• Matkatarjoukset:
Valikko

Kun hermoa kiristää

Istun saunamökin portailla ja katselen pienelle järvelle. Kuikka huutaa. Saunan pesässä puut poksuvat. Tämän hellejakson viimeinen ilta, sanoo säätiedotus. Huomenna hytistään alle kymmenessä asteessa. Juuri, kun viimeinkin sain baarin terassin kukkalaatikot maalattua, mullat ruukkuihin ja tänään näin ensimmäiset pienet taimet. Mutta ihan ei pitäisi yöt pakkasen puolelle mennä, joten kai ne hengissä kestävät.

Kävin tänään hermoratahieronnassa. Otan taas uuden hoitojakson ja nyt ymmärrän, miksi silloin pari vuotta sitten, heti amebakuurin jälkeen, menin hermoratahierontaan. Pari viikkoa sitten selästäni muljahti jotain paikoiltaan niin kuin silloinkin. Nyt ei onneksi yhtä pahasti ja apukin löytyi läheltä ja pian. En joutunut petiin, vaan pystyin kävelemään ja vääntäytymään autoon ja fysioterapeutille. Sain suosituksen Jorma Pulkkiselle Heinolaan ja hän onkin tosi pätevä.

Siinä, kun hän jutteli sympaticus-hermosta ja miten sympaattisen hermoston jatkuva aktivoituminen aiheuttaa väsymystä, korkeaa pulssia ja tihentynyttä virtsaamistarvetta, aloin muistella aikaa amebantappokuurilla ja heti sen jälkeen. Miten kaikki paikat olivat aivan jumissa ja selkäni meni, miten ihan rauhassakin paikallaan maaten sydän hakkasi niin että se tuntui tulevan rinnasta läpi ja miten en saanut nukuttua, kun tunnin, parin välein piti juosta vessassa. Nyt olen koko talven taistellut hiivaa vastaan ja saanut sitä kuolemaan. Olen kokenut siitä aika rankkojakin die off –oireita ja väsymykseni on ollut kroonista. Huolimatta talven ahkerasta sekä tavallisesta että IR-saunomisesta, avantouinnista, venyttelyistä, rauhallisesta joogasta ja grid-rullailusta kroppani on ollut kireä kuin viulunkieli. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että en toipunut viime kesän rasituksesta lainkaan.

Nämä saivat minut pohtimaan hermoston ja suoliston välistä vuorovaikutusta. Sen tiedän ja se tiedetään yleisesti, että autonomisen hermoston parasympaattisen eli ns. lepopuolen ollessa vallitseva se stimuloi ja säätelee ruoansulatuselimistön toimintaa. Sen aktiivisuus laskee, kun sympaattinen hermosto ottaa vallan, kuten käy, kun ollaan aktiivisia ja pitää toimia. Stressissä sympaattisen hermoston osuus on jatkuvasti ylikorostettuna ja siitä johtuen pitkäaikainen stressi aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä ja vatsavaivoja, kuten esimerkiksi vatsahaavan. Tämä on tuttua juttua. Niin kuin myös se, että stressaantuneena ihminen ei hengitä kunnolla syvää palleahengitystä, vaan pinnallisesti keuhkojen yläosalla.

Mutta entäpä toisin päin, suoliston vaikutus hermostoon? Kun amebaa, muita loisia tai hiivaa äkillisesti kuolee suuressa määrin, vapautuu siitä elimistöön läjäpäin haitallisia aineita. Mutta niitä vapautuu jossain määrin koko ajan näiden eliöiden aineenvaihdunnasta. Kun ruokamassaa suolistossa hajottavat maitohappobakteereiden sijaan hiivat ja ruoka hajoamisen sijaan mätänee, syntyy mm. asetaldehydiä ja ammoniakkia. Ammoniakki tiedetään hermomyrkyksi.

Eli teoriani on, että suolistossa syntyy mätänemisessä ja hiivakäymisessä aineita, jotka stimuloivat sympaattista hermostoa parasympaattisen kustannuksella. Kun parasympaattinen hermosto ei pääse aktivoitumaan, ruoansulatuselimistön toiminta heikkenee ja hiivojen kannalta olosuhteet entisestään paranevat. Hengitys pinnallistuu ja hapensaanti heikkenee ja siitäkin hiivat tykkäävät. Maitohappobakteerit ja solujen energiantuotanto taas eivät. Väsymys kroonistuu ja ollaan kierteessä, joka ruokkii itse itseään ja joka alkaa ajan myötä vaikuttaa maksaan, haimaan, verensokerin säätelyyn, kilpirauhaseen ja ties mihin. Kaikkeen. Myös mieleen ja tunteisiin.

Tähän kierteeseen on useampia sisäänkäyntejä: stressi ja jatkuva henkinen pingottaminen, pitkäaikainen rankka fyysinen rasitus ilman tarvittavia lepojaksoja, liian raskas ja vaikeasti sulava ruokavalio ja toistuva ylensyönti, maksan ylenmääräinen kuormittaminen sellaisilla aineilla, jotka eivät ole elimistölle ravintoa vaan pelkkää jätettä, elimistön vähähappisuus eli liikunnan ja raittiissa ilmassa olemisen puute ja vatsan bakteerikannan tuhoutuminen esim. antibioottien tai loisten takia. Ainakin. Muitakin tapoja voi vielä olla. Ehkä myös nykyruoan steriiliys osaltaan vaikuttaa: hapatettujen kasvisten ja juureen leivotun leivän osuus ruokavaliossamme on vähäinen, mutta hiivalla leivottua ja paljon sokeria sisältäviä syömisiä ja juomisia kulutetaan paljon.

Olen vetänyt itseni burn outiin stressaamalla, joten osaan erottaa nykyisen tilani ihan ajattelemalla ja turhia huolehtimalla aiheutetusta. Vaikka tämä rankkaa onkin ja tunnen toisinaan olevani hajoamispisteen partaalla, en ajatuksissani juurikaan vatvo ja tuskaile. Tämä kehon kireys ei ole korvien välistä generoitua.

Vatsan puolelta olen yrittänyt tätä kierrettä katkaista happilisällä, emäslisällä (satunnaisesti ruokasoodaa tai Alkala’N’:ia), ruokavaliolla, maitohappobakteereilla ja suolihuuhteluilla, joilla saan poistettua enimmät myrkyt suolistosta ja joka onkin paitsi hävittänyt kaikki krapulaoireet niin myös puhdistanut paksusuolta. Nyt käyn tähän asiaan kiinni myös hermoston puolelta. Fysioterapeutin tekemä selänkäsittely jo rentoutti paljon ja poisti kireyksiä ihan jalkoja myöten ja uupumukseni vaihtui lamaavasta jatkuvasti käsijarru päällä ajamisesta ihan rehelliseen väsymykseen ja unen tarpeeseen ja olenkin nukkunut sen jälkeen sikeämmin, pidempään ja ilman, että on tarvinnut yöllä herätä vessaan. Siunattu selän muljahtaminen. Ilman sitä en olisi hoksannut lähteä hoitamaan itseäni tätä kautta.

Pärjään siis kohtuullisen hyvin. Silti vieläkin hirvittää, että miten tulen jaksamaan tämän kesän baarityöt. Lasken kuukausia; ensimmäinen viidestä on nyt pulkassa – se kaikkein helpoin. Nyt alkava on hieman rankempi, seuraavat kaksi todella rankkaa työputkea ja kun niistä on selvitty, niin sitten vauhti hiljenee ja loppu häämöttää ja eiköhän sen jaksa vielä läpi raahustaa. Samalla kuitenkin elättelen toivoa jopa hissuksiin tapahtuvasta toipumisen ihmeestä.

Hiivasyndroomasta

Linkki

Vaikka olenkin tiennyt, että minulla on elimistössäni hiivaa enemmän kuin pitäisi, niin vasta hiljan oivalsin sen olevan tällä hetkellä se pääasiallinen ongelmani, joka estää minua toipumasta. Tähän asti olen pitänyt itseäni pääosin amebainfektiosta toipilaana, jolla on lisäksi hiivaa. Mutta olenkin hiivapotilas, jolla on lisäksi jo ennestään ameban rasittama elimistö. Hiivan dominoima suolistobakteerikanta erittää aineenvaihdunnastaan sellaiset määrät myrkkyjä, että niiden käsittely elimistössä tällä amebansyömällä maksalla jo yksistään riittää selittämään uupumukseni, päänsärkyni ja ruoansulatukseen ja ruoka-aineisiin liittyvät ongelmani.

Olen viime viikot tutustunut aiheeseen ja ilokseni huomannut lähteneeni jo syksystä tekemään ihan oikeita asioita tilanteen korjaamiseksi. Nyt kun tiedän, minkä kanssa olen tekemisissä, tiedän myös paremmin, että mitä on tehtävä. Osaan suojata maksaani paremmin hiivan aikaansaamilta myrkyiltä kuten alkoholilta, aldehydeiltä ja ammoniakilta. Osaan järjestelmällisemmin sekä käydä hiivan kimppuun ja pitää sen määrää kurissa että lisätä suolistooni maitohappobakteereita ja parantaa niiden elinedellytyksiä siellä.

Se, että tajusin viimein jättää viljellyn kalan kokonaan pois, on parantanut suolistoani huomattavasti ja kestän nyt paremmin erilaisia yrttituotteita ja ruoka-aineita, joilla voin torjua hiivaa, tukea maksani toimintaa ja vahvistaa immuunipuolustustani. Ne valitsen paitsi tietojeni, myös pitkälti mielitekojeni mukaan. Ilahduin huomatessani miten minun teki mieleni karvaita makuja. Karvasyrtithän tukevat maksan toimintaa ja ilmeisestikin oli nyt niiden aika. Ihan niin tavalliset ainekset kuin voikukanjuuri ja latva-artisokka auttoivat tuohon mielitekoon. Nyt olen huomannut himoitsevani kanelia ja vihreää salaattia. Raa’at kasvikset olivat pitkään puistatuslistallani, mutta nyt on hiljalleen alkanut tehdä mieli niitä ja salaatin lisäksi menee persiljaa ja runsaasti raakaa valkosipulia, joka on hyvä apu haitallisia mikrobeja vastaan ja jota vatsani ei vielä jokin aika sitten edes kestänyt.

