He just smiled and gave me a vegemite sandwich

Tajusin tossa joku aika sitten et tässä legendaarisessa biisissä mainitaan vegemite! Ei mikään ihme, on kuitenkin aika aussijuttu kyseessä. Tarkalleen kohta 1:10.

Rupesin miettimään mistä Vegemite oikeestaan on tehty, tai mitä se mössö itsessään on. Maun perusteella ei nimittäin voi sanoa yhtään mitään ja ulkonäkökin muistuttaa lähinnä mämmiä tai jotain muuta syömäkelvotonta… Wikipedia kertoi seuraavaa:

Vegemite on australialainen levite, joka valmistetaan oluen valmistuksen hiivajätteistä. Sitä syödään leivänpäällisenä lähinnä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Vegemite sisältää runsaasti B-vitamiineja, glutamiinia ja lähes 8 % suolaa. Maku on suolainen, maltainen ja hiukan hapan. Ulkomuoto muistuttaa maapähkinävoita. Vegemite luetaan yhdeksi Sydneyn oopperatalon ja Ulurun vertaiseksi Australian kulttuuri-ikoniksi.

Ei siis kuulostakaan kovin herkulliselta.


En tiedä miten toi my first eroaa, ehkä se on miedompaa eikä niin suolasta. On olemassa myös muita variaatioita, esim. cheesybite, mut oon maistanu vaan tavallista.

Riippuu henkilöstä ja tottumuksista miten ja missä sitä syödään. Yleisin on varmaan paahtoleivän, voileipäkeksien yms. päällä, mut ei koskaan (meillä ainakaan) pelkästään vaan aina joko voin, sulatejuuston tai vastaavan kanssa. On aika tujua tavaraa ilman mitään.

Suurin virhe jonka voit tehdä, on laittaa liikaa. Niin kävi mulle ja sen jälkeen ei oo hirveesti himottanu kyseinen valmiste. Ajattelin testata paahtoleivällä eikä ollu kukaan varottamassa ni ronskisti mätin kunnon kerroksen ja hyhhhyhhhyh. Sitä pitää siis laitta _todella_ vähän ja varovasti. Aattelin et oisin tän postauksen yhteydessä maistanu taas mut ei yksinkertasesti tee yhtään mieli. Oon jo vähän oppinu, enkä enää sanois että se on pahaa. Ei se kyllä hyvääkään oo. Enkä halua missään nimessä luoda ennakkoluuloja, maista ihmeessä jos osuu kohalle mutta muista sääntö numero 1: EI LIIKAA.

Simonista vegemite on parasta mitä voi olla hangoveraamuina ja mun kampaaja sano et pystyy vetelee sitä lusikalla suoraan purkista. En voi käsittää. Ehkä se tosiaan on vähän ku mämmi suomalaisille, en tosin voi käsittää sitäkään.

3 kommenttia

Weekend trip

Suunniteltiin yks ilta Maddien kanssa reissuja tuleville viikonlopuille, se on aina paljon hauskempi lähtee pois kaupungista ja kattoo uusia maisemia jos on useempi päivä vapaata. Toki täälläkin on vaikka mitä tekemistä mut shoppailemaan, leffaan yms ehtii viikolla ja downunder bar on nähty jo tarpeeks monta kertaa.

Suunnaksi määräytyi tällä kertaa Gold coast ja Coolangatta beach (en ikinä osaa kirjottaa tota coolangattaa oikein, piti korjata 5 kertaa ennen ku osu) ja seuraan liittyi myös Vita. Paikka sijaitsee Surfers Paradisesta “alaspäin”, eli edemmäs Gold coastia ja on vähän kauempana Brisbanesta. I loved it! Palm beach, Currumbin ja muut lähialueet oli paljon viihtysämpiä ku Surfers, tai riippuu mitä etsii mut näin rentoutumisviikonlopulle oli täydellinen vaihtoehto olla pois bile-, liikenne- ja ihmishulinoista.
Matka alkoi lauantaiaamuna Brisbanesta junalla ja seikkailtiin muutaman välipysähdyksen ja bussinvaihdon avulla perille. Yövyttiin YHA backpackers hostellissa joka oli ihan okei sen hintaseks, muistaakseni $30/yö. Jätettiin kamat majapaikkaan ja lähettiin pyörähtää yhessä Gold coastin isoimmista ostoskeskuksista, Pacific Fairissa. Jotain ihmeellistä tapahtu, mä en ostanu mitään. Siis en MITÄÄN! Ruokaa siis tietysti mut ihan hyvä et kerran edes rahat säästy, koska sen jälkeen onki sit löytyny kaikkea kivaa vaatetta yms vähän liikaakin.


KISS & RIDE

Mun rakkaille aurinkolaseille tapahtu jotain mystistä junassa, kukaan ei koskenukaan niihin ja yhtäkkiä oli molemmat sangat irti :(

 

Illaks tultiin takas hostellille. Meille sattu hyvä tuuri ja siellä järjestettiin iso bbq -ilta lauantaina. Maksettiin $5 ja saatiin syödä ja juoda ittemme täyteen. Oli myös kiva hengailla, jutella ja kuunnella muun porukan matkakertomuksia. Biitsi oli tien toisella puolella ja hilpastiin sit sinne vielä pimeellä jutskailemaan ja leikkimään kameralla. Oli hauskaa! Olin vähän köhänen ni siks mulla oli pitkähihanen paita vaikka kylmä ei siis todellakaan ollu.

