Suomi

Päiväretki Repoveden kansallispuistossa

perjantai, toukokuu 13, 2016
P5030987_picmonkeyed_picmonkeyed

Opinnot on nyt tämän kevään osalta taputeltu ja olen matkannut Kouvolasta Saloon kesälaitumille. Ennen kuin Kouvola jäi kesäksi taakse, ehdin kuin ehdinkin käymään Repoveden kansallispuistossa, jonka mainitsin tässä Kouvolaa käsittelevässä postauksessa. Reissuvuoteni aikana Uusi-Seelanti oli se maa, joka sai minut kiinnostumaan luontokohteista ihan uudella tavalla, ja nykyään kiinnostus kotimaankin kansallispuistoihin ja muihin luontonähtävyyksiin on noussut uudelle tasolle. Onneksi, sillä onhan Suomen luonto huikean kaunis! Tässä reportaasia Repovedeltä, johon tutustuimme siskon kanssa toukokuun alussa. Kurkkaa myös postauksen lopusta löytyvä pieni videonpätkä, jossa kuvattuna oma suosikkimaisemani kulkemamme reitin varrelta!

P5030900_picmonkeyed

Repoveden kansallispuisto sijaitsee siis Kaakkois-Suomessa, matkaa Kouvolasta kertyy alle 50 kilometriä (opasteet ovat hyvät) ja maisemat matkan varrella ovat maalaismaisen idyllisiä :) Puiston alueelle on kolme sisääntuloa: Lapinsalmi, Saarijärvi ja Tervajärvi. Suosituin näistä on Lapinsalmi, ja sieltä alkoi meidänkin reippailumme. Parkkitilaa on Lapinsalmella runsaasti ja sieltä löytyy myös pieni kioski, josta voi ostaa vaikka jätskit puistossa kiertelyn jälkeen. Erilaisia reittejä Repovedellä on useita ja niistä voi yhdistellä mieluisensa lenkin. Meillä oli ohjelmassa samana päivänä puistoon tutustumisen kanssa vielä ajomatka Saloon, joten valitsimme kierrettäväksi lyhyemmän reitin eli viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin.

P5030901_picmonkeyed

Ketunlenkki osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi tutustua kansallispuistoon ja saada siitä mieleenpainuva maistiainen. Reitin varrella vastaan tulee niin kaunista järvimaisemaa, jylhiä kalliomuodostelmia, riippusilta kuin vaijerilossikin. Etukäteen olin lukenut, että Repoveden alue on maastoltaan melko vaativaa ja nousuja ja laskuja on paljon, minkä takia matkoihin kannattaa varata enemmän aikaa kuin normaalisti. Viiden kilometrin matkaan saimmekin siis kulumaan (tosin evästaukoineen ja valokuvauksineen) kolmisen tuntia ja lenkki tuntui meistä molemmista reilusti pitemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli. Varaa siis Repovedelle tarpeeksi aikaa :)

En tiedä onko reitille varsinaisesti määritelty oikeaa kulkusuuntaa, mutta Jouni Laaksosen Retkeilijän kansallispuistot– kirjasta luin vinkin, jonka mukaan Ketunlenkki kannattaa kiertää vastapäivään ja lähteä riippusillan sijasta ensin kohti Määkijänniemen lossia. Käsikäyttöinen vaijerilossi on nimittäin itse vedettävä satametrisen salmen yli ja reitin alkupuolellahan voimia on vielä vaikka muille jakaa 😀 Päätimme noudattaa tätä vinkkiä ja reitti olikin mukava kiertää juuri näin päin, myöhemmin tekstissä tulee esiin vielä muita ”etuja” reitin kulkemiselle tähän suuntaan.

