Rantapallo

International Animal Rescue

Minulta on kyselty, että miten minä päädyin vapaaehtoistyöhön koiratarhalle Intiaan. Minäpä sitten vastaan tähän kysymykseen, koska jos jollain on edes lomallaan pari ylimääräistä päivää kulutttaa tarhalla, on siitä jo suuri apu ja voi sillä jo pelastaa toisen hengen. Vapaaehtoistyöstähän pitää useimmiten maksaa, esimerkiksi jollekkin suomalaiselle matkanjärjestäjälle. Animal Rescuen voikin ottaa suoraan yhteyttä ja ainoat kustannukset ovat matkakustannukset ja kulkukoirien kanssa työskenneltäessä rabies-rokote. Jos olet paikalla yli kuukauden, kannattaa rokote hankkia vasta paikanpäältä, koska se on Suomessa 300 euroa ja Intiassa noin 10 euroa. Konsultoimalla Animal Tracksin  porukkaa, saat varmasti hygieenisen pistoksen ja säästät samalla melkein koko matkabudjettisi.

International Animal Rescue on siis kansainvälinen eläinten pelastamiseksi toimiva järjestö, jonka päätoimisto sijaitsee Englannissa. IAR toimiikin Intian lisäksi myös Briteissä,  Jenkeissä ja Indonesiassa. Merkittävin saavutus järjestöltä on ainakin omasta mielestäni tanssivien karhujen käytön lopettaminen Intiassa. Tämä oli köyhässä turistikohteessa pitkään toimiva elinkeino. Nämä karhut kuitenkin kulkivat huumattuina pienen köyden varassa koko elämänsä, mutta omistajalla oli harvoin muuta vaihtoehtoa elannon hankkimiseen. IAR kouluttikin karhun tanssittajat johonkin toiseen tehtävään, eikä pelkästään syyttänyt eläinrääkkäyksestä. Nyt jokainen karhun tanssittaja on saanut uuden työn ja nämä karhut asuvat nykyisin Delhin lähellä Agrassa suuressa ”puistossa”, koska luontoon niitä ei voi enää täysin vapauttaa. Täällä kannattaakin vierailla Intian matkan aikana.

Kuinka siis itse eksyin mukaan?

  • Olimme suunnitelleet Intian matkaa koko viime vuoden ja haluttiin yhdistää mukaan vapaaehtoistyötä. Aloitin paikan etsimisen ihan googlettamalla ja löysin tämän paikan. Otin yhteyttä sähköpostise Allaniin Englannissa ja pyysin lisätietoja. Kaikki vaikutti järkevältä, paitsi rabies-rokotteen hinta. Tämän takia päädyinkin aluksi hommiin orpokotiin.  Matkaa oli tarkoitus jatkaa myöhemmin lomaillen, mutta kun jo yhden päivän aikana rantaelämä alkoi tuntua puuduttavalta niin otin uudelleen yhteyden Allaniin. Lähdin sitten koiratarhalle ilman rabies-rokotusta, joka jonkun verran rajoitti työtehtäviäni.

Mitä kuului työtehtäviini?

  • Ensimmäisenä päivänä sain liudan koiria pestäväksi ja gruumattavaksi adoptointia varten. Päivän aikana tuli pestyäkin yli 10 koiraa ja tehtävä oli sinänsä suhteellisen haasteellinen, koska kaikki katukoirat ei tästä toimenpiteestä pitänyt:D
  • Potilaskertomusten kirjoittamista
  • Pennuille kaulapantojen valmistamista
  • Koirien ulkoiluttamista
  • Lääkärin avustamista
  • Ruokkimista
  • Jos mulla olisi tuo rokote ollut, niin olisin päässyt mukaan partioimaan kaupunkiin ja bongaamaan hoitoa kaipaavia koiria. Tätä tehdään päivittäin ja tarhalle tuotiinkin joka keikalta mitä rajumpia tapauksia akuuttiin hoitoon.
  • Animal Tracks järjestää myös markkinointikampanjoita sekä käy esimerkiksi kouluissa puhumassa

Miten pääset auttamaan?

Assagaossa ei välttämättä kannata asustaa, vaan esimerkiksi Arambolilla tai vielä aavistuksen lähempänä Anjunalla, jossa itse asustin. Molemmista paikoista löytyy melko paljon turisteja, mutta paikoissa on ehdottomasti ihana oma fiiliksensä ja hippitunnelmansa. Matkat kulkee helpoiten vuokratulla skootterilla. Sen ajamista ei kannata pelätä, mutta muista olla varovainen, liikenne ei ole se mihin olet tottunut. Itselläni ei ollut ajokorttia ja kerran tulin poliisien pysäytettäväksi. Heille voi kuitenkin heittää muutaman sataa rupiaa ja pahoitella. Laissa toki määrätään ajokortti, joten aina parempi jos sellainen on! Suomalaisella B-kortilla saattaa päästä pälkähästä suhteellisen helpolla….Ja jos ajaminen todella pelottaa, niin riksakyyti ei vie taskustasi montaa rupiaa.

Itse kaipaan Assagaon tarhalle päivittäin. Oma aikani siellä oli aivan liian lyhyt. Tutustuin siellä mielenkiintoisiin ihmisiin ja sain ihania koiraystäviä, jotka haluan kaikki heti tänne. Jos ja kun siis lähdette kaikki nyt heti vapaaehtoistyöhön tänne, niin halatkaa kolmijalkaista koiraystävääni Peggyä puolestani <3

www.internationalanimalrescue.org

9 kommenttia
IMG_6123

International Animal Rescue

Aika täällä Intiassa kuluu ihan liian nopeasti ja joka päivä ehtii tapahtua niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niistä ehdi edes kirjoittamaan. Etenkin kun täällä tuntuu olevan muutakin tekemistä kuin istua netissä lataamassa valokuvia blogiin. Tosin tä blogin kirjoittaminen tässä ravintolassa meren rannalla auringon laskiessa on ihan semi ok.

Mun ei ollut tarkoitus tehdä enempää vapaaehtoistyötä täällä vaan tarkoitus oli lähinnä chillax at the beach. Jostain syystä yhden päivän jälkeen kaipasin lisää actionia, jotenka hyppäsin riksan kyytiin ja menin paikalliselle Animal Shelterille. Olen siellä ollut töissä nyt tämän viikon ja vielä muutaman päivän ensi viikosta. Ja tähän väliin vinkki: Jos olette lähdössä matkalle ja tarvitsette rabies rokotteen, ottakaa se vasta paikan päältä jos kyseessä esim Intia. Suomessa tosta piikistä kustantaa 300 euroa ja Intiassa se on noin 5 euroa. Sama aine, sama meininki. 

Animal shelter on ollut kokemuksena äärimmäisen koskettava. Ensimmäisenä päivänä oli pakko vähän itkeä kun katselin pienen pieniä kissan pentuja taistelemassa elämistään pienissä kopeissa. Niistä tulee raukoista niin suloinen pieni miau-ääni. Lähinnä shelterillä on kuitenkin vesikauhuisia koiria ja muutamia lehmiä, käärmeitä ja lintuja.

Mun työnkuvaan viimepäivinä on kuulunut 17 koiran kylvettäminen, koiranpentujen pantojen valmistaminen, potilaskertomusten kirjoittaminen, ruiskujen desinfiointi ja ihan yleinen otusten kanssa chillaus. Työnkuva olisi huomattavasti laajempi jos mulla olis vesikauhurokote, mutta eipä ole. Hups vaan.

Eilen meille tuli centerille raivotautinen valtava härkä, joka sitten alkoi riehumaan ympäriinsä aivan mielipuolena. Lopuksi kaveri piti ampua maahan, koska tilanne oli melkoisen hopeless. Tuolla näkee paljon tosi raakoja juttuja. Tuntui niin pahalta katsoa isoa intialaista miestäkin joka itki polvillaan maassa, koska hänen koiransa ei selvinnyt leikkauksesta. Kaikki tämä saa mut miettimään, että haluaisin restonomi koulutuksen ohelle eläinhoitajan koulutuksen, jotta voisin aina silloin tällöin paeta maasta ja päästä oikeasti olemaan hyödyllinen tämänkaltaisille paikoille.

Rakastan mun koirakavereita ja haluaisin adoptoidaa niistä jokaisen Suomeen, etenkin kolmijalkaisen Peggyn. Maailman hellyyttävin ystäväiseni. Niin iloinen ja reipas! Oi oi. Again, I never want to leave this place. Its also here where my heart stays…

6 kommenttia