Tampere, juhlat ja Forenom Aparthotel

Tänä vuonna Herättäjäjuhlat pidettiin Tampereella. Sopivan majoituksen löytäminen isosta kaupungista on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin pikkupaikkakunnilta. Silti se kannattaa tällaisten juhlien ajaksi hoitaa hyvissä ajoin. Päädyttiin taas kerran mahdollisimman edulliseen hotellimajoitukseen. Valintamme oli Forenom Aparthotel, joka sijaitsee Tampereen pääkadun, eli Hämeenkadun, päässä. Kävelymatkaa asemalta hotellille on noin kilometri. Yleisesti ottaen hotellin sijainti on hyvä ja keskeinen. Juhlapaikka vain sattui sijaitsemaan ihan toisella puolella kaupunkia, Kalevan kirkon takana, eli aseman kohdalta kilometri täysin vastakkaiseen suuntaan. Kävelyä kertyikin viikonlopun aikana reippaasti, kun ei viitsitty mitään bussejakaan käyttää. Tampereella tuli vietettyä oikein mukava viikonloppu. Lauantaina ehdin tavata ystäväänikin, sillä aikaa kun mies oli töissä juhlilla.

 

Herättäjäjuhlat

Tampereen juhlat olivat jo viidennet Herättäjäjuhlat, joille olen osallistunut, vaikka en ole edes körtti. Mies on asunut aiemmin työn takia Pohjois-Pohjanmaalla ja jotenkin se körttiläisyys on hänen mukaansa sieltä tarttunut. Kotkan työkomennukselta tarttuikin sitten matkaan jotain ihan muuta, eli kyllä sitä on kannattanut maata kierrellä. Minun näkökulmastani katsottuna körtti ei uskonelämästään paljon meteliä pidä. Mies ei tykkää sanasta ”uskovainen” tai pitää sitä sanaa jotenkin itselleen vieraana. Körtti voi aivan hyvin olla naimisissa minunlaiseni maallisen henkilön kanssa, eli melkoisen suvaitsevaista ja rauhanomaista eloa tuo lienee.

Herättäjäjuhlilla puheet ovat yleensä aika ihmisläheisiä ja puhujia on laidasta laitaan, siis muitakin kuin kirkon ihmisiä. Tänä vuonna suurelle yleisölle tunnetuimpia puhujia taisivat olla kansanedustaja Pekka Haavisto ja näyttelijä Laura Malmivaara. Kaikki varmaan tietävätkin, että Haavisto edustaa ns. seksuaalivähemmistöjä, joten siitä voi päätellä, että näissä piireissä suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on yleisesti ottaen aika suvaitsevaista. Myös naispappeuteen suhtaudutaan myönteisesti ja naiset saavat pitää puheita. Kaikissa herätysliikkeissähän ei suinkaan näin ole.

Seuroissa siis veisataan Siionin virsiä, niin että puheet ja virren veisuu vuorottelevat. Tykkään kyllä paljon juhlien tunnelmasta. Kaiken ikäiset ihmiset käyttäytyvät hyvin ja kukaan ei örvellä. Kaljateltat puuttuvat ja tupakointikin on juhla-alueella kielletty. Tykkään myös siitä, että körtit eivät selvästikään asettele ketään ihmisen ja Jumalan väliin sääntöjä latelemaan, eli minulta ei ainakaan ole kukaan körtti ikinä kysynyt, olenko oikeanlaisessa uskossa, vääränlaisessa uskossa tai yleensä missään uskossa. En nyt tietysti tunnekaan hyvin kuin yhden körtin.

Maistoin perjantai-iltana ekaa kertaa juhlilla lätyn, kun en ole aikaisempina vuosina syönyt vehnää. Olen vain kieli pitkälläni haistellut niitä kojuja, joissa lukee houkuttelevasti LÄTTYJÄ. Hyvin maistui. Sunnuntaina söin pitkässä pöydässä riisipuuron, jonka valitsin useista eri ruokavaihtoehdoista. Hyvää oli sekin. Herättäjäjuhlilla minua miellyttävät myös paikalle roudatut kunnolliset vesivessat. Ei tarvitse kärvistellä missään haisevissa bajamajoissa.