Hiivaa vastaan taistelu on pitkällinen prosessi eikä siihen ole olemassa mitään pikapillereitä. Olen ollut todella väsynyt tänä aikana, sillä hiivojen kuollessa syntyy suuret määrät haitallisia yhdisteitä, jotka rasittavat elimistöä. Hyvinä päivinä olen liikkunut, ulkoillut ja harrastanut kevyttä, kehoa avaavaa ja huoltavaa liikuntaa. Happi ja sen kulkeutuminen kaikkialle elimistöön on tässä ihan olennaisen tärkeää. Huonoina päivinä olen sitten vain nukkunut.

Laitan tähän linkit kahteen mielestäni hyvään aihetta käsittelevään artikkeliin. Tässä ensimmäisessä on selitetty hiivasyndrooma pääpiirteittäin ja sen hoitovaiheet selkeästi ja mahdollisimman lyhyesti.
http://www.wellnesswatchersmd.com/feature_articles/cure_candidiasis.php

Tämä toinen on jonkin verran pidempi ja raskaslukuisempi, mutta tässä on selitetty hyvin yksityiskohtaisesti, miten pitkään jatkunut hiivasyndrooma sekoittaa hormonitasapainoja, erityisesti naishormonit sekä kilpirauhasen toiminnan. Itse en usko ihmiskehon ilman syytä menevän sekaisin vaihdevuosista tai että kilpirauhaseen tulee vajaa- tai liikatoiminta tuosta vain, vaan että jokinhan nekin aiheuttaa.
http://www.yeastinfection.org/understanding-how-and-why-you-need-to-eliminate-that-candida-yeast-infection/

Siis vielä on matkaa terveyteen ja pirteyteen ja aikaa baarin avaamisen ja kesän työrykäyksen alkuun enää kuukausi. Aika on mennyt aivan pelottavan nopeasti ja edessä oleva urakka hirvittää. Odotan ensimmäistä flunssaani ja kuumeilua kuin kuuta nousevaa. Se olisi merkki immuunipuolustuksen elpymisestä ja siitä, että keho alkaisi antaa pöpöille kyytiä. Toivottavasti sitä ehtii tulla ennen kuin on aika aloittaa työt ja pakko jaksaa taas.

Entsyymejä ja ruoansulatusbakteereita

Hapen ohella toinen osa kampanjassani hiivainfektiota vastaan ovat suoliston ns. hyvät bakteerit. Näitäkin kokeilin jo vuosi sitten ja viime syksynä uudelleen todetakseni taas saman, että eivät käy minulle. Eivät käyneet kapseleina eivätkä hapankaalina. Menin molemmista aivan pökkyrään ja sain ne tyypilliset oireet, joita olen alkanut kutsumaan proteiinioireiksi: niskan lihasten jumittuminen ja siitä ylöspäin nouseva ja lopulta migreeniksi yltyvä päänsärky, lamauttava uupumus, aivosumu, polttava särky hartioissa ja käsivarsissa, hikoilu ja turvotus, varsinkin silmissä ja silmänalusissa. Vasta tämän syksyn aikana opin, että noiden bakteerien kasvatuksessa viljelysalustana käytetään mm. maitotuotteita tai soijaa ja näitä jäämiä sitten on maitohappobakteerivalmisteissa. Reaktioni bakteerivalmisteisiin sai selityksen.

Jätin sitten kaikki kaupalliset valmisteet, sillä oletettavasti noita kasvatettuja bakteereita maitoproteiinijäämineen oli käytetty myös bakteereja sisältäviin elintarvikkeisiin ja aloin itse leipoa juurella gluteenitonta leipää ja aina leipoessani särvin myös taikinaa ja taikinalientä saadakseni varmasti eläviä bakteereita. Alkuun leivän syönti eli lisääntynyt hiilihydraattien käyttö ei tehnyt hyvää, sillä se ruokki hiivaa ja söin leipää vain vähän silloin tällöin. Korvieni takana oleva hiivaihottuma toimi hyvänä mittarina hiilihydraattien määrälle: ihottuman visvaisuus lisääntyi aina, kun hiivat saivat tarpeeksi herkkuja.

Huomasin, että pikkuhiljaa vatsassani alkoi tapahtua. Entisen kuolemanhiljaisuuden sijaan sieltä alkoi kuulua pulputusta ja möyrinää ja ihan suomeksi sanottuna rupesi pierettämään. Mutta en kuitenkaan puhuisi varsinaisesti ilmavaivoista, sillä niistä ei ollut vaivaksi asti. Ei turvotusta, ei kipua eikä sanottavammin hajuakaan. Varsinkaan ei mätänemisen hajua. Nyttemmin ne ovat asettuneet jo paljon alkuajoista ja vuosia kestänyt vatsanahkaa kiristävä pahin pömpötys on poissa. Mistään pyykkilaudasta ei kuitenkaan voida puhua, vaan jonkinmoinen puolipallo tuossa vielä on.

Tunsin, että jotakin on ruoansulatuksessani muuttunut ja sen seurauksena aloin joulun tienoilla kokeilla maitotuotteita. Oireita ei tullutkaan seuraavana päivänä, ei sitäkään seuraavana eikä vielä sittenkään. Kokeilin varovasti myös poronlihakeittoa, eikä tullut siitäkään. Ei niitä tyypillisiä kuin tähän asti, mutta jotain kuitenkin, joka pakotti minut nyt näin kuukauden kokeilun jälkeen jättämään nämä taas pois ja palaamaan suurin piirtein samalle ruokavaliolle kuin tähänkin asti. Väsyin nimittäin lopulta niin, että en jaksanut enää paljoa muuta kuin istua nököttää nojatuolissani ja into tehdä mitään hävisi. Sängystä ylös pääseminen aamuisin venyi jo tunnin kestäväksi projektiksi. Sain myös jonkin verran sitä polttavaa särkyä hartioihini, hiusten lähtö lisääntyi selvästi ja aloin hikoilla runsaasti öisin. Heräilin aamuöisin aivan litimärkänä hiestä. Tämä hikoilu on oire, jota luulen monella virheellisesti hoidettavan PMS-oireena ja sitten elimistöä sekoitetaan vielä lisää hormonivalmisteilla. Totesin, että nämä proteiinipitoiset ruoka-aineet eivät edelleenkään tee hyvää elimistölleni. Jätin ne pois ja nukun taas yöni hyvin ja hikoilematta ja oloni on selkeästi pirteämpi ja iloisempi. Gluteenipitoisia viljoja en edes halunnut kokeilla, sillä niistä olen aina saanut ärhäkimmät oireet, varsinkin vehnästä.

Olen syönyt jonkin aikaa entsyymivalmisteita aterioiden yhteydessä ja en tiedä, että onko niiden ansiota, että reaktioni noihin ruoka-aineisiin on lieventynyt noin paljon vai onko tosiaan jokin muuttunut. Joka tapauksessa ne eivät vielä riittäneet siihen, että voisin syödä mitä tahansa. Opin hiljattain, että noita ruoansulatusentsyymejä valmistetaan bakteerien avulla. Bakteerit tuottava entsyymit, jotka siitä bakteerimassasta sitten eristetään. Mikä osa onkaan siis näillä ns. hyvillä bakteereilla siihen, että syömämme ruoka-aineet pilkkoutuvat suolistossa kunnolla? Epäilen, että niiden osuus toimivassa ruoansulatuksessa on suurempi kuin vielä tänä päivänä tarkkaan tiedetään ja että ne eivät ole ainoastaan tarpeellisia, vaan välttämättömiä ja että ihmisen elimistön itsensä valmistamat entsyymit eivät yksinään riitä. Tosin kaikkienkaan entsyymien pelkkä läsnäolo ei vielä riitä, sillä entsyymit ovat hyvin olosuhdeherkkiä. Toimiakseen ne tarvitsevat mm. juuri oikean pH:n eli ympäristön happamuuden/emäksisyyden. Minulla ei ole riittävästi vatsahappoja, sen tiedän. Tiedän sen siitä, että olen aiemmin oksennellut paljon ja pitkään aikaan se ei maistunut ollenkaan hapoille. Nyt happoja on vähän, mutta en usko niitä olevan niin paljoa kuin ihmisen vatsassa kuuluisi olla. Sillä jos olisi, eivät limakalvoni kestäisi sitä, kun eivät kestä yhtään marjojakaan. Uskon, että elimistö itse säätelee tuon ja tarkoituksella ei eritä enempää kuin minkä vatsa kestää. Gastroskopiassa nimittäin vatsani limakalvon solut todettiin normaaleiksi ja että haponerityskykyni pitäisi olla normaali. Sitä en sitten tiedä, että mistä tämä herkkyys johtuu ja miten sitä korjataan. Intuitioni sanoo sen kuitenkin liittyvän jotenkin maksaan ja sen kuormittumiseen kuona-aineista.

Seuraavaksi minulle onkin näistä entsyymeistä ja bakteereista herännyt kysymys, että kuinka paljon ruoka-aineallergioista mahtaakaan johtua suoliston bakteerikannan epätasapainosta. Tuottaako – yksinkertaistetusti ilmaistuna – yksi bakteerilaji yhtä entsyymiä ja toinen toista ja jos yksi laji puuttuu suolistosta kokonaan, niin sen seurauksena jokin tietty proteiini, sokeri, tms ei enää pilkkoudu tai imeydy ja elimistö reagoi siihen oireilla? Vatsaongelmat ja allergiat ovat niin yleisiä ja koko ajan lisääntymään päin ja kun miettii tätä meidän länsimaista nykyruokavaliota, niin ei se juurikaan vatsabakteerien hyvinvointia lisää. Ruoka on steriiliä, pastöroitua ja suojakaasuihin pakattua ja jos siinä vielä jotain elävää sattuisi olemaan jäljellä, tapetaan se kotona mikrossa. Leivät leivotaan hiivalla, juureen leivottua leipää ei taida edes kaikista kaupoista saada. Harva syö hapankaalia tai muita hapatettuja kasviksia. Hyväolo- ja muut vatsajogurtit ovat tehneet suoranaisen ryntäyksen markkinoille, mutta sikäli kuin minä olen ymmärtänyt, ei niihin lisätyistä vatsabakteereista ole muutama päivä valmistuksen jälkeen enää montaakaan hengissä.

