Browsing Category

Praha

Vyšehradin linnoitus – ruuhkaa kuuluisuuksien hautausmaalla

Ensin osuttiin tähän näköalapisteeseen…

Lauantaina päätimme lähteä vanhan kaupungin kiertelyn jälkeen raitiovaunulla Vyšehradiin. Vyšehrad on linnoitus ja suuri puistoalue, josta on hienot näköalat Vltava-joelle ja Prahan kaupunkiin. Siellä sijaitsee myös komea Pietarin ja Paavalin kirkko sekä hautausmaa, jolle on haudattu Tsekin kuuluisimpia henkilöitä. Esimerkiksi nyt vaikka säveltäjä Smetana, jonka Moldau alkoi soida Czech Airlinesin koneessa, kun laskeuduimme Tsekinmaalle.

Tuolla taustallahan se Prahan linna ja Vituksen katedraali taas näkyy.

Sää oli välillä jopa aika lämmin

Näkymä Vltava-joelle

Näkymä Vltava-joelle

Pietarin ja Paavalin kirkko

Pietarin ja Paavalin kirkko on uusgoottilainen kirkko 1800-luvulta. Se on rakennettu muistuttamaan tyyliltään Vituksen katedraalia. Kirkkoon oli pieni pääsymaksu ja eteisessä istui nunna myymässä lippuja. En tiedä, miten komealta tai isolta Vituksen katedraali olisi vaikuttanut, jos sinne olisi päässyt, mutta tämä Pietarin ja Paavalin kirkko oli ainakin todella upea. Niin paljon koristuksia ja upeita kattomaalauksia, ettei tiennyt, mihin olisi silmänsä suunnannut. Värikkäitä lasimaalausikkunoita oli myös. Tämä sai nyt sitten luvan olla köyhän miehen ja naisen Vitus. En siis ollut yhtään pettynyt. Olimme ehtineet saman päivän aikana käydä myös parissa muussakin kirkossa. Komeita olivat nekin. Kirkkoja Prahassa on melkein joka kulmalla. Vyšehradissa oli myös sellainen pieni pyöreä kirkkorakennus, josta otin kyllä kuvan, mutta jota emme älynneet mennä katsomaan lähempää.

Uusgoottilainen Pietarin ja Paavalin kirkko ulkoapäin

Aika paljon väkeä…

Petri ja Pauli eli Pietari ja Paavali

Myös Vyšehradissa oli paljon turisteja, mutta ei kuitenkaan niin pahaa ruuhkaa kuin vanhassa kaupungissa tai Prahan linnan luona. Täällä oli tilaa kävellä ja katsella. Hautausmaalla tosin juutuimme ruuhkaan. Nyt on sitten sekin koettu: ruuhkaan juuttuminen hautuumaalla. Jee. Suomessa ei tapahdu tällaista kuin ehkä jouluaattona. Eikä välttämättä silloinkaan.

Smetanan hauta

Kellonsoitto täytyy mainita ihan erikseen. Juuri kun olimme jossakin Smetanan haudan lähistöllä, alkoi todella upea soitto, jollaista en ole ikinä ennen kuullut. Sain sitä äänitettyä videollekin. Jos tänne lähtee käymään, tasatunnein kannattaa olla korvat höröllä. Voi tulla vaikka mitä.

Lauantaina aurinko paistoi ja välillä oli jopa niin lämmin, että piti ottaa takki pois vähäksi aikaa. Säät suosivat meitä tälläkin reissulla. Torstai-iltana, kun lentokone laskeutui, taivasta peittivät paksut pilvimassat (vaikka Helsingissä oli ollut aurinkoista), mutta vettä ei kuitenkaan satanut. Ilma tuntui silti hitusen lämpimämmältä kuin Suomessa, vaikka siinä vaiheessa, kun ennätimme hotellille, oli jo tullut pimeä. Suomessa oli pimeän tultua ollut selvästi kylmempää. Käytin samaa takkia (ohuempi talvitakki, kansitakki tms.), jota käytin tähän vuoden aikaan myös Suomessa, ja sen verran lämpimämpää Tsekinmaassa oli, että takin alla saattoi olla ohuemmin vaatetta. Perjantaina oli puolipilvistä ja aurinkokin pilkahteli. Lauantaina taas oli aurinkoista, jopa lämmintä, niin että näissä tamineissa  tuli, etenkin Vysehradissa, vähän kuuma.

Näköala Prahan silloille. Petrinin kukkula tuolla toisella puolella jokea.