Jos juhlat kiinnostaa, muutamista edellisistä juhlista löytyy kuvia tästä.

 

Forenom Aparthotel

”Köyhän naisen matkablogi” esittelee taas… Milloinkohan muuten vaihdan tuohon kansikuvan yhteyteen nimeksi ihan oikeasti ”Köyhän Naisen”…? Lukijoitahan köyhällä naisella ei kai montaa liene, mutta kävijöitä on riittänyt sen verran, että ei tätä ”blogia” sentään olla vielä kuoppaamassa 😉

Forenom Aparthotel on vähän Omenahotellin tyyppinen. Forenom Aparthotellia voin suositella varovasti, Omenahotellia taas en (ainakaan Vaasan kokemuksen perusteella). Forenomissakaan ei minkäänlaiseen henkilökuntaan törmää. Siivouskärryn näin käytävällä poislähtiessäni, mutta sitä nyt ei varsinaisesti voi kutsua henkilökuntaan kuuluvaksi. Sisään hotelliin mennään ovikoodilla. Poiskirjautumista ei tarvitse mitenkään erikseen suorittaa, vaan riittää, että kerää kimpsunsa ja kampsunsa, sulkee oven perässään ja häipyy paikalta.

Tässä talossa oli vanhat hissit ja kivat kierreportaat. Mutta valkoisena hohtavassa käytävässä tuli ehkä hieman klaustrofobinen tunne.

Forenomin huone muistutti tosiaan Omenahotellin huonetta. Oli tilanjakajahylly, tai mikä lie vaateripustuspaikka, ruokapöytä sekä jättimäinen katosta riippuva televisio. Melko askeettista, mutta kuitenkin vähän siistimpää kuin Vaasan Omenahotellissa (kts. juttu). Ei täällä ainakaan joutunut nyppimään karvoja tyynyliinoilta. Pöytä ja penkitkin oli lattiaan pultattu ja materiaaliltaan sellaiset, että ne on helppo siivota, eikä pinttyneitä tahroja pääse kovin helposti syntymään. Tilpehööriä täällä oli ehkä vähän enemmän. Jääkaapin ja mikron lisäksi huoneesta löytyi vedenkeitin, kahvinkeitin, leivänpaahdin, hiustenkuivain, silitysrauta ja -lauta, pesusoikko ja astianpesuaine. Lisäksi lipaston päällä oli astioita ja ruokailuvälineitä sekä muutama tee- ja pikakahvipussi. Kai tätä voisi jonkinlaiseksi huoneistohotelliksi kutsua. Olisin kyllä toivonut, että edellä lueteltuja laitteita varten olisi ollut edes jonkinlainen pieni keittiötaso tai hyllykkö. Nyt keittimet ja paahdin oli kasattu jääkaapin ja mikron päälle jokseenkin älyttömäksi ja epäkäytännölliseksi torniksi.

Luulin, että olin ottanut sängyistä hyvän kuvan, ja olinkin, mutta mies on siinä kuvassa myös ja on unohtanut vetää vatsansa sisään, eli sitä ei voi laittaa yleiselle paikalle 😀 Täytyy siis tyytyä huoneen muista nurkista otettuihin kuviin.

Mitään aamiaista tässä hotellissa ei ollut tarjolla, paitsi arkisin erilliseen hintaan läheisessä kahvilassa, mikä ei tietenkään haitannut, koska tällaisessa huoneessa on tarkoituskin, että ihmiset voivat pupeltaa omia eväitään. Öisin oli myös aika rauhallista. Ainoa oikea miinus tässä hotellissa oli se, että huoneessa oli jäätävän kylmä keskellä kesää. Toisena aamuna herätessä tuntui jo nenä tukkoiselta ja kurkun ja korvan välinen rööri kipeältä. Ilmastointi? Kylmillä penkeillä oli myös vähän ikävä istua, ainakin vähemmissä vaatteissa.