Itse uskon tässä suolistobakteeriasian korjaamisessa enemmän eläviä bakteereja sisältäviin elintarvikkeisiin kuin kapseleihin, joiden en tunne itselleni vieläkään oikein sopivan. Hapankaalia en ole sitten noin vuoden takaisen pökkyröitymiseni edes kokeillut, mutta kaalia en taida oikein kestää ylipäätään, sillä se ei sovi henkilöille, joilla on sapessa jotakin häikkää. Olen etsinyt kaupoista maitohappokäymisellä valmistettuja muita kasviksia, mutta en ole löytänyt. Vasta hiljattain löysin venäläisiä suolakurkkuja, jotka on valmistettu maitohappokäymisellä ja joissa ei ole sokeria eikä etikkaa. Ne ovat nyt uutena tulokkaana ruokavaliossani ja juon jopa osan niiden liemestä.

Maitohappokäymisellä valmistettu kurkku, joka ei sisällä etikkaa tai sokeria. Saatavana ainakin Prismoista. Purkki maksaa alle 3€.

Ainakin jouluna vielä sain kuivatuista luumuista ihan kunnon krapulan enkä ole sen jälkeen mitään sokerista syönyt. Ehkä hiivat kuitenkin ovat jonkin verran joutuneet väistymään paluutaan tekevien maitohappobakteerien tieltä, sillä tunnen kestäväni hiilihydraatteja aiempaa paremmin ja syön nyt enemmän leipomaani leipää. Juureen leivottu leipä kestää ainakin viikon homehtumatta, ehkä pidempäänkin, mutta tulee aina syödyksi viimeistään silloin. Säilytän joko hedelmäpussissa jääkaapissa tai liinaan käärittynä huoneenlämmössä. Juureen tehdyn leivän vatsahyödyt pääsevätkin oikeuksiinsa vasta muutaman päivän vanhassa leivässä, sillä paistamisen aikana bakteereita kuolee ja hengissä selvinneet jatkavat lisääntymistään sitten pikkuhiljaa. Olen myös alkanut juuren siementä käyttäen hapattaa kauraa ja sekoitan aamuiseen tattaripuurooni osan hapatettua kauraa ja käyn tuolla kaurakupilla myös muutaman kerran päivän mittaan pistämässä suuhuni lusikallisen, pari. Kovin happamaksi en viljelmääni päästä, jottei se alkaisi ärsyttämään vatsaani.

Niille kenelle maitotuotteet sopivat, on kefiiri hyvä vatsabakteerien lähde. Kefiiri valmistetaan maitosienen avulla. Valio tekee kefiiriä Baltian markkinoille ja Suomessa myytävä Gefilus-purkki näyttää samalta. En tiedä, onko kyseessä sama tavara vaikka suomalaisen purkin kyljessä ei mainitakaan sanaa kefiiri. Pitäisikin oikeastaan selvittää asia itselleni. Mutta ainakin Prismat myyvät saksalaista luomukefiiriä.

Uskon nyt lujasti tähän reseptiini vatsani toiminnan palauttamisessa. Bakteerikannan korjaamisen ohessa se toinen ihan ehdottoman tärkeä asia on hoidon aikainen ruokavalio. Kaikki, mikä ärsyttää suolistoa tai rasittaa elimistöä, on saatava pois. Suolisto ei voi parantua jos sinne koko ajan työnnetään jotain, mikä sitä ärsyttää. Elimistöllä on paremmin voimaa ja itsellä henkisesti suunnattoman paljon parempi olla ja jonkinlainen elämänlaatukin tässä ohessa mahdollinen, kun ei sopimattomista ruoka-aineista johtuva uupumus ja kivut ja säryt paina päälle. Toisaalta pitää kuitenkin huolehtia siitä, että saa kaikkea, mitä elimistö tarvitsee. Ei se loppujen lopuksi sen monimutkaisempaa ole. Mutta mitään parantavaa pilleriä tähän ei olemassa ja siksi lääkärit ruukaavat sanoa, että ärtynyttä suolta ei voi parantaa. Totta kai voi. Mutta kukaan lääkäri ei voi sitä toiselle tehdä, vaan se työ täytyy tehdä ihan itse.

Hiiva, mädättäjäbakteerit ja happi

Pitkin syksyä olen yrittänyt saada suolistoni bakteeritasapainoa korjattua. Hiivaongelma minulla on ollut rajuna jo pitkään. Hiivan takia joudun välttämään sokereita, sillä ne käyttävät sokerin alkoholiksi ja kun maksani ei ole ihan kunnossa, saan pienestäkin määrästä ihan kunnon krapulan. Vaikka maksassa ei olisikaan vikaa, niin jos elimistössä on hiivaa – kuten ihan terveelläkin ihmisellä on, sillä hiivat kuuluvat osana elimistön normaaliflooraan – tekevät hiivat sokereista alkoholia ja varsinkin hiivasyndroomasta kärsivälle sokerinsyönti väsyttää raskaasti ja on kuin tissuttelisi alkoholia päivittäin. Eli sokerihumala on ihan todellinen termi: sokerista voi tulla humalaan, kun sitä tarpeeksi syö.

Hiiva on näkynyt minulla paitsi sokerinkestämättömyytenä, niin ulkoisesti korvien takana visvaisena ja karstaantuvana ihottumana. Jos oikein tiukasti välttelin paitsi sokeria, niin myös kaikkea tärkkelystäkin, pysyi ihottuma kurissa, mutta märkiintyi selvästi yhdestä perunastakin. Ihottuma näkyi viihtyvän hapettomassa paikassa ja asiaa auttoi hiusten pitäminen kiinni ja pois korvilta, jolloin korvien taustat saivat paremmin happea. Nyt olen saanut ihottuman pois. Apteekin sieni- yms. salvoista ei ollut mitään apua, mutta homeopaatiltani sain jotain yrttitököttiä, jolla se nopeasti lähti. Hilse on toinen merkki liiasta hiivakasvusta. Sen olen saanut pidettyä melko hyvin aisoissa Elokuun tervashampoolla. System 4 sarjassa on kuulemma tehokas tervashampoo, mutta luettuani mitä kaikkea se sisältää, päätin olla sitä kokeilematta. Kaikki kemikaalit kun kuitenkin imeytyvät iholta verenkiertoon ja sitä kautta maksaan.

Kun aloin tajuta, miten hiivat ja mädättäjäbakteerit dominoivat suolessa, aloin miettiä, että mitä asialle voisi tehdä. En usko hiivanhäätökuureihin sillä jos olosuhteet suolistossa ovat hiivoille otolliset, niin on vain ajan kysymys milloin tilanne on taas samassa jamassa. Halusin lähteä olosuhteiden oikaisemisesta. Mädättäjäbakteerit ovat anaerobisia eli toimivat hapettomissa olosuhteissa, kun taas suoliston toiminnalle välttämättömät maitohappobakteerit ovat aerobisia eli tarvitsevat happea. Toinen mädättäjäbakteereita ylläpitävä seikka on ruokamassan seisominen suolistossa.

Terve ihminen saa happea ja voi pitää yllä elimistönsä hyvää happitilaa reippailemalla ulkona raittiissa ilmassa. Mutta jos elimistö ei ole terve ja happea on suorastaan liian vähän, kuten aiemmat scio-mittaukseni olivat näyttäneet minulla olevan, niin asiaa voi auttaa happijauheella. Kokeilin OxyColon –happijauhetta (magnesiumperoksidi) jo vuotta aiemmin sillä seurauksella, että sain vatsani aivan rikki ja hautasin purkin vihoviimeisenä myrkkynä jonnekin hyllyn takanurkkaan. Mutta vika ei ollutkaan itse happijauheessa vaan sitruunassa, jonka ohjeistettiin tehostavan hapen vapautumista yhdisteestä. Olin ohjeen mukaisesti ottanut sitruunaa jauheen kera, mutta vatsani ei kestänyt tuota hapanta ja se oli se, mikä korvensi vatsani limakalvon rikki.

Nyt olen ottanut happijauhetta ihan vain veteen sekoitettuna, n. 1 tl aamuin illoin ja siitä vapautuu sitten happea sen, minkä vapautuu. Mutta ennen kaikkea tuolla jauheella olen saanut ummetuksen pois ja se on helpottanut oloa aivan valtavasti. Kun ruokamassa ei enää seiso ja haudu paikoillaan suolessa, suolistosta tuleva maksaan ja munuaisiin kohdistuva toksiinirasite pienenee aivan huomattavasti ja se vähentää väsymystä ja nuutunutta oloa ja elimistö pääsee paremmin korjaamaan itseään, kun ei niin suuri osa kapasiteetista enää mene aineenvaihduntajätteiden käsittelyyn.

Happea muuten tarvitaan myös elimistön energian tuottamiseen. Solut tuottavat soluhengityksessä energiaa ja tarvitsevat siihen happea. Jos niillä ei ole happea käytettävissään, on seurauksena voimaton olo.

Ulkoilen niin paljon kuin jaksan ja hyvältä tuntuu. Syksyllä tosiaan oli päiviä, etten jaksanut edes käydä ulkona, mutta nyt olen huomattavasti energisempi. Teen toisinaan parin tunnin kävelylenkkejä ja olen alkanut käydä joka päivä ensin pienellä, puolen tunnin aamulenkillä aamuteen ja aamiaisen välissä, siis jo ennen syöntiä. Koiranomistajille tämä lienee tuttua rutiinia, mutta minulle aivan uutta. Ylipäätään aamupimeään ja kylmään lähteminen on ollut minulle aina aivan kammotus, mutta nyt olen mennyt huolimatta sateesta, viimasta tai pakkasesta. Tänä aamuna huomasin jo malttamattomana odottavani, että saan juotua teeni loppuun ja pääsen ulos. Ehkä jo nousseella, pitkästä aikaa näkyvissä olevalla auringollakin oli osuutensa asiaan.

