• Matkatarjoukset:
Valikko

Uupumus

Olen ollut viimeiset puoltoista vuotta eksyksissä. Eksyksissä maailmassa, omassa mielessäni ja uudessa maassa. Kiinaan lähtöä edelsi huomattavaa periodi suunnittelua ja odottelua. Onpa odotteluvaiheelle oma sävelmä, Haloo Helsingin Maailman Toisella Puolen. (Jota kuunnellessa tulee mieleen kaksi hetkeä, se kun kuuntelin laulua lähtöportilla lentokoneeseen pääsyä odotellessa, ja kun istuttiin täpötäyden bussin takapenkillä äidin kanssa ja kuunneltiin biisiä kuulokkeista ja äiti otti minua kädestä.)

Kiinaa edelsi jatkuva budjetointi, koulun tarjoama turvaverkko, pitkä säästöprosessi, kielen opettelu (no tämän voi ehkä unohtaa…) ja työ jota rakastin. Kiinassa olo oli myös melko ongelmatonta, lukuun ottamatta hetkiä jolloin en saanut asennettua skypeä…

Unelma-alaa opiskelemaan päästessäni olin haudansiivousjuhlan -ajan lomalla Suzhoun keskustassa vierailemassa olevan ystäväni kanssa. Ei käynyt mielessäkään etten lähtisi Hollantiin, hei haloo! Ainoa syy jonka vuoksi olisin siirtänyt opiskeluja olisi ollut vuoden jatkosoppari paremmilla ehdoilla. Koululla ei kuitenkaan ollut tarvetta Englannin-opettajalle tulevalle vuodelle.

Hollantiin lähdettiin ajattelematta sen kummemmin _yhtään mitään_ Budjettia ei ollut Kiinan jälkeen nimeksikään, asumisjärjestelyjä ei ihan oltu mietitty loppuun asti ja kesän jäljiltä en ollut virkistynyt ja levännyt opiskeluja varten, lähinnä onnellinen ja uupunut siitä että olin viimein päässyt paikalle!

Ensimmäinen vuosi meni läpi, nipin napin! Edellisestä vuodesta en ollut oppinut ilmeisesti yhtikäs mitään, palasin takaisin koulun penkille uupuneempana kuin edellisenä. Syksy meni ohi jossain harmaassa sumussa, samoin alkukevät. Olin taas jo huhtikuun lopussa niin uupunut että olisin voinut jättää opiskelut kesken.

Uupunut olen edelleen, mutta sen sijaan että jään sohvan pohjalle yksin itkemään puhun ongelmistani muille ihmisille. Olen pyytänyt apua. Olen tehnyt järjestelyjä jotka helpottavat elämääni. Olen lukenut vähemmän mutta tehokkaammin. Olen pitkälti pitänyt viikonloput opiskelu- ja tietokonevapaina.
Ehkä saan elokuussa viimein pidettyä sen pitkään odotetun kesäloman… Vaikka on ollut kahdenkin viikon jaksoja kahden kuluvan vuoden aikana jolloin ei ole koulua ja tai töitä, kuluvat päivät juoksennellessa tapaamisiin, järjestellessä muuttoa, tavatessa ystäviä, stressatessa uusintakokeista…

Lomalta odotan sitä ettei tarvitse katsoa kännykkää, ei tarvitse avata tai katsoa tietokonetta, ei tarvitse nähdä ketään tai vaihtaa kuulumisia… Voi vain olla ja maata rannalla. Lukea kirjaa. Syödä. Käydä lenkillä jos tuntuu siltä. Nukkua.

Vain olla ilman että pitää olla koko ajan menossa tai tekemässä.

Kaverin luona kuukauden asunut koiranpentu ilahdutti meitä suuresti läsnäolollaan, mutta voi sitä luopumisen tuskaa kun sen piti lähteä ;___;

PS. Kaiken uupumuksen, valittamisen, hien, uusintatenttien, stressin, lievän masennuksen, 5 muuton ja kuuden eri asunnon jälkeen en kadu hetkeäkään sitä että lähdin.

Yliopiston kirjasto on entinen toisen maailmansodan aikainen vankila?!?

