Rantapallo

Proteiinit ja maksa

Kirjoittanut virpij - 22.5.2012 - klo 11:20

Alkuun oli vaikea jäljittää oireideni syytä, mutta pikkuhiljaa niiden ärhäköityä ja vasteajan lyhennettyä huomasin proteiinipitoisten ruoka-aineiden aiheuttavan minulle todella kovia oireita. Noin vuorokausi, kaksi, sellaisten ruokien syömisen jälkeen oireet alkoivat aivosumulla ja hartiaseudun ja niskan jäykkyydellä, joka sitten eteni migreeniksi. Väsymys oli kova ja monesti tähän liittyi myös pahoinvointia. Tätä sitten podettiin sängyssä vuorokausi, pari nukkuen 5-6 tunnin pätkissä, välillä heräten juomaan ja käymään vessassa ja todeten, että hereillä ei jaksa olla vieläkään ja takaisin sänkyyn. Hikoilin kovasti, selän kipu oli polttava ja silmät ja naama turposivat. Oireisiin kuului myös itkuisuus ja varsin synkät ajatukset.

Mitä tarkemmin sain oireiden aiheuttajat selville ja kartoin niitä, sitä paremmin voin. Pientä tai kovempaa väsymystä on ollut koko ajan, mutta noita aivan hulluja oireita pystyin välttämään silloin, kun en syönyt muita varsinaisia proteiinin lähteitä kuin kalaa. Silloin, kun en kyennyt syömään muuta kuin tärkkelystä ja tosiaan pitäydyin siinä, olin aivan virkeä, oireita ei ollut lainkaan. Tosin voimat sitten loppuivat muuten, eihän kukaan pelkällä perunalla ja rasvalla pidemmän päälle pärjää.

Ihminen käyttää ravinnokseen proteiineja, hiilihydraatteja ja rasvoja. Näitä kaikkia elimistö voi käyttää energiantuotantoon, mutta uusia kudoksia, entsyymeitä ja hormoneja ei voi rakentaa vain hiilihydraateista ja rasvasta, vaan siihen tarvitaan aina proteiineja. Proteiinit eroavat rasvoista ja hiilihydraateista siinä, että ne sisältävät typpeä. Jotta elimistö voisi hyödyntää proteiineja kudosten, entsyymien ja hormonien rakentamiseen, on sen ensin pilkottava proteiinit perusosasiinsa eli aminohapoiksi. Nämä aminohapot sisältävät amiiniryhmän, NH2, ja siinä tuo N on se typpi.

Jos proteiineja syödään yli sen määrän, mitä elimistön rakennusaineiksi tarvitaan, muutetaan loput energiaksi. Tällöin tuo amiiniryhmän typpi jää tarpeettomaksi ja se poistetaan elimistöstä aineenvaihdunnan kuona-aineena. Maksan tehtävänä on valmistaa typpijätteistä ureaa, joka sitten poistuu munuaisten kautta. Amiini eli NH2 muuntuu ensin ammoniakiksi NH3, joka sitten muunnetaan ureaksi NH2-CO-NH2. Nyt jos maksa ei jaksakaan tehdä töitänsä kunnolla, jää elimistöön ammoniakkia, jonka tiedetään olevan neurotoksiini eli hermostolle vahingollinen. Minulla scio on nähnyt elimistössä ammoniakkia ja syksyllä, kun niitä verikokeita otettiin enemmänkin, pyysin kerran, että katsoisivat veren pH:n. Se oli aavistuksen ylärajan yläpuolella eli liian emäksinen ja ammoniakkihan on vahva emäs. Elimistölle haitallisia aineita syntyy proteiineista myös siinä tapauksessa, että ne eivät pilkkoudu täydellisesti.

Maksaenkefalopatia on vaikeaan maksasairauteen liittyvä oireyhtymä, jonka ravitsemushoidossa rajoitetaan proteiinien käyttöä, sillä niiden tiedetään aiheuttavan aivo-oireita. Myös maksakirroosipotilaalla voi aivo-oireiston laukaista liika proteiinin syöminen. Aivo-oireiden syytä ei vielä täysin tunneta, mutta aiheuttajiksi on esitetty mm. ammoniakkia ja erilaisia rikkiyhdisteitä (merkaptaanit). Myös tiedetään erilaisten bakteeritulehdusten, nestetasapainon häiriöiden sekä diureettien ja rauhoittavien lääkkeiden käytön voivan pahentaa oireita.

Minun maksani ei ollut ihan niin huonossa kunnossa, että olisin maksakoomaan asti joutunut. Toisaalta, en tiedä, mitkä olisivat voineet olla seuraukset jos olisin syönyt vaikkapa ihan normaalin aterian silloin, kun elimistöni ei suostunut ottamaan vastaan mitään muuta kuin perunaa tai valkoista riisiä ja sitä kirkastettua voita. Ruokavaliolla on tässä ihan ratkaiseva merkitys, niin tällaisissa lähes ääritapauksissa kuin myös pienemmissäkin toimintahäiriöissä.

Lähdekirjallisuus:
Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa: Ravitsemustiede, 2007
J. Koolman, K. H. Roehm: Color Atlas of Biochemistry, 2005

Kirjoita kommentti

Maksapotilaan ruokavalio, osa 2/2

Kirjoittanut virpij - 20.5.2012 - klo 11:12

Edellisessä postauksessani luettelin läjän ruoka-aineita, joita maksapotilaan tulisi välttää. Lista ei ollut mitenkään suppea. Mutta mitä sitten saa syödä? Puhtaita perusraaka-aineita ja niin täyttä tavaraa kuin mahdollista, mutta kuitenkin helposti sulavaa. Annan esimerkkinä oman tämän hetkisen ruokavalioni. Kaikki nämäkään eivät minun vatsassani taida kunnolla sulaa, mutta näin syön silti kun jotainhan ihmisen on syötävä – ja ainakin vointini paranee koko ajan.

Aamiainen on vatsan tilasta riippuen joko helposti sulavaa valkoista riisiä veteen keitettynä vellinä tai kaurapuuroa. Puuroon sekoitan keittäessä pellavan tai psylliumin siemeniä ja valmiin puuron syön karpaloiden kera. Sekä riisin että puuron sekaan laitan reilun ruokalusikallisen kirkastettua voita. Luomukaura on todella hyvän makuista ja kun puuron keittää kattilassa hiljalleen miedolla lämmöllä, on se aivan eri makuista kuin minuutin mikropuuro. Sitä paitsi olen vakaasti sitä mieltä, että mikro tappaa ruoasta jotakin. En tiedä, mitä ja miten, mutta näin sen koen. Mikrossa lämmitetty ruoka tuntuu kuolleelta.

