• Matkatarjoukset:
Valikko

Mitäs me täällä ollaan tehty, itse olen ollut sairaana edellisen viikon… Valitettavasti odotettu Moskovan reissu peruuntui omalta osaltani:( Olen ollut vähän liian sairaana, enkä halunnut riskeerata tervehtymistä yolottamalla Moskovassa.

Kävin koulun terveydenhoitajalla tiistaina, ja selvissi että kaikilla ei sinne olekkaan asiaa. Se on ihan oikeasti vain osalle koulun opiskelijoista, ja itselläni ei ilmeisesti vaihtari-kategoriaan kuuluvana olisi ollut sinne mitään asiaa ! Silti ottivat vataan, kirjoittivat muutamat lääkkeet noudettavaksi apteekista, käskivät kotiin lepäämään ja antoivat kansainvälisten matkavakuutusten kanssa operoivien poliklinikoiden nimet ja numerot. (No, Maastrichtissa koulu ei tarjoa minkäänlaista sairaanhoitopalvelua…)

Viime viikolla tuli siis lähinnä oltua kotona, nukuttua, katsottua Big Bang Theoryä (miten olen voinut missata!) ja niistettyä nenää. Onneksi myös Pietarista saa inkivääriteen ainekset, Granaattiomenat maksaa alle kaksi euroa kilo ja duacteja tuli pakattua mukaan Suomesta.

Lauantaina oli niin aurinkoista että oli pakko lähteä ulkoilemaan. Ulkoilu auringonpaisteessa, mutta hyytävässä nollakelin viimassa ei hirveästi kuitenkaan houkutellut ja harrastiin randombusseilua. Hyppäsin lähimmältä pysäkiltä siis ensimmäiseen bussiin ja ajelin niin pitkälle kuin mielenkiintoista nähtävää riitti. (Tässä tapauksessa kaukaiselle bussivarikolle…) Venäläiseen ruokaan kaipasin vähän vaihtelua ja söin lohturuokaa Burger Kingissä.

Sunnuntaina satoi ensilumi. Suomalaisille ei varmaan tule yllätyksenä, muuta Maastrichtissa oli sunnuntaina 23° lämmintä…
Maanantai lähti käyntiin ihan liian vähillä yöunilla. Työpäivä oli hidas ja uuvuttava, mutta työpäivän jälkeiset torkut antavat puhtia pakkailulle. (Ja kokkailulle! Tein mun kämppiksille Italian Dinner kun ne tuli Moskovasta! Pasta Carbonara ja juustokakkua!)
Aika alkaa käydä vähiin:(

 

From Russia With Love

Priveeet!

Viikonloppuna oli isi ja poikkis käymässä, joten tuli pyörittyä keskustassa suhteellisen paljon. Kuvituksesta selviää puuhat, ei ihmeempiä paitsi että käytiin Mikhailovskin teatterissa katsomassa Corsaire -baletti sekä hiukan epäonnistuneesti rooftop-tourilla.
Molemmat olivat ensimmäistä kertaa Venäläisessä baletissa, ja väliajalla kysyin poikkikselta mitä mieltä oltiin ‘’No se oli hyvää pomppimista. Siis todella hyvää pomppimista. Millon mennään uudestaan?”
Nyt ei ehdi kirjoittamaan enempää, mutta antaa kuvien puhua puolestaan:


 

 

 

 



 

 

 

 

 

Joukkoliikenteestä ja Pietarin metroista

Aikoinaan Maastrichtiin muuttaessa oli osittain innoissani, osittain kauhuissani kaupungin koosta. Sehän on niin pieni paikka ettei siellä ole edes kunnon julkisia?!?

Helsingissä ja Kiinassa asuessani julkisissa tuli luettua kirjaa, kuunneltua musiikkia tai ihan vaan hengailtua. Jo pelkkä istuminen ja maisemien vaihtuminen on minulle yksi rauhoittavimmista asioista.

