• Matkatarjoukset:
Valikko

Joulukalenteri luukku 20

Kuvagalleria: Etelän hetelmiä

Yksi matkallaolon huvituksista on kokeilla tuntemattomia ruokia. Hedelmät ovat tähän hupaan kiitollinen kohde, sillä ne ovat lähes poikkeuksetta hyviä, eivät maksa juuri mitään ja ovat etelän mailla paremman näköisiä ja makuisia kuin kotomarketista ostettuna. Durian on tietysti hedelmien kunkku ja on jo ihkaoman esittelynsä saanutkin ja banaanitkin olen kehunut, mutta vielä piisaa hyviä. Seuraavana eräitä muita suosikkejani Kambodzasta.

Nämä rapeat tikkutakut olivat tuontitavaraa Thaimaasta.

Kuoren saa murrettua käsin auki. Maku on kirpakka ja siinä on paljon mansikkaa. Lohkon sisällä on kivi.

Mangostani on kirpakanmakea mehukas hedelmä, josta syödään vain valkoiset lohkot. Minua opastettiin hedelmien valinnassa niin, että ei ole tärkeää onko väri tumma vai kirkkaampi punainen, kunhan väri on tasainen. Lisäksi kuoren pitää antaa puristettaessa hieman periksi. Näissä onkin seassa paljon huonoja ja kun mangostani on huono, on se sitten todellakin ihan kokonaan syötäväksi kelpaamattoman huono.

 

Jakkipuun hedelmä on aikamoinen rumahinen ja monen kilon painoinen mötkäle.

Myyjät perkaavat jakkihedelmät ja ostaa voi sen kokoisen annoksen kuin haluaa.

Hedelmä ei ole tirskuvan mehukas, vaan palat ovat pinnastaan enempikin nahkeita. Maku on ananasmainen, makeahko ja raikas.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Nämä jotkin myydään ilmeisesti jollain lailla kypsennettyinä, pinnassa olevasta noesta tai tuhkasta päätellen. Kerran kun satuin näitä ostamaan, niin olivat aivan lämpöisiä pinnasta.

Maku on mieto, päärynämäinen, ja rakenne vanukasmaisen pehmeä. Sisällä on paljon mustia siemeniä, joita ei syödä.

 
 
 

Näitä karvapalleroita olen nähnyt meilläkin kaupoissa, mutta enpä muista mitä ovat nimeltään.

Kuori halkaistaan kahtia veitsellä, "hattu" poistetaan ja sisällön voi pullauttaa suuhun. Sisällä on kivi. Makea ja mehukas.

Nämä lienevät noiden karvapallojen sukulaisia. Hyvin samantapaisia ja -makuisia, pienempiä vain ja hedelmälihaa on vähemmän.

Nämä pikkumangot ovat yksiä suosikeistani; kypsinä makeita ja mehukkaita. Nuo vihreätkään eivät ole raakoja, vaan niitä on sekä keltaisina että vihreinä. En tiedä mitä eroa niillä on, maussa en ainakaan mitään huomannut.

Pistetäänpä tähän vielä ohje, miten mango leikataan tarjoilukuntoon:

Mangon kivi on litteä lätyskä. Leikkaa hedelmä halki kiven kylkeä pitkin.

Leikkaa hedelmälihaan ruutuviillot kuoreen asti.

Leikattuna puolisko painetaan auki jolloin sen voi syödä käsin.

Joulukalenteri luukku 17

Kuvagalleria: Valittuja paloja Kambodzasta

Miehet iltakalassa Sihanoukvillessä. Verkko on heitetty veteen. Taustalla kalastusveneiden jono mennä puksuttaa avomerelle päin.

Tässä on jotain niin perin herttaista ja tyypillisen kambodzalaista.

Pikaruokaa tienvarresta.

Bambusilta Mekong-joella Kampong Chamissa. Silta puretaan joka vuosi tulvakauden ajaksi ja kasataan sitten uudelleen.

Joulukuinen auringonlasku Kepissä.

Häiden toisen päivän aamuna auringon noustessa sulhanen ja tämän suku tuovat morsiamelle lahjoja.

Häihin pukeudutaan tietysti komeasti ja kaikki nuo koristeet ommellaan pukuihin käsin.

Lohikäärmeiden tanssi kiinalaisena uutena vuotena.

Joulukalenteri luukku 14

Kuvagalleria: Kambodzalainen työpäivä

Kalastajaveneet suuntaamassa merelle Sihanoukvillen edustalla.

Ravintolan keittiössä.

Tien viivojen maalausta Sen Moronomissa. Yksi kulki edeltä ja puhdisti tietä pölystä jollain lehtipuhaltimen tyyppisellä älämölöhanurilla ja perässä kulki tuo etualalla kyykkivä mies, joka taltalla ja lekalla hakkasi maalinroiskeet pois.

Kambozassa huoltoasemilta, niinkuin kaikista muistakin paikoista, saa vielä palvelua ja jos jotain Kambodzasta kaipaan, niin se on juuri sitä.

Kalastaja Mekongilla.

Naiset keittävät ja myyvät palmusokeria Siem Reapin lähistöllä tien varressa, jossa kulkee paljon turisteja matkalla temppeleille.

Munkit käyvät kerjäämässä almunsa ja ruokansa joka päivä aina klo 11:een mennessä.

Rakennusmiehiä Phnom Penhissä.

Tästä kuvasta käy paremmin ilmi missä korkeuksissa nuo edellisen kuvan rakennusmiehet telineillään tasapainoilevat. Kuva on otettu hotellin parvekkeelta kolmannesta kerroksesta.

Joulukalenteri luukku 11

Kambodzalainen iltasatu nelijalkaisesta lääkäristä

Vielä toinenkin kambodzalainen tarina alkuperäisenglannilla kerrottuna:

Before you fall as sleep, here is a Cambodian tale called ”The four-footed doctor”

Once upon a time there was a family of millionaire with five children who were all sons and the fifth of whom was born crippled. He had only arms and torso, but no legs.