Myöhemmin lisää asiaa bakteerikannan ja suoliston korjaamisesta bakteereiden, ruoan ja entsyymeiden avulla.

Käänteen tekevä kuukausi

Joulukuun alkupuolella kävin sciossa noin vuoden tauon jälkeen. Analyysissä nousi esiin kaksi suurinta ongelmakohtaa: adrenaliini ja stressi yleensä sekä suoliston tukkoisuus. Lisäksi oli yhtä ja toista pientä, mutta kokonaisuutena tilanne on parantunut huomattavasti siitä, mitä se on ollut ja mitä se oli vuosi sitten.

Syksy oli todella raskas. Toipuminen otti semmoiset takapakit, että minulta jo loppui usko paranemiseen. Syksy on ollut täynnä päänsärkyjä ja väsymystä, taas niitä päiviä, kun ei saa mitään tehdyksi. Olen yrittänyt ulkoilla mahdollisimman paljon, mutta on ollut monia päiviä, kun en ole jaksanut edes ulos mennä. Usko paranemiseen on ollut koko ajan läsnä näiden vuosien aikana ja vasta nyt sen huvetessa oikein kunnolla tajusin, miten välttämätön kantava voima se on ollut. Ilman sitä ei ole mitään. En kestäisi ajatusta siitä, että koko loppuelämä olisi tätä samaa. Enkä kestänytkään. Epätoivo pääsi voitolle ja olin aivan tuskastunut ajatuksesta, että en paranekaan. Scio-terapeuttini kuitenkin kertoi, että toipumisprosessissa takapakki pidemmän hyvän kauden jälkeen on ihan normaali vaihe ja että kun sen saa selätettyä, niin sitten paraneminen saa uutta vauhtia, hyvät jaksot pitenevät ja huonojakin voi vielä tulla, mutta ne ovat lyhyempiä. Ja että kuumeilut ovat vielä helppoja kestää, mutta paluu siihen vanhaan huonoon oloon on henkisesti kaikkein raskain vaihe kestää. Minua helpotti tämä heti. Suuri huoli oli pois harteilta – ja vatsasta – kertaheitolla. Vielä kun näkee toisen puhuvan omasta kokemuksesta, on asiasta helppo vakuuttua.

Näin jälkeenpäin on toki helppo nähdä, että oli tuo kesän työrupeama minulle ihan liian raskas fyysinen ponnistus ja varmasti teki haittaa toipumiselle. Mutta henkisesti ja taloudellisesti se oli hyvinkin tarpeellinen enkä kadu siihen ryhtymistä yhtään. Ennemminkin olen kiitollinen siitä, että minulle sellainen tilaisuus annettiin.

Suolisto oli vähän ärtyneessä tilassa ja nyt sitä, kuin myös munuaisia ja sydäntä rasitti adrenaliini. Tuo huoleni omasta tilastani oli toinen stressitekijäni ja erittäin vaativa lähiomaissuhde toinen. Puhelin saattoi soida montakin kertaa päivässä ja varsinkin se soi silloin, kun olin sanonut olevani täysin kiinni baaritöissäni. Niin, minulla on ollut muutama baariviikonloppu tässä syksyn aikana ja oli pikkujoulua ja joulumyyjäistä, tapania ja uutta vuotta. Aina sieltä luurista kippaantui se sama kaikki voimat imevä likasanko niskaan tai sitten olisi pitänyt olla milloin mitäkin antamassa tai hyppäämässä johonkin ja väsyneenä en jaksanut enää muuta kuin räjähtää. Puhelun jälkeen saattoi mennä parikin tuntia ennen kuin lakkasin tärisemästä ja tunsin, miten jokainen suuttumus oikein korvensi vatsassa. Päätin, että nyt on valittava joko minä tai hän ja niin ilmoitin pistäväni suhteen toistaiseksi kokonaan jäähylle, koska mitään kohtuutta en siihen osannut taikoa. Eihän se kokonaan mielestä pois ole, mutta helpotti paljon näinkin. Pitää ottaa työn alle uusilla voimilla sitten jonain parempana aikana. Toivottavasti siihen tilaisuuden vielä saan.

Sitten oli vielä se, että suolen sisältö seisoo suolessa ja mätänee, minkä olin itsekin jo todennut. Hiivat ja mädättäjäbakteerit jylläävät. Tämä on minulla ollut ongelmana jo pitkään. Sellainen mätäneminen tuottaa koko ajan myrkkyjä ja kuonaa elimistöön rasittaen kehon puhtaanapitolaitoksia eli munuaisia ja maksaa, kuonaa kertyy kudoksiin ja väsyttää aivan kamalasti. Visibliniähän käytetään paljon suolen toiminnan parantamiseen, mutta minä en ole sitä kokeillut, koska se sisältää sokeria. On olemassa myös sorbitolilla makeutettu versio, mutta noihin sokerialkoholeihin en koske sen pahemmin, sillä olen kerran tullut kunnolla kipeäksi maltitolilla makeutetusta suklaasta. Mutta olen kokeillut ruokakaupasta saatavaa puhdasta psyllium-kuitua eikä siitä apua ollut. Päinvastoin, tuntui, että suoli oli täynnään sellaista liisteriä, ettei varmasti mikään liikkunut eteen eikä taakse.

Mutta löysin siihen ratkaisun ja se yhdessä noiden stressitekijöiden poiston sekä vatsa-asioiden suhteen alitajuntaa erittäin paljon avaavan regressio-session avulla olen päässyt ihan tämän kuluneen vajaan kuukauden aikana niin paljon eteenpäin, että nyt ainakin tällä hetkellä tuntuu olevan jo ihan toinen meno päällä ja olen päässyt laajentamaan ruokavaliotanikin. Vielä hieman epävarmoin tuloksin, mutta kuitenkin. Ainakin ne kaikkein hulluimmat ja rajuimmat oireet ovat vielä pysyneet poissa. Tästä tarkemmin ensi kerralla.

Ja vielä: oikein hyvää alkanutta uutta vuotta ja kiitos edellisestä. Ihanaa, kun olette jaksaneet seurata mukana.

Lukijan tarina: Elämää ameban kanssa

Sain ameebani (Entamoeba Histolytica) Aasian matkalta ja kärsin erinäisistä oireista 6,5 vuotta ennen kuin syyllinen löytyi. Alkuoireena minulla oli erittäin kova turistiripuli kuumeen kera, painoa putosi hetkessä 5kg. Pian tämän jälkeen alkoivat todella pahat uniongelmat (saatoin olla valveilla neljäkin vuorokautta putkeen) ja jatkuva jano ja virtsaamisen tarve. Lääkärissä otettiin salmonella, diabetes- ja kilpirauhaskokeet sekä perusverenkuva, ja kaikki oli ok. Lääkäri diagnosoi, että olen masentunut ja kärsin kenties burnoutista, koska en nuku. Itse yritin pitkään selostaa, että mieli on heti virkeämpi, kun saan hieman nukuttua, mutta tuloksetta. Masennuslääkkeistä kuitenkin kieltäydyin.

Muutaman kuukauden jälkeen olin niin uupunut, että aloin itsekin uskoa jonkin sortin burnoutiin. Ja hoidinkin itseäni ns. ”burnout-potilaana” pitkään, poistin elämästäni kaiken turhan ja yritin antaa itselleni lepoa ja aikaa. Ja tietyssä mielessä tein oikein sillä, vaikka nyt tiedän että ameeba oli kaiken takana, kehoni oli todella uupunut ja stressaantunut ylimääräisen vieraan vuoksi.

Ensimmäiset pari vuotta tartunnan jälkeen olivat yhtä helvettiä juuri pahojen uniongelmien vuoksi ja hyvin korkean lepopulssin vuoksi. Uniongelmiini sain lopulta helpotusta akupunktiosta, joka myös samanaikaisesti tasapainotti virtsaamisen tarvetta, joka johtuu siitä, että ameeba laittaa sekaisin koko elmistön umpieritysjärjestelmän ja vaikuttaa myös kehon kaliumtasapainoon. Uniongelmat vaikuttivat siihen, että elin osin sumussa ja suoriuduin jotenkuten töissä, mutta vapaa-ajalla ei sitten juuri jaksanutkaan tehdä mitään. Aiemmin aktiivinen sosiaalinen elämä supistui, sillä pyrin välttämään valvomista ja olin usein liian väsynyt tapaamaan muita ihmisiä. Ihmettelen yhä, miten pystyin ameeban kanssa hoitamaan työvelvoitteet ja ettei parisuhteeni hajonnut, vaikka erittäin lähellä käytiinkin.

Pikkuhiljaa sain akupunktion avulla uniongelmat joten kuten kuriin sekä nostettuani hieman yleiskuntoani. Ulosteet vaihtelivat normaalin ja löysän välillä, happo-ongelmia ja vatsaturvotusta oli usein. Varsinkin hiilihydraatit yhdistettynä proteiiniin vaikuttivat vatsaongelmia ja löysinkin helpotusta vhh-dieetistä sekä mittavasta lisäravinteiden käytöstä, joiden avulla sain pidettyä itseni edes jotenkin kunnossa. Vuosien varrella oireet muuttuivat ja kärsin ajoittaisesta unettomuudesta ja nukahtamisongelmista, erittäin matalista verenpaineesta, pulssista ja ruumiinlämpötilasta, päänsäryistä, pahoista PMS-oireista, aivosumusta, huimauksesta, näköhäiriöstä, yleisestä väsymyksestä sekä toistuvista flunssista ja jatkuvista kivuista ja lihasjännityksistä eri puolilla kehoa. Hämäävintä oli, että välillä kaikki oli ns. normaalisti ja sitten taas kunto romahti yht’äkkiä.

Vatsani oli ajoittain todella ärtynyt. Ravasin lääkärissä useaan otteeseen vatsani takia ja tilanne taisi kestää jotain 3kk. Närästys/happovaivat menivät niin pahaksi, etten oikein pystynyt syömään mitään muuta paitsi puuroa ja sekin sattui. Vähänkin enemmän stressiä, niin vatsa aloitti kovan oireilun. Lääkäristä sain vain happosalpaajia (joihin en enää ikinä koske) ja vatsalaukkuun ohjattuja särkylääkkeitä, että pystyn kivuiltani nukkumaan. Ohjeeksi sain sosekeittoa, puuroa jne. ja liha oli täysin kielletty. Lääkkeet ja kyseinen ruokavalio eivät kuitenkaan auttaneet lainkaan. Happosalpaajat laittoivat jotenkin vatsan toiminnan ihan seis ja vielä enemmän sekaisin eikä niitä saisi edes syödä niin kauan kuin lääkärit niitä silloin määräilivät minulle. Lopulta otin yhteyttä akupunktiolääkäriin ja akupunktio laittoi vatsan ensin pulputtamaan, mutta sitten se rauhoittui ja ikään kuin tasapainottui.

Ameebadiagnoosia edeltävänä syksynä oloni huonontui merkittävästi ja tajusin, että tämä ei voi olla masennusta tai burnoutia, sillä elämässäni on kaikki hyvin ja mitään suurempaa stressiäkään ei ollut, olin myös huolissani jatkuvasta sairastelustani. Kävin sisätautilääkärillä, joka otti vaikka ja mitä kokeita, mutta mitään ei löytynyt. Sattuman kautta päädyin sitten Erkki Antilan vastaanotolle. Olin aika sinisilmäinen loisten suhteen, en osannut epäillä loisia, en oikeastaan ollut perehtynyt niihin tai lukenut niistä juurikaan aikaisemmin. Menin Antilalle pitkän oirelistan kanssa, kerroin mitä oli tutkittu, mitkä asiat mielestäni saattavat liittyä tähän tai saattavat olla liittymättä, yhtenä mainintana Aasiassa sairastettu paha vatsatauti. Hän epäili heti vakavaa kudosrauta- eli ferritiinivajetta ja ameebaa ja oli molemmissa analyyseissa oikeassa. E. Histolytica löytyi MDD:n laajasta ruoansulatusanalyysistä (MDD:ltä saa myös pelkkiä parasiittinäytteitä). Ameba oli syönyt lähes kaiken kudoksiin sitoutuneen raudan, mikä aiheutti monia anemiaoireita ja myös unettomuutta. Omituisinta oli, että ameeba ei näkynyt ameebavärjäyksissä vaan vain mikroskoopilla tutkittuna havaittiin kystiä ja trophosyyttejä, jotka olivat syöneet punasoluja. Koska histolytica ei ole ulosteparasiitti sitä ei välttämättä edes havaita ulosteesta ja varsinkaan suomessa parasiitteja ei varmasti aina edes tunnisteta vaikka niitä olisikin ulosteessa. 70% E. Histolyticaan sairastuneiden ulostenäytteissähän ei tätä parasiittia näy ja sen havaitseminen on entistä vaikeampaa lääkekuurin jälkeen. Myös nämä verestä ja ulosteesta otettavat vasta-aineet näyttävät useilla amebiaasiin sairastuneilla negatiivista. Toistuvat ulostenäyteet tietysti lisäävät mahdollisuuksia parasiitin löytämiseen, mutta ainoa pomminvarmakeino ulkomaisten lähteiden mukaan olisi tuore solunäyte peräsuolen pinnalta. Tämä näyte pitäisi tutkia 20 min sisällä sen ottamisesta.

Diagnoosi oli suuri helpotus, sillä oli jo itse ajatellut, että onko päässäni jotain vikaa ja kuvittelenko kaiken, kun muut lääkärit eivät olleet löytäneet mitään. Onneksi lähipiirini tuki minua selvittämään asian maksoi mitä maksoi silloin, kun itseltäni meinasi usko loppua. Diagnoosi oli heillekin sekä suuri helpotus että järkytys, en ollut edes ymmärtänyt kuinka huolissaan he olivat vuosien varrella olleet. Opiskeltuani ameeboista lisää kaikki palaset vain loksahtivat paikoilleen ja kaikkiin oireisiini löytyi syy. Ameebaani sain 5 päivän Secnidazol-kuurin, joka oli erittäin tehokas ja raskas. Lääkkeiden sivuoireina oli kova väsymys ja kuin lyijyä olevat raajat, pienikin liikunta oli todella raskasta useiden viikkojen ajan. Ameebat kuulemma aiheuttavat ison myrkkypilven kuollessaan ja elimistö on pitkään kovilla yrittäessään putsata elimistöstä tuota kuonaa.

Virpin blogin ja muiden parasiittikeskustelupalstojen viestien innoittamana päädyin vielä menemään bioresonanssihoitoon, jossa minulta löydettiin mm. naudan heisimato ja sukkulamatoja sekä muutamia muita loisia. Ameeba oli laskenut puolustuskykyäni ja olin siis saanut muitakin loisia, joista eroon päästyäni oloni alkoi vasta kunnolla kohentua. Esim. sukkulamadot ovat tuoresalaatin myötä yleisiä monilla suomalaisilla, mutta aiheuttavat ongelmia vasta suurissa määrissä tai jos puolustuskyky on jostain syystä alentunut.

Monilla ameebaan sairastuneilla ja myös minulla ameeba oli aiheuttanut jonkinasteista lisämunuaisen uupumista, joka myös näkyi MDD:n testeissä. Lisämunuaisen uupumus vaikuttaa hormonien tuotantoon ja itselläni hormonitoiminta oli pitkään hieman vinksallaan. Aika, lepo ja lisäravinteet ovat tässäkin asiassa avaimet onneen. Puoli vuotta lääkityksen jälkeen oloni alkoi olla jokseenkin normaali ja energiatasot olivat nousseet huomattavasti. Uskon toipuvani 100% ajan kanssa. Kuulemma siihen, että keho toimii täysin normaalisti menee puolesta vuodesta kahteen.

Loppuun vielä pari linkkivinkkiä parasiittiaiheisille englanninkielisille keskustelufoorumeille:

http://curezone.com/forums/f.asp?f=336

http://pptu.lefora.com/

Proteiinit ja maksa

Alkuun oli vaikea jäljittää oireideni syytä, mutta pikkuhiljaa niiden ärhäköityä ja vasteajan lyhennettyä huomasin proteiinipitoisten ruoka-aineiden aiheuttavan minulle todella kovia oireita. Noin vuorokausi, kaksi, sellaisten ruokien syömisen jälkeen oireet alkoivat aivosumulla ja hartiaseudun ja niskan jäykkyydellä, joka sitten eteni migreeniksi. Väsymys oli kova ja monesti tähän liittyi myös pahoinvointia. Tätä sitten podettiin sängyssä vuorokausi, pari nukkuen 5-6 tunnin pätkissä, välillä heräten juomaan ja käymään vessassa ja todeten, että hereillä ei jaksa olla vieläkään ja takaisin sänkyyn. Hikoilin kovasti, selän kipu oli polttava ja silmät ja naama turposivat. Oireisiin kuului myös itkuisuus ja varsin synkät ajatukset.

Mitä tarkemmin sain oireiden aiheuttajat selville ja kartoin niitä, sitä paremmin voin. Pientä tai kovempaa väsymystä on ollut koko ajan, mutta noita aivan hulluja oireita pystyin välttämään silloin, kun en syönyt muita varsinaisia proteiinin lähteitä kuin kalaa. Silloin, kun en kyennyt syömään muuta kuin tärkkelystä ja tosiaan pitäydyin siinä, olin aivan virkeä, oireita ei ollut lainkaan. Tosin voimat sitten loppuivat muuten, eihän kukaan pelkällä perunalla ja rasvalla pidemmän päälle pärjää.

Ihminen käyttää ravinnokseen proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Näitä kaikkia elimistö voi käyttää energiantuotantoon, mutta uusia kudoksia, entsyymeitä ja hormoneja ei voi rakentaa vain hiilihydraateista ja rasvasta, vaan siihen tarvitaan aina proteiineja. Proteiinit eroavat rasvoista ja hiilihydraateista siinä, että ne sisältävät typpeä. Jotta elimistö voisi hyödyntää proteiineja kudosten, entsyymien ja hormonien rakentamiseen, on sen ensin pilkottava proteiinit perusosasiinsa eli aminohapoiksi. Nämä aminohapot sisältävät amiiniryhmän, NH2, ja siinä tuo N on se typpi.

Jos proteiineja syödään yli sen määrän, mitä elimistön rakennusaineiksi tarvitaan, muutetaan loput energiaksi. Tällöin tuo amiiniryhmän typpi jää tarpeettomaksi ja se poistetaan elimistöstä aineenvaihdunnan kuona-aineena. Maksan tehtävänä on valmistaa typpijätteistä ureaa, joka sitten poistuu munuaisten kautta. Amiini eli NH2 muuntuu ensin ammoniakiksi NH3, joka sitten muunnetaan ureaksi NH2-CO-NH2. Nyt jos maksa ei jaksakaan tehdä töitänsä kunnolla, jää elimistöön ammoniakkia, jonka tiedetään olevan neurotoksiini eli hermostolle vahingollinen. Minulla scio on nähnyt elimistössä ammoniakkia ja syksyllä, kun niitä verikokeita otettiin enemmänkin, pyysin kerran, että katsoisivat veren pH:n. Se oli aavistuksen ylärajan yläpuolella eli liian emäksinen ja ammoniakkihan on vahva emäs. Elimistölle haitallisia aineita syntyy proteiineista myös siinä tapauksessa, että ne eivät pilkkoudu täydellisesti.

