• Matkatarjoukset:
Valikko

Yksin pitkällä matkalla olemisesta

9.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Moni matkaa suunnitteleva varmaan miettii, lähtisikö matkaan yksin vai kaksin ja jos ei yksin, niin kenen tai keiden kanssa. Olen ollut täällä Kambodzassa nyt viisi kuukautta ja olen tänä aikana ehtinyt kokea jotain siitä, mitä ovat yksin matkustamisen haasteet ja tavannut muita matkailijoita, jotka eivät ole lähteneet matkaan yksin.

Ensimmäisenä puolena yksin matkaan lähtemisestä tulee ehkä mieleen turvallisuus. Matkailijaa varoitellaan ryöstöistä, huijauksista, taskuvarkaista, hotellihuoneisiin murtautujista ja tienvarren bandiiteista. Aasiassa turistia huijataan aina, sehän on selvä. Mutta enimmäkseen tuo rajoittuu ylihintaisiin tuotteisiin ja itse se ostopäätös kuitenkin aina tehdään. Alun outoutta lukuun ottamatta en ole tuntenut oloani turvattomaksi täällä missään. Olen asunut siisteissä – ja silti edullisissa – hotelleissa siisteillä alueilla. Käyttämissäni hotelleissa on ollut ympärivuorokautinen vartiointi tai aina joku vastaanotossa. En liiku ulkona yöaikaan, pysyttelen alueilla, jossa liikkuu paljon ihmisiä enkä hortoile ulkona päissäni. En kanna paljoa käteistä mukanani enkä käytä koruja. Näillä peruskonsteilla jo pystyy ehkäisemään harmeja, enkä ole muutoinkaan kokenut ilmapiiriä täällä mitenkään uhkaavaksi. Käsilaukkujen nappaamisista ohiajavasta moposta käsin kuulee kyllä puhuttavan. Paras on reppu selässä, sieltä sitä ei ohiajettaessa mukaan kiskaista – tai vieläkin parempi edessä, mutta täällä en ole kokenut, että asiat olisivat niin huonosti, etteikö reppua voisi selkäpuolella kantaa.

Toinen asia, joka ennen matkaa saattaa mietityttää on, että miten pärjään itsekseni. Kaikki oudot asiat, kun oletettavasti mikään ei toimi niin kuin on tottunut, pitää löytää oikeat linja-autot ja etsiä yöpymiset ja kaikki pitää hoitaa yksin. Ja entä jos sattuu jotain? Asiat selviävät kyselemällä. Esimerkiksi oikean linja-auton löytäminen täällä on paljon helpompaa kuin Suomessa. Kiitos matalan palkkatason ja sen, että tehokkuusajattelu ei ole vielä ehtinyt tänne asti, täällä riittää henkilökuntaa joka paikkaan ja he pitävät huolta ja muistavat minne kukakin bussin odottaja on menossa. Suomessakin on vaikeampi löytää oikea linja-auto kun kaikki aikataulut, reitit, pysäkit ja lähtölaiturit pitää selvittää itse. Täällä näytät jollekin henkilökunnasta lippuasi ja istut odottamaan. He viittilöivät sitten, kun on aika nousta bussiin ja nostavat matkatavarasi tavaratilaan.

Jos sattuu jotain? No, aina voi sattua ja se voi olla ihan mitä vaan ja kun ei sitä etukäteen tiedä, niin mahdoton ihan kaikkeen on varautuakaan. Itse kuljen sillä asenteella, että ratkotaan ongelmat vasta sitten, kun ne osuvat kohdalle ja ovat tiedossa, ei etukäteen.

Kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaa kaiken kokemansa ja sitten jälkeenpäin muistella. Ei ole niin. Minä jaan (lähes) kaiken kokemani koko Suomen kansan kanssa – tai ainakin niiden heistä, jotka blogiani lukevat – mutta ei se siltikään ole sama asia kuin matkatoveri, joka on vieressä kokemassa samat tunteet ja elämykset kuin sinä sillä hetkellä kuin ne tapahtuvat. Tätä ei yksin kulkiessa saa. Piste.