P5030909_picmonkeyedP5030934_picmonkeyedP5030928_picmonkeyed

Toukokuun alussa säät jo hellivät, mutta arkipäivänä puistossa oli silti ihanan rauhallista. Muut kävijät näyttivät olevan lähinnä päiväretkeileviä eläkeläisiä ja niinpä saimme nauttia kauniista luonnosta hiljaisuudessa. Helppokulkuinen soratie johdatti meitä vesistön reunaa pitkin kohti Kapiaveden salmea ja vaijerilossia, jollaisen kyytiin meistä kumpikaan ei ollut aiemmin päässyt. Niinpä odotimme, että edellä kulkeva pariskunta ylitti salmen ensin, jotta saimme keskenämme rauhassa tutkia, miten sinne vastarannalle päästäänkään.

Alla kuva lossilaiturista, jonka vastarannalla lossi meitä odotteli. Ensin se oli siis hinattava salmen yli meidän puolellemme. Päivän käsitreeni tuli molemmilla tehtyä, mutta ei vaijerin vetäminen niin raskasta puuhaa ollut kuin etukäteen ajattelin. Lossiin päästyämme sen liikuttaminen vesillä tuntui kevyemmältä ja pian rantauduttiinkin jo salmen toiselle puolelle. Joillekin vaijerilossilla matkustaminen voi olla ihan normijuttu, mutta meille se oli uutta ja hauska yhteinen kokemus! :)

P5030937_picmonkeyed P5030940_picmonkeyed P5030945_picmonkeyed

Lossin jälkeen matka jatkui polkua pitkin läpi metsän, joka ennallistamistoimenpiteenä poltettiin vuonna 2008. Maisema oli siis aika avaraa, kunnes se pikkuhiljaa muuttui taas metsäisemmäksi ja mukavan vehreäksi.

P5030961_picmonkeyedP5030966_picmonkeyed

P5030969_picmonkeyedP5030996_picmonkeyed

Kivikkoisemmaksi reitti muuttui, kun saavuttiin järven rantaan. Yhtäkkiä edessä olivat myös korkeat, jylhät kalliot. Kallion ja veden väliin jäi pieni kaistale kivikkoista polkua, jota pitkin kuljimme. Kuivin jaloin olisi ollut haasteellista selvitä, jos vesi olisi ollut yhtään korkeammalla.

P5031025_picmonkeyedP5031036_picmonkeyed

Iltapäivän aurinko lämmitti mukavasti ja valo siivilöityi kauniisti puiden takaa. Tämä metsäfani oli aika innoissaan ja kesäisestä tunnelmasta oli helppo nauttia :) Kapiaveden laavu tuli pian vastaan, ja siellä pysähdyttiin retkilounaalle. Me oltiin kyllä vahvasti siinä uskossa, että oltiin saavuttu jo reitin loppupäässä olevalle Lapinsalmen laavulle ja edessä olisi enää riippusillan ylitys. Reippailun jatkuessa lounaan jälkeen huomattiin kuitenkin pian, että eihän se näin ollutkaan ja matkaa oli vielä vähän enemmän jäljellä. Maaston vaihtelevuus saa siis matkan todella tuntumaan hieman pitemmältä, mutta eipä näistä maisemista toisaalta ollut kovin kiire pois.

P5031039_picmonkeyedP5031045_picmonkeyedP5031079_picmonkeyed

Tämä Ketunlenkin symboli, Kettu Repolainen, oli mielestäni ihan mahdottoman sympaattinen ja siitä piti ottaa useampi kuva 😀 Reitin varrella oli runsaasti myös opastauluja, joissa kettu piirrosten avulla havainnollisti milloin mitäkin alueen historiaan ja luontoon liittyvää seikkaa. Kapiaveden laavun jälkeen alkoi nousu kohti Katajavuorta ja sieltä avautuvaa järvimaisemaa, joka on varsinainen suomalaisen maiseman perikuva. Mäntyjen, kallion ja sinisen veden muodostama maisema on upea ja sitä katsellessa olo tuntui jotenkin erityisen suomalaiselta 😀 Postauksen lopun videolla näet enemmän maisemaa Katajavuorelta. Jos kierrät Ketunlenkin tähän suuntaan, vastaan tulee ensin sama maisema kallion matalammalta kohtaa. Sen jälkeen reitti jatkuu alas pitkiä portaita, mutta käy ensin kallion laella kiipeämällä pienet portaat ylös, sillä sieltä katsottuna maisema on vielä vaikuttavampi.

