• Matkatarjoukset:
Valikko

till pappa

Eilen havahduin kun kävelin kahvilasta ulos, että tämähän tuntuu jo mukavalta. Ilma tuoksuu tavalliselta, aurinko paistaa samasta kohtaan kun aina siihen aikaan päivästä. Kaikki tuntui niin luonnolliselta.Ympäristö alkaa jo tuntua kotoisalta. Tiedän missä on mitäkin, miten käyttäydytään, mitä tehdään missäkin (ainakin vakkaripaikoissa).

Isäni kysyi kaipaanko kotiin. Vastasin en. En tosin selittänyt kunnolla miksi. Kyllä kaipaan isää, kaipaan perhettäni siellä, kaipaan veljeäni (Paljon! vaikka just nähtiin:D ) ja kaipaan ystäviäni. Eniten kaipaan sitä että voi lähettää viestin tai soittaa jos on asiaa, tai vaikkei olisikaan asiaa. Mutta Suomea en kaipaa (ei pahalla), ei erityisemmin tee mieli pimeään ja kylmään. En kaipaa kaamosmasennuksesta kärsiviä naamoja jotka ei hymyile millään junassa. Välillä unelmoin kyllä siitä että kävelen Helsingin kesäisillä kaduilla. Mutta tähän aikaan vuodesta – en erityisemmin. (Det var de jag egentligen sku svara åt dej pappa.)

Huomenna tänne saapuu kaksi aivan ihanaa suomalaista! Kaksi henkilöä jota olen ikävöinyt. Saan viettää heidän kanssa laatuaikaa, kuulla juttuja kotipuolesta ja toivottavasti syödä ruisleipää.

this ’n that

Ei voi olla totta! En oo kuukauteen saanut aikaiseksi blogipostausta! Mitään kunnon selitystä mulla ei ole. Olen huomannut miten ihanaa elämä on kun ei ole täysin addiktoitunut puhelimeen ja tietokoneeseen.

Maailman paras isoveli tuli käymään ennen joulua. Kierreltiin turistinähtävyyksiä ja loikoiltiin rannalla. Käytiin myös Ferrari World:issa ja siellä maailman nopeimmassa vuoristoradassa. Nopeutta oli 240km/h ja se oli kamalaa! Ensimmäiset pari sekuntia kutitti mahasta ja nauratti, loput ajasta toivoin että pääsisin pois. En menisi uudestaan. Sain suomesta kaikkea ihanaa tuljaiseksi (kiitos kaikille!), mutta myös suomalaisen flunssan. Mä oon se joka aina väittää ettei tule kipeeksi melkein koskaan (luultavasti en vaan jälkikäteen muista että olen ollut flunssassa). Jotenkin tuntuu siltä että aina kun tulen kipeeksi, missaan jotakin mitä olen todella odottanut. Muistan pienenä miten tulin kipeeksi juuri ennen tarharetkeä ja joskus juuri ennen koulun diskoa. Tällä kertaa väliin jäi kerta englanninkielen kurssista.

240km/h

Jouluaattona tehtiin täytetty kalkkuna. Ihan vaan sen takia ettei olla tehty ennen. Monen tunnin työ ja lopputuloksena aivan kamalan makuinen kalkkuna. En tiedä mikä siinä meni pieleen, käytettiin vielä jonkun huippukokin ohjetta. Loppujen lopuksi se ei haitannut. Ruokailu meni suunnilleen niin että naurettiin koko ajan sille, miten pahaa ruokaa voi olla.

Kamala kalkkuna.

Joulupäivänä mentiin hotelliin joulubrunssille. Ruoka oli ihan kuin taivaasta! Buffeesta löytyi perinteistä jouluruokaa, intialaista, kiinalaista, grilliruokaa, sushia ja aivan mieletön määrä jälkiruokaa. Taisi olla eka kerta kun buffeesta ei tullut mieleen ruotisinristeily.

Ihania jälkruokia!

Kalaruokia jääveistoksen päällä.

Tapaninpäivänä meille saapui taas suomalainen vieras :) Kierreltiin turistinähtäävyyksiä ja loikoiltiin rannalla taas kerran! (elämä on helppoa)

Uutena vuotena syötiin taas hyvin! Koin ekaa kertaa kunnon uuden vuoden countdown:in. Baari oli täynnä ihmisiä, jostain syystä siellä soitettiin vaan 80-luvun musiikkia ja countdown mentiin Big Ben:in mukaan. Jälkeenpäin tajuttiin vasta että kun kello oli meillä 00.00, se on Lontoossa kahdeksan.

Uuden vuoden lupauksena olen taas kerran tehnyt ”liiku enemmän” ja ”älä syö niin paljon herkkuja” (taisin tehdä nää samat lupaukset ennen kuin muutin tänne). Herkkujen syönti sääntöä jouduin jo muuttamaan, koska meillä on kaapit täynnä niitä. Eli niitä herkkuja jota kotona on saa syödä (jotenkinhan ne pitää saada pois) mutta uusia ei saa ostaa.

Ootko sä tehnyt uuden vuoden lupauksia?

Hyvää Uutta Vuotta!<3