Sillat. Tuolla takana häämöttää Prahan linna ja Vituksen katedraali

Lähdimme Vyšehradista pois metrolla, koska metroasema taisi olla lähempänä. Linnoitukselle pääsee siis myös kätevästi metrolla. Meidän piti vielä illalla lähteä ravintolaan syömään ja kuuntelemaan elävää musiikkia, mutta ainakin minä olin parin päivän kävelystä niin väsynyt, ettei siitä suunnitelmasta sitten lopulta mitään tullut.

Enemmän Prahan reissusta löytyy tästä linkistä:

kuumaa-suklaata-ja-kristallin-kimallusta-prahassa

Retki Karlsteinin keskiaikaiseen linnaan ja Keski-Böömin maaseudulle löytyy tästä linkistä:

karlstejnin-linna

Vysehradin metroaseman läheltä kuvattu maisema…

Blogi täyttää vuoden:

Iik, mahtava, upea, aito ja uniikki ’köyhän naisen matkablogi’ (se olisi ehkä pitänyt sittenkin laittaa tämän nimeksi?) täyttää vuoden 15.4.!!! Laitan tähän sen kunniaksi linkin ensimmäiseen varsinaiseen matkapostaukseeni. Kävimme Portugalin Sintrassa syyskuussa 2015 ja se oli kyllä upea paikka, kaikki ne upeat maisemat, palatsit ja valtameri… En tajunnut aikaisemmin, että olisin voinut tehdä eri kohteista erilliset jutut, joten siinä jutussa on kaikki matkalla käydyt kohteet samassa paketissa. Huomasin myös, että jotkut kuvat oli vähän epämääräisesti aseteltu eli siirtelin niitä vähän ja laitoin vähän uusiakin kuvia… Kyllähän blogin pitämisessä työtä riittää, vaikka ei mitään orjallista päivitystahtia pitäisikään ja suhtautuisi asiaan ihan vain harrastuksena harrastusten joukossa. 🙂

Omalla tyylilläni mennään tästäkin eteenpäin.

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/04/15/sintra-portugali-upeita-palatseja-ja-huikeita-maisemia/

 

Kuumaa suklaata ja kristallin kimallusta Prahassa

 

Praha maaliskuun lopussa? Ei vielä ihan pahinta turistiaikaa, mutta paikoitellen aikamoista kuhinaa kuitenkin. Tämä taitaa olla niitä kaupunkeja, joissa on aina turistiaika? Joskus on sellainenkin koettava. Jotenkin heräsin tähän kaikkeen vasta jälkeenpäin kotona, kun katselin napsimiani valokuvia. Hetkinen, kävinkö minä oikeasti tuolla, Karlstejnin linnassa, ja kävelinkö minä Prahan historiallisilla kaduilla ihmettelemässä hurjaa vauhtia ohi rämisevää raitiovaunua?

Raitiovaunupysäkki, joka ehti tulla tutuksi

Joo, käyty on… Vanhan kaupungin aukio ja taustalla Raatihuone

Prahan vanhassa kaupungissa

Vanhankaupungin aukio ja Raatihuoneen torni

Olin ensimmäistä kertaa Prahassa, mieheni taas peräti neljännellä visiitillä. Vietimme kolme yötä mukavassa hotelli Petrissä ja kävimme junalla myös Prahan ulkopuolella Karlstejnissa tutustumassa upeaan keskiaikaiseen linnaan, josta olen tehnyt erillisen jutun: karlstejnin-linna

Kotiinlähtiessä oli ensin vähän ristiriitaiset tunnelmat. Tykkäsinkö minä Prahasta, sainko siitä oikein minkäänlaista ”otetta”? Tiettyihin pisteisiin pakkautuneet turistilaumat eivät kauheasti houkutelleet joukkoonsa, se on myönnettävä. Minulta jäi väliin sekä Kaarlensillan ylittäminen että Raatihuoneen tornin astronomisen kellon lähempi tarkastelu. Toisaalta nämä jutut eivät minua hirveästi harmittaneet, vaikka ne ovatkin niitä kuuluisimpia paikkoja, jotka ’jokaisen pitäisi nähdä’. Kaarlen sillalla käväisin sen verran, että saatoin todeta, että minä en näin pitkää siltaa tällaisessa ihmismassassa ylitä. Eri suuntiin pyrähtelevien turistien lisäksi sillalla oli myös katutaiteilijoita ja rihkamakauppiaita. Valokuvia oli kivempi ottaa sillan alapuolelta, jossa oli ihan hyvin tilaa.