P5031118_picmonkeyedP5031127_picmonkeyedP5031136_picmonkeyedP5031160_picmonkeyed

Kun maltoimme jättää maisemat taaksemme, matka jatkui alaspäin pitkiä rappuja pitkin. Tässä toinen syy, miksi ketunlenkki kannattaa kiertää tähän suuntaan: rappusia Katajavuorelle kertyy yli 200 ja ne on huomattavasti leppoisampi kävellä alas kuin ylös, ellei etsi kunnon porrastreeniä 😀

P5031161_picmonkeyedP5031166_picmonkeyedP5031171_picmonkeyed

Katajavuorelta ei ollut enää pitkä matka Lapinsalmen riippusillalle. 50-metrinen silta natisee ja hytkyy aidon riippusillan tavoin, mutta on tukeva jalkojen alla ja ainakaan tällä korkeanpaikankammoisella ei ollut vaikeuksia sitä ylittää :) Suurin osa Repoveden retkeilijöistä haluaa kokea riippusillan ylityksen ja kesäisin jonoja saattaa syntyä. Kymmenen metrin korkeudessa kulkevalla sillalla pitää nimittäin pitää kymmenen metrin väli edellä kulkevaan, eikä sillalle siten mahdu montaa kulkijaa kerralla.

P5031179_picmonkeyedP5031188_picmonkeyedP5031194_picmonkeyed

Lapinsalmen itä- ja länsipuolet toisiinsa yhdistävältä sillalta voi ihailla maisemia Kapiavedelle. Rakkauslukkojakin on ilmestynyt sillan verkkoseinämiin jo kiitettävä määrä. Tässä linkki Visitrepovesi.fi- sivuston sivulle, jossa voi katsella riippusillan vieressä avautuvaa maisemaa hienona pallopanoraamakuvana, suosittelen!

P5031198_picmonkeyedP5031206_picmonkeyedP5031219_picmonkeyedP5031211_picmonkeyed

Riippusillan ylityksen jälkeen ei matkaa takaisin parkkipaikalle enää ollutkaan paljon ja pian oltiin jo aloituspisteessä. Ketunlenkki oli juuri sopivan mittainen kansallispuistoon tutustumiseen tiiviimmällä aikataululla, ja seuraaville vierailukerroille kierrettävää jäi vielä runsaasti. Tähän loppuun kokosin muutaman vinkin Ketunlenkkiä kulkeville:

  • Lenkkareilla pärjää reitillä hyvin, mutta kivikkoisissa kohdissa vaelluskengät antavat tietysti enemmän tukea.
  • Maasto on vaihtelevaa ja reitillä on nousuja, laskuja, rappusia, riippusilta ja vaijerilossi. Vaikka reitin pituus on vain 5 km, aikaa sen kulkemiseen voi kulua suunniteltua enemmän, varsinkin jos lossilla tai riippusillalla on ruuhkaa. Polut ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja varsin helppokulkuisia.
  • Ketunlossi on käytössä vain sulien vesien aikaan, eli talvella reitin kulkeminen kokonaisuudessaan ei onnistu.
  • Reitin varrella on kaksi taukopaikkaa, Lapinsalmi ja Kapiavesi. Lisäksi Määkijän taukopaikalle on lossin läheltä matkaa vain 200 metriä.
  • Repovedellä voi halutessaan myös käyttää vesitaksin palveluja ja melontamahdollisuudetkin ovat upeat. Olhavanvuori taas on kiipeilijöiden suosiossa.
  • Ketunlenkki on ruuhkaisin kesälauantaisin klo 10-14 välillä, vältä siis tätä aikaa, jos haluat välttää suurimmat ruuhkat! (lähde)

Kuvasin pienen videopätkän Katajavuoren laelta, sen näet alta. Aikamoiset maisemat, vai mitä! :) Onko teillä omia suosikkeja Suomen kansallispuistoista?

