Pahoittelut viivästymisestä, mutta monet on kovasti kaipailleet osaa 2. Parempi myöhemmin kuin ei milloinkaan. Eli vielä viimeinen katsaus meidän vaihtoon ja Uuden-Seelannin reissuun. Nämä tekstit mä oon kirjoittanu jo Australiassa heti matkan jälkeen.

————————————————————

Tiistai 29.11.
Aamulla herättiin suunnitelmissa tehdä joku vaellus metsässä tai järviristeily. Mentiin turisti-infoon, varattiin seuraavalle päivälle retki Milford Soundsiin ja lähdettiin infotädin osoittamalle kävelyreitille. Reitti lähti viereisen kukkulan päältä. Päälle pääsi gondolilla! Näkyi hienosti koko kaupunki sieltä kopista.

Gondoli näkyy mun takana rinteessä.

Gondolin yläpäässä oli tällanen tosi kiva viittapylväs! Siitä voi kattoo, et suurinpiirtein Moskovan ja Lontoon välissä on Suomi. Niin kaukana oltiin. Ja tosiaan, Uudessa-Seelannissa aikaero Suomeen oli tasan 12 tuntia!

Gondolin huipulta pakolliset turistikuvat! Alla näkyy Queenstown.

Rape reitin alkupäässä.

Valittiin kävelyreitiksi 5 tunnin reitti, koska meillä oli koko päivä aikaa ja maisemat oli niin kauniita. Meillä oli evästä ja rakkolaastareitakin mukana, fiksuja kun olemme. Lähdettiin sitten kävelemään. Reitin päässä oli ”vuoren huippu” jonne oli aivan pakko kiivetä, kun oltiin kerta päästy jo niin pitkälle. Huipun nimi oli Ben Lomond ja se oli 1748m korkea. Näkymät oli siis aivan uskomattomat!

Tuolla mun takana oleva huippu oli se Ben Lomond, 1748m korkea ja sinne kiivettiin. Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää..

Ensimmäin mäen takaa, noin puolessa välissä matkaa oli tällaiset maisemat

Queenstown  näkyy pienenä pisteenä tuolla kaukana.

Mä en vieläkään ymmärrä kuinka me jaksettiin kiivetä sinne.. Mutta pysähdeltiin monta kertaa lepäämään ja syötiin evästä. Näköalat oli kyllä aivan sen kiipeämisen arvoista. Nähtiin lumihuippuja silmänkantamattomiin. Paluu matkalla nähtiin villejä vuorivuohia! Osalla oli hienot sarvet ja mentiin ohi varovasti, ettei saada sarvista takapuoleen. Ne vaan tuijotti meitä ja väistyi tieltä rauhallisesti.

   Huipulla vihdoin! Tuolla korkeudessa huomasi kyllä jo ilman ohenevan ja oli hieman erilaista hengittää.

Lopulta matkaan meni 6,5 tuntia. Oltiin tosi väsyneitä, mutta onnellisia. Tollasia näköaloja ei kyllä ihan heti taas näe.

Keskiviikko 30.11.
Keskiviikolle me varattiin retki Milford Soundsille. Milford Sounds on luonnon puisto eteläsaaren itärannikolla. Alueen näköalat on muokkautunu jääkaudella, kun valtavat jäämassat on sulanu ja valunu mereen. Suomeksi tällaisia taidetaan kutsua vuonoiksi.. En nyt oo ihan varma. Mutta periaatteessa alue on vuorotellen korkeaa huippua ja matalaa laaksoa. Matalin kohta on 1000m merenpinnan alapuolella (korvat meni lukkoon ku ajettiin noin alas) ja korkein 2014m merenpinnan yläpuolella. Matkan varrella bussi pysähteli monesti ja saatiin ottaa turistikuvia. Mentiin yhden Taru Sormusten Herrasta -elokuvan kuvauspaikan ohi, mutta ei pysähdytty siellä.

Järven nimi oli Mirror lake, eli peili järvi, koska vuoren huiput heijastui järveen kauniisti.

Tuolla alhaalla oli se 1000m merenpinnan alapuolella oleva kohta! Tästä voi ihan kuvitella, kuinka jääkaudella jää on sulanut ja valunut tätä vuonoa pitkin..vai?