Kaarlen silta

Mitä minulle jäi Prahasta mieleen? Turistimassojen lisäksi? Ainakin erittäin hyvä ja maukas ruoka. Illalla Mala Stranan kadulla nautittu ihana kuuma suklaa, joka oli ihan oikeaa kuumaa suklaata. Kauniit ja koristeelliset rakennukset. Joka puolella houkuttelevasti kimaltavat kristallit ja granaatit. Minun piti vähän väliä pysähtyä ihastelemaan jotakin säihkyvää koruikkunaa. Mieheni mielestä me pysähdyimme kaikkien ikkunoiden eteen. No, niin varmaan pysähdyimme. Eihän sille mitään voi, jos tykkää niin paljon kimaltavista asioista… 🙂

Iik, ihania granaattikoruja!

Nam. Prahassa kuuma suklaa oli oikeasti kuumaa suklaata…

Lensimme Prahaan Czech Airlinesin koneella ja koneen laskeutuessa Tsekinmaalle taustalla alkoi soida Smetanan Moldau. Mieheni oli etukäteen maininnut tästä: että koneen päästessä maahan soi sitten Moldau, joka on tsekkiläisille vähän sama asia kuin Finlandia suomalaisille. En tiennyt, uskoako vai ei, mutta totta se sitten oli.

Onneksi lento oli taas kohtuullisen lyhyt… Lentosää oli molempiin suuntiin hyvä ja minä sain kummallakin kerralla toivomani ikkunapaikan. Oli kiva katsella ulos, kun kirkkaalla säällä näkyy muutakin kuin pilviä. Sekään ei tietenkään auta lentopelkooni. Olen aina innoissani lähdössä yläilmoihin, mutta sitten kuitenkin aina pelkään, etenkin nousuissa ja laskuissa. Jos kone vähääkään tärisee tai kallistuu, luulen, että kone putoaa ja murskaudutaan maahan tai räjähdetään. Ei auta, vaikka kuinka usein lentäisin. Jotenkin vain koko ajatus siitä, että olen jossakin aika heppoisen näköisessä purkissa taivaalla, ei ole minusta kovinkaan luonnollinen. Enkä ole edes joutunut lentämään myrskyssä tms., jollaisesta mies on kyllä kertonut, että sellaistakin voi olla.

Hyvä lentosää… Jos nyt tykkää olla purkissa taivaalla….. 😉

Prahan lentokentältä oli aika pitkä matka keskustaan. Ensin mentiin bussilla nro 100 Zliciniin, sitten metrolla Andelin asemalle ja vielä lopuksi pari pysäkinväliä raitiovaunulla. Hotel Petr sijaitsi lähellä Petrinin kukkulaa, joka oli iltaisin kivasti valaistu. Kukkula näytti jyrkemmältä kuin olin etukäteen kuvitellut. Me emme käyneet tällä kukkulalla lopulta ollenkaan (siellähän olisi ollut mm. se Eiffel-tornin näköinen rakennus). Näköalapaikoiksi meille riittivät oikein hyvin Prahan linnan alue ja Vyšehrad (Vyšehradista erillinen juttu: vysehradin-linnoitus-ruuhkaa-kuuluisuuksien-hautausmaalla)

Ylhäällä näkyy Vituksen katedraali

Hotellihuone näytti ihan hotellihuoneelta. Yllätys – yllätys! Petr oli ehkä paras hotelli, jossa olemme tähän mennessä yhdessä majoittuneet. Kaikki oli kohdallaan niin kuin normaalissa hotellissa kuuluu. Pyyhkeet olivat asiallisia ja niiden vaihtaminen oli asiallisesti hoidettu. Sai itse päättää, halusiko niitä vaihdettavan päivittäin vai ei. Sänky oli pedattu joka päivä. Kylpyhuoneessa oli tarpeeksi laskutilaa tavaroille ja paikkoja pyyhkeille sekä erinomainen suihku, jota pystyi pitämään sekä ylhäällä että käsisuihkuna. Nämä kaikki pikkuasiat ilahduttivat, kun ne kerrankin oli meidän minibudjetilla mahdollista saavuttaa. Huoneessa oli peilipöytä, tuoli ja televisio sekä jääkaappi, sängyn lisäksi tietysti. Vedenkeitin ja teetäkin olisi ollut. Tiedän kyllä, että jossain muissa maissa budjetti ei ehkä riitä tähän tasoon ja on taas tyydyttävä vaatimattomampaan majoitukseen.

Hotellin aula

hotellihuoneen ikkunasta

Hotellin aamiaisbuffet oli myös ihan hyvä (munakokkelia olisi kyllä saanut olla useammin). Tarjolla oli myös jonkinlaista gluteenitonta rouhetta (mysliä/muroa tms.). Minun ruokavalionihan on viljaton, mutta se nyt ei aina matkoilla ihan pidä (sitä paitsi olen tällä hetkellä aloittamassa kaura-kokeilua…) Ainoa miinus hotellissa olivat metelöivät saksalaiset viimeisenä yönä. Nukkuminen hoitui kyllä tulpat korvissa, mutta kun ne löystyivät, heräsin välillä kovaan pälätykseen. Pälättivät siis koko yön. Ei kiva.

Siinä on kuivahedelmiä, mysliä, muroja yms. jogurtin päälle. Myös jotain gluteenitonta rouhetta.

Hotellin aamiaishuone

Aamiaisbuffet

Ekana iltana löysimme lähistöltä ravintolan (nimi jotakin sinne päin kuin U Deloveho Krize?), jossa söimme perinteiset tsekkiläiset ateriat: lihaa, jänniä perunoita ja hapankaalia. Mies joi tietenkin olutta ja minä mineraalivettä. En tykkää oluesta, enkä nyt yleensäkään juo paljoakaan alkoholia. Viinejä voin maistella ja juodakin muutaman kerran vuodessa jonkin lasillisen, mutta muuten pysyttelen aikalailla vesilinjalla. Ruoka Tsekinmaassa oli erittäin hyvää, maukasta ja ennen kaikkea halpaa. Löytyi helposti sellaisia ruokia, mitä voin syödä. Ja aina oli hyvää, eksyi sitten mihin ravintolaan tahansa.

Tosi maukkaat perinteiset tsekkiläiset ateriat…

Perjantaina vietimme aamupäivän Karlstejnissa ja palasimme Prahaan iltapäivällä, jolloin aikaa oli vielä kaupungilla kiertelyyn. Ajattelimme ensin mennä funikulaarilla Petrinin kukkulalle ja sen jälkeen katsomaan Kampa-saarta, mutta jätimme kukkulalle nousun kuitenkin väliin. Kampa-saarella törmäsimme sattumalta John Lennon walliin, jonka edessä parveili aikamoinen ihmismassa. Lähistöltä löytyi myös John Lennon pub. Pienelle kanaalia ylittävälle sillalle, jonka vieressä on jonkinlainen rattaanpyörä, oli pakkautunut hirveä valokuvaajien määrä. Siis ihan vain kuvaamaan sitä yhtä rattaanpyörää rakkauslukkoja pursuilevan sillankaiteen rakosista.

John Lennon wall

Kampa-saaren kanaalia

Päädyimme Kampalta Kaarlen sillalle, jota emme ylittäneet, koska minua pelkkä ajatus hirvitti ja muutenkin ajattelimme säästää vanhan kaupungin puolen seuraavaksi päiväksi. Jatkoimme kuitenkin turistien kansoittamaa ja komeiden talojen reunustamaa katua Prahan ’pienelle puolelle’, Mala Stranaan (sivukaduilla oli muuten vähän väljempää) ja kiipesimme pitkät portaat ylös Prahan linnan luo ihailemaan maisemia. Sinä iltana nähtiin mm. linnan edustalla pyssyjen kanssa seisovat vartijat sekä useampi hääpari otattamassa hääkuvia. Pyhän Vituksen katedraali oli jossain siellä rakennusten keskellä, eikä sitä päässyt katsomaan edes ulkoapäin.

Portaissa oli kiipeämistä…

Prahan kattojen yllä. Siellä kaukana näkyy jotain pilvenpiirtäjiäkin

Prahan kattojen yllä. Kaukana häämöttää tv-torni…

Alunperin olimme ajatelleet palata linnan alueelle takaisin seuraavana aamuna, koska olin odottanut nimenomaan katedraalissa käymistä. Myöhemmin kuitenkin päätimme, että jätämme Vituksen katedraalin kokonaan väliin jonojen, turvatarkastusten ja melko korkean sisäänpääsymaksun takia. Jossain vaiheessa meille sitten selvisi, että lauantaina Vituksen katedraali olisikin ollut kokonaan suljettu suurelta yleisöltä, koska kardinaali oli kuollut ja siellä oli hautajaiset. Ihan hyvä siis, ettemme lähteneet sinne turhaan. Lauantaina pääsimme sitten suuntaamaan suoraan metrolla vanhaan kaupunkiin. Jäimme pois Mustekin asemalla. Olimme myös keksineet, että lähdemme vanhan kaupungin kiertelyn jälkeen raitiovaunulla Vyšehradin linnoitukselle, jossa sijaitsee mm. hautausmaa, jonne on haudattu Tšekin kuuluisimpia henkilöitä. Siitä erillinen juttu: Vysehradin linnoitus

Lauantaina kävimme vanhankaupungin aukiolla, mutta astronomisen kellon alla näkyi olevan niin paljon ihmisiä, etten halunnut sinne mennä. Kiertelimme ympäriinsä ja näimme paljon hienoja taloja sekä kalliiden tavaroiden putiikkeja. Sanoin, että jos nyt ostettaisiin mulle tosta toi kimalteleva Rolex ranteeseen, toi Gucci-bag ja vielä päähän noi Bang & Olufsenin kuulokkeet, niin joku voisi luulla, että olen joku rikas tyyppi… haha.

Tuonne olisi ollut kiva mennä, mutta ei illalla enää jaksettu…

Perjantaina söimme ravintolassa pariinkin otteeseen, heti, kun olimme palanneet iltapäivällä Karlstejnista (ravintolan nimi oli Gurmania) ja vielä myöhemmin illalla. Illalla halusin mennä sellaiseen ”hienoon” ravintolaan, jossa on isot ikkunat kadulle (ravintolan nimi oli Meduzzy). Ihmettelimme, miksi jotkut ravintolat olivat ihan tyhjiä ja jotkut tupaten täynnä, vaikka olivat samalla kadulla vierekkäin. Ainakin siinä, mihin menimme (eli Meduzzyssa), oli kokonaan tupakointi kielletty, mikä ei ole Prahassa niin tavallista. Ja se paikka oli tosiaankin aika täysi. Päivällä olin syönyt kanaa paistetuilla vihanneksilla (Gurmaniassa). Illalla tilasin jostain syystä chicken wingsit, vaikka olin ajatellut ensin jotain salaattia tai keittoa. Wingsit olivat kyllä tosi hyviä kastikkeineen, mutta niiden kanssa tuli leipää (sekin oli hyvää, vaikka normaalisti en ihan tavallista leipää syökään…). Mies söi perinteistä leipäkuoressa olevaa gulassikeittoa. Tilasin myös jäätelöannoksen, vaikka se ei ollut ihan niin hyvä kuin kuvassa oli näyttänyt (vähän hileisen makuinen).

Gurmania

Gurmania

Keitto leipäkuoressa. Se vähän hienompi ikkunaravintola, jonka nimi oli Meduzzy

En aina tajunnut, että lisukkeet, kuten perunat, olisi pitänyt joissakin tapauksissa tilata erikseen. Seuraavana päivänäkin sain pelkkää lohta pinaatilla, kun kävimme uudelleen U Deloveho Krizessa. Meidän piti mennä myös lauantai-iltana uudelleen syömään ja yritimme jopa katsella netistä sellaista paikkaa, jossa olisi ollut elävää musiikkia (jazzia tai ihan mitä tahansa), mutta olin siinä vaiheessa parin päivän kävelemisestä ja aikaisista heräämisistä niin väsynyt, ettei kaupungille lähtemisestä tullut enää mitään. Nämä meidän reissut kun eivät yleensä ole mitään lepolomia, vaan lähentelevät ennemminkin kovemman luokan urheilusuorituksia. Molemmat tykätään aktiivisesta menosta ja hyvä niin. Löhöillä ehtii kotonakin. Lauantai-iltana oli kuitenkin ihan pakko käydä ajoissa nukkumaan, koska aamulla oli jo kotiinlähtö edessä ja vielä kesäaikaan siirtyminen muun kellojen vekslaamisen lisäksi. Mitään kovin nuoriahan me ei enää olla…

Tavanomaiset juomat…

U Deloveho Krize oli erinomainen ravintola

Mieheni osti minulle perjantaina Mala Stranasta kristallisydämen, jota sanon ”valtameren sydämeksi” (vähän niin kuin Titanic-elokuvassa), koska valitsin juuri tietyn sinisen sävyn ja koska olen niin ihastunut valtameriin (niissä vain on sitä jotain, suuruutta, voimaa jne.). Kotiinlähtöpäivänä lentokentällä piti tuhlata loput korunat ja menin jonkinlaiseen paniikkiin (nopeassa valintatilanteessa) ja valitsin toisen samanlaisen sydänriipuksen, vaikkakin vaaleanvihreän. Juuri muuta ei tullut ostettua, paitsi perinteinen jääkaappimagneetti Karlstejnista, ja tietysti, myös Saksassa ja Sloveniassa tutuksi tulleessa, Dm-kaupassa kävin taas ostamassa edullista Alverden luonnonkosmetiikkaa. Nyt on sitten taas huulirasvavarastot vähäksi aikaa täynnä ja vähän muutakin. Mies tietysti osti jotain viinejä, se kun niistä tykkää.

Jäätelöannos ja kaulassa kristallinen ’valtameren sydän’. Ikkunaravintola, jonka nimi oli Meduzzy.

Me tosiaan valitsimme matkustusajankohdaksi maaliskuun, jotta välttyisimme niiltä pahimmilta turistimassoilta. Voin vain kuvitella, minkälaista Prahassa on myöhemmin keväällä tai esimerkiksi kesällä, kun nytkin oli jo aika täyttä. Praha on tosiaan mieheni suosikkikaupunki ja vaikka hän kävi Prahassa nyt jo neljättä kertaa, hän pääsi silti tällä kertaa näkemään paljon sellaisia paikkoja, joissa ei ollut ennen käynyt. Minustakin Praha oli kiva, mutta saatoin kuitenkin tykätä enemmän Berliinistä, jonne voisin joskus mielellään matkustaa uudelleenkin. Ehkä siinä matkassa oli enemmän sellaista seikkailun tuntua, jota kaipaan. Jokaisessa kaupungissa on kuitenkin oma tunnelmansa. Prahassa tykkäsin eniten ihanista kristallikoruista, jotka eivät olleet edes kovin kalliita, niin että sain jopa kaksi melkein samanlaista. Ja ruuasta (vaikka lihan syöntiä pitäisikin vähentää ja olen kotona vähentänytkin). Ja kauniista rakennuksista. Ja siitä, että pääsin junalla Keski-Böömiin.

Kirkko aika lähellä hotellia. Tämäkin oli sisältä hieno (siellä ei saanut kuvata).

Mies oli tilannut molemmille lennoille itselleen lentokonesafkat

Tulevaisuuden matkahaaveita:

Lentopelostani huolimatta haaveilen matkoista ainakin San Sebastianiin, Sisiliaan ja Skotlantiin (kun ne on joskus käyty, voin sitten hyvillä mielin lopettaa lentämisen? Hahaha… Ei tämä välttämättä ihan vitsi ollut…). Vielä muutama vuosi sitten tärkeimmät (tai ainoat) ulkomaanmatkahaaveeni olivat Berliini ja Barcelona, joista Berliinin matka toteutettiin. Sitten alkoi kiinnostaa Portugalin Sintra ja Slovenia, joissa myös käytiin. Espanja on toistaiseksi jäänyt minulta väliin, joten varmaan sinne sitten pitäisi päästä seuraavaksi. Barcelonaan en kyllä niinkään enää halua, koska luulen että siellä on minun makuuni liikaa ihmisiä ja hektistä, ja muutenkin olisi kiva valita useammin kohteita, joissa mieskään ei ole vielä käynyt. Eli luultavasti Baskimaa ja San Sebastian olisi se paikka, johon alamme suunnitella matkaa seuraavaksi. Siellä pääsisi taas näkemään valtameren…

Olen nyt päättänyt, että haluan jossain vaiheessa mennä myös Sisiliaan, koska haluan nähdä myös tulivuoren (itse asiassa tulivuoret on alkaneet viime aikoina kiinnostaa melkein yhtä paljon kuin valtameret, olen jopa nähnyt unta tulivuorenpurkauksesta!). Sisilia vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta kohteelta maisemineen ja muine juttuineen. Valitettavasti sekä San Sebastian ja Sisilia ovat molemmat vähän hankalampien lentoyhteyksien päässä, jos haluaa viikkoa lyhyemmän matkan keston tai muutenkin lennoille mieleisempää vuorokauden tai vuodenaikaa. En kauheasti tykkää vaihtolennoista (liikaa nousuja ja laskuja minun makuun ja muutenkin tosi raskasta). Skotlannissa taas kiinnostaisivat rauniolinnat, kummitustalot, maisemat ja sen sellaiset. Myös Puolan Gdansk on yksi sellainen kohde, josta on jonkin verran puhuttu. Siinä siis ne minun tärkeimmät matkahaaveeni tällä hetkellä. Nyt kesäksi on suunnitteilla vain kotimaan matkoja. Yksi majoituskin on jo varattu, mutta jääköön kohde ynnä muu vielä salaisuudeksi.

Tämä kevät onkin vierähtänyt minulla Aalto yliopiston avoimessa yliopistossa digitaalista piirustusta ja maalausta opiskellessa ja kurssin projektitöiden tekeminen ja loppuunsaattaminen on vähän vienyt tässä viime aikoina aikaa ja voimia.