Kolmen, neljän viikon lomamatka on eri asia, mutta näin pitkällä matkalla ollessa ei voi olla koko ajan menossa, käydä tekemässä ne kunkin paikan turistijutut ja siirtyä sitten taas seuraavaan. Tai ainakaan minä en voi. En jaksaisi eikä budjettikaan antaisi periksi jokapäiväisiin retki- ja pääsymaksuihin. Eihän kotona ollessakaan mennä joka päivä johonkin itseään viihdyttämään, vaan iso osa vapaa-ajasta ihan vain ollaan kotona ja eletään sitä normaalia elämää. Niin täälläkin. Kun päivässä ei ole mitään ennalta määrättyä ohjelmaa kuten työ, niin on syytä viihtyä omassa seurassaan. Jos ei viihdy, niin tällainen matka on hyvä koulu opetella viihtymään. Olen tavannut sellaisiakin yksin matkustavia, jotka säntäävät paikasta toiseen tiheään tahtiin. Pitämällä itsensä toiminnassa jatkuvalla matkustamisella ja paikan vaihtamisella välttyy toki jäämästä keskenään itsensä kanssa. Itse en haluaisi vaihtaa paikkaa yhtenään senkään takia, että viipymällä pidempään yhdessä paikassa siihen pääsee eri tavalla kiinni; alkaa nähdä hieman pintaa syvemmälle, sen verran kuin se ulkopuoliselle turistille ilman ylen määrin aktiivista yhteydenottoa paikallisiin ylipäätään on mahdollista.

Kaksin matkustaville, niin kavereina kuin parisuhteessakin oleville, tällainen matka on aikamoinen haaste. Tapasin erään jo entuudestaan minulle puolitutun pariskunnan täällä alkuvuodesta. He olivat jo kolmannella pidemmällä Aasian matkallaan ja sanoivat, että tässä ehtii kyllä se toinen puolisko tulla jo varsin tutuksi, kun yhdessä huoneessa elää useampia kuukausia putkeen eikä suhteen ulkopuolisia kontakteja ole niin kuin kotona ovat ystävät ja työtoverit. Täällä kun ollaan kaksin, niin ollaankin todella tiiviisti kaksin.

Olen sivusta sattunut kuulemaan joidenkin pariskuntien keskustelua ja toisistaan eriäviä mielipiteitä rahankäytöstä, mitä tasoa hotellien pitäisi olla ja minne mennä seuraavaksi. Asioiden sujumisen kannalta on tärkeää, että matkakumppani on riittävän samanhenkinen. Että tasovaatimukset yleensäkin täsmäävät mitä tulee syömisiin ja yöpymisiin. Ihmisten välillä on suuria eroja siinä, mitä pitää riittävän hygieenisena ja minkä verran mukavuuksia vaatii, miten paljon on pöpöpelkoa ja uuden ja oudon vastustusta. Voi olla rasittavaa, jos toinen haluaisi kokeilla paikallisia katukeittiöiden ruokia ja toinen pysytellä mahdollisimman paljon jo ennestään tutuissa ruokalajeissa turisteille suunnatuissa ravintoloissa. Jos toiselle riittäisi hyvin se vaatimattomampikin huone, mutta toiselle pitäisi etsiä se vähän kalliimpi ja parempi huone. Näitäkin asioita kannattaa miettiä matkakumppania valitessa eikä vain sitä, että halutaanko käydä samoissa matkakohteissa.

Se, mitä itse kaipaan eniten täällä, on itseni kaltaista juttuseuraa, keskustelua. Kokemukseni mukaan pidempään täällä oleilevat ovat – miten sen nyt nätisti sanoisin – persoonia. Enimmäkseen miehiä, joille syystä tai toisesta kotimaan elämä ei sovi ja rahatilanne sallii elämisen täällä. Olen tavannut mukavia lomamatkailijoita, enimmäkseen pariskuntia. He ovat täällä muutaman viikon lomalla ja kiertävät ympäri maata viipyen yhdessä paikassa vain muutaman päivän. He tulevat ja menevät. Ehdit kysellä heidän matkastaan ja matkasuunnitelmistaan ja kertoa omasi ja sitten he ovat jo poissa. Lopulta olet toistanut oman tarinasi niin monta kertaa, että alat omissa korvissasi kuulostaa jo ihan papukaijalta ja menettänyt kiinnostuksesi omaa tarinaasi kohtaan siinä määrin, että se on jopa lakannut olemasta.

