• Matkatarjoukset:
Valikko

Uusi-Seelanti osa 2

Pahoittelut viivästymisestä, mutta monet on kovasti kaipailleet osaa 2. Parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan. Eli vielä viimeinen katsaus meidän vaihtoon ja Uuden-Seelannin reissuun. Nämä tekstit mä oon kirjoittanu jo Australiassa heti matkan jälkeen.

————————————————————

Tiistai 29.11.
Aamulla herättiin suunnitelmissa tehdä joku vaellus metsässä tai järviristeily. Mentiin turisti-infoon, varattiin seuraavalle päivälle retki Milford Soundsiin ja lähdettiin infotädin osoittamalle kävelyreitille. Reitti lähti viereisen kukkulan päältä. Päälle pääsi gondolilla! Näkyi hienosti koko kaupunki sieltä kopista.

Gondoli näkyy mun takana rinteessä.

Gondolin yläpäässä oli tällanen tosi kiva viittapylväs! Siitä voi kattoo, et suurinpiirtein Moskovan ja Lontoon välissä on Suomi. Niin kaukana oltiin. Ja tosiaan, Uudessa-Seelannissa aikaero Suomeen oli tasan 12 tuntia!

Gondolin huipulta pakolliset turistikuvat! Alla näkyy Queenstown.

Rape reitin alkupäässä.

Valittiin kävelyreitiksi 5 tunnin reitti, koska meillä oli koko päivä aikaa ja maisemat oli niin kauniita. Meillä oli evästä ja rakkolaastareitakin mukana, fiksuja kun olemme. Lähdettiin sitten kävelemään. Reitin päässä oli ”vuoren huippu” jonne oli aivan pakko kiivetä, kun oltiin kerta päästy jo niin pitkälle. Huipun nimi oli Ben Lomond ja se oli 1748m korkea. Näkymät oli siis aivan uskomattomat!

Tuolla mun takana oleva huippu oli se Ben Lomond, 1748m korkea ja sinne kiivettiin. Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää..

Ensimmäin mäen takaa, noin puolessa välissä matkaa oli tällaiset maisemat :)

Queenstown  näkyy pienenä pisteenä tuolla kaukana.

Mä en vieläkään ymmärrä kuinka me jaksettiin kiivetä sinne.. Mutta pysähdeltiin monta kertaa lepäämään ja syötiin evästä. Näköalat oli kyllä aivan sen kiipeämisen arvoista. Nähtiin lumihuippuja silmänkantamattomiin. Paluu matkalla nähtiin villejä vuorivuohia! Osalla oli hienot sarvet ja mentiin ohi varovasti, ettei saada sarvista takapuoleen. Ne vaan tuijotti meitä ja väistyi tieltä rauhallisesti.

   Huipulla vihdoin! Tuolla korkeudessa huomasi kyllä jo ilman ohenevan ja oli hieman erilaista hengittää.


Lopulta matkaan meni 6,5 tuntia. Oltiin tosi väsyneitä, mutta onnellisia. Tollasia näköaloja ei kyllä ihan heti taas näe.

Keskiviikko 30.11.
Keskiviikolle me varattiin retki Milford Soundsille. Milford Sounds on luonnon puisto eteläsaaren itärannikolla. Alueen näköalat on muokkautunu jääkaudella, kun valtavat jäämassat on sulanu ja valunu mereen. Suomeksi tällaisia taidetaan kutsua vuonoiksi.. En nyt oo ihan varma. Mutta periaatteessa alue on vuorotellen korkeaa huippua ja matalaa laaksoa. Matalin kohta on 1000m merenpinnan alapuolella (korvat meni lukkoon ku ajettiin noin alas) ja korkein 2014m merenpinnan yläpuolella. Matkan varrella bussi pysähteli monesti ja saatiin ottaa turistikuvia. Mentiin yhden Taru Sormusten Herrasta -elokuvan kuvauspaikan ohi, mutta ei pysähdytty siellä.

