Monthly Archives

tammikuu 2018

Espoo city Finland

Bye-Bye Espoo

Niin kuin jo edellisessä postauksessani mainitsin, uusi vuosi tuo tullessaan ison elämänmuutoksen, kun Espoo jää taakse ja muuttokuorma suuntaa takaisin Savoon. Koko rojukasa pitäisi siis roudata takaisin samaa reittiä, mitä se kolme vuotta sitten tulikin, ja vielä vähän pidemmälle… Siinäpä sitä seikkailua taas riittää. Muutto (ja vielä pitkän matkan sellainen) pakkaamisineen ja uuden kodin laittamisineen teettää sen verran paljon työtä ja stressiä, että vaikka tässä aika kokeneita näissä hommissa ollaankin, ainakin tämän blogin päivittäminen, ja reissailu yleensäkin, jää nyt joksikin aikaa vähemmälle.

Savostahan meillä on ennestään kokemusta Mikkelistä, jossa ehdittiin asua melkein vuosi, mutta Mikkeliin ei tällä kertaa suunnata. Olen käynyt uudessa kotikaupungissamme tasan kaksi kertaa: kerran nelisen vuotta sitten pikaisesti junaa vaihtaessa ja toisen kerran joulukuun lopussa katsomassa asuntoja. Seuraavaksi olisikin tarkoitus ostaa pelkkä menolippu.

Kyllähän se uuden paikan pienuus ja sijainti (minun näkökulmastani) ikään kuin ”keskellä ei mitään” vähän pelottaa, mutta olen oikeasti iloinen, kunhan vain pääsen pois pk-seudulta. En tykkää pk-seudun (ahdistavasta) ihmisryysiksessä yhtään. Aikaisemmin esimerkiksi Iso Omena oli vielä melko siedettävä kauppakeskus, mutta nyt länsimetron myötä siitäkin on tullut liiallisine ihmismassoineen epämiellyttävä (yhtä epämiellyttävä kuin Sello on minusta aina ollut). Toinen asia on tietysti pääkaupunkiseudun älyttömät asumiskustannukset. Nyt sitten kävi näin, että toinen sai työpaikan Savon sydämestä ja sen perässä lähdetään. Nykyaikana saa olla aika onnellinen, että joku ylipäätään saa oikean työpaikan. Toisaalta olen kyllä tykännyt kiertolaiselämästä. Minusta on kiva tutustua aina johonkin ihan uuteen ja itselle vieraaseen kaupunkiin asumalla siellä. Muuton ja sen sujumisen suhteen on tietysti aina kovasti stressiä. Mitään halpaa lystiäkään se ei ole.

Mutta ihan kiva, kun joskus käy näinkin päin: muutto pk-seudulta autioituvammille seuduille… En nyt ehkä ihan niin pientä paikkaa ajatellut, kun mietin sellaisia ”sopivan kokoisia kaupunkeja”. Vaikka ei se tietenkään mikään kaikkein pienin tuppukylä ole. En vain ole niin pienellä paikkakunnalla ennen asunut, mutta enköhän keksi sielläkin riittävästi tekemistä… 😉 Ihan avoimin ja positiivisin mielin siis lähden katsomaan, minkälaista eläminen siellä on, koska eihän sitä voi kokeilematta tietää, miten hyvin siellä viihtyy. Toivon, että määränpäästä löytyy kaipaamaani rauhaa ja luontoa. Ehkä siellä tulee taas pyöräiltyäkin enemmän, kun Espoossa sekin on vähän jäänyt.

Niin kuin joskus olen saattanut mainita, en tykkää hirveästi ulkoilla Espoossa, kun kaikki ympäristö lähellä on niin rakennettua ja koko ajan rakennetaan lisää isoja taloja postimerkin kokoisille tonteille. Kyllähän tätä eteläistäkin Espoota monin paikoin mainostetaan luonnonläheisenä, mutta kun minä menen luontoon, minä en halua, että siellä tulee koko ajan vastaan muita ihmisiä.