The parents felt very embarrassed at having such a crippled son who they thought did not suit their honor and ordered a maid to put the baby boy in cooking pot and floated it in the river.

The pot containing the poor baby boy floated quickly down the stream the whole night and finally arrived at a border village in which there was a Brahman with medical knowledge.

To his great pleasure, the Brahman found the pot with the legless baby boy still alive. He brought the boy up like his own and named him “Komphak Komar”

As for the maid who floated the boy away, when coming back home she felt pity for the infant boy so much that she could not sleep. At the mid-night, she decided to run away from her boss in order to search for the boy to take care of him. She met the baby at the Brahman’s house on that night, but she did not say anything except that she offered to serve the Brahman free of charge.

The Brahman was surprised and thought: “This baby really brings me good luck because I have a maid once I have brought him home”.

Eight years passed by “Komphak Korma” could now speak and was able to understand everything. Then the maid took a chance and told the boy everything. Upon learning the truth, the boy with tears in his eyes felt pity for himself, thinking that he was both a crippled and homeless boy who was abandoned like a long and that he was never able to make himself a rich or ranking man. He then asked the maid to take him to the Brahman, his adopted father, to tell him the truth.

Having heard the boy out, the Brahman comforted him and said: “Wealth and social ranks do not come from arms and legs, parents or from relatives. They are really from perseverance and industriousness. Even a drop of water which is a soft senseless parentless and limbless object still can pierce through a mountain rock due to dropping one drop at a time everyday” “As for you,” the Brahman said, adding: “You only have no legs, but if you have perseverance and industriousness, you will be far better than those who have legs. You see! Beggars have both arms and legs, but why do they have no wealth and ranks? On the other hand, why was the ten-faced giant called Dasakantha, who also had a thousand arms, in the Ramayan story still defeated by Prah Ream and Haknukman.”

The Brahman went on to say: “My dear son! From today on, you should try to learn literacy and medicine from me. I’ll teach you.”

Twelve years later, “Komphak Komar” learned literacy and medicine very well and skilfully. His adopted father took him to capital to sit an examination in which he was ranked fist as a medical doctor who became famous all over the capital.

The king conferred a highest distinction upon him as a higher honorary dignitary and gave him two strong men and a hammock with a carrying pole as vehicle. Since then, “Komphak Komar” had been called “The four-footed doctor” because he had two men to carry on the hammock as vehicle.

As for “Komphak Komar” ’s four brothers, who were all dear to the parents, they were poorly educated owing to their absorption in great pleasure. Some married wives at their own will and some even run away from their parents, bringing along much property as they could take with them.

One day the millionaire fell seriously sick. Despite variety of treatment given by several doctors, his illness did not in the least seem better. The millionaire then ordered a servant to send for the “four-footed” doctor as he was known to be very famous.

The servant met the maid, who was serving the “four-footed” doctor, she did not tell him the secret. She said “Nowadays I serve the “four-footed” doctor but he is too busy to treat your boss, so please go back and tell him.” The servant came back to tell everything to the millionaire. The millionaire and his wife were not complaisant and ordered the servant to come to send for the doctor again. They told servant to tell the doctor that he would give him all the millionaire’s property if he could cure him.

On hearing what the servant had said, the maid took him to see the “four-footed” doctor, but she did not tell the doctor that the millionaire was his father. The doctor agreed. He completely cured the millionaire of his illness and the millionaire gave all his property to him as promised.

During the time when the millionaire gave the property to the doctor, the maid show up and said: “This four-footed” doctor is your most hated son, whom you had ordered me to floated away in a cooking pot”. Once the maid finished her last word, the millionaire and his wife rushed to embrace the doctor with great job and asked him to forgive them. The doctor was absolutely delighted to meet his parents and to be recognized as their son.

The doctor took the Brahman to live in the millionaire’s house together with his parents. He also upgraded the maid as his natural elder sister, who lived together ever since.

This story gives you two concepts:
• Once should not look down on a child in whatever modest family the child may be born or however crippled or naughty it may because its future can not be predicted and it might enjoy both wealth and social rank freely.
• Perseverance and industry are seeds of wealth and social ranks of the people of all strata.

GOOD NIGHT!

Sadekauden loppupuolta Kambodzassa Sihanoukvillessä marraskuussa 2010.

Joulukalenteri luukku 10

Kambodzalainen iltasatu suuresta miljonääristä ja köyhistä kyläläisistä

Kambodzassa eräässä hotellissa Siem Reapissa oli tapana toimittaa illalla huoneisiin pieni lautasellinen hedelmiä ja punaisella langalla sidottu paperikäärö. Noissa paperikääröissä oli iltasaduksi kambodzalainen tarina. Pari niistä jäi talteen mukanani kotiin asti kannettavaksi. Tässä on tarina miljonääristä ja köyhistä. En yritäkään suomentaa sitä vaan toistan sen sellaisena kuin sen sain, sillä paitsi itse tarina, myös käytetty englannin kieli on hyvin kambodzalaista enkä halua hukata sen erityistä sävyä lähtemällä kääntämään tarinaa toiselle kielelle.

BEFORE YOU FALL AS SLEEP, HERE IS A CAMBODIAN TALE CALLED
“The Great Millionaire and The Poor”

Once up on the time, in India lived a great millionaire who had plenty of both movable and immovable property. He had thousands of cows, buffalos, horses and elephants and thousands of hectares of paddy fields. He also had hundred of warehouses in which silver, gold; diamonds and a wide variety of wealth were stored.

The great millionaire had only one son named Thorn Serey, who later succeeded him as a great millionaire.

One day, the great millionaire, Thorn Serey thought: “My parents have plenty of wealth, but they were so naïve that they were always friendly to tens of thousands of poor with everything. It is no use helping of tens of thousands of poor people with their living.”