 

P5031226_picmonkeyed

Haluatko tiedon uusimmista postauksista? Helpoiten se onnistuu tykkäämällä blogin sivuista facebookissa. Instagramissa nimimerkkini on @llaurasofiia ja nyt touhujani voi seurata myös Snapchatissä! Siellä nimimerkki on sama kuin Instan puolella :)

Saatat myös pitää näistä

56 Kommenttia

  • Vastaa Annemaria/Samppanjaa muovimukista perjantai, toukokuu 13, 2016 at 16:38

    Kiitos Laura paljon hyvää käytännön tietoa antavasta postauksesta. Olen ensi viikolla menossa lähelle Repoveden kansallispuistoa ja kirjoituksestasi innostuneena taidanpa ystäväni kanssa käydä vaeltamassa tuon Ketunlenkin. Vaikuttaa mukavan monipuoliselta ja maisemat ovat niin kauniit.

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 13, 2016 at 18:22

      Mukava kuulla että postauksesta oli hyötyä! Ketunlenkin maisemat olivat vaihtelevat ja kauniit :) Myöhemmin olisi mukava käydä myös katsomassa Olhavanvuorelta avautuvaa näkymää. Mukavaa retkipäivää Repovedelle!

  • Vastaa sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa lauantai, toukokuu 14, 2016 at 07:16

    Repovesi on kyllä kiva paikka. Maasto on vaihtelevaa ja näkymät hienoja.

  • Vastaa ankka sunnuntai, toukokuu 15, 2016 at 12:18

    Repovesi on minulta käymättä ja olen kuullut, että se on kovin suosittu. Nyt kun olen nähnyt Ketunlenkin kuvat, en lainkaan ihmettele, miksi se on suosittu. Luulisinpa kopukan eli siis vaijerilossin olevan aika raskas vedettävä. Kansallispuistoista taidan eniten pitää Riisitunturin kansallispuistosta, koskapa se on hiljainen.

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 13:51

      Me vierailtiin siellä hyvään aikaan siinä mielessä että porukkaa ei vielä ollut paljon, kesällä on varmasti enemmän ruuhkaa. Vaijerilossin vetäminen sujui kahdestaan ihan mukavasti niin ei ollut liian raskas :)

  • Vastaa Teija / Lähdetään taas sunnuntai, toukokuu 15, 2016 at 15:36

    Nuo käsin hinattavat lossit on ihania! Lapsuudessa niitä tuli vastaan useamminkin, mutta nyt en muista koska olisin viimeksi sellaista edes nähnyt. Repoveden kansallispuisto on jostain syystä ihan tosi tuttu, mutta en saa päähäni, olenko käynyt siellä, vai muistanko sen jostain muusta yhteydestä.

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 13:51

      Tämä oli ensimmäinen, joka mulle on tullut vastaan ja kokemus oli kyllä hauska! Voisin kuvitella, että lapsillekin tuo lossi on aika jännä :)

  • Vastaa Tanja/Levoton Matkailija maanantai, toukokuu 16, 2016 at 08:32

    On kyllä kauniin näköinen paikka! :) Mä olen tainnut Suomessa käydä vain yhdessä kansallispuistossa, Kurjenrahkassa. Siitäkin on jo ties miten monta vuotta aikaa. Olisi ihan kiva käydä muissakin, mutta julkisilla liikkuminen vähän vaikeuttaa asiaa. Tosin nykyään Kurjenrahkaan pääsee jo bussilla, ei vain ole tullut lähdettyä.

