Arkistot
Kategoriat
Instagram Slider
Yleinen

Perillä kohteessa

By on perjantai, marraskuu 10, 2017

Tiesittekö, että Uuteen-Seelantiin ei saa tuoda mitään tuoretta ruokaa, ei hedelmiä eikä vihanneksia? Olimme lukeneet asiasta, joten osasimme varautua; pesimme puistossa likaantuneet kenkämme (myös muta on kielletty), kuvasimme laukussa olevat salmiakkimme, joimme lennolla olleen veden ja söimme eväsomenamme ennen laskeutumista. Siitä huolimatta käteni hikosivat ja oloni oli kuin pahimmallakin rikollisella odottaessamme vuoroamme tulliin. Maahantuloilmoitus varoitti nimittäin että väärästä ilmoituksesta rapsahtaa välittömästi sakot ja olin varma että olin jättänyt jotain oleellista ilmoittamatta. Kuten arvata saattaa, oli huoleni turha ja pääsimme läpi tullista. Jouduimme tullikoiran haisteltavaksi ennen poistumista ulko-ovista. Toisin kun tavallisten tullikoirien, tuon yksilön tarkoituksena oli nimenomaan haistaa ruoka. Koira ilmoitti isännälleen meiltä löytyvän ruokaa läppärilaukusta ja jouduimme selvittelemään asiaa sivupöydän luona. Ilmeisesti laukussamme olleet, matkalla syödyt omenat olivat jättäneet hajun laukkuun, minkä koira sitten tunnisti.

Tullikoira ymmärsi olla koskematta salmiakkivarastoihimme.

Lentokentällä meitä vastassa oli Grant, uusi Aucklandilainen tuttavamme. Olimme sopineet etukäteen viettävämme ensimmäisen viikkomme hänen luonaan wwoofaten. Isäntämme seisoi kentällä mustassa tiikeripaidassaan ja lierihatussaan, kuten oli luvannut. Salaa toivoin hänellä olevan myös nimellämme oleva lappu käsissään, mutta toiveeni ei toteutunut, joten saimme tyytyä Grantiin ja hänen vadelmanpunaiseen autoonsa.

Tito-kissa toivotti meidät tervetulleiksi aristokraattisesti pöydällä istuen.

Mikään ei tunnu paremmalta kun autokyyti ja valmis ruoka pitkän lennon jälkeen! Näiden seikkojen lisäksi meille esiteltiin nukkumapaikkamme. Pieni talo ison päätalon vieressä, vihreiden pensaiden keskellä, tulisi olemaan kotimme seuraavan viikon ajan. Lucky us! Ruokailun ja suihkun jälkeen nukahdimme ja nukuimme aamukymmeneen. Tosin valvoimme yöllä kello kahdesta kolmeen kroppamme yrittäessä löytää oikean aikavyöhykkeen. Pitkiin yöuniin vaikutti Heikillä aikaeron lisäksi Singaporesta tuliaisena saatu flunssa.

Valkoinen tupa ja kasvimaa!

Keskiviikkona Grantin suunnitelmana oli antaa meidän levätä ja hoitaa asioita Aucklandin keskustassa ja sitä yritimmekin. Tarkoituksenamme oli avata paikallinen pankkitili ja ottaa puhelinliittymä helpottaaksemme asiointia. Keskustassa oleva Kiwi-bank ei kuitenkaan voinut tehdä sitä ilman ajanvarausta. Torstaina menimme läheiseen kylään ja isäntämme Grantin avulla saimme avattua tilin itsellemme samaisessa kiwi-pankissa. Grant kirjoitti kirjeen pankille, missä hän todisti meidän majailevan kodissaan. Sen myötä kaikki kävi helposti ja nyt voimme asioida täällä korttimme kanssa kuin paikalliset.

Väliaikainen pankkikortti.

Pankkireissun jälkeen pääsimme vihdoin töihin. Tarkoituksenamme oli purkaa huonokuntoiset kiviportaat ja rakentaa uudet niiden tilalle. Purkaminen oli helppoa ja kävi nopeasti. Uusien portaiden rakentaminen oli hidasta, sillä maa oli pehmeää ja portaiden reuna alkoi valua alas. Vaikka työskentelemme ahkerasti, saimme tehtyä vain 2/13 portaista.

Wwooffarit työssään

Töiden jälkeen menimme läheisen kuntosalin yhteydessä olevaan uimahalliin uimaan ja saunomaan. Isäntämme Grantin mukaan tarvitsimme sitä, sillä emme olleet kuulemma käyttäneet lihaksiamme kahteen vuoteen. En ymmärrä mistä hän sai tämän ajatuksen päähänsä, mutta puhui asiasta pitkin iltaa faktana, niin meille kuin uimahallin myyjätytöllekin.

 

TAGS

perjantai, marraskuu 10, 2017

perjantai, marraskuu 10, 2017

RELATED POSTS
Sademetsää ja apinoita

keskiviikko, marraskuu 8, 2017

Couchsurfausta ja luontoa Singaporessa

lauantai, marraskuu 4, 2017

Matka alkaa nyt!

keskiviikko, marraskuu 1, 2017

LEAVE A COMMENT