From that day on, the villagers who used to borrow money from the previous great millionaire to do their business came to see Thorn Serey to borrow money to do their respective businesses as they had done before with the previous great millionaire, but the great millionaire, Thorn Serey did not care a fig. He never thought of giving alms to either the poor or the old people because he thought that it was no use communicating with the poor when he had such abundant wealth.

Later on without money loaned as capital to do their businesses, the villagers became very poor and starved so badly that they started stealing and robbing one another. After nothing left for them to steal or rob among themselves, they gathered together and said: “Previously we did not starve as we do now because the previous great millionaire had lent us his money and rice seeds, soybean, sesame, cows and buffalos to our business or to do farming. And when we harvested our crops, he could take half of the total output and gave us half. Now, the great millionaire Thorn Serey, who is his son, does not need us, so we have to steal his property to sustain our lives”.

The villagers then started stealing cows and buffalos and even rice, soybean and sesame, stored in the warehouses. The warehouse keepers reported it to the great millionaire and said “The local villagers are not starving and theft has prevailed everywhere. And there is nothing to be gained for putting in the warehouses as before.” Therefore, Your lordship should spend money helping the poor as Your lordship’s father did before in order to attain peace and prosperity.”

“I am not so naïve as my parents,” replied the great millionaire, Thorn Serey, adding, “We have to arrest those who steal my property and send them to the competent authorities to punish them according to the law. I don’t need to have any contact with the poor”

The great millionaire’s wealth as soon gradually decreased due to no inputs and thefts. In spite of the fact that he asked the competent officers to search for the thieves, the failed to catch one because the thieves were all the villagers. Eventually the great millionaire was reduced to a poor man who was afterward killed by some villagers in disguise. And his remaining wealth was put in the state’s warehouse.

This story gives you two concepts:
• Both the wealthy and the high-ranking people should not look down on the poor, nor should they be unfriendly to them for fear of cheapening themselves. Because there are no rich people without the poor and there are no high-ranking people without cheapened none ranking ones. And this is the nature for the world.
• Between humans and humans, we have to help and save one another. We should not help and save only the rich and high-ranking people and hate the poor or the non ranking people. We should have respect for mankind’s rights, freedom, equality and fraternity to deserve ideal because the poor and the non ranking are also humans and the rich and the high-ranking are also humans. But try not to exercise your rights, freedom and fraternity beyond ideal so much that you don’t even recognize who your parents and teachers are or the respectable ones.

GOOD NIGHT!

Asutusta maaseudulla Kambodzassa Mekong-joen varressa Kratien lähistöllä.

Haisulihedelmä durian

1.4.2011 Phnom Penh, Kambodza

Sea Breezeen niitä ei edes saanut tuoda. Syy: haju. Kadunkulmassa myytävien durianien luokse löytää hajun perusteella. No, melkein ainakin. Mutta kyllä ne pystyy haistamaan jo tien toiselta puolelta asti. Tosin itselläni nyt opittuani niitä syömään alkaa hajuaisti niiden suhteen turtua. Liekö ilmiö sama kuin valkosipulissa: ei se haju ole sen ongelma, joka sitä syö, vaan ympäristön. Molemmissa on runsaasti rikkiyhdisteitä, siitä löyhkä.

Durian on trooppisen vyöhykkeen kasvi. Nämä ovat Kampotista, Kambodzasta. Kun tiedustelin, mitä tuo punainen merkintä tarkoittaa, sain vastaukseksi ”good”. Ja ihan totta, nämä ovat olleet yksiä makeimmista durianeista, mitä olen syönyt.

Ensimmäinen durian-kokeiluni oli metka kokemus. Tuo mätäkananmunapierua muistuttava haju sekoittuneena makean hedelmän makuun suussa. Samalla kun nenä irvisti ja hylki noita keltaisia palleroita, vaati suu saada lisää. Ristiriitaisin tuntein jatkoin ensimmäisten durian-palojeni syöntiä ihan loppuun saakka. En kerta kaikkiaan pystynyt lopettamaan syömistä, vaikka samalla vähän ällöttikin.

En oikein tiedä pidinkö tuosta ensimmäisestä kokemuksestani vai en. Eräs Aasiassa asusteleva suomalaistuttavani sanoi, että durianille pitää antaa neljä kertaa ja että useimmat länsimaalaiset tekevät sen virheen, että jättävät tuohon ensimmäiseen kertaan ja sen perusteella tuomitsevat hedelmän kammottavaksi. Minä jäin koukkuun jo toisella kerralla. Parhaimmillaan durian on kuin kermainen vanukas, makea, pehmeä, tuttifruttihedelmäinen ja suussa sulava.

Oikean kypsyisen Durianin valitseminen on taitolaji – jota minä en vielä ihan hallitse. Hedelmää voi koputella veitsen kahvalla veitsen terästä kiinni pitäen. Hieman ontosti kumahtava vaikuttaisi olevan hyvä. Durianin pitää haista. En tiedä ihan tarkalleen millainen aromi on se juuri oikea, mutta ihan hajutonta ei kannata ottaa. Duriania kuuluu painella, tämä on se tavallisin tapa testata onko hedelmä sopivan kypsä, ja sen pitää antaa sopivasti periksi. Lisäksi durianin pitää näyttää hyvältä ja raikkaalta päällepäin.

Durian avataan vain kuoren läpi yltävällä pitkittäisviillolla ympäri hedelmän ja sitten murretaan auki. Hedelmälohkoja ei leikata rikki.

Hedelmälohkoja on 4-5 kpl ja ne irroitellaan kokonaisina. Täällä myyjät leikkaavat hedelmät valmiiksi ja pakkaavat mukaan rasiaan.

Syötävä osuus durianista on noin 30%. Lohkot säilyvät jääkaapissa syömäkelpoisina ainakin pari päivää. Tosin se haisee kyllä käytävässä asti, jos jollakulla on huoneessa duriania. Itse en enää haista sitä pölähdystä, mikä jääkaapista tulee, kun sen oven avaa ja sisällä on rasia duriania.

