Lähden Fukuokasta neljän tunnin kuluttua. Viimeiset viisi kuukautta olivat aivan mahtavia, ja aika lensi kuin siivillä. Opiskeltuakin tuli enemmän kuin olin suunnitellut, joten blogin päivittäminen ei onnistunut sitten niin usein, kuin siihen oli aikaa suunniteltu. Mutta ei hätää, niitä kuvia ja juttuja riittää vielä, joten kivasti kesällä voi sitten Suomesta käsin vielä kaikenlaista kirjoitella.

Vaikka Fukuoka ja kaikki hienot ihmiset jäävätkin nyt taakse, ei täältä vielä ihan heti Suomeen lähdetä. Ensi viikonloppuna starttaa nimittäin viikon pituinen blogini lukijamatka Kiotossa! Reissulaisilla lienee jo matkakuumetta ilmassa, sillä heidän osaltaa matka alkaa jo ensi lauantaina Helsinki-Vantaan lentokentältä, ja minä suuntaan heitä vastaan Osakan kansainväliselle lentokentälle sunnuntaiaamuna. Luultavasti en ehdi viikon aikana blogaamaan, mutta joitakin kuvia reissun varrelta saattaapi ilmestyä Facebook-sivulleni. :-)

Hei hei Fukuoka, me tavataan vielä!

• Tweettaa
• 

Päätin muiston vuoksi kuvailla viime torstaina päiväni kuvina aivan aamusta myöhäiseen iltaan saakka. Torstaina mulla oli vaan kaksi oppituntia, psykologiaa ja kalligrafiaa, ja psykologiastakin puolet ajasta katsottiin elokuvaa. Kyseessä oli make up class -päivä, eli päivä, jolloin oli vuorossa oppitunteja, jotka olivat japanilaisen pyhäpäivän vuoksi peruuntuneet. Näitä on aina kerran kuussa – yleensä lauantaisin, mutta nyt jostain ihmeellisestä syystä torstaina normaalien tuntien tilalla. Eniveis, tässäpä minun päiväni Fukuokassa kuvien muodossa!

Aamulla verhot auki ja sään tsekkaus. Pilviseltä näyttää...

Aamulla on aina tsiigattava päivän puheenaiheet "Toku da ne!" -aamuteeveestä. Mun huoneessa ei ole telkkaria, joten telkkariohjelmat on katsottava kännykän kautta, jos ei yhteiseen olohuoneeseen jaksa/halua reissata.

Liian väsyneitä käyttämään portaita. Kuten kuvasta näkyy. :-D

Koulumatkalla (kampusalue alkaa heti dormin ulkopuolelta) samaan suuntaan matkaa muitakin innokkaita opiskelijoita.

Koska aamupalat oli jäänyt taas hankkimatta, täytyi matkalla poiketa koulun kioskiin ostamaan suuhunpantavaa.

Kioskissa tavattiin muitakin nälkäisiä vaihtareita.

Psykologiaa meillä oli kaksi kertaa 1,5h putkeen, mutta onneksi osa tästä kolmetuntisesta sessiosta käytettiin leffan katsomiseen. Oli muuten hyvä leffa, semmoinen kuin "Always". Suosittelen.

Pirteitä opiskelijoita.

Ja taaaas mennään.

Matkalla kohti toista kampusalueella sijaitsevaa ruokalaa, Cross Plazaa.

Ruokalassa on hirmuisen paljon vaihtoehtoja, ja ruuat maksavat annoksesta riippuen keskimäärin 400 jeniä, eli noin neljä euroa.

Esimerkiksi tämän kaiken sain tasan 400:lla jenillä. Tarjottimelta löytyy binindon, eli korealaistyyppinen liha-riisikulho ja iso salaattiannos.

Vaikka aamulla näytti pilviseltä, oli päivällä jo hyvinkin aurinkoista. Siispä ei muuta kuin ulos lounasta nautiskelemaan!

Lounaan jälkeen oli vuorossa kalligrafiaa. Tällä kertaa taiteilimme kirjanmerkkejä ja lasinalusia kotiinviemisiksi.

Valmiit tuotokseni.

Tsättäilyä koulun jälkeen kampusalueella.

Kalligrafian tunnin jälkeen kävin kotona tekemässä en mitään joten siitä ei ole kuvia, mutta sen jälkeen matkasimme suomalais-japanilaisella porukalla kohti "syö ja juo niin paljon kuin haluat" -izakayaa.

Motsunabe, kaali-sisäelinpata. Namnamnom. Nämä tytöt tulevat ensi elokuusta alkaen vuodeksi opiskelemaan JAMKille, jei!

Izakayoja tulee kyllä ikävä... Täällä saimme n. 25 euron hintaan syödä ja juoda kahden tunnin ajan niin paljon kuin halusimme.

Matkalla kotiin. Riku näyttää kääpiöltä, vaikka on porukan pisin. Riku on käymässä Japanissa ja hengaili viikon täällä Fukuokassa meidän kanssa. :-)

Ennen kotiinpaluuta oli vielä käytävä läheisessä 24/7 auki olevassa supermarketissa ostoksilla.

Sellainen oli se päivä. Vähän rennompi mitä arkipäivät täällä yleensä… :-D

Pyysin joku aika sitten lukijoita kommentoimaan kommenttiboksiin haluamiaan toivekuvia. Viime kerralla toiveita tuli hirmuinen määrä, mutta tällä kertaa niitä tuli vain muutama. Kuvia pyydettiin ihmisistä, katukuvasta ja mainoksista. Tässäpä siis niitä!

Monet noista kuvista on otettu viime perjantaina Hakata Dontaku Matsurissa, josta seuraa myöhemmin vielä lisää festivaalitunnelmakuvia. Mainoksiakin löytys kaduilta vielä mielin määrin, joten pitänee niitäkin vielä enemmän kuvata. :-)

Nyt lähtee viimeinen viikko Fukuokassa käyntiin… Joten on se aikakin painaa nää kotikulmat sekä omille verkkokalvoille että kameran muistikortillekin talteen.

Pari viikkoa sitten saatiin vaihtareiden kanssa koululta ilmaisliput, joilla päästiin katsomaan Softbank Hawksien baseball-peliä Yahoo Domelle. Oon vain yhden kerran aikaisemmin nähnyt baseball-ottelun Koreassa vuosi sitten, joten oli tosi jees päästä katsomaan meininkiä täällä Japanissakin.

Japanin kokemus erosi korealaisesta ainakin siinä määrin, että Koreassa jengi tuppautui katsomoon jo heti baseball-ottelun alussa, kun taas täällä Japanissa katsomo oli pelin vielä alettua melko harva, mutta loppua kohti se sitten täyttyi oikein kunnolla. Näytti siltä, että suuri osa katsojista ei tullut niinkään katsomaan peliä, vaan syömään, juomaan ja seurustelemaan keskenään. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi meillekin kävi, koska itse peli oli melkoisen tylsä ja päättyi lukemiin 1-1. Meininki katsomossa oli kuitenkin huikea.

Jossain vaiheessa peliä lähes kaikilla katsomossa oli täyteen puhalletut pitkulaisen malliset ilmapallot kädessään. En oikein tiedä, pitikö niitä ilmapalloja ostaa vai jaettiinko niitä ilmaiseksi, sillä meidän kv-vastaava Seinanilta niitä meille vaihtareille katsomossa vaan jakeli. Ilmapallot päästettiin yhtä aikaa ilmaan Softbank Hawksien tunnaribiisin päätteeksi. Mahtoi siinä olla kyllä siivoaminen sitten, mun tuhansia ilmapalloja lenteli ympäri stadionia. Kuulemma tämä ilmapalloepisodi tapahtuu jokaisen kotiottelun aikana.

Tässäpä tuo eeppinen Softbank Hawks -tunnaribiisi.

Baseball on Japanissa suosituin urheilulaji, ja sitä tituuleerataan Japanin kansallisurheiluksi. Pelaajat ovat myös melko taitavia, ja täältä tehdään pelaajasopimuksia puolin ja toisin mm. USAn kanssa. Ihmeissään täällä ollaan oltu, kun oon selittänyt, kuinka suomalainen pesäpallo eroaa baseballista. Mikähän siinä on takana, että Suomessa ei baseballia pelata vaan pelataankin pesäpalloa?

Verrattuna moniin muihin suurkaupunkeihin Japanissa, Fukuokassa on melko edullista käydä ulkona syömässä, juomassa tai vaikka karaokeboksissa lauleskelemassa yön pimeinä tunteina. Yleensä 90 minuutin nomihoodai, eli juo-niin-paljon-kuin-haluat, maksaa 1 000 jenin (10€) pintaan izakayassa, eli japanilaistyylisessä ravintola-pubissa. Japanilaiseen tyyliin tähän tulee kuitenkin plussana otoshi, eli pieni pakollinen ruoka-annos, joka maksaa yleensä noin 300 jeniä. Erityisesti täällä Nishijinin alueella, jossa asustelen, on erittäin paljon opiskelijabudjetille sopivia izakaya-ravintoloita tarjolla. Perjantaisin Nishijin onkin täynnä Seinanin opiskelijoita pitämässä hauskaa.

Karaokeboksissa puolestaan saat ilta- ja yöaikaan lauleskella viikonpäivästä riippuen noin 1200-1400 jenin (12-14€) hintaan vaikkapa koko yön. Nishijinissä meidän vakkarikaraokepaikassa freetime alkaa klo 18 ja päättyy klo 5 aamulla, joten siellä voit tuolla reilulla kymmenellä eurolla viettää vaikkapa yksitoista tuntia. Ollaan niin vakkareita tuolla, että aina kun paikan johtaja on paikalla, saadaan me yleensä vähän lisäalennusta tai vaikkapa jotain herkkuja ilmaiseksi. Hehee!

Klubejakin täältä Fukuokasta löytyy, mutta ne ovat sitten Tenjinissä, eikä niinkään täällä meidän kampuksen läheisyydessä. Yksi mainitsemisen arvoinen asia näistä Fukuokan klubeista on se, että niissä ei saa tanssia. Eikö oo vähän outoo? Täällä on joku semmonen laki, että jos ravitsemusliike on auki yli yhteen yöllä, ei siellä saa tanssia. Eipä sillä – en oo täällä kertaakaan käynyt klubeilla, koska en oikeen semmosesta meiningistä välitä. Izakayat ja karaoket on mun juttu. <3