Noin yleisesti ottaen tämä majoitus oli ihan kelvollinen. Eli jos edullista ja ihan siistiä tasoa haluaa, niin kyllä tätä voi suositella. Etenkin jos tykkää tällaisesta omatoimisuudesta, mistä minä kyllä yleensä tykkään. Olihan tämä tietysti ihan eri maailmasta kuin viime vuoden juhlien ajaksi hommaamamme alppitaloasunto Tahkon lomakylässä. Se meni ehkä pikkuisen meidän normaalin köyhäilybudjetin ylitse, mutta sieltä päin ei silloin halvempaakaan löytynyt. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin ei se nyt mikään ihan älyttömän hintainen ollut.

Viimeksi majoituttiin toukokuussa Rovaniemellä ja olihan se Sokos Hotel Vaakunakin vähän erityyppinen kokemus extraleveine sänkyineen, revontulivalaistuksineen, Dermosil kauravoiteineen ja runsaine aamiaisineen. Kummasta sitten tykkään enemmän, sellaisesta perinteisestä hotellista, vai tällaisesta omatoimisten puuhanurkkauksesta, joissa hälytysvärinen ruokailuryhmä on pultattu lattiaan…? Hmm. Riippuu vähän tilanteesta. Sanotaan, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Maaliskuussa Joensuussa hotelli GreenStar taisi olla vähän jotain siltä väliltä.

Viime kesäinen alppitalo oli kyllä erityisesti minun mieleeni. Kaikkein ankein majoitus, mikä meillä on ollut Herättäjäjuhlien aikaan, oli Vuokatin Urheiluopiston rivitalohuone. Silloin satoi koko ajan, enkä päässyt kopperosta juuri mihinkään. Siellä oli vain kaksi sänkyä ja jääkaappi ja siellä sitten kökötin itikat seuranani. Vuokatin Urheiluopistossa tarjottiin kyllä erinomainen aamiainen, mutta mitään muuta plussaa en siitä majoituksesta keksi. Yritettiin tietysti päästä mahdollisimman halvalla silloinkin.

Tämä Tampereen Forenom Apart maksoi nyt 62 euroa yöltä ja kaksi yötä oltiin, eli olihan tämä Suomen hintatasossa melko edullinen.

Tietysti Herättäjäjuhlilla olisi aina mahdollisuus patjamajoitukseen koulujen lattioilla tai vaikka kotimajoitukseen. Ensiksi mainitulle sanon kyllä ehdottomasti ei. Patja kelpaa kyllä, jos kyseessä ei ole mikään yhteismajoitus, vaan esimerkiksi tyhjä kaupungin vuokra-asunto, jollainen meillä oli Lapuan juhlilla. Kotimajoitusta voisin harkita hätätapauksessa, jos muutakaan ei löytyisi. Tosin en ole varma, taipuisinko kovin helposti sellaiseen sosiaalisuuteen, mitä vieraiden ihmisten nurkissa pyöriminen ehkä vaatisi.

Kuvassa Aleksanterin kirkko ja suihkulähde lähellä hotellia.

 

Tampereen kuvia

Tampere on ihan kiva kaupunki. Onhan siellä tietysti tullut monet kerrat käytyä, mutta nyt, kun sai majoittua pari yötä ihan keskustassa, kaupungin menoon ja meininkiin pääsi jotenkin ihan eri tavalla sisälle. Tampere tuntui olevan täynnä kaikenlaista tapahtumaa, musiikkia ja rytmiä, ja kaduilla käveli vastaan selvästi erikoisemmin ja värikkäämmin pukeutuvia ihmisiä kuin Pieksämäen kaltaisessa pikkukaupungissa. Nyt ei edes tullut kertaakaan sellaista ahdistavaa oloa, mikä johtuisi liiasta ryysiksestä. Viimeksi, kun vaihdettiin junaa Tampereella pohjoiseen mentäessä, minua ärsytti jo pelkkä kävelymatka asemalta Mäkkärille. Nyt keskusta oli vielä aika täynnä raitiovaunukiskotyömaata, eli paikoitellen joutui vähän kiertelemään ja oli ahdastakin, mutta ei se silti kovin paljon haitannut.