Maastrichtissa taas, no. Välillä Luxembourgiin on tullut otettua juna, ja nekin kerrat on laskettavissa yhden käden sormin. Muutoin pidemmat matkat menevat joko CarPooling-methodilla tai poikakaverin autolla. Maastrichtin sisäiset välimatkat menee joko pyörän selässä (jolloin ei tule sattuneesta syystä kuunneltua musiikkia…) tai kävellen, eikä todellakaan tule luettua yhtään koulutöiden lisäksi.

Pietarissa taas, noh. Työmatka kestää alle viisi minuuttia kun siirryn kampuksen sisällä corpuksesta toiseen, mutta metroillessa keskustaan taas, noh. En ole ihan vielä ymmärtänyt miten kämppikset kuuntelee musiikkia koska siellä ei metron paukkeen lisäksi kuule kyllä yhtään mitään. Tavallisen keskustelun käyminen on useimmiten täysin mahdotonta. Pariisin metro taitaa olla aika lähellä Pietaria, vaikka kevytrakenteinen onkin. Helsingissä taas voi varsin huoletta jutella, kuunnella musiikkia, surffailla netissä ja lukea sitä romaania.

Jos koskaan eksyt Pietariin, niin kannattaa metroetiketin sekä taskuvarkaiden kanssa olla tarkkana! En ole koskaan itse (toistaiseksi) onnistuneesti joutunut taskuvarkaiden uhriksi Pietarissa, mutta yhden kerran ruuhkametrossa tunsin kuinka käsi livahti takintaskuuni, puristi nyrkkiin taskun sisällön (käytettyjä nenäliinoja…) ja oli salamannopeasti poissa. Pietarissa on muuten vaikea saada myydyksi laukkua jossa ei ole kunnollista vetoketjua. Esim. Zaran suursuosion saavuttaneet suuret nahkalaukut (ne joita saa camelin ja mustan värisinä, kahvat, maksoivat suomessa 99 euroa??) eivät saavuttaneetkaan suursuosiota Pietarissa, vaan niitä myytiin peräti 70% alennuksella. Turisteille.

Toiseksi: Metrokuulutukset sisältävät huomion että antakaa istumapaikat niitä tarvitseville; vanhuksille, raskaana oleville naisille sekä lapsien kanssa matkustaville. Älä ole se tyyppi. Pienisuuri tapa, joka erottaa turistit paikallisista.

PS. Lontoon maanalaisessa kuulutetaan ”Mind the Gap” Pietarin metroissa kuulutetaan ”Varokaa ovien sulkeutumista”

Pietari – Ja miten tänne päädyttiin

Tervee!

Pietari, St.Petersburg, Leningrad, Pohjolan Venetsia…

Kevään työnhaun yhteydessä sain isältäni edelleen lähetetyn sähköpostin Cimon työharjoittelupaikoista Venäjällä. Sen kummempia ajattelematta riivin hakemuksen kasaan, ja lähetin sen Cimoon. Parin viikon päästä sain positiivista vastaus meiliä, sillä minut oli Cimon puolesta esivalittu Pietariin, St.Petersburg State Polytechnical Universityyn!

Meni vielä pari viikkoa ja Venäläisen yliopiston puolelta sanottiin tervetuloa, Veera saa tulla. Kolmen viikon (tai useamman…) pohtimisen, säätämisen ja miljoonan mielipiteen kuulemisen jälkeen täyttelin viisumihakemuksen ”ihan vaan varmuuden vuoksi”. Kuukautta ennen lähtöä ostin lennot, ”ihan vaan varmuuden vuoksi”. Ja viikko lentojen ostamisen jälkeen taisin ymmärtää että ketä tässä nyt oikein huijataan, Syys-Lokakuu menee Pietarissa…

Ainoa lähtöön liittynyt dramatiikka oli Maastrichtin puolella, kun oman tiedekuntani työharjoittelutoimisto ei millään tahtonut hyväksi lukea työharjoittelua. Tätä seurasi kolme kuukautta porsaanreikien etsimistä, lausuntojen pyytämistä ja lomakkeiden täyttelyä. Kolme viikkoa harjoittelun alkamisen jälkeen sain tiedon siitä että harjoittelu hyväksi luetaan.

