Browsing Category

Slovenia

Retki Postojnan tippukiviluolille

DSC09949

DSC09917

DSC09844

Bussin odottelua Koperin asemalla

Teimme Koperista retken Postojnan tippukiviluolille. Koper…

Bussia ei taas ensialkuun näkynyt missään, mutta ilmestyihän se sitten sieltä jossain vaiheessa. Noin yleisesti ottaen bussit olivat useimmiten 15-30 minuuttia myöhässä. Matkaa taitettiin välillä aika jyrkissäkin maisemissa. Miestäni kiinnostivat erityisesti kaikki hurjat liikennemerkit ja varoitustaulut, joita näkyi bussin ikkunasta.

Aikamoisia maisemia ja pudotuksia. Tämän sillan näin jo menomatkalla ja kuvasin takaisin tullessa bussin ikkunasta.

DSC09972

Tien vierustan varoitustauluja havainnollisine kuvineen… Vauhdissa bussin ikkunasta kuvattua…

Postojnassa sää oli, ehkä korkeudesta johtuen, vähän viileämpi kuin Koperissa, mutta kuitenkin niin lämmin, että ero luolien yhdeksän asteen lämpötilaan oli kyllä huomattava. Postojnan keskustasta oli n. 600 metrin kävelymatka luolille. Meidän oli tarkoitus samalla reissulla mennä myös Predjaman linnaan, joka on kallioseinämään rakennettu ja jonne on luolilta vain kymmenen kilometriä. Ilmainen shuttlebus olisi kulkenut 15.9. asti tunnin välein, eli sellainen mahdollisuus olisi ollut tarjolla vielä pari päivää, mutta emme me olisi sinne enää ehtineet, kun emme olisi sitten päässeet Postojnasta oikein millään takaisin Koperiin. Postojnan luolilla jouduimme odottamaan jonkin aikaa seuraavaa englanninkielistä kierrosta, joka alkoi kello 14.00. Kierroksella meni niin kauan, että sen jälkeen piti jo päästä syömään ja lopulta pääsimme lähtemään pois viimeisellä Koperiin menevällä bussilla.

DSC09941 DSC09933 DSC09923

Sloveniassa on tietysti paljon muitakin luolia kuin Postojna. Olisimme ehkä valinneet mieluummin Škocjanin luolat, koska se lienee vähän vähemmän huvipuistomainen massaturismipaikka ja siellä olisi ilmeisesti ollut komea maanalainen järvikin, vai onko se joki…? Olisimme siis valinneet sen vähän samaan tapaan kuin valitsimme Bohinj-järven Bled-järven sijasta (linkki Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemiin). Skocjaniin ei kuitenkaan ollut niin helppo päästä julkisilla kulkuvälineillä, joten päädyimme valitsemaan Postojnan.

Tietysti Postojnakin oli upea paikka ja hämmästytti suuruudellaan ja laajuudellaan. Alhaalla maan alla lämpötila oli tosiaan yhdeksän astetta ja suomalaisena (= asiallisena pukeutujana) ihmettelin tietysti joitakin shortsi- ja t-paitatyyppejä. Minä olin varustautunut villatakilla, toppaliivillä, termolegginsseillä ja parilla isolla huivilla. Se oli melkein riittävästi. Vähän alkoi kyllä jossain vaiheessa palella. Etenkin lopun junaosuudella tuntui jo tosi kylmältä. Kierroksen alussa oli tarjolla talon puolesta jotain kaapujakin, niiden vuokraus maksoi erikseen. Jotkut näyttivät sellaisenkin ottaneen päälleen, mutta sitten oli tosiaan niitä outoja shortsi- ja sandaalityyppejä, joita ei sitten ilmeisesti palellut yhtään? Luolareissun jälkeen huomasin jossain vaiheessa, että rannekelloni oli huurustunut lasin alta ja se huurustuminen kesti vielä viikon tai pari matkan jälkeen (ainakin vielä kello toimii…). Ehkä siellä alhaalla sitten oli niin kosteaa kylmyyden lisäksi? Kuinkahan syvällä tässä sitten loppujen lopuksi käytiinkään…?  Siellä alhaalla sitä ei tullut ajatelleeksi (onneksi), koska muuta ihmeteltävää oli niin paljon. Taisi se opas sen jossain vaiheessa mainita, että kuinka syvällä sillä hetkellä satuimme olemaan. Juu, että tulipas sitten käytyä Vogel-vuoren korkeuksissa ja sen vastapainoksi myös maan alla.

DSC09937 DSC09935

Luolissa tosiaan kulki huvipuistomainen juna, joka kiisi jäätäviä tunneleita ja luolastoja pitkin. Ensin mentiin junalla useita kilometrejä (se taisi olla jotakuinkin 3,5 km), sitten käveltiin ihan reipas matka ja lopuksi taas mentiin junalla. Kävelyä oli ainakin puolitoista kilometriä ja siinä oli tietysti paljon myös ylämäkiä. Minä olin luullut, ettei luolissa saisi ollenkaan kuvata kuin ehkä jollakin pienellä alueella, mutta yllättäen kuvaaminen olikin sallittua, kunhan ei käyttänyt salamaa. Tippukivimuodostelmiin ei saanut koskea, mutta tietenkin jotkut ihmiset niitä kopeloivat, koska luolissa kuljettiin isossa joukossa seiniä hipoen. Retken lopussa nähtiin myös olmi-eläimen poikasia jonkinlaisessa isossa tankissa.

Luolaan maksoi 23 euroa per henkilö ja yhteislippu Predjaman linnan kanssa olisi maksanut 31 euroa, eli mitään halpoja paikkoja nämä eivät olleet. No, Predjamaan emme sitten päässeet tällä kertaa. En tiedä, harmittiko se vai ei. Se olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen ”kummituslinna”.

DSC09963

Koko matkan paras ruoka syötiin Postojnassa 🙂

DSC09970

Postojnan asemalla bussia odotellessa kuvattu söpö liikennemerkin tapainen

Kävelimme luolilta takaisin Postojnan keskustaan, ukkonenkin siinä vähän jyrähteli. Löysimme vähän ”syrjemmältä” tosi hyvän ravintolan, jossa söimme varmaan koko matkan parhaat sapuskat, eikä ollut edes pahan hintainen. Otettiin molemmat kanaa, jonka päällä oli juustoa ja ilmakuivattua kinkkua ja lisukkeena oli paistettuja vihanneksia ja juureksia. Erinomaisen hyvää. Namnam. Ravintolan nimi oli Storja Pod Stopnicami. Voimme suositella lämpimästi. 🙂 Kävimme vielä jossain kuppilassa, jossa mies joi viiniä ja minä kaakaota. Nämäkin olivat huomattavan edullisia ostoksia. Viinilasillinen oli tietysti halvempi (80 senttiä). Kokeilin muuten tehdä samantyyppistä ruokaa kotona, vaikkei se nyt ihan samalta näyttänytkään…

homeversio

Ruuan kotiversio

Kun päästiin Koperiin, oli jo tietysti pimeää. Kuvasin jossakin lämpömittarissa kello 20.02 +27 astetta, vaikka  aurinko oli jo laskenut. Vanhan kaupungin kujilla oli pimeällä ihan oma tunnelmansa. Tulin miettineeksi, miltä olisi tuntunut kuljeskella sellaisilla kujilla joskus keskiajalla ja mieleen juolahti myös kaikenmaailman vampyyritarinoita. 😉 Onneksi Slovenian kaupungeissa on kai melko turvallista kuljeskella pimeälläkin.

DSC09996 (2)

Koperin vanhankaupungin kujalla

Linkit muihin Slovenian reissun juttuihin (ja vähän Italian puolellekin):

Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemissa

Ihana Miramare ja kamalaa ruokaa Italian Triestessä

Koperin ihana keskiaikainen vanhakaupunki

From Ljubljana with love

Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemissa

Näin ylös päästiin kaapelihissillä ja tuolihissillä…

ihanylhäältä

lammas

DSC09349

Olimme viettäneet koko sunnuntaipäivän Ljubljanassa ja maanantaina oli vuorossa retki alppimaisemiin Bohinj-järvelle. Bussi lähti Ljubljanan asemalta ja ajoi Bledin kautta. Bled-järvi lienee Slovenian kuuluisimpia postikorttimaisemia, jonka kuvia pääsee varmasti ihailemaan, jos vähänkään googlaa Sloveniaa. Bled-järven keskellä on saari, jossa on kirkko ja järven rannalla on myös jyrkänteen reunalla kohoava linna. Me kuitenkin jätimme Bledin väliin. Meillä oli tähän suuntaan varattuna yksi päivä ja Bohinj vaikutti meidän mielestämme enemmän luonnonläheiseltä ja siksi myös kiinnostavammalta. Bohinj-järven rannoilla ei esimerkiksi ole rakennuksia samalla tavalla, tai ei oikeastaan ollenkaan. Bled taas vaikutti kuvien ja muun informaation perusteella ylimainostetulta ja turisteja kuhisevalta paikalta. Toki sellaisissakin kohteissa on puolensa, mutta tällä kertaa meitä kiinnosti enemmän jokin ’vähemmän täyteen ahdettu’. Bussi kiersi Bled-järveä sen verran, että ehdimme napata kuvia, vaikka olimmekin valinneet kohteeksemme Bohinjin.  Bohinj osoittautui kauniiksi ja rauhalliseksi paikaksi. Maisemat ovat upeita ja karuja. Ylhäällä Vogel-vuorella pääsee helposti ihailemaan vuorten huippuja täydessä hiljaisuudessa.

alppitaloja

Bussin ikkunasta napattu kuva alppitaloista

Bled-järvi

Bled-järvi ja jyrkänteellä kohoava linna bussin ikkunasta kuvattuna

Bussimatka Ljubljanasta Bohinj-järvelle kesti noin kaksi tuntia ja matkan hinta oli 8,30 e/ henkilö yhteen suuntaan. Kannattaa huomioida, ettei busseissa ole vessoja. Itse en tarvitse vessaa parin tunnin matkalla, mutta mainitsenpahan asian, koska Suomessa on vessat tämänpituisilla bussimatkoilla, ja mietimme kyllä etukäteen, olisikohan busseissa vessat vai ei (ei siis ollut). Bussi pysähteli aika monessa paikassa eli mikään nopein matkustustapa se ei ole. Matkan aikana ihmettelin keskelle peltoja ja tienvieriä pystytettyjä ”miniatyyrikirkkoja”, jotka oli varustettu jonkinlaisilla pyhimysten kuvilla. Mikähän niiden tarkoitus on? Mieheni arveli, että sadon siunaaminen. En valitettavasti saanut napattua yhtään kuvaa sellaisesta, enkä tiedä, millä nimellä niitä kutsutaan. Tietäisiköhän joku muu??