Finlaysonin vanhalla tehdasalueella oli erityisen mukava kierrellä. Ei tule ihan heti mieleen toista rakennettua aluetta, joka olisi minusta näin kaunis. Ilta-aikaan valo ja heijastukset veden pinnasta ovat valokuvaukseen erityisen sopivat. Aika hiljaista siellä oli paikoitellen, vaikka oli perjantai-ilta. Keskeisemmillä paikoilla oli sitten enemmän puheensorinaa ja ihmisiä terasseilla. Käytiin Friends & Brgrsissa vähän hienommilla burger-aterioilla ja sitten vain käveltiin ympäriinsä. Oltaisiin ensin menty Napoliin, mutta ajateltiin, että sinne voisi olla jonoa, kun se on kuulemma Tampereen suosituin pitsapaikka. Friends & Brgrs osoittautui kyllä tosi hyväksi ruokapaikkavalinnaksi.

Lauantaiaamuna mies suuntasi perinteisesti töihin juhlille. Minä sen sijaan tapasin ystäväni, joka asuu kohtuullisen lyhyen matkan päässä Tampereelta. Suunnattiin ensin Pyynikin näkötornille, kun minä en ollut siellä koskaan aikaisemmin käynyt. Siellä oli aika pitkät jonot ja poislähtiessämme vielä pidemmät. Ilmeisesti alas laskeutuminen tornin ulkoseinää pitkin on tamperelaisista hauska harrastus, koska vaijereiden varassa roikkuvia ihmisiä olisi voinut seurailla koko ajan. Nyt tuli sitten tämäkin näkötorni hankittua valloitettujen listalle, vaikka Puijo pysyy suosikkinani kaikista maan (ja jopa maailman) näkötorneista. Nautittiin tietysti Pyynikin kahvilassa munkit, jotka ovat kuulemma Tampereen parhaita. Ihan hyvä munkki se olikin, ei siinä mitään. Munkissa oli reikä keskellä. Oli myös kiva välillä nähdä Tampere jostakin muustakin tornista kuin Näsinneulasta. Suosittelen siis Pyynikkiä, jos Neula on jo nähty tai muuten vain tympii.

Pyynikin lisäksi käytiin myös mm. Tallipihalla, jossa on erilaisia käsityöläisputiikkeja, mm. suklaapuoti, Näsinpuistossa, kaupoissa ja ravintola Puistossa pitsoilla. Käytiin ensin katsomassa Napolin edessä, mutta sinne oli hirveä jono. Muuten oltaisiin varmaan menty sinne. Sitten kun ystäväni lähti kotia kohti, kävin vielä illansuussa yksinäni katsomassa Tampereen tuomiokirkkoa, ennen kuin suuntasin Herättäjäjuhlille iltaseuroihin. Tuomiokirkko on sisältäkin komea. Samoin kuin myös Kalevan kirkko, joka on moderni betonirakennus ja tyyliltään ihan eri maailmasta.