Järven nimi oli Mirror lake, eli peili järvi, koska vuoren huiput heijastui järveen kauniisti.

Tuolla alhaalla oli se 1000m merenpinnan alapuolella oleva kohta! Tästä voi ihan kuvitella, kuinka jääkaudella jää on sulanut ja valunut tätä vuonoa pitkin..vai?

Kun päästiin Milford Soundsille, meitä odotti ristelylaiva. Risteily kesti noin tunnin ja mentiin pitkin väylää, jonka jäätikkö oli kaivertanu ja sitten meri vallannu. Tosi kaunista aluetta, vuoren huiput nousee suoraan vedestä ja huipuilta valuu vettä pieninä putouksina mereen. Alueella asuu pingviinejä, delfiinejä ja hylkeitä, nähtiin hylkeitä päiväunilla ja yksi pingviini!


Torstai 1.12.
Päivän agendana oli löytää cd, jossa on musiikkia. Oltiin ajettu lauantaista asti ilman musiikkia, koska ei saatu radiota toimimaan (jälkikäteen Rape tajus, et ei nostettu antennia pystyyn, hups) eikä muistettu ottaa mukaan cd:itä. Koko Queenstownista ei löytyny kauppaa, joka olis myyny cd:tä! Että sellanen metropoli se Queenstown. Matkalla Dunediniin löydettiin kauppa, jossa oli sitten ihan pieni musiikki osasto! Aika huikeeta. Sit saatiin hyvä popitus levy meidän pakuun.
Matkalla Dunediniin ohitettiin Kawarau Bridge, maailman ensimmäinen benjihyppy paikka… Rape käänsi auton tutulle parkkipaikalle. Ja muutaman minuutin kuluttua Rape hyppäsi benjiä!

Ja sitten henkilökunta sanoi mulle, että saan seuraavan hypyn puoleen hintaan, niin pitihän sitä sitten hypätä uudestaan. Pojat, jotka laitto narut ja valjaat mun päälle, päätti että mun pitää hypätä takaperin, koska oon hypänny aikaisemmin. Ja sitten hyppäsin takaperin. Kaikista näistä hypyistä on kuvia ja videomateriaalia näytettävänä, kun päästään kotiin!

Toi mies piti siis mun nauhoista kiinni ja nojasin taaksepäin. Sitten se laski kolmeen ja päästi irti. Oli aika hurjaa, mutta loppujen lopuksi hieno fiilis, että uskalsin tehdä sen!


Kun päästiin vihdoin Dunedinin kaupunkiin, länsirannikolle, löydettiin leirintä-alue Tyynenvaltameren rannalta. Katsottiin auringonlasku rannalla ja mentiin sitten nukkumaan hyvin tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Matkalla nähtiin taas muutama lammas..

Perjantai 2.12.

Meidän joka aamuinen aamupala: weetabixia baananin kanssa (Ausseissa se oli vaan nimellä weet-bix) , kahvia ja beroccaa.

Dunedinissa on luonnonsuojelu alue, jonka nimi on Otago Peninsula. Mentiin sinne kävelylle, koska siellä asuu merileijonia, hylkeitä, pingviinejä ja albatrosseja. Nähtiin merileijonia päiväunilla rannalla. Ne oli valtavia! Ja me pystyttiin kävelemään niitten vieressä ihan rauhassa. Aika hurja tunne kun sellanen valtavan kokonen möhkäle nukkuu siinä muutaman metrin päässä.


Jatkettiin matkaa Timaruun, joka on puolessa välissä matkaa Christchurchiin. Nukuttiin siellä taas merenrannalla.

Lauantai 3.12.
Herättiin aikaisin ja ajettiin suoraan Christchurchiin. Lento Brisbaneen lähti klo 15. Lopulta, kolmen viikon matkaamisen jälkeen, päästiin takaisin kotiin.
Meillähän oli kolmen viikon matkalla mukana vain reput, jotta säästyttiin matkalaukkujen venkslaamiselta lentokentillä. Mä oon itestäni, naisena, aika ylpee, että selvisin kolme viikkoo pelkällä repulla. :D Reppu haisi aika pahalta loppujen lopuksi, mutta selvisin!