Kun päästiin Milford Soundsille, meitä odotti ristelylaiva. Risteily kesti noin tunnin ja mentiin pitkin väylää, jonka jäätikkö oli kaivertanu ja sitten meri vallannu. Tosi kaunista aluetta, vuoren huiput nousee suoraan vedestä ja huipuilta valuu vettä pieninä putouksina mereen. Alueella asuu pingviinejä, delfiinejä ja hylkeitä, nähtiin hylkeitä päiväunilla ja yksi pingviini!

Torstai 1.12.
Päivän agendana oli löytää cd, jossa on musiikkia. Oltiin ajettu lauantaista asti ilman musiikkia, koska ei saatu radiota toimimaan (jälkikäteen Rape tajus, et ei nostettu antennia pystyyn, hups) eikä muistettu ottaa mukaan cd:itä. Koko Queenstownista ei löytyny kauppaa, joka olis myyny cd:tä! Että sellanen metropoli se Queenstown. Matkalla Dunediniin löydettiin kauppa, jossa oli sitten ihan pieni musiikki osasto! Aika huikeeta. Sit saatiin hyvä popitus levy meidän pakuun.
Matkalla Dunediniin ohitettiin Kawarau Bridge, maailman ensimmäinen benjihyppy paikka… Rape käänsi auton tutulle parkkipaikalle. Ja muutaman minuutin kuluttua Rape hyppäsi benjiä!

Ja sitten henkilökunta sanoi mulle, että saan seuraavan hypyn puoleen hintaan, niin pitihän sitä sitten hypätä uudestaan. Pojat, jotka laitto narut ja valjaat mun päälle, päätti että mun pitää hypätä takaperin, koska oon hypänny aikaisemmin. Ja sitten hyppäsin takaperin. Kaikista näistä hypyistä on kuvia ja videomateriaalia näytettävänä, kun päästään kotiin!

Toi mies piti siis mun nauhoista kiinni ja nojasin taaksepäin. Sitten se laski kolmeen ja päästi irti. Oli aika hurjaa, mutta loppujen lopuksi hieno fiilis, että uskalsin tehdä sen!

Kun päästiin vihdoin Dunedinin kaupunkiin, länsirannikolle, löydettiin leirintä-alue Tyynenvaltameren rannalta. Katsottiin auringonlasku rannalla ja mentiin sitten nukkumaan hyvin tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Matkalla nähtiin taas muutama lammas..

Perjantai 2.12.

Meidän joka aamuinen aamupala: weetabixia baananin kanssa (Ausseissa se oli vaan nimellä weet-bix) , kahvia ja beroccaa.

Dunedinissa on luonnonsuojelu alue, jonka nimi on Otago Peninsula. Mentiin sinne kävelylle, koska siellä asuu merileijonia, hylkeitä, pingviinejä ja albatrosseja. Nähtiin merileijonia päiväunilla rannalla. Ne oli valtavia! Ja me pystyttiin kävelemään niitten vieressä ihan rauhassa. Aika hurja tunne kun sellanen valtavan kokonen möhkäle nukkuu siinä muutaman metrin päässä.

Jatkettiin matkaa Timaruun, joka on puolessa välissä matkaa Christchurchiin. Nukuttiin siellä taas merenrannalla.

Lauantai 3.12.
Herättiin aikaisin ja ajettiin suoraan Christchurchiin. Lento Brisbaneen lähti klo 15. Lopulta, kolmen viikon matkaamisen jälkeen, päästiin takaisin kotiin.
Meillähän oli kolmen viikon matkalla mukana vain reput, jotta säästyttiin matkalaukkujen venkslaamiselta lentokentillä. Mä oon itestäni, naisena, aika ylpee, että selvisin kolme viikkoo pelkällä repulla. Reppu haisi aika pahalta loppujen lopuksi, mutta selvisin!

Lauantai 10.12.
Kotona on tällä hetkellä vaan me ja Alvin. Italiaanot on Cairnsissa ja tulee vasta sunnuntaina takasin. Tää viimenen viikko oli tarkotus viettää rannalla surffaten ja paahtuen. Mutta. Sää on ollu meitä vastaan aika vahvasti. Satanu joka päivä. Perjantaina oli ensimmäinen aurinkoinen päivä ja painuttiin Rapen ja Alvinin kanssa heti Gold Coastille paahtumaan. Mutta ukkosmyrsky teki tuloaan koko päivän ja aallot oli niin isoja, ettei me uskallettu surffaamaan. Mutta käytiin hyppimässä aalloissa ja otettiin vähän aurinkoa. Lauantaina on taas satanu koko päivän. Sen verran oli taukoa, että sain laitettua pyykit takapihalla ja sit alko sataa taas. Onneks laitoin ne katoksen alle kuivumaan. Koko viikko ollaan vaan hengailtu, katottu leffoja ja luettu kirjoja. Aika rentouttavaa, mut olisin kyl mielummin rannalla. Minkäs teet. Tiistaina lennetään kotiin!