Matkan aikana ikkunoista näkyi kyliä, terävätornisia ja sipulikupolisia kirkkoja ja laiduntavia lehmiä. Saimme ihailla myös korkeita kalliojyrkänteitä ja korkeaharjaisia alppitaloja, joiden parvekkeita ja ikkunoita koristivat värikkäät kukat. Olin odottanut kovasti Juliaanisten Alppien näkemistä, koska vuoret ovat jotakin sellaista, mitä Suomessa ei ole. Vähän niin kuin valtameret, vuoretkin kiehtovat minua. Enpä ollutkaan nähnyt näin korkeita vuoria kuin kerran aikaisemmin Pohjois-Norjassa. Ennen Vogel-vuorta Saana-tunturi taisi olla korkein paikka, jonka päälle olin kiivennyt. No, nyt se on sitten Vogel-vuori. En tosin kiivennyt, vaan menin hissillä. Vogel-vuoren korkeus on 1922 metriä. Triglavin kansallispuiston alueella sijaitseva Triglav on Slovenian korkein vuori (2864 metriä). Sen huiput näkyivät Vogeliltakin.

bussipysäkki

Ihana alppitalon näköinen bussipysäkki 🙂

kaapelihissi

Vogelin kaapelihissi

Bussipysäkiltä (Zlatorog) oli lyhyt kävelymatka (ylämäkeä) Vogelin hiihtokeskuksen ala-asemalle, josta pääsi kaapelihissillä Vogel-vuorelle 1540 metrin korkeuteen. Kaapelihissi nousi aika jyrkästi ja näytti hurjalta, kun ala-asema jäi niin kauas ja pienen näköiseksi. Siinä alkoi jo miettiä, että vieläkö tämä vain nousee ja nousee… 1540 metrin korkeudelta pääsi halutessaan tuolihissillä vieläkin ylemmäs (olisiko se sitten ollut jossain 1800 metrissä?). Yhteislippu näihin hisseihin maksoi 18 euroa per henkilö, eli ihan mitään halpaa lystiä tämä ”laiskan miehen ja naisen” vuorireissu ei ollut. Pelkkä kaapelivaunumatka 1540 metriin olisi ollut 14 euroa. Me emme kävelleet ylhäällä kovinkaan paljon, ihan siksikin, että minulla ei ollut kiviseen maastoon sopivia kenkiä.

Olin lukenut, että sää vuoristossa saattaa vaihdella nopeasti. Ilma oli oikeastaan melkein koko ajan miellyttävän lämmin, ei ollenkaan niin kuuma kuin kaupungissa oli ollut, mikä oli ymmärrettävää, kun oltiin niin korkealla. Välillä aurinko paistoi ja välillä taas oli pilvistä ja hitusen viileämpää, etenkin siellä ihan ylhäällä. Ukkonenkin jyrisi loppuvaiheessa, kun kuljeskelimme alhaalla Bohinj-järven rannoilla. Onneksi ei kuitenkaan alkanut sataa.

DSC09350

Aika jyrkkää…

DSC09358

1540 m

DSC09375

1540 m

DSC09379

1540 m

Ylhäällä 1540 metrin korkeudella oli laumoittain lampaita, jotka mussuttivat ruohoa tai makailivat puiden varjoissa. Joka puolelta kuului ”bää” ja ”mää” ja kellot kilkattivat. Piti vähän varoa, ettei astunut lampaan läjiin, joita niitäkin oli joka puolella.

DSC09373

DSC09369

DSC09377  DSC09382

Lähdimme nousemaan tuolihissillä vielä ylemmäs. Lampaiden määkinä ja kellojen kilkatus vaimenivat ja tilalle hiipi kylmien vuorenhuippujen ympäröimä hiljaisuus.

Tuolihissi vähän pelotti minua, koska siinä istutaan niin korkealla pelkässä penkissä suojakaiteen takana, mutta mentävä oli, kun siitä kerran oli maksettu ja kyllä se kannatti, maisemat olivat niin upeat. Onneksi väkeä oli sen verran vähän, että tuolimme pysähtyi vain kerran ylösmenomatkan aikana keikkumaan keskelle ”ei mitään”. Iik! Alapuolella näkyi sentään paikoitellen joitakin ihmisiä kävelemässä, muuten olisi tuntenut roikkuvansa ihan täydellisen autiuden keskellä. Matka taisi kestää 15 minuuttia suuntaansa.

DSC09397

Näin ylös päästiin tuolihissillä

DSC09415

Tuolihississä vähän pelotti…

DSC09417

Tuolihissistä kuvattua. Alhaalla näkyi välillä joitakin ihmisiä kävelemässä, muuten tuntui aika autiolta ja hiljaiselta…

Tässä linkissä Vogel-vuorella kuvaamaani videota (laatu ei taaskaan päätä huimaa)

Ylhäällä oli aika hiljaista. Pilvet peittivät auringon ja pitkähihainen piti pukea päälle, mutta sadetta ei onneksi tullut. Kun istuimme alaspäin menevässä tuolissa, jotkut vastaantulijat avasivat suojakaiteensa vähän ennen aikojaan. Vähän ajan päästä ylhäältä kuului kauhea huuto, vaikka ei sieltä varmaan kukaan kuitenkaan pudonnut. Kaapelihississä alaspäin mentäessä korvat menivät minulla pahasti lukkoon ja korviin melkein sattui. Yritin juoda vettä matkan aikana ja olihan siitä vähän apua. Parempi olisi ollut varmaan jauhaa purkkaa, mutta en ehtinyt ottaa sitä laukusta siihen hätään. Se oli tosiaan aika jyrkkää ja nopeaa alaspäin menoa 1500 metristä.

DSC09437

Bohinj-järven rannalla. Tästä olisi päässyt myös veneen kyytiin, jos olisi halunnut.

DSC09439

Bohinj-järven rannalla oli rauhallista

Bohinj-järven lähettyvillä ja Triglavin kansallispuistossa olisi riittänyt paljonkin patikointireittejä ja upeita luontokohteita; jokia, putouksia, rotkoja ynnä muuta, joihin olisi voinut tehdä retkiä,  jos aikaa olisi ollut enemmän. Me emme majoittuneet lähistöllä ja liikuimme julkisilla, joten olimme vähän rajoittuneita retkeilyn suhteen. Tällä päiväretkellä tyydyimme lähinnä käväisemään järven rannoilla ja ylhäällä Vogel-vuorella, sen mitä nyt yhdessä päivässä ehdimme ja jaksoimme.

DSC09443

Bohinj-järven rannalla oli rauhallista

DSC09453

Ukkonen jyrisi jossakin vuorten takana… Vesi oli kirkasta, siellä näkyi kaloja.

Maisemat olivat upeat myös alhaalla järven rannassa, jossa oli jonkinlainen camping-alue. Kirkkaassa vedessä näkyi uivan kaloja. Ravintolasta ei kuitenkaan saanut muuta kuin pitsaa, joten meidän täytyi matkustaa bussilla muutaman kilometrin matka järven toiseen päähän Ribcev Laziin. Siinä sitten jonkin aikaa ihmettelimme maisemia; kirkkoa ja siltaa, jotka olimme nähneet kuvissa. Joku nuori mieshenkilö hyppäsi koko ajan ihme mahaplätsejä sillan kaiteelta järveen. Ihmettelimme sitä, koska järvi näytti siinä kohtaa aika matalalta. Mutta aina vain tyyppi kömpi ylös vedestä ja paineli hyppäämään uudelleen ja uudelleen. Oli hauska seurata, miten jotkut paikalle sattuneet ihmiset pelästyivät oikeasti, kun tyyppi vieressä vain yhtäkkiä hyppäsi.

DSC09468

Ribcev laz ja kummastusta herättänyt uimahyppääjä

DSC09482

Maisemia Bohinj-järven toisessa päässä, Ribcev Lazissa

Kävimme syömässä rannan tuntumassa kohoavan Alpinum Hotel Jezeron ravintolassa. Tämä Jezero taisi olla neljän tähden hotelli ja tuumailin siinä, että eipä minulla olisi koskaan varaa yöpyä sellaisessa, mutta syömään sentään pääsin. Ei ollut sekään ruokailu mikään halvin keikka, mutta ihan maistuva kuitenkin. Vessakin oli maksullinen, vaikka söimme ravintolassa. Huhhuh. Noin yleisesti ottaen Sloveniassa oli positiivista se, että useimmiten vessat olivat ilmaisia, myös asemilla. Lähdimme sitten bussilla takaisin Ljubljanaan hotellin vieressä olevalta pysäkiltä.

DSC09462

Söimme Hotel Jezeron ravintolassa. Minulla tällainen kala.

Ravintoloissa syöminen oli Sloveniassa kalliimpaa kuin esimerkiksi Portugalissa, jossa olimme vuosi sitten. Kaupoissa taas ruoka oli Sloveniassakin Suomen hintatasoon nähden aika edullista. Maanantai-iltana pääsimme vihdoin kauppaan Ljubljanaan palattuamme (toisin sanoen: kaupat olivat vihdoinkin auki). Esimerkiksi isot annossalaatit maksoivat Sparissa vähän yli euron. Kaupassa kuulimme myös suomen kieltä, mikä tietysti vähän nauratti, että onhan täällä muitakin suomalaisia. Istuimme sitten syömään salaattejamme majapaikkamme lähellä olevalle sillalle ja näimme majavan uivan joessa illan hämärtyessä.

Linkki Ljubljanan juttuun: From Ljubljana with love

Linkkejä muihin Slovenian reissun juttuihin:

Koperissa Adrianmeren rannalla

Retki Italian Triesteen

Koperin ihana keskiaikainen vanhakaupunki

DSC09742 DSC09685

DSC09708

DSC09668

Tiistaiaamu valkeni yhtä lailla aurinkoisena ja lämpimänä kuin sitä edeltävätkin aamut. Päivästä tulisi kuuma, se lupaili. Kirjauduimme ulos”Ambroosiohuoneestamme” ja lähdimme Ljubljanan asemalta junalla kohti Adrianmeren rannalla sijaitsevaa Koperin satamakaupunkia.

Linkki Ljubljanan juttuun

Monina päivinä junavuoroja oli korvattu busseilla. Perjantaina, kun tulimme Koperista takaisin Ljubljanaan, matkustimme puolet matkasta bussilla ja puolet junalla. Koperin suuntaan pääsimme kuitenkin koko matkan junalla, mikä oli ihanaa, koska reilun parin tunnin junamatka itsessään oli aikamoinen elämys. Äänekkäästi vislaava juna ohitti vaihtelevia maisemia aina vuorten sinertävistä silhueteista karuun karstimaahan ja vehreisiin viinilaaksoihin, kyliä, joissa kirkonkellot kalkattivat. Junassa oli mukavan väljää ja siellä oli sivukäytävä ja kuudenistuttavat kopit tai loossit, jollaisia muistan aikaisemmin nähneeni vain elokuvissa.

DSC09511

Junan ikkunasta näkyy värikkäästi kuvitettua junanvaunua (siinä taisi olla kuvattuna majava, jollaisen näimme edellisiltana myös Ljubljanica-joessa…)

DSC09512

Junassa oli sivukäytävä ja ”loossit”

DSC09536

Onko tämä nyt sitä karua karstimaata? Junan ikkunasta.

DSC09546

Junan ikkunasta…

Video: junalla Koperiin

Slovenian matkalla ehti todellakin nähdä monenlaista maisemaa suhteellisen pienellä alueella. Sloveniahan sijaitsee Italian, Itävallan, Unkarin ja Kroatian välissä ja Slovenialla on myös 47 kilometrin pituinen kaistale merenrantaa.

DSC00359

Koperissa

DSC09841

Suihkulähde lähellä kaupungin porttia

DSC09842

Kaupunginportin ulkopuolella istui aina iltaisin mummoja ja pappoja.

Kun juna viimein saapui Koperiin, hieman myöhässä, kuumuus ulkona tuntui suorastaan pakahduttavalta. Aseman läheisyydessä oli iso Planet-niminen kauppakeskus ja sieltä oli parin kilometrin kävelymatka keskustaan (jonka tietenkin myös kävelimme). Olen tainnut jo mainita, että päivälämpötilat olivat kaupungeissa minun makuuni ehkä turhankin korkeat. Iltaisin onneksi viileni nopeasti.

DSC09636

Koper, satama

DSC09754

Koperin satama kirkon kellotornista kuvattuna

Koperhan sijaitsee Adrianmeren rannalla, mutta se ei ole mikään varsinainen rantalomakohde. Kaupungin ”uimaranta” on aika vaatimaton kaistale kivetystä, kiviä ja nurmikkoa, jossa ihmiset makailivat. Minä tai mieheni emme ole mitään rantalomailun tai rannalla makoilun ystäviä, emmekä ole menossa mihinkään lomalle grillaamaan itseämme, joten meitä tietyntyyppisen rannan puute ei haitannut. Olihan siinä sentään meri. Ja Koper on kiva kaupunki. Toisaalta minua harmitti, etten ollut ottanut uimapukua mukaan, koska Koperin laitureilta olisi minusta ollut nimenomaan kivempi mennä uimaan kuin mistään hiekkarannalta.

DSC09643

Otin kiven muistoksi Koperista Adrianmeren rannalta. Itsetekemäni mekko (kierrätyskankaasta).

Koper on Slovenian suurin satamakaupunki (n. 25 000 asukasta), eikä se käsittääkseni ole mikään suuri turistirysä. Yleensä turistit kai valitsevat mieluummin pienemmän Piranin tai Portorozin. Koperissa on kuitenkin todella upea ja hyvin säilynyt keskiaikainen vanhakaupunki, jonka kapeilla ja sokkeloisilla kujilla on mukava seikkailla. Ilmeisesti Koper on ollut aikaisemmin mantereesta erillinen saari, joka on yhdistetty muuhun maahan vasta 1800-luvulla. Itse taisin pitää Koperista vielä enemmän kuin Ljubljanasta. Turistejakin tuntui olevan meidän lisäksemme vain ”kourallinen”.

DSC09822

Veneitä Koperissa illalla

DSC09815

Ilta Koperin rannalla

Titon aukio on Koperissa keskeinen paikka, jonka ympärillä sijaitsevat tärkeimmät nähtävyydet, mm. Pretoriaaninen palatsi, kirkko ja kellotorni (oliko se tosiaan 1200-luvulta?). Torniin pääsee kiipeämään portaita pitkin kolmen euron huokeaan hintaan, jos ovi sattuu olemaan auki… Kellotornissa oli jopa suomenkielisiä esitteitä (!!!) muiden kielten joukossa, joten on se suomikin sitten ilmeisesti oikein ”maailmankieli”? 😉 Ylhäältä 36 metrin korkeudesta on upeat näkymät Triesten lahdelle ja vanhan kaupungin kattojen yli. Kellot soivat viidentoista minuutin välein, joten sitä ei kannata pelästyä.

DSC09592

Pretoriaaninen palatsi

DSC09759

Kirkon kellotornista

DSC09591

Titon aukiolta

DSC09606

Kellotorni näkyvissä

Majapaikkanamme Koperissa toimi Museum hostel, joka oli todella positiivinen yllätys. Siinä missä Ljubljanan majapaikassa ei ollut mitään ylimääräistä, Koperissa hintataso oli sen verran edullisempi, että samaan hintaan sai ihan mukavasti varustellun pikku kämpän, joka oli tyylikkäästi (sanoisinko, jotenkin italialaishenkisesti) sisustettu ja jossa oli myös pieni keittiö astioita ja viinilaseja myöten. Olin vähän miettinytkin, että matkalle pitäisi kai ottaa aina mukaan vähintäänkin veitsi vihannesten pilkkomista varten ja mahdollisesti kertakäyttöastioita, minä kun en sitä leipää syö… Täällä oli astiat ja jääkaappi, johon saatiin ostettua kaupasta ruokaa, niin että sain halutessani tehtyä itselleni iltaisin vaikka juustosalaatin, pelkillä hedelmillä eläminen kun alkaa jossain vaiheessa väistämättä tuntua vähän liian makealta. Keittolevykin olisi ollut, mutta sitä ei käytetty.

DSC09828

Majapaikkamme ovella illalla

Huone oli siis oikein viihtyisä ja erinomaisesti varusteltu, vessa tosin vähän pieni ja peitto ohut, mutta koska oli lämmin, ei sen paksumpaa oikeastaan tarvinnutkaan. Ainoa miinus oli oikeastaan hyttyset, jotka eivät sinänsä kuuluneet kalustoon, mutta minä olin kyllä koko ajan paukamilla, koska jostain syystä kaikki ötökät tykkäävät pistää juuri minua. Museum hostel sijaitsee aivan keskustassa, käytännössä aivan vanhan kaupungin sydämessä. Siitä oli helppo lähteä kujille tai vaikkapa rantaan. Koperissa hintataso oli selvästi pääkaupunkia edullisempi: ravintolassa syöminenkin oli huomattavasti halvempaa.

DSC09727

vanhan kaupungin kujia (itsetekemäni mekko, kierrätyskankaasta)

DSC09731

DSC09722

DSC09699 DSC09704 DSC09695 DSC09683 DSC09583

Koper oli tosi ihana. Sen kujilla kävellessä ja venetsian aikaisia rakennuksia ihaillessa, tuli tunne, että olisi ennemminkin Italiassa. Sellainen tunne tuli siis jopa meille, jotka emme olleet vielä Italiassa käyneet. Tosin asia korjattiin parin päivän päästä, kun ylitimme senkin rajan. Italian puolellehan on Koperista vain kymmenisen kilometriä. Koperissa ihmiset ajoivat paljon skoottereilla, ihan niin kuin Italiassa. Pelottavan monet muuten ajoivat Slovenian puolella ilman kypärää. Skootterit eivät kuitenkaan pörränneet niin paljon ja niin häiritsevästi kuin Italian puolella, mistä kerron lisää Triesten jutussa.

DSC00364

Kotiinlähtöpäivän aamuna. Bye bye, Koper.

Videokuvaa Koperin vanhasta kaupungista (ei mikään kovin laadukas tuotos, mutta video kuitenkin)

From Ljubljana with Love

Ljubljana, Slovenian kaunis pääkaupunki. Tarkoittiko sen nimi nyt ’rakasta’ vai ’rakastettua’? Sehän lienee melkein sama asia…? 🙂

Viikko tuli kierreltyä Sloveniassa ja Slovenia oli kyllä oikein ihana ja kaunis. Vietimme ensimmäiset kolme yötä Ljubljanassa ja toiset kolme yötä Koperin satamakaupungissa Adrianmeren rannalla. Slovenia on mukavan pieni maa, jossa lyhyessä ajassa ehtii nähdä jo monenlaista maisemaa. Käyntikohteita reissullamme riittikin alppimaisemista Adrianmerelle.  Ihmiset Sloveniassa ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia. Kaikki tuntuivat puhuvan hyvää englantia, joten senkin puolesta maassa on helppo matkustella.

Ljubljana itsessään on todella mukava kaupunki. Pääkaupungiksi se on pieni, noin 286 000 asukasta. Keskeiset maamerkit ovat pienellä alueella Ljubljanica-joen molemmin puolin. Kaupungissa onkin helpointa liikkua kävelemällä, vaikka taitaapa siellä kulkea pieni kaupunkijunakin. Joen pääsee ylittämään monenmoista siltaa pitkin. Suurin ja näyttävin on Kolmoissilta, jonka vieressä aukion laidalla kohoaa vaaleanpunainen Fransiskaanikirkko. Sitten on tietysti neljän lohikäärmeen vartioima Lohikäärmesilta ja Teurastajan silta, jolla seisoo kummallisen näköisiä patsaita, joista ei oikein tiedä, mitä ne esittävät.

DSC08960

Lohikäärmesilta ja ylhäällä kukkulalla häämöttävä Ljubljanan linna iltavalaistuksessa

DSC09164

”Venera shop” majapaikan lähellä tai takana olevalla kadulla

Saavuimme Ljublajanan lentokentälle lauantai-iltana, jolloin lentokenttäbusseja kaupunkiin ei enää kulkenut (eivät ilmeisesti kulje viikonloppuisin enää kello kuuden jälkeen illalla). Niin, minähän tunnetusti pelkään lentämistä ja taas olin jotenkin kummallisesti joutunut kauheaan purkkiin, jota lentokoneeksi kutsutaan, mutta tälläkin kertaa siitä selvittiin… Slovenia on vuoristoinen maa ja ihastelin vuoria jo lentokoneesta ja tietysti lentokentän lähistöllä.  Metsät ja pusikot näyttivät melko lailla samanlaisilta kuin Suomessa, Sloveniahan on Suomen ohella yksi Euroopan metsäisimpiä maita, mutta vuoret antoivat heti sen vaikutelman, että nyt on päästy ihan eri paikkaan.

DSC08956

Shuttlebussin ikkunasta kuvattua

Olimme varanneet etukäteen shuttlebussin, joka vei meidät suoraan majapaikkaan. Rooms Ambrozic sijaitsi melko lailla Ljubljanan ydinkeskustassa, lähellä Lohikäärmesiltaa. Itse asiassa huoneemme ikkunasta näkyi suoraan joelle ja Lohikäärmesillalle. Huone oli siisti, mutta muuten hyvin vaatimaton. Mitään ylimääräistä ei ollut. Vain parisänky, sohvasänky, keikkuva pöytä ja vaatetanko muutamalla henkarilla. Ei edes tuolia. Sänky oli kyllä hyvä, siihen oli selvästi panostettu. Meillä on yleensä vaatimuksena, että huoneessamme pitää olla oma kylpyhuone ja ettei tietty maksimisumma per yö ylity. Kylpyhuone oli myös tosi siisti, tosin pyyhkeitä tuotiin vähän epämääräisesti, välillä pieniä ja välillä suuria. Minua häiritsi lähinnä se, ettei mitään laskutilaa tavaroille ollut pesualtaan reunoja lukuunottamatta. Edes pyyhkeille ei ollut pyyhekoukkuja, eikä vessapaperirullalle telinettä. Kaikki rullat ja pyyhkeet keikkuivat yhden ainoan kuivatuspatterin päällä. Mitään kovin kummoista valittamista ei kuitenkaan ollut, koska huone oli siisti ja sijainti oli hyvä. Ulkoapäin talo näytti paikoin vähän ränsistyneeltä, mutta se nyt ei meitä haitannut. Keskeisen sijainnin takia kadulta saattoi kuulua meteliä, joten korvatulpat olivat ainakin minulle nukkuessa tarpeen.

DSC09004

Majapaikan ”takapihaa”

DSC09003

Aamunäkymä huoneemme ikkunasta Ljubljanicajoelle ja Lohikäärmesillalle

Ensimmäisenä iltana oli ehtinyt tulla jo pimeää, kun lähdimme vielä syömään ja katsastamaan lähialueita. Kolmoissillan lähellä kohoava vaaleanpunainen Fransiskaanikirkko näytti minusta paljon suuremmalta ja hienommalta kuin se oli näyttänyt kuvissa. Onnistuimme valitsemaan joen varrelta meidän budjettiimme nähden vähän turhan kalliin ravintolan, jonka nimi oli Most. Ruoka oli kyllä erinomaisen hyvää. Valitsin teeluupihvin, paistetut perunat ja kasvikset, koska se oli muistaakseni ainoa, jonka tunnistin ruokalistan hienoista litanioista. Miehelleni taas kannettiin pöytään varsin näyttävä lampaanviulu (??). Joella kulkivat vielä illallakin turisteja kuljettavat veneet ja kukkulalla kaupungin yllä häämötti Ljubljanan linna sinivihreäksi valaistuna.

DSC08971

Teeluupihvi, potut, kasvikset ja barbequekastike

DSC08970

Oliko tämä nyt sitten lampaanviulu? Lammasta joka tapauksessa.

DSC09023

Fransiskaanikirkko ja Kolmoissilta

Olimme varanneet sunnuntain kokonaan Ljubljanalle ja kaupunkiin tutustumiselle. Aamiaisen kanssa tuli pieni ongelma, koska kaupat eivät olleet auki ja minä en syö viljatuotteita. Leipäkauppojen ovet olisivat kyllä olleet levällään joka nurkalla. Jossakin vaiheessa torilla alettiin kyllä (onneksi) myydä hedelmiä, mutta ehdimme sitä ennen ostaa kioskista minulle ranskalais- ja juustoaterian (juustot olivat leivitettyjä, mutta jotain täytyy ottaa, kun on nälkä) ja jogurtin, sekä miehelle slovenialaisen piiraan Burekin. Oli siinäkin aamiainen… Jälkeenpäin ajateltuna jogurtti olisi riittänyt minulle, kun vähän ajan päästä pääsi kuitenkin jo ostamaan hedelmiä. Mitään muuta syötävää minulle oli kuitenkin vaikea sunnuntaina saada, koska lähistöllä olevat ruokakaupat eivät tosiaankaan olleet koko päivänä auki. Kävin kuitenkin shoppailemassa Dm:n myymälässä, joka on Saksan matkoiltakin tuttu ketju. Sieltä saa kosmetiikkaa ja sen sellaista. Jotain syötävääkin sai, esimerkiksi nyt vaikka kuivattuja hedelmiä. Käytän enimmäkseen luonnonkosmetiikkaa ja Saksasta olen tuonnut sitä melkein ”säkkikaupalla”, koska siellä se on Suomen hintatasoon tottuneelle lähes ”ilmaista”, etenkin jos ostaa Dm:n omaa merkkiä Alverdea. Sloveniassakin kosmetiikan hinnat olivat Suomea edullisempia ja muutamia Alverde-tuotteita tarttui täältäkin mukaan.

Noin sivumennen mainittuna, ranskalaisia perunoita tuli koko matkan aikana syötyä vähän liikaa, niin että ne pursuivat jälkeenpäin melkein korvistakin. Ei kauheasti tee niitä mieli. Samoin lihaa olisin voinut itse syödä vähän vähemmän, vaikka mies tietysti halusi aina lihaa. Minä taas olisin voinut syödä useammin kalaa. Toki pari kertaa söinkin. Aina ei vain ollut hirveästi vaihtoehtoja, kun yritettiin löytää edullista ruokapaikkaa, jossa yleensä olisi minulle jotakin. Pelkät pitseriat, joista ei saa muuta kuin pitsaa, eivät siis käy.

IMG_5579

Minä kuvaamassa Lohikäärmettä Lohikäärmesillalla

DSC09088

 

DSC09080 DSC09027Sunnuntaina kiertelimme kaupunkia ja tutkailimme siltoja kävellen ja kävimme Pyhän Nikolauksen katedraalissa, joka oli sisältä tosi upea. Itse asiassa osuimme sinne kesken messun. Kirkon kellot soivat kaupungissa viidentoista minuutin välein (minkähän kirkon kellot ne sitten olivatkaan…). Joen rannalla oli kirpputoripöytiä, joissa myytiin kaikenlaista vanhannäköistä tavaraa. Myöhemmin päivällä kävimme myös jokiristeilyllä, joka ei sinänsä ollut kovin kummoinen. Lähinnä alhaalla lautalla istuminen tuntui mukavan viileältä, koska päivän kuumimmat tunnit tuntuivat, ainakin minun makuuni, vähän turhan kuumilta. Jatsahtava musiikki pimputti ja välillä selostettiin paikoista eri kielillä. Yleisesti ottaen päivällä oli kaupungeissa aika kuumaa. Vuoristossa, Bohinj-järvellä, ja myös Postonjassa, oli viileämpää, toisin sanoen miellyttävän lämmintä.

DSC09096

DSC09090

DSC09093

DSC09070

Pyhän Nikolauksen katedraali oli sisältä todella upea

DSC09133

Jokiristeilyn parasta antia oli ehkä tämä ”liukumäki”… 😉

Jossain vaiheessa löysimme majapaikan takana olevalta kadulta ravintolan, jossa tilasimme lihalautasen kahdelle. Annos oli iso ja herkullinen, yksi parhaista matkalla syömistämme aterioista, eikä hintakaan ollut liiallinen.

DSC09163

lihalautanen kahdelle

Illansuussa, kun oli vähän viilentynyt, kiipesimme ylös Ljubljanan linnalle. Sinne pääsee myös ns. funiculaarilla. Päivän kuumimpien tuntien aikana kävelymatka olisi ehkä voinut ollakin vähän turhan rankka, mutta näin iltasella sen kesti. Olisikohan siihen mennyt viitisentoista minuuttia. Emme käyneet sisällä linnassa, mutta jäimme joksikin aikaa ihailemaan ja kuvailemaan alhaalla levittäytyvää kaupunkia ja vuorten taakse laskevaa aurinkoa. 

DSC00389

Ihana Mitsa kissa tykkäsi minusta selvästi ja minäkin tykkäsin Mitsasta 🙂

DSC00388

Ravintolan ihana ”Mitsa” kissa kotiinlähtöpäivänämme

Säät reissullamme olivat hyvät kotiinlähtöpäivää lukuunottamatta. Ehkä se tosiaan oli viimeinen helleviikko tuolla päin maailmaa ja sen jälkeen sielläkin alkoi jo viilentyä? Kun perjantaina palasimme Koperista Ljubljanaan ja vietimme pääkaupungissa vielä muutaman tunnin, jossain vaiheessa alkoi sataa kaatamalla. Meillä oli isot matkalaukut linja-autoaseman säilytyksessä ja mieheni oli, jostakin minulle käsittämättömästä syystä, jättänyt sateenvarjot sinne. Olimme keskustassa syömässä ja meidän piti sitten kävellä kaatosateessa keskustasta takaisin asemalle se vajaan kilometrin matka. Kastuimme tietysti läpimäriksi ja aseman vessassa piti vaihtaa vaatteet. Lentokenttäbussia odotettiin pienen räystään alla, itse asiassa siinä oli hirveä määrä ihmisiä odottamassa, mutta bussia (joka muutenkin kulki vain kerran tunnissa) ei näkynyt eikä kuulunut, joten jossain vaiheessa päätimme mennä shuttlebussin pysäkille. Jonkin aikaa odoteltuamme siihen sitten kurvasi shuttlebus, jonka ystävällinen kuljettaja otti meidät kyytiin, koska tilaa sattui olemaan, vaikka meillä ei ollutkaan varausta. Se maksoi saman 9 euroa per henkilö, mitä tullessakin.

Mainittakoon, että yleensä bussit olivat päiväretkille lähtiessä n.15-30 minuuttia myöhässä, mutta ilmestyivät kuitenkin lopulta aina jostakin. Tässä vaiheessa ei vain jaksanut odottaa sitä lentokenttäbussia, kun oli kuitenkin lennolle ehtiminen kyseessä.

Teimme reissullamme päiväretket myös Bohinj-järvelle ja Vogel-vuorelle, Postonjan tippukiviluolille sekä Italian puolelle Triesteen. Teen näistä kaikista, kuten myös Koperin kaupungista, vielä erilliset jutut.

DSC00398

Valistustaulu (?) ravintolan vessassa, suoraan pöntön suunnasta kuvattuna. Jännittäviä liikennemerkkejä ja kieltotauluja ja sen sellaisia tuli kuvattua myös aika paljon.

 

DSC09048

Vähän asumattomamman näköinen hieno talo. Asemalle päin kävellessä.