Maanantaina siis vaihdettiin saarta Gili Trawanganilta tänne Lombokille ja samalla vaihtui myös sukellus surffaukseen. Matkaa taitettiin täyteen ahdetulla veneellä sekä pikkubussilla. Pientä draamaa koettiin bussimatkan aikana kun mukana olleella ranskalaisella naisella ei ollutkaan enää tallella bussilippua matkan puolivälissä. Joku oli sen satamassa häneltä ottanut ja ohjannut oikeaan bussiin. Ei auttanut ranskattaren muuta kuin maksaa lisää jotta pääsisi perille. Onneksi minä pidin tiukasti kiinni omista lipuistamme taukopaikalle saakka joten me pääsimme ongelmitta Kutalle.

Ihme tarinaa bussin apupoika kertoi muutenkin, esim. ettei Kutalla ole lainkaan pankkiautomaatteja taikka takseja ja että täällä olisi kovin vaarallista. Mopokin kuulemma varastettaisiin jos sellaisen uskaltaisimme vuokrata. Ihan rauhallista täällä kyllä on, automaatteja ja kyydin tarjoajia joka kulmalla, joten pelkkää puppua kaikki. Taisi kaverilla olla motiivina paluulipun myynti jos saisi meidät peloteltua tarpeeksi.

Ensimmäinen päivä Kutalla vietettiin jo perinteiseen tyyliin tutustumalla paikkaan kävellen. Ei me kyllä muualla käyty kun rannalla, oli sen verran rankka reissu sekin. Ranta on kaunis ja pitkä, vuorten ympäröimä poukama ja vesi ihanan turkoosia. Hiekka on pientä pallon muotoista soraa joka upottaa paljon. Lähes joka askeleella uppoaa nilkan syvyyteen eikä tilanne muutu miksikään vaikka kävelisi missä kohtaa tahansa. Kävely rannalla on siis paljon raskaampaa kuin normaalisti.

kotiranta

rapunen

Tästä huolimatta teimme kohtuu pitkän lenkin kävellen ihan rannan toiseen päähän saakka. Siellä näimme kivillä apinoita istuskelemassa. Pääsimmekin aika lähelle, mutta lopulta apinat saivat tunkeilusta tarpeekseen ja ajoivat meidät pois .

vihainen apina

salainen ranta

Seuraavana päivänä vuokrasimme varoituksista huolimatta mopon ja lähdimme rantakierrokselle Kutalta itään. Kävimme yhteensä kolmella eri rannalla pysähtyen niistä kahdelle. Grupukissa oli tarjolla surffia. Tyydyimme tällä kertaa vain katsomaan meininkiä sekä neuvottelemaan meille pakettia seuraavaksi aamuksi. Saimmekin sopivan hinnan neuvoteltua vähän kauempana ns. keskustasta, 2 lautaa + venekyyti aalloille ja takaisin maksoi 12 euroa, joten lupasimme tulla aamulla takaisin.

veneitä tulee ja menee

aaltoa odotellessa

jaksaa jaksaa

Kävimme vielä Tanjung A’an rannalla levähtämässä hetken ennen takaisin paluuta. Tämä ranta oli todella kaunis, ison hevosenkengän muotoinen, vuorien reunustama “laguuni”. Ihan täydellinen paikka leijasurffaukseen kun sattui vielä tuulemaankin sopivasti. Eipä vaan leijoja näkynyt. Olikohan vaan tuuria olosuhteiden kanssa vai eikö tänne ole vielä tämä laji levinnyt?

Keskiviikko aamuna suunnattiin takaisin Grupukiin. Minun sairastama flunssa on valitettavasti siirtynyt nyt Teemuun, joka joutui tällä kertaa jättämään surffit väliin ja vain katselemaan touhua tukkoisena ja hieman heikkovointisena veneestä. Täällä siis pitää ottaa venekyyti aalloille jos surffata meinaa, aallot ovat sen verran kaukana rannasta ettei sitä hullukaan meloisi.

Vene odottaa aaltojen vieressä niin kauan kuin tarve on ja tuo takaisin rantaan. Aallot olivat kivoja ja toivat sekä uusia haasteita että onnistumisen iloa. Jatkuva melominen tosin kävi vähän kunnon päälle, kun missään vaiheessa ei jalat yltäneet pohjaan. Surffaaminen sensijaan oli turvallista kun tiesi alla olevan reilusti vettä ja vielä hiekkapohjan.

Lounaalle ajoimme jälleen Tanjung A’an rannalle jonne myös jäimme muutamaksi tunniksi nauttimaan rantaelämästä, auringosta ja kauniista maisemasta.

missä kaikki leijat?

rannan lemmikkejä

Mopolla täällä on helppo ja vaivaton liikkua, vaikka tiet ovatkin aika kuoppaisia ja huonossa kunnossa. Tiellä saattaa tulla vastaan kaikenlaisia enemmän ja vähemmän eksoottisia eläimiä, mm. kanoja, kilejä, apinoita, isoja liskoja taikka sitten vesipuhvelilauma. Siinä meinasi alkaa kuskina toiminutta Teemuakin pelottamaan kun näiden isojen sarvipäiden välistä yritettiin mopolla mahtua .

- J

• Tweettaa
• 

Mietittiin pitkään sukelletaanko vielä viimeisenä GT päivänä vai ei, mutta kuultiin niin paljon hyvää aamun kohteesta, Deep turbosta, että eihän sitä malttanut jättää väliin. Ja hyvä niin, sillä kohde oli kyllä kaiken mainostuksen arvoinen. Turbolla oli vedenalaisia kivivuoria, joita korallit peittivät. Välissä risteilivät hiekkakaistaleet kuin tiet. Elämää oli paljon, vain hait puuttuivat. Kilpikonnia oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja näimmepä jopa ison parven (25 yksilöä) humphead parrotfishejä. Niistä oli dive masterimmekin innoissaan, eipä taida ihan jokapäiväistä herkkua olla!

sukellus syvälle alkaa

Iltapäivän pidimme “vapaata” eli vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme rannalle loikoilemaan, tällä kertaa pohjoisen suuntaan. Rannalla kävi pieni tuuli, joten ihan yhtä kuuma ei ollut kun edellisenä päivänä.

Ja pyörät kun oli niin kävimme illemmalla vielä saaren toisella puolella ihailemassa kun aurinko laski Balin taakse. Epäonneksemme sää oli hieman pilvinen eikä auringonlasku siten paras mahdollinen. Ensin ei meinannut löytyä koko paikkaa, josta auringonlaskua ihailla, kun emme nähneet ollenkaan Balin saarta, joka viimeksi näkyi niin selvänä. Lopulta se löytyi kuitenkin ja ehdimme jopa istathaa hetkeksi nauttimaan näystä, joka pilvistä huolimatta oli ihan nätti.

aurinko laskee Balin taakse

Teemu ja uudet lasit

Maanantaina matka jatkui kohti Lombokia ja Kutaa. Ja ei, kyse ei ole Balin Kutasta, vaan samannimisestä kylästä naapurisaarella. Kuta Lombok on myös tunnettu surffista ja sen perässä mekin sinne suuntaamme. Alunperin Lombok ei meidän suunnitelmissa Giliä lukuunottamatta ollut, mutta päätettiin jättää Jaavan kierros väliin ja viettää sille varattu aika täällä.

- J

Niin kuin arvata saattaa niin tänäänkin oli sukelluspäivä. Koittakaa kestää näitä sukelluskuvia, mutta eipä meillä paljon muuta kerrottavaa täältä ole kun päivät kuluu sukellellessa.

sukellukselle lähtiessä auringonvalo heijastui hienosti vedestä

Aamulla suunnattiin Shark Pointille, saaren luoteiskulmaan. Aloitettiin sukellus heti syvällä osuudella eikä mennyt kauaakaan kun jo bongattiin valkotäplähai pohjassa makaamassa. Hait ovat yllättävää kyllä tosi arkoja ja säikkyjä eläimiä, jotka häipyvät yleensä pienimmästäkin liikkeestä, joten niiden lähellä pitää olla tosi rauhassa jos niitä meinaa seurata ja katsella. Meillä oli onneksi tänään hyvä ryhmä, meidän lisäksi vain yksi hollantilainen kokenut sukeltaja sekä dive master, joten päästiin ihailemaan haita pitkään kun kukaan ei häsennyt.

white tip reef shark

Myös tällä sukelluksella nähtiin kilpikonnia, sekä uimassa että lepäämässä meren pohjassa. Nähtiin myös tämän reissun ensimmäiset rauskut ja yksi vähän harvinaisempi kaveri, nimittäin leaf scorpionfish. Oli ainakin mun mielestä Gilin sukelluksista toistaiseksi paras.

kilppareita näkyi tänään paljon

leaf scorpionfish

Päätettiin tänään jättää iltapäivän sukellus väliin ja lähteä sen sijaan yösukellukselle auringonlaskun aikaan. Päivällä ehdittiinkin sitten vähäksi aikaa rannalle parantelemaan rusketusta. Käveltiin melkein toiselle puolelle saarta ennen kuin maltettiin pysähtyä.

hiljainen on kylätie

Saattiin ihan oma ranta, molemmilla puolilla ainakin 100 metriä pelkkää tyhjää rantaviivaa. Kuului ainoastaan lintujen viserrystä, ajoittaista kärpästen surinaa ja kaukaista aallon kohinaa.. Aika ihanaa! Vaikka kuumahan siinä tuli. Laskuveden aikaan ei meressäkään juuri meidän kohdalla ollut vettä kuin ehkä 30 senttiä niin sekin vesi oli ehtinyt lämmetä vähintäänkin yhtä kuumaksi kuin ilma. Ei kyllä valiteta, tätähän täältä on tultu hakemaan ja koko pitkä talvi odotettu.

päivälevolla

GT on muuten siitä hauska saari ettei täällä ole lainkaan moottoriajoneuvoja. Ainoastaan veneissä on sallittua olla moottori. Niinpä täällä liikutaankin joko jalkaisin, pyörällä taikka sitten hevoskärryillä. Me olemme toistaiseksi pitäytyneet jalkapatikassa, matkat kun on sen verran lyhyitä että hyvin jaksaa kävellä.

Hevosella pääsee

Yösukellus oli mulle ensimmäinen laatuaan ja siksi hieman jännittävä tilanne. Olihan se outoa upottautua mustaan veteen pelkän taskulampun kanssa. Todellisuudessa sukellus ei ollutkaan kovin pelottava, mutta ei kuitenkaan mun suosikki. Oli pimeätä, joten piti olla aika lähekkäin. Siitä seurasi kolareita muiden sukeltajien kanssa. Lisäksi virtaus oli kova joten paljon energiaa ja huomiota meni siihen. Liikkeellä oli kuitenkin paljon sellaisia olioita joita ei päiväsaikaan näe, mm. paljon erilaisia rapuja ja miniseepioita. Kiva kokemus joka tapauksessa.

coral banded cleaner shrimp piileskeli kiven alla

tämä rapu oli melkoinen peto, pyydysti ja söi oman lajitoverinsa

Illalla olis vielä surffirannalla dark moon bileet, mutta koska ehdittiin just ilmoittautua huomiselle aamusukellukselle niin jää valitettavasti meiltä väliin. Harmi, kun ollaan niin kovia bilehileitä (NOT!)

- J

Niinkuin Jaanakin viimeksi mainitsi, tulee päivä ihan helposti täyteen vähän vähemmälläkin ohjelmalla. Tänään se täytettiin kahdella sukelluksella. Välissä tietenkin lepo ja ruokatauko, niin kyllä siinä saa koko päivän kulumaan! On muuten kummallakin ollut vähän kurkku käheänä, mutta onneksi ei ole sukelluksia haitannut. Saatiin työkavereilta mukaan hunajaa ja se onkin maistunut aamuteen seassa hyvältä ja on saatu päivä käyntiin!

Tänään siis kaksi sukellusta, toinen Gili Trawanganin vieressä ja toinen Gili Menon. Koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, en jatka aiheesta enempää…

vasta vauva white tip reef shark

lähikuvaa korallista

kilppari

koran angelfish

meritähti

seepia

andaman sweetlips

löytyi!

-T

Surffausta ja sukellusta. Siinä tämänpäivän agenda eikä paljon muuta olisi ehtinytkään. Saatikka jaksanut tehdä. Alkaa näin matkan loppupuolella kummasti tekeminen vähentyä. Alussa tuntui että yhden päivän aikana jaksoi ja ehti tehdä vaikka mitä. Nyt jos on kaksi aktiviteettia samalla päivällä niin se on ihan tarpeeksi. Muutenkaan enää ei jaksaisi vaihtaa paikkaa niin tiheään kuin alkuun, tuntuu kivalta ajatella olevansa samassa paikassa vaikkapa viikon verran.

Tänään siis oltiin aamulla surffaamassa. Laudoissa ei ollut kovin paljon valinnan varaa, mutta löydettiin molemmille ihan ookoo laudat. Itse olin kovinkin tyytyväinen omaani, hieman Balin lautaa pienempään ja kevyempään malliin, mutta Teemu vähän harmitteli oman lautansa kelluvuutta. Ei ilmeisesti jaksanut heikossa vauhdissa enää kelluttaa.

Alkuun ainakin mua jännitti melkoisesti kun surffaaminen on täällä aika erilaista kuin Kutalla. Vesi on tosi kirkasta ja pinta matalalla, pohja hiekan sijaan kiveä ja korallia. Laudan päällä seistessä näkee selvästi mitä pinnan alla on. Ollaan kuitenkin sen verran kehitytty ettei mitään ongelmia ollut ja hyvin uskalsin minäkin ottaa aaltoja. Ehkä musta sittenkin tulee vielä jonain päivänä surffari! Sen verran raskasta takaisin melominen on, että kovin pitkää sessiota ei olisi jaksanut. Vajaa kaksi tuntia riitti hyvin.

Surffin jälkeen ehdittiin häthätää haukata lounasta (palvelu täällä ei ole mitään maailman nopeinta) ennen kuin oli aika lähteä sukeltamaan. Tällä kertaa suunnattiin saaren pohjoiskärkeen Coral Fan Gardeniin. Virta oli aika voimakas ja usein saikin jopa potkia vastaan ettei olisi mennyt liian lujaa ja että ehti jotain nähdäkin. Toisaalta oli kiva välillä vaan antautua virran vietäväksi.

kompaktia korallia (engl. compact coral)

clown triggerfish eli "marimekkokala"

Päivän bongaussaldona kalmareita, mustekala, mureena, isoja groupereita ja trevalleja sekä tietenkin se joka sukellukselle luvattu kilpikonna. Nyt päästiin ihan lähietäisyydeltä katsomaan konnaa sen ruokaillessa. On ne kyllä kivoja veijareita!

green turtle aterioimassa

giant muray eel, ei tosin kovinkaan jättiläinen tämä yksilö

Vaihdettiin tänään myös bungalowia. Ei edellisessäkään mitään vikaa ollut, mutta tämä nykyinen on kuulemma vähän hiljaisempi. Vettä ainakin tulee suihkusta paremmin, nyt sitä voi jo kutsua suihkuksi .

- J