Lauantai 10.12.
Kotona on tällä hetkellä vaan me ja Alvin. Italiaanot on Cairnsissa ja tulee vasta sunnuntaina takasin. Tää viimenen viikko oli tarkotus viettää rannalla surffaten ja paahtuen. Mutta. Sää on ollu meitä vastaan aika vahvasti. Satanu joka päivä. Perjantaina oli ensimmäinen aurinkoinen päivä ja painuttiin Rapen ja Alvinin kanssa heti Gold Coastille paahtumaan. Mutta ukkosmyrsky teki tuloaan koko päivän ja aallot oli niin isoja, ettei me uskallettu surffaamaan. Mutta käytiin hyppimässä aalloissa ja otettiin vähän aurinkoa. Lauantaina on taas satanu koko päivän. Sen verran oli taukoa, että sain laitettua pyykit takapihalla ja sit alko sataa taas. Onneks laitoin ne katoksen alle kuivumaan. Koko viikko ollaan vaan hengailtu, katottu leffoja ja luettu kirjoja. Aika rentouttavaa, mut olisin kyl mielummin rannalla. Minkäs teet. Tiistaina lennetään kotiin!

—————————————–

Tuli ihan kamala ikävä Ausseihin ja tonne Uuteen-Seelantiin tässä kuvia laitellessa.. Varsinkin toi Uuden-Seelannin reissu oli aivan mahtava seikkailu. Matkaa me ei oltu ihan kamalan paljon suunniteltu etukäteen. Ainoo päätetty asia oli et mennään Queenstowniin ja sit loput oli ihan avoimena. Saatiin autovuokrafirmalta kartta, johon oli merkitty kaikki leirintäalueet etelä saarella. Se auttoi tosi paljon. Lisäksi meillä oli Lonely Planet kirja, joista muuten sekä Uudessa-Seelannissa, että Ausseissa oli tosi paljon hyötyä!! Aina kun sitten pysähdyttiin leirintä-alueille nukkumaan niin käytiin jututtamassa leirintäalueen työntekijöitä tai mentiin käymään paikallisessa turistikeskuksessa, että minne kannattais mennä ja mitkä on niitten lempipaikat etelä saarella. Jokainen meitä auttanut teki meille erilaisen reitin loppuviikolle, niistä sitten aina valittiin, että minne seuraavaksi.

Tällainen matkailu sopi meille ainakin tosi hyvin. Tehtiin sitten mitä haluttiin, pysähdyttiin aina kun oli hienot maisemat tai mentiin kävelylle tai keitettiin kahvit. Ainut järjestetty matka oli tonne Milford Soundsille, mikä oli kans ihan nappiratkaisu. Sekin järjestyi niin, että mentiin Queenstownin turistikeskukseen ja sanottiin, et jaahas, mitäs täällä kannattaa tehdä ja täti sitte kerto meille et meette Milford Soundsiin.  Okei. :) Ja näin sattumalta me löydettiin kans se benji-hyppy paikka ja vaikka mitä hienoo.

Samoin vuokra-paku oli tosi hyvä ratkaisu. Se antoi kans vapauden tehdä mitä haluttiin, koska ei ollu stressiä, että pitää löytää hostelli jostain illalla. Paku oli niinku liikkuva koti ja se toimi tosi hyvin! Saatiin keitettyä kahvitki kaasukeittimellä ihan missä metsän siimeksessä tahansa.

Kiitos kaikille meidän blogia lukeneille. Tää on nyt varmastikin viimeinen kirjoitus mitä tänne laitetaan. Vaihto-aika oli meille molemmille tosi ihanaa. Tapasimme paljon uusia kavereita, näimme paljon, teimme kaikkea uskomatonta ja koko 5kk oli todella onnistunut. Ollaan molemmat tosi onnellisia, että päätettiin lähteä. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Nyt. Kohti uusia seikkailuja!