Paikalliset tulevat kyllä mielellään juttelemaan nähdessään sinut istumassa itseksesi jollain julkisella paikalla. Siem Reapissa tällaiset jututtajat osoittautuivat orpokotien ja koulujen vetäjiksi, jotka kymmenen minuutin jutustelun jälkeen ystävällisesti pyysivät sinulta avustusta näiden orpojen hyväksi.

Joutilaat tuktuk-kuskit tulevat myös helposti jututtamaan itsekseen ympäristöään tarkkailemassa istuvaa turistia:

- “Hello, madam. Where do you come from?”
- “From Finland”
- “Aa, Finland.” (Hymyilee koko naamallaan.)
- ”Do you know Finland? You know where it is?”
- “Yeah, yeah.” (Hymyilee ja nyökkää.)
- ”Well, where is it?”
- “Yeah, yeah.” (Hymyilee ja nyökkää.) ”What is your name?”
- ”My name is Virpi.”
- ”Where do you go tomorrow?”
- “No where.” (Kun tuktuk-kuski siinä vain istua jäkittää, niin jatkan jutustelua.) ”For how long have you been working as a tuktuk-driver?”
- “Sorry, can no engli.”

Tuon tyyppisen keskustelun kun on käynyt sen kymmenkunta kertaa, niin alkaa kadota mielenkiinto jututtaa paikallisia. Joskus toki saa vähän jotain selville paikalliseen elämänmenoon liittyen, mutta harvemmin tapaa niitä, jotka puhuvat riittävän sujuvaa englantia, jotta heidän kanssaan voisi keskustella ihan oikeasti.

Yksin matkustamisen haasteena en siis pidä turvallisuutta ja käytännön asioissa pärjäämistä, vaan sosiaalisen elämän puutteen. Toki se sosiaalinen elämä on haasteena yhdessäkin matkustettaessa, eri tavalla vain. Mutta se mitä en vaihtaisi pois, on vapaus, jonka yksin matkustaminen mahdollistaa. Voin tehdä ihan niin paljon suunnitelmia kuin haluan, muuttaa niitä joka päivä, sitten heittää ne kaikki menemään, tehdä täyskäännöksen ja seuratakin suunnitelmien sijaan sattumaa.

Minulle oli alusta asti ihan selvää, että lähtisin yksin. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja ja eikäpähän sellaista tarjolla olisi ollutkaan. Sellaisen vinkin antaisin matkaseuraa miettiville ja valitseville, että jos tuntuu, että pitää päästä menemään yksin tai jonkun ihan tietyn ihmisen kanssa, niin unohda kaikki järkeilyt ja tee niin kuin sisimmässä oikealta tuntuu. Kyllä se sitten matkan aikana selviää, että miksi juuri niin oli oikein.

Omnia mea mecum porto II

28.9.2010 Myrskylä

Mitä matkalle mukaan, osa 2/2

Kosmetiikka ja hygienia

Aurinkovoidetta, kertoimet 6 ja 15.

Hammastahnaa, hammaslankapuikkoja, shampoota, palasaippua+suojakotelo, karhea pesukinnas, puhdistusmaito kasvojen pesuun, kasvojen kuorinta-aine, kasvovoide, jalkavoide ja käsivoide. Kosteassa lämpimässä ilmastossa iho ei kaipaa lisärasvausta samalla tavalla kuin kuivassa ja kylmässä ilmastossa, joten oletan, että kun nämä voiteet ovat loppuun käytetty, niin sitten pärjään jo ilmankin.

