• Matkatarjoukset:
Valikko

Lunta, luistelua ja raamensoppaa

Viime viikonloppu Fukuokassa oli todella kylmä. Päästiin hieman miinuksen puolelle, ja lauantaina satoi lunta oikeen kunnolla. Lumipäivän kunniaksi päätettiin käydä oikein luistelemassakin – tosin sisätiloissa.

Ennen lauantain lumipyryä ja luistelua pidettiin me hauskaa perjantainakin. Saatiin Nishijiniin vieraita kaukaa! Suomalainen Markus saapui vierailulle Oitasta saakka, ja Korean aikojeni vaihtarikamu Anouk, joka esiintyi viime keväänä tässä blogissa paljonkin, saapui tänne Hollannista saakka! Anouk tuli Fukuokaan tekemään maisterin tutkintoonsa liittyvää tutkimusta saniaisista, ja hän aikoo viettää täällä niiden parissa seuraavat puoli vuotta.

Hihii, käytiin siis porukalla izakayassa sekä purikurassa. Oli ihan parasta! Meidän lähi-izakayassa on juo-niin-paljon-kuin-haluat (sisältää siis bissee, siiderii, drinksuu) diili hintaan 1050 jeniä/90min. Kymmenellä egellä sais Suomessa sen pari bissee ja täällä niitä voi kittailla sen puoltoista tuntia. Suomalaiseen tahtiin kun kittaa niin saa melkoisen hyvin rahoilleen vastinetta.

Lauantaina oli siis talvipäivä. Hengailtiin ensin lumisateessa täällä Nishijinin nurkilla, ja testattiin muun muassa paikallinen kiinalainen ravintola, joka oli muuten erityisen maukas. Sit saatiin villi idea lähteä Hakataan luistelemaan. Vepistä tsiigattiin, että freetime, sisältäen siis luistinten vuokran ja luistinradan käytön niin pitkäksi aikaa kuin mesta on vain avoinna ja luistella jaksaa, hintaan 1300 jeniä. Sinne siis!

Oli muuten eka kerta varmaan kymmeneen vuoteen kun luistelin. Oli tosi kivaa! Täytyy varmaan Suomessakin taas joskus käydä (kunhan malttaa sen talven siellä viettää joku kerta). Olis tosin saaneet luistimen terät olla vähän terävämmät ja jää vähän paremmassa kunnossa. Täällä ei taideta niin välittää. Ehkä ne paikallisetkaan ei lentäis pyllylleen niin paljoo, jos välineistä pidettäis vähän parempaa huolta.

Luistelun jälkeen matkattiinkin Tenjiniin raamenille. Eikä mille tahansa raamenille, vaan maailman parhaalle raamenille Ichiraniin.

Ichiranissa halutaan asiakkaan keskittyvän täysillä raamenin nauttimiseen, joten jokaisella on oma pieni paikkansa, jonka molemmilla puolilla on seinät. Raamen tarjoillaan edessä olevasta ikkunasta, jonka eteen laitetaan verho sitten, kun raamen on tarjoiltu asiakkaalle. Itse raamenia varten ostetaan lippu automaatista jo ravintolaan mentäessä, joten ravintolassa ei tarvitse puhua yhtään mitään. Lisätilauksetkin voi kirjoittaa omalta paikalta löytyvälle lomakkeelle. Lomakkeita on saatavilla myös englanniksi. Lomake täytetään myös ennen ruokailua, sillä raamenin voi tuunata itselleen sopivaksi. Voi päättää mm. rasvan määrän, nuudeleiden kypsyyden, maun voimakkuuden ja tulisuuden. Mukaan voi valita lisämaksusta myös lisätäytteitä. Itse lähdin liikkeelle normaalitasolla kaikkien muiden kohtien kohdalla, paitsi nuudelini otin al dentenä normaalin sijaan. Toiset lähtivät vähän eri tielle.

Vaihtarikaveri Tetsushi päätti valita kolmekymmentä kertaa normaalia tulisemman sopan. Yllä tulos. Kyllä se kaikki alas meni. Melkoisen punaiselta näytti kyllä sekä liemi että Tetsushin naama.

Oma raamenini oli paras jota olen koskaan nauttinut. Liemi oli uskomattoman hyvä. Liike suosittelee lähtemään liikkeelle normaalitasosta kaikkien lomakkeen kohtien kohdalla, mikäli vierailee ravintolassa ensimmäistä kertaa. Tätä suosittelen minäkin. Täydellinen! Meillä on täällä Nishijinissäkin kyseisen lafkan toimipiste, mutta kuulin, että se ei ole ihan niin hyvä kuin Tenjinin vastaava (vaikka erittäin hyvä tämäkin, kuulemma). Aion käydä kyllä tän meidän paikallisenkin testaamassa joku päivä, ja Tenjiniin matkaan ehdottomasti uudestaan raamenin perässä.

Hemuhammasta kun kolotti, päätettiin käydä vielä nauttimassa crepet jälkkäriksi. Namnamnam. Maistui nämäkin.

Lumesta ja luistelusta Suomeen. Unohdin täysin täällä mainita, että viikko sitten aloitin viimein opettamaan suomea tälle japanilaiselle tädille, joka sitä halusi oppia. Tehtiin rehvit Tenjinissä olevaan kahvilaan viime viikon tiistaina. Olin tehnyt monisteita valmiiksi, joissa kävin läpi perustervehdyksiä ja lyhyitä itsensä esittely -keskusteluja. No, selvisi sitten, että tää täti osas suomea vähän enemmänkin. Todella hyvä sanavarasto oli jo hallussa, ja kielioppiasioitakin osasi jo kiitettävästi hän. Heitettiin siis monisteet syrjään ja keskusteltiin suomeksi, sekä käytiin läpi hänen omasta suomen kirjasta hieman monimutkaisempaa kielioppia. Oli tosi mukavaa! Tää täti oli ollut useita vuosia sitten joitakin kuukausia Helsingissä, mutta hän ei ole vielä koskaan nähnyt revontulia, joten hän haluaa nyt opiskella lisää kieltä, että voi matkustaa Lappiin itsekseen. Ihanaa. ^^

Meistä tuli jo ihan kamuja, ja parin viikon päästä lähdetään automatkalle katselemaan erästä kiinnostavaa temppeliä. Kerron lisää tästä temppelistä, kunhan olen tutustunut kunnolla siihen liittyvään wikiartikkeliin ja katsonut suomenopiskelijatädin suositteleman elokuvan aiheeseen liittyen. Mielenkiintoista!

facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

6 vastausta artikkeliin ”Lunta, luistelua ja raamensoppaa

  1. Kivat izakayat ja purikurat oli kyl :) Heh, pitäs varmaan tota blogiani päivittää xD Ollut niin kauhee kiire koko ajan mukamas…ehken mä sit Suomesta käsin kirjoittelen juttui. (Niin varmaan…hehehe)

    Toi täti on kyl cool. Jospa hänen reissunsa Suomeen on onnistunut! :)

  2. Ahahaha! Tetsushin ramenin nähtyäni repesin ääneen :D Samassa rakennuksessa tuli uuden vuoden tienoilla syötyä ja se normaali määrä tulisuutta oli kyllä just soppeli määrä että hiki valu mutta samalla ei voinu lopettaa syömistä ku oli niin hyvää!

    Miten tommosesta määrästä tuota tulista maustetta voi selvitä hengis? :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>