Sain pari kuukautta sitten kuulla etta meidan yliopiston keskikaupungin kirjasto on toiminut toisen maailmansodan aikana vankilana!! Aloin etsimaan totuudenperaa talle tarinalle ja paadyin selaamaan meidan koulun tarjoamaa Arts and Heritage -kierrosta eri tiedekunnissa… Tarinaa on kuorrutettu vahan natimmaksi kirjaston osalta, ”kirjaston tiloissa on mahdollisesti toisen maailmansodan aikana pidetty vankeja…” kun taas Maastrichtin kaupunginkirjaston arkistot todensivat vankilastoorin!

Meidan Oikeustieteellinen tiedekunta on muuten vanha virastotalo, ja siella on jonkinmoinen parlamentti (jota ei enaan ole olemassa) perustettu. Kauppatieteiden tiedekunta on ennen toiminut luostarina. Ja meilla on muuten luentoja myos kirkossa.

Kirkot on muutenkin paasseet hyotykayttoon taalla, yhdesta kirkosta on uudelleenrakennettu kirjakauppa, yhdesta hotelli. Kaksi on randomkaytossa ja Belgian puolelta loytyy yksi kirkko jossa valilla pidetaan reiveja.

20121201-154006.jpg!! Naa kirkkoluennot ei kylla ole parhaita mahdollisia luentoja. On kylma kun vetaa, ei kuule mitaan kun kaikuu, eika edes ole poytaa missa kirjoittaa muistiinpanoja…

PS. Kaikki on ihan hyvin ja opinnotkin jotenkuten mallillaan, blogin kirjoittelu ei… Kiinaa tuli talla viikolla asunnonetsimiskaaoksessa hirvea ikava, mutta eikohan senkin yli paasta.

Pieniä asioita ja asuntoasioita

 

Tällä hetkellä mielessä ovat oudot aamurutiinit, aamukahvi, niitty- ja leikkokukat, asuntoasiat ja raparperi.

Aamukahvi. Poikaystäväni kysyi kerran jotain jostain uutisesta tai ’’päivän polttavasta puheenaiheesta’’ ja oli superhämmentynyt kun en tiennyt mitään kyseisestä tapahtumasta. (Tapahtuma oli tärkeys tasoa Porvoolaiset ajoivat 300 kilometriä tunnissa kehä 3, hurja takaa-ajo!!)

Kyllä minä luen sanomalehtiä, mutta aika harvoin ja aika vähän. Selailen kyllä Hesarin otsikot läpi, ja luen vähän tarkemmin ulkomaisia uutisia. Ulkomaillahan tässä asutaan. Enemmän luen kuitenkin aamuisin blogeja. Kai sitä nyt aamukahvin seuraan haluaa mieluummin hyvän mielen kuin pahan mielen, ja paha mieli yleensä uutisista tulee…

Ihmettelen ja ihastelen edelleen krysanteemeja jotka synttärikimpussani meille kuukausi takaperin eksyivät. Ruusut ja liljat kuolivat parissa viikossa, mutta krysanteemit still going strong.

Ajatuksissa myös raparperi. Ja kaikki raparperiin liittyvä. Ja että kuinka onnelliseksi sitä tuleekaan kun opintotuki napsahtaa tilille.

ps. Me lyödettiin asunto ensi vuodelle! Ollaan muutettu melkein kaikki tavarat jo, mutta asutaan siellä virallisesti vasta elokuun puolella, eli sen jälkeen kun palaillaan lomilta ja kesätöistä. (Vielä reilu viikko siis tätä hiirulaisloukkoa…) Ja se on St.Pieterissä eli juuri siltä meidän haluamalta alueelta!! Auton saa parkkiin lähelle, ja kirjastoon on superlyhyt matka.

pps. Meidän omassa huoneessa on oma yksityinen parveke (!) Joelle on noin 100 metriä, kylpyhuoneessa (joka tosin on jaettu yhden toisen vuokralaisen/talon asukkaan kanssa) oma kylpyamme JA suihku, ja kaikki mahdolliset korusanat. Ehkä vähän nihkeää kämpässä on sen koko ja se että ei ole omaa keittiötä ja kylpyhuonetta… Tosin tarkoituksena oli tinkiä mieluummin tilasta kuin laadusta ja sijainnista.

4 kuukauden blogitauko

Viimeinen postaus taitaa olla tammikuun viimeisenä päivänä julkaistu.

Tammikuun viimeisenä oli oikeushistorian tentti, matka Luxembourgiin ja pitkä viikonloppu jonkun muun kotona kotia leikkien.