Koska olen jonkinlainen hautausmaafriikki, halusin myös mennä katsomaan Kalevankankaan hautausmaata. Miehen työvuoro oli siltä päivältä ohi ja hän halusi lähteä mukaan, joten käveltiin sitten vielä iltaseurojen jälkeen Kalevankankaalle. Sieltä löytyi postilaatikosta karttoja, joihin oli merkitty kuuluisuuksien hautojen sijainnit, eli siellä ei tarvinnut alkaa mitenkään arvuuttelemaan, missä nyt vaikka Väinö Linnan tai Juice Leskisen hauta mahtaa olla. Minusta varsinaista hautausmaata mielenkiintoisempi oli kuitenkin käytöstä poistettujen muistomerkkien puoli hautuumaan muurien ulkopuolella. Osa vanhoista risteistä oli jo niin kuluneita, ettei niiden nimistä mitään selvää saanut. Eli jos satut olemaan köyhä ja hylkiö, eikä sinulla ole ikinä varaa päätyä hautuumaalle, niin eipä sillä ole näköjään niin väliäkään, kun joskus sieltäkin kannetaan kuitenkin ulos. Täällä näille uloskannetuille on sentään oma paikkansa, jollaiseen en ole kyllä monessakaan muussa paikassa törmännyt.

Kuvassa etualalla on Kerttu Helena Vettenrannan muistomerkki. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka hän on ollut, tai minkä alan ihminen, mutta hieno on patsas ja siitäkin huolimatta varsinaisen hautuumaan ulkopuolella.

Tämän kaiken jälkeen olinkin taas saanut kävellä koko päivän ympäriinsä, eli jalat olivat hotellille päästyämme jo aika kipeät.

 

Me maankiertäjät

Ensi vuonna juhlat järjestetään Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa. Se onkin sitten taas niin pieni paikka, että sitä tuskin tulisi ilman juhlia valittua matkakohteeksi. Se tässä juhlilla käymisessä onkin minusta parasta, että pääsee tutustumaan erilaisiin paikkakuntiin, myös sellaisiin, joihin ei muuten tulisi koskaan eksyttyä.

Suomen kaupunkeja on tullut sen verran kierrettyä, että aika hyvin pystyn sanomaan, mikä on suosikkini. Paras kaupunkikeskusta on minun mielestäni Mikkelissä. Siinä on kyllä suunnittelu osunut ihan nappiin. Vireä tori sekä hyvät kauppakeskukset ja ostosmahdollisuudet sen välittömässä läheisyydessä. Pieksämäeltä tuleekin siellä käytyä ja onhan se myös ennestään tuttu kaupunki, kun siellä on ehditty vähän aikaa asuakin. Ihmisiä ja meininkiä on, muttei koskaan tule sellaista liiallisen ruuhkan ahdistusta, niin kuin suuremmissa kaupungeissa helposti tulee. Jyväskyläkin on nyt melko lähellä, joten sekin on alkanut tulla minulle vähän enemmän tutuksi. Suomen ankeimman kaupunkikeskustan pystyn myös aika helposti nimeämään: Kouvola. Huippuesimerkki siitä, kun rakennetaan joku ostoskeskus johonkin huitsin nevadaan ja varsinainen keskusta jätetään kuihtumaan ja näivettymään. Kouvolassa joudutaan vaihtamaan junaa aina Kymiin mennessä, että jos nyt on vaikka joku parikin tuntia siinä kaupungissa palloiltava, niin kyllä se joskus aika koville ottaa. Ei niin, etteikö siinä kaupungissa olisi muuten paljon kivoja paikkoja ja nähtävää. Jos se Anjalan kartanokin taas avautuu, niin siellä olisi ainakin tosi kiva käväistä pitkästä aikaa.

Suomen 20 suurimmasta kaupungista (kts. Wikipedia) minulta on muuten kokonaan käymättä pelkästään Pori. Toki on pari muutakin sellaista kaupunkia, joista olen vain mennyt läpi joko junaa vaihtaen tai bussilla (Seinäjoki, Salo). Kyllähän sitä välillä miettii, että pitäisikö se Porikin joskus käydä katsomassa. Olisihan siellä länsirannikolla toki paljon myös mielenkiintoisia pienempiä kaupunkeja.

No, kotomaan kaupunkivisiittejä on varmaan tässä vielä jonkin verran tänä kesänä luvassa. Tampereelle oli ihan mukavan yksinkertainen matka Pieksämäeltä. Suoralla junalla 2,5 tuntia. Ei paha.

 

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply