Rantapallo

Avioparikivet

Se ois sitten taas tiistai – viikon ainut päivä (tai siis ilta), kun mulla on aikaa datailla kunnolla. Kiireistä on elämä maailman tällä puolen, mutta on ihanaa, kun on tekemistä. Enpä mä tänne tullut tietokoneelle roikkumaan. Ihan tarpeeksi tulee sitä harrastettua Suomessakin.

Niin, mitäs on viikkoon sitten kuulunut. Arkipäiviin kuuluu lähinnä kanjiopiskelua, mutta loppuviikosta sitä kerkiääpi muutakin puuhailla. Torstaina kävin koulupäivän aikana haastattelussa Seinanin omaa lehteä, SPIRITiä varten. Tai ei se oikeestaan haastattelu ollut, vaan keskustelutilanne, jossa minä ja kolme muuta keskusteltiin vaihtarina olemisesta Seinanissa ja maailmalla, ja lehden toimittajat tekivät muistiinpanoja keskustelemastamme. Puolitoista tuntia siinä sitten jaappaniksi höpistiin menemään parin japanilaisen ja yhden kiinalaisen kera. Oli ihan mielenkiintoista. Meistä otettiin vielä miljoona valokuvaakin artikkelia varten. Artikkeli ilmestynee kevään aikana sekä paperisessa lehdessä että tuolla veppisivuilla, niin linkitän sen tänne sitten uusiksi vielä. (-:

Siinä kun keskusteltiin menemään noita vaihtarijuttuja, kuului rakennuksen ulkoa ihan kauhea melu ja ilakoiminen. Siellähän paljastettiin juuri tänä vuonna Seinaniin opiskelemaan päässeiden nimet. Siellä sitä heiteltiin kavereita ilmaan ja hurrattiin – mainio meininki! Suurin massa oli jo käynyt katsomassa oman tilanteensa seinältä kun pääsin pois haastattelusta, mutta kyllä siellä päivän aikana vielä tasaisesti väkeä kävi todistamassa oman nimensä sisäänpäässeiden joukosta löytyvän.

Torstaina päätettiin myös lähteä Advanced Japanese -kurssin kanssa izakayaan istumaan iltaa. Opettaja on jo pitkään halunnut lähteä johonkin tunnin jälkeen (huom, ei opiskelijat, vaan opettaja), joten päätettiin nyt viimein mennä vähän tuulettumaan. Vietiin opettaja meidän (mun…) vakkaripaikkaan, jonne kun päästiin, tuli henkilökunta mun luokse jotta いつもありがとうございます – kiitos kun käyt täällä aina. Repeili siinä sitten opettaja mun vieressä että lol, kuinka usein oikeen täällä käyt. :–D Emmä ees niin usein… Jään vaan punatukkasena ulkkarina mieleen!

Tässä meidän ryhmä kokonaisuudessaan. Melko pieni, mutta paras! Opettaja siis vasemmassa reunassa. Muut ryhmäläiset on Kiinasta, Englannista, Kanadasta ja Ranskasta.

Perjantaina oli vuoden lämpimin päivä tähän mennessä. Fukuokassa paistoi kevätaurinko ja lämpöä oli +15 astetta. Kyllä maittoi! Sieltä se kevät kurkistelee. Lähdettiin kevätauringossa Lauran ja Terrancen kanssa kohti Tenjiniä hankkimaan uusia siveltimiä kalligrafiakurssia varten. Kyllästyttiin sadan jenin kaupan kökkösiin siveltimiin, joten pyydettiin opettajalta suositusta. Opettajan suosittelema pikkuinen kauppa löytyikin pienen etsimisen jälkeen, ja saatiin opettajan nimellä siveltimistämme 30% alennustakin. Kyllä nyt kelpaa taas kanjeja harjoittaa!

Sivellinostosten jälkeen mentiin taas… Izakayaan. :-D

Löydettiin Tenjinistä sattumalta tosi kiva izakaya, jossa saatiin oma japanilaistyylinen huone käyttöömme, ja tilaukset voitiin tehdä kätevällä kosketusnäytöllä. Tuolla täytyy käydä kyllä uusiksi!

Izakayailun jälkeen mentiin viereiseen pelihalliin ja vietettiin siellä monta tuntia. Melkein kaikilla pelikoneilla sai pelata vain sadan jenin hintaan (yleensä n. kolmen pelin verran), joten halapaa huvia oli se. Purikurassakin käytiin.

Purikurakoppia varten sai lainata ilmaiseksi cosplay-vaatteita – hauskaa! Niitä sai tosin lainata vaan tytöt, hähää. No, ehkä me ei oltais haluttu nähdä Terrancea tyttöjen koulupuvussa.

Lauantaina oli sitten koulupäivä. Kiva koulupäivä oli kuitenkin, kun katseltiin vaan leffaa. Ja sen jälkeen mentiin syömään koko ryhmän kanssa buffettiin opettajan johdolla. Uh, ylensyönti.

Sunnuntaina näin taas Anoukia ja kahta hänen japanilaista kaveriaan, ja matkattiin neljän tytön voimin noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Itoshimalle syömään oistereita ja katselemaan avioparikiviä. Road Trip!

Namnamnam. Oli kyllä maailman parhaat osterit. Ihan älyttömän hyvää! Kalakin oli niin tuoretta, että sen kidukset ja pyrstö liikkuivat lautasella, vaikka se oli siihen viereen jo sashimiksi paloiteltu. Katkarapuparkakin heilutteli jalkojaan grillissä.

Mahat täynnä merenantimia reissattiinkin sitten ajellen Meotoiwalle, eli avioparikiville. Vastaavanlaisia meressä kököttäviä parikiviä on muuallakin päin Japania, ja niitä yleensä kutsutaan juurikin meotoiwaksi (夫婦岩). Oli magee mesta! Tuossa kun ajeltiin rantatietä, nähtiin matkalla myös kymmenittäin surffareita. Aallot oli kyllä mahtavat, mutta merivesi varmasti jäätävää…

Semmonen viikko olikin sitten se. Kauheeta vauhtia nää päivät ja viikot ja kuukaudet ne vaan vierii etiäpäin. Kauhia, oon ollut täällä kohta jo kaksi kuukautta! Joka päivä on kivaa ja aina oppii uutta. Ihana Japani, ihana Fukuoka, ihana Seinan. <3

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>