Yöjunassa

Miten yöjunassa pystyy nukkumaan? Miten siellä voi huolehtia hygieniasta? Tällaisia kysymyksiä ainakin minä mietin etukäteen, ennen kuin pääsin testaamaan yöjunan ihan oikeasti, kun matkustimme sellaisella Tampereelta Rovaniemelle.

Yöjunassa matkustaminen tietysti jännitti vähän etukäteen, koska minä en ollut sellaisessa koskaan ennen matkustanut. Olin tainnut nähdä makuuhyttejä lähinnä Bond-elokuvissa. Haha. Tämän kummoisempaan majoitukseen James Bondin hengessä meillä ei olekaan varaa. Minulle ei kuitenkaan tullut mitään sen kummoisempaa James Bond -fiilistä. Ei se kyllä ollut pahitteeksikaan. Rautahammas tai joku muu roisto piileskelemässä jossain…? Eipä sentään. VR:llä ovelle ilmestyy vain konduktööri, joka tarkistaa liput ja sen jälkeen saa olla rauhassa. Makuuhyteissä eivät kuulutuksetkaan häiritse yön aikana.

Me olimme valinneet kahden hengen makuuhytin, jossa on kaksi sänkyä päällekkäin. Yläkerrassa olisi ollut tarjolla myös omalla wc:llä ja suihkulla varustettuja hyttejä, mutta makuuhytti ilman ylimääräisiä mukavuuksia kustansi jo sen verran paljon, että eiköhän siinä ollut ihan riittävästi. En suinkaan tarvinnut suihkua yhden yön aikana, vaikka sellainen olisi kyllä ollut käytettävissä. Se oli siis alakerran hyteille yhteinen, niin kuin vessatkin. Yleisellä vessalla pärjäsi mielestäni ihan hyvin, vaikka ensin ajattelin, että oma vessa olisi voinut olla kiva, mutta jälkeenpäin sanoisin, että siitä olisi kyllä ollut vähän turha maksaa. Kun ei liikaa juopotellut, ei vessassa tarvinnut yön aikana ravata. Ja lähin vessa ainakin oli sellainen iso ja tilavampi, eli ei niitä pieniä epämukavia.

Hytissä on pieni lavuaari ja avattava kaappi, jossa on peili. Siinä voi pestä hampaansa ja meikata. Matkan hintaan kuului vuodevaatteet, pyyhkeet ja vesipullo. Käytin VR:n tarjoaman vesipullon hampaiden pesuun, koska hanasta tuleva vesi ei ole juotavaa, niin en uskaltanut sillä hampaitakaan pestä. Olimme ostaneet mukaan vesipulloja, eli vettä riitti hyvin juotavaksikin. Jos ei halua tuhlata ravintolavaunussa, kannattaa varata mukaan juomavettä tarvitsemansa määrä.

Olin myös varannut mukaan hellävaraisia kosteuspyyhkeitä, joilla puhdistin kasvot. Ihoni on aika hankala ja mietin, että mitäköhän se tällaisesta tykkää, mutta ei tykännyt pahaa, onneksi. Meikkiä käytän aika kevyesti, niin ei ole mitään suurta sotamaalausta putsattavana. Yhden yön reissun pystyn vielä heittämään ilman konjac-sienen kanssa lotraamista, mutta kahden yön reissuille sieni on jo pakko ottaa mukaan, koska muuten naamaan ilmestyy isoja kipeitä paisefinnejä, jollaisista olen kärsinyt koko aikuisikäni. Aina kun kokeilen jättää yli yhdeksi yöksi sienellä pesun pois, finnejä puskee esiin. En muista, kuinka monta vuotta siitä nyt on, kun löysin konjac-sienet, mutta ne ovat ensimmäinen oikeasti toimiva keino ongelmaan. Jokainen kipeä patti kun pysyy naamassa kuukauden, tai jopa pari (ja jättää vielä jälkensäkin), niin on kivempaa, jos ne saa pidettyä kokonaan poissa. Junassa ei tietenkään olisi viitsinyt alkaa sientä kastelemaan ja huuhtelemaan, koska se vaatii kuitenkin aika paljon vettä.

Käsidesiä meillä on aina sekä pullossa että pyyhkeinä, vaikka kädethän tuolla junan vedellä nyt tietysti pystyy pesemään ihan hyvin. Pahvimukeja ja pari kosteuspyyhettä taisi tuosta kaapista löytyä ihan talon puolestakin.

Näissä hyteissä on myös ovi, joka yhdistää ne viereiseen hyttiin. Näin ne soveltuvat hyvin vähän isommillekin perheille tai muille porukoille. Meillä väliovi oli tietysti suljettuna.

Nämä junanvaunut ovat melko uusia ja varmaan siksikin siistejä. Ylimääräistä tilaa ei tietysti paljoakaan ole. Sängyissä on sivupaneelit, joissa on digitaalikello (taitaa siinä olla herätystoimintokin) ja pistorasia esimerkiksi laitteiden lataamista varten sekä kätevä hylly esimerkiksi vesipullolle ja korvatulpparasialle. Siinä ne pysyvät hyvin vauhdissa mukana. Miehen seinäpaneelin kello ei muuten toiminut.

 

Miten sitten sujui nukkuminen?

Minä kun en ole varustettu millään kovin kummoisilla unenlahjoilla, vaan häiriinnyn pienimmästäkin metelistä, enkä saa unta…

Korvatulpat eivät tässä tapauksessa erityisemmin auttaneet, koska junan tärinä ja kummallinen tunne mutkaan kaahaamisesta herätti ainakin minut vähän väliä. Nukkuminen oli jonkinlaista torkkumista, mutta makuuvaunussa oli kuitenkin ihan hyvä olla, kun sai levätä makuuasennossa. Matka meni nopeasti, ei sitä oikein ehtinyt huomatakaan. Kärsin tosin vielä pitkään sen jälkeen jonkinlaisesta huimauksesta. No joo, junat, laivat, lentokoneet. Aina sama juttu.

Kuvassa puhelin on latauksessa vaarallisen näköisesti sängyssä. Näistähän varoitellaan: älä lataa sängyssä, makuuhuoneessa, yöllä… No, tämä oli jonkinlainen poikkeustilanne. Olisi siellä sängyn jalkopäädyssäkin pari rasiaa ollut.

Me matkustimme tietysti ensin toisella junalla Pieksämäeltä Tampereelle, jossa vaihdoimme yöjunaan. Tampereella ehdimme käydä syömässä McDonaldsissa. Yöjuna lähti kohti Rovaniemeä kymmenen jälkeen. Juna oli perillä jo aamulla seitsemän aikaan, eli tässä tapauksessa kannatti mennä aika pian nukkumaan, jos halusi ehtiä nukkua. Juna nimittäin jatkoi vielä Rovaniemeltä Kemijärvelle. Aikainen herätys otti koville. Tai no, herätys ja herätys. Olinhan minä siinä vaiheessa keikkunut jo jonkin aikaa hereillä ja ehtinyt katsella vähän ohi lipuvia maisemiakin.

Rovaniemellä turistit on otettu hyvin huomioon. Juna-asema on siisti ja vessat ovat ilmaiset. Aamulla hampaiden pesun olisi voinut hyvin hoitaa aseman vessassakin, ehkä se olisi ollut siellä helpompaa ja mukavampaa. Syötiin aamiaista asemaravintolassa ja jätettiin laukut säilöön. Pääsimme hotelliin vasta iltapäivällä ja sitä ennen ehdittiin jo kierrellä kaupungilla ja käydä bussilla Joulupukin pajakylässä. Saman päivän iltana ehdittiin vielä nipin napin Arktikumiin.

Majoituimme siis kaksi yötä Sokos Hotel Vaakunassa.

Rovaniemen reissustamme voit lukea tarkemmin tästä.

Jälkeenpäin kyllä mietin taas, miten raskaalta meidän ”lomailumme” usein tuntuu. Eivätkö ihmiset yleensä lähde lomille lepäämään ja rentoutumaan? No, en minä tiedä. Mutta meillä ongelma on ehkä siinä, että aikaa on vähän ja nytkin haluttiin ehtiä tietyt paikat käydä katsomassa ja tietyt jutut tekemässä, ennen kuin ovet suljetaan.

Perjantaina ei onneksi tarvinnut nousta ihan niin aikaisin, vaikka minua olisi kyllä vielä nukuttanut. Aamiaiselle piti tietysti ehtiä ja sen jälkeen lähdettiin kiipeämään Ounasvaaralle, niin että iltapäivällä jäisi vielä aikaa kaupungille ja shoppailuun. Minulla sattui vielä olemaan huono olo ja päänsärkyä. Onneksi se sitten vähän helpotti, että päästiin illalla ravintolaan nauttimaan poronkäristystä ja suklaakakkua.