Välipalana on kaksi kertaa päivässä smoothie, johon tulee:
• Reilu dl mustikoita
• 1 tl chlorellajauhetta
• 30 ml Ultra Clear Sustain vitamiinijauheravintolisää
• 1 tl tyrnijauhetta
• Puolikas banaani (banaanin oltava kunnolla kypsä, ei raakaa)
• Reilu 1 tl kuorittuja hampunsiemeniä tai hamppuproteiinijauhetta (tai auringonkukan siemeniä)
• Vettä
Ja sauvasekoittimella kaikki sekaisin.

Lämpimiä aterioita tulee syötyä useita päivässä ja perusta on yleensä sama: veteen keitettyä jotakin keittoa, johon tulee mukaan kalaa. Keitän joko pilkotut perunat tai tumman riisin reilussa vedessä kypsäksi. Keittämisen loppuvaiheessa heitän kattilaan jotakin kasvista: rooman salaattia, paksoita, pinaattia, endiiviä, persiljaa, tilliä tai pihalta nokkosia. Keitän näitä vihreitä juuri sen verran, että ehtivät vähän pehmitä. Lautaselle pilkon savukalaa tai kylmäsavulohta ja kaadan sopan päälle. Jos minulla on tuoretta kalaa fileenä, niin laitan sen mukaan kiehumaan hiukan ennen kasviksia. Peruna on siitä parempi kuin riisi, että siinä on runsaammin kaliumia ja nämä perunakeitot yhdessä porkkanamehun kanssa vastaavat pääosin päivän kaliumin saannista.

Kalaa syön vaihtelevasti eri sorttisia ja tuoreena sekä savustettuna. Pussilohta ja kaikkea kasvatettua vältän, samoin Aasiasta saakka tuotua kalafilettä. Ensimmäistä siksi, että se maistuu pahalle ja sisältää ties mitä, jälkimmäistä ihan eettisistä syistä. Suosin muikkuja, makrillia, kuhaa, siikaa, joskus silakkaa jos se on muualta kuin Suomenlahdelta. Tuoreena tai savustettuna. Atlantin puolen silliä kun saisi, se olisi todella hyvää ja sisältää paljon rasvaa. Poikkeuksen pussiloheen teen Myrskyläläisen Safun kylmäsavukirjolohen kohdalla. En tiedä mikä siinä on, mutta suorastaan himoitsen tuota kalaa. Kerran ostin jotakin muuta kylmäsavulohta kaupasta ja se oli aivan kammottavaa höttöä. Eli joko Safun lohta tai sitten ei lohta ollenkaan. Jos ei ole villiä saatavilla. Kalan valmistan siis joko keittäen tai uunissa. Paistaminenkin onnistuu, jos käyttää rasvana kylmäpuristettua kookosrasvaa.

EPAt eli eläinperäiset omega3-rasvahapot ovat elintärkeitä ja kalasta niitä saa eniten. Villistä enemmän, kasvatetusta vähemmän. Jos osan tuoretta kalaa, ostan mieluiten kokonaisen ja keitän päästä ja ruodoista liemen, jonka sitten perkaan ja siivilöin. Tähän kalakeittoon tulee lisäksi lanttua, kokojyväriisiä ja jotain vihreää kasvista.

Leipää en ole syönyt muutamaan vuoteen, mutta nyt kun olen ottanut kauran ruokavaliooni, niin olen ruvennut syömään kauraleipää. Leivän päälle on hyvä levittää tahinia eli sesampastaa. Se sisältää runsaasti kalsiumia ja onkin minulle sopivissa ruoka-aineissa ainoa todellinen kalsiumin lähde. Lisäksi laitan päälle kerä- tai ruukkusalaattia – ainoa kasvis, jota tällä hetkellä syön raakana.

Porkkana on minulle kysymysmerkki. A. Vogel sanoo kirjassaan Maksa ja terveys porkkanan olevan varsinaista maksalääkettä. Homeopaattini Scio-laite sanoo, että porkkana ei sovi minulle. Olen ratkaissut tämän dilemman pettämättömällä naisen logiikalla: en syö porkkanoita, vaan teen niistä mehua. Mehuakaan en juo siltään, vaan kaadan aamulla tekemästäni isosta lasillisesta aina vähän riisivelliini ja keittoihini liemeksi. Ja jostain syystä nautin mieluiten karoteeniannokseni runsaan rasvan kanssa eli mukaan reilu ruokalusikallinen kirkastettua voita. En ole huomannut, että minulle tulisi porkkanasta jotenkin huono olo, joten jatkan näin, kunnes viisastun tässä asiassa suuntaan tai toiseen.

Mehulinko on muutenkin ollut ystäväni näiden vuosien aikana. Raa’at vihannekset menevät kyllä mehuna. Ongelmana vain tällä hetkellä on, että en tiedä, mistä mehuni tekisin – muusta kuin porkkanasta. Punajuuria en käytä, sillä ne sisältävät melko paljon sakkaroosia. Kurkussa ei ole oikein mitään vitamiineja eikä kivennäisaineita, selleriä ei tee yhtään mieli, paprikakin (jossa muuten on ihan hurjasti C-vitamiinia, enemmän kuin sitrushedelmissä) tökkii ja kaalit ovat liian vahvoja juotavaksi. Hapankaali on kyllä hyvä. Se myötävaikuttaa suoliston hyvään bakteerikantaan ja siinä on melko paljon C-vitamiinia.

Hedelmistä syön banaania, omenaa, kiiviä ja avokadoa. Sekä raakaa papaijaa, jos jostain sellaisen onnistun löytämään. Näissäkin hedelmissä on sokeria, joten kutakin vain yksi päivässä. Banaani menee smoothien seassa, kiivin syön yleensä sellaisenaan ja omenan kuorin ja pilkon avokadon kanssa salaatiksi. Päälle ruikkaus sitruunaa ja bamixin leikkurilla lähes jauhoksi hienonnettuja kaakaonibsejä. Toisinaan sekoitan nibsien sekaan muutaman mantelin, kookoshiutaleita tai kurpitsansiemeniä. Pähkinöistä syön muutaman parapähkinän päivässä, joka muuten on ihan ylivoimainen seleenin lähde.

Perunoiden ja riisin lisäksi käytän hirssiä. Quinoakin olisi hyvää, mutta olen huomannut sen sulavan huonosti. Ehkä jonkin ajan kuluttua voin lisätä sen ruokavaliooni. Aamupuuroon voi tuoda vaihtelua tattarilla. Lihaa en syö, mutta jos jossain on poroa tai hirveä tyrkyllä, niin kyllä napsaisen suuhuni palan tai pari. Ydinluusta keitetty liemi on hyvä keiton liemeksi.

Lisäksi syön paljon kaakaota. Se on ihan parhaimpia magnesiumin lähteitä ja sisältää runsaasti myös rautaa. Joskus juon kaakaoni, makeuttamattoman, 100% kaakaon, kuumana veteen sekoitettuna, mutta eniten sitä menee suklaana. Joulukalenterin luukussa nro 18 esittelin teille saamani suklaan reseptin. Siitä tuli mielestäni liian rasvaista ja höttöistä, joten olen muokannut reseptiä vähän. Kolminkertaistin kaakaon määrän ja vaihdoin kookosrasvan kirkastettuun voihin. Mielestäni kirkastettu voi antaa suklaalle paremman rakenteen kuin kookosrasva. Tähän satsiin laitan puoli teelusikallista sitä kiellettyä hunajaa antamaan edes pikkuisen makeutta tähän suklaaseen, joka on muutoin todella tuhtia tavaraa.

Mausteina käytän pääasiallisesti vain suolaa. Joko meri- tai vuorisuolaa. Lisäksi minulla on Hiposal, kaliumsuola, jossa on paljon kasviksia ja yrttejä. Herbamare sopisi myös. Joskus laitan kurkumaa (on anti-inflammatorinen) tai hieman inkivääriä. Mausteneilikka, fenkoli, anis ja kumina käyvät myös. Mutta kaikkea vain pieninä määrinä.

Suurin piirtein näillä aineksilla nyt mennään, joka päivä melkein samat eväät. Ravintosisällöllisesti tuossa on aika hyvin kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Ongelmana on ravinteiden pilkkoutuminen ja imeytyminen ja siksi ruoan tulee olla todella terveellistä, jotta siitä saa kaiken, mitä keho tarvitsee jaksaakseen parantua. Väsypäiviä on vieläkin hyvien päivien välillä ja yleensä ne aina liittyvät väärin syömiseen. Sen olen ainakin huomannut, että jos syön liikaa proteiinia, niin seuraavana päivänä olen väsynyt. Paras on, kun proteiinin määrä on n. 1g omaa painokiloa kohti. Tällöin proteiinien aminohapot menevät sellaiseen käyttöön, jossa aminohappoja tarvitaan, eivätkä energian polttoon, jolloin niistä jää ainesosia yli, jotka maksan ja munuaisten pitää poistaa jätteenä.

Kalsium tuosta puuttuu. Kun mitkään maitotuotteet, soijamaito eikä riisimaitokaan käy, niin jäljelle jää aika vähän hyviä kalsiumin lähteitä. Tahinissa ja manteleissa ja pähkinöissä on paljon kalsiumia, mutta ei niitä voi niin paljoa tällä vatsalla syödä, että saisi päivän kalsiumin tarpeen täytettyä. Siksi otankin kalsiumia tabletteina ja vähän muitakin nappeja. Lisäravinteista tulossa oma postauksensa.

2 kommenttia

Se on poissa

Kirjoittanut virpij - 17.5.2012 - klo 11:20

Kuollut. Död. Borta. Ei ole enää sitä.

Se on voitettu. Kukistettu. Nujerrettu. Tapettu. Nitistetty. Myrkytetty. Väsytetty. Selätetty. Nirri pois.

Vapaus. Uuden alku. Uusi elämä. Elämä ylipäätään.

17 kommenttia

Maksapotilaan ruokavalio, osa 1/2

Kirjoittanut virpij - 16.5.2012 - klo 11:20

Olen kuullut amebatapauksesta, jossa ameba ei ollut vaikuttanut ruoansulatukseen lainkaan, vaan oli nivelissä. Tällöin ei tietenkään ruokavaliolla ole merkitystä. Mutta kun ameba vaikuttaa maksan toimintakykyyn, on ruokavaliolla olennainen merkitys sairauden hoidossa. Tällöin ruokavaliossa on otettava huomioon sekä se, että mikä sulaa parhaiten eli rasittaa suolistoa vähiten ja että ruoka-aineet ovat sellaisia, etteivät ärsytä maksaa. Siksi puhun yleisemmin maksa- kuin amebapotilaan ruokavaliosta. Lista on pääosin peräisin omista kokemuksistani; siitä mitkä ovat aiheuttaneet minulle kipuja ja huonoa oloa, osin A. Vogelin kirjasta Maksa ja terveys.

Ehdottomasti kiellettyjä ovat
• Alkoholi
• Sokeri
• Käristetyt rasvat (ja muutenkin huonolaatuiset rasvat). Paitsi kylmäpuristettu kookosrasva, sillä voi maksapotilaskin paistaa, sillä kookosrasva on 100% tyydyttynyttä rasvaa eikä näin ollen hapetu paistaessa.

Kaikki tietävät alkoholin rasittavan maksaa ja että siksi se ei maksapotilaalle käy. Kaikki tietävät myöskin, mitä tulee hiivasta, sokerista ja vedestä sopivan lämpöisissä olosuhteissa. Eli kun ruoansulatuskanavassa ei ole riittävästi vatsalaukussa vatsahappoja ja ohutsuolessa sappinesteitä ja maksan entsyymejä ja ruoka ei sula kunnolla, niin suoliston bakteerikanta ei ole kunnossa. Siellä on hiivaa, jonka aineenvaihdunnan tuloksena sokerista tulee alkoholia ja näin sokeri rassaa maksaa koko ajan. Eli koska sokeri (sakkaroosi) ja kaikki, mikä sisältää sokeria on kielletty, ovat kiellettyjä myös
• Makeat hedelmät (ananas, mango, luumut, viinirypäleet, melonit, …)
• Kuivatut hedelmät (luumut, rusinat, taatelit, papaija, mango, …)
• Riisimaito (sisältää sokeria sakkaroosina 4g/dl)
• Hunaja, siirappi

Edellä mainittujen lisäksi maksaa tai maksan vajaatoiminnan johdosta elimistöä muuten ärsyttäviin ruoka-aineisiin ja siten kiellettyjen listalle kuuluvat
• Appelsiini
• Tomaatti
• Keitetyt kaalit
• Voimakkaat mausteet, varsinkin chili ja muskottipähkinä, sekä kaneli, joka sisältää maksalle haitallista kumariinia. (Paitsi Sri Lankalaista kanelia voi käyttää, se ei sisällä.)

Koska maksa on vajaakykyinen, ei sitä tulisi kuormittaa turhilla kemikaaleilla ja siksi olisi syytä välttää ja minimoida
• Lisäaineet
• Keinotekoiset makeutusaineet
Ja muutenkin tulisi syödä niin puhdasta ja ravintopitoista ruokaa kuin mahdollista. Kaikkea turhaa tulee välttää.