Olen myös miettinyt blogin Facebook-sivun lopettamista, koska tuntuu vähän oudolta päivittää kahta Fb-sivua (henk.koht. ja blogin). Nyt huhtikuussa tulee tasan vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, ja blogin somet kai pitäisi blogimaailmassa olla olemassa seuraajia varten, mutta koska seuraajia ei ole juuri tullut (?), niin mietin, eikö blogijuttujen linkit yms. asiaan liityvät kuvat voisi vain jakaa omalla Fb-tililläni julkisina (jos siis joku joka ei ole jo fb-kaverini haluaa myös niitä seurata). Aloitin blogin pitämisen ihan huvin vuoksi, kun jonkin verran reissuissa käymme, tykkään kirjoittaa ja valokuvata. Pakonomainen päivitystahti tai lukijatilastoiden kyttääminen tms. tuntuu minulle vähän vieraalta jutulta. Toistaiseksi annan Fb-sivun nyt kuitenkin olla olemassa. Instagrammissa jaan myös matkoihin liittyviä kuvia, mutta myös muita, joten tervetuloa seuraamaan. Twitteriin laitan myös blogipäivitysten linkit, vaikka muuten en kyllä ole oikein ole Twitteristä koskaan innostunut, enkä siellä juuri käy. Tämä varsinainen blogi tulee joka tapauksessa jatkamaan ihan normaalisti. Tätä en ole lopettamassa. 🙂

Karlštejnin linna

DSC02738

Heti perjantaiaamuna lähdimme retkelle Karlštejnin linnaan, joka sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Prahasta. Me hyppäsimme kyytiin Smichovin asemalta, josta matka taittuu 32 minuutissa. Juna lähtee päärautatieasemalta, joten myös sieltä pääsee kyytiin. Junamatkan aikana oli kiva katsella ohi vilahtavia hienoja taloja. Niissä saattoi olla torneja ja ulkoseinissä kaikenlaisia koristuksia, esimerkiksi patsaita syvennyksissä. Joillakin taloilla oli jopa nimi, esimerkiksi Villa Angela tai Villa Paula. Minusta talot olivat ihanan näköisiä. Melkein kaikki talot oli tehty kivestä. Aika erilaista kuin Suomessa. Kovin hyviä kuvia ei kuitenkaan vauhdissa saanut otettua.

DSC02823

Junasta kuvattu hieno talo

DSC02814

Karlstejnin asema

Karlštejnin asemalta on parin kilometrin kävelymatka linnalle, eikä linna näy vielä asemalta. Jonkin matkaa pitää ensin kävellä ja ylittää joki ja sitten mutkan jälkeen: vau, mikä näky! Siellähän voisi asua vaikka joku Prinsessa Ruusunen. Onneksi sää oli juuri sopiva ylämäkikävelyyn. Joskus kesähelteillä homma voisi käydä ihan kunnon urheilusuorituksesta. Turistejakaan ei ollut ruuhkaksi asti näin maaliskuussa. Karlštejn oli oikein leppoisa paikka. Oli kiva nähdä vähän myös Keski-Böömin maalaismaisemaa.

DSC02794

Sillan yli, jokea ja maalaismaisemaa

Olimme kyllä etukäteen ajatelleet, että emme kävelisi, vaan menisimme esimerkiksi hevoskärryjen kyydissä. Ei niin, etteikö meillä olisi kunto riittänyt, mutta ajattelimme, että kaupungissakin tulisi varmasti käveltyä myöhemmin jalat kipeiksi (ja tulikin, ei siinä mitään). Olin tosin ehtinyt hankkia vähän paremmat kengät kävelyyn, vaikka ihan sellaisia kuin olin etsinyt ei ollut löytynytkään, mutta jotain sinne päinkin olevien löytäminen oli ollut työn ja tuskan takana (en tajua, mistä ihmiset kenkiään ostavat, kun niitä näkee ihmisten jaloissa, mutta kaupoista ei koskaan mitään löydä). Noh, olihan näillä Niken Air Force Oneilla ihan hyvä tällä reissulla kävellä. Valitettavasti lentokentän turvatarkastus oli jotenkin mystisesti saanut vetäistyä aktiivisuusrannekkeeni akun tyhjäksi, eikä minulla ollut latausjohtoa matkassa. Olin ladannut rannekkeen kotona täyteen ennen lähtöä, mutta heti turvatarkastuksen jälkeen se näytti ’battery low:ta’. En siis tiedä, miten mielettömiä prosenttilukemia ja askelmääriä olisin saanut matkan aikana.

Aseman luona lähdimme seuraamaan muutamia muita linnaan suuntaavia ihmisiä. Mitään kärryjä ei näkynyt. Päättelimme, että ehkä kärryt eivät kulje kuin parhaimpaan (tai pahimpaan) turistiaikaan. No, kärryt ja hevoset kopisivat sitten vastaan puolivälissä matkaa. Olimme kieltämättä melko aikaisin liikkeellä. Ylös johtavan tien varrella matkamuistopuotien pitäjät vasta asettelivat tavaroitaan esille. Kristallimaljakoita, pääsiäisnoitia…

hevoskärrittulee2

Hevoskärryt tulivat vastaan puolivälissä matkaa

DSC02714

Noidissa olisi ollut varaa mistä valita

Matkan varrella (juuri ennen kylän läpi vievää ylämäkiosuutta) oli hieno pieni kirkko tai kappeli jossakin ylhäällä kadulta lähtevien portaiden päässä. Siellä oli myös pieni hautausmaa.

DSC02700

DSC02726

DSC02792

Karlstejnin linna on komea keskiaikainen linna, jonka sisätiloihin pääsee tutustumaan vain erilaisilla opastetuilla kierroksilla. Tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto taisi olla jonkinlainen peruskierros, joka kesti vajaan tunnin. Liput maksoivat 330 korunaa per henkilö (noin 12-13 euroa). Jouduimme odottamaan englanninkielisen kierroksen alkamista jonkin aikaa ja ehdimme kierrellä niitä osia, joihin ulkopuolella pääsi. Ylhäältä linnasta on upeat näkymät Keski-Böömin maaseudulle. Maasto oli aika kumpuilevaa ja metsäistä. Linnut visersivät ja jossakin alhaalla myös moottorisaha lauloi.

DSC02737

näkymä alas kylään

DSC02747 DSC02742

Kierroksella kuultiin paljon linnan historiasta ja asukkaista (Kaarlesta ja neljästä vaimosta), kierreltiin erilaisissa huoneissa, mm. salissa, joka oli täynnä esi-isien kuvia sekä kuninkaan makuuhuoneessa. Yhdessä pienessä huoneessa oli hämärää ja valtaistuin aseteltu niin, ettei kuninkaan naama näkynyt. Siellä oli myös hienot puupaneelit. Monet huonekalut ja kuvat olivat jäljennöksiä, samoin lopussa nähty kruunu. Linnahan oli alunperin rakennettu mm. kruununjalokivien säilytyspaikaksi. Kuvia sai ottaa, kunhan ei käyttänyt salamaa. Opas oli nuori mies, jolla oli hieno tsekkiläinen polkkatukka ja aika hauska ja mukaansatempaava esitystapa. Yritin kuvitella mielessäni, minkälaista linnassa oli ollut joskus muinoin. Varmaan aika pimeää ja kylmän kalseaa, etenkin talvella.

DSC02774 DSC02784 DSC02790 DSC02791

Linnan jälkeen kävimme vielä katsomassa matkan varrella olevaa pientä kirkkoa ja hautausmaata. Vähältä piti, ettemme olisi käyneet siellä ollenkaan, mutta takaisin tullessa oli aikaa joko käydä syömässä tai käydä ylhäällä. Lopulta päädyimme kuitenkin ylös (koska mieheni valitsemassa ravintolassa aseman lähellä oli minulle liian savuista). Ylitimme joen uudelleen, kävelimme takaisin portaiden luo, kiipesimme ylös ja rautainen portti oli kuin olikin auki. Reissuissa tykkään eniten juuri tällaisista yllättäen eteen tulevista jännistä paikoista, tai ylipäätään sellaisista, joista kukaan ei ole etukäteen kertonut tai joissa saa edes vähän itse tutkia ja seikkailla. Hautausmaa oli aika erilainen kuin suomalaiset hautausmaat. Siellä oli paljon enemmän kaikenlaisia koristuksia ja myös vainajien kuvia oli laitettu lasiluukkujen taakse. Mieheni ihmetteli, miksi useimmissa haudoissa lukee Rodina. Myöhemmin selvitin, että rodina taitaa tarkoittaa perhettä tai sukua.

Suosittelen Karlstejnia päiväretkikohteeksi Prahasta. Hieno paikka sopivan matkan päässä.

DSC02811

Näkymä hautausmaalta alas joelle

DSC02805

Myös ylhäältä hautausmaalta maisemat oli hienot

DSC02812