Viimeisen hotelliyön jälkeen oli lauantaina aamulla aikainen herätys, koska piti ehtiä käydä aamupalalla ennen junan lähtöä. Minusta tuntui, etten ollut saanut nukuttua reissun aikana ollenkaan tarpeeksi. Olin junassa tosi väsynyt ja penkillä kököttäminen otti koville, vaikka junamatkustus se kaikkein vähiten rasittavin vaihtoehto onkin. Pääseehän siinä sentään helposti jaloittelemaan ja vaikka ravintolavaunuun. Päiväjunassa matkustaminen oli kuitenkin tosi rankkaa, vaikka välillä vaihdettiinkin junaa Oulussa ja päästiin siellä jaloittelemaan. Suomi on tosi pitkä maa ja pohjoiseen matkustamiseen menee paljon aikaa. Siksi pohjoisen reissuun pitäisi mielestäni varata huomattavasti enemmän aikaa, ettei tarvitse lähteä ihan heti uudelleen.

Yöjunasta toteaisin lopuksi sen, että ainakaan minä en pystynyt siellä kunnolla nukkumaan. Siitäkin huolimatta voin suositella yöjunaa ja nimenomaan makuuhyttiä pohjoiseen matkustaville. Sängyssä on mukava maata ja matka menee nopeasti, vaikka vain torkkuisikin. Istumapaikalla matkustamisen jälkeen olisin varmasti ollut vielä väsyneempi, koska siinä tuskin olisin pystynyt nukkumaan ollenkaan. Minä kun en ole sitä tyyppiä, joka sammuu johonkin ’vahingossa’, vaikka olisinkin väsynyt.

 

Tulevat junailut ja muut suunnitelmat…

Tämä vuosi on ollut meillä kotimaanmatkailupainotteinen ja tulee jatkossakin aika lailla olemaan. Ulkomaillekin on kyllä tarkoitus vielä suunnata. Jos vaikka toteutuisi pieni reissu tuohon suuremman puoleiseen naapurimaahan… Aikaa ei kuitenkaan tänä vuonna ole mihinkään kovin kummoiseen retkeen. Interreilaus Ruotsin kautta Tanskaan, Saksaan ja Hollantiin (Belgiaakin mietittiin, mutta siitä voisi tulla jo turhan pitkä reissu), on jätettävä ensi vuoden suunnitelmiin. Alettiin kyllä jo yhtenä iltana alustavasti miettiä, mitä niin hurjan reissun kohteet ja kaupungit voisivat olla ja kuinka paljon aikaa ja rahaa sellainen vaatisi. Jos ei sellaisen reissun jälkeen tulisi lentokoneita ikävä, niin eipä tulisi varmaan koskaan… hahaha. Interreilausta ei kumpikaan meistä ole vielä kokeillut, joten kyllähän se pitäisi vielä tässä elämässä kokea. Itäisemmän Euroopan junailuidea on hylätty, koska Baltian läpi ei pääse junalla ja hirveän pitkät bussimatkat eivät houkuttele. Minä en ihan oikeasti suostu lentämään mihinkään ainakaan pariin vuoteen. Katsotaan sitten joskus, kun olen pitänyt tarpeeksi taukoa. Jos vaikka lentäisin vielä joskus Sisiliaan, tai sitten Skotlantiin tai Irlantiin. Varmasti keksisin monia muitakin hienoja paikkoja, mutta lentokohteet kyllä harkitsen erittäin tarkkaan.

Ja sitten kun taas lähden pohjoiseen, matkustan sinnekin mielelläni mahdollisimman ympäristöystävällisesti, eli junalla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa perjantai, kesäkuu 1, 2018 at 17:08

    Mä tykkään junamatkustamisesta ja viime kesän reilillä tuli sellainen olo että Eurooppaa voisi koluta enemmänkin junalla, joten jossain vaiheessa uusi reissu. Muutama kesä sitten menin junalla Tanskaan ja se on kyllä ihan hyvä vaihtoehto päästä Eurooppaan. Kivoja junailusuunnitelmia, uskallan suositella! Mun reissuvuosi tänä vuonna on myös kotimaa painotteinen.

  • Reply tiatones perjantai, kesäkuu 1, 2018 at 21:16

    Juu, kyllähän junalla matkustaessa näkisi paljon uusia paikkoja samalla reissulla, kovasti minunkin tekisi mieli päästä Eurooppaan junailemaan, kun en erityisemmin lentämisestäkään tykkää. Sitä en tiedä sitten, kuinka rankkaa se olisi, jos vaikka viettäisi aina pari yötä per pysähdyskaupunki. Tanskassa en ole koskaan käynyt, niin se kyllä kiinnostaisi. Saksassa Hampuri voisi olla ihan mielenkiintoinen kaupunki. Ja sitten jos kävisi vielä jonkun maan, vaikka sen Hollannin, jossa kumpikaan ei ole käynyt. Ruotsissakaan en ole käynyt Norrköpingiä etelämpänä. Mies on ollut joskus vaihto-opiskelijana Etelä-Ruotsissa Lundissa, niin haluaisi siellä tietysti nähdä vanhoja paikkoja.

  • Leave a Reply