• Matkatarjoukset:
Valikko

Uusi-Seelanti, osa 1

Uusi-Seelanti oli kaunis maa. Kaunein paikka missä oon koskaan ollu ja uskon että Rapekin allekirjottaa tämän. Maisemat oli henkeä salpaavia kirjaimellisesti, kun kiivettiin yhdelle mäelle niin unohdin hengittää.. :D

Perjantai 25.11.

Matka jatkui siis Melbournesta suoraan Christchurchiin, Uuden-Seelannin eteläsaarelle. Lennettiin iltalennolla joten oltiin Uudessa-Seelannissa vasta keskiyöllä. Jäätiin sitten lentokentälle yöksi, koska vuokra-autofirma oli kulman takana ja aukesi aamulla klo 8. Lentokentällä oli tosi paljon muitakin ihmisiä nukkumassa.

Lauantai 26.11.

Aamulla haettiin meidän Jucy paku. Pakun sisällä oli levitettävä sänky, kaasuliesi, kylmäkaappi, tiskiallas ja dvd-soitin. Pakussa oli siis kaikki tarvittava. Tehtiin ruokaa, keitettiin kahvia ja nukuttiin pakussa viikko. Yöksi piti vain aina löytää leirintäalue, minne pakun sai parkkiin. Nämä pakut on tosi yleinen matkustustapa niin Uudessa-Seelannissa kuin Ausseissakin. Monet tekee sen Cairns-Brisbane reissun näillä pakuilla, mikä me tehtiin teltoilla pari kuukautta sitten.

Jucy pakun takaosassa oli vasemmalta oikealle: tiskiallas, kylmiö ja kaasuhella

Ensimmäisenä lähdettiin ajamaan Christchurchin keskustaa kohden. Yritettiin etsiä kahvilaa ja aamupalaa, mutta turhaan. Kuten kuvista näkee, kaupunki oli edelleen huonossa jamassa maanjäristyksen jäljiltä. (Maanjäristys taisi olla joku puoli vuotta sitten..) Kaupungin keskusta oli periaatteessa suljettu. Kaupunki tuntui oikeastaan aavekaupungilta, koska lauantai-aamuna siellä ei näkynyt paljon ketään.

Kirkko ilman seiniä

Kaupungin ulkopuolelta löytyi sitten ruokakauppa. Ruokaostosten jälkeen laitettiin pakun nokka kohti Mt Cook:ia kohti. Lauantain aikana päästiin tosin vaan Fairlieen asti, sillä maisemat oli niin kauniita, että pysäytettiin auto useita kertoja. Fairlien pikkukylässä oli järvi nimeltä Opuha ja käytiin kattomassa sitä.

joki, matkalla Fairlieen

Lake Opuha

Lake Opuha

Sunnuntai 27.11.

Aamulla käytiin tankkaamassa ja jatkettiin matkaa leirintäalueen sedän neuvojen kera. Sunnuntain maalina oli Cromwell, jossa oli leirintäalue. Matkalla nähtiin järvi Tekapo, jossa keitettiin kahvit ja käytiin sitten reilun tunnin kävelyllä järven rannalla. Jatkettiin matkaa Mt Cookille joka on Pukaki järven rannalla. Mt Cookilla on kuvattu joitakin kohtauksia Taru Sormusten Herraan. Monen näiden järvien vesi on aivan kirkasta, vuorilta sulanutta lunta ja sadevettä. Lisäksi järven pohjassa olevat kivet vaikuttavat väriin ja se näyttää aivan turkoosille. Tosi kaunista ja näytti oikeestaan aika epätodelliselle, kun on tottunu meidän mutapohja järviin..

Kahvittelua Lake Tekapolla

Isoja puita, eh?

Lake Pukaki ja Mt Cook (Cook on toi huippu oikealla pilvien peitossa)

Seuraava stoppi tehtiin Twizelin pikkukaupungissa, jossa Rape söi järkyttävän kokosen hampurilaisen, jonka nimi oli Alppi lumivyöry.. :D Matkaa jatkettiin aina Cromwelliin asti, jossa leirintäalue oli järven rannalla. Taas aivan valtavan kaunista aluetta.

Joka puolella, koko ajomatkan ajan, oli vuoria ympärillä ja peltoja joka puolella. Ja pellot täynnä lampaita. Uudessa-Seelannissa on 10 kertaa enemmän lampaita kun väestöä ja sen kyllä huomasi.

BÄÄÄÄÄÄÄ!!

Cromwellin leirintä-alue oli aika ihana

Maanantai 28.11.

Cromwellista lähdettiin ajamaan kohti Queenstownia. Tie näiden kahden kaupungin välillä oli tosi kiemuraista ja lyhyt matka kartalla ei ollutkaan niin nopea. Pysähdyttiin puolessa välissä kahvitauolle kosken rannalle. Huomattiin, että koskelta lähti pieni vaellusreitti metsään. Mentiin kävelemään sinne vähäksi aikaa. Näkymät oli taas huikeat. Päädyttiin keskelle huippuja kauniissa metsässä.