Maksaenkefalopatia on vaikeaan maksasairauteen liittyvä oireyhtymä, jonka ravitsemushoidossa rajoitetaan proteiinien käyttöä, sillä niiden tiedetään aiheuttavan aivo-oireita. Myös maksakirroosipotilaalla voi aivo-oireiston laukaista liika proteiinin syöminen. Aivo-oireiden syytä ei vielä täysin tunneta, mutta aiheuttajiksi on esitetty mm. ammoniakkia ja erilaisia rikkiyhdisteitä (merkaptaanit). Myös tiedetään erilaisten bakteeritulehdusten, nestetasapainon häiriöiden sekä diureettien ja rauhoittavien lääkkeiden käytön voivan pahentaa oireita.

Minun maksani ei ollut ihan niin huonossa kunnossa, että olisin maksakoomaan asti joutunut. Toisaalta, en tiedä, mitkä olisivat voineet olla seuraukset jos olisin syönyt vaikkapa ihan normaalin aterian silloin, kun elimistöni ei suostunut ottamaan vastaan mitään muuta kuin perunaa tai valkoista riisiä ja sitä kirkastettua voita. Ruokavaliolla on tässä ihan ratkaiseva merkitys, niin tällaisissa lähes ääritapauksissa kuin myös pienemmissäkin toimintahäiriöissä.

Lähdekirjallisuus:
Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa: Ravitsemustiede, 2007
J. Koolman, K. H. Roehm: Color Atlas of Biochemistry, 2005

Maksapotilaan ruokavalio, osa 2/2

Edellisessä postauksessani luettelin läjän ruoka-aineita, joita maksapotilaan tulisi välttää. Lista ei ollut mitenkään suppea. Mutta mitä sitten saa syödä? Puhtaita perusraaka-aineita ja niin täyttä tavaraa kuin mahdollista, mutta kuitenkin helposti sulavaa. Annan esimerkkinä oman tämän hetkisen ruokavalioni. Kaikki nämäkään eivät minun vatsassani taida kunnolla sulaa, mutta näin syön silti kun jotainhan ihmisen on syötävä – ja ainakin vointini paranee koko ajan.

Aamiainen on vatsan tilasta riippuen joko helposti sulavaa valkoista riisiä veteen keitettynä vellinä tai kaurapuuroa. Puuroon sekoitan keittäessä pellavan tai psylliumin siemeniä. Sekä riisin että puuron sekaan laitan reilun ruokalusikallisen kirkastettua voita. Luomukaura on todella hyvän makuista ja kun puuron keittää kattilassa hiljalleen miedolla lämmöllä, on se aivan eri makuista kuin minuutin mikropuuro. Sitä paitsi olen vakaasti sitä mieltä, että mikro tappaa ruoasta jotakin. En tiedä, mitä ja miten, mutta näin sen koen. Mikrossa lämmitetty ruoka tuntuu kuolleelta.

Välipalana on kaksi kertaa päivässä smoothie, johon tulee:
• Reilu dl mustikoita
• 1 tl chlorellajauhetta
• 30 ml Ultra Clear Sustain vitamiinijauheravintolisää
• 1/2 tl tyrnijauhetta
• Puolikas banaani (banaanin oltava kunnolla kypsä, ei raakaa)
• Vettä
Ja sauvasekoittimella kaikki sekaisin.

Lämpimiä aterioita tulee syötyä useita päivässä ja perusta on yleensä sama: veteen keitettyä jotakin keittoa, johon tulee mukaan kalaa. Keitän joko pilkotut perunat tai tumman riisin reilussa vedessä kypsäksi. Keittämisen loppuvaiheessa heitän kattilaan jotakin kasvista: roomansalaattia, paksoita, persiljaa, tilliä tai pihalta nokkosia. Keitän näitä vihreitä juuri sen verran, että ehtivät vähän pehmitä. Lautaselle pilkon savukalaa tai kylmäsavulohta ja kaadan sopan päälle. Jos minulla on tuoretta kalaa fileenä, niin laitan sen mukaan kiehumaan hiukan ennen kasviksia. Peruna on siitä parempi kuin riisi, että siinä on runsaammin kaliumia ja nämä perunakeitot yhdessä porkkanamehun kanssa vastaavat pääosin päivän kaliumin saannista.

Kalaa syön vaihtelevasti eri sorttisia ja tuoreena sekä savustettuna. Pussilohta ja kaikkea kasvatettua vältän, samoin Aasiasta saakka tuotua kalafilettä. Ensimmäistä siksi, että se maistuu pahalle ja sisältää ties mitä, jälkimmäistä ihan eettisistä syistä. Suosin muikkuja, makrillia, kuhaa, siikaa, joskus silakkaa jos se on muualta kuin Suomenlahdelta. Tuoreena tai savustettuna. Atlantin puolen silliä kun saisi, se olisi todella hyvää ja sisältää paljon rasvaa. Poikkeuksen pussiloheen teen Myrskyläläisen Safun kylmäsavukirjolohen kohdalla. En tiedä mikä siinä on, mutta suorastaan himoitsen tuota kalaa. Kerran ostin jotakin muuta kylmäsavulohta kaupasta ja se oli aivan kammottavaa höttöä. Eli joko Safun lohta tai sitten ei lohta ollenkaan. Jos ei ole villiä saatavilla. Kalan valmistan siis joko keittäen tai uunissa. Paistaminenkin onnistuu, jos käyttää rasvana kylmäpuristettua kookosrasvaa.

EPAt eli eläinperäiset omega3-rasvahapot ovat elintärkeitä ja kalasta niitä saa eniten. Villistä enemmän, kasvatetusta vähemmän. Jos osan tuoretta kalaa, ostan mieluiten kokonaisen ja keitän päästä ja ruodoista liemen, jonka sitten perkaan ja siivilöin. Tähän kalakeittoon tulee lisäksi lanttua, kokojyväriisiä ja jotain vihreää kasvista.

Leipää en ole syönyt muutamaan vuoteen, mutta nyt kun olen ottanut kauran ruokavaliooni, niin olen ruvennut syömään kauraleipää. Olen löytänyt yhden ainoan leivän, joka ei sisällä kauran lisäksi myös vehnää ja se on Perheleipureiden Kaura100. Keltaruskea pussi, jossa pyöreitä kakkaroita.

Porkkana on minulle kysymysmerkki. A. Vogel sanoo kirjassaan Maksa ja terveys porkkanan olevan varsinaista maksalääkettä. Homeopaattini Scio-laite sanoo, että porkkana ei sovi minulle. Olen ratkaissut tämän dilemman pettämättömällä naisen logiikalla: en syö porkkanoita, vaan teen niistä mehua. Mehuakaan en juo siltään, vaan kaadan aamulla tekemästäni isosta lasillisesta aina vähän riisivelliini ja keittoihini liemeksi. Rasva edistää karoteenin imeytymistä, joten syön porkkanaliemen runsaan rasvan kanssa eli mukaan reilu ruokalusikallinen kirkastettua voita. En ole huomannut, että minulle tulisi porkkanasta jotenkin huono olo, joten jatkan näin, kunnes viisastun tässä asiassa suuntaan tai toiseen.

Mehulinko on muutenkin ollut ystäväni näiden vuosien aikana. Raa’at vihannekset menevät kyllä mehuna. Ongelmana vain tällä hetkellä on, että en tiedä, mistä mehuni tekisin – muusta kuin porkkanasta. Punajuuria en käytä, sillä ne sisältävät melko paljon sakkaroosia. Kurkussa ei ole oikein mitään vitamiineja eikä kivennäisaineita, selleriä ei tee yhtään mieli, paprikakin (jossa muuten on ihan hurjasti C-vitamiinia, enemmän kuin sitrushedelmissä) tökkii ja kaalit ovat liian vahvoja juotavaksi. Hapankaali on kyllä hyvä. Se myötävaikuttaa suoliston hyvään bakteerikantaan ja siinä on melko paljon C-vitamiinia.

Hedelmistä syön banaania ja avokadoa. banaanissakin on sokeria, joten niitä vain yksi tai korkeintaan kaksi päivässä. Banaani menee smoothien seassa, toisinaan pilkon sen avokadon kanssa salaatiksi.

Perunoiden ja riisin lisäksi käytän hirssiä. Quinoakin olisi hyvää, mutta olen huomannut sen sulavan huonosti. Ehkä jonkin ajan kuluttua voin lisätä sen ruokavaliooni. Aamupuuroon voi tuoda vaihtelua tattarilla. Lihaa en syö, mutta jos jossain on poroa tai hirveä tyrkyllä, niin kyllä napsaisen suuhuni palan tai pari. Ydinluusta keitetty liemi on hyvä keiton liemeksi.

Lisäksi syön paljon kaakaota. Se on ihan parhaimpia magnesiumin lähteitä ja sisältää runsaasti myös rautaa. Joskus juon kaakaoni, makeuttamattoman, 100% kaakaon, kuumana veteen sekoitettuna, mutta eniten sitä menee suklaana. Joulukalenterin luukussa nro 18 esittelin teille saamani suklaan reseptin. Siitä tuli mielestäni liian rasvaista ja höttöistä, joten olen muokannut reseptiä vähän. Kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Mielestäni kirkastettu voi antaa suklaalle paremman rakenteen kuin kookosrasva. Tähän satsiin laitan puoli teelusikallista sitä kiellettyä hunajaa antamaan edes pikkuisen makeutta tähän suklaaseen, joka on muutoin todella tuhtia tavaraa.

Mausteina käytän pääasiallisesti vain suolaa. Joko meri- tai vuorisuolaa. Lisäksi minulla on Hiposal, kaliumsuola, jossa on paljon kasviksia ja yrttejä. Herbamare sopisi myös. Joskus laitan kurkumaa (on anti-inflammatorinen) tai hieman inkivääriä. Fenkoli, anis ja kumina käyvät myös. Mutta kaikkea vain pieninä määrinä.

Suurin piirtein näillä aineksilla nyt mennään, joka päivä melkein samat eväät. Ravintosisällöllisesti tuossa on aika hyvin kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Ongelmana on ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen ja siksi ruoan tulee olla todella terveellistä, jotta siitä saa kaiken, mitä keho tarvitsee jaksaakseen parantua. Väsypäiviä on vieläkin hyvien päivien välillä ja yleensä ne aina liittyvät väärin syömiseen. Sen olen ainakin huomannut, että jos syön liikaa proteiinia, niin seuraavana päivänä olen väsynyt. Paras on, kun proteiinin määrä on n. 1g omaa painokiloa kohti. Tällöin proteiinien aminohapot menevät sellaiseen käyttöön, jossa aminohappoja tarvitaan, eivätkä energian polttoon, jolloin niistä jää ainesosia yli, jotka maksan ja munuaisten pitää poistaa jätteenä.

Kalsium tuosta puuttuu. Kun mitkään maitotuotteet, pähkinät ja siemenet, soijamaito eikä riisimaitokaan käy, niin jäljelle jää aika vähän hyviä kalsiumin lähteitä. Siksi otankin kalsiumia tabletteina ja vähän muitakin nappeja. Lisäravinteista tulossa oma postauksensa.

Maksapotilaan ruokavalio, osa 1/2

Olen kuullut amebatapauksesta, jossa ameba ei ollut vaikuttanut ruoansulatukseen lainkaan, vaan oli nivelissä. Tällöin ei tietenkään ruokavaliolla ole merkitystä. Mutta kun ameba vaikuttaa maksan toimintakykyyn, on ruokavaliolla olennainen merkitys sairauden hoidossa. Tällöin ruokavaliossa on otettava huomioon sekä se, että mikä sulaa parhaiten eli rasittaa suolistoa vähiten ja että ruoka-aineet ovat sellaisia, etteivät ärsytä maksaa. Siksi puhun yleisemmin maksa- kuin amebapotilaan ruokavaliosta. Lista on pääosin peräisin omista kokemuksistani; siitä mitkä ovat aiheuttaneet minulle kipuja ja huonoa oloa, osin A. Vogelin kirjasta Maksa ja terveys.

Ehdottomasti kiellettyjä ovat
• Alkoholi
• Sokeri
• Käristetyt rasvat (ja muutenkin huonolaatuiset rasvat). Paitsi kylmäpuristettu kookosrasva, sillä voi maksapotilaskin paistaa, sillä kookosrasva on 100% tyydyttynyttä rasvaa eikä näin ollen hapetu paistaessa.

Kaikki tietävät alkoholin rasittavan maksaa ja että siksi se ei maksapotilaalle käy. Kaikki tietävät myöskin, mitä tulee hiivasta, sokerista ja vedestä sopivan lämpöisissä olosuhteissa. Eli kun ruoansulatuskanavassa ei ole riittävästi vatsalaukussa vatsahappoja ja ohutsuolessa sappinesteitä ja maksan entsyymejä ja ruoka ei sula kunnolla, niin suoliston bakteerikanta ei ole kunnossa. Siellä on hiivaa, jonka aineenvaihdunnan tuloksena sokerista tulee alkoholia ja näin sokeri rassaa maksaa koko ajan. Eli koska sokeri (sakkaroosi) ja kaikki, mikä sisältää sokeria on kielletty, ovat kiellettyjä myös
• Makeat hedelmät (ananas, mango, luumut, viinirypäleet, melonit, …)
• Kuivatut hedelmät (luumut, rusinat, taatelit, papaija, mango, …)
• Riisimaito (sisältää sokeria sakkaroosina 4g/dl)
• Hunaja, siirappi

Edellä mainittujen lisäksi maksaa tai maksan vajaatoiminnan johdosta elimistöä muuten ärsyttäviin ruoka-aineisiin ja siten kiellettyjen listalle kuuluvat
• Appelsiini
• Tomaatti
• Keitetyt kaalit
• Voimakkaat mausteet, varsinkin chili ja muskottipähkinä, sekä kaneli, joka sisältää maksalle haitallista kumariinia. (Paitsi Sri Lankalaista kanelia voi käyttää, se ei sisällä.)

Koska maksa on vajaakykyinen, ei sitä tulisi kuormittaa turhilla kemikaaleilla ja siksi olisi syytä välttää ja minimoida
• Lisäaineet
• Keinotekoiset makeutusaineet
Ja muutenkin tulisi syödä niin puhdasta ja ravintopitoista ruokaa kuin mahdollista. Kaikkea turhaa tulee välttää.

Itselläni on jotain, josta syystä rikki ei sovi minulle, joten varmuuden vuoksi kiellän kaikilta muiltakin maksapotilailta rikin eli
• Kaiken sortin sipulit

Seuraavia proteiinipitoisia ruokia on maksapotilaan syytä välttää ja olen listannut ne siihen järjestykseen, jossa olen itse kokenut niiden oireita aiheuttavan, ärhäköin ensimmäisenä:
• Palkokasvit eli herneet, linssit, pavut ja soija ja kaikki soijatuotteet
• Vehnä.
• Sian-, naudan- ja lampaanliha sekä broileri.
• Kananmunat.
• Maitotuotteet. Maitotuotteiden sopimattomuus voi näkyä ihan yleisestikin runsaana hiustenlähtönä, aknena ja siite- ja eläinpölyallergiana. Kyse ei siis ole laktoosista, vaan maidon proteiineista.
• Muut gluteenilliset viljat eli ruis ja ohra
• Poronliha, riista.
• Pähkinät.
Kirjoitan myöhemmin oman kappaleensa siitä, miksi nämä proteiinipitoiset ruoka-aineet eivät sovi henkilölle, jonka maksan toimintakyky on alentunut.

Ruoka-aineiden sopimattomuus voi johtua myös siitä, että ne eivät huonovatsaisella tahdo sulaa ja siten rasittavat ruoansulatuselimistöä ja kuormittavat kehoa. Jos ruoansulatus on heikentynyt, on syytä tilanteen parantumiseen asti jättää pois seuraavat ruoka-aineet ja itse laittaisin ne suurin piirtein tähän järjestykseen pahimmasta alkaen:
• Sienet.
• Raa’at vihannekset ja kasvikset. Jos vatsa on huonossa kunnossa, niin sinne ei tule työntää mitään raakaa. Kun asiat ovat oikein huonosti, niin silloin ei edes raakoja hedelmiä, mutta lähinnä raa’at kasvikset ovat ne hankalat. Itse olen normaalisti kasvisten ystävä, mutta nyt syön raakana vain lehtisalaattia enkä sitäkään paljoa.
• Uudet perunat.
• Punainen riisi.
• Kaura.

Muuta ei-suositeltavaa ovat
• Hiilihappo eli kaikki hapotetut juomat – ärsyttävät vatsaa.
• Kaikki kylmä eli vesikin tulisi juoda vähintään huoneenlämpöisenä – kylmä lamauttaa entsyymien toimintaa ja jos niitä on muutenkin heikosti, niin ei ole syytä vaikeuttaa niiden työtä.
• Kahvi ja musta tee.
• Ihokosketus kemikaaleihin, koska imeytyvät ihon läpi. Mitä vähemmän, sitä parempi. Sama pätee myös haihtuvien yhdisteiden hengittämiseen, esim. maalien liuottimet ja erilaiset aerosolit.

Kun rupeaa ruokapakkausten tuoteselosteita lukemaan, niin voi todeta, että jos tätä ruokavaliota aikoo noudattaa, niin kaikki valmisruoat ja –juomat saa jättää sovinnolla kaupan hyllylle. Äkkiseltään voi näyttää, että eihän jäljelle jää mitään, mutta on sitä vielä. Ihan perusraaka-aineet ja kraanavesi ovat parasta. Annan ruokavinkkejä seuraavassa osassa maksapotilaan ruokavaliosta.

Amebainfektion oireet

Netin syövereistä varmastikin löytyy lukuja siitä, kuinka monen ihmisen maapallolla arvioidaan amebainfektiota kantavan, mutta en nyt lähde niitä tähän kaivamaan. Hämärästi muistan jossain nähneeni sellaiset luvut kuin että Yhdysvalloissa tartuntoja olisi 50-80 miljoonaa. Arviolta. Suurin osa amebainfektioista on täysin oireettomia, joten niitä ei edes lähdetä diagnosoimaan ja oireisenkaan tartunnan diagnosointi ei oman kokemukseni perusteella näyttäisi olevan helppoa. Ameba on vaikea ulostenäytteestä löytää. Vasta-aineiden kuuluisi verikokeesta näkyä, mutta syystä, jota en tiedä, ei itseltäni noita vasta-aineita löytynyt. Jostain luin, että tuon verikokeen virhemarginaali olisi jopa muutaman kymmenen prosenttia.

Kun amebainfektio voi olla täysin oireeton tai sitten aiheuttaa todella vakavia maksa- ja ruoansulatusongelmia, niin siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Eli yhdellä voi olla yhtä ja toisella toista, osin eri oireita, osin samoja mutta ehkä eri vahvuisina. Täten oireet voivat vaikuttaa varsin epämääräisiltä. Jotkin oireista ovat suoraan ameban aiheuttamia, mutta suurin osa on välillisiä, maksan toimintahäiriöistä ja ravinteiden puutteesta johtuvia.

Ameba-tartunnan saa ruoan ja juoman mukana. Täten se joutuu ensimmäisenä vatsalaukkuun. Terveellä ihmisellä, jolla vatsahapot ovat kunnossa, ameban matka saattaa päättyä jo tähän. Ihmisen puolustuskyky on suurelta osin vatsassa, jossa hapot tekevät selvää ulkoapäin tulevista mikrobeista.

Tyypillisesti ensimmäinen ameban aiheuttama reaktio on ripuli, mahdollisesti yhdessä oksennustaudin kanssa, jotka johtuvat siitä, että elimistö yrittää heittää tunkeutujan pihalle. Kuratauti päättyy aikanaan, mutta ameba ei välttämättä ole lähtenyt sen mukana pois, vaan jäänyt elimistöön. Itse en muista tällaista turistiripulia sairastaneeni, mutta siitä seuraavat ensimmäiset oireet muistan kyllä: kutinan peräaukon seutuvilla.

