• Matkatarjoukset:
Valikko

Kambodza ei ole Siem Reap

5.2.2010 Siem Reap, Kambodza

Siem Reap eroaa selkeästi muista Kambodzassa käymistäni kaupungeista. Täällä näkyy turismi ja raha. Angkor Watin paikalle houkuttamat turistimassat ovat niin tärkeä tulonlähde Kambodzalle, että Siem Reapin kasvoja pidetään muuta maata siistimässä kunnossa. Keskustan rakennukset ovat selkeästi parempikuntoisia kuin muissa kaupungeissa näkemäni ja koko katukuva selkeämpi ja puhtaampi. Siinä missä Sihanoukvillessä hotelliyrittäjä maksoi ”veroa” paikallisen poliisiviranomaisen taskuun, niin Siem Reapissa he maksavat ihan oikeasti veroja ja näillä verorahoilla on saatu jonkinlaista infrastruktuuria aikaan.

Ei roskia ja katujen varsilla on ihan oikeasti jalkakäytäviä, joilla on tilaa kävellä.

Siem Reap on näkemistäni Kambodzan kaupungeista ensimmäinen, jossa olen nähnyt kadunlakaisijoita, yleisiä roskapönttöjä katujen varsilla ja jossa iltaisin palaa kunnolla katuvalot – mikä kertonee jotain enemmän Kambodzasta yleensä kuin juuri Siem Reapista.

Turistille on tarjolla hierontaa, silkkiä, krokotiilinnahkatuotteita ja krääsää. Tyrkyllä keskustan katukuvaa hallitsemassa on paljon sellaista, joka ei paikallisen kuluttajan arkeen kuulu millään lailla ja on siis olemassa vain siksi, että paikalla käy paljon turisteja. Paitsi markkinakojuja, niin Siem Reapissa on hienoja putiikkeja ja moderneja ostoskeskuksia. Ajatus menemisestä tässä meikittömässä säkkihousuisessa matkalookissani viileään ilmastoituun ostoskeskukseen, jossa lattiat ovat puhtauttaan kiiltelevää marmoria ja siivoojahenkilökunta puhdistaa suuret lasiseinät joka päivä, tuntuu niin vieraalta, etten ole tohtinut edes kurkistaa sisälle noihin paremman väen ostospaikkoihin.

Kaikki shoppailuhaluiset: täällä on mahdollisuus tehdä merkkitavarahankintoja hieman kotimaata halvemmin hinnoin.

Joenvarren kelluvissa kylissä kasvatetaan krokotiileja ja tuotteita on myynnissä täällä. Krokotiilin lihaa löytyy joidenkin keskustan turistiravintoloiden ruokalistoilta.

Siem Reap oli ensimmäinen paikka, jossa Kambodzassa näin myynnissä oikein kunnolla turistirihkamaa. Kaupungin keskustassa joen varressa on päiväsaikaan avoinna oleva Old Markets. Tällä markkinatorilla on myynnissä jonkin verran turistikrääsää, mutta se on myös paikallisten ostospaikka ja sieltä saa ruokaa – sekä ruokatarvikkeita että valmista ruokaa – ja erilaisia kodintarvikkeita. Old Markets’n liepeillä pyörii erilaisia pieniä ruokakärryjä, joista saa nuudeliannoksia, grillattuja vartaita ynnä muuta pientä purtavaa pikkurahalla.

Old Markets’lla on hyvä valikoima mausteita kotiin viemisiksi.

Night Markets on ihan kävelymatkan päässä ydinkeskustan turistiravintola-alueelta ja siellä on myynnissä ihan pelkkää turistituliaista sekä hierontaa. Ensimmäiset myyntikojut availevat luukkujaan viiden maissa iltapäivällä. Siellä näytetään myös dokumenttielokuvia Angkor Watista sekä Punaisten Khmeerien hallinnoimasta ajasta. Näytökset ovat iltaisin joka tasatunnein ja maksavat 3$.

Buddha- ja Bayon-temppelin kasvoaiheiset patsaat ja maalaukset ovat tyypillisiä tuliaistavaroita.

