä ja Beverly Hillsiä oli koettava ensimmäisellä Calin reissulla.

wisterialane_50statepuzzle

Täydellisten Naisten Wisteria Lanen näkeminen Universal Studiolla oli yksi suurimmista elämyksistä minulle teemapuistovierailulla.

lindsey

Lindsey Lohan shoppailemassa Tracey Rossilla sai paparazzin sekoamaan.

Nykyään kaipaan lomiltani aika yksinkertaisia asioita ja paikallisen arkielämän ihmettely on lempipuuhaani. Mutta kun Amerikassa ollaan, viihdemaailma kuuluu keskeiseksi osaksi paikallista kulttuuria ja jotain arjesta poikkeavaa on hauska matkoilla kokea. Minulle elämyksiä ovat ensisijaisesti musikaalit ja elokuvat. Mistä kulttuurielämyksistä te tykkäätte matkoillanne eniten?

kollaas

* * *
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta. Kuka tahansa voi osallistua, lue ohjeet täältä ->Destination Unknown

Suomessa tempauksen järjestäjinä toimivat KaukokaipuuDestination Unknown ja Running with Wild Horses-blogit.

Taco-paketin innoittamana El Pasoon

Viime vuonna tähän aikaan söimme ystäviemme kanssa Old El Paso -merkkisiä tacoja illallisella. Siinä maissikuoria rauskutellessani juolahti mieleeni, että minä haluan matkustaa El Pasoon. Kaikki nauroivat minulle, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin todella laskeuduimme kuoppaisen kyydin päätteeksi pikkukoneella Meksikon kupeessa kylpevään helteiseen kaupunkiin. Länsi-Texas oli hyvä paikka aloittaa kuukauden mittainen roadtrippimme.

elpaso_50statepuzzleeeIMG_6776eeIMG_6788eeIMG_6801

Ensimmäisenä iltana katselimme auringonlaskua hotellin pihalla. Olo oli vähän jännittynyt, kun punaisena hehkuva mollukka painui kauniisti vuorten taakse. Ennen lähtöä olin kuullut radiosta, että maailman vaarallisimpia maita on listattu ja Meksiko oli – Ciudad Juarezin kaupungin takia – sijalla kuusi, ja seuraavana vasta keikkui tuohon aikaan jatkuvasti otsikoissa oleva, kidnappuksista kuuluisa Jemen. Uutinen tarttui korvaani, sillä El Paso on kasvanut yhteen Ciudad Juarezin kaupungin kanssa ja huumekartellien maita on mahdollista katsella helposti El Pason puolelta. Siinä istuimme kuumassa kesäillassa aivan Meksikon rajalla ja olo oli aika epätodellinen.

50IMG_6829wIMG_680650IMG_6812wIMG_6808

El Paso on kuitenkin Amerikassa ja Meksiko-vaikutteista huolimatta hyvin tavallinen amerikkalainen kaupunki. Ensitöiksemme suuntasimme aamiaiselle lempiravintolaamme Ihopiin ja kävimme tekemässä hankintoja Walmartista pitkää roadtrippiämme varten. Täytimme peräkonttiamme vedellä ja limsatölkkilaatikoilla samalla kun sujautimme kylmiä juomia kylmälaukkuun matkajuomaksi. Kävimme myös ostamassa Radioshackista navigaattorin, sillä yli viikon matkalla on halvempaa ostaa oma vekotin kuin vuokrata autovuokraamosta.

50IMG_6760

Ostoskeskuksessa näimme paikallista iltapukutarjontaa. Melkoisen vaikuttavaa! Näyttävimmät mekot pyörivät moottorilla varusteuilla alustoilla akselinsa ympäri. Mieleen hiipi ajatus, että kyllä kelpaisi viettää prom-tanssiaisissa tässä kaupungissa.

wwIMG_6855wIMG_6857wwwIMG_6876

El Pasoa ja Ciudad Juarezia erottaa kuivunut, mutta legendaarinen Rio Grande -joki ja piikkilanka-aidat. Yllä olevassa kuvassa näkyy maisemaa Meksikon puolelle ja ero infrastruktuurissa on valtava. El Pason ollessa tavallisen moderni amerikkalainen kaupunki kaikkine palveluineen, Meksikon puolella näkyy hökkelitaloja, joissa saattoi seinässä olla isoja reikiä.

Juarezin kaiketi tunnetuin maamerkki on vuorenrinne, jonka kyljessä lukee espanjaksi, että ”Raamattu on totta, lue se”. Kiitos vain Kealle, joka kertoi meille, että mitä teksti tarkoittaa.

wwwIMG_6850kartta_elpaso_ciudad_juarez

Monien lähteiden mukaan El Paso on turvallinen kaupunki jännittävästä sijainnistaan huolimatta. Mielikuvitus rajan tuntumassa kuitenkin lensi, kun olin ottamassa kuvaa ylhäällä kulkevasta rautatiestä.

Ohitseni ajavasta autosta irtosi osa hajoten räsähtäen viereeni ja ensimmäinen ajatus oli, että joku heitti granaatin minua kohti, kun menin tunkemaan nenäni kameran kanssa väärään paikkaan! Todettuani, että olen yhä hengissä, kipitin täysiä autoon ja sanoin Makelle, että voimme karistaa El Pason sorat kengistämme puolestani NYT ja ajaa muille maille varsin vikkelästi. Hermot tekivät hetkellisesti tepposet…

wIMG_6872bIMG_686850IMG_675450IMG_6838

Vietimme reilun vuorokauden tässä eksoottisessa paikassa ja päällimmäisenä mieleen jäivät Meksiko ja kuumuus. En tiedä olisiko El Pasossa ollut näkemistä pidemmäksikin aikaa – varmaankin – mutta kaupungin läheisyydessä sijaitsevat muut houkutukset kutsuivat levottomia matkamiehiä.

wIMG_682450IMG_681950bIMG_6882wIMG_6842aIMG_6879

Jätimme Teksasin punaiset hiekkamaat taaksemme ja siirryimme naapuriosavaltioon New Mexicoon, jossa värimaailma vaihtui täysin erilaiseksi.

50IMG_6834aaafIMG_6908

Vain tunnin ajomatkan päässä El Pasosta löytyi New Mexicon White Sands, joka kirjaimellisesti oli valkoista hiekkaa. Mutta se onkin jo oma tarina se.

Matkustusmukavuus ennen kaikkea, mistä USA-matkabudjettimme koostuu?

Meidän 3-4 viikon USA-automatkojen budjetti on vaihdellut 850 -1 000 eur / viikko / henkilö, muun muassa matkan ajankohdalla on ollut vaikutusta viikkohintaan (alkukesä edullisempi kuin loppukesä). Summaan sisältyvät lennot, autonvuokra bensoineen ja mahdollisine drop off -maksuineen (=kun auton palauttaa toiseen osavaltioon kuin josta sen noutaa) majoitukset, syömiset ja juomiset sekä erilaiset pääsymaksut. Ostokset, jotka eivät liity itse matkaan, ovat oma lukunsa.

Emme ole mieheni kanssa budjettimatkaajia, mutta emme myöskään matkusta lompakko levällään. Olen listannut alle muutamia meille tärkeitä matkustusmukavuuteen ja yleiseen matkalla viihtymiseen vaikuttavia seikkoja/palveluita, joista olemme valmiita maksamaan hieman enemmän.

IMG_6841

Pyramid Lake, NV. Yhdellä USA:n mantereen ylittävällä lennolla ilma oli kirkas ja maisemat erittäin vaihtelevat.

1. Mukavat ja sujuvat lennot vaihtoineen
Olemme päätyneet varaamaan Atlantin ylittävät lennot usein Icelandairilta, koska heidän yhteydet USA:n länsirannikolle ovat monta tuntia lyhyemmät kuin kilpailijoilla. Jos vaihtoehtona on 3-4 tuntia lyhyempi lento / suunta, joka maksaa 150-200 euroa enemmän  (eikä aina Icelandairin lennoista tarvitse maksaa yhtään enempää) kuin muiden lentoyhtiöiden vastaavat lennot, maksan mieluusti sen ja vietän ne tunnit shoppailen kauppakeskuksessa enkä lentokoneessa istuen. Mielestäni erityisesti lomalla aika on rahaa.

Muutenkin olen tykästynyt Icelandairin reitityksiin ja palveluun; Helsingistä ensin noin 3 tunnin lento Reykjavikiin, joissa noin tunnin pikainen koneenvaihto Keflavikin pienellä lentokentällä ja matka jatkuu Yhdysvaltoihin. Ja vaikka Helsingin kone olisi myöhässä ja vaihtoaika jäisi alle tuntiin, matkalaukkumme ovat tähän saakka tulleet aina perille toisessa päässä. Huono asia ei ole myöskään se, että kun moniviikkoisen matkan aikana tulee osteltua kaikenlaista ”tarpeellista”, Icelandairilla lentäessä ei tarvitse stressata matkalaukkujen painorajoista, koska turistiluokassa matkustavalla saa olla 2 x 23 kg laukkua (ilman lisämaksuja). Luksusta nykypäivänä!

IMG_6934

Viljapeltoja jossain Great Plains -alueella.

2. Riittävän suuri auto
Matkustamme kahdestaan, mutta olemme vuokranneet automatkoille aina keskikokoisen kaupunkimaasturin, kuten Jeep Patriot, Ford Escape tai Hummer H3 (ei ollut alkuperäinen varauksemme, eikä ollut kyllä kovin tilava noin isoksi autoksi). Joulukuun 2014 kahden viikon Florida-kierroksellemme varasimme poikkeuksellisesti mieheni toiveesta Dodge Challengerin, ja saa nähdä onko enää paluuta maastureihin…

IMG_6208

Jeep Patriot & Sequoia National Park / Tunnel log, CA.

Koska saavumme lähes joka ilta uuteen hotelliin, aamuiset lähdöt ovat miellyttävämpiä kun matkalaukkuja ei tarvitse hiki päässä tunkea takaluukkuun vaan ne mahtuvat sinne ilman suurempaa puhinaa. Lisäksi takapenkille on kiva levittää jokapäiväisiä kamppeita ja ns. autokassi, jossa on helposti saatavilla aurinkorasvat ja –lasit, lippikset, sateenvarjot, lämmin vaatekerta jne. Tämän kassin olemme jättäneet autoon matkan ajaksi, koska siellä ei ole mitään kallista ja korvaamatonta. Takakonttiin tai –penkille pitää mahtua myös kylmälaukku, jonka lataan aamuisin täyteen kylmiä juotavia ja eväitä.