Vessapaperirulla. Kannattaa ottaa vakiovarusteeksi käsilaukkuun ja tavaksi tunkea taskuihin tai laukkuun kaikki yli jääneet käsipyyhkeet ravintola-aterioilta. Yleisissä vessoissa harvemmin on paperia, joten omat paperit on oltava mukana jos mielii pyyhkiä.

Kuukautissuojien laatu ja saatavuus on kyseenalaista. Olen pakannut mukaan pienen varaston suojia, mutta myöskin investoinut kahteen kuukuppiin. Aina ei ole mahdollisuutta kuukautissuojien huomaamattomaan hävittämiseen ja kokemukseni mukaan pöntöistä – jos sellaista edes on – alas ei mene aina edes sellainen, joka, toisin kuin kuukautissuojat, on pönttöön tarkoitettu. Myös ympäristötekona kuukuppi on hyvä vaihtoehto, sillä jätehuolto ei ole yhtä kehittynyttä kuin meillä, vaan voi varsinkin pienemmillä paikkakunnilla olla yhtä kuin jätteiden dumppaaminen ojaan kylän laidalla.

Parta- eli säärikarvahöylä ja teriä, kynsileikkurit, pinsetit, pumpulipuikkoja, korvatulppia, huulipuna, ripsiväri, hiuslenkkejä.

Matka-apteekki

Malarian ehkäisyyn hyttyskarkoitetta ja malarialääkkeinä Malaronea ja Lariamia. Lariam voi aiheuttaa sivuoireita, kun taas Malarone tunnetaan paremmin siedettynä. 8 kpl:een Lariam-paketti on suurin piirtein saman hintainen kuin 12 kpl Malaronea, mutta Malaronea otetaan tabletti päivässä, kun taas Lariamia riittää tabletti viikossa. Molempia otetaan ennaltaehkäisevästi Malaria-alueella oleskeltaessa. Mikäli epäilee saaneensa malariatartunnan, Malaronea voidaan käyttää myös kolmen päivän ensihoitona ottamalla neljä tablettia päivässä kolmen päivän ajan, jona aikana hakeudutaan lääkärin hoitoon.

Haavasiteitä hiertymiin, palovammoihin ja haavoihin.

Desinfioivia käsipyyhkeitä ja nestemäinen käsidesi.

Klooridioksidia (ClO2) juomaveden desinfiointiin sen varalta, että pullotettua juomavettä ei ole saatavilla. Ainetta laitetaan 10-12 tippaa litraan vettä ja annetaan vaikuttaa pari minuuttia. Annostus ja vaikutusaika tuplataan, mikäli desinfioitava vesi on sameaa.

Ripulin tai oksennustaudin aiheuttaman nestehukan varalta nestetasapainoa palauttavia poretabletteja (Resorb) ja ripulilääkettä (Dimor).

Kuumissa ja kosteissa olosuhteissa ja jatkuvasti hikoillessa sieni- ja hiivainfektioiden riski on ilmeinen. Matka-apteekissani on salvoja (Canesteen, Pevaryl, Terbinafin ratiopharm) niin emättimen, nivusten kuin jalkojenkin sieni- ja hiivatulehduksiin.

Särkylääkkeinä sekä ibuprofeiinia että parasetamolia.

Aloe vera –geeliä ja tiikerisalvaa hyönteisten puremiin.

Koivutuhkaa paikkaamaan hikoilun aiheuttamaa mineraalihukkaa.

Aurinkolasit.

Vitalis-voidepurkki yllättävän Tiibet-aiheisen flashin seurauksena käydessäni läpi kylpyhuoneeni kaapin sisältöä.

Kirjat ym ajankulua

Moni on kysynyt minulta, että mitä oikein aion tehdä matkalla. Aionko tehdä töitä jossain muodossa, palkattua tai vapaaehtoistyötä. Ajatus pelkästä olemisesta vaikuttaa oudolta. Toisten mielestä se on ihana ajatus, että saisi vain olla – kotona kun se ei ole mahdollista. Joku toinen taas on sitä mieltä, että ei pystyisi vain olemaan, vaan jotain on pakko tehdä tai tulee hulluksi.