Porukkaa

Iltaeväät

Ööö...?

 

Sunnuntaina surffaamaan. Maddie oli ostanu diilin jolla saatiin normaalisti 35 dollarin tunti hintaan $15. Mulle ja Vitalle tää oli toinen kerta ja Maddielle ensimmäinen. Musta tuntu etten hirveesti oppinu mitään uutta ja lähinnä surffailinkin itekseni ja koitin löytää vapaata väylää sieltä ihmisten joukosta. Oltiin sellasessa pienessä “poukamassa” ja siellä oli porukkaa ku Hartolan markkinoilla ni välillä oli katottava tarkasti ettei jyrää niitä juniorisurffareita. Tietenkään nyt ei ollu kukaan kameran kanssa kuvaamassa meitä mutta uskokaa tai älkää pysyin pystyssä joka kerta ja opin kunnolla ohjailemaan sitä lautaa. Se kun ei käänny niinku lumilauta vaikka kuinka yrittää. Meni siis paremmin ku hyvin ja nautin täysillä koko ajasta. Oisin voinu vuokrata laudan koko loppupäiväks mut päätettiin jättää seuraavaan kertaan, Maddie satutti polvensa ni tyydyttiin uimiseen ja auringonottoon.

Burleigh Heads taustalla

Vita löys palan korallia

 

Raahauduttiin paahtavassa helteessä bussipysäkille ja luultiin ettei selvitä siitä matkasta. Oli NIIIIN kuuma, Vitan iPhonen lämpömittari näytti +42, en sit tiedä kuinka paikkaansa se piti mutta vähintään noin kuumalta tuntu. Suihkun kautta kamat kasaan, syömään ja kotia kohti. Vedessä telmiminen ja helle vei energiat ja oltiin kaikki kolme aika väsynyttä tyttöä junassa. Mahtava viikonloppu ja seuraavaksi olikin sit suuntana Byron Bay.

Kirjoita kommentti

Elossa ollaan!

Tässä on hujahtanu melkein kolme kuukautta ja aika kuolleelta kieltämättä vaikuttaa koko blogi, HUPS. Siitä huolimatta täällä ei olla kuolleita, päinvastoin! Niin paljon tekemistä, menemistä, töitä ja harrastuksia et en oo vaan yksinkertasesti ehtiny saanu aikaseks päivitellä yhtään mitään. Muistan ku suunnittelin et kerron miten vietettiin uutta vuotta tyttöjen kanssa Gold coastilla, nukuttiin autossa, ensimmäisestä surffitunnista, Brisbanesta, mun ihanasta kotikaupugista mutta kuinkas kävikään. Nyt varsinki ku kuvia on tuhansia ja reissuja kertyny vaikka millä mitalla, on vielä vaikeempi lähtee purkaa koko nippua. Lupaan ottaa itteeni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä tän suhteen. Tykkään kyllä kirjotella sit kun pääsen vauhtiin, alottaminen vaan meinaa tuottaa vaikeuksia. Helposti saa sen pari tuntia kulutettua koneella istumiseen mut vois siinä sivussa koittaa avata rantapallon ja heittää tänne päivän, tai edes viikon kuulumiset. Ei se vaadi sen enempää, tiedetään…

Okei, löpinät sikseen ja asiaan. Koitan päättää mistä alotan ja pian saatte kuvia ja tarinaa mm. Gold coastista, Byron Baysta, Japanista, Brisbanesta ja ihan yleistä höpötystä miten täällä menee. Se on luvattu nyt, eli en voi perääntyä.

Laters!

Me and Madelon surfing in Byron

Kirjoita kommentti

Brisbane’s Alma park zoo

Päivä ei oo tarkassa muistissa mut 29.12 on vahva veikkaus. Simon, mä ja pojat pakkauduttiin autoon ja suuntana oli puolen tunnin ajomatkan päässä oleva Alma park zoo. Iso eläinpuisto, joka on rakennettu keskelle ei mitään. Eläimillä näytti olevan tosi hyvät ja luonnonmukaiset oltavat, tuntu itestäki ihan ku ois seikkaillu keskellä viidakkoa. Siellä oli kaikki perus australialaiset eläimet (paitsi vompatti, tai en ainakaan löytäny nyyh!) ja paljon kaikkia muita ympäri maailmaa.

KOALAT! Toiset oli aika uneliaita ku oli kuuma päivä (tai vissiin ne on aina) mut aika sulosia möhkäleitä silti!

Mää, Oliver ja jättipuu

Riikinkukko! Noi oli ihan hirveitä, niitä oli niin paljon ja ku syötiin lounasta sellasella piknik alueella ni tuli melkein kädestä nokkimaan leipää!

Baby croc

Noitakin väsytti

Toikin oli ihan uskomatonta miten noi kengut vaan huilaili vaikka lapset repi korvista ja hyppi niiden päällä..