Hedelmäksi durian on rasvainen, sen rasvapitoisuus on 5%. Se tekeekin durianista täyttävän ja sillä voi kuitata kokonaisen aterian. Siinä on runsaasti C-vitamiinia ja jo sadasta grammasta saa kolmanneksen päivän C-vitamiinitarpeesta. Durian sisältää myös kivasti B-ryhmän vitamiineja sekä mineraaleista varsinkin kaliumia ja mangaania. Durianin sanotaan puhdistavan tehokkaasti elimistöä toksiineista ja sisältävän mielihyvää tuottavia yhdisteitä, mikä selittäisikin miksi sitä on niin pakko saada lisää. Hotellistani alakerran naapuri sanoi oleilevansa Kambodzassa joka vuosi muutamia kuukausia ja syövänsä silloin duriania ihan joka päivä. Melkein joka päivä olen minäkin sitä syönyt sen jälkeen, kun siihen nassahdin.

Huom! Durianin kanssa ei tule nauttia alkoholia, sillä sen rikkiyhdisteet estävät alkoholin hajoamista maksassa. Vähintäänkin siitä tulee huono olo, mutta se voi olla jopa vaarallistakin ja johtaa alkoholimyrkytykseen.

Durianin kilohinta täällä Phnom Penhissä on tähän aikaan vuodesta n. 3,5$. Ilmeisesti sesonki on kesällä ja sanovat, että silloin kilohinta laskee jonnekin 1-2$:n tienoille.

Durianit painavat 1,5-3,5 kg ja piikit ovat kovat ja terävät. Siispä nokosille kannattaa käydä jonnekin muualle kuin durianpuun alle.

Sekalaisia Phnom Penh -vinkkejä

10.4.2011 Hanoi, Vietnam

Silkkiostoksille Phnom Penhissä kannattaa suunnata Russian Marketsille. Itse tein ostokseni tässä markkinoiden kupeessa olevassa liikkeessä: Le Palais de la Soie. Käyntikortissa lukee ”Tailoring” eli ilmeisesti myös ompelevat mittatilaustyönä.

Ohuemmista silkkilaaduista monet tulevat kuulemma Vietnamista. Paitsi silkkiä, myös hyvälaatuista pellavaa on saatavilla.

Raakasilkkiä kotiin viemisiksi. Hinta reilu 8$/metri (yksinkertainen leveys). Polttotestien mukaan ihan aitoa silkkiä oli.

Russian Marketsilla (Toul Tumpoung Market) kannattaa tehdä tuliaisostokset. Siellä on kaikkea, mitä Kambodzassa tuliaisina myydään. Tässä valikoima Kambodzalaisia raakasilkkihuiveja.

Kadulta 217 (numerot n. 80-110) löytyy rivi kiinalaisia yrtti-, lääke- ja luontaistuotekauppoja.

Jos haluaa ostaa aitoa kampotin pippuria käymättä Kampotissa, niin Sorya-ostoskeskuksen Lucky supermarketista saa. Olen nähnyt Phnom Penhissä kampotin pippuria myytävän myös hienommissa tuliaisputiikeissa, mutta siellä hinta oli 9$/100g. Sorya Centerissä on muuten myöskin aivan ihanan herkullisen näköinen irtojäätelötiski, jota ei ikävä kyllä saanut kuvata.

Kantaravintolani Tinat katujen 154 ja 51 kulmassa. Edullisemmat hinnat kuin turistiravintoloissa: liha+kasvis -annokset riisin kera alkaen 5000 rieliä. Ruoka oli aina tuoretta ja hyvää, palvelu erittäin ystävällistä ja nopeaa ja kaikkia annoksia voi halutessaan mukailla liha- tai kasvisaterioiksi. Asiakkaita oli koko ajan, paljon paikallisia että myös kohtuullisen paljon turisteja. Aamiaisvalikoimassa on saatavilla sekä nuudelikeittoja että patonkia.

Ravintola Tinat on mukavan helppo välimalli turistiravintoloiden ja ihan puhtaasti paikallisten ravintoloiden väliltä. Lista on sekä englanniksi että khmeeriksi ja kaikista annoksista on selkeät kuvat. Omistajat puhuvat englantia.

Jos ei halua maksaa kauneushoitoloiden ja kylpylöiden riistohintoja, voi kosmetologihoitoihin mennä Kandal Marketsille. Markkinatori ei ulkoapäin katsottuna näytä siltä, että sen katon alla voisi olla mitään ei-paikalliselle soveltuvaa, mutta rohkeasti sisään vaan. Manikyyri tai pedikyyri 1$ sisältäen kynsinauhojen hoidon, kynsien leikkuun ja peruslakan. Vieressäni olleelle asiakkaalle maalasivat käsin huippuhienot kukkakoristelut kynsiin – kannattaa kysäistä. Maksaa ehkä extra dollarin. Kasvohoito oli hieman ronskiotteinen, mutta hintansa väärti sekin: 3$. Korvien rassaus 1,25$.

Suomi Baari on Phnom Penhissä majaileville suomalaisille olohuone, jonne poiketa illalla oluelle. Jos oikein koti-ikävä yllättää, niin täältä saa niin suomalaista ruokaa, kuin Kambodzan olosuhteissa on mahdollista laittaa. Myös huoneita on saatavilla. Varmimmin ovet ovat auki myöhemmin iltapäivällä ja illalla. Katu 172, nro 142 A1, puh. +855 (0)99 619 441. Sähköposti [email protected]

Sea Breezen isännän suosituksesta kävin hoidattamassa hampaani Dr. Nou Ratanan luona Ceramic Dental –klinikalla, katujen 118 ja 51 kulmassa. Menin sisään ilman ajanvarausta ja pienen odottelun jälkeen minut otettiin vastaan. Tehtiin tarkastus ja hoitaja teki perusteellisen puhdistuksen (15$) ja sovittiin parin päivän päähän aika paikkauksille. Hyvin meni minulta hammaslääkäripelkoiseltakin. Homma sujui nopeasti ja kivuttomasti ja ainakaan vielä ei ole tullut mitään komplikaatioita. Puudutus ja tarkastus eivät maksaneet mitään. Reiän paikkaus 10-15$ ja kysäisinpä huvikseni keraamisen kruunun hintaa: 110$. Eli jos sellaiseen on tarvetta, niin rahallisesti kannattaa tulla tänne asti laitattamaan ja rahaa lentolippujen jälkeen vielä lomailuunkin. Dr. Nou Ratana puhuu englantia. Puhelinnumero klinikalle +855 (0)23 99 80 81.

Mekong Express ja Angkor Express ovat bussiyhtiöistä laadukkaimmat. Molempien konttorit ovat kadulla 102. Jotkut vuoroista lähtevät tästä toimiston edustalta, jotkin Mekong Expressin vuoroista lähtevät Orussey Marketsilta. Nouto hotellilta bussin lähtöpaikalle sisältyy lipun hintaan, joten huomaa pyytää sitä lippua ostaessasi.

Postitoimisto löytyy kadun nro 100 päästä eli ihan noiden äsken mainittujen bussiyhtiöiden konttoreiden tuntumasta. Mitään muita paikkoja lähettää edes postikortteja ei tullut vastaan.

Tämä kuva ei ole Phnom Penhistä vaan Battambangista, mutta laitanpa mukaan kuitenkin, kun mieleeni tuli hammaslääkärin lisäksi toinen säästövinkki. Jos morsiuspuvun hankinta on ajankohtainen, niin täältä saisi mittatilaustyönä käsin ommellun silkkipuvun. Katselin, miten ompelijat istuivat putiikin lattialla ja käsin ompelivat helmiä ja paljetteja pukuihin, mutta hintaa en tullut kysyneeksi. Arvelisin kuitenkin olevan vain murto-osan Suomen hinnoista.

Kambodza kootut matkavinkit osa O-Ö

30.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Ojenna ja ota vastaan mieluiten molemmin käsin. Yhdellä kädellä niin, että käytät oikeaa kättä ja vasen kätesi on jossain oikean käden kyynärpään tienoilla. Jos kätesi ovat varatut, pyri käyttämään oikeaa kättäsi. Mutta miten ikinä teetkin, tee se mikä sujuu luontevimmin ottaen olosuhteet huomioon, kuten kantamukset yms. Käytännöllisyys menee tässä etikettikoukeroiden ohi.

Pankkiautomaatteja eli ATM:iä on ihan kiitettävästi. Olen itse nostanut sekä Visalla että Visa Electronilla ja Mastercard näkyy käyvän myös. Automaateista saa US dollareita. Käteisen nostaminen maksaa aina. Joiltain automaateilta ei mene extra-veloitusta nostosta, mutta en tiedä onko tähän mitään sääntöä, että mitkä veloittavat ja mitkä eivät. Törkein, mihin itse olen törmännyt, oli 16$ ylimääräinen nostomaksu – josta ilmoitettiin sitten lopussa, kun alussa oli ruudulla lukenut isoin kirjaimin, että ”Fee 0$”. Nosto oli kuitenkin mahdollista keskeyttää vielä tuossa vaiheessa, joten tein sen ja läksin etsiskelemään toista automaattia.

Pukeutumisellasi voit vaikuttaa jonkin verran siihen, miten sinut otetaan paikallisten puolesta vastaan. Naruolkaimet, puoliväliin paljaat rinnat ja minihameen tai farkkushortsien reunan alta vilahtelevat kannikat ovat täällä rivot. Ei siitä kukaan mitään sano jos kadulla niin kuljet, mutta sellainen ei ole säädyllisen ja vakavasti otettavan ihmisen asu. Sen huomaa esimerkiksi paljastavasti pukeutuneiden länsinaisten perään katselevien kadunkulmissa päivystävien tuktuk-kuskien ilmeistä. Temppeleihin, museoihin ja palatseihin sopivaan pukeutumiseen kuuluu peittää käsivarret vähintään kyynärpäitä ja jalat polvia myöten. Joihinkin ei edes päästetä sisään, jos et ole asianmukaisesti pukeutunut.

Paikalliset naiset uivatkin vaatteet päällä, eivät missään pikkubikineissä.

Tässä asussa ei ollut asiaa Kuninkaalliseen Palatsiin. T-paidat ja sarongit tekivät hyvin kauppansa palatsin portilla.

Pyykit saa pesetettyä hotellissa tai viemällä itse yhteen lukuisista pesuloista, jos haluaa säästää kustannuksissa. Pyykkikilo maksaa 1-1,5$, hotellit veloittavat hieman enemmän. Jotkut hotellit pesevät itse, monet vievät asiakkaidensa pyykin siihen naapuripesulaan ja ottavat oman provikkansa välistä. Edellisenä iltana tai aamulla aikaisin jätetyt pyykit saa saman päivän iltana pestyinä takaisin. Kannattaa ottaa tämä huomioon pakatessa, niin pääsee vähemmällä vaatteiden rehtaamisella. Sadekaudella taitaa riippua säistä, että kuinka saa vaatteet kuiviksi. Sateella eivät pyykit nimittäin meinaa kuivaa katoksen allakaan, sillä ilma on niin kosteaa.

Ruoka on toki niin tärkeä aihe, että siitä on ihan oma juttunsa (postaus huhtikuulta 2011).

Suolaa on hyvä syödä paljon, sillä hikoillessa menettää paljon suoloja ja pullovesissä ei täällä ole mineraaleja. Syö muutakin kuin sitä tavallista pöytäsuolaa, josta saat vain natriumia. Ota vaikka kotoa mukaan vuorisuolaa tai osta paikallisilta markkinoilta merisuolaa. Lämpimässä turpoaa helposti ennen kuin elimistö tottuu kuumuuteen. Suolot vähentävät nesteen kertymistä elimistöön.

Säästä minulla on kokemusta nyt ajalta loka-huhtikuu. Lokakuussa ja vielä marraskuussakin tuli ihan reippaita sateita ja myrskysi. Lokakuussa itse asiassa satoi yhden viikon putkeenkin. Ukonilmat olivat varsin vaikuttavia. Muutoin sateet ovat rajuja, mutta eivät kestä kovin kauaa, muutaman tunnin. Lokakuu on sadekauden loppua ja sanovat, että normaalisti ei marraskuulla pitäisi enää sateita pahemmin tulla, mutta nyt sateet loppuivat vasta joulukuulla.

Joulukuussa kuiva kausi viimein saapui. Ilman kosteus laski selvästi ja yöt viilenivät. Päivisin oli lämpötila toki edelleenkin 30°C:n kieppeillä, mutta öisin enää ”vain” n. 25°C. Vuoristoalueilla tipahtaa lämpötila öisin reilusti alle 20°C:n ja siellä myös tuulee melkoisen vilakasti. Helmikuun puolen välin paikkeilla ilman kosteus nousi taas ja lämmöstä tuli hikoiluttavampi ja ns. mehut vievä. Tuo ominaisuus kuulemma vain lisääntyy mitä pidemmälle kevättä ja sadekauden alkua mennään, kunnes sateet sitten todenteolla alkavat kesäkuussa. Viime vuonna olivat kuulemma pahasti myöhässä ja tulivat vasta elokuussa. Ennen varsinaisten sateiden alkua tulee satunnaisia muutaman minuutin kestäviä kuuroja. Alkavat normaalisti huhtikuussa, mutta nyt niitä on tullut jo näin maaliskuun lopulla. Nyt sää onkin mukava täällä Phnom Penhissä: tuulee vilvoittavasti ja taivaalle kertyy toisinaan pilviäkin, mikä vaimentaa auringonpaahdetta. Pienet sadekuurot raikastavat ilman aina välillä. Sääilmiö El Niña kuulemma vaikuttaa tähän, että nämä satunnaissateet ovat aikaisessa. Lämmintä tähän vuodenaikaan on päivällä varjossa 30-32°C, eikä se siitä montaa astetta yöksi tipahda.

Huomaa, että jos olet vuoristoisilla alueilla, niin joulu- tammikuussa siellä on öisin reilusti alle 20°C lämmintä.

Tiet, ainakin päätiet, ovat ihan hyväkuntoisia meidän mittapuumme mukaan normaalimaanteitä. Monet niistä ovat uusia, päällystetty viimeisen viiden vuoden aikana. Liikenne on sitten toinen juttu, sillä teillä on niin monenlaista ja –vauhtista kulkijaa ja kaikki menevät sen, minkä suinkin kykenevät, mikä aiheuttaa paljon ohitustilanteita. Moottoripyöräilyyn Kambodza sopii ihan hyvin. Korjaamoita on runsaasti, koska niin monet täällä kulkevat mopoilla.

Valtatie 5 välillä Poipet – Battambang.

Tinkiminen on paikallaan parhaiten turistikamaa myyvillä markkinoilla, turistikohteissa kuten esim. Angkorin temppeleillä ja tuktuk-, mopo- ja riksakyydeistä. On paikkoja ja tilanteita, joissa hinnat ovat turisteille ja paikallisille samat, mutta monesti turisti maksaa hieman turistilisää. Vaikea on sanoa milloin markkinoilta ostamasi hedelmät ja muut ruoat maksavat sinulle muutaman tuhat rieliä enemmän kuin paikallisille, mutta en niistä viitsi ruveta tinkailemaan, menkööt se ”kehitysapuun”. Tuktuk-kuskien hintapyynnöt sitä vastoin ovat sieltä törkeimmästä päästä vedätystä ja niistä tingin aina, koska pyytävät ihan liian paljon ja toisaalta en halua olla myötävaikuttamassa turistihintainflaatioon, vaan pistän oman osani vastaan siinä, että turisteilta voisi muka pyytää ihan mitä tahansa.

Tuktuk- ja mopokuskit kyselevät sinulta sen seitsemänkymmentä kertaa päivässä, josko olisit kyytiä vailla. Vaikka kuinka välillä tympäisisi, niin jaksa hymyillä ja sano kohteliaasti ”No thank you, sir.”, niin jää kummallekin parempi mieli vaikka vastaus olikin kielteinen. Ajattele ne kyydin tuputtamiset vaikka siltä kannalta, että elantoaanhan he vain yrittävät ansaita.

Valuuttana Kambodzassa toimivat sulassa sovussa rinta rinnan paikallinen riel ja USD. 1$ on tällä hetkellä käytännössä 4000 rieliä. Molemmat käyvät ihan yhtä hyvin maksuvälineenä. Maksaessasi dollareilla saat vaihtorahana paikasta riippuen joko rielejä tai dollareita. Alle dollarin vaihtorahat annetaan aina rieleinä. Matkavaluutaksi ota dollareita. 1-20$ setelit ovat käyttökelpoisimpia. Katukuppiloissa, hedelmämyyjillä ja tuktuk-kuskeilla ei välttämättä ole antaa takaisin 20$ setelistä, joten niihin on hyvä olla pikkurahaa. 50$ seteleillä voi maksaa hotelleissa.

Dollareita voit halutessasi vaihtaa rieleihin pankeissa ja tällaisissa rahanvaihtokioskeissa. Näitä rahanvaihtajia löytyy varmimmin paikalliselta torilta tai sen liepeiltä ja ne tunnistaa setelinkuvista tiskissä. Phnom Penhissä näkyy olevan saatavilla myös ulkomaanvaluuttoja. Kyltissä dollarin vaihtokurssit.