IMG_3007

Hummer H3 & U.S. route 20/26 intersection, ID

IMG_0245b

Dodge Challenger Floridan kauniissa aamuauringossa.

3. Siisti hotellihuone
Kolmas asia, jossa emme säästä, on siisti, keskihintainen hotellihuone. Pitkän päivän jälkeen on ihan ehdotonta, että huone tuoksuu puhtaalta ja on puhdas sekä tahraton. Olemme kerran ilmoittaneet hotellin respalle jatkavamme matkaa iltamyöhäisellä seuraavaan kaupunkiin, kun etukäteen varaamamme motelli osoittautui aivan kamalaksi mörskäksi. Huoneen kokolattiamatto oli täynnä likatahroja (ties mitä) ja huoneessa haisi… erittäin pahalle. Kaikkein pahinta oli se, että yöpymisestä siinä kamaluudessa olisi pitänyt maksaa yli 100 dollaria.

Amerikkalaisissa hotelleissahan on useimmiten kokolattimatto, jonka pitää meidän mukavuusstandardien mukaan olla siinä kunnossa, että matolla haluaa kävellä paljain jaloin ilman suurempaa ällötystä ja suihkussa pitää pystyä käymään ilman släpäreitä. Tahrattoman puhtaat vuodevaatteet on oltava, siitä emme tingi.

IMG_3515

Lights out, Ms. Kirsi.

IMG_3579

Check out time. Lähden hotellihuoneesta aina viimeisenä ja varmistan ettei mitään unohdu. Kylmälaukku kulkee mukanamme joka matkalla ja on aina täynnä kylmää juotavaa.

4. Kokemukset
Neljäs seikka, josta harvemmin pihtailemme, ovat museot, konsertit ja muut maksulliset tapahtumat. Oli kyseessä sitten rodeoesitys Dallasissa, Celine Dionin konsertti Las Vegasissa tai teemapuistopäivä Orlandossa. Maisemia ja luontoa ihailemme ilmaiseksi päivät pitkät, joten tällaiset kokemukset  tuovat mukavaa vaihtelua matkaohjelmaan silloin tällöin.

IMG_5277

Celine Dionin konsertti Caesars Palacessa Las Vegasissa oli ikimuistoinen kokemus 3.7.2013. Konserttilippu maksoi noin 100 dollaria.

Miten säästän rahaa matkoihimme? En ole luontaisesti tarkka rahasta, mutta intohimoni matkustamiseen on saanut minut tarkkailemaan päivittäistä rahankäyttöni ja yritänkin miettiä tarkkaan ennen kuin teen hankintoja – olivatpa ne sitten pieniä tai isoja. Olen pystynyt pitämään kiinni ilahduttavan hyvin yhden naisen ”älä-osta-vaatteita”-kampanjastani ja ostan vaatteita vain kerran vuodessa USA-matkoillamme. Minulla menee joka palkkapäivä noin 400 euroa matkatilille ja loppukuukausi eletään sitten sen mukaan mitä on jäljellä. Lähiviikkoina tulee  postaus, jossa kerron mistä säästämme ja tingimme matkoillamme, koska niitäkin asioita on monta.

Ullan edellisessä postauksessa Löysälompsan säästökuuri ja New York -haaveita oli hyödyllisiä vinkkejä matkakassaa säästäville.

Mihin seikkoihin sinä panostat matkaillessa? Entä mistä et halua tinkiä missään nimessä?

Löysälompsan säästökuuri ja New York -haaveita

Olen kuunnellut puolella korvalla, kun ystäväni ovat keskustelleet käteisen rahan paluusta heidän elämäänsä. On kuulemma mahdollista pärjätä 70 eurolla viikko mitä tulee ruokaan ja pienostoksiin, kun on hyvä syy vahtia menoja. Toinen ystävistäni tekee lyhyen ajan sisällä kaksi kaukomatkaa, toinen puolestaan muuttaa pian ulkomaille. Lähestyvä kesä ja tiliotteen selailu saivat minutkin pohtimaan omaa rahankäyttöäni tarkemmin.

newyork_kesalla2

Mikä on parempaa kuin kesäinen New York! Viimeiset kaksi kertaa olemme olleet kaupungissa talvella, joten olisi ihana taas päästä nauttimaan kaupungista hikoilun merkeissä.

Tunnustaudun varsinaiseksi löysälompsaksi mitä tulee ruokaostoksiin. Niin kauan kuin muistan yksi suurimmista motivaattoreistani tienata rahaa on ollut se, ettei tarvitse kaupassa katsoa mitä ruoka maksaa. En ole luonnostani tarkka rahasta tai kiinnostunut seuraamaan kuluja. Mutta nyt seuraavan New Yorkin matkan polttelu on käynyt niin kuumaksi, että ystävieni keskustelu herätti huomioni.