Minä aion ainakin alkuun vain olla, mutta uskon, etten ehdi harrastaa sitä kovinkaan kauaa, sillä matkan varrella ilmaantuu varmasti yhtä ja toista. Sen näkee sitten aikanaan, että mitä se on. Kirjoittaminen on se ainoa aktiviteetti, jota olen jo näin etukäteen tuntenut matkan aikana haluavani tehdä. Miniläppärini lisäksi olen pakannut mukaan vanhanaikaisempiakin kirjoitusvälineitä: ruutuvihon kaikenlaiseen töhertämiseen, kirjoituskirjan jotta voin kirjoittaa sielläkin, missä läppäri ei ole hyvä vaihtoehto, kuten esimerkiksi hiekkarannalla tai kun sähköä ei kerta kaikkiaan ole saatavilla. Pieni kirja on muistiinpanoille kuten osoitteille, puhelinnumeroille, resepteille yms.

Matkaoppaista valitsin mukaan Kambodzan ja Tiibetin, koska Kambodza on se ensimmäinen maani ja Tiibetistä, mikäli sinne matkustan, haluan ehtiä lukemaan kunnolla etukäteen. Lisää oppaita voi tarpeen vaatiessa ostaa paikan päältä.

Lennolle ja riippumattoon muutama pokkari, joista voi hyvin luopua sitten, kun ne on luettu.

Riimukivet. Ajattelin, että voisin aikani kuluksi opetella ennustamaan ja tienata silloin tällöin turisteilta päivän ruokarahat.

Aseet, astiat ja muuta roinaa

Puukko, muovinen lusikkahaarukka, hedelmäveitsi, pussinsulkijaklipsejä.

Neula, lankaa, sakset.

Pari kuulakärkikynää ja vaihtotäytteitä.

Madventures-vinkin mukaisesti pieniä Tupperware-purkkeja. En vielä tiedä miten nämä voisivat olla tarpeen, mutta kuulosti hyvältä vinkiltä.

Hajutonta pyykinpesuainetta. Loppuu tietysti tämäkin hyvä aikanaan, mutta ehkäpä hyvällä tuurilla löydän jostain lisää. Viime syksyn reissulla pesetin pyykkiä paikallisilla  pyykkäreillä ja vaatteissa oli niiden pesulakeikkojen jäljiltä aina aivan järkyttävä hajustekatku. Ehkä voin käyttää omaa pulverinäytettäni myös apuna selittämään, että haluan pyykkini pestävän ilman hajusteita.

Termosteemuki. On reilun kokoinen niin kuin teemukin kuuluukin olla ja sopii vihreälle teelle, joka tavallisesti laitetaan irrallisina lehtinä suoraan mukiin. Kuumaa vettä on yleensä kaikkialla saatavana ja kun on oma muki ja teetä mukana, niin on helppo elekielellä osoittaa, että mitä on vailla. Kannellisena toimii hyvin take-away –mukina.

Matkaoppaani mukaan Kambodzassa vaihdetaan ahkerasti käyntikortteja. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin vanhat käyntikorttini. Vanhentuneilla ulkomaan osoitteella ja puhelinnumeroilla ei ole mitään väliä, pääasia, että nimi on oikein niin kortti riittää hyvin palvelemaan tarkoitustaan.

Valuutta ja paperit

Vedenpitävä vyötärölaukku rahoille ja papereille. Laukku on litteää mallia eli tarkoitettu pidettäväksi vaatteiden alla. Täällä kulkevat kaikki ne paperit, kortit ja käteinen, jonka ei tarvitse olla käden ulottuvilla eli sitä ei ole tarkoitus avata ja kaivella kadulla ja kaupoissa.

Kaulapussi, jossa isompaa käyttökäteistä ja passi ja rajojen yli siirryttäessä myöskin rokotuskortti. Kaulapussin sijaan nämä voi pitää housujen reisitaskuissa.

