Viime viikonloppu Fukuokassa oli todella kylmä. Päästiin hieman miinuksen puolelle, ja lauantaina satoi lunta oikeen kunnolla. Lumipäivän kunniaksi päätettiin käydä oikein luistelemassakin – tosin sisätiloissa.

Ennen lauantain lumipyryä ja luistelua pidettiin me hauskaa perjantainakin. Saatiin Nishijiniin vieraita kaukaa! Suomalainen Markus saapui vierailulle Oitasta saakka, ja Korean aikojeni vaihtarikamu Anouk, joka esiintyi viime keväänä tässä blogissa paljonkin, saapui tänne Hollannista saakka! Anouk tuli Fukuokaan tekemään maisterin tutkintoonsa liittyvää tutkimusta saniaisista, ja hän aikoo viettää täällä niiden parissa seuraavat puoli vuotta.

Hihii, käytiin siis porukalla izakayassa sekä purikurassa. Oli ihan parasta! Meidän lähi-izakayassa on juo-niin-paljon-kuin-haluat (sisältää siis bissee, siiderii, drinksuu) diili hintaan 1050 jeniä/90min. Kymmenellä egellä sais Suomessa sen pari bissee ja täällä niitä voi kittailla sen puoltoista tuntia. Suomalaiseen tahtiin kun kittaa niin saa melkoisen hyvin rahoilleen vastinetta.

Lauantaina oli siis talvipäivä. Hengailtiin ensin lumisateessa täällä Nishijinin nurkilla, ja testattiin muun muassa paikallinen kiinalainen ravintola, joka oli muuten erityisen maukas. Sit saatiin villi idea lähteä Hakataan luistelemaan. Vepistä tsiigattiin, että freetime, sisältäen siis luistinten vuokran ja luistinradan käytön niin pitkäksi aikaa kuin mesta on vain avoinna ja luistella jaksaa, hintaan 1300 jeniä. Sinne siis!

Oli muuten eka kerta varmaan kymmeneen vuoteen kun luistelin. Oli tosi kivaa! Täytyy varmaan Suomessakin taas joskus käydä (kunhan malttaa sen talven siellä viettää joku kerta). Olis tosin saaneet luistimen terät olla vähän terävämmät ja jää vähän paremmassa kunnossa. Täällä ei taideta niin välittää. Ehkä ne paikallisetkaan ei lentäis pyllylleen niin paljoo, jos välineistä pidettäis vähän parempaa huolta.

Luistelun jälkeen matkattiinkin Tenjiniin raamenille. Eikä mille tahansa raamenille, vaan maailman parhaalle raamenille Ichiraniin.

Ichiranissa halutaan asiakkaan keskittyvän täysillä raamenin nauttimiseen, joten jokaisella on oma pieni paikkansa, jonka molemmilla puolilla on seinät. Raamen tarjoillaan edessä olevasta ikkunasta, jonka eteen laitetaan verho sitten, kun raamen on tarjoiltu asiakkaalle. Itse raamenia varten ostetaan lippu automaatista jo ravintolaan mentäessä, joten ravintolassa ei tarvitse puhua yhtään mitään. Lisätilauksetkin voi kirjoittaa omalta paikalta löytyvälle lomakkeelle. Lomakkeita on saatavilla myös englanniksi. Lomake täytetään myös ennen ruokailua, sillä raamenin voi tuunata itselleen sopivaksi. Voi päättää mm. rasvan määrän, nuudeleiden kypsyyden, maun voimakkuuden ja tulisuuden. Mukaan voi valita lisämaksusta myös lisätäytteitä. Itse lähdin liikkeelle normaalitasolla kaikkien muiden kohtien kohdalla, paitsi nuudelini otin al dentenä normaalin sijaan. Toiset lähtivät vähän eri tielle.

Vaihtarikaveri Tetsushi päätti valita kolmekymmentä kertaa normaalia tulisemman sopan. Yllä tulos. Kyllä se kaikki alas meni. Melkoisen punaiselta näytti kyllä sekä liemi että Tetsushin naama.

Oma raamenini oli paras jota olen koskaan nauttinut. Liemi oli uskomattoman hyvä. Liike suosittelee lähtemään liikkeelle normaalitasosta kaikkien lomakkeen kohtien kohdalla, mikäli vierailee ravintolassa ensimmäistä kertaa. Tätä suosittelen minäkin. Täydellinen! Meillä on täällä Nishijinissäkin kyseisen lafkan toimipiste, mutta kuulin, että se ei ole ihan niin hyvä kuin Tenjinin vastaava (vaikka erittäin hyvä tämäkin, kuulemma). Aion käydä kyllä tän meidän paikallisenkin testaamassa joku päivä, ja Tenjiniin matkaan ehdottomasti uudestaan raamenin perässä.

Hemuhammasta kun kolotti, päätettiin käydä vielä nauttimassa crepet jälkkäriksi. Namnamnam. Maistui nämäkin.

Lumesta ja luistelusta Suomeen. Unohdin täysin täällä mainita, että viikko sitten aloitin viimein opettamaan suomea tälle japanilaiselle tädille, joka sitä halusi oppia. Tehtiin rehvit Tenjinissä olevaan kahvilaan viime viikon tiistaina. Olin tehnyt monisteita valmiiksi, joissa kävin läpi perustervehdyksiä ja lyhyitä itsensä esittely -keskusteluja. No, selvisi sitten, että tää täti osas suomea vähän enemmänkin. Todella hyvä sanavarasto oli jo hallussa, ja kielioppiasioitakin osasi jo kiitettävästi hän. Heitettiin siis monisteet syrjään ja keskusteltiin suomeksi, sekä käytiin läpi hänen omasta suomen kirjasta hieman monimutkaisempaa kielioppia. Oli tosi mukavaa! Tää täti oli ollut useita vuosia sitten joitakin kuukausia Helsingissä, mutta hän ei ole vielä koskaan nähnyt revontulia, joten hän haluaa nyt opiskella lisää kieltä, että voi matkustaa Lappiin itsekseen. Ihanaa. ^^

Meistä tuli jo ihan kamuja, ja parin viikon päästä lähdetään automatkalle katselemaan erästä kiinnostavaa temppeliä. Kerron lisää tästä temppelistä, kunhan olen tutustunut kunnolla siihen liittyvään wikiartikkeliin ja katsonut suomenopiskelijatädin suositteleman elokuvan aiheeseen liittyen. Mielenkiintoista!

• Tweettaa
• 

Jess, voiton puolella on tämäkin viikko. Perjantaisin mulla on vaan yksi oppitunti, joka ei oo kovin rankka, eikä ala heti aamusta, joten torstai-iltana tuntuu jo melkeinpä viikonlopulta. Maistuu!

Tää viikko on kokonaisuudessaan tuntunut kuitenkin erityisen rankalta. Johtuneeko sitten siitä, että on ollut kivaa lusmuilla lomalla ja nyt pitäis taas tsempata, vai siitä, että oon taas flunssassa… Voi kökkö! En mä oo Suomessa kipeenä koskaan ja täällä koko ajan. Mitä tämä on? Tää on joku tämmönen perusflunssa mikä mulla on, kun kuumekaan ei oo onneksi noussut, mut ärsyttää silti niiskuttaa ja yskiä meneen pitkin oppitunteja. Josko tää viikonlopun aikana parantuis ja jättäis sit tulematta seuraava flunssa, kiitos!

Hihii, siinä on mun kosmetiikkaostokset Koreasta. Purkkia ja purnukkaa kerrakseen. Nuo vasemman alanurkan pikkupussukat on ilmaisnäytteitä, joita saa aina mukaansa kun jotakin ostaa. Korealainen kosmetiikka on ihan mahtavaa ja niin edullista! Nyt on sitten kotiinviemisiäkin, eikä bb-voiteetkaan lopu heti kesken, jeah! Saako suomesta aasialaisia bb-voiteita? Oon ollu vuoden näihin koukussa – miten selviän sit kun nää varastot loppuu!

Sunnuntaina oli todella kaunis päivä, joten päätettiin lähteä käppäilemään Lauran kanssa kohti tuntematonta. Päädyttiin Meinohamaan, josta löytyi uskomattoman iso Outlet-ostoskeskus. Mukaan ei sieltä lähtenyt mulle kuin kengät, mutta mukava oli katsella, mitä kaikkea oli saatavilla. Valistin myös SM2-liikkeessä työskentelevää tyttöstä siitä, että heillä myytävä vaatemerkki nimeltään Ehkä söpö on suomea, ja osaapahan hän nyt seuraavaa asiakasta ajatellen kertoa, mitä se tarkoittaa. Löysin myös vaatteita, joiden merkin kohdalla luki suomeksi Löytää. Hassuja.

