Browsing Category

Sintra

HUONE JA OMA KYLPPÄRI HALVALLA, KIITOS

Rahajutut ja erilaiset kustannukset kuulemma kiinnostavat ihmisiä. Olisikohan näin…? Joka tapauksessa: kannanpa minäkin korteni kekoon esittelemällä kavalkadin kohtuuhintaisia majapaikkoja. Tässä jutussa paljastan, minkälaisissa paikoissa olemme tähän mennessä majoittuneet Euroopan kohteissa (muualla kuin kotimaassa), kun budjetti on yleensä maksimissaan noin 50 e/yö ja ehdoton vaatimuksemme on, että huoneeseen kuuluu oma kylpyhuone. Sijaintiakin on katsottu hinnan ja kylppärin lisäksi jonkin verran.

Eli kaksi aikuista matkailee mahdollisimman mukavasti, mutta kuitenkin mahdollisimman halvalla, koska rahaa ei ole tuhlattavaksi turhaan luksukseen.

Esittelen tässä viimeisen ulkomaan reissumme (San Sebastian ja Bilbao) majapaikkojen lisäksi myös sitä edeltävien reissujen majapaikkoja. Kaupungeista ovat mukana, San Sebastianin ja Bilbaon lisäksi, Praha, Ljubljana, Koper, Sintra ja Berliini. Majoitusbudjetti on ylittynyt huomattavasti tähän mennessä vain Espanjassa, Baskimaan vihreällä rannikolla ja ihanissa kaupungeissa

 

Pension Anorga – San Sebastian, Espanja (72 e/yö, viivyimme kolme yötä)

Plussat:

+ keskeinen sijainti

+ kiva katunäkymä

+ ihan hyvä suihku

Miinukset:

– vähän ahdasta

– tulviva vessan lattia

– hirvittävä katumelu

– vähäiset pistorasiat

– peitot

Pension Anorga on pieni majatalon tyyppinen hotelli kerrostalossa keskellä kaupunkia. Anorgan parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti keskeinen sijainti. Esim. rantaan oli lyhyt matka.

Huoneessa oli kiva takorautaparveke ja kaunis katunäkymä, koska vastapäiset talotkin olivat kauniita. Aamiaista ei näin pienessä paikassa ollut tarjolla, joten kävimme vastapäisessä kahvilassa.

Talon porrasaula oli ihan kivan näköinen, mutta portaikko vähän ahdas ja pimeä, samoin käytävät. Hissikin oli. Itse paikka, toisessa kerroksessa, oli pieni ja siellä oli melko kapea käytävä, joka oli täynnä ovia. Selvästikin sinne oli yritetty saada mahtumaan mahdollisimman monta pientä huonetta.

Reseption, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, oli pienessä korkeintaan vaatehuoneen kokoisessa kopperossa. Meidät otti vastaan nainen, joka ei puhunut englantia juuri ollenkaan. Jonkinlaisella yksittäisten sanojen hapuilulla ja elekielellä siinä yritettiin selvitellä asioita, kunnes paikalle tuli mies, joka puhui ihan hyvää englantia.  Ystävällisen tuntuisia ihmisiä olivat kyllä. Me saimme kolme avainta, yhden alaoveen, yhden käytävän oveen ja yhden huoneen oveen. Erityisesti käytävän ovi osoittautui muutaman kerran aika hankalaksi. Avain vain pyöri ja pyöri, eikä meinattu saada ovea auki.

Itse huone oli pieni ja ahdas ja siinä oli kaksi erillistä leveähköä sänkyä, jotka täyttivät melkein koko tilan. Sänkyjen välissä oli paikoilleen kiinnitetty yöpöytä (sänkyjä ei siis mitenkään voinut siirtää vierekkäin) ja oven lähellä oli tämän lisäksi pieni kapea pöytä. Yksi tuolikin huoneessa oli (ja kaappi). Nurkassa oli pieni televisio seinätelineessä. Sängyissä oli Portugalistakin tuttu peittosysteemi, eli tässä tapauksessa viltti, jonka alla oli irrallinen lakana. Ei siis mitään pussilakanoita. Miehen sängystä irrallinen peittolakana puuttui ekana yönä, mutta ei se häntä kuulemma haitannut. Verhot olivat aika ohuet, niistä kuulsi läpi yöllä, eikä niitä saanut vedettyä edestä päivisin. Toisaalta emme tajunneet, että parvekkeen puolelta olisi ehkä voinut sulkea ikkunaluukut öisin.

Kadulta kantautuva meteli oli aikamoinen, joten tehokkaasti vaimentavat korvatulpat olivat ainakin minulle välttämättömyys. On vähän vaikea sanoa, mitä meteliä kadulta ei olisi kuulunut, sieltä kun kuului melkein kaikkea mitä kuvitella saattaa: liikenteen melun, huutojen ja sireenien lisäksi ikkunan alla oli vihreä säiliö, johon kaadettiin pulloja, eli särkyvän lasin korvia huumaavaa kilinää sai kuunnella myös yöaikaan. Nukkumisesta ilman korvatulppia ei olisi minulla tullut mitään. Mies kaiketi olisi nukkunut tyytyväisenä, vaikka kadulla olisivat pommit räjähdelleet. Onneksi olin löytänyt apteekista yhdet tehokkaammat silikonitulpat ennen matkaa. Ne vaimensivat metelin lähes täysin. Kun tungin ne korviini, en kuullut yhtään mitään. Niissä on vain se huono puoli, että ainakaan minun korvissani niitä ei voi pitää kauhean monta yötä putkeen, tai korvat tulevat kipeiksi ja menevät pahimmillaan verille. Tosiasiassa ne eivät kai edes ole tarkoitettu nukkuessa pidettäviksi (herää kysymys, missä muussa tilanteessa ihminen muka tarvitsee niin tehokkaita korvatulppia?!). Kolme yötä selvisin ja Bilbaossa käytin sitten vähän kevyempiä silikonitulppia, kun sielläkin kuului kadulta liikenteen ääniä, vaikkakin vähemmän.

Olen jo pitkään kokenut tämän korvatulppa-asian todella hankalaksi, koska joskus sattuu kohdalle tosi meluisia naapureita, eli olisi tärkeää, että joku valmistaisi sopivia ja hyvin vaimentavia tulppia myös pienille korvakäytäville ja sitten jos niitä vielä saisi jostain helposti ostettua… Pehmeät vaahtomuovitulpat eivät mene minulla ollenkaan korviin.

Äänieristys taisi muutenkin olla Anorgassa aika olematon, mutta naapurihuoneissa ei kuitenkaan kukaan mölynnyt häiritsevästi (tai mistä minä tietäisin, kun en öisin mitään tulpiltani kuullut). Ei tämä siis hirveästi häirinnyt, mutta huoneen oven alla oli joka tapauksessa iso aukko, josta käytävän valo paistoi läpi. Huoneen oven vieressä oli käytävän puolella ovi vessaan, joka oli täsmälleen samanlainen ja samankokoinen kuin meidän huoneen kylppäri. Se vessa oli tarkoitettu niille, joiden huoneissa ei ollut omaa vessaa ja siinä tietysti ravasi ihmisiä.