Passin kopioita, vakuutuskortti, ajokortti, ohjeet ja puhelinnumerot luottokorttien sulkemiseen, pari luottokorttia ja pankkikortti (Visa).

Kaikki epäonnistuneet passikuvaotokset ja Suomen poliisiviranomaisten passiin kelpuuttamattomat kuva-automaateilla otetut kuvat voi käyttää viisumihakemuksiin rajoilla.

Valuuttana US dollareita 1, 5, 10 ja 20 arvoisina seteleinä käyttörahaksi Kambodzassa ja muutama viisikymppinen paikallisen valuutan vaihtoon pankissa – ei ehkä juuri Kambodzassa, mutta voi olla käyttökelpoinen jossain toisessa maassa. Lisäksi jonkin verran Thaimaan bahteja.

Lentoliput ja taksikuskille näytettäväksi kartta ja pari valokuvaa talosta Reamissa.

Kaikki rahat ja paperit kulkevat luonnollisestikin käsimatkatavaroissa ja/tai päällä.

Käsimatkatavarat

Itseensä kokoonpakattava reppu. Toimii niin käsimatkatavarareppuna kuin sitten paikan päällä päiväreppuna. Rinkassa menee pienenä nyyttinä.

Hammasharja suojuksineen ja kokoontaitettava hiusharja, jossa peili. Matkakokoa olevat hammastahna, puhdistusmaito, palasaippua ja muovipussi avatulle saippualle, shampoo, desinfioiva käsipyyhe ja korvatulpat.

Pikkupyyhe samaa kevyttä harsoa kuin iso kylpypyyhekin.

Kynä, avaimet.

Evästä lentomatkalle: kookosrasvaa, pähkinöitä, kaakaonibsejä, omenoita, vihreää teetä.

Aiempana kuvatuista tavaroista käsimatkatavaroihin mukaan tulevat myös vaihto t-paita ja alushousut, paksummat vaellussukat (koneessa on mielestäni aina vähän viileää ja on miellyttävää pitää jalat lämpöisinä), läppäri, kamera, kello, joku pokkari ja teemuki.

Omnia mea mecum porto I

28.9.2010 Myrskylä

Mitä matkalle mukaan, osa 1/2

Mitä pakata mukaan, kun kaikki tavarat pitäisi saada mahtumaan yhteen rinkkaan ja jaksaa itse kantaa, mutta joilla pitäisi kuitenkin pärjätä seuraavat ehkä parikin vuotta?

Vaatteet

Lämpimissä maissa ei paljoa vaatteita tarvitse. Olen panostanut hyvälaatuisiin luonnonmateriaaleihin, sillä ne vievät vähän tilaa, eivät paina paljoa, ovat suhteellisen siistin näköisiä jopa suoraan repusta mytystä vetäistyinä ja ennen kaikkea ne ovat miellyttäviä päällä kosteassa ja kuumassakin ilmastossa.

Pukeutumisen suhteen pyrin noudattamaan paikallisia hyviä tapoja ja Kaakkois-Aasiassa säädyllinen pukeutuminen naiselta edellyttää olkapäiden ja polvien peittämistä, joten topit ja minihameet jätetään kotiin ja mukaan ottamani housut ja hameet ulottuvat vähintään puoleen väliin säärtä ja t-paidoissa on olkapäät peittävät hihat.

Kahdet housut, toiset tuhtia pellavaa ja toiset mitä lie ulkoiluvaatemateriaalia. Polyamidia, sanoo lappu perssaumassa. Hyvin toimivat viime syksyisellä reissulla kuitenkin. Molemmissa ¾ mittaiset lahkeet ja vetoketjulliset taskut reisissä. Tällaiset taskut ovat erityisen käytännölliset pitää passia, matkalippuja ja käyttökäteistä matkan aikana. Ovat kantamuksista huolimatta helposti saatavilla ja niihin eivät taskuvarkaat kovin helposti huomaamatta näppejänsä ujuta.

