Camotes – Viimeinen retki Filippiineillä

Muutaman kuukauden radiohiljaisuuden jälkeen ajattelin viimein päivittää missä mennään: Elikkä tällä hetkellä istun kotoisen kylmässä keittiössä, puuhellan ääressä – Suomessa! Palasin Suomeen vajaa kuukausi sitten ja lopetin työt Filippiineillä. Sitä ennen kuitenkin ehdin tekemään muutamia reissuja niin Filippiineillä kuin ympäri Aasiaakin, joten kerron näistä seikkailuista ennen kuin blogi hiljenee hiljalleen kokonaan. Palataan siis muutaman kuukauden takaiseen…

Elikkä mun pois lähdön kunniaksi ajateltiin lähteä vielä porukalla viimeiselle yhteiselle retkelle. Koska budjettia ja viikonloppuja oli marraskuussa enää rajallisesti jäljellä päätettiin lähetä johonkin lähelle ja helppoon kohteeseen: Camotesille. Camotes eli sweet potato eli suomeksi bataatti, on kahdesta saaresta, Porosta(!) ja San francisco koostuva kokonaisuus, joita erottaa silta. Cebun saarelta Camotesiin lähtee laivoja joko pääsatamasta tai sitten Danaosta, joka on pohjoisemmassa. Me ostettiin etukäteen netistä liput Cebusta lähtevään laivaan. Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja aamulla auringon nousun aikaan noustiinkin tuollaiseen purkkiin:

© Marina Okada

Matka kesti noin pari tuntia eli melkein sama aika kun Suomesta Tallinnaan. Perillä meidän oma matkanjärjestäjä, oli varannut meille etukäteen jeepneyn käyttöön pariksi päiväksi. Noustiin siis private jeepneyn kyytiin ja ajettiin ensimmäiseen kohteeseen: yhdelle upeimmista rannoista Filippiineillä mitä tähän asti on tullut vastaan (tähän huomautuksena että loppujen lopuksi kovin montaa rantaa ei ole tullut nähtyä Filippiinien mittakaavassa.. 🙂 ).

© Marina Okada

 

© Marina Okada

Pitkä valkoinen hiekkaranta jatkui vaikka kuinka pitkälle. Saavuttiin juuri laskuveden aikaan, jolloin rannalla oli vielä hiekkadyynejä, mutta meidän uinnin aikana vesi nousi tasaisen tahtiin jo lopulta yhdisti dyynit yhdeksi rannaksi. Vesi oli matalaa ja syveni vasta monen kymmenen metrin päästä kuten vaikka tuossa ylemmässä kuvassa näkyy (tumma vesiraja on syvää ja vaalea matalaa).

 

Haha kaikki niin iloisina… 😀 © Ho Jing Xian

Lähdettiin seikkailemaan rantaa pitkin ja päädyttiin veden kovertaman kallion luo. Kalliossa oli myös muutama luola, mutta ne ei jatkunut muuta kuin vähän matkaa, joten ei ollut järkeä lähteä seikkailemaan liukkaille kiville, jotka johtivat syvemmälle luolien uumeniin.

© Victoria Yang

 

© Victoria Yang

Rannan jälkeen matkustettiin jeepneyllä seuraavaan kohteeseen, joka oli Danao-järvi. Järvi on yksi suurimmista koko Keski-Filippiinien alueella – kuitenkin vain 6 neliökilometriä pinta-alaltaan eli siis ihan murto-osa esimerkiksi Päijänteen pinta-alasta. Keski-suomalaisena järvi ei siis ollut mikään suuren suuri kokemus, mutta näille muille näkymä tuntui olevan paljon sykähdyttävämpi ihmetyksen aihe 🙂 Syötiin siinä rantaravintolassa ja muutama meistä kävi vielä kanootilla melomassa ympäri ulappaa vähän aikaa.

© Victoria Yang

Viimeinen kohde jo pilvistyvän ja hieman sateisen päivän päätteeksi oli Timubo Caves. Aikaisemmin käytiin Boholilla maanalaisessa luolassa, joten tämä oli nyt sitten toinen kerta. Ja olipa muuten huikea luola! Ite tykkäsin ihan älyttömästi – ainakin Boholin luolaan verrattuna.

Ensin käveltiin pitkät kiviset portaat alas ja sitten kahlattiin muutaman tällaisen vesilätäkön läpi ennen kuin päästiin siihen pääaltaaseen.

Luolassa tietty oli pimeää, jossei muutamia huonosti valaisevia lamppuja lasketa, joten kuvien ottaminen oli haasteellista. Kuitenkin luolassa pystyi hyvin uimaan ja luola jatkui vaikka kuinka pitkälle. Eli seikkailijana olisi voinut jatkaa pidemmällekin kuin siihen mihin valot loppuivat, mutta jätetään se nyt tällä kertaa suuremmille Indiana Joneseille.

Lopulta mentiin yöpymispaikkaan. Kun oltiin käyty suihkussa ja muutenkin asetuttu taloksi, taivaan valaisi ihan mieletön auringon lasku:

Seuraava aamu koitti aurinkoisena. Eräät meistä oli reippaina ottamassa aurinkoa vastaan jo auringonnousun aikaan. Me muut taas  noustiin vasta kun auringon säteet lämmittivät jo mukavasti.