Itselläni on jotain, josta syystä rikki ei sovi minulle, joten varmuuden vuoksi kiellän kaikilta muiltakin maksapotilailta rikin eli
• Kaiken sortin sipulit

Seuraavia proteiinipitoisia ruokia on maksapotilaan syytä välttää ja olen listannut ne siihen järjestykseen, jossa olen itse kokenut niiden oireita aiheuttavan, ärhäköin ensimmäisenä:
• Palkokasvit eli herneet, linssit, pavut ja soija ja kaikki soijatuotteet
• Vehnä.
• Sian-, naudan- ja lampaanliha sekä broileri.
• Kananmunat.
• Maitotuotteet. Maitotuotteiden sopimattomuus voi näkyä ihan yleisestikin runsaana hiustenlähtönä, aknena ja siite- ja eläinpölyallergiana. Kyse ei siis ole laktoosista, vaan maidon proteiineista.
• Muut gluteenilliset viljat eli ruis ja ohra
• Poronliha, riista.
• Pähkinät.
Kirjoitan myöhemmin oman kappaleensa siitä, miksi nämä proteiinipitoiset ruoka-aineet eivät sovi henkilölle, jonka maksan toimintakyky on alentunut.

Ruoka-aineiden sopimattomuus voi johtua myös siitä, että ne eivät huonovatsaisella tahdo sulaa ja siten rasittavat ruoansulatuselimistöä ja kuormittavat kehoa. Jos ruoansulatus on heikentynyt, on syytä tilanteen parantumiseen asti jättää pois seuraavat ruoka-aineet ja itse laittaisin ne suurin piirtein tähän järjestykseen pahimmasta alkaen:
• Sienet.
• Raa’at vihannekset ja kasvikset. Jos vatsa on huonossa kunnossa, niin sinne ei tule työntää mitään raakaa. Kun asiat ovat oikein huonosti, niin silloin ei edes raakoja hedelmiä, mutta lähinnä raa’at kasvikset ovat ne hankalat. Itse olen normaalisti kasvisten ystävä, mutta nyt syön raakana vain lehtisalaattia enkä sitäkään paljoa.
• Uudet perunat.
• Punainen riisi.
• Kaura.

Muuta ei-suositeltavaa ovat
• Hiilihappo eli kaikki hapotetut juomat – ärsyttävät vatsaa.
• Kaikki kylmä eli vesikin tulisi juoda vähintään huoneenlämpöisenä – kylmä lamauttaa entsyymien toimintaa ja jos niitä on muutenkin heikosti, niin ei ole syytä vaikeuttaa niiden työtä.
• Kahvi ja musta tee.
• Ihokosketus kemikaaleihin, koska imeytyvät ihon läpi. Mitä vähemmän, sitä parempi. Sama pätee myös haihtuvien yhdisteiden hengittämiseen, esim. maalien liuottimet ja erilaiset aerosolit.

Kun rupeaa ruokapakkausten tuoteselosteita lukemaan, niin voi todeta, että jos tätä ruokavaliota aikoo noudattaa, niin kaikki valmisruoat ja –juomat saa jättää sovinnolla kaupan hyllylle. Äkkiseltään voi näyttää, että eihän jäljelle jää mitään, mutta on sitä vielä. Ihan perusraaka-aineet ja kraanavesi ovat parasta. Annan ruokavinkkejä seuraavassa osassa maksapotilaan ruokavaliosta.

7 kommenttia

Lahjoja hammaskeijulle

Kirjoittanut virpij - 14.5.2012 - klo 11:20

Perjantaina lähti sitten toinenkin poskihammas. Sekin oli haljennut ja arka kuin mikä. Lämmin tuntui, viileä tuntui, suun kautta hengittäminen tuntui, kieli tuntui, hammasharja tuntui. Hammaslääkäri ehdotti, että jos juurihoidolla yritettäisiin, kun hammas ei kerran ollut pohjia myöten halki. Minä en jaksanut ruveta siihen rääkkiin. En nyt. Varsinkaan, kun sen juurihoidon auttamisesta ei olisi mitään takeita.

Edellisen hampaan menetystä itkin ja surin pitkään ja hartaasti ja niin oletin käyvän tämänkin hampaan lähdön jälkeen. Mutta eipä harmittanutkaan enää. Tunsin vain helpotusta, kun se oli poissa ja voisin taas monen kuukauden jälkeen alkaa käyttämään sitäkin puolta suustani. Kai olin tämän surrut valmiiksi asti jo etukäteen.

Olen vähän miettinyt, että kai se pitää Aasian matka vielä tehdä ja hankkia sieltä jostain implantit. Sitä jos lähtee tekemään, niin samahan se sitten enää on, että onko niitä laitettavana yksi vai kaksi. Onpahan enemmän syytä lähteä ja mitä useampi, niin sitä enemmän säästää. En ole ollut Thaimaassa enkä tiedä esimerkiksi Bangkokin hintatasoa, mutta sieltä luulisi löytyvän huippuhammaslääkäreitä ja kahden suomalaisen implantin hinnalla saavan kaksi Bangkokilaista sekä lentoliput ja hotellit päälle.

Kun nyt olen alkanut homeopaattisia lääkkeitä kokeilla, niin kerronpa tässä kokemukseni Arnicasta(D30). Olihan minulla niitä helmiä jo edellisenkin hampaanpoiston aikaan, mutta en muistanut niitä ennen kuin vasta muutama tunti jälkeenpäin. Otin silloin sen viisi helmeä ja aika hyvin meni. Hampaan paikkaa jomotti jonkin verran, mutta ei niin, että olisin mitään särkylääkkeitä kaivannut ja enkähän minä niitä olisi ottanutkaan, vaikka olisin kaivannutkin. Tällä kertaa muistin nuo Arnica-helmeni ja otin viisi kappaletta puoli tuntia ennen operaatiota ja toiset viisi takaisin kotiin päästyäni. Puudutus häipyi aikanaan, mutta hampaankoloa ei alkanutkaan särkeä. Ei yhtään. Ei tuntunut edes, että siellä ikenessä oli tuore ja verinen aukko.

Eikös se niin ole, että hammaskeiju aina jättää joka hampaasta jonkin lahjan hampaan lahjoittajan tyynyn alle? Ei vaan ole mitään minun tyynyni alla näkynyt. No, jospa sieltä olisi jotain isompaa tulossa. Sitten joskus.