Minun on todenteolla ryhdyttävä toimeen, mikäli meinaan päästä kesällä reissuun!

kuva 1-34

Coney Island on paikka, jonne on kiva suunnata ottamaan aurinkoa, jos tungokseen vain mahtuu

newyork_kesalla

Voi kuinka kaipaankaan kesäisiä seikkailuja sielunmaisemassani

ny50statepuzzle

Lenkille Brooklyniin ensi kesänä?

Olen jo monessa asiassa karsinut kuluja merkittävästi aiempaan elämääni verrattuna. Ennen käytin esimerkiksi kampaajaan vuodessa noin 900 euroa, mutta nyt hiukset ovat saaneet kasvaa pitkiksi ja tumma väri on väistynyt luonnollisuuden tieltä. (Tässä on auttanut se, että luottokampaajani on Oulussa ja kampaajalla käynti on muuttunut hieman haasteellisemmaksi Helsingistä käsin…)

Viime syksynä kirjoitin blogissani kuntokuurista ja huomasin, että julkinen sosiaalinen paine sai minut pysymään hyvin ruodussa. Ajattelin nyt kokeilla samaa rahankäytön suhteen ja listata toimenpiteet joihin ryhdyn, jotta New York kutsuisi juhannuksena!

1. Nosta käteistä rahaa ja pysy viikkobudjetissa (70 e) !

2. Lue työpaikkaruokalan ruokalista etukäteen. Varaudu niinä päivinä kotiruokaeväisiin, jolloin halvin 3,80 e maksava Amican ruoka ei nappaa

3. Ala kerätä AAdvantage-lentomaileja suunnitelmallisesti (ja lue Pistepirkon blogia säännöllisesti, mahtavia vinkkejä!)

4. Hyödynnä myös muita kanta-asiakasohjelmia (Hotels.comin Welcome Rewards ja S-bonukset ovat meillä olleet jo käytössä tuntuvien hyötyjen muodossa, uutuutena perehdy RocketMilesiin)

5. Siirrä tilipäivänä säästötilille suoraan 300 euroa joka kuukausi. Elä sen mukaisesti! Suosi ilmaisia aktiviteetteja (kirjasto jne)

rahanmeno

Hiusten värjääminen New Yorkissa voi maksaa 200-400 dollaria. Lukeminen tai rakastuminen sen sijaan ovat täysin ilmaista

6. Käy treenaamassa säännöllisesti, jotta saat A) vastinetta salimaksulle B) energiaa pysyä tomerana C) muuta tekemistä rahan tuhlailun tilalle…

7. Muista sanonta: ”Kuluta vähemmän – tai tienaa enemmän”. Mieti voitko myydä jotain esim. kirpparilla tai ansaita muulla tavoin lisää matkatienestejä. (Olen tässä niin huono :/ )

8. Seuraa tarjouksia haukkana ja ole valmiina, kun sopivat lennot löytyvät

9. Ota säästökuuri haasteena ja motivoidu siitä ja tulevasta palkinnosta, joka siintää horisontissa. Päivittäisten matkakertomusten nauttiminen muiden blogeista pitää tavoitteet mielessä!

10. Muista kaiken keskellä katsoa oman navan ympärillekin ja auta heikompiosaisia hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla. Se ei ole matkabudjetista pois vaan tuo siunauksen sille.

kuva 1-37

Yksi rakkaimmista paikoista New Yorkissa on Queensin laituripuisto.

Mitkä ovat teidän tapanne saada matkarahat kasaan?

* * *
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta. Kuka tahansa voi osallistua, lue ohjeet täältä -> Destination Unknown

Suomessa tempauksen järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses -blogit.

akuva 4-23

Yksi hauskimmista elämyksistä on köysivaunu Roosevelt Islandille. Matka maksaa vain metrokortin vetäisyn verran!

Ps. Odotan innolla Kirsin postausta heidän matkabudjetoinnistaan. Siitä saa taas varmasti hyödyllisiä vinkkejä omaankin suunnitteluun.

Kesäloma = USA roadtrip

Kesälomamatkamme ovat suuntautuneet viimeisen kuuden vuoden aikana viisi kertaa Yhdysvaltoihin. Yhtenä kesänä vaihdoimme ilmansuunnan lännestä itään ja lensimme Kiinaan. Miljoonakaupunki Beijing, terrakottasotilaista tuttu Xi’an ja Unescon maailmanperintölistan Jiuzhai Valley upeine värikkäine järvineen ja vesiputouksineen olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia. USA-matkavuosina olemme matkustelleet kesäisin myös Etelä-Euroopassa junalla ja autolla.

Kiinassa häiritsi hieman se, että mm. Tiananmenin aukiolla kiinalainen perhe halusi parivuotiaan tyttärensä koskettavan vaaleaa ihoani ja blondattuja hiuksiani sekä halusivat ottaa ”kaverikuvan” kanssani. En tykkää poseerata edes omissa kuvissani… Euroopassa on kallista majoittua kesäkuukausina ja autoilu eteläisen Euroopan kapeilla tiellä (esim. Sloveniassa ja Kroatiassa) oli pelottava kokemus, koska paikalliset eivät juuri noudata nopeusrajoituksia tai liikennesääntöjä. Amerikka on meille helppo ja takuuvarma kesäkohde.

Starttasimme ensimmäiselle automatkallemme elokuussa 2008 Los Angelesista ja matkamme päättyi reilut kolme viikkoa myöhemmin Manhattanin vilinään New Yorkiin. Coast to coast-reittimme kulki 18 osavaltion halki ja mittariin kertyi yli 10 000 kilometriä (6 300 mailia).

coast to coast

Alkukesästä 2008 kävimme läpi erilaisia reittivaihtoehtoja nähtävyyksineen ja päädyimme ajamaan eteläosavaltioiden kautta, koska tämän reitin varrella oli kaikille uutta ja mieluisaa nähtävää. Vaikka loppureissusta takapuoli alkoi puutua pitkistä ajopäivistä, päällimmäisinä muistoina kuuden vuoden takaisesta kokemuksesta ovat edelleen mukava matkaseura (ystävämme Mikko matkusti kanssamme kahdella ekalla roadtripilla) ja erittäin helteinen kesä.

En suosittelisi meidän reittiä vastaavaa kolmen viikon reissua suunnittelevalle, koska meille tuli oikeasti kiire lopussa ja aika kohteissa jäi välillä liian lyhyeksi. Opimme paljon ekasta, 23 päivän roadtripistä ja yksi niistä opeista on se, ettei yhdellä kertaa kannata kuvitella näkevänsä kaikkea.

Erityisesti mieleeni jäivät seuraavat kohteet:

IMG_6992-7070combined

Paramount Pictures, Hollywood, CA

IMG_7042

Paramount Pictures-elokuvastudion kulisseissa on kuvattu monta tunnettua tv-sarjaa ja elokuvaa, kuten Forrest Gump, Ghost ja Mission Impossible.

Paramount Pictures, Hollywood, CA. En rakastanut Los Angelesiin, mutta opastettu kierros Paramount Pictures-elokuvastudioilla oli todella mielenkiintoinen. Melrose Avenuella sijaitseva Paramount on ainoa lajiaan Hollywoodissa, kun muut elokuvastudiot ovat joutuneet siirtymään edullisempien maahintojen perässä hieman pohjoisemmaksi, Burbankin alueelle.

Kiersimme studiota pienryhmässä golf-kärryn tyylisellä menopelilla ja pääsimme seuraamaan mm. ”Everybody hates Chris”-tv-sarjan kuvauksia. Vaikka kyse oli maksullisesta kierroksesta isolla studiolla, Paramount tuntui intiimimmältä kuin seuraavan päivän tutustumiskäyntimme Warner Brosille, jossa näin kuitenkin kaikkien aikojen suosikkisarjani ER:n sairaalan sisäänkäynti-kulissin.

Las Vegas, NV. Miljoonien neonvalojen, yksikätisten ja kasinoiden Las Vegas oli ensikokemuksena suuri pettymys, koska lukuisat amerikkalaiset elokuvat ja tv-sarjat olivat nostattaneet odotukseni pilviin sen ihanuudesta. Iltavalaistuksessa The Strip-pääkatu näytti vielä hienolta, mutta seuraavana päivänä auringonvalossa se oli ankean muovinen. Jerry Seinfeldin stand up-keikka ja ostoskeskukset alennusmyynteineen olivat ainoat valopilkut Las Vegas-päiviemme aikana.

Onneksi annoimme Vegasille uuden mahdollisuuden 2013 ja yövyimme tällä kertaa Fremont Streetillä, siellä alkuperäisessä Las Vegasissa. Mielipiteeni nimittäin muuttui täysin, ja olisin halunnut jäädä kaupunkiin pidemmäksi aikaa. Celine Dionin konsertilla Ceasar’s Palacen upealla lavalla oli ehkä myös jotain osuutta viihtymiseeni.

IMG_7946

Melkein perillä Las Vegasissa.

IMG_5055_small

Fremont Street Experience, Las Vegas, NV

Utah. Bryce Canyon National Park, All-American Road Scenic Byway 12, Arches National Park, Canyonlands National Park… Utah on todellinen luontomatkailijan helmi. Maisemia on jopa vaikea kuvailla sanoin, koska ne ovat niin epätodellisia. Tiukan aikataulun takia emme ehtineet nähdä kuin pienen osan Arches ja Canyonlands -kansallispuistoista, mutta paikkasimme tämän epäkohdan kesällä 2013, kun kiersimme Utahin puistoja ja maisemareittejä. Ja vieläkin jäi paikkoja, joihin haluan palata tulevaisuudessa. Yli +40C helteessä Zion National Park jäi vähälle huomiolle, koska en yksinkertaisesti jaksanut lähteä kävelemään mihinkään.

IMG_8683

Bryce Canyon National Park, UT

IMG_0465

Bryce Canyon National Park on yli 2 500 metrin korkeudessa eivätkä radikaalit säävaihtelut ole poikkeuksellisia edes kesällä.

IMG_0756

All-American Road Scenic Byway 12, UT

Amerikkalaisten kansallispuistojen yksi hienous on se, että maisemia on mahdollista ihailla pienemmälläkin vaivalla. Puistojen läpi kulkee useimmiten asfaltoitu, hyvälaatuinen tie ja halutessaan voi pysähtyä näköalapaikoille katsomaan ja valokuvaamaan huikaisevia oranssinsävyisiä kanjoneita, pylväitä ja kaaria. Zion National Park on tässä suhteessa poikkeus. Siellä puiston sisäistä yksitysautoilua on haluttu rajoittaa suurien kävijämäärien takia ja autot jätetäänkin suurelle pysäköintialueelle ja matka jatkuu busseilla.

Luonnollisesti näistä luontokohteista saa enemmän irti, kun lähtee patikoimaan eri mittaisia ja -tasoisia vaelluspolkuja. Ja niille lyhyemmille poluille voi lähteä vaikka släpärit jalassa, niin kuin monet amerikkalaiset tekevät.

IMG_1339

Canyonlands National Park, UT

IMG_1184

Kaktukset kukkivat Canyonlandsissa elokuussa.

IMG_8879

Arches National Park, UT

Antelope Canyon, Page, AZ. Emme osanneet varautua ekalla matkallamme siihen, että kansallispuistojen ja suosittujen nähtävyyksien läheisyydessä olevat hotellit olisivat ihan täynnä. Elokuu on vilkkainta kesäsesonkia, koska eurooppalaisten turistien lisäksi  amerikkalaiset lomailevat myös samaan aikaan. Antelope Canyon oli suunniteltu reitillemme jo vuonna 2008, mutta jouduimme ajamaan sen ohi, koska lähikaupunki Pagessa ei ollut enää vapaita huoneita. Tätä upeutta kannatti kuitenkin odottaa muutama vuosi.

IMG_1296

Antelope Canyon, AZ

Tapasimme Pagen pikkukaupungissa Ullan ja Markon kanssa kesällä 2013. Ja tällä kertaa olimme varanneet hotellin hyvissä ajoin etukäteen, kumpikin meistä.

New Orleans, LA. Elokuinen New Orleans oli kokemus; lämpömittarissa ”vain” +30c ja kosteusprosentti lähellä 90. Kun astuin ulos ilmastoidusta hotellista, ei tarvinnut ottaa kuin muutama askel ja hikipisarat valuivat solkenaan. En ole koskaan kokenut vastaavaa, vaikka asuin ”hikisen kesän” Atlantassa lähes kaksi vuotta. Olimme kokeneet alkumatkasta Kalifornian ja Utahin yli neljänkymmenen asteen kuumuuden, mutta NO oli omaa luokkaansa kosteuden takia.

IMG_3402

New Orleans, LA

IMG_3401

New Orleans, LA

New Orleans oli myös koskettava kokemus, koska Katriina-hurrikaanin (elokuu 2005) jäljet näkyivät vielä vuosien jälkeen keskustassa, kuuluisan French Quarterin ulkopuolella ja kaupungin lähiöissä karulla tavalla.

IMG_3479

Katriina-hurrikaanin aiheuttamien vahinkojen korjaukset olivat kovassa käynnissä elokuussa 2008. Talojen seinissä näkyi edelleen viranomaisten merkintöjä, jotka kertoivat oliko talosta pelastettu ihmisiä hengissä vai ei.

IMG_3567

Pahiten hurrikaanista kärsineet New Orleansin lähiöt olivat täynnä tyhjiä taloja, koska niiden asukkaat olivat päättäneet jatkaa elämäänsä muualla.

New Orleans on ehdottomasti yksi USA-lempparikaupungeistani enkä osaa sanoa edes syytä ihastumiseeni. Ehkä se on French Quarterin ainutlaatuinen tunnelma tai paikallisten uskomattoman positiivinen elämänasenne, vaikka moni heistä menetti lähes kaiken kolme vuotta aikaisemmin hurrikaanille.

Mikä on  3-4 viikon automatkan budjetti, mitä luulet?

F.r.i.e.n.d.s.

Tämä matka -blogin Anna oli keksinyt hauskan ystävänpäivän haastepostauksen bloggaajille: laitetaan tänään reissukaverit framille, onhan sentään heidän päivänsä. Hauska idea, päätin tarttua haasteeseen! Aloin miettiä, että kenenkäs kaikkien kanssa olenkaan päässyt reissailemaan pitkin Yhdysvaltoja ja lopputulos sai minut itsenikin yllättymään – heitähän on melkoinen liuta! Tässäpä lista episodeista, joita oman elämäni Frendeissä on nähty (tähän mennessä). Montakohan tuotantokautta näitä vielä tulee… se jää nähtäväksi!

 1. The One When All Begins from New York 

wwwwUntitled-1w1IMG_1883

En muista mistä sain päähäni, että meidän pitää alkaa organisoimaan opintomatka New Yorkiin, mutta sen muistan, että laitoimme kaverini Ellun kanssa viestiä koko vuosikurssini edustajille ja kutsuimme kaikki kiinnostuneet suunnittelemaan matkaa. Suureksi yllätykseksemme parisenkymmentä tyyppiä ilmaantui paikalle ja monien vaihdeiden jälkeen 17 viestinnän opiskelijan poppoo matkasi koulun historian ensimmäiselle opintomatkalle New Yorkiin. Ja matka tuli muuttamaan elämäni.

Muotinäytöksiä, punaista mattoa, koko maailman viihdemaailman terävin kärki samassa tilaisuudessa kanssamme, murha hostellissa, FBI, ruumispusseja, Conan O’Brien -show, Kieffer Sutherland, elokuvakoulut, telkkarihaastattelu, uuden malliston lanseerausbileet Gabin yksityistilaisuudessa, 9/11-viisvuotismuistohärdelli… Viikon matkallemme mahtui enemmän sattumuksia kuin about koko aikaisempaan elämääni yhteensä. Voi sanoa, että New York todella sai huomioni – samoin kävi muutamille ihmisille, joista oli tuleva kovin rakkaita ystäviä minulle, uskon loppuelämäkseni.

2. The One With the Graduation

w4IMG_7277w3w5DSCN1608 copyw7IMG_0581

Eletään loppuvuotta 2008 ja meistä on tullut todella hyviä ystävyksiä taikuri Joni Pakasen kanssa. Teemme erikoisjärjestelyjä, jotta voimme valmistua joulujuhlassa. Olemme ainoat valmistuvat ja saamme osaksemme kaikki juhlapuheet ja esitykset! Lähdemme kaveriporukallamme juhlimaan valmistumista kolmen viikon roadtripille New Yorkiin ja Amerikan länsirannikolle. Galant Illusium – suuren maailman taikaspektaakkeli on työn alla ja päätämme ottaa oppia suuren maailman meiningistä niin paljon kuin mahdollista. Matkasta tulee vähintään eeppinen ja nälkä vain kasvaa Amerikassa reissaamista kohtaan.

3. The One With Hawaii

w8IMG_4101

Läntistä maailmaa riepottelee lama – minä olen saanut tähänastisen elämäni hyväpalkkaisimman työn. Havaijin lomien hinnat romahtavat hetkeksi ja nappaamme Maken kanssa 1300 eurolla 12 päivän loman lentoineen & Waikiki-majoituksineen Honolulun ytimestä. Lähdemme matkaan ystävänpäivänä. American Airlines on vuorannut Los Angelesin lentokentän asiakkaiden askartelemilla sydämillä pinkiksi. Meille tarjoillaan koneessa pannupizzaa ja suklaata. Paratiisi vie sydämemme.

4.  The One With Angela

wwIMG_1912  wwIMG_2911 wwIMG_2817 wwIMG_2760wwIMG_3045

Määräaikainen työni on ohi ja suuntaan vuoden säästöillä opiskelemaan New Yorkiin englantia kevääksi 2011. Ystäväni Oulussa järjestävät minulle ikimuistoiset yllätysläksiäiset. Itken matkan Oulusta Helsinkiin lentokoneessa täyttä kurkkua, että joudun eroon Makesta niin pitkäksi aikaa.

Minua on kuitenkin odottava perillä Angela. Tyttö Etelä-Koreasta, josta tulee minulle oma korean sisko. Saan elämääni myös Ji Eun ja Jennyn, jotta jaksan odottaa, että Make ja Suomi-ystäväni saapuvat viettämään alkukesää kanssani Nyciin. Saan taas parhaat juhlat ikinä, kun Ji Eun järjestää minulle ”valmistujaiset” pilvenpiirtäjän kattoterassilla, jossa juhlimme yhdessä paikallisen hääseurueen kanssa. Never forget. 

5. The One With the Santa Claus

wwUntitled-1wwIMG_5010

New Yorkin kevään jälkeen on pakko päästä taas jouluna henkiseen kotiini. Työkaverini ja ystäväni Anu on muuttanut kaupunkiin ja tapaamme siellä. Make menee joulupukkeilemaan Anun ystäväpariskunnan kotiin ja vietämme amerikkalaista joulua heidän kauniissa kodissaan.

6. The One With the Wedding Ring

wwIMG_1191wwIMG_1041wwIMG_0465wwIMG_0634

Myös seuraavana jouluna suuntaamme New Yorkiin. Minusta on tullut kaaso ja pääsen mukaan ostamaan tulevan morsiamen hääsormusta (se ei ole kuulemma vihkisormus, joten kutsun sitä sitten hääsormukseksi!). Jatkamme matkaa Floridaan ja lilluttelemme Maken, Mirkan ja Mikon kanssa Amerikan eteläisimmissä osissa auringon helliessä tavalla johon mielellään tottuisi enemmänkin.

7. The One With Raahelaiset

wwIMG_9574wwIMG_8373wwIMG_8411wwIMG_9619

Seuraavana kesänä jotakin omituista tapahtuu. Maken työnantajan firma on lopettamassa toimintansa ja työttömyyden uhan leijuessa ilmassa me päädymme kuukauden roadtripille Amerikkaan, jossa törmäämme myös Kirsiin Pagessa. Myöhemmin asiat ratkeavat (firmoja ja työntekijöitä myydään) ja voimme olla tyytyväisiä strategiaamme, ettemme jääneet odottamaan pahinta vaan elettiin elämää täysillä. Heini ja Paksu (jotka Amerikka saattoi tokalla reissulla yhteen aaaw) tulevat messiin.

Reissun alkupään majapaikkamme emäntä Laura on kotoisin synnyinkaupungistani Raahesta ja tapaamme heidän kodissaan San Diegon kupeessa myös muita Raahen pikkukaupungista ponnistaneita peli-illassa. Lisäksi tapaamme vielä Los Angelesissa Ilonan ja arvaatte varmaan mistä myös hän on lähtöisin… Siihen kun laskee vielä minut ja Maket niin on mielestäni jo todella omituista, että parinkymmenen tuhannen asukkaan Raahesta voi parveilla porukkaa Kaliforniassa sellainen määrä meidän reitillämme!