Lähtö oli hyvinkin helppoa; Cimon kautta sai harjoittelupaikan, ja harjoittelupaikasta kutsun viisumia varten. Viisumia varten piti olla passikuva, kutsu, voimassaoleva matkavakuutus sekä passi. Harjoittelupaikka tarjoaa minulle asumisen paikallisessa opiskelija-asuntolassa (tästä lisää myöhemmin!)

Harjoittelussa olen ”Expert Center for Creditentials Evaluation” nimisessä toimistossa joka on yliopiston sisäinen toimisto. Hirveän tarkasti en työtehtävistä halua täällä blogin puolella avautua, mutta sen verran voin kertoa että oma harjoittelu sisältää oikeudellista tutkimusta. Sen lisäksi jelppaan toimiston puolella. Toimisto itsessään antaa lausuntoja dokumenttien oikeellisuudesta sekä antaa suosituksia sitä, mille tasolle eri tutkinnot pitäisi sijoittaa.

PS. GoMakeMyDay:llä on myös Instagram täällä!

Uupumus – ja miten siitä päästiin yli

No mistä se uupumus sitten johtui?

Kolmen viikon mittaisesta tentti- ja uusintatenttiputkesta, yhdistettynä yhteen käynnissä olevaan kurssiin, työnhakustressiin sekä ”kesälomastressiin”. (Mikä se sellainen kesäloma on josta stressaa jo etukäteen?) Suunnittelin viettäväni kesän ihan lomalla, mutta hankkivani kylkeen tai syksyksi osa-aikaisen työpaikan.

Tätä suunnitelmaa tuntuivat vastustavan Suomessa kaikki paitsi äiti, mutta Hollannissa ei kukaan. Vaikka sainkin kavereita kylään kesäkuun loppupuolella, olivat viimeiset viikot täyttä tuskaa. (Ne faxerin suklaat pelastivat paljon kun tuntui ettei missään ole enään mitään järkeä tai iloa…) Et saa nukuttua, ei ole nälkä, ei tee mieli urheilla. Joka päivä herätessäsi näet vain listan tehtävistä asioista, luettavien sivujen määrän, palautettavan tehtävän tai kasan lukematonta ja vastaamatonta sähköpostia. Pelkkä ajatus kesän viettämisestä töissä kauhistutti ja uuvutti vain lisää.
Viimeisen tentin jälkeinen viikko meni unessa, ja viimeisten tenttitulosten saavuttua heinäkuun lopussa alkoi viimein olla olo kuin ihmisellä eikä koneella.

Putkesta jäi kuitenkin jäljelle rivi kutosia (alin läpipääsevä arvosana…) yksi yhdeksikkö, se kauan haaveiltu osa-aikainen työpaikka, työharjoittelu sekä projektiluontoinen työ. Haaveiltu kesäloma tuli pidettyä lukuunottamatta kesäyliopistoa ja viikon mittaista työkeikkaa Hollannissa.

Tätä postausta kirjoitan… Mistäpä muuallta kuin eräästä pitkäaikaisesta suosikki-kaupungistani! Arvaako kukaan kuvan perusteella mistä kaupungista (tai maasta) tätä kirjoitetaan?

PS. Pohdin tänne lähtöä kesäkuun alusta heinäkuun loppuun, ja vielä viimeisenä päivänä ennen lähtöä pohdin että onko tämä nyt se kaikista fiksuin idea. Tänne tulo ja tauon ottaminen opinnoista on oman hyvinvoinnin kannalta osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi mitä viime kevään jälkeen olisin voinut tehdä.