Tämän jälkeen on tuli U-S-K-O-M-A-T-T-O-M-A-N rankka 4 jakso…
7 viikon tauottoman lukemisen, pänttäämisen ja deadline-rumban jälkeen pääsiäinenkin meni pitkälti pää tenttikirjoissa. Yhtäkään vapaapäivää ei oikein ollut, koska niitä ei ollut aikaa pitää(!) joka hetki oli joku paperi/ryhmätyö/presentaatio palautettavana tai pidettävänä. Uuvuttavuus siitä kun ei ole aikaa opiskella, eikä pysty enää edes nauttimaan siitä mitä tekee.

Mutta kaikkien kyynelien keskellä oli onneksi myös jotain hyvää:
- Amsterdamissa vietetty karnevaaliloma (siinä 4 jakson alussa…)
- Hyvin alkanut viides jakso äärimmäisen kiinostavine aiheineen
- Hollannin kuningattaren yö ja kuninkaan päivä (!)
- Omat syntymäpäiväjuhlat ja k
- Toukokuun alussa vieraillut lukiokaverini Olli
- Belgiaan suuntautuneet ruoka-ostostelut
- Poikaystävän mummon vierailu
- We Will Rock You -musikaali

Ennen 8 viikon kamaluutta tuli käytyä Amsterdamissa. Toukokuun puolella Luxembourgissa (missä muuallakaan) ja Saksan puolella Aachenissa. Edellisen tenttiviikon jälkeen tein pikavisiitin Berliinin kautta Suomeen.

Ennen kesälomapestiä teen pikavisiitin sisareni luo Lontooseen ja juhlin Luxembourgin itsenäisyyspäivää.

3 viikkoa kesälomaan. Ennen sitä vielä tehdä kaksi tenttiä, löytää uusi asunto täältä ja muuttaa.

Wish me luck.

Top 3 lempikaupunkia – St.Pietersburg

St.Petersburg.

Tälle kaupungille ei riitä yksi postaus. Tästä kaupungista tulisi kirjoittaa ainakin 10 postausta, siltikään sille oikeutta tekemättä. Tapasin joskus sanoa että Suomi on kotimaani, mutta Pietari kotikaupunkini.

//This city does not only deserve an own post, I could write more then 10 posts about it and it still would not be enough. I used to say that Finland is my home-country, but St.Petersburg is my home-town. Or more of a megapolis…
Ja niin se vähän onkin. Tässä kanavien tukkimassa kaupungissa olen viettänyt useita kesäkuukausia ja vieraillut talven pakkasissa. Kaupungin laitamilta löytyy kummitätini koti, toinen perheeni kenen luona usein vierailen.

And it actually is. This city full of canals is very special for me. I’ve spent there summers and experienced true Russian winter. In the city I can also find my godmothers home, where is my second family.

This is not an ancient city, thus it is not modern either. You can seek for the atmosphere of Royal times, feel the revolution and still remain in the same place. As my father always says; it doe not matter if the building is an old or new one, it still looks like it has been there forever.

Pelottavinta kaupungissa on liikenne. Jokainen liikkuva kulkuneuvo on toimii myös taksina, ja useamman kuin kerran on kantosiipialus hukkunut meren pohjaan… Niin kauan kuin pysyt hengissä se on vain osa huvia. Kaupunki on rakennettu saarille, ja koko alue on joskus ollut vain valtava suo. Urbaani legenda kertoo etteivät metrotunnelit ole kunnolla kiinni vesi-alueilla, ja suon läpi halkovat metrotunnelit ikään kuin vain kelluvat. Ken uskoo ken ei.

The scariest thing of the city is the transportation. Every moving vehicle is a cab, and there has been few accidents of sinking ships… But when remain alive, it’s only part of the citys attraction. The city is build up on islands, and the whole area was sometimes just a huge swamp. Urban myth tells that the subway-system is not really ’’built up’’ on anything, the tunnels just flot on the swamp. Who knows…

The royal palaces next to communistic bunkers with Russian attitude. Sadly my pictures only tell the other side of the story…

Vaikka kaupungin ilma on saasteista ja huonolaatuista, tuntuu tämä olevan yksi niistä harvoista paikoista joissa voi hengittää. Olotila jota ei Helsinkikään saavuta.

// Even though the air is polluted and dirty, it is one of the places I can breath. The kind of feeling even Helsinki, my ’’real’’ hometown does not succeed in.

Oh St. Peterburg, I miss you. Too long time no see.