Olen nyt ihan fiiliksissä kuunnellut lattarimusaa, vaikka pikemminkin pitäisi olla lukemassa ylppäreihin, mutta… kyllä mä vielä myöhemmin ehdin lukea, elämästä pitää nauttia! =)
Tämä Croni-k – Arriba la vida on niin elämäniloinen biisi:
Croni-k – Arriba la vida
Hmm, mitenköhän saisin tähän tuon videon esikatselun (vai mikä lie nimeltään) näkymään? En toden totta ole mikään tekniikan ihmelapsi..
Kirjoitteluni täällä Rantapallossa ei koskaan oikeastaan päässyt edes alkamaan, mutta uskon että nyt tilanteeseen on luvassa muutos. Pian on nimittäin alkamassa yksi tähänastisen elämäni suurimmista seikkailuista; lähden kiertämään Etelä-Amerikkaa pariksi kuukaudeksi neljän hengen kaveriporukalla.
Vietin vuoden 2009 vaihto-oppilaana Costa Ricassa, Keski-Amerikassa, ja se oli aivan uskomattoman hieno kokemus. Siitä jäi paljon hienoja, unohtumattomia muistoja sekä ystäviä kaikkialla maailmassa. Vuosi tuolla täyden elämän ja onnellisten ihmisten maassa antoi minulle myös palavan halun tutustua muuhun Latinalaiseen Amerikkaan. Tämä idea lähteä reppureissaamaan Etelä-Amerikkaan tuli aika lailla puun takaa. Idean syntymisestä lentolippujen varaamiseen ei kulunut kovinkaan montaa päivää. Ehkä juuri sen takia tämä tuleva matka onkin unelmieni täyttymys, sillä rakastan yllättäviä käänteitä elämässäni ja tämä todella on sellainen.
Lähtö tulee tapahtumaan lokakuun alussa eli siihen on aikaa vielä kolmisen viikkoa. Muutama viikko koulua, ylppäreitä ja muuta mukavaa rutiinia ja sitten suunta kohti eteläistä pallonpuoliskoa. Hoidettavien asioiden listalla on myös matkavakuutus ja keltakuumerokotus, koska on mahdollista että se vaaditaan joihinkin Etelä-Amerikan maihin.
Elämä on kyllä hullua, mutta niin on parasta. =)
Barcelona 05/2011
Nyt on koeviikon kiireet viimeinkin ohi ja aikaa bloggailla muistellen ihanaa Italiaa. Aloitan Italia-postauksieni sarjan pohjoisimmasta kohteesta, jossa olen maassa käynyt. Kyseessä on Etelä-Tirolin alueella sijaitseva Bolzano-Bozenin kaupunki ja sen lähiympäristö. Etelä-Tirol sijaitsee aivan Itävallan rajan tuntumassa ja alueella puhutaan sekä italiaa että saksaa. Bolzanon kaupungin 100 000 asukkaasta 75% on italiankielisiä ja 25% saksankielisiä, mutta kaupunkia ympäröivissä vuoristokylissä saksankielisen väestön määrä on suurempi.
Kaksikielisyys näkyy Trentino-Alto Adigen alueella käytännössä kaikkialla.
Majoituin erään Costa Ricassa tapaamani italialaisen ystäväni luona 1550 metrin korkeudessa sijaitsevassa Ritten-Renonin kylässä. Hänen perheensä pitää oikean pittoreskiä majataloa mahtavien maisemien äärellä, joten sallittakoon pieni mainostus: http://www.flachenhof.it/
Vierailin ystäväni luona muutaman päivän verran heinäkuussa, kun tein viikon mittaisen matkan Italiaan. Ostin VR:n kautta One Country Pass Italy:n, jolla sai matkustaa 8 päivää rajattomasti ympäri Italiaa. Jos haluaa varata paikan, mikä on erityisesti kesällä äärimmäisen suositeltavaa, täytyy maksaa kolmen euron paikkamaksu lippua kohden. Hitaimmissa Regionale-junissa ei ole määrättyä paikkaa, joten niillä matkustettaessa tuota lisämaksua ei luonnollisesti peritä. Matkustin Venetsiasta Bolzanoon (junanvaihto Veronassa, matka-aika 4,5h) juuri kyseisillä Regionale-junilla. Paluumatkan tein suoralla yöjunalla Bolzanosta Roomaan ja matka kesti noin yhdeksän. Varasin paikan kyseiseen junaan jo muutamia päiviä etukäteen, mikä todella kannatti. Juna oli nimittäin ääriään myöten täynnä.