—————————————–

Tuli ihan kamala ikävä Ausseihin ja tonne Uuteen-Seelantiin tässä kuvia laitellessa.. Varsinkin toi Uuden-Seelannin reissu oli aivan mahtava seikkailu. Matkaa me ei oltu ihan kamalan paljon suunniteltu etukäteen. Ainoo päätetty asia oli et mennään Queenstowniin ja sit loput oli ihan avoimena. Saatiin autovuokrafirmalta kartta, johon oli merkitty kaikki leirintäalueet etelä saarella. Se auttoi tosi paljon. Lisäksi meillä oli Lonely Planet kirja, joista muuten sekä Uudessa-Seelannissa, että Ausseissa oli tosi paljon hyötyä!! Aina kun sitten pysähdyttiin leirintä-alueille nukkumaan niin käytiin jututtamassa leirintäalueen työntekijöitä tai mentiin käymään paikallisessa turistikeskuksessa, että minne kannattais mennä ja mitkä on niitten lempipaikat etelä saarella. Jokainen meitä auttanut teki meille erilaisen reitin loppuviikolle, niistä sitten aina valittiin, että minne seuraavaksi.

Tällainen matkailu sopi meille ainakin tosi hyvin. Tehtiin sitten mitä haluttiin, pysähdyttiin aina kun oli hienot maisemat tai mentiin kävelylle tai keitettiin kahvit. Ainut järjestetty matka oli tonne Milford Soundsille, mikä oli kans ihan nappiratkaisu. Sekin järjestyi niin, että mentiin Queenstownin turistikeskukseen ja sanottiin, et jaahas, mitäs täällä kannattaa tehdä ja täti sitte kerto meille et meette Milford Soundsiin.  Okei. Ja näin sattumalta me löydettiin kans se benji-hyppy paikka ja vaikka mitä hienoo.

Samoin vuokra-paku oli tosi hyvä ratkaisu. Se antoi kans vapauden tehdä mitä haluttiin, koska ei ollu stressiä, että pitää löytää hostelli jostain illalla. Paku oli niinku liikkuva koti ja se toimi tosi hyvin! Saatiin keitettyä kahvitki kaasukeittimellä ihan missä metsän siimeksessä tahansa.

Kiitos kaikille meidän blogia lukeneille. Tää on nyt varmastikin viimeinen kirjoitus mitä tänne laitetaan. Vaihto-aika oli meille molemmille tosi ihanaa. Tapasimme paljon uusia kavereita, näimme paljon, teimme kaikkea uskomatonta ja koko 5kk oli todella onnistunut. Ollaan molemmat tosi onnellisia, että päätettiin lähteä. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Nyt. Kohti uusia seikkailuja!

 

Kirjoita kommentti

• Tweettaa
• 

Uusi-Seelanti oli kaunis maa. Kaunein paikka missä oon koskaan ollu ja uskon että Rapekin allekirjottaa tämän. Maisemat oli henkeä salpaavia kirjaimellisesti, kun kiivettiin yhdelle mäelle niin unohdin hengittää..

Perjantai 25.11.

Matka jatkui siis Melbournesta suoraan Christchurchiin, Uuden-Seelannin eteläsaarelle. Lennettiin iltalennolla joten oltiin Uudessa-Seelannissa vasta keskiyöllä. Jäätiin sitten lentokentälle yöksi, koska vuokra-autofirma oli kulman takana ja aukesi aamulla klo 8. Lentokentällä oli tosi paljon muitakin ihmisiä nukkumassa.

Lauantai 26.11.