Ylläolevat Converset lähti mukaan ABC Martista. Hintaa 2 900 jeniä eli 29 euroa.

Shoppailun lomassa oli vähän syötäväkin. Tilasin friteerattuja oistereita ja jälkkäriksi vihreä tee -jätskiannoksen. Oli aivaaaan ihanaaaaaa! Pakko mennä uusiks.

Meinohamassa asuu kuulemma Fukuokan rikkaat, ja siellä oli kyl ihan hienoja taloja. Tää yks alue oli tosi länsimaalaistunut. Ei näytä yhtään Japanilta, vaan joltain usalaiselta lähiöltä.

Meinohama oli kyl yllättävän hyvä kohde. Mennään toistekin. Suosittelen käymään, jos shoppailu ja brändit kiinnostaa!

Täällä alkaa kohta olla luumun kukintakausi, jonka kunniaksi Jagarikojakin saa nyt luumun makuisena. Oli tosi hyviä!  Jagarikot on siis tikkuperunasipsejä. Nameja!

Luumusta puheenollen, söin äsken illalliseksi umebentoon Hotto Mottosta. Amnamnam!

Kouluhommia vältellessä pistetääs toinen osa Korean kertomuksia kehiin.

Tokan päivän nähtävyyksien ihmettelyn jälkeen me tytöt jäätiin vielä shoppailemaan superedullisiin vaate- ja kosmetiikkaliikkeisiin sillä välin, kun pojat palasivat takaisin kämpille. Kun muutamien tuntien jälkeen palattiin takaisin meidän majapaikkaan, oli pojilla menossa melko rankat juomapelit sojun kanssa. Eivät sitten tajunneet, että ei se soju ihan mitään kauheen mietoa oo, ja niitä tyhjiä pulloja oli kerääntynyt pöydälle melkoinen kasa. Hauskaa oli – sekä heillä että meillä!

Seuraavana päivänä teki mieli syödä lounaaksi pitsaa. Katsottiinkin kartasta sitten, että missä sijaitsisi lähin Pizza School. Se oli samassa suunnassa missä Haeundae-biitsi, joten suunnattiin sinne metrolla. Matkalla oli mageita rakennuksia, ja löydettiin se pitseriakin ilman eksymisiä.

Mahat täynnä korealaista pitsaa matkasimme kävelymatkan päähän Dongbaek-saarelle, joka ei enää ole saari maan kohoamisen ansiosta, mutta joka on silti melko siisti mesta. Tää “saari” sijaitsee aivan Haeundae-biitsin tuntumassa. Voi Laura-parkaa ja uusia korkokenkiä rannikkomaastossa ja kukkukoilla. ;__;

Tuolla oli myös nähtävillä kiveen kiinalaisin merkein kaiverrettu sana Haeundae, joka on kirjoitettu rantakallioon ennen 1400-lukua, jolloin Koreassa oli vielä käytössä kiinalaiset merkit. Melko siistiä. Piti melkoisesti kurkotella kaiteiden yli että sen pääsi näkemään.

Dongbaek-saarella aikamme maisemia ihailtuamme siirryimme viereiselle Haeundae-biitsille pakoilemaan lokkeja ja keräämään simpukoita. Tämä biitsi on kesäisin aivan tupaten täynnä ihmisiä, ja se pääsi aikoinaan Guinnessin ennätysten kirjaan majoittaen jopa miljoona auringonpalvojaa yhden päivän aikana. Vou.

Vaikka kuvista näkee että aurinko paistaa, oli tuolla kuitekin melkoisen kylmä. Viimeksi kun siellä kävin, oli rantsulla t-paitakelit. Nyyh.

Rantsulta mentiin vihdoin käymään uusiksi siellä maailman suurimmassa tavaratalossa, Shinsegaessa. Se on täynnä merkkiliikkeitä, joten ei sieltä köyhänä opiskelijana tullut mitään shoppailtua, mutta käytiin me jätskillä, purikurassa, ja pojat kävivät luistelemassakin – ensimmäistä kertaa.