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 13:52

      Totta, oma auto helpottaa puistoihin kulkemista kyllä paljon. Tutkailin aiemmin keväällä myös Repovedelle kulkevia julkisia kun en ollut varma järjestyykö autoreissumme sinne, mutta ihan puistoon asti ei käsittääkseni bussi kulkenut.

  • Vastaa Sandra maanantai, toukokuu 16, 2016 at 09:47

    Repovesi on parasta aluetta Kouvolan seudulla ja siellä onkin tullut pari kertaa käytyä. Oli hyvä ja kattava postaus ja todella kaunis päivä teille oli sattunut. Ketunlenkki on kyllä hyvä, kun siinä saa kohtuu lyhyeen matkaan mahdutettua todella vaihtelevia maisemia. Lossi oli kanssa kiva, sellaista en ole muualla nähnyt.

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 13:53

      Oon kyllä niin iloinen, että ehdittiin Repovedellä piipahtaa, todella kaunis paikka ja lyhyempi lenkkikin tarjosi jo todella vaihtuvia maisemia :)

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka maanantai, toukokuu 16, 2016 at 12:38

    Miten kauniita maisemia! Ja siltoja ja losseja – jo melkein tuon lossin takia voisin harkita retkeä tänne :-)

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 13:55

      Lossi oli kyllä hauska! Toi vähän lisäaktiviteettia kierrokselle :) Riippusilta oli myös mukava kokemus, vaikka silta ei niin pitkä ollutkaan kuin etukäteen kuvittelin.

  • Vastaa Titta / IKILOMALLA maanantai, toukokuu 16, 2016 at 13:03

    Ihan hävettää myöntää, että en ole Repoveden kansallispuistossa käynyt, vaikka olen Kotkassa asunut 20 vuotta elämästäni. Niin lähellähän tuo on! Kyllä minä sinne vielä aion!

    Onko Repovedellä pitkiäkin reittejä, jonka varrella voisi ihan yöpyä?

    Kiitos mukavasta informatiivisesta postauksesta.

  • Vastaa miraorvokki maanantai, toukokuu 16, 2016 at 15:12

    Voi apua! Harmittaa kun ei ole koskaan ollut mikään erityinen luontoihminen. Ehkä siihen on vaikuttanut tämä hirveä allergisuus kaikkeen mahdolliseen 😀 Mutta tänne mä haluan! En kestä kuinka upea tämä meidän Suomen luonto on. Ja tuo kettu on munkin mielestä sympaattinen!

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 13:58

      Mullekin on herännyt tämä luontoinnostus vasta vähän aikaa sitten, mutta nyt olen kyllä niin innoissani että se korvaa aiemman kiinnostuksen puutteen 😀 On meillä vaan upea luonto ja nyt kun kesä lähestyy niin olen siitä vielä vähän enemmän innoissani!

  • Vastaa Anna / Tämä matka -blogi maanantai, toukokuu 16, 2016 at 18:26

    Kapulalosseja ei varmaan ole enää kovin monessa paikassa, mutta niillä likkuu autokin rivakkaan vastarannalle. Pitää vaan oppia taktiikka, kuinka vetokapula isketään oikein vaijeriin : )

  • Vastaa salaine maanantai, toukokuu 16, 2016 at 21:48

    Tosi hieno tuo ensimmäinen metsäkuva. Jäin sen lumoihin. Kotimaanmatkailu meilläkin ulottuu noihin luonnonpuistoihin ja ajattelin, että tämähän olisi oiva reitti mutta….riippusilta, siinä kohdin minun olisi palattava samaa reittiä takaisin kuin tulinkin. No ainakin tulisi nähtyä hulppeat maisemat!

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 14:00

      Suomalainen metsä on kyllä kaunis, kerta toisensa jälkeen minäkin siitä lumoudun :) Ai riippusilta olisi sinulle este, samoin taitaisi olla myös äidilleni, joka on aika korkeanpaikankammoinen. Onneksi Repovedellä on paljon muitakin reittejä :)

  • Vastaa Katja / Lähtöselvitetty keskiviikko, toukokuu 18, 2016 at 22:13

    Erityisesti kiitos tuosta vinkistä kulkea reitti ”väärään” suuntaan! Tuntuu, että noin se olisi itsellekin paras tapa, koska silloin riippusilta jäisi viimeiseksi ja portaat saisi kulkea alaspäin.

    Minun traumani on se, että vietän kaikki kesät Kouvolassa, ja joka vuosi vannon meneväni Repovedelle. Kertaakaan en ole vielä ehtinyt, mutta ehkä tämä kesä on se kesä!

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 14:02

      Tämä oli meille ainakin hyvä suunta kulkea reitti, nyt riippusilta jäi loppuun ikäänkuin loppuhuipennukseksi :) Ja portaat oli tosiaan mukavampi kulkea tähän suuntaan 😀

  • Vastaa Lotta Watia | Unagidon keskiviikko, toukokuu 18, 2016 at 22:23

    Suomi on tosiaankin täynnä upeita luontokohteita. Alkukesästä tulee aina semmoinen innostus, että ”nyt mä käyn siellä ja siellä !” mutta lopulta luontoretket Suomessa jäävät yleensä aika vähäisiksi. Nyt on taas kovia suunnitelmia, mutta saa nähdä, kuinka käy.

    Ihanan oloinen kansallispuisto ja hauska tuo lossi! En ole tuollaista kyllä aikaisemmin nähnyt. :-)

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 14:03

      Niin on, ja pitäisi itse ainakin panostaa vielä enemmän tähän Suomen matkailuun ja kotimaan upeisiin kohteisiin. Mullekin oli ensimmäinen tällainen lossi, jonka näin, aika hauska kokemus :)

  • Vastaa Heidi / Maailman äärellä keskiviikko, toukokuu 18, 2016 at 23:17

    Voi vitsi, tämäkin uhana Suomen luontoaarre minulla on kokematta. Ketunlenkki vaikuttaa kivan monipuoliselta ja kansallismaisemiat melkein yhtä komeat kuin Koliltakin, joka on yksi suosikkipaikkojani. Ehkäpä lisään tämän kesäni kohdelistaan.

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 14:04

      Lisää ihmeessä, meidän kierros oli todella onnistunut ja Repovesi on kaunis paikka :) Huikeat maisemat varsinkin sieltä kallion päältä!

  • Vastaa Jonna / Lempipaikkojani torstai, toukokuu 19, 2016 at 00:37

    Kaunis paikka. Jos joskus satun tuonne lähelle, niin olisi kyllä mahtava käydä ketunlenkillä :) Harmi, että Suomessa etäisyydet ovat niin pitkiä, että parin viikon lomalla ei paljoa ehdi…

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 14:05

      Suosittelen ehdottomasti :) Se on kyllä totta, että Suomessakin saa matkoihin kulumaan aikaa, samassa ajassa hurauttaa jo jonnekin päin Eurooppaa lentäen. Mutta kannattaa myös panostaa näihin Suomen kohteisiin, on meillä niin kaunis luonto!

  • Vastaa Martta / Martan Matkassa torstai, toukokuu 19, 2016 at 10:59

    Meillä täällä Sveitsissä on kanssa aivan upeat patikointimahdollisuudet ja niiden myötä olenkin innostunut ulkoilemaan. Suomessa olen ainoastaan käynyt Nuuksiossa ja siitäkin on useita vuosia, joten tämä postaus tuli hyvään saumaan, sillä olen miettinyt mistäpäin löytyisi kiinnostavia kohteita ja ei tuo Repovesi nyt niin mahdottoman kaukana ole. Kiinnostava reitti todella ja mahtavat kuvat, jotka lisäävät Suomi-kaipuuta… Mainitsit postauksessa jonkin kirjan, löytyykö siitä muitakin reittejä vai esitteleekö vain tuota Repovettä? Tuo vinkki reitin kiertämisestä toiseen suuntaan vaikutti näppärältä, jo senkin puolesta että ruuhka-aikaan ne väsyneet patikoija vetää sen lossin oikealle puolelle 😉