Ameba leviää verenkierron mukana koko elimistöön. Ruoansulatuskanavasta se hakeutuu maksaan, joka näyttäisi olevan sen lempipaikka. Sieltä se matkaa eteenpäin keuhkoihin ja pienen verenkierron matkassa aivoihin. Niveliin se menee mieluusti, saa aikaan inflammaatiota eli tulehdusreaktion ja siitä seurauksena on viiltävä kipu nivelissä, joka ensimmäisenä ja selvimmin tuntuu polvissa. Oikeassa kyljessä voi tuntua kipua. Itselläni ei kylkikipuja ole ollut, polvikipuja on.

Maksassa ja haimassa ameba saa paljon tuhoa aikaan. Kun maksa tilttaa, niin tilttaa koko ihminen. Maksan entsyymituotanto heikkenee ja sitä myötä heikkenee ruoansulatus. Kun ruoka ei sula kunnolla, alkaa se mädäntyä suolistossa, vatsa turpoaa, suolisto ärtyy ja ajan myötä syntyy vuotava suoli, jossa suolen seinämän läpäisevyys on lisääntynyt niin, että suolen sisältöä tihkuu muualle elimistöön. Ulosteessa on sulamatonta ruokaa ja tyypillisesti ripuli ja ummetus vuorottelevat tai sitten on jatkuvaa ummetusta, kivikovaa lampaanpapanaa. Suolen bakteerikanta vinksahtaa ja hiiva pääsee kasvamaan liikaa. Naisilla hiivan kasvu aiheuttaa helposti emättimen hiivainfektioita ja valkovuotoa. Korvantaustojen rähmiminen on jollain lailla kytköksissä suoliston huonoon tilaan.

Maksan kyky poistaa kuona-aineita heikkenee ja siitä tulee aikaa myöten väsynyt ja tukkoinen olo. Kun maksa ei jaksa hoitaa jätehuoltoa kunnolla, rasittuvat munuaiset ja seurauksena on turvotusta. Silmän ympärystät turpoavat, joskus myös kädet ja loppupäivästä sääret ovat turvoksissa. Säärten turvotus voi johtua paitsi munuaisista, myös sydämen tai lymfan toimintahäiriöistä – joita niitäkin seuraa, jos tilanne jatkuu pitkään. Kun normaalit kuonanpoistokanavat ovat ylikuormittuneet, puskee elimistö jätteitä ulos ihon kautta. Yöllinen hikoilu on maksan kuormittumisen merkki. Myös liikkuessa hikoilee erittäin helposti ja välillä voi tulla kohtauksia, jolloin tuskanhiki pukkaa päälle. Kuona-aineiden kertyminen näkyy kasvojen ihossa epäpuhtauksina ja rasvoittumisena. Rinnassa, kaulassa ja selässä voi olla pieniä talinäppylöitä, jotka kuivuessaan kutiavat. Ruumiinlämpö laskee ja paleltaa helposti. Itse mittasin pahimpina aikoina normaaliruumiinlämpötiloja 35,9-36,0°C.

Maksa on ihmisen energiavoimala ja kun se alkaa käydä vajaalla, on seurauksena uupumus. Maksan tehtäviin kuuluu hiilihydraattien muuntaminen osin glukoosiksi, joka päästetään verenkiertoon elimistölle polttoaineeksi, osin glykogeeniksi, jota se varastoi ja muuntaa glukoosiksi sitä mukaa kuin on tarvis. Maksa muuntaa myös muut ravintoaineet eli proteiinit ja rasvat energiaksi silloin, kun niitä on ylimäärin elimistön muihin tarpeisiin nähden. Kun lähes kaikki ravinteet kulkeutuvat suolesta ensin maksaan, on siellä asuvalla ameballa pöytä katettuna. Se popsii kaiken suihinsa ja isännälle ei paljoa tähteitä jää. Paitsi ravinteista, niin ihan energiastakin on puute, koska maksassa ei sitä normaalia energiavarastoa ole ja kun virta loppuu, se loppuu kerralla ja ruokaa on saatava heti tai tulee todella huono olo. Olen myös huomannut sen, että jos yhtenä päivänä touhuaa vähän normaalia enemmän, niin seuraava päivä menee sängyssä. Tällaiseksi touhuamiseksi riittää esimerkiksi kauppareissu lähikaupungissa ja parin muun asian hoitaminen samalla. Isot marketit imevät mehut niin, että en aina jaksa etsiä kaikkea tarvitsemaani, vaan pois on päästävä ja heti, kun voimat alkavat hiipua. Yleensä minulta jää aina ostamatta jotakin, mitä olen listaan kirjoittanut eikä siksi, että en muistaisi, vaan siksi, etten jaksa. Pahimpina aikoina uupumus oli totaalisen lamauttavaa ja näiden kuuden ja puolen vuoden aikana on kulunut paljon aikaa ihan vain sängyssä pötköttämiseen, kun ei ole muutakaan jaksanut tehdä – ja niinhän tuota kuluu vieläkin. Varsinkin aamuisin energian puute voi olla niin paha, että sitä vain tärisee eikä oikein jaksa olla edes jalkeilla. Helpottaa sitten, kun saa syötyä. Muutenkin nälkä on lähes jatkuvasti ja syödä pitää parin tunnin välein. Minnekään ei voi lähteä ilman eväitä tai voi käydä niin, että veto loppuu kesken eikä kotiin ennätä ennen kuin huono olo iskee.

Maksan kiukkuileminen voi aiheuttaa migreeniä, niskan jumittumista ja yläselän kipuja. Itselläni nämä oireet olivat todella rajuja ja aina yhteydessä ruoka-aineisiin, joita elimistöni ei pystynyt käsittelemään tai jotka suoranaisesti ärsyttivät maksaa. Yläselän polttavat kivut ovat yksi sapen oireista. Ihon keltaisuus on merkkinä siitä, että maksa ei jaksa hajottaa vanhoista punaisista verisoluista peräisin olevaa bilirubiinia. Alhainen hemoglobiini ja veren rauta on yksi maksahäiriön merkki. Itselläni ainakin on ollut koko ajan kova jano, joka on jo helpottanut, mutta juon vieläkin painooni nähden liikaa nestettä. Homeopaattini mukaan kehossani on silti nestevaje.

Nukkuminen menee huonoksi, unta on vaikea saada ja helposti heräilee aamuyöllä valvomaan joksikin aikaa. Maksan ärtyminen vaikuttaa myös mielialaan saaden aikaan herkkäitkuisuutta ja pahimmillaan todella mustia fiiliksiä, jolloin tuntee olevansa niin tuhoon tuomittu, ettei halua edes elää. Näitä tuli aina yhdessä migreenin ja selkäkipujen kanssa ja niin ollen myös ne olivat yhteydessä sopimattomiin ruoka-aineisiin. Palaan tähän maksan ja mielialan yhteyteen jossain vaiheessa myöhemmin tarkemmin.
Tulee ns. aivosumua, ajatus ei kulje eivätkä reaktiot pelaa. Ei jaksa ajatella, eikä oikein edes puhua. Meteliherkkyyttä. Oman arvioni mukaan nämä johtunevat ihan energian puutteesta.

Ravinteiden puute saa sitten pitkään jatkuessaan aikaan jo vaikka mitä. Lihasten kankeus ja selkäongelmat johtuvat paitsi kertyneistä kuona-aineista, myös mineraalien puutteesta. Hampaat reikiintyvät helposti, kynnet ovat pehmeät ja viiruiset. Muutkin elimistön toiminnat alkavat reistailla ravinteiden puutteista, esim. kilpirauhasen toiminta heikkenee jodin puutoksen seurauksena, joka puolestaan heikentää ruoansulatusta entisestään. Sydän kärsii EPA-rasvahappojen puutteesta ja minulle ainakin on tullut hetkiä, jolloin sydän alkaa ihan levossakin yhtäkkiä hakata aivan hulluna.

Pahimpana aikana eli silloin, kun elimistöni kieltäytyi ottamasta vastaan mitään muuta ravintoa kuin tärkkelystä ja rasvaa, maksa-arvoni olivat – lääkäreiden mukaan marginaalisesti – koholla. Oloni on kohentunut niistä ajoista todella paljon. Maksa-arvoni ovat normalisoituneet, mutta ei se maksa silti vielä ihan kunnossa ole. Voin jo syödä ilman, että reagoin ruokiin, mutta ongelmana on ruoan sulamattomuus. Olen vieläkin melkoisen voimaton ja aikani kuluu pääasiassa syöden ja leväten, mutta varsinaiset huonovointisuudet, tärinät ja huippaamiset ovat jo poissa. Vaikken olekaan saanut amebaa yrttilääkkeillä hengiltä, niin olen saanut pidettyä sen sentään lepotilassa, jolloin ruoansulatukseni aina alkaa toimia paremmin ja sitä myöten olen päässyt toipumaan ja vahvistumaan. Olen käyttänyt maksaa ja munuaisia vahvistavia yrttejä ja homeopaattisilla hoidoilla on pönkitetty elimistön omaa vastustuskykyä. Minulla on kokonainen arsenaali ravintolisiä ja noudatan aika tiukkaa ruokavaliota, sillä se on tässä se kaikkein tärkein tekijä. Näistä kirjoittelen ihan kohtapuoliin tarkemmin.

Vaikka maksaan ja ruoansulatukseen liittyvät oireet vaikuttaisivatkin täsmäävän, niin kyseessä ei välttämättä ole ameba. Maksansa saa kyllä oireilemaan muutenkin. Siihen ei tarvita muuta kuin runsaasti tätä meidän nykyisin niin tavallista länsimaista ruokavaliota, johon kuuluu paljon ravintoarvoltaan köyhiä valmiseineksiä ja muuta teollista ruokaa lisäaineineen sekä sokeria, sokeria ja lisää sokeria. Kuitenkin, jos epäilee amebaa eikä ole ollut kaukomatkoilla tai edes Suomea pidemmällä, niin on hyvä muistaa, että ameban saadakseen ei välttämättä tarvitse edes matkustaa: niitä on täällä meilläkin.