Bolzanossa oli matkani aikaan heinäkuussa todella kuuma, noin +30ºC kaiken aikaa. Korkeammalla vuoristossa oli hieman viileämpää ja monet kaupunkilaiset pakenevatkin alangon kuumuutta vuoristoon. Bolzano-Bozenissa on mukava keskusta, jossa on paljon erilaisia kahviloita ja pieniä putiikkeja. Kaupungin erikoisuus on kuitenkin Etelä-Tirolin arkeologinen museo http://www.archaeologiemuseum.it/ , jossa säilytetään jäämies Ötziä. Kävimme tuossa museossa, jotta voin nyt sanoa nähneeni Ötzin ihan livenä. Muuten museo ei ollut mitenkään erityinen kokemus.
Bolzanosta ystäväni luokse Ritteniin kulkee tavallinen, mutkainen vuoristotie, mutta nopeampi ja varmasti elämyksellisempi vaihtoehto on mennä Bolzanosta Soprabolzanoon noin 15 minuutin matka cablecarilla ja sieltä junalla 10 minuutin matka Klobensteiniin. Ehkäpä elämyksellisintä hupia tuolla vuoristossa olivat useat vaellukset, joita teimme läheisille vuorille. Oli mahtavaa vain kävellä ja ihailla niitä henkeäsalpaavia maisemia. Talvella alueella on varmasti mahtavat laskettelumahdollisuudet. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten seuraavaksi kuvia.
Bolzanon keskustan liikennettä.
Bolzanon cablecar-asema. Taustalla näkyvälle vuorelle olisi tarkoitus nousta. Kun matka cablecarilla alkoi, huomasin että tämä kuvassa näkyvä vuorennyppylä oli vasta alkua...
Ollaan tultu vähän matkaa Bolzanosta ylöspäin.
... ja nyt hieman enemmän! Onnekseni en ole korkeanpaikankammoinen...
Kaunista Alppien maalaismaisemaa junamatkalla Soprabolzanosta Klobensteiniin.
Pittoreskiä alppimaisemaa Klobensteinin kylässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin käymään aidossa alppikylässä ja se oli vaikuttava kokemus!
Tällä Soprabolzanossa sijaitsevalla uima-altaalla on kyllä komeimmat näköalat, joita olen nähnyt.
Bolzano-Bozen oli kyllä kokonaisuudessaan aivan erilaista Italiaa kuin mitä olin muualla maassa tottunut näkemään. Odotukseni eivät etukäteen olleet kovin korkealla tätä Alppien aluetta kohtaan, joten tämä piipahdus Bolzanoon oli erittäin positiivinen yllätys.
Tästä sivustolle, josta löytyy mukavasti tietoa Bolzanosta ja muun muassa lähiseudun laskettelumahdollisuuksista.
Seuraavalla kerralla kirjoituksen aiheena on joku hieman eteläisempi kohde ihanassa Italian maassa.
Siirryin nyt kirjoittelemaan tänne Rantapalloon. Matkailu on ollut aina suuri intohimoni, joten uskon tämän ympäristön piristävän kirjoitteluani mukavasti. Aion tässä blogissa kertoa luonnollisesti matkoistani, mutta myös kaikesta muusta maan ja taivaan välillä.
Olen kirjoittanut aiemmin muutamaa blogia vaihtelevalla viitsimyksellä, tässä linkit niihin:
Alla vähän esimakua tulevasta Italia-postauksesta, kuva lokakuiselta matkalta pastan ja pizzan luvattuun maahan.
Vittorio Emanuele II -monumentin näköalapaikalla Roomassa lokakuussa 2010.