Siem Reapin markkinoilla ei kannata maksaa ensimmäistä pyydettyä hintaa. Siitä ei ole myöskään kohteliasta tinkiä aggressiivisesti, vaan neuvotella hienovaraisesti ja suhteellisuudentaju säilyttäen: yhden dollarin arvoisesta ostoksesta ei kannata tinkiä, ei myöskään siitä viimeisestä tuhannesta rielistä.

Parhaan hintaneuvotteluaseman saat silloin, kun ostat samasta paikasta useamman tavaran ja tyypillisesti parhaan tarjouksen saat tavarasta, josta et ole lainkaan kiinnostunut tai osaat uskottavasti näytellä ei-kiinnostunutta.

Siem Reapin keskusta koostuu pääosin Pub Streetistä ja parista muusta turistisyöttöläkorttelista. Niihin on toki helppo mennä, sillä ne löytää helposti, ruokalistat ovat englanniksi ja henkilökunta osaa paremmin englantia kuin keskustan laitojen khmeeri-ravintoloissa. Ruoka on länsimaalaiselle myös tutumpaa, kun tarjolla on pizzaa ja pastaa ja täytettyjä patonkeja. Itselleni ruokakokeilut ovat suuri osa matkailuelämystä ja harvemmin on käynyt niin, että olisin saanut jotain, joka ei olisi ollut maistamisen arvoista. Joskus käy parempi säkä, joskus huonompi, mutta joka kerta kokee ja oppii jotain uutta.

Haluan rohkaista kokeilemaan paikallisia makuja. Aasialainen osaa aina parhaiten oman ruokakulttuurinsa. Kun hän yrittää laittaa meksikolaista tai italialaista, voi se mennä pahasti pieleen tai ei ainakaan ole sitä, mitä me olemme tottuneet meksikolaisena tai italialaisena syömään.

Hierontaa on tarjolla joka kadunvälissä ja ”Massage, lady?”:jä kuulee kadulla kulkiessaan sen seitsemänkymmentä kertaa päivässä. Ja kyllähän 4-5$:n tunnin jalkahieronta temppelipäivän jälkeen on hintansa väärti, vaikka ei ihan ensiluokkainen olisikaan.

Hierontapaikkoja olen nähnyt jokaisessa käymässäni kambodzalaisessa kaupungissa, mutten missään niin tiheässä kuin Siem Reapin keskustassa.

Yksi Siem Reapiläinen hullutus on ns. Fish Massage. Pikkukaloja pidetään vesialtaassa, jonne turistit työntävät pölyiset jalkansa ja sitten kalat käyvät nyppimässä niitä. On olemassa joku kalalaji tai –lajeja, jotka ihan oikeasti syövät ihon pinnalta kuollutta solukkoa ja näin kuorivat ihoa, mutta kaikki eivät sitä tee, ne vain näykkivät vähän ihon pintaa. Jalkapohjien kovettumiin, jos jalkoja ei ole ensin kunnolla liotettu pehmeiksi, eivät tuollaiset pikkukalat pysty, vaan parempi on mennä jalkahoitoon ja antaa jalkansa kunnolla raspattaviksi ja kuorittaviksi.

Minulle ei selvinnyt mitä tekemistä ihoa näykkivillä kaloilla ja hieronnalla on keskenään ja vielä vähemmän, että miten se pedikyyriin liittyy. Mutta hyvin näkyi kaupaksi menevän. Joka ilta näiden pönttöjen laidalla näkyi turisteja istuskelemassa.

Noissa pöntöissä kaloja kuolee joka päivä. Olen nähnyt, miten sieltä aamupäivisin putsataan ruumiit pois ja välillä vaihdetaan vesi. Jokainen akvaarioharrastaja tietää, että kalat tarvitsevat voidakseen hyvin puhtaan veden, kasveja ja pohjamateriaalin. Akvaarioihin laitettava vesi käsitellään kaloille sopiviksi kemikaalein. Täällä ne saavat vahvasti kloorattua vettä suoraan hanasta. Tonlé Sap –järveä kalastetaan jo enemmän kuin mitä siellä ehtii kaloja kasvaa, joten mielelläni soisin noiden pikkuisten jäävän ennemmin hyödyttämään luonnon ravintoketjua kuin päätyvän tökkimään turistien katupölyn likaamia varpaita.

Lopuksi vielä Siem Reapin joenvartta iltavalaistuksessa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>