Kirjoita kommentti

Amebainfektion oireet

Kirjoittanut virpij - 13.5.2012 - klo 11:20

Netin syövereistä varmastikin löytyy lukuja siitä, kuinka monen ihmisen maapallolla arvioidaan amebainfektiota kantavan, mutta en nyt lähde niitä tähän kaivamaan. Hämärästi muistan jossain nähneeni sellaiset luvut kuin että Yhdysvalloissa tartuntoja olisi 50-80 miljoonaa. Arviolta. Suurin osa amebainfektioista on täysin oireettomia, joten niitä ei edes lähdetä diagnosoimaan ja oireisenkaan tartunnan diagnosointi ei oman kokemukseni perusteella näyttäisi olevan helppoa. Ameba on vaikea ulostenäytteestä löytää. Vasta-aineiden kuuluisi verikokeesta näkyä, mutta syystä, jota en tiedä, ei itseltäni noita vasta-aineita löytynyt. Jostain luin, että tuon verikokeen virhemarginaali olisi jopa muutaman kymmenen prosenttia.

Kun amebainfektio voi olla täysin oireeton tai sitten aiheuttaa todella vakavia maksa- ja ruoansulatusongelmia, niin siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Eli yhdellä voi olla yhtä ja toisella toista, osin eri oireita, osin samoja mutta ehkä eri vahvuisina. Täten oireet voivat vaikuttaa varsin epämääräisiltä. Jotkin oireista ovat suoraan ameban aiheuttamia, mutta suurin osa on välillisiä, maksan toimintahäiriöistä ja ravinteiden puutteesta johtuvia.

Ameba-tartunnan saa ruoan ja juoman mukana. Täten se joutuu ensimmäisenä vatsalaukkuun. Terveellä ihmisellä, jolla vatsahapot ovat kunnossa, ameban matka saattaa päättyä jo tähän. Ihmisen puolustuskyky on suurelta osin vatsassa, jossa hapot tekevät selvää ulkoapäin tulevista mikrobeista.

Tyypillisesti ensimmäinen ameban aiheuttama reaktio on ripuli, mahdollisesti yhdessä oksennustaudin kanssa, jotka johtuvat siitä, että elimistö yrittää heittää tunkeutujan pihalle. Kuratauti päättyy aikanaan, mutta ameba ei välttämättä ole lähtenyt sen mukana pois, vaan jäänyt elimistöön. Itse en muista tällaista turistiripulia sairastaneeni, mutta siitä seuraavat ensimmäiset oireet muistan kyllä: kutinan peräaukon seutuvilla.

Ameba leviää verenkierron mukana koko elimistöön. Ruoansulatuskanavasta se hakeutuu maksaan, joka näyttäisi olevan sen lempipaikka. Sieltä se matkaa eteenpäin keuhkoihin ja pienen verenkierron matkassa aivoihin. Niveliin se menee mieluusti, saa aikaan inflammaatiota eli tulehdusreaktion ja siitä seurauksena on viiltävä kipu nivelissä, joka ensimmäisenä ja selvimmin tuntuu polvissa. Oikeassa kyljessä voi tuntua kipua. Itselläni ei kylkikipuja ole ollut, polvikipuja on.

Maksassa ja haimassa ameba saa paljon tuhoa aikaan. Kun maksa tilttaa, niin tilttaa koko ihminen. Maksan entsyymituotanto heikkenee ja sitä myötä heikkenee ruoansulatus. Kun ruoka ei sula kunnolla, alkaa se mädäntyä suolistossa, vatsa turpoaa, suolisto ärtyy ja ajan myötä syntyy vuotava suoli, jossa suolen seinämän läpäisevyys on lisääntynyt niin, että suolen sisältöä tihkuu muualle elimistöön. Ulosteessa on sulamatonta ruokaa ja tyypillisesti ripuli ja ummetus vuorottelevat tai sitten on jatkuvaa ummetusta, kivikovaa lampaanpapanaa. Suolen bakteerikanta vinksahtaa ja hiiva pääsee kasvamaan liikaa. Naisilla hiivan kasvu aiheuttaa helposti emättimen hiivainfektioita ja valkovuotoa. Korvantaustojen rähmiminen on jollain lailla kytköksissä suoliston huonoon tilaan.

Maksan kyky poistaa kuona-aineita heikkenee ja siitä tulee aikaa myöten väsynyt ja tukkoinen olo. Kun maksa ei jaksa hoitaa jätehuoltoa kunnolla, rasittuvat munuaiset ja seurauksena on turvotusta. Silmän ympärystät turpoavat, joskus myös kädet ja loppupäivästä sääret ovat turvoksissa. Säärten turvotus voi johtua paitsi munuaisista, myös sydämen tai lymfan toimintahäiriöistä – joita niitäkin seuraa, jos tilanne jatkuu pitkään. Kun normaalit kuonanpoistokanavat ovat ylikuormittuneet, puskee elimistö jätteitä ulos ihon kautta. Yöllinen hikoilu on maksan kuormittumisen merkki. Myös liikkuessa hikoilee erittäin helposti ja välillä voi tulla kohtauksia, jolloin tuskanhiki pukkaa päälle. Kuona-aineiden kertyminen näkyy kasvojen ihossa epäpuhtauksina ja rasvoittumisena. Rinnassa, kaulassa ja selässä voi olla pieniä talinäppylöitä, jotka kuivuessaan kutiavat. Ruumiinlämpö laskee ja paleltaa helposti. Itse mittasin pahimpina aikoina normaaliruumiinlämpötiloja 35,9-36,0°C.

Maksa on ihmisen energiavoimala ja kun se alkaa käydä vajaalla, on seurauksena uupumus. Maksan tehtäviin kuuluu hiilihydraattien muuntaminen osin glukoosiksi, joka päästetään verenkiertoon elimistölle polttoaineeksi, osin glykogeeniksi, jota se varastoi ja muuntaa glukoosiksi sitä mukaa kuin on tarvis. Maksa muuntaa myös muut ravintoaineet eli proteiinit ja rasvat energiaksi silloin, kun niitä on ylimäärin elimistön muihin tarpeisiin nähden. Kun lähes kaikki ravinteet kulkeutuvat suolesta ensin maksaan, on siellä asuvalla ameballa pöytä katettuna. Se popsii kaiken suihinsa ja isännälle ei paljoa tähteitä jää. Paitsi ravinteista, niin ihan energiastakin on puute, koska maksassa ei sitä normaalia energiavarastoa ole ja kun virta loppuu, se loppuu kerralla ja ruokaa on saatava heti tai tulee todella huono olo. Olen myös huomannut sen, että jos yhtenä päivänä touhuaa vähän normaalia enemmän, niin seuraava päivä menee sängyssä. Tällaiseksi touhuamiseksi riittää esimerkiksi kauppareissu lähikaupungissa ja parin muun asian hoitaminen samalla. Isot marketit imevät mehut niin, että en aina jaksa etsiä kaikkea tarvitsemaani, vaan pois on päästävä ja heti, kun voimat alkavat hiipua. Yleensä minulta jää aina ostamatta jotakin, mitä olen listaan kirjoittanut eikä siksi, että en muistaisi, vaan siksi, etten jaksa. Pahimpina aikoina uupumus oli totaalisen lamauttavaa ja näiden kuuden ja puolen vuoden aikana on kulunut paljon aikaa ihan vain sängyssä pötköttämiseen, kun ei ole muutakaan jaksanut tehdä – ja niinhän tuota kuluu vieläkin. Varsinkin aamuisin energian puute voi olla niin paha, että sitä vain tärisee eikä oikein jaksa olla edes jalkeilla. Helpottaa sitten, kun saa syötyä. Muutenkin nälkä on lähes jatkuvasti ja syödä pitää parin tunnin välein. Minnekään ei voi lähteä ilman eväitä tai voi käydä niin, että veto loppuu kesken eikä kotiin ennätä ennen kuin huono olo iskee.

Maksan kiukkuileminen voi aiheuttaa migreeniä, niskan jumittumista ja yläselän kipuja. Itselläni nämä oireet olivat todella rajuja ja aina yhteydessä ruoka-aineisiin, joita elimistöni ei pystynyt käsittelemään tai jotka suoranaisesti ärsyttivät maksaa. Yläselän polttavat kivut ovat yksi sapen oireista. Ihon keltaisuus on merkkinä siitä, että maksa ei jaksa hajottaa vanhoista punaisista verisoluista peräisin olevaa bilirubiinia. Alhainen hemoglobiini ja veren rauta on yksi maksahäiriön merkki. Itselläni ainakin on ollut koko ajan kova jano, joka on jo helpottanut, mutta juon vieläkin painooni nähden liikaa nestettä. Homeopaattini mukaan kehossani on silti nestevaje.

Nukkuminen menee huonoksi, unta on vaikea saada ja helposti heräilee aamuyöllä valvomaan joksikin aikaa. Maksan ärtyminen vaikuttaa myös mielialaan saaden aikaan herkkäitkuisuutta ja pahimmillaan todella mustia fiiliksiä, jolloin tuntee olevansa niin tuhoon tuomittu, ettei halua edes elää. Näitä tuli aina yhdessä migreenin ja selkäkipujen kanssa ja niin ollen myös ne olivat yhteydessä sopimattomiin ruoka-aineisiin. Palaan tähän maksan ja mielialan yhteyteen jossain vaiheessa myöhemmin tarkemmin.
Tulee ns. aivosumua, ajatus ei kulje eivätkä reaktiot pelaa. Ei jaksa ajatella, eikä oikein edes puhua. Meteliherkkyyttä. Oman arvioni mukaan nämä johtunevat ihan energian puutteesta.

Ravinteiden puute saa sitten pitkään jatkuessaan aikaan jo vaikka mitä. Lihasten kankeus ja selkäongelmat johtuvat paitsi kertyneistä kuona-aineista, myös mineraalien puutteesta. Hampaat reikiintyvät helposti, kynnet ovat pehmeät ja viiruiset. Muutkin elimistön toiminnat alkavat reistailla ravinteiden puutteista, esim. kilpirauhasen toiminta heikkenee jodin puutoksen seurauksena, joka puolestaan heikentää ruoansulatusta entisestään. Sydän kärsii EPA-rasvahappojen puutteesta ja minulle ainakin on tullut hetkiä, jolloin sydän alkaa ihan levossakin yhtäkkiä hakata aivan hulluna.

Pahimpana aikana eli silloin, kun elimistöni kieltäytyi ottamasta vastaan mitään muuta ravintoa kuin tärkkelystä ja rasvaa, maksa-arvoni olivat – lääkäreiden mukaan marginaalisesti – koholla. Oloni on kohentunut niistä ajoista todella paljon. Maksa-arvoni ovat normalisoituneet, mutta ei se maksa silti vielä ihan kunnossa ole. Voin jo syödä ilman, että reagoin ruokiin, mutta ongelmana on ruoan sulamattomuus. Olen vieläkin melkoisen voimaton ja aikani kuluu pääasiassa syöden ja leväten, mutta varsinaiset huonovointisuudet, tärinät ja huippaamiset ovat jo poissa. Vaikken olekaan saanut amebaa yrttilääkkeillä hengiltä, niin olen saanut pidettyä sen sentään lepotilassa, jolloin ruoansulatukseni aina alkaa toimia paremmin ja sitä myöten olen päässyt toipumaan ja vahvistumaan. Olen käyttänyt maksaa ja munuaisia vahvistavia yrttejä ja homeopaattisilla hoidoilla on pönkitetty elimistön omaa vastustuskykyä. Minulla on kokonainen arsenaali ravintolisiä ja noudatan aika tiukkaa ruokavaliota, sillä se on tässä se kaikkein tärkein tekijä. Näistä kirjoittelen ihan kohtapuoliin tarkemmin.

Vaikka maksaan ja ruoansulatukseen liittyvät oireet vaikuttaisivatkin täsmäävän, niin kyseessä ei välttämättä ole ameba. Maksansa saa kyllä oireilemaan muutenkin. Siihen ei tarvita muuta kuin runsaasti tätä meidän nykyisin niin tavallista länsimaista ruokavaliota, johon kuuluu paljon ravintoarvoltaan köyhiä valmiseineksiä ja muuta teollista ruokaa lisäaineineen sekä sokeria, sokeria ja lisää sokeria. Kuitenkin, jos epäilee amebaa eikä ole ollut kaukomatkoilla tai edes Suomea pidemmällä, niin on hyvä muistaa, että ameban saadakseen ei välttämättä tarvitse edes matkustaa: niitä on täällä meilläkin.

Kirjoita kommentti

Lääkettä amebaan 2

Kirjoittanut virpij - 10.5.2012 - klo 11:20

Tre Örter on toiminut hyvin. Tunnen oloni vahvistuneen ja hyviä päiviä on alkanut olla enemmän. Eli niitä, jolloin jaksan tehdä jotakin. Mutta on vielä niitäkin, jotka menee ihan vain levätessä.

Pidin kuukauden tauon homeopaatilla käymisessä ja nyt käydessäni voitiin todeta arvojeni parantuneen huomattavasti ja että viimeinkin oma vastustuskykyni on aktivoitunut. Nyt kehoni jaksaa jo käydä tunkeilijoiden kimppuun. Ameba ei ole vieläkään kuollut, mutta se on yhä lepotilassa ja se antaa minulle mahdollisuuden kerätä voimia.

Muutin annosteluani Tre Örterissä. Ohjeen mukaan alkukuurin jälkeen sitä olisi otettu 10 ml kerran viikossa. Otin tuon 10 ml joka viides päivä. Mutta se ei oikein riittänyt, vaan tuntui, että ameba pääsi siinä välissä jo nostamaan päätään, sillä voimattomuus palasi. Siispä muutin annostelun pullon kyljessä lukevaan 2,5 ml:aan päivässä. Eli tähän astisten kokemusteni perusteella tuon yrttilääkkeen käytöstä suosittelen seuraavanlaista annostelua:

Päivät 1-2: 2,5 ml
Päivät 3-4: 5 ml
Päivät 5-6: 7,5 ml
Päivät 7-10: 10 ml

Tämän jälkeen 2,5 ml päivässä niin kauan, kunnes toipuminen on niin pitkällä, että ameba on joko kuollut tai että ainakin oma vastustuskyky jo riittää sen nujertamiseen. Lääke otetaan aina pieneen vesitilkkaan sekoitettuna tyhjään vatsaan 10 min ennen ruokailua.

Quinan teho jäi minulta selvittämättä. Noin viikko sen käytön aloittamisesta vatsani turvotus lisääntyi ja aloin epäillä, että mahtaakohan se tappaa myös niitä hyviä suolistobakteereita, joista minulla on tällä hetkellä muutoinkin pulaa. En tiedä onko näin, mutta varmuuden vuoksi lopetin sen käytön. Tosin turvotus ei senkään jälkeen hävinnyt. Nyt olen alkanut käyttää homeopaattista lääkettä Candidaan ja kolmantena päivänä käytön aloittamisesta turvotus hellitti.

Aioin pitää tauon Tre Örterissä ja kokeilla vaihteeksi Soria Naturalin yrttiuutteita Salicaria ja Composor13. Composor13 sisältää reilusti valkosipulia ja siten siis myös rikkiä, joka ei minulle käy. Tulin tuosta todella sairaaksi. Mutta Salicariaa otan nyt tuon Tre Örterin rinnalla. 1 ml vesitilkkaan sekoitettuna kolme kertaa päivässä ja eri aikaan kuin Tre Örter.

2 kommenttia

Lääkettä amebaan

Kirjoittanut virpij - 16.4.2012 - klo 11:20

Aika kova paikka oli tuo, kun ei pöpöä vieläkään löytynyt. Olin niin kovasti toivonut saavani sairaudestani oikean diagnoosin ja sen perusteella voivani nostaa kanteen noita törkylääkäreitä vastaan. Mutta eipä ollut mitään. Sen ymmärrän, että ameba on erittäin vaikea saada ulostenäytteestä kiinni, mutta en ymmärrä, miksi minulla ei näy ameban vasta-aineita. Tuon arvon kuuluisi olla koholla, jos ameba on edennyt vatsaontelosta muualle elimistöön. Olen miettinyt, että voisiko se johtua siitä, että kun immuunipuolustus on ihan nollissa, niin elimistö ei jaksa mitään vasta-aineitakaan muodostaa. Jos joku tietää tähän selityksen, niin kertokaa ihmeessä.

Enää en jaksa tuota diagnoosia jahdata, olkoot. Kunhan vain pääsisin tästä eroon. Huolimatta siitä, mitä lääkärit sanovat tai eivät sano, niin jos minussa on jokin, joka aiheuttaa amebainfektion oireet ja reagoi loislääkitykseen kuin ameba, niin silloin se on minulle ameba. Tai jokin muu loinen, mikä lie, mutta loinen joka tapauksessa.

Lääkäristä hain siis ensisijaisesti diagnoosia, en lääkitystä. Mitä olen netistä näitä amebajuttuja lukenut, niin antibiootit eivät aina edes auta ja lisäksi sellaisista hevoskuureista tulee todella huono olo. Suomi24:n Blastocystis Hominis –ketjussa on ihan mielenkiintoisia kokemuksia aiheesta. Niinpä olin jo ennen tuonne Mehiläiseen menoani päättänyt, että antibiooteille en rupea ennen kuin vasta kun kaikki muu on kokeiltu.

Ensimmäinen löytämäni loisia tappava yrttilääke oli Tre Örter. Pullon ohjeen mukaan sitä otetaan päivittäin 2,5ml vesitilkkaan sekoitettuna tyhjään vatsaan 20 min. ennen ateriaa. Otin tällä annostelulla kuurin marraskuun puolivälistä joulukuun loppuun. Vointini koheni paljon sinä aikana ja helmikuun puoleen väliin asti meni ihan hyvin, mutta sitten ameba heräsi lepotilastaan ja levisi todella nopeasti ja vointini romahti.

Odotin noita Mehiläisen laboratoriokokeita ennen uuden kuurin aloittamista. Nyt otin lääkettä tällaisen ohjeen mukaan:
Päivät 1-2: 2,5 ml
Päivät 3-4: 5 ml
Päivät 5-6: 7,5 ml
Päivät 7-8: 10 ml ja tämän jälkeen 10 ml kerran viikossa pullo (100 ml) loppuun.
Minä otin tuohon vielä muutaman kerran kiellon päälle eli päivät 9-10 10 ml ja sen jälkeen olen ottanut 10 ml 4-5 päivän välein ja aion käyttää tähän kuuriin kaksi pullollista. Samalla lailla pieneen vesitilkkaan sekoitettuna ja 20 min ennen ateriaa.

Kuurin kuudentena päivänä vointini parani selvästi: ruoka alkoi sulaa paremmin ja tunsin saavanikin siitä jotain. Kaksi viikkoa kuurin aloittamisesta nousi kuume ja olin viisi päivää ihan reippaassa kuumeessa. Kuume on tässä tilanteessa todella hyvä merkki. Se tarkoittaa, että immuunipuolustus aktivoituu ja alkaa taistelu pöpöjä vastaan. Niitä minussa on vaikka kuinka. Flunssaa en ole sairastanut moneen vuoteen, mikä ei tarkoita sitä, että olisin niin rautaisessa kunnossa, että minuun eivät virukset pääse, vaan että virukset kävelevät minuun sisään kuin avoimista ovista eikä immuunipuolustukseni jaksa pistää hantiin sentin vertaa.

Nutramedixin valmistaman Quinan väitetään tehoavan bakteereihin ja alkueläininfektioihin. Aloitin tämän kuurin noin viikko sen jälkeen, kun Tre Örterin pääannokset oli otettu. Quinaa otetaan kaksi kertaa päivässä veteen sekoitettuna. Alkuun 1 tippa 120 ml:aan vettä ja Quinan määrää lisätään hitaasti 15 tippaan asti. En tiedä, paljonko on hitaasti. Ihan joka päivä en ole määrää kasvattanut, osin siitä syystä, että en aina muista paljonko olen edellisenä päivänä ottanut ja osin siksi, että neljän tipan kohdalla tuli pahoinvointia, joten jäin siihen annostukseen, kunnes ei enää tuntunut miltään. Saa nähdä tehoaako tuo amebaan, mutta jos yhtään minkään pöpöjen kasvua hillitsee, niin hyvä sekin. Kaikki on tässä tilanteessa kotiin päin. Mainittakoon vielä, että mitään muita sivuvaikutuksia tai huonoja oloja en ole huomannut näiden yrttien aiheuttaneen kuin tuon yhden kerran huonovointisuuden. Silloin olin aika korkeassa kuumeessa ja olo hutera jo muutenkin, joten silläkin on saattanut olla osuutensa asiaan.