Vaaleat pitkähihainen paita ja housut, raakasilkkiä. Hyvä ilta-asuna, koska suojaa hyttysiltä. Raakasilkki ei rypisty repussa eikä sitä tarvitse pesun jälkeen silittää.

Pitkä puuvillainen hame päivittäiseen käyttöön silloin, kun ei matkusteta.

T-paitoja neljä kappaletta, laadukasta ekologista puuvillaa ja ohutta merinovillaa, joka on ihanan viileä ja hengittävä materiaali.

Pitkähihainen pusero, silkkiä.

Viileämpien kelien varalta fleece-takki sekä pitkä aluskerrasto hieman paksummasta merinovillasta. Tuo aluskerrasto oli ihan ensimmäisenä mielessä miettiessäni matkavaatetusta. Viime syksyn matkalla tuli vilu, sillä Laosin ja Vietnamin vuoristoalueilla lämpötila laski illalla kymmenen asteen hujakoille ja siinä rupesi kaipaamaan lämmintä päälle – jota minulla ei silloin mukana ollut.

Yöpaita – eihän sitä tiedä jos joskus joutuu yhteismajoitukseen.

Urheilutoppi ja lyhytlahkeiset jumppapökät. Minulla on matkaläppärilläni muutama joogavideo ja aion ruveta taas jossain vaiheessa joogaamaan.

Hupullinen polvien alapuolelle ulottuva sadeviitta kaatosateiden varalle. En ole testannut, mutta luulenpa rinkankin sopivan tämän viitan alle.

Lentosukat ja kaksi paria vaellussukkia, sekä ohuita alussukkia että niiden päälle laitettavia paksumpia sukkia.

Alusvaatteissa pitsikkyys ja seksikkyys on jätetty kotiin ja vain käytännöllisyys otettu mukaan. Hörhelöt ja kaarituet on vaihdettu urheilumalleihin ja puuvillaan ja merinovillaan. Mukana on viidet alushousut ja kahdet urheilurintaliivit.

Kahdet bikinit, lierihattu suojaamaan auringolta ja säilytyspussi pienille vaatekappaleille, jotta pysyy repun sisältö paremmin järjestyksessä.

Jalkineet

Vaelluskengät toimivat sekä kylmässä että kuumassa ja kaikenlaisessa maastossa. Ovat varsin painavat kantaa, joten matkustettaessa nämä pidetään jalassa.

Sandaalit ovat sitten muutoin kuin tien päällä ollessa jokapäiväiset jalkineet. Paksu ja tukeva pohja ja pelkkää muovia, joten eivät ole vedestä moksiskaan. Sopivat siis hyvin sadekauteenkin eikä tarvitse ottaa pois jalasta puroja ylitettäessä.

Suojapussi sandaaleille, jotteivat sotke muita tavaroita repussa.

Nukkumis- yms varusteita

Untuvamakuupussi +15 asteeseen asti. Untuvan saa mytättyä todella pieneen tilaan.

Silkkilakanamakuupussi, jossa myös tyynynpäällinen.

Hyönteiskarkoitteella impregnoitu hyttysverkko. Aivan ehdoton suojavarustus malaria-alueilla, mutta käyttökelpoinen missä tahansa pitämään öiset hörriäiset loitommalla. Helppo ripustaa kattoon joko verkon kiinnikkeissä olevalla koukulla tai koukullisella joustonarulla eli mustekalalla.

Joogamatto joogatreeneihin ja käy hätätilassa myös nukkumisalustana.

Kokoontaiteltava pehmustettu istuinalusta. Oli hyödyllinen viime syksyn matkalla. Ei ole mitenkään epätavallista, että joutuu odottelemaan milloin mitäkin ja kaikki paikat ovat pölyssä, joten mihinkään ei voi istua likaamatta vaatteitaan. Paikalliset istuskelevat perin kevyen näköisesti kyykyssä, mutta se vaatii jonkin verran harjoittelua. Oudokseltaan siinä asennossa pidempään oleminen käy yllättävän paljon voimille.

