Browsing Category

Italia

Ihana Miramare ja kamalaa ruokaa Italian Triestessä

Trieste1

Trieste on mäkinen ja ruuhkainen

Onko kukaan käynyt Triestessä? Trieste sai minun käsittääkseni kunnian olla joitakin vuosia sitten ykköspaikalla Lonely Planetin maailman aliarvostetuimpien matkakohteiden listalla. Ehkä tämä johtuu siitä, että melkein kaikki valitsevat Italiasta matkakohteekseen ensisijaisesti jonkun muun (tunnetumman) kaupungin?

Trieste sijaitsee Adrianmeren rannalla, lähellä Slovenian rajaa, ja siellä on enemmän kuin 200 000 asukasta, eli ihan mikään pikkukylä se ei ole. Triesteä on kuvailtu uniikiksi ja monimuotoiseksi, jonkinlaiseksi kulttuurien sekoitukseksi, sekä historiallisesti, maantieteellisesti ja arkkitehtoorisesti kiinnostavaksi… Olin tietysti etukäteen lukenut, ettei se ole ihan tyypillinen italialainen kaupunki. Historiankirjat tietävät kertoa ainakin roomalaisista ja pitkästä Itävalta-Unkarin ajasta. Triesteä olikin monissa yhteyksissä kuvattu enemmän itävaltalaiseksi, ja kai se sitä arkkitehtuuriltaan olikin, tosin meno voi ehkä olla silti aika ”italialaista”, kun Italiassa kerran ollaan…

Trieste2

Trieste on mäkinen ja ruuhkainen

Mehän siis lähdimme päiväretkelle Triesteen (sloveniaksi ytimekkäästi Trst), koska satuimme lomailemaan Sloveniassa ja sieltä on lyhyt matka Italian puolelle. Koperista on Triesteen vain 25 kilometriä ja matka taittui bussilla 20 minuutissa. Mieheni oli ostanut bussiliput etukäteen netistä kroatialaiselta bussifirmalta. Bussi oli myöhässä, sekä mennessä että tullessa, mutta sillä ei ollut väliä, koska olimme varanneet Triesteen runsaasti aikaa, jotakuinkin yhdeksän tuntia. Bussit ilmestyivät lopulta kuitenkin ja sehän on pääasia.

Linkki Koperin juttuun

Linkki Ljubljanan juttuun

Mietimme tietysti, huomaisimmeko me mitään eroa, kun ylittäisimme Slovenian ja Italian rajan… Emme olleet kumpikaan aikaisemmin käyneet Italiassa, joten Triestestä oli sitten hyvä aloittaa. Haha. Italia ei, suoraan sanottuna, yhden päivän ja yhden kaupungin perusteella, onnistunut tekemään minuun mitään kovin myönteistä vaikutusta… Ei niin, etteikö minulla olisi ollut kiva päivä tai etten olisi nauttinut hienoista nähtävyyksistä ja maisemista. Minähän suorastaan ihastuin Itävallan keisarin Franz Josefin pikkuveljen Maximilianin linnaan Miramareen. Se oli niin upea ja loistelias, että olisin voinut viettää siellä pitemmänkin aikaa kaikenmaailman kullattuja kuvia ja jättimäisiä purkkeja ja purnukoita tihrustellen. Viihdyin hyvin myös San Giuston katedraalin lähistöllä ja itse katedraalissa. Katedraali on vanha ja kaunis, eikä se ole turhanpäiväisillä koristuksilla pilattu. Pelkkä kirkkorakennuksen rauha ja kauniisti kimalteleva mosaiikki riittävät. Siellä oli mukava levähtää kaupungin muulta hektisyydeltä ja melulta.

Sangiusto

San Giuston katedraalin mosaiikki

Kyllä me ainakin huomasimme heti selvän eron, ainakin Sloveniaan. Italian puolella bussin ikkunasta avautuvat maisemat hujahtivat hetkessä selkeästi teollisemman näköisiksi, niin kuin mieheni asian ilmaisi: ”aikamoisia laitoksia”, ja siellä täällä alkoi näkyä myös korkeita kerrostalokomplekseja, jollaisia emme olleet Sloveniassa juurikaan huomanneet. Itse kaupungissakin (siis Triestessä) meno oli Sloveniaan, ja myös Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan, verrattuna melkoisen meluisaa ja hektistä. Hetkinen. Nyt siis olimme Italian maalla? Ja sen kyllä huomasi. Skootterit pörräsivät ja pukumiehet viuhahtelivat. Kyllä, me olimme varmasti Italiassa.

laitoksia

Italian puolella maisemat muuttuivat tällaisiksi.

Päätimme ensin lähteä bussilla Miramaren linnalle. Sinne pääsi bussilla numero 6. Ensimmäiseen bussiin emme päässeet, koska liput olisi pitänyt ostaa etukäteen kioskista. Seuraavaan bussiin emme mahtuneet, koska se oli niin täynnä. Kolmaskin bussi oli aivan täyteen ahdettu, mutta tungimme sisään takaovesta. Bussissa oli muun muassa joku italialainen koululaisryhmä, joka sekin oli matkalla Miramareen. Porukkaa vain tunki joka pysäkiltä lisää ja lisää, vaikka bussiin ei ihan oikeasti siinä vaiheessa enää mahtunut. Siis ainakaan suomalaisen mielestä.

DSC00039

Miramaren lähistöltä

Triesten lähistöllä olisi ollut myös Duinon linna (se missä Rainer Maria Rilke kirjoitti ”Duinon elegiansa”), mutta sinne olisi ollut jo sen verran pitempi matka, ettei se tullut tällä reissulla kyseeseen. Miramarelle oli Triesten keskustasta kymmenisen kilometriä, ja oli todella hyvä, että lähdimme sinne, koska se oli oikeasti hieno paikka ja ainakin minä tykkäsin siitä kovasti. En oikein ollut etukäteen osannut ajatella, minkälainen se olisi tai mitä siltä pitäisi odottaa. Mieheni ei ehkä niinkään ole kiinnostunut kuninkaallisista ja heidän elämästään, mutta puistoalueista hän ainakin tykkäsi. Jäimme bussista päätepysäkillä, joka oli jonkinlaisessa venesatamassa. Jouduimme nousemaan pitkät portaat ylös ja kuljeskelemaan puistoalueiden läpi, mikä oli oikeastaan hyvä, niin tuli sitten nekin nähtyä. Nähtiin myös kolme kissaa, joista emme tienneet, olivatko ne kulkukissoja. Ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään arkoja, asettuivat kuvattaviksi ja paijattaviksikin. Pääportti oli kyllä ihan toisessa suunnassa ja poislähtiessä menimme sitten siitä, kuljimme rantabulevardia ja löysimme jostain ylhäältä tien varresta bussipysäkin. Miramarella oli tietysti paljon rauhallisempaa kuin hektisessä keskustassa. Rantamaisematkin olivat kauniita.

kissa

Kissa Miramaren puistossa

krusifiksi

Miramaren puistossa

Miramaren linna oli siis Itävallan keisarin Franz Josefin veljen Maximilianin ja hänen vaimonsa Charlotten residenssi, ja niin kuin jo taisin mainita, tämä pytinki ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi. Kaunis paikka ja sisältä tosi upea. Linnassa oli jos jonkinmoista yltiöpäisen prameaa esinettä, posliinia, hallitsijoiden muotokuvia ja koristeellisia huonekaluja.

DSC00092

Miramaren rantanäköaloja

Miramare1

Miramaren linna

kultainensänky

Aika pramea punkka…

posliinia

Posliinia kirjastossa

toilet

kylpyhuone ja wc

Miramare2

Miramaren linna

Miramare3

Miramaren linna

Miramare4

Miramaren linna

DSC00178

Rantamaisemaa Miramaren lähistöllä. Minä ja kierrätyskankaasta tekemäni mekko.

portti

Hauskoja kiviä ja kauempana näkyvä Miramaren portti

Miramarelta lähdimme sitten bussilla takaisin keskustaan ja bussi täyttyi silläkin kertaa ihan ”mukavasti”. Se huristeli pitkin rantatietä ja matkan varrella näkyi rinteeseen rakennettuja hulppeita huviloita. Pian oltiinkin jo takaisin keskustassa. Siellä lähdimme ensin etsimään raitiovaunun lähtöpaikkaa. Skootterit pörräsivät ja autot kuvailivat ja pakokaasu lemusi. Triestessähän on myös sellainen raitiovaunu, joka ajaa johonkin ylös näköalapaikalle. Raitiovaunu oli kuitenkin poissa käytöstä. Bussilla olisi päässyt samaan paikkaan, mutta täyteen ahdetussa bussissa seisominen ei kauheasti innostanut. Eihän siinä olisi voinut ottaa matkan aikana mitään kuviakaan. Sen sijaan päätimme lähteä kävelemään vanhan kaupungin suuntaan San Giuston linnalle ja katedraalille ja syödä sitä ennen ruokaa ja italialaista jäätelöä.

DSC00214

Valitsimme ruokapaikan Grande Canalen varrelta hinnan perusteella (myönnetään, että me köyhäilijät saamme ehkä syyttää itse itseämme…). Minä kun en voi syödä pitsaa enkä pastaa (jep, Italia ei ehkä ruuan suhteen ole minulle maailman paras paikka) ja tässä putiikissa näytti olevan tarjolla muutakin. Mieheni tilasi lohipasta-annoksen ja minä jonkun pihvin paistetuilla lohkoperunoilla. No, miehen pasta-annos oli täysin ala-arvoinen, niin kuin suoraan jostakin valmispussista. Minun annokseni (joka maksoi sentään 7,50) oli, jos mahdollista, vieläkin ala-arvoisempi. Annos ei edes näyttänyt ihan siltä, miltä oli näyttänyt kuvassa (juu, näistä oli ollut oikein kuvat). Kamala puristettu tekopihvi (tai mikä lie leike) ja sitkeät mikrossa lämmitetyn oloiset perunalohkot, eikä mitään muuta. Minulta jäi kyllä tämä ”grande catastrofe” syömättä. Ja voin kyllä sanoa, että en muista, että minulta olisi koskaan tätä ennen jäänyt ravintolassa syömättä, siksi että ruoka olisi ollut pahaa. Suomessakin, joka on sentään kallis maa, saa tuohon hintaan jo ihan kelpo kebapaterioita. Ja italialaiset kai nimenomaan kehuskelevat ymmärtävänsä aidon ruuan päälle, enemmän kuin esimerkiksi suomalaiset? Haha. Minä en ainakaan ole koskaan voinut sietää teollisia mössöjä. En tykkää ruuanlaitosta, mutta se on minulle välttämätön paha, koska haluan joka päivä nimenomaan oikeaa ruokaa. Juu, en tykännyt tämän jälkeen Italiasta. Sanoin, että en syö tässä maassa enää mitään. No, jäätelön söin (se oli hyvää) ja sipsejä. Selvisin niillä Koperiin asti.

paharuoka

paha ruoka

jäätelö

Jäätelö oli hyvää (minulla taisi olla jotain pähkinäjäätelöä, jos oikein muistan)

Jos ei syö viljoja, tai yrittää ainakin päästä kohtuullisen vähillä viljoilla (tässäkin olin siis tekemässä kompromissia), ravintolan etsiminen nälkäisenä ja hintatason perusteella voi olla aika kinkkistä hommaa.  Paras ruoka koko reissun aikana syötiin muuten Postojnassa Sloveniassa (siitä enemmän tulevassa Postojna-jutussa). Eikä edes maksanut paljon.

Triestessä tosiaan pysähdyttiin vähän huonompaan paikkaan ja näköjään sitä voi saada eteensä ihan mitä tahansa sotkua. Ja vielä sellaisella paikalla, keskellä Triesteä, Grande Canalen varrella. Vaikka oltiin Italiassa, mieheni pasta-annoskaan ei tosiaan ollut ”mistään kotoisin”. Hän kuitenkin söi sen irvistellen.

portailta

Näköala portailta (alhaalla oli aikamoinen meteli)

Tämän jälkeen kävelimme San Giuston ja vanhan kaupungin suuntaan ja nousimme ylös suuria portaita, joiden nouseminen oli rankkaa, koska oli kuuma ja olihan siinä jo päivän ja viikonkin aikana aika paljon ehditty kävellä. Löydettiin linna ja katedraali, joka oli vanha, jostain 1200-1300-luvulta. Kuten jo taisin mainita, kirkko ei ollut liiallisilla koristuksilla pilattu. Kimalteleva mosaiikki alttarin yllä oli erityisen kaunis. Viileässä oli mukava istahtaa ja levähtää. Ylhäällä oli muutenkin rauhallisempaa kuin kaupungin kaduilla, jossa skootterit pörräsivät ja meteli oli suoraan sanottuna kamala. Ajattelin, että jos minun pitäisi mennä johonkin oikeasti isoon kaupunkiin Italiassa, niin en varmaan tykkäisi yhtään. Olen kyllä ollut suurissa kaupungeissa muissa maissa. Esimerkiksi Berliinistä tykkäsin tosi paljon. Jostain syystä en tuntenut siellä oloani ollenkaan epämukavaksi. Berliini on toisaalta jo tosi iso ja siellä tuli liikuttua aika laajalla alueella (pitäisi muuten laittaa parin vuoden takaisesta reissusta vielä joku pieni juttu ja kuvia blogiin, katutaidekierrokseltahan on tämä juttu: Berliinissä katutaidekierroksella). Lissabonin taas koin viime vuonna, nopeasti vilkaistuna, jotenkin pelottavaksi ja hektiseksi, mutta se oli kyllä vain sellainen nopea ’läpihuutojuttu’, kun olimme matkalla Sintraan.

linna

San Giuston linna. Täällä ei minkäänlaista ruuhkaa näkynyt…

DSC00287

San Giusto. Ylhäällä oli huomattavasti rauhallisempaa ja vähemmän meteliä.

katedraali

San Giuston katedraali

San Giuston katedraalilta laskeuduimme alemmas vanhaan kaupunkiin. Siellä on aika mäkisiä katuja ja korkeuserot ovat suuret. Mietimme siinä, että missähän se ”roomalainen teatteri” on, ja sattumalta ohitimme sitten senkin. Se oli aidattu, eikä varsinaisille raunioille päässyt kävelemään. Niitä saattoi vain katsella aidan takaa.

Jeesus

Jostain San Giuston läheltä

vanhakaupunki

Skoottereita Triesten vanhan kaupungin mäkisillä kaduilla

roomalainen

roomalainen teatteri

DSC00339

Pyhimys kadulla?

Kaupungissa menimme sitten johonkin outoon alennusmyyntiin (?), jossa oli paljon porukkaa ja tavaran saadakseen täytyi mennä kolmen tiskin kautta. Me emme tietenkään ensin tajunneet systeemiä. Tästä näytät, mitä haluat ja saat lapun, jossa lukee hinta. Toisella tiskillä maksat. Kolmannelta tiskiltä saat tavarasi muovipussissa. Minä ostin Kiinassa tehdyn laukun 8,50 eurolla ja mies osti collegetakin. Sen jälkeen menimme ihan suosiolla aseman kahvilaan ja vietimme siellä aikaa bussin lähtöön asti. Minä olin saanut jo tarpeekseni pörinästä ja metelistä.

Ei Trieste sinänsä täysi pettymys ollut. Onpahan nyt sitten nähty sekin. Miramare oli käymisen arvoinen kohde ja tykkäsin myös San Giuston katedraalista ja vanhasta kaupungista. Mutta Triesten kaupungista itsestään, melusta ja hektisyydestä ja kamalasta ruuasta, en tykännyt. Pörisevät skootterit lakkaamattomana virtana ja kaduilla leijuva pakokaasun tuoksu. Sori, mutta ei oikein ollut minun juttu.

grandecanale

Grande canale

Yhden päivän ja yhden kaupungin perusteella ei tietenkään voi sanoa mitään koko maasta. Italiahan on iso ja etelässä on käsittääkseni ihan erilaista. Mutta esimerkiksi Slovenian kaupunkeihin verrattuna, en tykännyt Triestestä. Olin ajatellut, että olisi joskus kiva mennä käymään myös jossain Italian ”toisella puolella”, mutta Triesten jälkeen siihen retkeen tulee varmaankin vierähtämään tovi. Johonkin Sardinian saarelle voisin ehkä mennä, jos joku tarjoaisi luksusloman. Vai pitäisikö minun ensin voittaa lotosta? Varmaankin. Haha. Emme me kuitenkaan sinne ihan heti lähde. Sitä ennen haluaisin ainakin Pohjois-Espanjaan, ehkä Baskimaalle, San Sebastianiin. Haluaisin myös Prahaan (jossa mieheni on käynyt useita kertoja) ja Puolan Gdanskiakin on mietitty, koska sehän on tosi lyhyen (ja usein kai edullisenkin) matkan päässä. Skotlantiinkin olisi kiva joskus päästä (mieheni ei ole koskaan käynyt Brittein saarilla), Hollantikin voisi olla ihan kiva ja niin edelleen. Meidän budjetilla näidenkin matkahaaveiden toteuttamiseen menee kyllä vuosikausia. Euroopan ulkopuolelle en kauheasti, ainakaan tällä hetkellä, hingu. Mieheni on kyllä käynyt kauempanakin. No, sanoisin ehkä että San Sebastian, Praha ja Gdansk olisivat tällä hetkellä sellaiset kohteet, jotka kiinnostaisivat minua eniten, jos ulkomaan kohteista puhutaan.

Trieste-päivän jälkeen koittikin jo kotiinlähtöpäivä. Lähdimme Koperista takaisin Ljubljanaan, vietimme siellä vielä muutaman tunnin ja sitten lähdimme lentokentälle. Lentomatka meni taas mukavasti äänikirjaa kuunnellessa, vaikka pelkäänkin lentokoneessa joka kerta. Ei siihen lentämiseen näköjään totu millään… Lentopelosta ja lentokoneiden kuvaamisesta.