Noin 20 km ennen Queenstownia oli kaunis viinialue. Joka puolella oli viinitarhoja ja päätettiin pysähtyä jossain. Parkkeerattiin yhdelle parkkialueelle, mutta siellä ei ollutkaan viinitarha, vaan iso kyltti joka sanoi BENJI. Ihan vahingossa saavuttiin maailman ensimmäiselle benjihyppy paikalle, Kawarau Bridgelle. Hups. Mentiin sit kattoo ihan huvikseen, et miltä se näyttää. Ja se näytti aika siistille. Jatkettiin sitten kuitenkin matkaa autolla. Ehdittiin ajaa noin 5 minuuttia kunnes mä sanoin Rapelle ”nyt kyllä käännytään takasin”. Käännyttiin takasin ja mä hyppäsin. 43 metriä vapaapudotus ihanan joen yläpuolella. Ja se oli aivan ihanaa, vapaapudotuksen tunne oli huikea!

Kawarau silta

                                                                    JEEEEE!!

Sitten jatkettiin matkaa Queenstowniin. Tultiin pieneen kaupunkiin ja tie yhtäkkiä loppui, luultiin et oltiin menty väärään suuntaan ja oltiin nyt jossain pikkukylässä. Sitten nähtiin kyltti ”Queenstownin paloasema”, ahaa, ollaan siis Queenstownissa. Se oli siis hyvin pieni kaupunki. Ja siellä oli tosi kylmä! Yksi saksalainen setä leirintäalueella sanoi, että oli vaan +10 astetta, hyrrr. Marssittiin ensimmäiseen turistikauppaan ja ostettiin tosi hienot pipot, joissa lukee ”Uusi-Seelanti”, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan meitä paikallisiksi. Ja sitten olikin jo ilta.

Rape jatkaa osalla 2 :)

Melbourne

Nonni, Melbournen vuoro.

Melbournessa meillä oli kolme päivää ja neljäntenä lennettiin Uuteen-Seelantiin (<3). Meidän kämppikset Laura ja Francesco oli siellä saksalaisen Thomaksen ja australialaisen Joelin kanssa. Tutustuttiin sitten yhdessä Melbourneen.

Vasemmmalta oikealle: Rapsu, Ilca (Alankomaat), Laura, Thomas (Saksa), Francesco ja Joel (Aussi)

Melbourne oli hyvin eurooppalainen kaupunki. Tai ainakin se kovasti yritti olla.. Melbournea rakentaessa oli inspiraationa käytetty esimerkiksi Pariisia ja muita Euroopan kaupunkeja. Se näkyi vanhoissa rakennuksissa, mutta niistä kuitenkin hehkui se matkiminen, ei tuntunut oikealle. Italialainen Laura (arkkitehti-opiskelija) naureskeli niille rakennuksille. Mutta eurooppalaisuus näkyy myös siinä, että joka kulmalla on pieniä kahviloita, ravintoloita ja leipomoita. Tosi kodikas tunnelma. Sitten myöhemmin (about 1960 luku), kun Melbournesta alettiin rakentaa nykyaikaisempaa, inspiraatio tuli Chicagosta ja New Yorkista. Tavattiin matkan aikana newyorkilainen mies, joka sanoi, että kun kävelee joillakin Melbournen kaduilla, niin luulee olevansa Bostonissa. Enpä tiedä siitä, mutta kontrasti oli kuitenkin suuri.

Kirkko ja Thomas

Uutta arkkitehtuuria: Federation Square

Minä ja Laura ja joku jäätävän kokoinen patsas..

Lisäksi Melbourne on Australian taide kaupunki ja siellä on paljon nykytaidetta katukuvassa. Patsaita on joka puolella, arkkitehtuuri on värikästä ja rakennuksia oli monenmuotoisia. Ja yks asia mistä mä erityisesti tykkäsin oli graffiti taide; graffitien maalaus on rikos Victorian osavaltiossa. Mutta. Niitä ei kuitenkaan siivota pois. Sitä pidetään taiteenlajina ja graffitit eivät ole vain töhryjä, vaan yksityiskohtaisia ja tosi hienoja. Löysimme muutaman kadun, jotka oli täynnä graffiteja. Suuria seinän kokoisia maalauksia, jotka oli todella taidolla tehty. Jos joku tietää Banksyn, niin Melbournessa on paljon sen tekeleitä. Tai oli kunnes niitten päälle maalattiin uusia graffiteja. (ja jos joku ei tiedä Banksya, niin suosittelen sen googlaamista..)

Muuta hauskaa Melbournessa: Batman Avenue ja ACDC Lane – kadunnimet, pieniä, hauskoja yksityiskohtia.

Kaupunki on myös täynnä pieniä puistoja. Ja Melbournen rannalla elää pieni pingviini yhdyskunta! Käytiin katsomassa niitä auringonlaskussa. Oli kyllä pieniä ja söpöjä pikku pinkkuja.

pikku pingviinejä!

Kaiken kaikkiaan Melbourne oli ainakin mun mieleen! Ja pidin siitä enemmän kun Sydneystä tai Brisbanesta. Jos siellä ei olisi niin huonot säät (paikalliset sanoo, et siellä on neljä vuodenaikaa päivässä) niin sinne olisi voinu kuvitella jäävänsä pitkäksikin aikaa.

Yhteen asiaan mulla kyllä meni hermo siellä ollessa. Piti ostaa takki Uutta Seelantia varten, koska siellä on tuulista, kylmää ja sateista. Koko Melbournesta ei löydy takkia, paitsi urheilukaupoista jotain 200 dollarin merkkitakkeja, mitä en halunnu ostaa ihan periaatteesta. Siis ei edes sadetakkia missään..? Kysyin yheltä kaupan tädiltä et mitä ihmettä, ni se sano et kun on kesä, niin ei me myydä takkeja. öö..Miksi? Kesällä ei vai sada? :D Suomessa, ihanassa Suomessa, jos sä kävelet Prismaan/Cittariin vaikka heinäkuussa niin sä voit ostaa takin. Mutta ei. Sit lopulta me Lauran ja Joelin kanssa löydettiin Targetista (paikallinen Anttila) pieni nurkkaus, johon oli kasattu miesten matkasadetakkeja. HAH. Sainpas takin. Mutta oli kyllä tappelun takana. Takki on kyllä aivan liian iso, mut ehkä joku saa sen sitten joululahjapakettiin :D käytetty miesten sadetakki, mut hei, se on Melbournesta ostettu!  Onnellinen se, joka sen saa omakseen.
Alle viikko ja ollaan Suomessa <3

Sydney baby

Viime lauantaina palattiin Brisbaneen ja nyt on käytännössä matkat matkattu. Vähän päälle kaksi viikkoa oltiin reissussa ja ehdittiin käydä pyörähtämässä Melbournessa ja Sydneyssä (joista kumpikaan muuten ei ole Australian pääkaupunki) sekä Uudessa-Seelannissa. Ensin laitetaan pari blogimerkintää Aussilan kahdesta suuresta, mistä jatketaan lampaiden luvatun maan havainnoilla.

Sydneyyn lennettiin Elisan kaverin Jaanan kanssa. Siellä vietettiin neljä päivää, joiden aikana kerkesimme näkemään mm. Tarongan eläintarhan, Sydneyn ”akvaarion”, Bondi-rannan sekä Blue Mountainsin luonnonpuiston. Ilmasto ei meille Queenslandiin tottuneille ”banana bendereille” ollut kovin lämpimän oloinen.

Taronga Zoo

Kirahveille syötettiin pikkulapsia päivälliseksi.

Aquariumiin (akvaario) mentiin tekemään lähempää tuttavuutta monimuotoisiin ja joskus hieman pelottaviin meren eläviin. Paikka oli jaoteltu muutamaan suuren altaaseen, joiden alapuolelta pääsi katselemaan altaita. Oppiipahan tunnistamaan hain sitten surffirannoilla ;)

Blue Mountains (siniset vuoret) on muutaman tunnin junamatkan päässä Sydneystä ja on suosittu turistikohde. Alue on hieno ja mielenkiintoinen. Kaikki vuoret ovat hiekkakiveä, koska alue on ennen ollut valtameren pohjaa.

 

Tässä alueen tunnetuin nähtävyys ”Three sisters” (kolme siskosta), millä oli ja kenties on vieläkin suuri merkitys Australian aboriginaaleille.

 

Bondi beach (ranta). On aikamoinen turistirysä ja tuttu myös Suomen TV:stä (Bondi Rescue). Niin kuin kuvista näkyy, lauantai-iltapäivänä ranta on kohtuullisen kansoitettu.

Hmm… Pitäisiköhän vuokrata surffilauta? Hirveä määrä ammattilaisia ja ei yhtään aaltoja. Ei kiitos!

Sellainen oli Australian väkirikkain kaupunki Sydney. Pysykää kanavalla, koska seuraavaksi vuorossa on ’Marvellous Melbourne’ ja Uusi-Seelanti, joka on muuten alle 5oookm:n päässä Etelänavalta :P !

Pitkä komennus Australiassa lähenee loppuaan, sillä jo ensi viikolla palaamme Suomeen. Loppu ajaksi on luvattu sadetta, mutta toivottavasti muutama aurinkoinen päivä saataisiin, jotta saadaan tankattua D-vitamiiniakut täyteen.

-Rasmus