Kun illalla päästiin takaisin kämpille, huomattiin, et meidän talon alakertaan oli avattu uusi ravintola. Korealaiseen tapaan pihalla oli kaksi tanssityttöä tanssimassa korealaisen popin tahtiin ja huudellen tervetulotoivotuksia mikkiin. Pakkohan se oli se ravintola testata. Vaikka kylmä päivä olikin, oli mun pakko tilaa naengmyeonia eli kylmiä nuudeleita pikantissa kastikkeessa. Ne on niiiiiin hyviä! Muu seurue tilasi mun kehotuksesta samaa, mutta ei ne kylmät nutskut tuntuneet heille niin kovasti maistuvan kuin minulle. Höh.

Kylmät nuudelit naamariin vedeltyämme matkasimme vielä metrolla parin pysäkin päähän yliopistoalueelle, jossa vietimme muutaman tunnin opiskelijapubissa halpaa kalijaa ja sojua (sekä kimchipannukakkua) nauttien ja korealaisia juomapelejä pelaillen. Olut oli kyllä maailman halvinta siellä. 1,7l kannu maksoi 4900 wonia eli noin 3,50 euroa. Nice.

Viimeinen kokonainen Korean päivä vietettiin taas shoppaillen… En kestä miten paljon kosmetiikkaa lähti mukaan ihan vahingossa. 8D Joka kulmalla tuli vastaan uusi kosmetiikkaliike ja jokaisesta piti jotain ostaa. Liian hyviä tarjouksia ja kylkiäislahjoja! Shoppailujen lomassa syötiin vielä friteerattua kanaa ja ostettiin kotiinviemiseksi kakku Paris Baguettesta. Siellä on tosi edullisia täytekakkuja, joita tuli muutamia kamujen kanssa nautiskeltua viime keväänä Koreassa… Yks mun suosikki on kans paputahnalla ja kermavaahdolla täytetty pulla. Suosittelen!

Kakku nautiskeltiin kämpillä, ja jaksettiin vielä lähteä vähän käppäilemään pihalle viimeisen illan kunniaksi. Käytiin Gwangan-biitsillä ja ostettiin sedältä ilotulitusraketteja ja paukuteltiin niitä menemään. Käppäiltiin myös lyhyen matkan päähän pieneen huvipuistoon, jossa ei ollut ketään muita kuin me. Auki se silti oli, vaikka ei todellakaan siltä näyttänyt. Ajeltiin vuoristoratakin kerran läpi, ihan keskenämme. Oli melko aavemaista!

Nyt ollaan oltu muutama päivä Japanissa ja tänään palattu takaisin arkeen oppituntien alettua. Kampuksella on tosin melko hiljaista, sillä japanilaiset opiskelijat viettävät piiiiitkää kevätlomaansa. Meillä kv-opiskelijoilla lukukausi menee tuttuun suomalaiseen tyyliin (tammi-toukokuu), joten meille annetaan vain viikon loma. Maistuu kyllä tuolla tyhjällä kampuksella elely, sillä ruokalassa mahtuu jopa istumaan lounasaikaan. Oli siellä silti vähän jonoakin. Ilmeisesti nää japanilaiset käy koulussa kuitenkin kerhojensa kanssa harjoittelemassa vaikka loma onkin. Melkoisen ahkeraa!

Eilen illalla saavuttiin Koreasta takaisin Japaniin. Voi vitsit kun tuntuu Japani taas kalliilta korealaisten ravintoloiden ja korealaisen kosmetiikan sekä halpojen metromatkojen jälkeen. Sitä kosmetiikkaa ei ainakaan hetkeen tarvitse täältä nyt sitten ostaa… Ehkä me selvitään!

Reissuun lähdettiin kuuden vaihtarin voimin, ja matkustustavaksi valitsimme Beetle-paatin, joka huristaa aaltojen yllä 80km tuntivauhdilla. Tällä paatilla matka Fukuokasta Busaniin kestää vain 2h 55min ja se maksaa 15 000 jeniä (150€) menopaluulta + polttoaineverot (n. 15€/suunta), jotka tulee maksaa molemmissa päissä erikseen. Matka taittui oikein sujuvasti ja mukavasti molempiin suuntiin.

Majapaikaksemme vuokrasimme pienen asunnon Gwangan-biitsiltä. Meillä oli aivan mahtavat näköalat Gwangan-sillalle päin, joka on muuten Korean pisin sellainen. Kyllä kelpasi siellä majailla.