Vessakulttuurissa suurin ero meikäläiseen verrattuna on, että täällä ei pyyhkäistä paperiin, täällä pestään. Vessoissa on joko käsisuihkut tai sitten vesisäiliö, josta vettä otetaan kuupalla sekä pesuun että usein myös huuhteluun. Vessapaperia ei paikallisten vessoissa yleensä ole, sillä ei ole tarkoituskaan, että ahteria kuivattaisiin pesun jälkeen. Kyllä luonto kuivaa senkin, minkä ihminen kastelee. Turistipaikkojen vessoissa ja hotelleissa on paperia ja jos sitä ikinä missään käytät, niin laita käytön jälkeen vieressä olevaan roskikseen, ei pönttöön. Jossain voi olla sellaisetkin viemärit, että sinne voi paperit laittaa, mutta nyrkkisääntö on, että menevät papereista tukkoon.

Itse olen varsin mieltynyt tähän paikalliseen vessakulttuuriin ja meidän oma normaalikäytäntömme tuntuu nyt erittäin epähygieeniseltä. Tähän Madventuresia lainaten: ”Jos kaatuisit rähmällesi koiranpaskaan, niin pesisitkö vai pyyhkäisisitkö paperilla?”.

Tienvarren huoltamolla hygieeninen seisontamallinen vessa, jossa altaasta otetaan kuupalla vettä sekä ahterin että pytyn huuhteluun. Käyttämissäni hotelleissa on aina ollut tavalliset pytyt ja käsisuihku.

Viisumin voi hakea netistä ennen matkaa sähköisenä tai maahan saapuessa. E-viisumi on hakupäivästä lähtien 3 kk voimassaoleva turistiviisumi, johon sisältyy 30 pv maassaoloaikaa. E-viisumi vaihdetaan oikeaan viisumiin maahan tullessa. Tältä sivulta voit hakea E-viisumia ja siellä on lueteltu mitkä maahantulopisteet tukevat E-viisumia. Jos aiot oleskella maassa pidempään kuin tuon 30 pv, hae bisnes-viisumia (viisumityyppi E). Bisnes-viisumia pitää hakea jo siinä vaiheessa, kun saapuu maahan. Sen saa ensin kuukaudeksi ja sitten sitä voi jatkaa täällä ollessaan ilman, että tarvitsee poistua maasta. Bisnes-viisumiin jatkoaikaa saa 1-12 kk:ksi kerrallaan ja sen voi hoitaa missä tahansa matkatoimistossa. Jos olet tullut maahan turistiviisumilla, et voi hakea siihen jatkoa poistumatta välillä maasta (näin minulle on kerrottu, en ole itse testannut). Bisnes-viisumin saadaksesi et tarvitse mitään työnantajatodistuksia tai muitakaan dokumentteja. Itse tulin maahan ja hain viisumini Phnom Penhin lentokentällä. Ruksin hakemuksesta kohdan E, Business Visa ja kirjoitin kuitenkin maassaoloni syyksi Holiday. Tullivirkailija sanoi että ei ei, ei holiday, veti sen yli ja kirjoitti tilalle tikkukirjaimin ”BUSINESSES”. Viisi minuuttia ja 25$ ja asia oli sillä selvä. Jos joku sattuisikin kysymään jotain, niin aina voi sanoa hakevansa vapaaehtoistyötä. Niitähän on täällä tarjolla kaikenlaisia.

Kambodza kootut matkavinkit osa K-N

30.3.2011 Phnom Penh, Kambodza

Karttaa ei täällä sitten osaa kukaan lukea. Paitsi jotkut turisteista. Tuktuk- ja mopokuskit lähtevät aina kyyditsemään riippumatta siitä tietävätkö he minne olet menossa vaiko eivät. On hyvä jos sinulla itselläsi on suunta tiedossa, jotta pystyt näyttämään mistä tulee kääntyä, jos alkaa näyttää siltä, että kuskilla ei ole hajuakaan siitä, mihin pitäisi ajaa. Kartasta kuskille on ihan turha näyttää. Jos kumpikaan ei tiedä tietä, niin matkalla sitten kysellään muilta kuskeilta. Aina löytyy joku, joka osaa neuvoa eteenpäin.

Kengät riisutaan sisälle mentäessä ja jätetään yleensä oven ulkopuolelle. Etiketti vähän vaihtelee paikoista riippuen. Temppeleissä, palatseissa yms otetaan aina kengät pois. Joissakin kaupoissa kengät otetaan pois, joissakin ei, samoin joissain hotelleissakin. Kenkänsä voi jättää ulos ihan huoletta. Täällä eivät kuulemma kalliimmatkaan kengät katoa.

Jos olet epävarma, miten tehdä, niin selvintä on katsoa, miten paikalliset tekevät: onko oven ulkopuolella kenkiä parkissa ja ovatko sisällä olijat kengät jalassa vai ilman.

Koukkumato on maaperässä elävä loinen ja sen voi ihan oikeasti saada täällä. Rantahiekalla voi kulkea turvallisesti paljain jaloin, kunhan katsoo, ettei astu mihinkään ulosteläjään. Muutoin ulkona kulkiessa kannattaa pitää kengät jalassa.

Kännykkään kannattaa hankkia paikallinen prepaid. Itse otin suosituksesta Mfonen. Liittymä maksoi 2$ ja puheaikaa voi ladata 1$:sta alkaen. Hyvin on toiminut siellä missä olen liikkunut. Lisäpuheaikaa myydään ihan pikkukioskeissa ja paikallisten katukaupoissakin.

Kaikillahan täälläkin kännykkä on ja prepaideilla pelataan, joten liittymiä ja puheaikaa myyviä kojuja on vaikka kuinka.

Kättely ei ole maan tapa, vaikka jotkut enemmän ulkomaalaisten kanssa tekemisissä olleet ovatkin oppineet tervehtimään kätellen. Parempi on vain nyökätä kohteliaasti hymyillen ja sanoa hello. Tai vieläkin kohteliaammin: tehden sompiah eli tuo aasialainen kämmenet vastakkain –tervehdys. Sompiah ei ole ihan hirveän yleinen enkä ole nähnyt paikallisten sitä käyttävän jokapäiväisessä keskinäisessä kanssakäymisessä. Toki sompiah on paikallaan tilanteissa, joissa halutaan olla erityisen kohtelias ja jos joku tervehtii tehden sompiahin, siihen vastataan aina samalla tavalla. Sillä, mille korkeudelle kätesi asetat, on merkitystä. Kädet pidetään kaulan/leuan tienoilla, kun tervehdit itsesi kanssa saman arvoista ja nenän/otsan korkeudella, kun tervehdit itseäsi ylempää. Pään yläpuoli on sitten jo jumalia varten ja sinne kädet nostetaan rukoillessa.

Lapsen kanssa tänne matkustamiseen en näe mitään estettä. Aasialaiset rakastavat sekä lapsia että valkoista ihoa, joten varaudu siihen, että ovat ihastelemassa ja hiplaamassa pienokaistasi. Jos on ihan pieni lapsi kyseessä, niin suosittelen jonkin tyyppisen kantosysteemin hankkimista, sillä rattaiden kanssa täällä on ihan mahdoton liikkua.

Jalkakäytävät eivät ole tarkoitettu mitenkään erityisesti jalankulkijoille eivätkä ne ole täällä sileää ja avointa baanaa. Jalkakäytävällä voi päästä kulkemaan hetken matkaa, mutta vähän väliä on koukittava kulkemaan ajotielle liikenteen sekaan. Kuva on Phnom Penhistä, mutta ei erillisiä jalkakäytäviä ole sen paremmin pienemmissäkään kaupungeissa. Lastenvaunuja ei täällä ymmärrettävistä syistä näy yhtään missään.

Listeria on yleisin ripulia aiheuttava matkapöpö. Siihen voi ostaa apteekista Albendazole-K –nimistä lääkettä. Otetaan iltaisin yksi tabletti kolmen päivän ajan. Kuuri maksaa vähän päälle dollarin.

Luottokorttia olen käyttänyt vain käteistä nostaessani ja yhdessä kalliissa putiikissa. En ole edes yöpynyt niin hienoissa hotelleissa, että niissä olisi voinut kortilla maksaa.

Lääkäriin pääsee helposti. Kaupungeissa on paljon pieniä yksityisklinikoita. Ei tarvita mitään ajanvarauksia. Tiskille ilmoittautumaan vaan ja joskus voi joutua odottelemaan vähän aikaa. Ainakin jos sattuu menemään heti lounasajan jälkeen, koska silloin kaikki ovat nukkumassa.

Matkatoimistoja on paljon. Ne myyvät bussi- ja lentolippuja järjestävät kyytejä paikkoihin, joihin ei julkista liikennettä kulje. Niiden kautta voi uusia viisumin ja joidenkin kautta hankkia jopa muiden maiden viisumeita. Turistiretket paikkakunnan lähiympäristöön hoituvat myös matkatoimistojen avulla.

Matkatoimistot on helppo löytää. Niitä on paljon ja ne ovat näkyviä mainoskyltteineen.

Mopo on kätevin tapa tutkia lähiympäristöä, jos uskaltaa ajaa tässä liikenteessä. Eikähän normaalisti ajamaan tottuneella siinä pitäisi mitään ongelmia ollakaan. Phnom Penhissä ajaessa on kyllä hyvä olla keskimääräistä enemmän reaktiokykyä ja nopeasti toimivaa tilannetajua. Mopovuokraamoita on paljon ja monet hotellitkin vuokraavat. Kambodzassa on kuljettajalla kypäräpakko, kyyditettävällä ei. Kypärättömyydestä sakotetaan, samoin siitä jos ei ole paikallista ajokorttia – ja eihän sitä juuri kellään turistilla ole. Ajovalojen käyttö päiväsaikaan on myös sakotettava asia, mutta käyttämättä jättäminen pimeällä ei. Jos poliisi vaatii sinulta yli 5$:n suuruista sakkoa, on sinulla oikeus saada siitä kuitti ja vaadi se. Kun poliisi kirjoittaa kuitin sakottamastaan summasta, joutuu hän sen myöskin tilittämään eikä näin ollen voi sitä rahaa omaan taskuunsa työntää. Edellä mainituista rikkeistä mikään ei sakkona maksa yli 5000 rieliä.

Siem Reapissa on ulkomaalaisilta turisteilta mopolla ajaminen kielletty. Täällä työssä käyvä ulkomaalainen saa kuitenkin ajaa. Käytännössä tämä kuulemma (en siis ole itse kokeillut ja varmentanut) tarkoittanee sitä, että jos sinulla on näyttää bisnes-viisumi poliisin pysäyttäessä, niin asia on kunnossa. Täällä töissä oleva tuttavani sanoi, että hän on kyseisessä tilanteessa näyttänyt paikallista käyntikorttiaan, koska ei kanna passia mukanaan, ja se on riittänyt. Eivät ole pyytäneet tulemaan poliisiasemalle passia näyttämään. Tiedä vaikka käyntikortti olisi vakuuttavampi tae työssä käynnistä, tuntien miten helppoa täällä on bisnesviisumi saada.

Nettiyhteyksiä on hyvin saatavilla. Monissa turistikahviloissa ja –ravintoloissa on asiakkaille ilmainen langaton verkko. Ihan peräkyliä ja halvimpia yöpymispaikkoja lukuun ottamatta hotelleissa on asiakkaiden käyttöön ilmaiset tietokoneet ja useimmilla vielä langaton verkko huoneissa. Beelinelta voi hankkia paikallisen mokkulan.

Tuntihinta Internet-kahvilassa vaihtelee 1000-4000 rielin välillä.