Huoneen puutteisiin voisi ehkä laskea ahtauden lisäksi sen, että pistorasioita oli vain kaksi, yksi ihan huoneen oven vieressä ja toinen vessassa. Miehellä oli tietokone ja puhelin käytössä, minä taas halusin öisin ladata lähinnä kameraa. Puhelin minulla oli tämänkin matkan ajan melkein kokonaan suljettuna, joten siitä ei paljon akku tyhjentynyt. Pystyn myös hyvin olemaan viikon erossa somesta, mihin mieheni ei todellakaan pysty: sen pitää kyllä sinne rakkaaseen Facepukkiinsa päästä kirjautumaan vähintäänkin joka päivä. 😉

Kylpyhuone oli myös pieni ja melko ahdas koppero, mutta oli siellä sentään vähän hyllytilaa ja pyyhekoukut. Suihku oli kyllä ihan hyvä, koska sitä sai pitää sekä ylhäällä että käsisuihkuna. Ja sieltä tuli ihan hyvin vettä, mutta ehkä vähän liiankin kovalla paineella. Vaikka ympärillä oli suihkuverho, lattialle saattoi silti roiskua suihkualtaasta niin paljon vettä, että sellainen vesimäärä pienen kopperon lattialla oli oikeasti vähän epämukavaa ja hankalaa. Lattiapyyhettä ei ollut. Myös vessan ovi oli aika levähtänyt ja rapistunut alaosastaan jatkuvan kastumisen takia ja sitä oli vaikea liikuttaa. Huone oli kuitenkin muuten ihan siisti.

Huomasin, että Espanjassa, tai ainakin täälläpäin Espanjaa, hanavesi haisi ja maistui tosi pahalle. Sellainen kloorimainen haju (ja maku).

Me emme yleensä juo hanavettä matkoilla, vaikka useimmissa maissa, joissa olemme olleet, vesi olisikin ollut juomakelpoista. Espanjassakin vettä olisi kaiketi voinut juoda, ilman että siitä olisi ollut mitään vaaraa, mutta niin kuin sanoin, se oli niin pahanmakuista, ettei sitä olisi pystynyt sen takia juomaan. Pelkkä hampaiden pesukin tuntui vähän äklöttävältä. Ruokakaupassa huomasin paikallisten ihmisten ostavan isoja juomavesipakkauksia, enkä ihmettele yhtään. Tajusin taas, miten onnekkaita me Suomessa olemme, kun hanavesi on niin hyvää. Kyllä olisi autottomalle aikamoinen homma raahata juomavesi kaupoista. Matkoilla sentään selvitään pikkupulloilla, eikä ole kovinkaan paljon muuta ostettavaa.  Mies harmittelee aina, kun muissa maissa ei ole samanlaista pullonkierrätysjärjestelmää ja kaikki muovi menee roskiin. Jos jokaiseen hotellihuoneeseen jäisi niin paljon tyhjiä vesipulloja kuin me jätämme jälkeemme ja kyseisessä maassa olisi pullopantit, joku siivooja voisi kerätä ihan mukavat summat pulloja palauttelemalla.

Lisää San Sebastianista: Patikointia San Sebastianin maisemissa ja Kaunein koskaan näkemäni kaupunki ja San Sebastianin tiedemuseo

 

Hotel Ibis Bilbao Centro – Bilbao, Espanja (hinta 79 e/yö, viivyimme 2 yötä)

Plussaa:

+ mikä ihana sänky!

+ tilaa riittävästi

+ ihan paras kylppäri ja suihku, jossa käyminen oli nautinto

+ ravintola

+ hotellissa ja ravintolassa osataan englantia

+ aamiainen lisämaksusta

Miinusta:

– en minä tästä miinuksia keksi (se maksoi rahaa ja rahalla näköjään saa)

Hotellilla oli kokonaista yksi tähti (*) ja tämä Ibis osoittautui parhaimmaksi hotelliksi, jossa koskaan olemme yhdessä majoittuneet. Mies tosin pitää Prahan Hotel Petriä parempana, ja tavallaan nämä kaksi voivatkin olla jokseenkin yhtä hyviä. Perustelisin Ibiksen paremmuuden sillä, että en löydä siitä yhtään varsinaista huonoa puolta, kun taas Hotel Petrissä oli yksi: huoneiden välinen äänieristys.

Luultavasti muilla hotelleilla ei ole ollut sitä yhtäkään tähteä, ja mistä näistä tähtiluokituksista edes tietää, ne kun ovat lukemani mukaan sen verran epämääräisiä ja maasta toiseen vaihtelevia juttuja.

Heti sisään astuessani vakuutuin Ibiksestä. Täällähän on oikein kunnon aula ja reseptiontiski (no joo, sellainen oli kyllä Prahan Hotel Petrissäkin, joka siis oli melkein yhtä hyvä). Aulan yhteydessä oli baari ja ravintola ja tilaa oleskella. Ibiksen reseptionista saimme kartan ja vinkkejä ja neuvoja sekä karttaan piirrettyjä reittejä kaupungilla kiertelemiseen. Huoneemme oli neljännessä (tai suomalaisittain ajateltuna viidennessä) kerroksessa. Pitkiä käytäviä ja paljon ovia, näytti ihan oikealta hotellilta. Ibiksessä palvellaan myös sujuvasti englanniksi, onhan se iso ketjuhotelli.

Ibis on siis ketjuhotelli ja huoneet yleisilmeeltään yksinkertaisia ja persoonattomia, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Huoneessa oli mielestäni tilaa ruhtinaallisesti, vaikka kuvista se ei ehkä niin näykään. Joka tapauksessa tilaa oli paljon siihen nähden, mihin olemme yleensä majapaikoissamme tottuneet. Myös kylpyhuone oli tilava. Sekä huoneessa että kylpyhuoneessa oli isot peilit. Sänky osoittautui aivan uskomattoman ihanaksi ja pehmeäksi. En tiedä, minkälaiset patjat siinä oli, mutta mitään jousituksia en tuntenut. Se vain muotoutui allani juuri niin kuin pitääkin. Tämä punkkahan oli parempi kuin kotona! Sekään ei haitannut, että peittoja oli vain yksi, koska se oli tosi jättikokoinen ja hyvä peitto. En huomannut, että siitä olisi tullut minkäänlaista riitaa vieruskaverin kanssa, hyvin sen alle molemmat mahduttiin.

Sänkyä vastapäätä oli seinässä televisio ja ikkunan puolella puiset pöytä- ja penkkitasot, tuoli ja henkari-/hyllykkösysteemit. Ei mitään luksusta, mutta siistiä, käytännöllistä ja yksinkertaista. Ikkunassa oli hyvä pimentävä rullaverho tavallisten verhojen lisäksi. Kylpyhuoneessakin oli runsaasti tilaa ja suihku, jossa käyminen oli nautinto. Yleensä meillä on ollut varaa vain ahtaisiin kopperoihin ja liukkaisiin suihkuverhoihin, jotka eivät kauheasti houkuttele pesulle, mutta Ibiksessä oli hieno, tilava suihkukaappi.

En keksi tästä hotellista yksinkertaisesti mitään huonoa sanottavaa. Edes joka paikkaan (= jopa sängylle) asetellut mainosplakaatit eivät häirinneet. Ehkä pyyhkeitä olisi voinut olla yksi enemmän (käsipyyhkeeksi). Lattiapyyhe oli ja lattia välttyi kastumasta, kun astui pyyhkeelle suihkusta tullessa. Jos yksi tähti on näin hyvä, mihin ihminen muka tarvitsee kahta, kolmea, neljää tai viittä? En tarvitse ketään laukkujani kantamaan, enkä muutenkaan mitään ”ylimääräistä” palvelua, kunhan nyt siivooja käy, se riittää. Tietysti, mitä enemmän paikassa oleilee, sitä tärkeämpää sen viihtyisyys on. Jos huoneeseen jotain enemmän vielä kaipaisi, niin siinä voisi tietysti olla jotain nojatuoleja, sohvaryhmiä tms., mutta se nyt ei ole mitenkään välttämätöntä ja sitä suuremmat tilat nyt ainakin olisivat ihan turhia, kun ei siellä hotellihuoneessa kuitenkaan yleensä tule kovin paljon aikaa vietettyä.

Alhaalla oli tosiaan vielä ravintola, josta ruokaa sai 24 h/vrk. Se on iso plussa ja lisää viihtyisyyttä huomattavasti, kun illalla saa olla rauhassa ja syödä omalla hotellilla, eikä tarvitse etsiä mitään ruokapaikkoja ulkoa, jos ei jaksa tai halua.

Kadulta kuului jonkin verran liikenteen meteliä. Autot tööttäilivät kovasti ainakin päivisin, mutta yöt selvisin kuitenkin hieman kevyemmillä silikonikorvatulpilla. Huoneen ikkunasta oli ihan kiva näkymä vilkkaalle kadulle ja vastapäisiin taloihin, joiden ikkunalaudoilla oli kukkaruukkuja ja parvekkeilla ja kattoterasseilla isompiakin kasveja. Naapurihuoneista ei kuulunut mitään eli äänieristys vaikutti siinä suhteessa hyvältä.

Ibiksen hinta näkyi ulkona olevassa mainostaulussa olevan 79 e/vrk. En muista, mikä hinta me siitä maksettiin, oliko se juuri tuo sama, sitä luokkaa kuitenkin, mutta joka tapauksessa hinta meni reippaasti normaalin max 50 e/yö –budjettimme yli. Aamiaiset maksoivat vielä erikseen.

Aamiaisella söin mielelläni espanjalaista perunamunakasta, croissantteja ja voitaikinasta tehtyjä suklaapullia (nyt kun matkalla ollessa annan itselleni luvan syödä vehnää, niin näitä croissantteja kyllä menisi alas enemmänkin, leivistä ja muusta en niin välitä). Suosikkini oli kuitenkin hedelmäsalaatti tuorejuustolla ja suklaahipuilla. Hedelmäsalaatissa ei ainakaan vaikuttanut olevan mitään säilykehedelmiä, vaan se oli ihan tuoretta tavaraa. Mies söi leipiään ja lihojaan, joita se aina syö. Kaikenlaisia muroja, rouheita, jogurttia yms. oli tarjolla myös. Suklaahipuista erityismaininta, koska sellaisia en ole ennen hotelliaamiaisilla nähnyt. Miehen mielestä tomaatit olivat epähygieenisesti tarjolla, koska niitä piti itse leikkailla paljain käsin, jos ei ottanut kulhosta kokonaista tomaattia. Siis ainakin niitä olivat jotkut siellä leikkailleet ja jättäneet osan siihen. Muuta kummallista emme huomanneet. Paitsi että olin maistavinani, että kuuma vesi oli sitä kloorimakuista hanavettä ja minulta jäi siksi tee juomatta.

Lisää Bilbaosta: Rosoinen ja värikäs Bilbao, aito kaupunki ja Bilbaon kissamummo

ja Baskimaan safkoista

 

Hotel Petr – Praha, Tsekki (kolme yötä)

Tästä hotellihuoneesta ja aamiaisesta voi katsoa lisää kuvia tästä Prahan jutusta.

Plussaa:

+ huoneessa kaikki, mitä hotellihuoneelta odottaa

+ hyvä kylpyhuone ja suihku

+ hinta/laatusuhde erittäin hyvä

Miinusta:

  • huonohko äänieristys, viereisen huoneen meteli viimeisenä yönä

Prahassa meidänkin minibudjetilla (max 50 e/yö) oli mahdollista majoittua asiallisessa hotellissa, jossa kaikki oli niin kuin hotellissa kuuluu olla. Ansaitsee kärkipaikan tässä vertailussa yhdessä Bilbaon Hotel Ibiksen kanssa.

Hotellissa oli asiallisen näköinen aula ja reseption-tiski. Huoneessa näytti hotellihuoneelta. Siellä oli kunnollisen sängyn ja petivaatteiden lisäksi peilipöytä, tuoli, televisio ja jääkaappi sekä vedenkeitin. Huoneessa oli tarpeeksi kaappi- ja naulakkotilaa vaatteille. Kylpyhuoneessa oli tarpeeksi laskutilaa tavaroille ja paikkoja pyyhkeille sekä erinomainen suihku, jota pystyi pitämään sekä ylhäällä että käsisuihkuna. Pyyhkeet olivat asiallisia ja niiden vaihtaminen oli asiallisesti hoidettu. Sai itse päättää, halusiko niitä vaihdettavan päivittäin vai ei.

Hotellin aamiaisbuffet oli myös ihan hyvä (munakokkelia olisi kyllä saanut olla useammin). Tarjolla oli myös jonkinlaista gluteenitonta rouhetta (mysliä/muroa tms.). Ainoa miinus hotellissa oli huonohko äänieristys ja metelöivät saksalaiset viimeisenä yönä. Nukkuminen hoitui kyllä tulpat korvissa, mutta kun ne löystyivät, heräsin välillä kovaan pälätykseen.

 

Rooms Ambrozic – Ljubljana, Slovenia (48 e/yö, vietimme kolme yötä)

Plussaa:

+ sijainti lähellä Lohikäärmesiltaa, keskustassa, vajaa kilometri juna-/bussiasemalle

+ huoneessa oli ilmastointi, jonka sai halutessaan päälle ja pois päältä

+ ikkunasta oli kaunis näkymä Ljubljanica-joelle ja Lohikäärmesillalle

+ kyllä, tämä oli sijaintiinsa nähden edullinen

+ sänky oli ihan asiallinen

+ suihkukaappi

Miinusta:

– aika vaatimaton sisustus, ei tuolia, ei kaappeja, ei hyllyjä tai naulakoita, ei yöpöytiä

– kylpyhuoneessa ei pyyhekoukkuja, eikä minkäänlaista laskutilaa tai telinettä edes vessapaperirullille, vaikka kylppäri muuten olikin siisti ja asiallinen

– pyyhkeitä tuotiin miten sattuu

– rakennus ulkopuolelta ja käytävien puolelta vähän rapistuneen oloinen

– jonain iltana ylhäällä katonrajassa näkyi jotain pieniä ötököitä, jotka ei tosin meitä häirinneet, koska pysyivät siellä

– aamiaista ei ollut tarjolla

– reseption vähän kauempana samalla kadulla

– televisiota ei ollut, jos joku nyt sellaista kaipaa

– erittäin yksinkertainen ja vaatimaton, ei mitään ylimääräistä

Rooms Ambrozic on sisustukseltaan vaatimattomin majapaikka, mihin olemme miehen kanssa eksyneet. Sijainti melko ydinkeskustassa, lähellä Lohikäärmesiltaa. Huoneen ikkunasta näkyi joelle ja Lohikäärmesillalle. Huone oli siisti, mutta erittäin vaatimaton. Mitään ylimääräistä ei ollut. Vain parisänky, sohvasänky, keikkuva pöytä ja vaatetanko muutamalla henkarilla. Ei edes tuolia. Sänky oli kuitenkin ihan hyvä ja asiallinen. Korkealla sänkyjen yläpuolella oli jokin parven näköinen kaiteeton ”hylly”, josta ei tiedetty, oliko sekin tarkoitettu nukkumiseen, vai mihin. Sinne ei kuitenkaan päässyt kiipeämään mitenkään.

Kylpyhuone oli myös siisti, tosin pyyhkeitä tuotiin vähän epämääräisesti, välillä pieniä ja välillä suuria. Minua häiritsi lähinnä se, ettei mitään laskutilaa tavaroille ollut pesualtaan reunoja lukuun ottamatta. Edes pyyhkeille ei ollut pyyhekoukkuja, eikä vessapaperirullalle telinettä. Kaikki rullat ja pyyhkeet keikkuivat yhden ainoan seinätelineen (vai oliko se kuivatuspatteri?) päällä. Mitään tämän suurempaa valittamista ei kuitenkaan ollut, koska huone oli siisti ja sijainti oli hyvä. Ulkoapäin talo näytti paikoin vähän ränsistyneeltä, mutta se ei meitä haitannut. Keskeisen sijainnin takia kadulta saattoi kuulua meteliä, joten korvatulpat olivat ainakin minulle nukkuessa tarpeen.

Tässä painoi enimmäkseen sijainti, ts. näin keskustasta ei tämän kummoisempaa meidän budjetilla (max 50 e/yö) ja kylppärivaatimuksella saanut.

Lisää Ljubljanasta: From Ljubljana with Love

 

Museum Hostel – Koper, Slovenia (50 e/yö, vietimme kolme yötä)

Plussaa:

+ melko tyylikäs sisustus pienessä tilassa

+ oma pieni keittiö astioineen ja pieni ruokapöytä baarijakkaroineen

+ kiva makuualkovi, jossa kivat hyllyt ja televisio

+ hyvin laskutilaa tavaroille, esim. hyllyillä ja yöpöydillä

+ viihtyisä, kodikas, hyvin varusteltu

+ keskustassa, lyhyt matka meren rantaan

+ vanhan kaupungin kujat heti kulman takana

+ hyvät mahdollisuudet syödä omassa huoneessa

+ jos olet hobitti, ota tämä 😉

Miinusta:

  • huoneisto tosi minikokoa, ikään kuin hobittikolo, vaikka liian ahtaalta ei itse huoneessa kuitenkaan tuntunut (ehkä me olemme niin pieniä…? 😉 )
  • vessa oli oikeasti aika matala ja ahdas
  • suihku ahdas, lattiankastumisongelma sekä suihkun että minilavuaarin kanssa
  • aika ohut peitto, vaikka paksumpaa ei kyllä niin lämpimässä olisi tarvinnutkaan
  • hyttysiä (eivät varsinaisesti kuuluneet kalustoon, mutta tunkivat sisään avonaisesta ikkunasta)
  • ei aamiaista, mutta hyvät mahdollisuudet syödä omassa huoneessa tai vaikka pihalla

Koperissa hintataso oli sen verran alhaisempi kuin pääkaupungissa, että samalla rahalla (max 50 e/yö) sai vähän tasokkaamman ja mukavasti varustellun huoneen. Tämä oli ikään kuin minikokoinen huoneisto, minikeittiöllä ja makuualkovilla. Oli jääkaappi, keittolevy ja astioita, viinilaseja myöten. Yksi kivoimmista majapaikoista.

Sisäänkäynti huoneeseen oli mukavalta ja suojaisalta pihalta. Meidän huoneisto oli maan tasalla ja yleensä ollaan aika tarkkoja siitä, että maan tasalta ei oteta, jos rakennus on jossain kadun varressa, mutta tässähän sitä ongelmaa ei ollut.

Kuvassa Museum Hostellin pihalla… Lisää Koperista: Koperin ihana keskiaikainen vanhakaupunki

 

Hotel Oceano – Sintra, Portugali (45 e/yö, vietimme 4 yötä)

Sintrassa majapaikkamme sijaitsi valtameren rannalla, Praia das Macasissa, 10 kilometriä keskustasta. Neljä yötä maksoi 180 euroa.

Plussaa:

+ valtameri ja rannan läheisyys, upeat rantamaisemat

+ ympäristö melko rauhallista, ei mitään isoja hotellikomplekseja ihan vieressä

+ pieni ja kodikas hotelli

+ hotellin aamiainen oli hyvä, vaikka vihanneksia ei ollut (leivospöytä oli erityisen runsas, mutta tarjolla oli myös hedelmäsalaattia, munakokkelia ja pekonia)

+ huoneen ikkunasta näkyi Praia das Macasin ranta

+ ravintola hotellin yhteydessä oli erinomainen

+ edullinen vaihtoehto kauempana pahimmista turistiryysiksistä

+ museoraitiovaunu lähtee hotellin edestä

Miinusta:

  • matkat bussilla keskustaan ja nähtävyyksille veivät aikaa, vaikka bussiyhteydet olivat ihan hyvät (rauhallisuus, maisemat, ranta ja valtameri kyllä korvasivat tämän)
  • huone oli aika pieni ja ahdas, sänky oli kahdelle kapea ja siinä oli vain yksi peitto irrallisella lakanalla, eli ei pussilakanaa (kaapissa olisi ollut lisävilttejä, jos niitä olisi tarvittu), sänky myös natisi aika tavalla, mutta nämä ei kuitenkaan olleet mitään kovin suuria haittoja
  • vanha pieni kuvaputkitelevisio (vaikka en minä nyt televisiota hirveästi katsele, niin kuvaputkilaitteita en oikeasti katsele, koska en siedä niiden välkettä)
  • kylpyhuoneessa oli vain amme, jollaista en halunnut käyttää
  • vain kädessä pidettävä suihku, eli hiusten peseminen oli aika hankalaa taiteilua ammeen pohjalla liukastellen, kun toinen piti suihkua pään päällä

Hotellin aamiaishuone: (aamiaisesta löytyy kuvia Sintran jutusta.)

 

Plus Berlin – Berliini, Saksa (49,66 e/yö, vietimme neljä yötä)

Jonkinlainen hotellin ja hostellin yhdistelmä.  Sijaitsee Berliinin itäpuolella värikkäässä Friedrichshainin kaupunginosassa lähellä Spree-jokea, Oberbaumin siltaa ja East Side Galleryn toista päätä. Alexander Platzille on hotellilta noin kolmisen kilometriä.

Plussaa:

+ huoneessa tilaa riittävästi, ehkei nyt ihan tanssisalia tarvittaisi, mutta tästä ei paljon puuttunut

+ hotellissa oli ravintola

+ aamiainen (erillismaksusta)

+ huoneessa oli tilava kylppäri ja suihkukaappi (tosin suihku oli vain ylhäällä kiinni)

+ huoneessa oli tallelokero!

+ sopii sellaisille, jotka haluavat hieman erikoisempaa hotellikokemusta, mutta kuitenkin huokeaan hintaan

+ hinta/laatusuhteeltaan hyvä

+ katutaide!

Miinusta:

  • jonkinmoista meteliä öisin käytävillä, joten korvatulpat olivat tarpeen
  • yhtenä iltana meitä ei tultu palvelemaan ravintolassa

Huone oli iso ja korkea. Siellä oli isot ikkunat niin korkealla, että piti kiivetä ikkunalaudalle, jos halusi nähdä ulos (tietysti kiipesinkin).

Kalustus:  sängyt, kirjoituspöytä, kova nahkasohva, vaatekaappi, iso peili. Kaapissa tallelokero.

Rakennus oli melkoisen iso ja sokkeloinen, vanha koulurakennus vuodelta 1891. Vaikuttavan suuria portaikoita ja muutenkin aika jännittävänoloinen paikka. Berliinin katutaide oli käytävillä, aulassa ja sisäpihalla näkyvästi esillä.

Plus Berlinissä on käsittääkseni myös isommille porukoille sopivia hostellihuoneita, joten nuorta porukkaa oli aika paljon. Sopiikin ehkä hyvin ”nuorekkaampaan makuun”. Meillekin tämä sopi ihan hyvin, vaikka meillä onkin ikää kertynyt, olemme ilmeisesti mieliltämme nuoria…?

Sauna ja uima-allaskin olisi ollut, mutta emme ehtineet käydä niitä edes vilkaisemassa, koska päivät menivät ympäri Berliiniä kolutessa ja huoneessa vietettiin lähinnä vain yöt.

Berliinissä katutaidekierroksella

Syksyisiä Berliinin kuvia

Loppusanat:

Matkablogeja jonkin verran seuranneena kuvittelisin, että 50 euroa (eli yhdelle maksettavaksi jää 25 euroa) yöstä on aika minimaalinen budjetti, ellei nyt sitten ole kyse jostain hostellidormeissa majoittumisesta, mitä me emme harrasta. Yksin tästä tasosta saisi todennäköisesti maksaa saman hinnan kuin me maksamme kahdelta, koska yksin matkustaminen tulee yleensä aina kalliimmaksi. Jos haluaisimme päästä vielä halvemmalla tai tosi halvalla, meidän pitäisi tyytyä vähintään jaettuihin kylpyhuoneisiin ja sellaiset taas eivät ole minun juttuni (mies kyllä selviäisi vähemmällä ja on selvinnytkin, silloin kun on matkustellut yksinään).

Majoitukset etsimme aina hotelleista tai vastaavista majoituslaitoksista. Mitään airbnb:tä en periaatesyistä kannata, kun ajattelee, miten sellainen systeemi voi levitessään tehdä paikallisten ihmisten asumiselle ja viihtyvyydelle hallaa. Tämä on vain minun mielipiteeni. Tunnen ihmisiä, jotka ovat airbnb-majoituksia käyttäneet ja jokainen tekeekin oman valintansa tarpeittensa mukaan. Itse haluan stressata mahdollisimman vähän siitä, voiko majoittajaan luottaa ja onko asumus sellainen kuin on luvattu jne. Ihan hyvin voin lyhyet reissuaikani asua hotellissakin. Toki esimerkiksi oma pieni keittiö on kiva ja tästäkin jutusta löytyy tosiaan yksi keittokomerollinen vaihtoehto.

Tietenkin matkailu on monin paikoin räjähtänyt aika lailla käsistä ja se on saanut miettimään omaakin matkustelua: mitä minulla on ihan oikeasti tarve päästä näkemään ja kokemaan, ja mikä on ekologista? Ei ole esimerkiksi järkevää lähteä sellaisiin ryysiksiin ja turistirysiin, joissa en hyvin todennäköisesti viihtyisi, vaikka ne olisivat kuinka kuuluisia paikkoja. Lentämistä tulen tässä lähiaikoina pohtimaan ihan omassa postauksessaan, siis lentämisen jättämistä, paristakin painavasta syystä, joista kumpikaan ei ole raha (vaikka rahaakaan ei kyllä ole liioin tuhlattavaksi). Ja taidanpa siinä jutussa sitten kertoa vähän tulevista matkasuunnitelmistakin.

Noin yleisesti ottaen, majoituksia on ollut laidasta laitaan. Jossain on ollut ”puutteita” ja hyvinkin yksinkertaiset puitteet, jossain muualla taas on ollut ”kaikki kohdallaan”. Samalla rahalla on saanut maasta, kaupungista ja sijainnista riippuen vähän erilaista varustetasoa. Kaikkialla on kuitenkin ollut aina siistiä ja puhdasta ja vähintäänkin sängyt, vessa ja suihku ja suljettava ovi. Tähän mennessä 50 euron yöbudjetti on ylittynyt huomattavasti vain yhdessä maassa, Espanjassa. San Sebastianissa ja Bilbaossa oli pakko joustaa parilla kympillä, koska toiveiden mukaista huonetta kahdelle ei vain löytynyt huokeampaan hintaan.

 

Sintra, Portugali. Upeita palatseja ja huikeita maisemia…

Viimeisin vähän pitempi, eli jotakuinkin ”Euroopan toiselle laidalle” suuntautunut, matkamme tehtiin syyskuun puolivälissä Portugalin Sintraan. Alunperin toivoin matkaltani mm. upeita maisemia ja luontokohteita sekä kulttuuria ja historiaa, esimerkiksi nyt vaikka linnoja. Koska haluan päästä joissakin asioissa helpolla, tykkään myös siitä, että matkakohteessani rahayksikkö on euro. Monia mielenkiintoisia Euroopan kohteita selailtuani, päädyin Portugaliin ja lopulta Sintraan. Sintrassa minua kiehtoivat erityisesti upeat palatsit ja jyrkänteiset rantamaisemat. Sinne sitten!

azemaisema

Azenhas do Mar

muureja

Maurilaisen linnan muureilta. Alhaalla näkyy Sintran historiallinen keskusta.

hieno talo

Sintran kaupunkia

Kansallispalatsi

Sintran kaupunki, joka on aikoinaan ollut kuninkaallisten suosiossa ja sittemmin valittu myös Unescon maailmanperintökohteiden listalle, sijaitsee noin 30 km Lissabonista. En tiedä, järjestetäänkö Suomesta juurikaan valmismatkoja Sintraan. Lissaboniin voi lentää sekä suoraan että konetta vaihtamalla. Me vaihdoimme konetta Frankfurtissa, jossa meille jäi muutama tunti aikaa kaupunkikierrokseen. Koneen vaihdossa oli se hyvä puoli, ettei tarvinut istua paikallaan kovin pitkään, mutta muuten aamuvarhaisesta auringonlaskuun jatkuva matkanteko oli ainakin minusta vähän liian rankkaa. Paljon ”Euroopan reunaa” kauemmas en kyllä sitten varmaan lähtisikään.

Ehdimme nähdä myös Portugalin pääkaupunkia vilahduksittain, kun matkustimme bussilla lentokentältä keskustaan ja siirryimme siellä junaan, ja tietysti takaisin tullessa sama toisinpäin. Rossion asemalta pääsee Sintraan kätevästi junalla noin 40 minuutissa ja matka maksaa vain muutaman euron. Lissabonista on siis helppo käydä Sintrassa vaikka pelkästään päiväretkellä. Mieheni, joka on matkustellut paljon enemmän kuin minä, oli käynyt Lissabonissa aikaisemminkin.

näkymä

Ylhäällä vuorella häämöttävä Maurilainen linna

Sintrassa jäimme pois Portela de Sintrassa, joka on asema ennen päätepysäkkiä eli Sintran asemaa. Portela de Sintran asemalta jatkoimme bussilla hotellille. Koska olemme kohtuullisella budjetilla reissaavia omatoimimatkailijoita ja muutenkin julkisen liikenteen kannattajia, käytämme paikasta toiseen siirtymiseen ensisijaisesti julkisia kulkuvälineitä. Paikat, reitit ja systeemit tulivat tutuiksi aika nopeasti, vaikka alussa ehdittiin pari kertaa vähän ihmetellä ja eksyäkin. Paikallisbusseissa käytimme maksamiseen matkakorttia, johon pystyi lataamaan arvoa sekä automaatista että tiskiltä ostamalla.

Majoituimme noin kymmenen kilometrin päässä Sintran keskustasta, valtameren rannalla, Praia das Macasissa.”Omenoiden ranta” osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka bussimatkoihin menikin päivittäin jonkin verran aikaa. Kun saavuimme ensimmäisenä iltana perille, juuri ennen auringonlaskua, olimme heti aivan ihastuneita upeisiin jyrkänteisiin ja rantoihin, joita matkan aikana ja perille päästyämme pääsimme näkemään. Rakastan valtamerta ja nautin sen paljon sen läheisyydestä, sekä äänestä että aaltojen katselemisesta, joten majapaikan valinta oli siksi hyvinkin onnistunut. Hotelli oli pieni ja kodikas Hotel Oceano ja huoneen ikkunasta oli näköala Praia das Macasin rannalle.

iltakuva

Saavuimme perille auringon laskiessa…

praiadasmacas

Praia Das Macasin ranta aamulla

katua

Praia Das Macasin katua

aamiaista

Aamiaista hotellilla

Majoituksen pyrimme yleensä saamaan mahdollisimman edullisesti ja ensisijainen vaatimuksemme on lähinnä se että huoneeseen kuuluu oma wc ja kylpyhuone. Aamiainen on myöskin ihan kiva syödä hotellilla. Hotellihuone oli meidän mielestämme mukava ja siisti, vaikkakin melko pieni. Huoneen koko itse asiassa nauratti minua, siksi että vuotta aiemmin Berliinin reissulla meillä oli niin iso hotellihuone, että se tuntui melkein tanssisalilta, ja tämän huoneen rinnalla se todella olisi siltä näyttänytkin. Parisänky oli yhtä lailla pieni ja siinä oli vain yksi suuri peitto, mutta sopu sijaa antaa. Kylpyhuoneessa ainoa ongelma oli kylpyamme, jota emme olleet kovin innostuneita käyttämään. Suihku oli pelkästään kädessä pidettävä, eikä sitä saanut mihinkään ylös kiinni, mutta kyllä siinä hiustenpesusta jotenkin selvittiin.

Hotellin aamiainen osoittautui ihan hyväksi. Jopa minulle, viljoja välttelevälle, oli tarjontaa: hedelmäsalaattia, pekonia ja munakokkelia. Portugalilaiseen tapaan leivospöytä oli tietysti erityisen korea. Suomalaista ihmetyttivät lähinnä vihannesten (kurkut, tomaatit ym.) täydellinen puuttuminen. Mieheni olisi kuulemma kaivannut niitä sämpylöiden päälle.

Ensimmäisenä aamuna kävelimme lähistöllä ja tutkimme Praia das Macasin rantaa. Olisimme halunneet kiivetä kalliolle, jonka laella näkyi mielenkiintoisia ”hökkeleitä”, mutta vaikka virta näytti kauempaa katsottuna monestakin kohtaa helposti ylitettävältä, suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut. Aamuisin ja iltaisin oli melko viileää, joten emme viitsineet mennä paljain jaloin. Päivisin lämpötila kipusi kolmenkymmenen asteen tienoille, mutta silloin me olimme yleensä kauempana Praia das Macasista. En yleensä tykkää kovin kuumasta, mutta Sintrassa valtameri ja vuoristo onneksi viilensivät mukavasti ja liian kuumalta tuntui vain harvoin.

virta

Praia das Macasin rannalla

varjot

Praia das Macasin rannalla

varjoja

Jännän näköistä kalliota…

Ensimmäisenä päivänä eksyimme matkalla kaupunkiin ja harhailimme jossain keskustan lähistöllä. Meidän oli tarkoitus löytää pysäkki, jolta pääsisimme hyppäämään bussiin, joka veisi meidät ylös vuoren rinnettä. Ylhäällä häämöttivät sekä Maurilainen linna että Palacio da Pena. Kun vihdoin pääsimme keskustaan, oikean pysäkin löytäminen osoittautui myös odotettua hankalammaksi. Pienten ylimääräisten seikkailujen jälkeen olimme vihdoin matkalla ylös pitkin kapeita teitä, joita reunustivat upeat palatsit ja vähän ränsistyneemmätkin rakennukset sekä rehevän metsäiset vuoren rinteet. Kovakuntoisemmat voivat kävellä muutaman kilometrin matkan ylös, mutta meitä niin kova hikoilu ei innostanut, vaikka kävelyretki olisi tietysti voinut olla mielenkiintoinen. Itse kohteissakin sai kuitenkin kävellä ja kiipeillä tarpeeksi.

Talo, jonka seinissä kaakeileita. Harhailemassa.

autiotalo

Harhaillessa napattu kuva autiotalosta, jonka kattoikkunoista kasvaa puita

Kiinnostaisiko oma kirkko??

Jäimme ensin kyydistä Maurilaisen linnan sisäänkäynnin luona. Maurit siis rakensivat tämän linnoituksen joskus 700- ja 800-luvuilla. Se oli mielenkiintoinen paikka ja maisemat ylhäältä olivat todella upeat. Alhaalla näkyi hyvin Sintran historiallinen keskusta. Kauempana siinsivät sekä Lissabon että valtameri. Sintran historiallisessa keskustassa sijaitsee myös Kansallispalatsi, jonka kaksi savupiippumaista tornia erottuivat hyvin ylös. Kansallispalatsi on kuulemma sisältä upea, vaikka me emme siellä käyneetkään.

maurilainenlinna

Maurilaisen linnan pihalta

lippumuuri

Maurilaisen linnan muureilta

muurilippu

Maurilaisen linnan muureilla kiipeilyä

Sintra

Maurilaisen linnan muureilta näkyvä Sintran historiallinen keskusta

Maurilaisen linnan alueella kävely sekä muureilla kiipeily kävi hyvin kuntoilusta. Yhteislippu Maurilaiseen linnaan ja Penan palatsiin maksoi muistaakseni vajaa parikymppiä per naama.

tornissa

Maurilaisen linnan tornissa

linnassa

Maurilaisessa linnassa. Punaisen mekon olen tehnyt kierrätyskankaasta ”Surrur – tee oma Marimekkosi” -kirjan minuuttimekon kaavoilla.

Maurilaiselta linnalta jatkoimme sitten samalla hop on hop off -periaatteella rullaavalla bussilla seuraavalle etapille eli Penan palatsiin. Tämän satulinnan näköisen pytingin on rakennuttanut kuningas Ferdinand II 1800-luvulla, vanhan luostarin paikalle. Palatsi on kaikessa värikkyydessään ja koristeellisuudessaan melko epätodellisen tuntuinen paikka ja varmasti vierailun arvoinen. Me olimme ostaneet liput ainoastaan parvekkeille ja näköalatasanteille. Siinä vaiheessa päivää olimme jo niin väsyneitä ja nälkäisiä, että myös suuret puistoalueet jäivät meiltä enimmäkseen kiertelemättä. Penan palatsi ympäristöineen olisi vaatinut todella paljon enemmän aikaa, jos myös puistoalueisiin olisi halunnut tutustua tarkemmin. On myös hyvä ottaa huomioon, että halvin turisteja kuljettava kiertobussi oli tupaten täynnä ja pysäkeillä seisoi aina pitkä jono ihmisiä odottamassa kyytiin pääsyä. Rinteillä päivysti jos jonkinmoista yrittäjää pienempien menopeliensä kanssa, joten niille, jotka halusivat maksaa, oli kyllä tarjolla nopeampaakin kyytiä.

penan palatsi

Palacio da Pena eli Penan palatsi

palatsiparveke

Penan palatsin torneja ja terasseja

torni

Jos korkean paikan kammo ei vaivaa…

Retken jälkeen söimme vanhassa kaupungissa, vaikka syöminen siellä olikin vähän kalliimpaa kuin esimerkiksi Praia das Macasissa. Vanhan kaupungin kujia tuli myös kierreltyä siinä ravintolaa etsiessä. Vanha kaupunki oli ihan kiva, mutta aika lailla ”turismin kyllästämä”. Yleisesti ottaen, sekä ravintoloissa että ruokakaupoissa, hintataso oli huomattavasti Suomen hintatasoa edullisempi.

vanhakaupunki

Porraskuja Sintran vanhassa kaupungissa

meriahven

Minä söin yleensä kalaruokia. Tässä meriahventa vanhassa kaupungissa.

lihapata

Mieheni söi pariin otteeseen paikallista lihapataa, jossa oli myös simpukoita.

tornitalo

Portti ja talo lähellä Sintran kaupunkia

Toisena päivänä päätimme hypätä hotellin edestä lähtevän museoraitiovaunun kyytiin. Sillä kertaa vaunu ajoi poikkeuksellisesti lyhyemmän reitin, joten lähdimme sitten kävelemään kaupunkiin raiteita pitkin, koska emme jostakin syystä malttaneet odottaa bussia ja mitään jalkakäytäviä ei ollut. Matka osoittautui odotettua pidemmäksi ja kuumemmaksi, mutta maisemat olivat onneksi hienoja. Onneksi kukaan ei sentään tullut pidättämään meitä raiteilla kävelystä!

autiotalo

Autiotalo matkan varrella

museoraitiovaunu

Museoraitiovaunu pysähtyi tähän.

Maisemaa kävelymatkan varrelta

Seuraava kohteemme oli Regaleiran palatsi, joka sijaitsee vuoren rinteessä, melko lähellä Sintran keskustaa. Liput palatsiin ja puistoon maksoivat vain kuutisen euroa, mitä voi pitää edullisena. Palatsin on rakennuttanut rikas lakimies 1800-luvulla. Regaleiran viidakkomainen ja sammaloituneiden kivirakennelmien täyttämä puisto oli meidän molempien mielestä aivan uskomaton ja varmasti yksi matkan kohokohtia. Torneineen, maanalaisine labyrinttiluolastoineen ja okkultistisiin menoihin viittaavine initiaatiokuiluineen, puisto tarjoaa paljon tutkittavaa sekä lapsille että aikuisille. Regaleiraan kannattaa varata reilusti aikaa ja taskulamppu on myös hyvä ottaa mukaan, sillä osa luolastoista on valaisemattomia. Myös itse palatsi on sisältä ihan hieno, vaikka parasta oli kuitenkin puutarha ja siellä seikkaileminen.

Regaleiran palatsi

Quinta da Regaleira. Regaleiran palatsi.

Regaleira puutarha

Regaleiran puutarhaa parvekkeelta kuvattuna

initiaatiokuilu

Keskeneräisempi initiaatiokuilu

kuilu

Initiaatiokuilun pohjalta

luola

Valaistussa luolassa

portti

Sorsia luolassa

 

 

Vaikka emme pitäneet Regaleirassa minkäänlaista kiirettä, ehdimme hyvissä ajoin takaisin Praia das Macasiin ja söimme illalla, oman hotellin ravintolassa, todella maittavat oliiviöljyssä tirisevät turska-annokset alkukeitoilla.

turskaa

Turska-ateria (meidän mielestä portugalilainen ruoka oli hyvää)

Kolmantena päivänä lähdimme heti aamusta kohti Cabo da Rocaa, Euroopan mantereen läntisintä kärkeä, jossa huimat jyrkänteet kohtaavat valtameren. Sinne pääsimme melko kätevästi vaihtamalla puolivälissä matkaa toiseen bussiin. Cabo da Rocalla on oma aidattu alueensa, johon suurin osa turisteista jää pyörimään. Pienenä hauskana yksityiskohtana voisin mainita, että aidatun alueen toisessa päässä pörräsi jostakin syystä aivan hirmuinen lentävien kuoriaisten parvi. Kuoriaisia sai sen jälkeen vähän aikaa ravistella vaatteista ja hiuksista. Missään muualla näitä ötököitä ei kuitenkaan onneksi ollut.

aidattu

Cabo da Roca

otokkapuoli

Cabo da Rocan ”ötökkäkulmaus”

aidalla

Cabo da Rocalla

teksti

Euroopan mantereen läntisin kohta, risti ja aidattu alue

Vähän meidän jälkeemme turisteja pelmahti yhtäkkiä paikalle bussilasteittain. Kun aidattu alue on nähty, kannattaa lähteä rohkeasti patikoimaan vähän kauemmas. Se on helppoa, koska tien vierestä lähtee useita helposti havaittavia polkuja. Minusta koko matkan parasta antia oli nimenomaan kävelyretki Cabo da Rocan upeissa maisemissa piikkipensaiden reunustamia polkuja pitkin. Tilaa ja rauhaa oli riittävästi, vain vähän kauempana näkyi muutama retkeilijä kiipeämässä ylös jotakin rinnettä pitkin. Ihanat jyrkänteet ja valtameri! Siellä pystyi tosiaan kuvittelemaan olevansa ”maailman laidalla”. Vaikka varovainen kannattaa tietysti olla, eikä mennä liian reunalle…

vaellusmaastot

Cabo da Rocan patikointipoluille pääsi tästä…

Tuolla kaukana erottuu muutama ihminen kävelemässä ylös rinnettä, jos katsoo tarkkaan

Salainen hiekkaranta alhaalla…

 

Cabo da Rocan patikointimaisemia

Punavihreää kasvia oli paljon. Lieneekö jotain mehikasvia?

Cabo da Rocan retkeltä selvittyämme päätimme vielä käydä tutustumassa Azenhas do Marin kylään, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä majapaikastamme. Azenhas do Marissa erikoista on lähes pystysuora meren reunustama kallioseinämä, jonka päälle talot on rakennettu. Alhaalla on idyllisen näköinen pieni hiekkaranta ja vanha merivesiallas.

kala

Azenhas do Mar

meriallas

Azenhas do Mar

varvas

Azenhas do Mar

Päätimme kävellä Azenhas do Marista takaisin Praia das Macasiin, mikä oli tietysti hieman hankalaa, koska jalkakäytävät olivat jokseenkin olemattomat ja autot kiitivät ohitse hirveää vauhtia. Päättelimme, että täällä päin maailmaa ei kukaan muu kävele kuin ehkä pari hullua turistia silloin tällöin… Sillä kävelyretkellä tuli aika kuuma, vaikka meri olikin lähellä. Matkan varrella pysähdyimme katselemaan jyrkänteitä sekä autiotaloja, joita Portugalissa näytti olevan melko paljon, kaikissa koko- ja ränsistyneisyysluokissa. Monet talot, joiden ohi kävelimme, olivat kauniita ja hyvin hoidettuja, mutta seuraava talo saattoikin sitten olla taas hylätty ja asumaton.

tie

Täällä päin ei paljon lenkkeilyä harrasteta?

marias

”Casal das Tres Marias”

Autiotalot kiehtovat minua melkoisesti, joten olin tietysti innoissani niitä kuvailemassa. Kaikkein paras oli minusta ”Casal das tres Marias”, koska se näytti ihanalta kummitustalolta, ja jos oikein tarkkaan katsoi, saattoi huomata, että joku oli käynyt piirtämässä talon etuseinään ne kolme Mariaa…

Loppupäivän vietimmekin sitten Praia das Macasissa. Söimme läheisessä ravintolassa, mies istui terassilla ja minä kävin valtameren aalloissa kahlaamassa. Mikään uimapaikka sellainen aallokko ei minun mielestäni ole, ennemminkin se sopii surffaamiseen, mutta päivä oli lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Seuraavana aamuna meillä olikin jo kotiinlähtö edessä.

varasto

Praia das Macas

Praia Das Macas

Praia das Macas

Videolla näkyy paremmin Praia das Macasin maisemia.

Olimme alunperin suunnitelleet, että voisimme käydä myös Sintran vuoren rinteellä sijaitsevassa eksoottisen näköisessä Monserraten palatsissa sekä kauempana metsässä sijaitsevassa Kapusiiniluostarissa, mutta näihin ei valitettavasti jäänyt aikaa. Vaikka en olekaan löhöilylomien ystävä ja minulla pitää olla paljon nähtävää ja aktiivista menoa, liika olisi kuitenkin aina liikaa. Välillä on hyvä päästä myös vähän levähtämään.

Sintra oli kaiken kaikkiaan upea paikka ja sitä voi todellakin suositella matkakohteeksi. Syyskuun puolivälissä sää oli hyvä ja aurinko paistoi. Päivisin oli lämmintä, mutta ei liian kuumaa, koska vuoristo ja valtameri viilensivät mukavasti. Aamuisin oli viileämpää ja ainakin viimeisenä aamuna vähän sumuista, mutta aurinko tuli sitten taas nopeasti esiin ja olo lämpeni. Turisteja Sintrassa oli paljon, upeat maisemat ja palatsit kiinnostavat. Suomalaisia ei juurikaan meidän lisäksemme näkynyt (tai kuulunut).

Praia das Macasin biitsi

Viimeisenä aamuna

tyrsky

Viimeisen aamun sumua

Minne seuraavaksi?

Euroopassa riittää vielä paljon paikkoja, joissa haluaisin kovasti käydä. Slovenia on kiinnostanut meitä molempia jo pitkään ja seuraavaa pitempää reissua olemmekin suunnitelleet sinne. Samalla matkalla olisi tarkoitus nähdä sekä Alppimaisemia että Adrianmeren rantaa, sekä piipahtaa myös Italian puolella. Teemme myös silloin tällöin lyhyempiä reissuja lähempänä ja tietenkin myös mielenkiintoisia retkiä kotimaassa…