8. The One With the Best Friend

wwIMG_5687

Monien käsittämättömän mahtavien ihmisten kanssa olen saanut reissata vuosien varrella, mutta kaikista paras reissukumppanini on kuitenkin oma rakkaani, jota odotan kuumeisesti kotiin hänen ikuisuudelta tuntuneelta työreissultaan Seattlesta. Tässä viimeisessä kuvassa hän on kävelemässä hymyssä suin Fort Lauderdalen Ihopista maha täynnä pannareita viime joulukuussa. Ja sama meno on kuulemma menossa Seattlessa parhaillaan, heh voin uskoa.

Amerikassa ystävänpäivä on vasta alussa, joten ei ole vielä liian myöhäistä toivottaa kaikille valtaisan ihanaa Ystävänpäivää! Ja onneksi ystävänpäivän ei tarvitse olla vain kerran vuodessa. Minä aion viettää sitä myös huomenna ja sunnuntainakin – tehkää te samoin! 🙂

Kuppikakkuja leipomassa USAn suurlähetystössä

Sinänsä hauska juttu, että Helsingissä asuessaan voi käväistä Amerikassa ihan päiväselti, jopa töiden jälkeenkin ehtii vielä. Tämä on mahdollista, kun vierailee suurlähetystössä, sillä sen alueella ei olla enää Suomessa. Olimme tänä iltana leipomassa kuppikakkuja ja virittäytymässä lähestyvän ystävänpäivän tunnelmaan siis ihan Amerikoissa asti. 

50statepuzzle3

Olemme Kirsin ja muutaman muun kanssa pistäneet pystyyn vapaamuotoisen Nuorten Aikuisten Amerikka -verkosto NAMEn, jonka kanssa järjestämme säännöllisesti erilaisia tapahtumia huviksemme. Kantavana ajatuksena on ollut päästä tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin mukavien asioiden äärellä ja homma on lähtenyt todella hyvin käyntiin. Tänä iltanakin meitä oli koolla huippuporukka, joka ei ollut toisilleen täysin entuudestaan tuttu. Aina uskaltautuu mukaan uusia ihmisiä ja se lämmittää meidän järjestäjien mieltä kovasti.

50statepuzzle 50statepuzzle2

Iltamme päätähtenä toimi tänään meille uusi tuttavuus, ihanainen Lauren lähetystöstä, jonka ohjeistamana syntyivät rehellisesti sanottuna parhaimmat cupcaket, joita olen eläissäni maistanut. Kaloreita ei näissä kemuissa säästelty. Olemme muuten ostaneet NAMElle ihan oman astiastonkin kierrätyskeskuksesta. Kaikki kupit ja lautaset ovat erilaisia. Tosi hip ja cool – erilaisuus on rikkautta eikö!

50statepuzzle4 50statepuzz50statepuzzle7 50statepuzzle850statepuzzz

Tämän pikaisen ja sokerintäyteisen raportin myötä hyvää yötä kaikille! Jos tänne blogiimme eksyy NAMEsta kiinnostuneita, tervetuloa vaan mukaan tapahtumiimme. Lisätietoa löytyy Facebookista.

Postikorttimuistoja vuodelta 1996 ja hassu perinne

Tutkin päivällä tyhjissä kenkälaatikoissa olevia matka-arkistojani  ja sattumalta käteeni osui ensimmäinen itselleni lähettämä postikortti – sen postileimassa lukee ”Memphis Jan 29’96”. Siinä menikin sitten muutama tunti matolla istuessa, kun kaivoin esiin vielä kyseisen reissun (huonolaatuiset) valokuvat ja matkasin muistoissani tammikuiseen Memphisiin vuonna 1996.

Minä ja kuusi pohjoismaista au pairia pakkauduimme laukkuinemme aikaisin lauantaiaamuna suomalaisen ystävän isäntäperheen tila-autoon ja ajoimme viikonlopuksi Memphisiin. Pääkohteemme oli Elviksen Graceland.IMG_0576b

En muista miksi päädyin postittamaan itselleni kuvan Elvis Presleyn hautakivestä, johon matkakumppanini kirjoittivat terveisensä, mutta siitä alkoi perinne, joka jatkuu edelleen. Olen kirjoittanut kortteja muun muassa metsän keskellä avomieheni kuvatessa aamuauringon säteitä, hotellin hikisessä laundry roomissa, aurinkoisella hiekkarannalla ja dinerissä odottaessamme pannukakkuaamupalaa. Niiden tekstit kuvaavat kirjoitushetken tunnelmia sekä fiiliksiä ja tuovat mieleen mukavia matkamuistoja, kun lueskelen niitä jälkeenpäin. Saisin luultavasti tapetoitua pienen seinän korteillani.

Olisi kiva tietää, lähettääkö kukaan muu itselleen postikortteja? Eikös postikortit ole vähän niin kuin esihistoriallinen blogi?

Kirjoittanut: Kirsi Rutonen