Sinä päivänä kun saavuimme Koreaan, juhlittiin siellä kuukalenterivuoden ensimmäistä täysikuuta. Tämän kunniaksi Gwangan-biitsille oli pystytetty kokko, joka tuikattiin tuleen hämärän saapuessa. Paikalla oli myös mm. korealaista perinteistä tanssia.

Ekana päivänä yritettiin myös vierailla maailman suurimmassa tavaratalossa, mutta korealaisen pyhän vuoksi se oli kiinni. Höh. No, käytiin me siellä sitten toinen päivä uusiksi paremmalla onnella.

Ensimmäisenä iltana otettiin suunnaksi läheinen kanaravintola ja syötiin perinteiseen korealaiseen tyyliin chimek, eli kanaa (chikin) ja kalijaa (mekchu). Tulisuusasteitakin löytyi ihan tarpeeksi. Vaikka alle vuosi sitten Koreassa elelinkin, en mä enää muistanut, kuinka tulista korealainen ruoka on noin niinkuin oletuksena. Kai siihen tottui sen yhden lukukauden aikana melko tehokkaasti. Nyt pääasiassa suomalaista ja japanilaista ruokaa pidemmän aikaa syöneenä oli korealainen ruoka kyllä melkoisen tulista, mutta oli se kyllä myös erittäin maukasta!

Tokana päivänä matkattiin Busanin eteläosiin, ja olihan se syötävä maailman maukkaimmat hottokit Piff Squarella. Hottok on siis eräänlainen makea pulla, ja Busanissa sinne sisälle laitetaan Soulista poiketen myös erilaisia siemeniä. Nam!

Maisemia käytiin ihailemassa Busanin tornista käsin. Jos ei metrolla hirveitä välimatkoja matkustaessa tullut selväksi, niin viimeistään tornin päältä käsin sen huomaa, kuinka suuri Busan onkaan.

Kalamarketillakin käytiin tutkailemassa toinen toistaan oudompia kaloja. Olisin halunnut käydä jossakin alueen monista kalaravintoloista, mutta seurue oli muuta mieltä. Höh.

Tää blogiohjelma ei nyt suostu yhteistyöhön näiden kuvien lataamisen kanssa, joten mun on kai nyt sitten pakko siirtyä tietokoneella istumisen sijaan kauniiseen ulkoilmaan. Jatketaan Korean kertomuksia paremmalla onnella taas heti kun tää ohjelma suostuu mun kanssa yhteistyöhön. Jouduin tänkin postauksen kirjottaan kolme kertaa uusiks kun temppuili tää – ei kiva! 8D

Jes, oon parantunut! On mulla vielä vähän ääni kummallinen mut muutoin oon kondiksessa, ihanaa! Pääsen siis huomenna lähtemään suunnitelmien mukaisesti Koreaan. <3

Kävin äsken Lauran kanssa illallisella raflassa. Kuinka outoa on käydä pihalla näin monen päivän mökkihöperöitymisen jälkeen. Kuinka outoa on, että kaikki puhuukin japania, vaikka oon pääasiassa dataillut suomeksi sekä kattonut suomalaisia ja enkunkielisiä ohjelmia koneelta viime päivät. Oho, mä oonkin Japanissa! 8D

JA kuinka hyvältä tuntuu saada oikeeta ruokaa! Maailman paras fiilis. Tää kana-ateria on muuten parasta mitä Yayoikenista saa. Suosittelen!

Kuinka voikaan olla niin hyvä fiilis. Uskomatonta kuinka kipeenä olin, kun nyt, vieläkin hieman tukkoisena, tuntuu et olo on mitä parhain. Ihan parasta, että pääsen lähteen sinne Koreaan. Ois hieman harmittanu, jos ois pitänyt perua.

Kello lähenee jo kahdeksaa illalla, joten pitänee pikkuhiljaa vähän pakkailla nyssyköitä ja sitten mennä nukkumaan, lähtö kun on täältä dormeilta huomenna klo 7:10. Hyvää yötä siis ja palaillaan näissä merkeissä varmaan loppuviikosta! Facebookissa tosin mobiilipäivitysten kanssa varmasti sitäkin aiemmin, sillä meidän majapaikassamme on tarjolla WLAN. :-)