    • Vastaa laura / to travel is to live perjantai, toukokuu 20, 2016 at 14:08

      Sveitsin patikointireittejä olisi myös mahtavaa päästä kävelemään, maa on ehdottomasti mun listalla! Suosittelen kyllä Repovettä, monipuoliset maisemat ja kaunista luontoa. Kirja, jonka mainitsin, esittelee lyhyesti kaikki Suomen kansallispuistot. Muutama sivu käsittelee Repovettä ja siinä oli jo muutama hyvä vinkki, kuten tuo reitin kiertosuunta. Hyvä kirja jos kansallispuistot kiinnostavat, siinä saa jokaisesta puistosta vähän kuvaa :)

  • Vastaa Juha-Petteri Kukkonen | Sirbizler.com torstai, toukokuu 19, 2016 at 13:15

    Asuin aikoinaan viisi vuotta Kouvolassa, mutten käynyt kertaakaan Repovedellä. Viime kesänä tuli piipahdettua siellä ensimmäisen kerran, kun kaverilla on mökki siellä ja kävimme päiväkävelyllä. Kaunis kesäpäivä niin mikäpä siellä oli kävellessä :)

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:47

      Olen tyytyväinen, että pääsin Repovedelle asuttuani Kouvolassa vasta muutaman kuukauden. Pelkäsin vähän, että retki siirtyy siirtymistään sitten joskus- aikaan, mutta näin ei onneksi käynyt 😀

  • Vastaa Liza in London torstai, toukokuu 19, 2016 at 13:54

    Suomen luonto on tosiaan ihan huikean kaunis :) Viimeistään riippusiltakuvan kohdalla aloin itse ajatella, että tuonne on kyllä pakko päästä. Harmi vain, että pk-seudulta yhteydet Repovedelle ovat sellaiset, että ihan päiväretkenä tuollaista ei tekisi – ja nykyään käyn Suomessa sen verran harvoin, että koko aika tulee käytännössä vietettyä stadissa ja sen ympäristössä.

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:48

      Päiväretkenä tuo olisi tosiaan pk-seudulta vähän vaikea toteuttaa julkisilla, harmi. Mutta onneksi upeita luontokohteita löytyy lähempääkin :)

  • Vastaa Tiia torstai, toukokuu 19, 2016 at 22:11

    Onpa hienot maisemat! Mulle on käynyt samalla tavalla: ulkomaanreissujen myötä olen innostunut myös kotimaan luonnosta, onneksi. Toivottavasti joskus tulee kulkua myös Repoveden suunnalle, Nuuksio on käynyt jo aika tutuksi. :)

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:49

      Hassua, miten Suomen luonnon upeuden tajutakseen pitää matkustaa ensin muualle 😀 Mutta pääasia, että sen ymmärtää jossain kohtaa ja osaa sen jälkeen nauttia luonnosta täälläkin :)

  • Vastaa Laura / Tuntemattomaan ja takaisin perjantai, toukokuu 20, 2016 at 00:13

    Olipas kiva postaus! Repoveden nimen olen tottakai monesti kuullut, mutta sen sijannista mulla ei tarkempaa tietoa ollut, muusta tiedosta puhumattakaan. Mä olen myös vasta hiljattain kiinnostunut lisää kansallispuistoista ja niitä olisi kivaa tutkia lisää Suomessa. Tosi hauskat lisät lenkille nuo lossi ja riippusillat!