Aamulla haettiin meidän Jucy paku. Pakun sisällä oli levitettävä sänky, kaasuliesi, kylmäkaappi, tiskiallas ja dvd-soitin. Pakussa oli siis kaikki tarvittava. Tehtiin ruokaa, keitettiin kahvia ja nukuttiin pakussa viikko. Yöksi piti vain aina löytää leirintäalue, minne pakun sai parkkiin. Nämä pakut on tosi yleinen matkustustapa niin Uudessa-Seelannissa kuin Ausseissakin. Monet tekee sen Cairns-Brisbane reissun näillä pakuilla, mikä me tehtiin teltoilla pari kuukautta sitten.

Jucy pakun takaosassa oli vasemmalta oikealle: tiskiallas, kylmiö ja kaasuhella

Ensimmäisenä lähdettiin ajamaan Christchurchin keskustaa kohden. Yritettiin etsiä kahvilaa ja aamupalaa, mutta turhaan. Kuten kuvista näkee, kaupunki oli edelleen huonossa jamassa maanjäristyksen jäljiltä. (Maanjäristys taisi olla joku puoli vuotta sitten..) Kaupungin keskusta oli periaatteessa suljettu. Kaupunki tuntui oikeastaan aavekaupungilta, koska lauantai-aamuna siellä ei näkynyt paljon ketään.

Kaupungin ulkopuolelta löytyi sitten ruokakauppa. Ruokaostosten jälkeen laitettiin pakun nokka kohti Mt Cook:ia kohti. Lauantain aikana päästiin tosin vaan Fairlieen asti, sillä maisemat oli niin kauniita, että pysäytettiin auto useita kertoja. Fairlien pikkukylässä oli järvi nimeltä Opuha ja käytiin kattomassa sitä.

Sunnuntai 27.11.

Aamulla käytiin tankkaamassa ja jatkettiin matkaa leirintäalueen sedän neuvojen kera. Sunnuntain maalina oli Cromwell, jossa oli leirintäalue. Matkalla nähtiin järvi Tekapo, jossa keitettiin kahvit ja käytiin sitten reilun tunnin kävelyllä järven rannalla. Jatkettiin matkaa Mt Cookille joka on Pukaki järven rannalla. Mt Cookilla on kuvattu joitakin kohtauksia Taru Sormusten Herraan. Monen näiden järvien vesi on aivan kirkasta, vuorilta sulanutta lunta ja sadevettä. Lisäksi järven pohjassa olevat kivet vaikuttavat väriin ja se näyttää aivan turkoosille. Tosi kaunista ja näytti oikeestaan aika epätodelliselle, kun on tottunu meidän mutapohja järviin..

Seuraava stoppi tehtiin Twizelin pikkukaupungissa, jossa Rape söi järkyttävän kokosen hampurilaisen, jonka nimi oli Alppi lumivyöry.. Matkaa jatkettiin aina Cromwelliin asti, jossa leirintäalue oli järven rannalla. Taas aivan valtavan kaunista aluetta.

Joka puolella, koko ajomatkan ajan, oli vuoria ympärillä ja peltoja joka puolella. Ja pellot täynnä lampaita. Uudessa-Seelannissa on 10 kertaa enemmän lampaita kun väestöä ja sen kyllä huomasi.

Maanantai 28.11.

Cromwellista lähdettiin ajamaan kohti Queenstownia. Tie näiden kahden kaupungin välillä oli tosi kiemuraista ja lyhyt matka kartalla ei ollutkaan niin nopea. Pysähdyttiin puolessa välissä kahvitauolle kosken rannalle. Huomattiin, että koskelta lähti pieni vaellusreitti metsään. Mentiin kävelemään sinne vähäksi aikaa. Näkymät oli taas huikeat. Päädyttiin keskelle huippuja kauniissa metsässä.

Noin 20 km ennen Queenstownia oli kaunis viinialue. Joka puolella oli viinitarhoja ja päätettiin pysähtyä jossain. Parkkeerattiin yhdelle parkkialueelle, mutta siellä ei ollutkaan viinitarha, vaan iso kyltti joka sanoi BENJI. Ihan vahingossa saavuttiin maailman ensimmäiselle benjihyppy paikalle, Kawarau Bridgelle. Hups. Mentiin sit kattoo ihan huvikseen, et miltä se näyttää. Ja se näytti aika siistille. Jatkettiin sitten kuitenkin matkaa autolla. Ehdittiin ajaa noin 5 minuuttia kunnes mä sanoin Rapelle ”nyt kyllä käännytään takasin”. Käännyttiin takasin ja mä hyppäsin. 43 metriä vapaapudotus ihanan joen yläpuolella. Ja se oli aivan ihanaa, vapaapudotuksen tunne oli huikea!

                                                                    JEEEEE!!

Sitten jatkettiin matkaa Queenstowniin. Tultiin pieneen kaupunkiin ja tie yhtäkkiä loppui, luultiin et oltiin menty väärään suuntaan ja oltiin nyt jossain pikkukylässä. Sitten nähtiin kyltti ”Queenstownin paloasema”, ahaa, ollaan siis Queenstownissa. Se oli siis hyvin pieni kaupunki. Ja siellä oli tosi kylmä! Yksi saksalainen setä leirintäalueella sanoi, että oli vaan +10 astetta, hyrrr. Marssittiin ensimmäiseen turistikauppaan ja ostettiin tosi hienot pipot, joissa lukee ”Uusi-Seelanti”, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan meitä paikallisiksi. Ja sitten olikin jo ilta.

Rape jatkaa osalla 2

Kirjoita kommentti

Nonni, Melbournen vuoro.

Melbournessa meillä oli kolme päivää ja neljäntenä lennettiin Uuteen-Seelantiin (<3). Meidän kämppikset Laura ja Francesco oli siellä saksalaisen Thomaksen ja australialaisen Joelin kanssa. Tutustuttiin sitten yhdessä Melbourneen.

Melbourne oli hyvin eurooppalainen kaupunki. Tai ainakin se kovasti yritti olla.. Melbournea rakentaessa oli inspiraationa käytetty esimerkiksi Pariisia ja muita Euroopan kaupunkeja. Se näkyi vanhoissa rakennuksissa, mutta niistä kuitenkin hehkui se matkiminen, ei tuntunut oikealle. Italialainen Laura (arkkitehti-opiskelija) naureskeli niille rakennuksille. Mutta eurooppalaisuus näkyy myös siinä, että joka kulmalla on pieniä kahviloita, ravintoloita ja leipomoita. Tosi kodikas tunnelma. Sitten myöhemmin (about 1960 luku), kun Melbournesta alettiin rakentaa nykyaikaisempaa, inspiraatio tuli Chicagosta ja New Yorkista. Tavattiin matkan aikana newyorkilainen mies, joka sanoi, että kun kävelee joillakin Melbournen kaduilla, niin luulee olevansa Bostonissa. Enpä tiedä siitä, mutta kontrasti oli kuitenkin suuri.

Lisäksi Melbourne on Australian taide kaupunki ja siellä on paljon nykytaidetta katukuvassa. Patsaita on joka puolella, arkkitehtuuri on värikästä ja rakennuksia oli monenmuotoisia. Ja yks asia mistä mä erityisesti tykkäsin oli graffiti taide; graffitien maalaus on rikos Victorian osavaltiossa. Mutta. Niitä ei kuitenkaan siivota pois. Sitä pidetään taiteenlajina ja graffitit eivät ole vain töhryjä, vaan yksityiskohtaisia ja tosi hienoja. Löysimme muutaman kadun, jotka oli täynnä graffiteja. Suuria seinän kokoisia maalauksia, jotka oli todella taidolla tehty. Jos joku tietää Banksyn, niin Melbournessa on paljon sen tekeleitä. Tai oli kunnes niitten päälle maalattiin uusia graffiteja. (ja jos joku ei tiedä Banksya, niin suosittelen sen googlaamista..)

Muuta hauskaa Melbournessa: Batman Avenue ja ACDC Lane – kadunnimet, pieniä, hauskoja yksityiskohtia.

Kaupunki on myös täynnä pieniä puistoja. Ja Melbournen rannalla elää pieni pingviini yhdyskunta! Käytiin katsomassa niitä auringonlaskussa. Oli kyllä pieniä ja söpöjä pikku pinkkuja.

Kaiken kaikkiaan Melbourne oli ainakin mun mieleen! Ja pidin siitä enemmän kun Sydneystä tai Brisbanesta. Jos siellä ei olisi niin huonot säät (paikalliset sanoo, et siellä on neljä vuodenaikaa päivässä) niin sinne olisi voinu kuvitella jäävänsä pitkäksikin aikaa.

Yhteen asiaan mulla kyllä meni hermo siellä ollessa. Piti ostaa takki Uutta Seelantia varten, koska siellä on tuulista, kylmää ja sateista. Koko Melbournesta ei löydy takkia, paitsi urheilukaupoista jotain 200 dollarin merkkitakkeja, mitä en halunnu ostaa ihan periaatteesta. Siis ei edes sadetakkia missään..? Kysyin yheltä kaupan tädiltä et mitä ihmettä, ni se sano et kun on kesä, niin ei me myydä takkeja. öö..Miksi? Kesällä ei vai sada? Suomessa, ihanassa Suomessa, jos sä kävelet Prismaan/Cittariin vaikka heinäkuussa niin sä voit ostaa takin. Mutta ei. Sit lopulta me Lauran ja Joelin kanssa löydettiin Targetista (paikallinen Anttila) pieni nurkkaus, johon oli kasattu miesten matkasadetakkeja. HAH. Sainpas takin. Mutta oli kyllä tappelun takana. Takki on kyllä aivan liian iso, mut ehkä joku saa sen sitten joululahjapakettiin käytetty miesten sadetakki, mut hei, se on Melbournesta ostettu!  Onnellinen se, joka sen saa omakseen.
Alle viikko ja ollaan Suomessa <3

Kirjoita kommentti

Viime lauantaina palattiin Brisbaneen ja nyt on käytännössä matkat matkattu. Vähän päälle kaksi viikkoa oltiin reissussa ja ehdittiin käydä pyörähtämässä Melbournessa ja Sydneyssä (joista kumpikaan muuten ei ole Australian pääkaupunki) sekä Uudessa-Seelannissa. Ensin laitetaan pari blogimerkintää Aussilan kahdesta suuresta, mistä jatketaan lampaiden luvatun maan havainnoilla.

Sydneyyn lennettiin Elisan kaverin Jaanan kanssa. Siellä vietettiin neljä päivää, joiden aikana kerkesimme näkemään mm. Tarongan eläintarhan, Sydneyn ”akvaarion”, Bondi-rannan sekä Blue Mountainsin luonnonpuiston. Ilmasto ei meille Queenslandiin tottuneille ”banana bendereille” ollut kovin lämpimän oloinen.

Taronga Zoo

Kirahveille syötettiin pikkulapsia päivälliseksi.

Aquariumiin (akvaario) mentiin tekemään lähempää tuttavuutta monimuotoisiin ja joskus hieman pelottaviin meren eläviin. Paikka oli jaoteltu muutamaan suuren altaaseen, joiden alapuolelta pääsi katselemaan altaita. Oppiipahan tunnistamaan hain sitten surffirannoilla

Blue Mountains (siniset vuoret) on muutaman tunnin junamatkan päässä Sydneystä ja on suosittu turistikohde. Alue on hieno ja mielenkiintoinen. Kaikki vuoret ovat hiekkakiveä, koska alue on ennen ollut valtameren pohjaa.

 

Tässä alueen tunnetuin nähtävyys ”Three sisters” (kolme siskosta), millä oli ja kenties on vieläkin suuri merkitys Australian aboriginaaleille.

 

Bondi beach (ranta). On aikamoinen turistirysä ja tuttu myös Suomen TV:stä (Bondi Rescue). Niin kuin kuvista näkyy, lauantai-iltapäivänä ranta on kohtuullisen kansoitettu.

Hmm… Pitäisiköhän vuokrata surffilauta? Hirveä määrä ammattilaisia ja ei yhtään aaltoja. Ei kiitos!

Sellainen oli Australian väkirikkain kaupunki Sydney. Pysykää kanavalla, koska seuraavaksi vuorossa on ‘Marvellous Melbourne’ ja Uusi-Seelanti, joka on muuten alle 5oookm:n päässä Etelänavalta !

Pitkä komennus Australiassa lähenee loppuaan, sillä jo ensi viikolla palaamme Suomeen. Loppu ajaksi on luvattu sadetta, mutta toivottavasti muutama aurinkoinen päivä saataisiin, jotta saadaan tankattua D-vitamiiniakut täyteen.

-Rasmus

 

 

 

 

Kirjoita kommentti

Noniin, onkin jo aikaa kun oon paassy viimeks kirjottelemaan tanne. Istun nyt hostellin tietokoneella Melbournessa. Ja nappaimistossa ei oo suomen ihania kirjaimia, toivottavasti ymmarratte kuitenkin mita kerron Tasta tulee ihan pikainen kertaus, mita ollaan hommailtu viimeset kaksi viikkoa, koska kohta lahtee lento Uuteen-Seelantiin!

Nyt ollaan siis Melbournessa, tultiin tanne tiistaiaamuna Sydneysta. Sydney oli suuri kaupunki pilvenpiirtajineen. Matkassa oli mina, Rape ja suomalaisvahvistus Jaana!!  Sydneyssa kaytiin elaintarhassa, missa oli muunmuassa kirahveja ja norsuja, aivan mahtavaa!! Kaytiin myos vesimaailmassa, missa oli haita ja muita eksoottisia kaloja. Bondi Beach oli tietenkin ihan ehdoton. Yritettiin kovasti kuikuilla , jos ne kuvais sita Bondi Beach ohjelmaa, mut ei paasty telkkariin.. Mutta varmaankin mahtavin paikka Sydneyssa oli Blue Mountains. Paikka oli aivan valtava, metsaa naki paljaalla silmalla 125km paahan, eika se metsa edes loppunu siihen. Pelkkaa koskematonta viidakkoa ja vuoria joka puolella. Kuvia ette nyt saa, koska unohdettiin kameran piuha Brisbaneen. Mutta laitan niita sitten viikon paasta, kun paastaan Brisbaneen takasin.

Melbournessa ollaan oltu nyt siis tiistaista asti. Taalla mukana ovat Laura, Francesco (meidan kamppikset) seka Joel (aussi) ja Thomas (saksa). Melbournessa ei ole nahtavyyksia samalla lailla kun SYdneyssa, mutta tama kaupunki tuntuu mukavammalta. Melbournesta sanotaan, etta se on eurooppalaisin kaupunki Australiassa. Ja se tuntuukin silta. Pikku kahviloita ja ravintoloita on joka kadun kulmalla ja talot on rakennettu saman nakoisiksi, kun voisi kuvitella joku vanhempi kaupunki Euroopassa. Ainut vaan, etta naa rakennukset on rakennettu noin 50 vuotta sitten vaan muistuttamaan Eurooppaa, mika on sinansa ihan huvittavaa. Mutta kaupunkina tykkaan paljon enemman kun Sydneysta. Ilmapiiri on jotenkin mukavampi ja rennompi. Syndey oli tietenkin huomattavasti suurempi kaupunki.

Taalla MElbournessa ollaan melkeinpa vaan kavelty kaupungilla ja metsastetty parasta kahvia. Melbournelaiset juo eniten kahvia Australiassa. Ja kahvipaikkoja onkin joka kulmalla. Ja kahvi on myos erittain hyvaa. Eilen loydettiin pieni italialainen kahvila ja istuttiin siella ainakin tunti keskustelemassa vain kahvista. Aika eurooppalaista, vai mita

Mutta mika ei taalla ole eurooppalaista, on pingviinit. Kun ollaan nyt aikas lahella tota Antarktista, niin pingviineja loytyy!! Eilen illalla mentiin niitten pesinta paikalle tohon rannikolle. Ne nousee meresta pimean tullen ja nahtiin muutama. Mutta tottakai, kameran akku loppui juuri siella, joten ei oo pahemmin kuvia sielta.. Mutta oli ne kylla sopoja, voin kertoo!

Kun ollaan oltu tuolla Pohjoisen lampimassa nyt 4kk, tama +20 Sydneyssa ja Melbournessa tuntuu aivan jarkyttavan kylmalta. Villapaita ja kaulahuivi on ollu matkassa joka paiva. En haluu edes kuvitella sita Suomessa odottavaa kylmyytta.. En varmaan poistu saunasta ekaan viikkoon..

Parin tunnin paasta lennetaan siis Rapen kanssa kahdestaan Uuteen-Seelantiin. Jannittaa aika lailla!! (Siellakin on varmaan kamalan kylma). LEnnetaan etela saarelle Christchurhiin. Ollaan varattu meille sellanen hippipaku, missa on kaikki tarvittava retkeilya varten: sangyt, retkikeitin, pikku jaakaappi jne. Ajellaan sitten silla autolla etelasaarella viikon verran. (Ja nyt on kamera ladattuna!)

Kun tullaan takaisin Brisbaneen, niin ei oo enaa kauaa kun jo tullaan takaisin Suomeen! Tallaiset pikaiset kuulumiset Ausseista talla kertaa.

 

Kirjoita kommentti