Puuvillaharsosta itse ommeltu ja värjätty iso kylpypyyhe. Harso on hyvä materiaali tähän tarkoitukseen: imee kuin sieni, kuivuu nopeasti, on kevyt ja vie kokoonsa nähden vähän tilaa.

Muuta sekalaista varustusta

30 litran vesitiivis pussi. En tiedä mihin tätä tarvitaan, mutta tuntui hyvältä idealta ottaa mukaan.

Repun suojapussi. Suojaa sateelta ja pölyltä. Pikkubusseilla matkustettaessa matkatavarat saatetaan lastata katolle ja kuivan hiekkatiepätkän jälkeen kaikki on aivan hiekkapölyssä. Opin tämän viime reissulla, kun matkalaukkuni kaikki röörit menivät täyteen hiekkaa ja ulosvedettävä vetokahva jumittui alas-asentoon.

Repun olkaimeen kiinnitettävä suljettava pikkupussi. Avaimille, puhelimelle, käteiselle ym pikkutilpehöörille, jotta ne saa kätevästi esiin tarvitsematta laskea rinkkaa selästä.

Kangaskassi ja muovipussi. Kokemukseni mukaan Aasiassa muovipussit ovat todella surkeita. Laatu on suurin piirtein samaa kuin meikäläisissä sinisissä roskapusseissa eli ei kestä mitään.

Otsalamppu, taskulamppu ja kaksi heijastinpantaa. Kun etelän mailla on pimeää, niin siellä on sitten todella pimeää. Valosaastetta ei maaseudulla ole, katuvalaistusta ei ole edes kaikilla kaduiksi kutsuttavilla pätkillä ja liikenne on meikäläisittäin katsottuna kaoottista. Silloin on syytä nähdä ja näkyä. Kaikkialla ei ole sähköjä. On kyliä, joissa generaattori on päällä tietyt tunnit alkuillasta ja sen jälkeen on säkkipimeää. AA- ja AAA-paristoilla toimivat laitteet ovat parempia kuin nappiparistoilla toimivat, sillä tavallisia paristoja saa jokaisesta markkinakojusta. Heijastinpanta on helppo pyöräyttää rinkan remmeihin tai vaikkapa käsivarteen tai säären ympärille.

Vesitiivis kaulakotelo. Ilman seuraakin rannalla ollessa voi mennä uimaan, kun ei tarvitse jättää arvotavaroita rannalle. Koteloon sopii käteinen, kortit ja avain.

Pyykkinaru, jossa koukut molemmissa päissä eli helppo kiinnittää minne vain. Pikkupyykin voi nipistää nyörin kierteiden väliin kiinni, joten pyykkipoikia ei tarvita.

Pyykkipussi likapyykille, jotta pysyy erillään puhtaista vaatteista.

Mustekala hyttysverkon ripustukseen ja muitakin käyttötarkoituksia löytynee ajan mittaan.

Reppuun kiinnitysremmejä sekä matkalaukun ympärille tarkoitettu kiinnitysremmi, jolla aion varmistaa reppuni ja siihen kiinnitettyjen nyssäköiden sidonnan lentomatkan ajaksi.

Ja taas pikkutavaroille oma pussinsa, jotta ne on helpompi pitää järjestyksessä ja löytää rinkasta.

Elektroniikka

Miniläppäri, suojapussi ja johto. USB-muistitikkuja kuvien tallentamiseen ja blogijuttujen siirtämiseen omalta koneelta.

Kamera, laturi, varapatteri ja suojakotelo.

Tunnuslukulaite nettipankkeiluun ja –shoppailuun.

Kännykkä – joka oletusarvoisesti tulee olemaan suljettuna, mutta varmuuden vuoksi mukana, jos tulisi tilanne, että on ihan pakko jonnekin soittaa. Laturi.

Kello, jossa myös päivyri. Voi olla ihan hyvä pysyä sen verran ajan tasalla, että tietää onko arki vai pyhä ja koska on aika lähteä uusimaan viisumia. Herätyskellollekin löytyy käyttöä, jos on aikaisia lähtöjä. Mukavana extrakilkkeenä kellossa on lämpömittari.