Siellä on vauva!!

Bambeja =)

Tää toveri ei ollu niitä mun lempieläimiä

White wallaby

 

Tässä nyt kuvia pienestä osasta eläimiä. Näiden lisäks nähtiin mm. kameleita, laamoja, marsuja, tipuja, varmaan 50 erilaista lintu- ja papukaijalajia, hirveesti erilaisia apinoita, kilpikonnia, vesipuhveli, erilaisia karhuja, käärmeitä, liskoja, lepakoita, emuja yms… Haluaisin kovasti matkustaa johonkin maaseudulle ja nähdä noita eläimiä luonnossa. Kaupungin keskustassa ei kumminkaan hirveesti kenguruita tai emuja tuu vastaan. Torstai-iltana käytiin vielä Hennan kanssa pitkällä kävelyllä ja nähtiin opossumeita muutama ja sammakoita. En nyt muista sen jättisammakon nimeä mut on aika karmeen kokosia!

Mulle ei myöskään selvinny vielä et mikä on wallabyn (mikä se on suomeks?) ja kengurun ero. Kengurut on söpömpiä ja isompia, wallabyt näyttää enemmän rotilta tai joltain jyrsijöiltä eikä oo läheskään niin kivoja! Tuolla oli yks hullu wallaby joka hyökkäs kimppuun. Sieltä saa ostaa ruokaa ja ihmiset voi vapaasti ruokkia niitä koko päivän ni sit se aatteli et meilläkin on antaa jotain syömistä ja rupes hyppii silmille!

Oli oikein kiva päivä, näin elämäni ensimmäistä kertaa monia uusia eläimiä! Kun mentiin takas autolle, meidän vieressä käveli porukka japanilaisia ja Harry sano mulle et “Anna, onks toi sun perhe?” Olin vähän et ai mitä, ööö ei ja et miks ni se vaan sano et “aattelin vaan ku ne puhuu outoa kieltä.”

Loppuun vielä päivän turistiosuus. Valitettavasti ei oo skanneria ni tää on vaan otettu kameralla kuva kuvasta!

 

4 kommenttia

Kuulumisia

Aika menee liian nopeesti! Niin paljon on menoa ja tekemistä ettei meinaa olla aikaa ees kirjotella tapahtumia ylös! Tosin en mä tänne koneelle istumaan tai sohvalla löhöilemään tullu.. Tammikuun toinen oli päivä, jolloin olin ollu tasan kuukauden Australiassa. Tuntuu hassulta miten kaikki asiat mitä oon nähny ja kokenu voi mahtua yhteen kuukauteen, toisaalta taas kuukausi on menny hirveetä vauhtia. Onneks on vielä useempi edessä ku takana!

Joulukuun 23. päivä järjestettiin isolla porukalla au pairien joulubileet. Alkuperäset suunnitelmat meni vähän mönkään sateen takia mut ilta oli kumminki oikein onnistunu! Meitä oli niin paljon, et kaikkien kanssa oli mahdoton tutustua ja osa, jotka tunsi toisensa ennestään hengaili pienissä omissa porukoissa ja puhu pelkästään saksaa. Niitä saksalaisia kyllä on joka toinen, osa on huipputyyppejä mut osa taas vaikuttaa siltä, ettei niitä kiinnosta tutustua muihin ku saksalaisiin. Olin tavannu ihmisiä ja saanu kavereita jo ennen joulubileitä mut toi oli ensimmäinen ISO au pair -tapaaminen. Ja tietysti tutustuttiin muihinkin ihmisiin, Downunder bar jossa suurin osa illasta vietettiin on backpackers hostellin alapuolella, ja tuli kyllä monenlaista matkaajaa vastaan.

Ennen joulua ehdin myös leipomaan korvapuusteja! Oli vähän arpomista joidenkin ainesten kohdalla ja mittojakaan en osannu muuttaa, esim. kuinka monta desilitraa on 1 cup. Koko operaatio kesti varmaan 4 tuntia! Taikina kuitenki nous yllättävän hyvin, eikä pullista tullu sellasia 500g painavia kiviä niinkun joskus on käyny.

Tää oli se syyllinen miks kanelia ei ollu tarpeeks, ois pitäny vaan sörssätä ite!

Kotona lisään aina pullataikinaan kaksinkertasen määrän kaardemummaa mut en uskaltanu nyt tehä samaa. En tiiä johtuko siitä, vai siitä et kanelia oli liian vähän mut mun mielestä ne ois kaivannu lisää makua. Ihan ok ne kuitenkin oli ja hyvin näytti kuitenki maistuvan, eikä kukaan sanonu suoraan et ois ollu ihan kamalia. Pahin kommentti oli ehkä et ”hmmm ei paha mut ….. erilainen”. Ja maistajia oli monta ku vein sit osan pullista sinne meidän joulupäivälounaalle.

Väsyny kokki ja sumunen keittiö. Tai sit vaan kameran linssi.

Mitäköhän leipoisin seuraavaks? Jotain suomalaista ja hyvää, ja ei mitään vaikeeta vaan sellasta joka multakin onnistuu!

Kirjoita kommentti