© Ho Jing Xian

 

© Ho Jing Xian

 

© Ho Jing Xian

Päivän agenda lähti käyntiin veneilyllä ja snorklailulla. Camotesin pohjoisosassa on pieni saari Tulang Diot, joka kierrettiin pienellä veneellä, joka näkyy kuvassa etualalla.

© Marina Okada

Pysähdyttiin pariin paikkaan snorklailemaan. Ensimmäinen oli saaren eteläpuolella. Vedenalaisen syvänteen reunalla oli huikea määrä pieniä ja isoja kaloja. Yksi parhaista snorkkipaikoista tähän mennessä (Moalboal edelleen ykkönen!). Ihan positiivinen yllätys 🙂 Saaren pohjoispuoli ja oikeastaan kaikki muutkin puolet sitten olikin matalaa ja vesikasvien täyttämää, joten siellä ei kovin montaa eksoottista fisua tullut nähtyä.

© Ho Jing Xian

Rantaan hop ja sitten syömään.

Mentiin syömään Camotesin rantakadulle, jossa oli myös paljon paikallisia tuotteita myynnissä. Oli lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä,… Ja kaikki tietty tuoretta – tai lihasta ja kalasta en menisi niin takuuseen… Kuitenkin tämä oli saaren keskusta. Kaikkialla muualla sitten ei ollutkaan oikein ravintoloita tai kauppoja. Illallakin käytiin syömässä paikallisessa pienessä grillissä kun ei ollut muutakaan kohtuuhintaista ruokapaikkaa lähellä eikä ollut kyytiä enää illaksi kun jeepney oli vuokrattu vain tietyiksi tunneksi.

Kun kerran Camotesilla oltiin ja saari on tunnettu bataateistaan niin täytyi sitä muutama bataatti kotiinkin ostaa. Siinä vaiheessa en ollut vielä varma oliko punainen, pieni, käppyrä juures bataatti, mutta ajattelin että eiköhän siitä kuitenkin jotakin keksi kokata. Myöhemmin tajusin sitten että bataattihan se oli, joten siitä tuli sitten muussia.

Massut täynnä ja bataatit kasseissa lähdettiin viimeiselle etapille.

Kuvista voi spotata tuolla alhaalla hyppypaikan, jonne laskeudutiin jyrkkiä portaita pitkin. Tässä vaiheessa mun kantturajalka oli vielä vähän kankea, joten portaat tuotti vielä vähän haastetta, mutta tästäkin selvittiin rappunen kerrallaan 🙂

Paikka on tunnettu hyppytorneistaan, joista pystyi hyppäämään mereen. Korkeutta hyppylaudoilla oli noin 3- +10m. Muutama meistä uskalsi hypätä alimmasta korkeudesta ja itsekin olisi tehnyt mieli, mutta ei ottaa riskiä, jos jalka olisi tärähtänyt huonosti veden pintaan ja poks. Ehkä vähän liioittelua, mutta mielummin liian varovainen kuin sairaalassa jälleen..

© Marina Okada

Viimeinen kohde oli vesiputous, jonka nimeä en enää muista. Jeepney jätti meidät tien varteen, josta polku putouksille alkoi. Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen päästiin putouksille.

Putous ei ollut mikään valtavan suuri, mutta paikka itsessään oli ihanan rauhallinen ja viileä vesi rauhoitti lämpimän päivän jälkeen.

Lopulta meidän piti lähteä takaisin kohti satamaa ja Cebua. Epäonneksi kun päästiin satamaan saatiinkin tietää, että laiva oli peruttu siltä illalta tuntemattomasta syystä ja ainoa Cebuun takaisin päin lähtevä laiva lähti toiselta puolelta saarta parin tunnin päästä. Ei siinä muuta kuin takaisin jeepneyn kyytiin ja toiseen satamaan. Muutama muukin oli jäänyt toisesta laivasta ja satamassa oli pitkät jonot. Onneksi meitä oli monta joten yksi vuorollaan jonotti ja muut kävivät vaihtamassa vaatteet tai istui odottelemassa. Lopulta saatiinkin liput yhden tutun kautta, joka oli edemmällä jonossa. Päästiin siis laivaan ja pimeän tultua saavutiin Danaoon, josta piti vielä matkata bussilla Cebu Cityyn.

Käveltiin satamasta noin muutama kilometri bussiasemalle, josta saatiinkin valkoinen Minivan melkein heti ja päästiin suht aikaisin takaisin Cebuun, koska seuraavana päivänä olikin taas töitä.

Loppufiilikset Camotesista: yllätti todella positiivisesti. Pieni saari, jossa pääsisi hyvin myös mopolla paikasta toiseen. Saarella olisi saanut kulutettua aikaa vielä muutama ylimääräinenkin päivän kun olisi käynyt kaikki luolat ja putoukset tsekkaamassa. Ihana lopetus tällä porukalla reissaamiselle 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply