Browsing Category

Praha

HUONE JA OMA KYLPPÄRI HALVALLA, KIITOS

Rahajutut ja erilaiset kustannukset kuulemma kiinnostavat ihmisiä. Olisikohan näin…? Joka tapauksessa: kannanpa minäkin korteni kekoon esittelemällä kavalkadin kohtuuhintaisia majapaikkoja. Tässä jutussa paljastan, minkälaisissa paikoissa olemme tähän mennessä majoittuneet Euroopan kohteissa (muualla kuin kotimaassa), kun budjetti on yleensä maksimissaan noin 50 e/yö ja ehdoton vaatimuksemme on, että huoneeseen kuuluu oma kylpyhuone. Sijaintiakin on katsottu hinnan ja kylppärin lisäksi jonkin verran.

Eli kaksi aikuista matkailee mahdollisimman mukavasti, mutta kuitenkin mahdollisimman halvalla, koska rahaa ei ole tuhlattavaksi turhaan luksukseen.

Esittelen tässä viimeisen ulkomaan reissumme (San Sebastian ja Bilbao) majapaikkojen lisäksi myös sitä edeltävien reissujen majapaikkoja. Kaupungeista ovat mukana, San Sebastianin ja Bilbaon lisäksi, Praha, Ljubljana, Koper, Sintra ja Berliini. Majoitusbudjetti on ylittynyt huomattavasti tähän mennessä vain Espanjassa, Baskimaan vihreällä rannikolla ja ihanissa kaupungeissa

 

Pension Anorga – San Sebastian, Espanja (72 e/yö, viivyimme kolme yötä)

Plussat:

+ keskeinen sijainti

+ kiva katunäkymä

+ ihan hyvä suihku

Miinukset:

– vähän ahdasta

– tulviva vessan lattia

– hirvittävä katumelu

– vähäiset pistorasiat

– peitot

Pension Anorga on pieni majatalon tyyppinen hotelli kerrostalossa keskellä kaupunkia. Anorgan parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti keskeinen sijainti. Esim. rantaan oli lyhyt matka.

Huoneessa oli kiva takorautaparveke ja kaunis katunäkymä, koska vastapäiset talotkin olivat kauniita. Aamiaista ei näin pienessä paikassa ollut tarjolla, joten kävimme vastapäisessä kahvilassa.

Talon porrasaula oli ihan kivan näköinen, mutta portaikko vähän ahdas ja pimeä, samoin käytävät. Hissikin oli. Itse paikka, toisessa kerroksessa, oli pieni ja siellä oli melko kapea käytävä, joka oli täynnä ovia. Selvästikin sinne oli yritetty saada mahtumaan mahdollisimman monta pientä huonetta.

Reseption, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, oli pienessä korkeintaan vaatehuoneen kokoisessa kopperossa. Meidät otti vastaan nainen, joka ei puhunut englantia juuri ollenkaan. Jonkinlaisella yksittäisten sanojen hapuilulla ja elekielellä siinä yritettiin selvitellä asioita, kunnes paikalle tuli mies, joka puhui ihan hyvää englantia.  Ystävällisen tuntuisia ihmisiä olivat kyllä. Me saimme kolme avainta, yhden alaoveen, yhden käytävän oveen ja yhden huoneen oveen. Erityisesti käytävän ovi osoittautui muutaman kerran aika hankalaksi. Avain vain pyöri ja pyöri, eikä meinattu saada ovea auki.

Itse huone oli pieni ja ahdas ja siinä oli kaksi erillistä leveähköä sänkyä, jotka täyttivät melkein koko tilan. Sänkyjen välissä oli paikoilleen kiinnitetty yöpöytä (sänkyjä ei siis mitenkään voinut siirtää vierekkäin) ja oven lähellä oli tämän lisäksi pieni kapea pöytä. Yksi tuolikin huoneessa oli (ja kaappi). Nurkassa oli pieni televisio seinätelineessä. Sängyissä oli Portugalistakin tuttu peittosysteemi, eli tässä tapauksessa viltti, jonka alla oli irrallinen lakana. Ei siis mitään pussilakanoita. Miehen sängystä irrallinen peittolakana puuttui ekana yönä, mutta ei se häntä kuulemma haitannut. Verhot olivat aika ohuet, niistä kuulsi läpi yöllä, eikä niitä saanut vedettyä edestä päivisin. Toisaalta emme tajunneet, että parvekkeen puolelta olisi ehkä voinut sulkea ikkunaluukut öisin.

Kadulta kantautuva meteli oli aikamoinen, joten tehokkaasti vaimentavat korvatulpat olivat ainakin minulle välttämättömyys. On vähän vaikea sanoa, mitä meteliä kadulta ei olisi kuulunut, sieltä kun kuului melkein kaikkea mitä kuvitella saattaa: liikenteen melun, huutojen ja sireenien lisäksi ikkunan alla oli vihreä säiliö, johon kaadettiin pulloja, eli särkyvän lasin korvia huumaavaa kilinää sai kuunnella myös yöaikaan. Nukkumisesta ilman korvatulppia ei olisi minulla tullut mitään. Mies kaiketi olisi nukkunut tyytyväisenä, vaikka kadulla olisivat pommit räjähdelleet. Onneksi olin löytänyt apteekista yhdet tehokkaammat silikonitulpat ennen matkaa. Ne vaimensivat metelin lähes täysin. Kun tungin ne korviini, en kuullut yhtään mitään. Niissä on vain se huono puoli, että ainakaan minun korvissani niitä ei voi pitää kauhean monta yötä putkeen, tai korvat tulevat kipeiksi ja menevät pahimmillaan verille. Tosiasiassa ne eivät kai edes ole tarkoitettu nukkuessa pidettäviksi (herää kysymys, missä muussa tilanteessa ihminen muka tarvitsee niin tehokkaita korvatulppia?!). Kolme yötä selvisin ja Bilbaossa käytin sitten vähän kevyempiä silikonitulppia, kun sielläkin kuului kadulta liikenteen ääniä, vaikkakin vähemmän.

Olen jo pitkään kokenut tämän korvatulppa-asian todella hankalaksi, koska joskus sattuu kohdalle tosi meluisia naapureita, eli olisi tärkeää, että joku valmistaisi sopivia ja hyvin vaimentavia tulppia myös pienille korvakäytäville ja sitten jos niitä vielä saisi jostain helposti ostettua… Pehmeät vaahtomuovitulpat eivät mene minulla ollenkaan korviin.

Äänieristys taisi muutenkin olla Anorgassa aika olematon, mutta naapurihuoneissa ei kuitenkaan kukaan mölynnyt häiritsevästi (tai mistä minä tietäisin, kun en öisin mitään tulpiltani kuullut). Ei tämä siis hirveästi häirinnyt, mutta huoneen oven alla oli joka tapauksessa iso aukko, josta käytävän valo paistoi läpi. Huoneen oven vieressä oli käytävän puolella ovi vessaan, joka oli täsmälleen samanlainen ja samankokoinen kuin meidän huoneen kylppäri. Se vessa oli tarkoitettu niille, joiden huoneissa ei ollut omaa vessaa ja siinä tietysti ravasi ihmisiä.

Huoneen puutteisiin voisi ehkä laskea ahtauden lisäksi sen, että pistorasioita oli vain kaksi, yksi ihan huoneen oven vieressä ja toinen vessassa. Miehellä oli tietokone ja puhelin käytössä, minä taas halusin öisin ladata lähinnä kameraa. Puhelin minulla oli tämänkin matkan ajan melkein kokonaan suljettuna, joten siitä ei paljon akku tyhjentynyt. Pystyn myös hyvin olemaan viikon erossa somesta, mihin mieheni ei todellakaan pysty: sen pitää kyllä sinne rakkaaseen Facepukkiinsa päästä kirjautumaan vähintäänkin joka päivä. 😉

Kylpyhuone oli myös pieni ja melko ahdas koppero, mutta oli siellä sentään vähän hyllytilaa ja pyyhekoukut. Suihku oli kyllä ihan hyvä, koska sitä sai pitää sekä ylhäällä että käsisuihkuna. Ja sieltä tuli ihan hyvin vettä, mutta ehkä vähän liiankin kovalla paineella. Vaikka ympärillä oli suihkuverho, lattialle saattoi silti roiskua suihkualtaasta niin paljon vettä, että sellainen vesimäärä pienen kopperon lattialla oli oikeasti vähän epämukavaa ja hankalaa. Lattiapyyhettä ei ollut. Myös vessan ovi oli aika levähtänyt ja rapistunut alaosastaan jatkuvan kastumisen takia ja sitä oli vaikea liikuttaa. Huone oli kuitenkin muuten ihan siisti.

Huomasin, että Espanjassa, tai ainakin täälläpäin Espanjaa, hanavesi haisi ja maistui tosi pahalle. Sellainen kloorimainen haju (ja maku).

Me emme yleensä juo hanavettä matkoilla, vaikka useimmissa maissa, joissa olemme olleet, vesi olisikin ollut juomakelpoista. Espanjassakin vettä olisi kaiketi voinut juoda, ilman että siitä olisi ollut mitään vaaraa, mutta niin kuin sanoin, se oli niin pahanmakuista, ettei sitä olisi pystynyt sen takia juomaan. Pelkkä hampaiden pesukin tuntui vähän äklöttävältä. Ruokakaupassa huomasin paikallisten ihmisten ostavan isoja juomavesipakkauksia, enkä ihmettele yhtään. Tajusin taas, miten onnekkaita me Suomessa olemme, kun hanavesi on niin hyvää. Kyllä olisi autottomalle aikamoinen homma raahata juomavesi kaupoista. Matkoilla sentään selvitään pikkupulloilla, eikä ole kovinkaan paljon muuta ostettavaa.  Mies harmittelee aina, kun muissa maissa ei ole samanlaista pullonkierrätysjärjestelmää ja kaikki muovi menee roskiin. Jos jokaiseen hotellihuoneeseen jäisi niin paljon tyhjiä vesipulloja kuin me jätämme jälkeemme ja kyseisessä maassa olisi pullopantit, joku siivooja voisi kerätä ihan mukavat summat pulloja palauttelemalla.

Lisää San Sebastianista: Patikointia San Sebastianin maisemissa ja Kaunein koskaan näkemäni kaupunki ja San Sebastianin tiedemuseo

 

Hotel Ibis Bilbao Centro – Bilbao, Espanja (hinta 79 e/yö, viivyimme 2 yötä)

Plussaa:

+ mikä ihana sänky!

+ tilaa riittävästi

+ ihan paras kylppäri ja suihku, jossa käyminen oli nautinto

+ ravintola

+ hotellissa ja ravintolassa osataan englantia

+ aamiainen lisämaksusta

Miinusta:

– en minä tästä miinuksia keksi (se maksoi rahaa ja rahalla näköjään saa)

Hotellilla oli kokonaista yksi tähti (*) ja tämä Ibis osoittautui parhaimmaksi hotelliksi, jossa koskaan olemme yhdessä majoittuneet. Mies tosin pitää Prahan Hotel Petriä parempana, ja tavallaan nämä kaksi voivatkin olla jokseenkin yhtä hyviä. Perustelisin Ibiksen paremmuuden sillä, että en löydä siitä yhtään varsinaista huonoa puolta, kun taas Hotel Petrissä oli yksi: huoneiden välinen äänieristys.

Luultavasti muilla hotelleilla ei ole ollut sitä yhtäkään tähteä, ja mistä näistä tähtiluokituksista edes tietää, ne kun ovat lukemani mukaan sen verran epämääräisiä ja maasta toiseen vaihtelevia juttuja.

Heti sisään astuessani vakuutuin Ibiksestä. Täällähän on oikein kunnon aula ja reseptiontiski (no joo, sellainen oli kyllä Prahan Hotel Petrissäkin, joka siis oli melkein yhtä hyvä). Aulan yhteydessä oli baari ja ravintola ja tilaa oleskella. Ibiksen reseptionista saimme kartan ja vinkkejä ja neuvoja sekä karttaan piirrettyjä reittejä kaupungilla kiertelemiseen. Huoneemme oli neljännessä (tai suomalaisittain ajateltuna viidennessä) kerroksessa. Pitkiä käytäviä ja paljon ovia, näytti ihan oikealta hotellilta. Ibiksessä palvellaan myös sujuvasti englanniksi, onhan se iso ketjuhotelli.

Ibis on siis ketjuhotelli ja huoneet yleisilmeeltään yksinkertaisia ja persoonattomia, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Huoneessa oli mielestäni tilaa ruhtinaallisesti, vaikka kuvista se ei ehkä niin näykään. Joka tapauksessa tilaa oli paljon siihen nähden, mihin olemme yleensä majapaikoissamme tottuneet. Myös kylpyhuone oli tilava. Sekä huoneessa että kylpyhuoneessa oli isot peilit. Sänky osoittautui aivan uskomattoman ihanaksi ja pehmeäksi. En tiedä, minkälaiset patjat siinä oli, mutta mitään jousituksia en tuntenut. Se vain muotoutui allani juuri niin kuin pitääkin. Tämä punkkahan oli parempi kuin kotona! Sekään ei haitannut, että peittoja oli vain yksi, koska se oli tosi jättikokoinen ja hyvä peitto. En huomannut, että siitä olisi tullut minkäänlaista riitaa vieruskaverin kanssa, hyvin sen alle molemmat mahduttiin.

Sänkyä vastapäätä oli seinässä televisio ja ikkunan puolella puiset pöytä- ja penkkitasot, tuoli ja henkari-/hyllykkösysteemit. Ei mitään luksusta, mutta siistiä, käytännöllistä ja yksinkertaista. Ikkunassa oli hyvä pimentävä rullaverho tavallisten verhojen lisäksi. Kylpyhuoneessakin oli runsaasti tilaa ja suihku, jossa käyminen oli nautinto. Yleensä meillä on ollut varaa vain ahtaisiin kopperoihin ja liukkaisiin suihkuverhoihin, jotka eivät kauheasti houkuttele pesulle, mutta Ibiksessä oli hieno, tilava suihkukaappi.

En keksi tästä hotellista yksinkertaisesti mitään huonoa sanottavaa. Edes joka paikkaan (= jopa sängylle) asetellut mainosplakaatit eivät häirinneet. Ehkä pyyhkeitä olisi voinut olla yksi enemmän (käsipyyhkeeksi). Lattiapyyhe oli ja lattia välttyi kastumasta, kun astui pyyhkeelle suihkusta tullessa. Jos yksi tähti on näin hyvä, mihin ihminen muka tarvitsee kahta, kolmea, neljää tai viittä? En tarvitse ketään laukkujani kantamaan, enkä muutenkaan mitään ”ylimääräistä” palvelua, kunhan nyt siivooja käy, se riittää. Tietysti, mitä enemmän paikassa oleilee, sitä tärkeämpää sen viihtyisyys on. Jos huoneeseen jotain enemmän vielä kaipaisi, niin siinä voisi tietysti olla jotain nojatuoleja, sohvaryhmiä tms., mutta se nyt ei ole mitenkään välttämätöntä ja sitä suuremmat tilat nyt ainakin olisivat ihan turhia, kun ei siellä hotellihuoneessa kuitenkaan yleensä tule kovin paljon aikaa vietettyä.

Alhaalla oli tosiaan vielä ravintola, josta ruokaa sai 24 h/vrk. Se on iso plussa ja lisää viihtyisyyttä huomattavasti, kun illalla saa olla rauhassa ja syödä omalla hotellilla, eikä tarvitse etsiä mitään ruokapaikkoja ulkoa, jos ei jaksa tai halua.

Kadulta kuului jonkin verran liikenteen meteliä. Autot tööttäilivät kovasti ainakin päivisin, mutta yöt selvisin kuitenkin hieman kevyemmillä silikonikorvatulpilla. Huoneen ikkunasta oli ihan kiva näkymä vilkkaalle kadulle ja vastapäisiin taloihin, joiden ikkunalaudoilla oli kukkaruukkuja ja parvekkeilla ja kattoterasseilla isompiakin kasveja. Naapurihuoneista ei kuulunut mitään eli äänieristys vaikutti siinä suhteessa hyvältä.

Ibiksen hinta näkyi ulkona olevassa mainostaulussa olevan 79 e/vrk. En muista, mikä hinta me siitä maksettiin, oliko se juuri tuo sama, sitä luokkaa kuitenkin, mutta joka tapauksessa hinta meni reippaasti normaalin max 50 e/yö –budjettimme yli. Aamiaiset maksoivat vielä erikseen.

Aamiaisella söin mielelläni espanjalaista perunamunakasta, croissantteja ja voitaikinasta tehtyjä suklaapullia (nyt kun matkalla ollessa annan itselleni luvan syödä vehnää, niin näitä croissantteja kyllä menisi alas enemmänkin, leivistä ja muusta en niin välitä). Suosikkini oli kuitenkin hedelmäsalaatti tuorejuustolla ja suklaahipuilla. Hedelmäsalaatissa ei ainakaan vaikuttanut olevan mitään säilykehedelmiä, vaan se oli ihan tuoretta tavaraa. Mies söi leipiään ja lihojaan, joita se aina syö. Kaikenlaisia muroja, rouheita, jogurttia yms. oli tarjolla myös. Suklaahipuista erityismaininta, koska sellaisia en ole ennen hotelliaamiaisilla nähnyt. Miehen mielestä tomaatit olivat epähygieenisesti tarjolla, koska niitä piti itse leikkailla paljain käsin, jos ei ottanut kulhosta kokonaista tomaattia. Siis ainakin niitä olivat jotkut siellä leikkailleet ja jättäneet osan siihen. Muuta kummallista emme huomanneet. Paitsi että olin maistavinani, että kuuma vesi oli sitä kloorimakuista hanavettä ja minulta jäi siksi tee juomatta.

Lisää Bilbaosta: Rosoinen ja värikäs Bilbao, aito kaupunki ja Bilbaon kissamummo

ja Baskimaan safkoista

 

Hotel Petr – Praha, Tsekki (kolme yötä)

Tästä hotellihuoneesta ja aamiaisesta voi katsoa lisää kuvia tästä Prahan jutusta.

Plussaa:

+ huoneessa kaikki, mitä hotellihuoneelta odottaa

+ hyvä kylpyhuone ja suihku

+ hinta/laatusuhde erittäin hyvä

Miinusta:

  • huonohko äänieristys, viereisen huoneen meteli viimeisenä yönä

Prahassa meidänkin minibudjetilla (max 50 e/yö) oli mahdollista majoittua asiallisessa hotellissa, jossa kaikki oli niin kuin hotellissa kuuluu olla. Ansaitsee kärkipaikan tässä vertailussa yhdessä Bilbaon Hotel Ibiksen kanssa.

Hotellissa oli asiallisen näköinen aula ja reseption-tiski. Huoneessa näytti hotellihuoneelta. Siellä oli kunnollisen sängyn ja petivaatteiden lisäksi peilipöytä, tuoli, televisio ja jääkaappi sekä vedenkeitin. Huoneessa oli tarpeeksi kaappi- ja naulakkotilaa vaatteille. Kylpyhuoneessa oli tarpeeksi laskutilaa tavaroille ja paikkoja pyyhkeille sekä erinomainen suihku, jota pystyi pitämään sekä ylhäällä että käsisuihkuna. Pyyhkeet olivat asiallisia ja niiden vaihtaminen oli asiallisesti hoidettu. Sai itse päättää, halusiko niitä vaihdettavan päivittäin vai ei.

Hotellin aamiaisbuffet oli myös ihan hyvä (munakokkelia olisi kyllä saanut olla useammin). Tarjolla oli myös jonkinlaista gluteenitonta rouhetta (mysliä/muroa tms.). Ainoa miinus hotellissa oli huonohko äänieristys ja metelöivät saksalaiset viimeisenä yönä. Nukkuminen hoitui kyllä tulpat korvissa, mutta kun ne löystyivät, heräsin välillä kovaan pälätykseen.

 

Rooms Ambrozic – Ljubljana, Slovenia (48 e/yö, vietimme kolme yötä)

Plussaa:

+ sijainti lähellä Lohikäärmesiltaa, keskustassa, vajaa kilometri juna-/bussiasemalle

+ huoneessa oli ilmastointi, jonka sai halutessaan päälle ja pois päältä

+ ikkunasta oli kaunis näkymä Ljubljanica-joelle ja Lohikäärmesillalle

+ kyllä, tämä oli sijaintiinsa nähden edullinen

+ sänky oli ihan asiallinen

+ suihkukaappi

Miinusta:

– aika vaatimaton sisustus, ei tuolia, ei kaappeja, ei hyllyjä tai naulakoita, ei yöpöytiä

– kylpyhuoneessa ei pyyhekoukkuja, eikä minkäänlaista laskutilaa tai telinettä edes vessapaperirullille, vaikka kylppäri muuten olikin siisti ja asiallinen

– pyyhkeitä tuotiin miten sattuu

– rakennus ulkopuolelta ja käytävien puolelta vähän rapistuneen oloinen

– jonain iltana ylhäällä katonrajassa näkyi jotain pieniä ötököitä, jotka ei tosin meitä häirinneet, koska pysyivät siellä

– aamiaista ei ollut tarjolla

– reseption vähän kauempana samalla kadulla

– televisiota ei ollut, jos joku nyt sellaista kaipaa

– erittäin yksinkertainen ja vaatimaton, ei mitään ylimääräistä

Rooms Ambrozic on sisustukseltaan vaatimattomin majapaikka, mihin olemme miehen kanssa eksyneet. Sijainti melko ydinkeskustassa, lähellä Lohikäärmesiltaa. Huoneen ikkunasta näkyi joelle ja Lohikäärmesillalle. Huone oli siisti, mutta erittäin vaatimaton. Mitään ylimääräistä ei ollut. Vain parisänky, sohvasänky, keikkuva pöytä ja vaatetanko muutamalla henkarilla. Ei edes tuolia. Sänky oli kuitenkin ihan hyvä ja asiallinen. Korkealla sänkyjen yläpuolella oli jokin parven näköinen kaiteeton ”hylly”, josta ei tiedetty, oliko sekin tarkoitettu nukkumiseen, vai mihin. Sinne ei kuitenkaan päässyt kiipeämään mitenkään.

Kylpyhuone oli myös siisti, tosin pyyhkeitä tuotiin vähän epämääräisesti, välillä pieniä ja välillä suuria. Minua häiritsi lähinnä se, ettei mitään laskutilaa tavaroille ollut pesualtaan reunoja lukuun ottamatta. Edes pyyhkeille ei ollut pyyhekoukkuja, eikä vessapaperirullalle telinettä. Kaikki rullat ja pyyhkeet keikkuivat yhden ainoan seinätelineen (vai oliko se kuivatuspatteri?) päällä. Mitään tämän suurempaa valittamista ei kuitenkaan ollut, koska huone oli siisti ja sijainti oli hyvä. Ulkoapäin talo näytti paikoin vähän ränsistyneeltä, mutta se ei meitä haitannut. Keskeisen sijainnin takia kadulta saattoi kuulua meteliä, joten korvatulpat olivat ainakin minulle nukkuessa tarpeen.

Tässä painoi enimmäkseen sijainti, ts. näin keskustasta ei tämän kummoisempaa meidän budjetilla (max 50 e/yö) ja kylppärivaatimuksella saanut.

Lisää Ljubljanasta: From Ljubljana with Love

 

Museum Hostel – Koper, Slovenia (50 e/yö, vietimme kolme yötä)

Plussaa:

+ melko tyylikäs sisustus pienessä tilassa

+ oma pieni keittiö astioineen ja pieni ruokapöytä baarijakkaroineen

+ kiva makuualkovi, jossa kivat hyllyt ja televisio

+ hyvin laskutilaa tavaroille, esim. hyllyillä ja yöpöydillä

+ viihtyisä, kodikas, hyvin varusteltu

+ keskustassa, lyhyt matka meren rantaan

+ vanhan kaupungin kujat heti kulman takana

+ hyvät mahdollisuudet syödä omassa huoneessa

+ jos olet hobitti, ota tämä 😉

Miinusta:

  • huoneisto tosi minikokoa, ikään kuin hobittikolo, vaikka liian ahtaalta ei itse huoneessa kuitenkaan tuntunut (ehkä me olemme niin pieniä…? 😉 )
  • vessa oli oikeasti aika matala ja ahdas
  • suihku ahdas, lattiankastumisongelma sekä suihkun että minilavuaarin kanssa
  • aika ohut peitto, vaikka paksumpaa ei kyllä niin lämpimässä olisi tarvinnutkaan
  • hyttysiä (eivät varsinaisesti kuuluneet kalustoon, mutta tunkivat sisään avonaisesta ikkunasta)
  • ei aamiaista, mutta hyvät mahdollisuudet syödä omassa huoneessa tai vaikka pihalla

Koperissa hintataso oli sen verran alhaisempi kuin pääkaupungissa, että samalla rahalla (max 50 e/yö) sai vähän tasokkaamman ja mukavasti varustellun huoneen. Tämä oli ikään kuin minikokoinen huoneisto, minikeittiöllä ja makuualkovilla. Oli jääkaappi, keittolevy ja astioita, viinilaseja myöten. Yksi kivoimmista majapaikoista.

Sisäänkäynti huoneeseen oli mukavalta ja suojaisalta pihalta. Meidän huoneisto oli maan tasalla ja yleensä ollaan aika tarkkoja siitä, että maan tasalta ei oteta, jos rakennus on jossain kadun varressa, mutta tässähän sitä ongelmaa ei ollut.

Kuvassa Museum Hostellin pihalla… Lisää Koperista: Koperin ihana keskiaikainen vanhakaupunki

 

Hotel Oceano – Sintra, Portugali (45 e/yö, vietimme 4 yötä)

Sintrassa majapaikkamme sijaitsi valtameren rannalla, Praia das Macasissa, 10 kilometriä keskustasta. Neljä yötä maksoi 180 euroa.

Plussaa:

+ valtameri ja rannan läheisyys, upeat rantamaisemat

+ ympäristö melko rauhallista, ei mitään isoja hotellikomplekseja ihan vieressä

+ pieni ja kodikas hotelli

+ hotellin aamiainen oli hyvä, vaikka vihanneksia ei ollut (leivospöytä oli erityisen runsas, mutta tarjolla oli myös hedelmäsalaattia, munakokkelia ja pekonia)

+ huoneen ikkunasta näkyi Praia das Macasin ranta

+ ravintola hotellin yhteydessä oli erinomainen

+ edullinen vaihtoehto kauempana pahimmista turistiryysiksistä

+ museoraitiovaunu lähtee hotellin edestä

Miinusta:

  • matkat bussilla keskustaan ja nähtävyyksille veivät aikaa, vaikka bussiyhteydet olivat ihan hyvät (rauhallisuus, maisemat, ranta ja valtameri kyllä korvasivat tämän)
  • huone oli aika pieni ja ahdas, sänky oli kahdelle kapea ja siinä oli vain yksi peitto irrallisella lakanalla, eli ei pussilakanaa (kaapissa olisi ollut lisävilttejä, jos niitä olisi tarvittu), sänky myös natisi aika tavalla, mutta nämä ei kuitenkaan olleet mitään kovin suuria haittoja
  • vanha pieni kuvaputkitelevisio (vaikka en minä nyt televisiota hirveästi katsele, niin kuvaputkilaitteita en oikeasti katsele, koska en siedä niiden välkettä)
  • kylpyhuoneessa oli vain amme, jollaista en halunnut käyttää
  • vain kädessä pidettävä suihku, eli hiusten peseminen oli aika hankalaa taiteilua ammeen pohjalla liukastellen, kun toinen piti suihkua pään päällä

Hotellin aamiaishuone: (aamiaisesta löytyy kuvia Sintran jutusta.)

 

Plus Berlin – Berliini, Saksa (49,66 e/yö, vietimme neljä yötä)

Jonkinlainen hotellin ja hostellin yhdistelmä.  Sijaitsee Berliinin itäpuolella värikkäässä Friedrichshainin kaupunginosassa lähellä Spree-jokea, Oberbaumin siltaa ja East Side Galleryn toista päätä. Alexander Platzille on hotellilta noin kolmisen kilometriä.

Plussaa:

+ huoneessa tilaa riittävästi, ehkei nyt ihan tanssisalia tarvittaisi, mutta tästä ei paljon puuttunut

+ hotellissa oli ravintola

+ aamiainen (erillismaksusta)

+ huoneessa oli tilava kylppäri ja suihkukaappi (tosin suihku oli vain ylhäällä kiinni)

+ huoneessa oli tallelokero!

+ sopii sellaisille, jotka haluavat hieman erikoisempaa hotellikokemusta, mutta kuitenkin huokeaan hintaan

+ hinta/laatusuhteeltaan hyvä

+ katutaide!

Miinusta:

  • jonkinmoista meteliä öisin käytävillä, joten korvatulpat olivat tarpeen
  • yhtenä iltana meitä ei tultu palvelemaan ravintolassa

Huone oli iso ja korkea. Siellä oli isot ikkunat niin korkealla, että piti kiivetä ikkunalaudalle, jos halusi nähdä ulos (tietysti kiipesinkin).

Kalustus:  sängyt, kirjoituspöytä, kova nahkasohva, vaatekaappi, iso peili. Kaapissa tallelokero.

Rakennus oli melkoisen iso ja sokkeloinen, vanha koulurakennus vuodelta 1891. Vaikuttavan suuria portaikoita ja muutenkin aika jännittävänoloinen paikka. Berliinin katutaide oli käytävillä, aulassa ja sisäpihalla näkyvästi esillä.

Plus Berlinissä on käsittääkseni myös isommille porukoille sopivia hostellihuoneita, joten nuorta porukkaa oli aika paljon. Sopiikin ehkä hyvin ”nuorekkaampaan makuun”. Meillekin tämä sopi ihan hyvin, vaikka meillä onkin ikää kertynyt, olemme ilmeisesti mieliltämme nuoria…?

Sauna ja uima-allaskin olisi ollut, mutta emme ehtineet käydä niitä edes vilkaisemassa, koska päivät menivät ympäri Berliiniä kolutessa ja huoneessa vietettiin lähinnä vain yöt.

Berliinissä katutaidekierroksella

Syksyisiä Berliinin kuvia

Loppusanat:

Matkablogeja jonkin verran seuranneena kuvittelisin, että 50 euroa (eli yhdelle maksettavaksi jää 25 euroa) yöstä on aika minimaalinen budjetti, ellei nyt sitten ole kyse jostain hostellidormeissa majoittumisesta, mitä me emme harrasta. Yksin tästä tasosta saisi todennäköisesti maksaa saman hinnan kuin me maksamme kahdelta, koska yksin matkustaminen tulee yleensä aina kalliimmaksi. Jos haluaisimme päästä vielä halvemmalla tai tosi halvalla, meidän pitäisi tyytyä vähintään jaettuihin kylpyhuoneisiin ja sellaiset taas eivät ole minun juttuni (mies kyllä selviäisi vähemmällä ja on selvinnytkin, silloin kun on matkustellut yksinään).

Majoitukset etsimme aina hotelleista tai vastaavista majoituslaitoksista. Mitään airbnb:tä en periaatesyistä kannata, kun ajattelee, miten sellainen systeemi voi levitessään tehdä paikallisten ihmisten asumiselle ja viihtyvyydelle hallaa. Tämä on vain minun mielipiteeni. Tunnen ihmisiä, jotka ovat airbnb-majoituksia käyttäneet ja jokainen tekeekin oman valintansa tarpeittensa mukaan. Itse haluan stressata mahdollisimman vähän siitä, voiko majoittajaan luottaa ja onko asumus sellainen kuin on luvattu jne. Ihan hyvin voin lyhyet reissuaikani asua hotellissakin. Toki esimerkiksi oma pieni keittiö on kiva ja tästäkin jutusta löytyy tosiaan yksi keittokomerollinen vaihtoehto.

Tietenkin matkailu on monin paikoin räjähtänyt aika lailla käsistä ja se on saanut miettimään omaakin matkustelua: mitä minulla on ihan oikeasti tarve päästä näkemään ja kokemaan, ja mikä on ekologista? Ei ole esimerkiksi järkevää lähteä sellaisiin ryysiksiin ja turistirysiin, joissa en hyvin todennäköisesti viihtyisi, vaikka ne olisivat kuinka kuuluisia paikkoja. Lentämistä tulen tässä lähiaikoina pohtimaan ihan omassa postauksessaan, siis lentämisen jättämistä, paristakin painavasta syystä, joista kumpikaan ei ole raha (vaikka rahaakaan ei kyllä ole liioin tuhlattavaksi). Ja taidanpa siinä jutussa sitten kertoa vähän tulevista matkasuunnitelmistakin.

Noin yleisesti ottaen, majoituksia on ollut laidasta laitaan. Jossain on ollut ”puutteita” ja hyvinkin yksinkertaiset puitteet, jossain muualla taas on ollut ”kaikki kohdallaan”. Samalla rahalla on saanut maasta, kaupungista ja sijainnista riippuen vähän erilaista varustetasoa. Kaikkialla on kuitenkin ollut aina siistiä ja puhdasta ja vähintäänkin sängyt, vessa ja suihku ja suljettava ovi. Tähän mennessä 50 euron yöbudjetti on ylittynyt huomattavasti vain yhdessä maassa, Espanjassa. San Sebastianissa ja Bilbaossa oli pakko joustaa parilla kympillä, koska toiveiden mukaista huonetta kahdelle ei vain löytynyt huokeampaan hintaan.

 

Vyšehradin linnoitus – ruuhkaa kuuluisuuksien hautausmaalla

Praha näköalapaikat

Ensin osuttiin tähän näköalapisteeseen…

Lauantaina päätimme lähteä vanhan kaupungin kiertelyn jälkeen raitiovaunulla Vyšehradiin. Vyšehrad on linnoitus ja suuri puistoalue, josta on hienot näköalat Vltava-joelle ja Prahan kaupunkiin. Siellä sijaitsee myös komea Pietarin ja Paavalin kirkko sekä hautausmaa, jolle on haudattu Tsekin kuuluisimpia henkilöitä. Esimerkiksi nyt vaikka säveltäjä Smetana, jonka Moldau alkoi soida Czech Airlinesin koneessa, kun laskeuduimme Tsekinmaalle.

Vituksen katedraali

Tuolla taustallahan se Prahan linna ja Vituksen katedraali taas näkyy.

Sää oli välillä jopa aika lämmin

Vysehrad linnoitus

Näkymä Vltava-joelle

Prahan näköalapaikat

Näkymä Vltava-joelle

Pietarin ja Paavalin kirkko

Pietarin ja Paavalin kirkko

Pietarin ja Paavalin kirkko on uusgoottilainen kirkko 1800-luvulta. Se on rakennettu muistuttamaan tyyliltään Vituksen katedraalia. Kirkkoon oli pieni pääsymaksu ja eteisessä istui nunna myymässä lippuja. En tiedä, miten komealta tai isolta Vituksen katedraali olisi vaikuttanut, jos sinne olisi päässyt, mutta tämä Pietarin ja Paavalin kirkko oli ainakin todella upea. Niin paljon koristuksia ja upeita kattomaalauksia, ettei tiennyt, mihin olisi silmänsä suunnannut. Värikkäitä lasimaalausikkunoita oli myös. Tämä sai nyt sitten luvan olla köyhän miehen ja naisen Vitus. En siis ollut yhtään pettynyt. Olimme ehtineet saman päivän aikana käydä myös parissa muussakin kirkossa. Komeita olivat nekin. Kirkkoja Prahassa on melkein joka kulmalla. Vyšehradissa oli myös sellainen pieni pyöreä kirkkorakennus, josta otin kyllä kuvan, mutta jota emme älynneet mennä katsomaan lähempää.

pyöreä kirkko

kirkko Prahassa

Uusgoottilainen Pietarin ja Paavalin kirkko ulkoapäin

Aika paljon väkeä…

Petri ja Pauli eli Pietari ja Paavali

Myös Vyšehradissa oli paljon turisteja, mutta ei kuitenkaan niin pahaa ruuhkaa kuin vanhassa kaupungissa tai Prahan linnan luona. Täällä oli tilaa kävellä ja katsella. Hautausmaalla tosin juutuimme ruuhkaan. Nyt on sitten sekin koettu: ruuhkaan juuttuminen hautuumaalla. Jee. Suomessa ei tapahdu tällaista kuin ehkä jouluaattona. Eikä välttämättä silloinkaan.

Smetanan hauta

Smetanan hauta

Praha hautausmaa

Kellonsoitto täytyy mainita ihan erikseen. Juuri kun olimme jossakin Smetanan haudan lähistöllä, alkoi todella upea soitto, jollaista en ole ikinä ennen kuullut. Sain sitä äänitettyä videollekin. Jos tänne lähtee käymään, tasatunnein kannattaa olla korvat höröllä. Voi tulla vaikka mitä.

Lauantaina aurinko paistoi ja välillä oli jopa niin lämmin, että piti ottaa takki pois vähäksi aikaa. Säät suosivat meitä tälläkin reissulla. Torstai-iltana, kun lentokone laskeutui, taivasta peittivät paksut pilvimassat (vaikka Helsingissä oli ollut aurinkoista), mutta vettä ei kuitenkaan satanut. Ilma tuntui silti hitusen lämpimämmältä kuin Suomessa, vaikka siinä vaiheessa, kun ennätimme hotellille, oli jo tullut pimeä. Suomessa oli pimeän tultua ollut selvästi kylmempää. Käytin samaa takkia (ohuempi talvitakki, kansitakki tms.), jota käytin tähän vuoden aikaan myös Suomessa, ja sen verran lämpimämpää Tsekinmaassa oli, että takin alla saattoi olla ohuemmin vaatetta. Perjantaina oli puolipilvistä ja aurinkokin pilkahteli. Lauantaina taas oli aurinkoista, jopa lämmintä, niin että näissä tamineissa  tuli, etenkin Vysehradissa, vähän kuuma.

Vltava-joki

Näköala Prahan silloille. Petrinin kukkula tuolla toisella puolella jokea.

Praha sillat

Sillat. Tuolla takana häämöttää Prahan linna ja Vituksen katedraali

Lähdimme Vyšehradista pois metrolla, koska metroasema taisi olla lähempänä. Linnoitukselle pääsee siis myös kätevästi metrolla. Meidän piti vielä illalla lähteä ravintolaan syömään ja kuuntelemaan elävää musiikkia, mutta ainakin minä olin parin päivän kävelystä niin väsynyt, ettei siitä suunnitelmasta sitten lopulta mitään tullut.

Enemmän Prahan reissusta löytyy tästä linkistä:

kuumaa-suklaata-ja-kristallin-kimallusta-prahassa

Retki Karlsteinin keskiaikaiseen linnaan ja Keski-Böömin maaseudulle löytyy tästä linkistä:

karlstejnin-linna

Praha maisema

Vysehradin metroaseman läheltä kuvattu maisema…

Blogi täyttää vuoden:

Iik, mahtava, upea, aito ja uniikki ’köyhän naisen matkablogi’ (se olisi ehkä pitänyt sittenkin laittaa tämän nimeksi?) täyttää vuoden 15.4.!!! Laitan tähän sen kunniaksi linkin ensimmäiseen varsinaiseen matkapostaukseeni. Kävimme Portugalin Sintrassa syyskuussa 2015 ja se oli kyllä upea paikka, kaikki ne upeat maisemat, palatsit ja valtameri… En tajunnut aikaisemmin, että olisin voinut tehdä eri kohteista erilliset jutut, joten siinä jutussa on kaikki matkalla käydyt kohteet samassa paketissa. Huomasin myös, että jotkut kuvat oli vähän epämääräisesti aseteltu eli siirtelin niitä vähän ja laitoin vähän uusiakin kuvia… Kyllähän blogin pitämisessä työtä riittää, vaikka ei mitään orjallista päivitystahtia pitäisikään ja suhtautuisi asiaan ihan vain harrastuksena harrastusten joukossa. 🙂

Omalla tyylilläni mennään tästäkin eteenpäin.

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/04/15/sintra-portugali-upeita-palatseja-ja-huikeita-maisemia/

 

Kuumaa suklaata ja kristallin kimallusta Prahassa

 

Praha maaliskuun lopussa? Ei vielä ihan pahinta turistiaikaa, mutta paikoitellen aikamoista kuhinaa kuitenkin. Tämä taitaa olla niitä kaupunkeja, joissa on aina turistiaika? Joskus on sellainenkin koettava. Jotenkin heräsin tähän kaikkeen vasta jälkeenpäin kotona, kun katselin napsimiani valokuvia. Hetkinen, kävinkö minä oikeasti tuolla, Karlstejnin linnassa, ja kävelinkö minä Prahan historiallisilla kaduilla ihmettelemässä hurjaa vauhtia ohi rämisevää raitiovaunua?

Raitiovaunupysäkki, joka ehti tulla tutuksi

Joo, käyty on… Vanhan kaupungin aukio ja taustalla Raatihuone

Prahan vanhassa kaupungissa

Vanhankaupungin aukio ja Raatihuoneen torni

Olin ensimmäistä kertaa Prahassa, mieheni taas peräti neljännellä visiitillä. Vietimme kolme yötä mukavassa hotelli Petrissä ja kävimme junalla myös Prahan ulkopuolella Karlstejnissa tutustumassa upeaan keskiaikaiseen linnaan, josta olen tehnyt erillisen jutun: karlstejnin-linna

Kotiinlähtiessä oli ensin vähän ristiriitaiset tunnelmat. Tykkäsinkö minä Prahasta, sainko siitä oikein minkäänlaista ”otetta”? Tiettyihin pisteisiin pakkautuneet turistilaumat eivät kauheasti houkutelleet joukkoonsa, se on myönnettävä. Minulta jäi väliin sekä Kaarlensillan ylittäminen että Raatihuoneen tornin astronomisen kellon lähempi tarkastelu. Toisaalta nämä jutut eivät minua hirveästi harmittaneet, vaikka ne ovatkin niitä kuuluisimpia paikkoja, jotka ’jokaisen pitäisi nähdä’. Kaarlen sillalla käväisin sen verran, että saatoin todeta, että minä en näin pitkää siltaa tällaisessa ihmismassassa ylitä. Eri suuntiin pyrähtelevien turistien lisäksi sillalla oli myös katutaiteilijoita ja rihkamakauppiaita. Valokuvia oli kivempi ottaa sillan alapuolelta, jossa oli ihan hyvin tilaa.

Kaarlen silta

Kaarlen silta

Praha kaarlen silta

Mitä minulle jäi Prahasta mieleen? Turistimassojen lisäksi? Ainakin erittäin hyvä ja maukas ruoka. Illalla Mala Stranan kadulla nautittu ihana kuuma suklaa, joka oli ihan oikeaa kuumaa suklaata. Kauniit ja koristeelliset rakennukset. Joka puolella houkuttelevasti kimaltavat kristallit ja granaatit. Minun piti vähän väliä pysähtyä ihastelemaan jotakin säihkyvää koruikkunaa. Mieheni mielestä me pysähdyimme kaikkien ikkunoiden eteen. No, niin varmaan pysähdyimme. Eihän sille mitään voi, jos tykkää niin paljon kimaltavista asioista… 🙂

Praha granaattikoruja

Iik, ihania granaattikoruja!

Praha kristallia

kristallia Prahassa

Nam. Prahassa kuuma suklaa oli oikeasti kuumaa suklaata…

Lensimme Prahaan Czech Airlinesin koneella ja koneen laskeutuessa Tsekinmaalle taustalla alkoi soida Smetanan Moldau. Mieheni oli etukäteen maininnut tästä: että koneen päästessä maahan soi sitten Moldau, joka on tsekkiläisille vähän sama asia kuin Finlandia suomalaisille. En tiennyt, uskoako vai ei, mutta totta se sitten oli.

Onneksi lento oli taas kohtuullisen lyhyt… Lentosää oli molempiin suuntiin hyvä ja minä sain kummallakin kerralla toivomani ikkunapaikan. Oli kiva katsella ulos, kun kirkkaalla säällä näkyy muutakin kuin pilviä. Sekään ei tietenkään auta lentopelkooni. Olen aina innoissani lähdössä yläilmoihin, mutta sitten kuitenkin aina pelkään, etenkin nousuissa ja laskuissa. Jos kone vähääkään tärisee tai kallistuu, luulen, että kone putoaa ja murskaudutaan maahan tai räjähdetään. Ei auta, vaikka kuinka usein lentäisin. Jotenkin vain koko ajatus siitä, että olen jossakin aika heppoisen näköisessä purkissa taivaalla, ei ole minusta kovinkaan luonnollinen. Enkä ole edes joutunut lentämään myrskyssä tms., jollaisesta mies on kyllä kertonut, että sellaistakin voi olla.

Hyvä lentosää… Jos nyt tykkää olla purkissa taivaalla….. 😉

Prahan lentokentältä oli aika pitkä matka keskustaan. Ensin mentiin bussilla nro 100 Zliciniin, sitten metrolla Andelin asemalle ja vielä lopuksi pari pysäkinväliä raitiovaunulla. Hotel Petr sijaitsi lähellä Petrinin kukkulaa, joka oli iltaisin kivasti valaistu. Kukkula näytti jyrkemmältä kuin olin etukäteen kuvitellut. Me emme käyneet tällä kukkulalla lopulta ollenkaan (siellähän olisi ollut mm. se Eiffel-tornin näköinen rakennus). Näköalapaikoiksi meille riittivät oikein hyvin Prahan linnan alue ja Vyšehrad (Vyšehradista erillinen juttu: vysehradin-linnoitus-ruuhkaa-kuuluisuuksien-hautausmaalla)

Vituksen katedraali

Ylhäällä näkyy Vituksen katedraali

Hotellihuone näytti ihan hotellihuoneelta. Yllätys – yllätys! Petr oli ehkä paras hotelli, jossa olemme tähän mennessä yhdessä majoittuneet. Kaikki oli kohdallaan niin kuin normaalissa hotellissa kuuluu. Pyyhkeet olivat asiallisia ja niiden vaihtaminen oli asiallisesti hoidettu. Sai itse päättää, halusiko niitä vaihdettavan päivittäin vai ei. Sänky oli pedattu joka päivä. Kylpyhuoneessa oli tarpeeksi laskutilaa tavaroille ja paikkoja pyyhkeille sekä erinomainen suihku, jota pystyi pitämään sekä ylhäällä että käsisuihkuna. Nämä kaikki pikkuasiat ilahduttivat, kun ne kerrankin oli meidän minibudjetilla mahdollista saavuttaa. Huoneessa oli peilipöytä, tuoli ja televisio sekä jääkaappi, sängyn lisäksi tietysti. Vedenkeitin ja teetäkin olisi ollut. Tiedän kyllä, että jossain muissa maissa budjetti ei ehkä riitä tähän tasoon ja on taas tyydyttävä vaatimattomampaan majoitukseen.

Hotellin aula

katunäkymä

hotellihuoneen ikkunasta

Hotellin aamiaisbuffet oli myös ihan hyvä (munakokkelia olisi kyllä saanut olla useammin). Tarjolla oli myös jonkinlaista gluteenitonta rouhetta (mysliä/muroa tms.). Minun ruokavalionihan on viljaton, mutta se nyt ei aina matkoilla ihan pidä (sitä paitsi olen tällä hetkellä aloittamassa kaura-kokeilua…) Ainoa miinus hotellissa olivat metelöivät saksalaiset viimeisenä yönä. Nukkuminen hoitui kyllä tulpat korvissa, mutta kun ne löystyivät, heräsin välillä kovaan pälätykseen. Pälättivät siis koko yön. Ei kiva.

hotellin aamiaisbuffet

Siinä on kuivahedelmiä, mysliä, muroja yms. jogurtin päälle. Myös jotain gluteenitonta rouhetta.

Hotellin aamiaishuone

Aamiaisbuffet

Ekana iltana löysimme lähistöltä ravintolan (nimi jotakin sinne päin kuin U Deloveho Krize?), jossa söimme perinteiset tsekkiläiset ateriat: lihaa, jänniä perunoita ja hapankaalia. Mies joi tietenkin olutta ja minä mineraalivettä. En tykkää oluesta, enkä nyt yleensäkään juo paljoakaan alkoholia. Viinejä voin maistella ja juodakin muutaman kerran vuodessa jonkin lasillisen, mutta muuten pysyttelen aikalailla vesilinjalla. Ruoka Tsekinmaassa oli erittäin hyvää, maukasta ja ennen kaikkea halpaa. Löytyi helposti sellaisia ruokia, mitä voin syödä. Ja aina oli hyvää, eksyi sitten mihin ravintolaan tahansa.

ruoka Prahassa

Tosi maukkaat perinteiset tsekkiläiset ateriat…

Perjantaina vietimme aamupäivän Karlstejnissa ja palasimme Prahaan iltapäivällä, jolloin aikaa oli vielä kaupungilla kiertelyyn. Ajattelimme ensin mennä funikulaarilla Petrinin kukkulalle ja sen jälkeen katsomaan Kampa-saarta, mutta jätimme kukkulalle nousun kuitenkin väliin. Kampa-saarella törmäsimme sattumalta John Lennon walliin, jonka edessä parveili aikamoinen ihmismassa. Lähistöltä löytyi myös John Lennon pub. Pienelle kanaalia ylittävälle sillalle, jonka vieressä on jonkinlainen rattaanpyörä, oli pakkautunut hirveä valokuvaajien määrä. Siis ihan vain kuvaamaan sitä yhtä rattaanpyörää rakkauslukkoja pursuilevan sillankaiteen rakosista.

John Lennon wall

John Lennon wall

Kampa-saari kanaali

Kampa-saaren kanaalia

John Lennon pub

Päädyimme Kampalta Kaarlen sillalle, jota emme ylittäneet, koska minua pelkkä ajatus hirvitti ja muutenkin ajattelimme säästää vanhan kaupungin puolen seuraavaksi päiväksi. Jatkoimme kuitenkin turistien kansoittamaa ja komeiden talojen reunustamaa katua Prahan ’pienelle puolelle’, Mala Stranaan (sivukaduilla oli muuten vähän väljempää) ja kiipesimme pitkät portaat ylös Prahan linnan luo ihailemaan maisemia. Sinä iltana nähtiin mm. linnan edustalla pyssyjen kanssa seisovat vartijat sekä useampi hääpari otattamassa hääkuvia. Pyhän Vituksen katedraali oli jossain siellä rakennusten keskellä, eikä sitä päässyt katsomaan edes ulkoapäin.

Praha Mala Strana

Praha portaat

Portaissa oli kiipeämistä…

Praha kaupunki näköala

Prahan kattojen yllä. Siellä kaukana näkyy jotain pilvenpiirtäjiäkin

Prahan kattojen yllä

Prahan kattojen yllä. Kaukana häämöttää tv-torni…

Alunperin olimme ajatelleet palata linnan alueelle takaisin seuraavana aamuna, koska olin odottanut nimenomaan katedraalissa käymistä. Myöhemmin kuitenkin päätimme, että jätämme Vituksen katedraalin kokonaan väliin jonojen, turvatarkastusten ja melko korkean sisäänpääsymaksun takia. Jossain vaiheessa meille sitten selvisi, että lauantaina Vituksen katedraali olisikin ollut kokonaan suljettu suurelta yleisöltä, koska kardinaali oli kuollut ja siellä oli hautajaiset. Ihan hyvä siis, ettemme lähteneet sinne turhaan. Lauantaina pääsimme sitten suuntaamaan suoraan metrolla vanhaan kaupunkiin. Jäimme pois Mustekin asemalla. Olimme myös keksineet, että lähdemme vanhan kaupungin kiertelyn jälkeen raitiovaunulla Vyšehradin linnoitukselle, jossa sijaitsee mm. hautausmaa, jonne on haudattu Tšekin kuuluisimpia henkilöitä. Siitä erillinen juttu: Vysehradin linnoitus

Lauantaina kävimme vanhankaupungin aukiolla, mutta astronomisen kellon alla näkyi olevan niin paljon ihmisiä, etten halunnut sinne mennä. Kiertelimme ympäriinsä ja näimme paljon hienoja taloja sekä kalliiden tavaroiden putiikkeja. Sanoin, että jos nyt ostettaisiin mulle tosta toi kimalteleva Rolex ranteeseen, toi Gucci-bag ja vielä päähän noi Bang & Olufsenin kuulokkeet, niin joku voisi luulla, että olen joku rikas tyyppi… haha.

Praha rakennukset Praha kirkot

Praha jazz

Tuonne olisi ollut kiva mennä, mutta ei illalla enää jaksettu…

Perjantaina söimme ravintolassa pariinkin otteeseen, heti, kun olimme palanneet iltapäivällä Karlstejnista (ravintolan nimi oli Gurmania) ja vielä myöhemmin illalla. Illalla halusin mennä sellaiseen ”hienoon” ravintolaan, jossa on isot ikkunat kadulle (ravintolan nimi oli Meduzzy). Ihmettelimme, miksi jotkut ravintolat olivat ihan tyhjiä ja jotkut tupaten täynnä, vaikka olivat samalla kadulla vierekkäin. Ainakin siinä, mihin menimme (eli Meduzzyssa), oli kokonaan tupakointi kielletty, mikä ei ole Prahassa niin tavallista. Ja se paikka oli tosiaankin aika täysi. Päivällä olin syönyt kanaa paistetuilla vihanneksilla (Gurmaniassa). Illalla tilasin jostain syystä chicken wingsit, vaikka olin ajatellut ensin jotain salaattia tai keittoa. Wingsit olivat kyllä tosi hyviä kastikkeineen, mutta niiden kanssa tuli leipää (sekin oli hyvää, vaikka normaalisti en ihan tavallista leipää syökään…). Mies söi perinteistä leipäkuoressa olevaa gulassikeittoa. Tilasin myös jäätelöannoksen, vaikka se ei ollut ihan niin hyvä kuin kuvassa oli näyttänyt (vähän hileisen makuinen).

Gurmania

Gurmania

leipäkeitto

Keitto leipäkuoressa. Se vähän hienompi ikkunaravintola, jonka nimi oli Meduzzy

En aina tajunnut, että lisukkeet, kuten perunat, olisi pitänyt joissakin tapauksissa tilata erikseen. Seuraavana päivänäkin sain pelkkää lohta pinaatilla, kun kävimme uudelleen U Deloveho Krizessa. Meidän piti mennä myös lauantai-iltana uudelleen syömään ja yritimme jopa katsella netistä sellaista paikkaa, jossa olisi ollut elävää musiikkia (jazzia tai ihan mitä tahansa), mutta olin siinä vaiheessa parin päivän kävelemisestä ja aikaisista heräämisistä niin väsynyt, ettei kaupungille lähtemisestä tullut enää mitään. Nämä meidän reissut kun eivät yleensä ole mitään lepolomia, vaan lähentelevät ennemminkin kovemman luokan urheilusuorituksia. Molemmat tykätään aktiivisesta menosta ja hyvä niin. Löhöillä ehtii kotonakin. Lauantai-iltana oli kuitenkin ihan pakko käydä ajoissa nukkumaan, koska aamulla oli jo kotiinlähtö edessä ja vielä kesäaikaan siirtyminen muun kellojen vekslaamisen lisäksi. Mitään kovin nuoriahan me ei enää olla…

Tavanomaiset juomat…

U Deloveho Krize oli erinomainen ravintola

Mieheni osti minulle perjantaina Mala Stranasta kristallisydämen, jota sanon ”valtameren sydämeksi” (vähän niin kuin Titanic-elokuvassa), koska valitsin juuri tietyn sinisen sävyn ja koska olen niin ihastunut valtameriin (niissä vain on sitä jotain, suuruutta, voimaa jne.). Kotiinlähtöpäivänä lentokentällä piti tuhlata loput korunat ja menin jonkinlaiseen paniikkiin (nopeassa valintatilanteessa) ja valitsin toisen samanlaisen sydänriipuksen, vaikkakin vaaleanvihreän. Juuri muuta ei tullut ostettua, paitsi perinteinen jääkaappimagneetti Karlstejnista, ja tietysti, myös Saksassa ja Sloveniassa tutuksi tulleessa, Dm-kaupassa kävin taas ostamassa edullista Alverden luonnonkosmetiikkaa. Nyt on sitten taas huulirasvavarastot vähäksi aikaa täynnä ja vähän muutakin. Mies tietysti osti jotain viinejä, se kun niistä tykkää.

Jäätelöannos ja kaulassa kristallinen ’valtameren sydän’. Ikkunaravintola, jonka nimi oli Meduzzy.

Me tosiaan valitsimme matkustusajankohdaksi maaliskuun, jotta välttyisimme niiltä pahimmilta turistimassoilta. Voin vain kuvitella, minkälaista Prahassa on myöhemmin keväällä tai esimerkiksi kesällä, kun nytkin oli jo aika täyttä. Praha on tosiaan mieheni suosikkikaupunki ja vaikka hän kävi Prahassa nyt jo neljättä kertaa, hän pääsi silti tällä kertaa näkemään paljon sellaisia paikkoja, joissa ei ollut ennen käynyt. Minustakin Praha oli kiva, mutta saatoin kuitenkin tykätä enemmän Berliinistä, jonne voisin joskus mielellään matkustaa uudelleenkin. Ehkä siinä matkassa oli enemmän sellaista seikkailun tuntua, jota kaipaan. Jokaisessa kaupungissa on kuitenkin oma tunnelmansa. Prahassa tykkäsin eniten ihanista kristallikoruista, jotka eivät olleet edes kovin kalliita, niin että sain jopa kaksi melkein samanlaista. Ja ruuasta (vaikka lihan syöntiä pitäisikin vähentää ja olen kotona vähentänytkin). Ja kauniista rakennuksista. Ja siitä, että pääsin junalla Keski-Böömiin.

Kirkko aika lähellä hotellia. Tämäkin oli sisältä hieno (siellä ei saanut kuvata).

kaunis talo Praha patsas Praha

Mies oli tilannut molemmille lennoille itselleen lentokonesafkat

Tulevaisuuden matkahaaveita:

Lentopelostani huolimatta haaveilen matkoista ainakin San Sebastianiin, Sisiliaan ja Skotlantiin (kun ne on joskus käyty, voin sitten hyvillä mielin lopettaa lentämisen? Hahaha… Ei tämä välttämättä ihan vitsi ollut…). Vielä muutama vuosi sitten tärkeimmät (tai ainoat) ulkomaanmatkahaaveeni olivat Berliini ja Barcelona, joista Berliinin matka toteutettiin. Sitten alkoi kiinnostaa Portugalin Sintra ja Slovenia, joissa myös käytiin. Espanja on toistaiseksi jäänyt minulta väliin, joten varmaan sinne sitten pitäisi päästä seuraavaksi. Barcelonaan en kyllä niinkään enää halua, koska luulen että siellä on minun makuuni liikaa ihmisiä ja hektistä, ja muutenkin olisi kiva valita useammin kohteita, joissa mieskään ei ole vielä käynyt. Eli luultavasti Baskimaa ja San Sebastian olisi se paikka, johon alamme suunnitella matkaa seuraavaksi. Siellä pääsisi taas näkemään valtameren…

Olen nyt päättänyt, että haluan jossain vaiheessa mennä myös Sisiliaan, koska haluan nähdä myös tulivuoren (itse asiassa tulivuoret on alkaneet viime aikoina kiinnostaa melkein yhtä paljon kuin valtameret, olen jopa nähnyt unta tulivuorenpurkauksesta!). Sisilia vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta kohteelta maisemineen ja muine juttuineen. Valitettavasti sekä San Sebastian ja Sisilia ovat molemmat vähän hankalampien lentoyhteyksien päässä, jos haluaa viikkoa lyhyemmän matkan keston tai muutenkin lennoille mieleisempää vuorokauden tai vuodenaikaa. En kauheasti tykkää vaihtolennoista (liikaa nousuja ja laskuja minun makuun ja muutenkin tosi raskasta). Skotlannissa taas kiinnostaisivat rauniolinnat, kummitustalot, maisemat ja sen sellaiset. Myös Puolan Gdansk on yksi sellainen kohde, josta on jonkin verran puhuttu. Siinä siis ne minun tärkeimmät matkahaaveeni tällä hetkellä. Nyt kesäksi on suunnitteilla vain kotimaan matkoja. Yksi majoituskin on jo varattu, mutta jääköön kohde ynnä muu vielä salaisuudeksi.

Tämä kevät onkin vierähtänyt minulla Aalto yliopiston avoimessa yliopistossa digitaalista piirustusta ja maalausta opiskellessa ja kurssin projektitöiden tekeminen ja loppuunsaattaminen on vähän vienyt tässä viime aikoina aikaa ja voimia.

Olen myös miettinyt blogin Facebook-sivun lopettamista, koska tuntuu vähän oudolta päivittää kahta Fb-sivua (henk.koht. ja blogin). Nyt huhtikuussa tulee tasan vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, ja blogin somet kai pitäisi blogimaailmassa olla olemassa seuraajia varten, mutta koska seuraajia ei ole juuri tullut (?), niin mietin, eikö blogijuttujen linkit yms. asiaan liityvät kuvat voisi vain jakaa omalla Fb-tililläni julkisina (jos siis joku joka ei ole jo fb-kaverini haluaa myös niitä seurata). Aloitin blogin pitämisen ihan huvin vuoksi, kun jonkin verran reissuissa käymme, tykkään kirjoittaa ja valokuvata. Pakonomainen päivitystahti tai lukijatilastoiden kyttääminen tms. tuntuu minulle vähän vieraalta jutulta. Toistaiseksi annan Fb-sivun nyt kuitenkin olla olemassa. Instagrammissa jaan myös matkoihin liittyviä kuvia, mutta myös muita, joten tervetuloa seuraamaan. Twitteriin laitan myös blogipäivitysten linkit, vaikka muuten en kyllä ole oikein ole Twitteristä koskaan innostunut, enkä siellä juuri käy. Tämä varsinainen blogi tulee joka tapauksessa jatkamaan ihan normaalisti. Tätä en ole lopettamassa. 🙂

Karlštejnin linna

Karlstejnin linna

Heti perjantaiaamuna lähdimme retkelle Karlštejnin linnaan, joka sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Prahasta. Me hyppäsimme kyytiin Smichovin asemalta, josta matka taittuu 32 minuutissa. Juna lähtee päärautatieasemalta, joten myös sieltä pääsee kyytiin. Junamatkan aikana oli kiva katsella ohi vilahtavia hienoja taloja. Niissä saattoi olla torneja ja ulkoseinissä kaikenlaisia koristuksia, esimerkiksi patsaita syvennyksissä. Joillakin taloilla oli jopa nimi, esimerkiksi Villa Angela tai Villa Paula. Minusta talot olivat ihanan näköisiä. Melkein kaikki talot oli tehty kivestä. Aika erilaista kuin Suomessa. Kovin hyviä kuvia ei kuitenkaan vauhdissa saanut otettua.

DSC02823

Junasta kuvattu hieno talo

Karlstejnin asema

Karlstejnin asema

Karlštejnin asemalta on parin kilometrin kävelymatka linnalle, eikä linna näy vielä asemalta. Jonkin matkaa pitää ensin kävellä ja ylittää joki ja sitten mutkan jälkeen: vau, mikä näky! Siellähän voisi asua vaikka joku Prinsessa Ruusunen. Onneksi sää oli juuri sopiva ylämäkikävelyyn. Joskus kesähelteillä homma voisi käydä ihan kunnon urheilusuorituksesta. Turistejakaan ei ollut ruuhkaksi asti näin maaliskuussa. Karlštejn oli oikein leppoisa paikka. Oli kiva nähdä vähän myös Keski-Böömin maalaismaisemaa.

Karlstejn maisema

Sillan yli, jokea ja maalaismaisemaa

Olimme kyllä etukäteen ajatelleet, että emme kävelisi, vaan menisimme esimerkiksi hevoskärryjen kyydissä. Ei niin, etteikö meillä olisi kunto riittänyt, mutta ajattelimme, että kaupungissakin tulisi varmasti käveltyä myöhemmin jalat kipeiksi (ja tulikin, ei siinä mitään). Olin tosin ehtinyt hankkia vähän paremmat kengät kävelyyn, vaikka ihan sellaisia kuin olin etsinyt ei ollut löytynytkään, mutta jotain sinne päinkin olevien löytäminen oli ollut työn ja tuskan takana (en tajua, mistä ihmiset kenkiään ostavat, kun niitä näkee ihmisten jaloissa, mutta kaupoista ei koskaan mitään löydä). Noh, olihan näillä Niken Air Force Oneilla ihan hyvä tällä reissulla kävellä. Valitettavasti lentokentän turvatarkastus oli jotenkin mystisesti saanut vetäistyä aktiivisuusrannekkeeni akun tyhjäksi, eikä minulla ollut latausjohtoa matkassa. Olin ladannut rannekkeen kotona täyteen ennen lähtöä, mutta heti turvatarkastuksen jälkeen se näytti ’battery low:ta’. En siis tiedä, miten mielettömiä prosenttilukemia ja askelmääriä olisin saanut matkan aikana.

Aseman luona lähdimme seuraamaan muutamia muita linnaan suuntaavia ihmisiä. Mitään kärryjä ei näkynyt. Päättelimme, että ehkä kärryt eivät kulje kuin parhaimpaan (tai pahimpaan) turistiaikaan. No, kärryt ja hevoset kopisivat sitten vastaan puolivälissä matkaa. Olimme kieltämättä melko aikaisin liikkeellä. Ylös johtavan tien varrella matkamuistopuotien pitäjät vasta asettelivat tavaroitaan esille. Kristallimaljakoita, pääsiäisnoitia…

hevoskärrittulee2

Hevoskärryt tulivat vastaan puolivälissä matkaa

pääsiäisnoitia

Noidissa olisi ollut varaa mistä valita

Matkan varrella (juuri ennen kylän läpi vievää ylämäkiosuutta) oli hieno pieni kirkko tai kappeli jossakin ylhäällä kadulta lähtevien portaiden päässä. Siellä oli myös pieni hautausmaa.

Karlstejn hautausmaa

Karlstejn linna

DSC02792

Karlstejnin linna on komea keskiaikainen linna, jonka sisätiloihin pääsee tutustumaan vain erilaisilla opastetuilla kierroksilla. Tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto taisi olla jonkinlainen peruskierros, joka kesti vajaan tunnin. Liput maksoivat 330 korunaa per henkilö (noin 12-13 euroa). Jouduimme odottamaan englanninkielisen kierroksen alkamista jonkin aikaa ja ehdimme kierrellä niitä osia, joihin ulkopuolella pääsi. Ylhäältä linnasta on upeat näkymät Keski-Böömin maaseudulle. Maasto oli aika kumpuilevaa ja metsäistä. Linnut visersivät ja jossakin alhaalla myös moottorisaha lauloi.

maisema linnasta

näkymä alas kylään

Karlstejnin linna DSC02742

Kierroksella kuultiin paljon linnan historiasta ja asukkaista (Kaarlesta ja neljästä vaimosta), kierreltiin erilaisissa huoneissa, mm. salissa, joka oli täynnä esi-isien kuvia sekä kuninkaan makuuhuoneessa. Yhdessä pienessä huoneessa oli hämärää ja valtaistuin aseteltu niin, ettei kuninkaan naama näkynyt. Siellä oli myös hienot puupaneelit. Monet huonekalut ja kuvat olivat jäljennöksiä, samoin lopussa nähty kruunu. Linnahan oli alunperin rakennettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikaksi. Kuvia sai ottaa, kunhan ei käyttänyt salamaa. Opas oli nuori mies, jolla oli hieno tsekkiläinen polkkatukka ja aika hauska ja mukaansatempaava esitystapa. Yritin kuvitella mielessäni, minkälaista linnassa oli ollut joskus muinoin. Varmaan aika pimeää ja kylmän kalseaa, etenkin talvella.

DSC02774 DSC02784 DSC02790 DSC02791

Linnan jälkeen kävimme vielä katsomassa matkan varrella olevaa pientä kirkkoa ja hautausmaata. Vähältä piti, ettemme olisi käyneet siellä ollenkaan, mutta takaisin tullessa oli aikaa joko käydä syömässä tai käydä ylhäällä. Lopulta päädyimme kuitenkin ylös (koska mieheni valitsemassa ravintolassa aseman lähellä oli minulle liian savuista). Ylitimme joen uudelleen, kävelimme takaisin portaiden luo, kiipesimme ylös ja rautainen portti oli kuin olikin auki. Reissuissa tykkään eniten juuri tällaisista yllättäen eteen tulevista jännistä paikoista, tai ylipäätään sellaisista, joista kukaan ei ole etukäteen kertonut tai joissa saa edes vähän itse tutkia ja seikkailla. Hautausmaa oli aika erilainen kuin suomalaiset hautausmaat. Siellä oli paljon enemmän kaikenlaisia koristuksia ja myös vainajien kuvia oli laitettu lasiluukkujen taakse. Mieheni ihmetteli, miksi useimmissa haudoissa lukee Rodina. Myöhemmin selvitin, että rodina taitaa tarkoittaa perhettä tai sukua.

Suosittelen Karlstejnia päiväretkikohteeksi Prahasta. Hieno paikka sopivan matkan päässä.

hautausmaa

Näkymä hautausmaalta alas joelle

DSC02805

Myös ylhäältä hautausmaalta maisemat oli hienot

DSC02812