Toivon tietenkin, että saisin näillä tököteillä ameban tapettua, mutta sekin on jo puoli voittoa jos saan sen edes pysymään lepotilassa. Tällöin se ei tee elimistössä tuhojaan eikä kuluta voimavarojani ja on mahdollista, että elimistöni toipuu riittävästi, jotta oma immuunijärjestelmäni voi listiä sen lopullisesti.

Jos ei noista edellisistä ole apua, niin minulla on vielä yksi konsti takataskussa kokeilematta. Tähän sain vinkin eräältä amebaa puolitoista vuotta sairastaneelta, joka oli jo syönyt kaksi antibioottikuuria ilman, että olivat auttaneet ja lääkärit tarjosivat ratkaisuna lisää samaa antibioottia mutta tuplasti vahvemmalla annoksella. Tästä hän kieltäytyi, koska oli mennyt niin huonoon kuntoon jo edellisistä kuureista ja meni hakemaan homeopaatilta apua, joka antoi lääkkeeksi Soria Naturalin yrttiuutteita Salicaria (rantakukka) ja Composor13, joka on yhdistelmäuute ja sisältää valkosipulia, jalosauramoa, timjamiöljyä ja merimarunaa. Näitä otetaan kumpaakin 1 ml kolme kertaa päivässä veteen sekoitettuna. Ameba oli kuulemma tuolla kuurilla lähtenyt.

A. Vogel, monien luontaistuotteiden ja yrttilääkkeiden kehittäjä, kertoo kirjassaan Maksa ja Terveys saaneensa Intiasta loisen, joka oli mennyt maksaan ja parantuneensa siitä papaijakapseleiden avulla. Raa’assa papaijassa on jotakin loisia tappavaa ainetta.

Tre Örteriä olen ostanut täältä: Shopping4net.fi.

Soria Naturalin tuotteet tilasin täältä (ulkomailta saa varmaan halvemmalla):
Salicaria, Composor13

Quinan sain homeopaatiltani, mutta sitä voi tilata ainakin Nutramedixin kotisivuilta.

6 kommenttia

Tie luovuuteen

Kirjoittanut virpij - 14.4.2012 - klo 11:20

Julia Cameron on kirjoittanut kirjan Tie Luovuuteen. Se on 12 viikon mittainen ohjelma, jossa kirjoitetaan aamusivuja, tehdään tehtäviä, käydään taiteilijatreffeillä, pohditaan sitä, mitä oikeasti elämältä halutaan ja mikä estää sitä tavoittelemasta.

Tein tuon ensimmäisen kerran keväällä 2006 ja nyt aloitin uudestaan. Ensimmäisen viikon tehtävissä ovat kuvitteelliset elämät. Jos sinulla olisi viisi muuta elämää elettävänä, mitä tekisit niillä? Ideana on, että nämä elämät olisivat hauskempia kuin nykyisesi ja mitään rajoituksia ei ole, kaikki olisi mahdollista.

Muistan, että tuolloin 2006 jossakin kuvitteellisista elämistäni oli maalla asumista ja lampaita. Keksin sen silloin ihan ensimmäistä kertaa ja idea tuntui hyvältä. Tehdä itse itselleen töitä ja omaan tahtiin, keksiä itse omat tekemisensä ja keinonsa ansaita elatonsa, päättää itse, kokeilla, keksiä uusia juttuja. Asua maalla ja luoda itse omat aikataulunsa.

Nyt kaikki kuvitteelliset elämäni alkavat samalla tavoin: ”Asuisin maalla omassa talossa ja…” Kaikkiin liittyy jonkin luominen, jota myydä, sekä aiheen tiimoilta ihmisten ilmoilla käyminen luentoja pitämässä ja opettamassa.

Vuonna 2004 olin kotiutunut Göteborgiin. Minulla oli oma asunto ja hyvä ja varma työpaikka. Mutta jokin mätti. Aloin ajatella, että tätäkö minun loppuelämäni nyt sitten tulee olemaan. En edes viihtynyt siinä, en tehnyt sitä, mitä oikeasti halusin. Eniten tökki joka aamuinen lähtö: aina samaan aikaan ja illalla takaisin. Lähes kaksi tuntia päivästä ratikassa istumista. Aloin haluta jotain omaa, jossa saan itse keksiä ja toteuttaa ideoitani.

Mutta en minä tiennyt, mitä minä oikeasti halusin, eikä minulla ollut mitään sellaista osaamista, jota myydä. En keksinyt mitään, mitä joku haluaisi minulta ostaa. En ollut minkään alan asiantuntija. Pelkällä yleisnäppäryydellä ei pitkälle pötkittäisi ja kaikki osaamiseni tuntui liittyvän työhöni ja siihen, mitä olin siellä ollessani oppinut.

Aloin sanoa iltaisin nukkumaan käydessäni ääneen: ”Jag vill hitta min grej” – ”Haluan löytää oman juttuni.” Eikähän siinä kauaa mennytkään, kun jo alkoi rytistä.

Elämäni ei päällepäin katsottuna todellakaan näytä miltään unelmalta: olen työtön ja työkyvytön ilman lääkäreiden todistusta työkyvyttömyydestäni, hoksottimeni eivät kehuttavammin säteile ja olen väsynyt. Fyysiset voimani ovat olemattomat ja olen kuihtunut aikamoiseksi kukkakepiksi. Asun yksin ja vuokralla, minulla ei ole perhettä ja kaiken tämän sairasteluni myötä ovat todelliset ystävät osoittautuneet olevan varsin harvalukuiset. En ole rikas eikä minulla ole tuloja, elän sillä, mitä asuntokaupasta yli jäi. Silti uskon olevani lähempänä unelmaani kuin silloin, kun kaikki vielä oli niin sanotusti hyvin, enkä kaipaa takaisin tuohon vanhaan elämääni.

7 kommenttia

Ei mitään

Kirjoittanut virpij - 30.3.2012 - klo 11:20

29.3.2012

Sain tänään tulokset Mehiläisessä otetuista laboratoriokokeista; veri- ja ulostenäytteistä. Ei mitään. Ei sitten kerta kaikkiaan yhtään mitään.

5 kommenttia