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:51

      Kiitos Laura! Minulle Repovesi tuli nimenäkin tutuksi vasta Kouvolaan muuttaessa, mutta onneksi sentään silloin. Muakin on alkaneet Suomen kansallispuistot kiinnostaa nyt kovasti, pitäisi ehkä haastaa itseä käymään useammassa tässä lähivuosien aikana. Lossi ja riippusilta toivat reitille tosiaan hauskaa vaihtelua :)

  • Vastaa Anna / Muuttolintu perjantai, toukokuu 20, 2016 at 03:01

    Vau mitä maisemia! Miulle on käynyt vähän samalla tavalla, Ausseissa asumisen myötä luontokohteet myös Suomessa on alkanut kummasti kiinnostaa. Jotenkin Suomen luontoa katsoo ihan uusin silmin. Sekin on varmasti vaikuttanut, kun on australialainen mies, joka Suomessa ihmettelee kaikkea, niin kuin vaikka jäkälää :)

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:52

      Australialaiselle miehelle Suomen luonto on varmaan vähintäänkin eksoottinen, varmaan aika hauskaa kun pääsee seuraamaan hänen suhtautumistaan Suomeen!

  • Vastaa Johanna @ Out of Office perjantai, toukokuu 20, 2016 at 18:33

    Kiva kokemus varmasti tuo vaijerilossi! Ei ole omalle kohdalle tuollaista vielä missään osunut.

    Suomen luonto hakee kauneudessaan – ja puhtaudessaan – vertaistaan.

  • Vastaa Simo perjantai, toukokuu 20, 2016 at 18:46

    Upeita maisemia! Toi on sen verran lähellä, että vois ittekkin joskus toteuttaa päiväretken tuonne. =)

  • Vastaa Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi perjantai, toukokuu 20, 2016 at 20:40

    hienot ovat maisemat ja tuo tuollainen vaijerilossi on itsellenikin ihan uusi tuttavuus! tulisi varmasti käsitreeni hoidettua…

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:54

      Käsitreeni tuli todellakin hoidettua tuolle päivälle 😀 Meitä oli sentään kaksi, joten homma puolittui, mutta yksin tuossa olisi jo reippaasti tekemistä.

  • Vastaa Annika | Travellover perjantai, toukokuu 20, 2016 at 22:00

    On kyllä kaunista! Tällaisia katsellessa melkein aina lupaan, että voisi tuollakin käydä, mutta itseni tuntien en sitä kuitenkaan tee. :) Lossi näytti hauskalta! Olen joskus Etelä-Virossa veivannut sellaista, jossa oli kyydissä muutama auto. Sillä oli kyllä ammativeivaajakin, mutta tietty minut, ainoana naisena, pantiin vitsillä hetkeksi hommiin.

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:55

      Autojen veivaaminen kuulostaa jo vähän raskaammalta touhulta, siinä pitää varmaan olla tekniikka kunnossa!

  • Vastaa Kohteena maailma / Rami lauantai, toukokuu 21, 2016 at 13:41

    Tosi kiva postaus! Itsellä on Repovesi näkemättä, mikä on maisemien puolesta sääli. Eli ilman muuta herätti mielenkiinnon Repovettä kohtaan – upeat maisemat tällä reitillä!

  • Vastaa Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, toukokuu 22, 2016 at 12:40

    Taas yksi kiva paikka Suomessa. Vaikka se oudolta ehkä kuulostaakin, niin mäkin vasta Kiinassa innostuin toden teolla luontokohteista. Harmi, että tää paikka on sen verran kaukana pk-seudulta, ettei nyt ihan päiväseltään tule tuonne suunnille lähdettyä.

    • Vastaa laura / to travel is to live maanantai, toukokuu 23, 2016 at 14:56

      Tässä on muutama muukin todennut ihan samoin, että vasta ulkomailla matkaillessaan on todella huomannut Suomen luonnon mahdollisuudet. Meillä riittää kyllä kauniita kohteita :)

    Vastaa