Elämää ilman sähköä ja juoksevaa vettä

En tiedä, miten selvisin hengissä Ugandaan asti, mutta monen mutkan kautta täällä sitä ollaan oltu jo kaksi viikkoa! Työt ovat lähteneet käyntiin hienosti. Hieman oli alussa aivot ja sormet jäässä, kun on hoitotyöstä pitänyt puolisen vuotta taukoa, mutta onneksi pienen perehdytyksen jälkeen asiat muistuivat taas nopeasti mieleen. Tuntuu niin omituiselta, kun puoli vuotta kestänyt jatkuva pieni pelko perseen alla on nyt poissa. Matkareittini, jonka valitsin tulla Afrikan halki Ugandaan ei ehkä ollut se kaikkein turvallisin naissoolomatkailijalle ja olenkin ikikiitollinen, että olen vielä hengissä ja kaikki meni kuitenkin kohtuullisen hyvin. Sitä on selvitty useista pommeista, raiskausyrityksiltä, aggressiivisuudelta somaliassa, somalian ”kivitykseltä”, tabusta televisiohaastattelustani, lieviltä auto-onnettomuuksilta, keuhkokuumeesta, yli kolmeltatuhannelta liftatulta kilometriltä, kadulta nukkumiselta ja ties mistä muusta.

Olen pyörtynyt munkin jalkoihin, nähnyt ihmeparantumisia, säilönyt omaa virtsaa henkeni pelastamiseksi, löytänyt HIV:n parannuskeinon, todennut poliisien olevan pahimpia terroristeja, elänyt paimentolaiselämää, juossut pakoon Omanin jäätävää tulvaa, päässyt Sudanin televisioon, nukkunut luostarissa nunnien välissä, käynyt useimmissa häissä, löytänyt uuden kaupungin, haastatellut paikallisia noitia, vieraillut yli viidessäkymmenessä kodissa, haastatellut moskeijoiden immameja, todistanut ääri-islamilaiskulttuuria, kokenut maanjäristyksen, ottanut valokuvan Sudanin presidentin kädestä, ostanut avioliittoasiakirjan juristilta, elänyt elämäni pisimmässä selibaatissa, saanut ennennäkemättömän raivokohtauksen miehen yrittäessä raiskata minut, nähnyt elämäni suurimman kyrvän, päätynyt vahingossa alkoholitehtaaseen maassa, jossa alkoholi on neljänkymmenen raipaniskun ja vankilatuomion uhalla kielletty, lukenut puolet Koraanista, pukeutunut mieheksi, nähnyt kamelin teurastuksen puoliksi itkien, kieltäytynyt kohteliaasti minulle tarjotusta 700e/h huorakeikasta ja saanut Somalian kansalaisuuden. Vihdoin saan hengähtää syvään ja kiittää matkassa olleita suojelusenkeleitäni tai mahdollista karmapankkiani. Nyt on minun aikani antaa takaisin ja aion painaa töitä niska limassa ja olla mahdollisimman suureksi avuksi paikalliselle yhteisölle!

Löysin tämän hetkisen vapaaehtoistyöpaikan vanhojen tuttavieni avustuksella, kun olin Ugandassa vapaaehtoistyössä kuutisen vuotta sitten. Sain vapaaehtoisduunia kylästä Ugandan ja Kenian rajalta. Asun pienen pienessä savimajassa ilman sähköä ja ilman juoksevaa vettä. Vessana toimii maassa oleva reikä. Iltaisin vessan mudasta valmistetut seinät ovat täynnä torakoita ja voin kertoa, että en ole koskaan aikaisemmin käynyt vessassa niin pikaisesti. Kerran on jättiläistorakka tippunut katosta päälleni enkä mielelläni haluaisi samaa uudestaan kokea haha. Osalla paikallisista ei ole varaa vessapaperirullaan, joten he pyyhkivät pyllynsä vessan vieressä olevaan nurmikkoon. Vesi haetaan kaivosta tai joesta alle kilometrin päästä ja kannetaan kanisterissa pään päällä takaisin kotiin. Suihkussa käydään nurkan takana. Otetaan nappoon kanisterista vettä ja kaadetaan päälle. Ruuat valmistetaan hiilillä. Tiskit ja vaatteet pestään tietysti käsin. Arki on raskasta ja haastavaa, mutta ainakin haba alkaa suosiolla kasvaa hehhe. Onneksi tämän reissun aikana olen jo tottunut siihen, että vettä ei välttämättä näe yli viikkoon, joten suihkussa käyminen kerran viikossa tuntuu jo melkein arkipäivältä (say whaaaat). Nyt alkaa mun ensimmäinen lomapäivä kahteen viikkoon ja minä alan ahkeroimaan mun hullunkurisen reissun tarinoimisessa! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Näyttökuva 2017-2-17 kello 18.03.43

Edellinen viesti

3 Kommentit

  • Vastaa nanne keskiviikko, helmikuu 22, 2017 09:39

    Jes, susta kuuluu taas! Oon odottanu uutta postausta päivittäin 😀 Kuulostaa jännältä, ehkä liiankin ainakin mulle itselle, oot huikee mimmi! Uusia postauksia odotellessa :)

  • Vastaa Maria keskiviikko, helmikuu 22, 2017 10:03

    Sama täällä, päivittäin käynyt vilkaisemassa onko uutta postausta ja jo ehdin vähän huolestua ettei sulle vain ole sattunut mitään <3 Tsemppiä sinne !

  • Vastaa Jukka keskiviikko, helmikuu 22, 2017 23:46

    Onneksi kaikki hyvin. Vähän jo alkoi huolestuttamaan mitö on tapahtunut. Loistava blogi ja rohkea nainen :)

  • Jätä vastaus