Joskus 20-vuotiaana oli coolia muuttaa Helsinkiin, mutta kolme vuotta sitten, kun piti taas raahautua tänne suuntaan, niin en oikein ollut enää kovin innostunut. Kuvittelin, että jouduttaisiin elämään täällä vanhuusikään asti, koska töitä ei muualla olisi, mutta yllättäen Savo kutsuukin taas… 🙂 Toiveissa olisi, että päästäisiin tällä kertaa oikein asettumaan.

Juu, en tainnut vieläkään mainita uuden paikkakunnan nimeä. Ehkä minua vähän pelottaa mainita sellaisia… 😉

(Matka)bloggaamisesta…

Tänä vuonnahan tämä erittäin suuren sukseen saavuttanut (haha) matkablogi täyttää kokonaista kaksi vuotta, huhtikuussa, tarkemmin sanottuna. Välillä tietysti mietityttää, että onkohan tämmöisen pitämisessä mitään järkeä, mutta olen huomannut, että vanhojen matkajuttujen lukeminen on hauskaa, joten ihan omaksi iloksikin tällaista voi kyllä kirjoitella. Ja miksei maailmaan mahtuisi joku tällainen ”ihan tavallisistakin” reissuista ja retkistä kertova blogi, jolla ei siis pyritä mihinkään ammattimaisuuteen tai kaupallisuuteen. Monilla matkabloggareilla tuntuu olevan pyrkimyksenä vähintäänkin ns. blogiyhteistyöt. Minun on vähän vaikea kuvitella itseäni ja blogiani sellaiseen, koska minulla tuskin olisi mitään kovin suurta näkyvyyttä tarjota millekään yrityksille. Ei ole niin paljon lukijoita, ja kuinka voisi ollakaan? En ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiinnostava juttuineni, ihan tällainen tavallinen talliainen vain (tämä siis on joke, tavallinenhan minä en nimenomaan kuulemani mukaan ole ja se juuri on se ’ongelma’, en ole massoille) 😉 Jonkin sortin keski-ikäisenä (?) kaduntallaajana koen ehkä myös vähän vieraaksi tuon hillittömän somettamisen ja seuraajien kalastelun. Ei minulla oikein jaksa riittää mielenkiintoa sellaiseen. On muutakin elämää ja hyvä niin. Mutta joka tapauksessa, tänne lukuisten matkablogien joukkoon on kiva hukkua ja tehdä vain rauhassa omaa juttuaan.

Varmasti 2-vuotisjuhlan kunniaksi pitäisi tehdä jonkinlainen kooste blogissa käsitellyistä maista ja kohteista ja jotain kivoja kuvia siihen myös koota.

Kokonaan toinen juttu on, että olen pitkään pyöritellyt päässäni ideaa toisen blogin perustamisesta, siis täysin eri aiheesta (jos mahdollista, vieläkin vähemmän suurta yleisöä kiinnostavasta), ja nyt vuoden alussa uusi blogini aloittikin toimintansa. Olen nimittäin kokenut blogityyppisen kirjoittamisen itselleni sopivaksi (siis niin että jotain saatetaan valmiiksi pienissä osissa ja julkaistaan, että yleensä joskus saadaan jotain valmiiksi…), ja koska minulla on toive, että saisin vielä tämän elämän aikana aikaiseksi tietynlaisia tuotoksia, toivon myös, että uusi blogi auttaisi minua siinä asiassa. Onhan tässä jo tätä ikääkin kertynyt, eikä sitä koskaan voi tietää, miten kauan edes riittää terveyttä tehdä juttuja. Uuden blogin pääasiallinen tarkoitus on siis haastaa itseni tietynlaiseen tekemiseen. Sitä en tiedä, onnistuuko se, mutta ainakin olen heittänyt aloituksen kehiin. Onhan sekin jo jotain 😉

Tietysti muutto vie nyt paljon aikaa ja energiaa ja sen takia uuden blogin ajoitus on ehkä vähän huono. On vähän vaikea yrittää repiä tarvittava aika kuvataide- ja kirjoitushommiin, kun pitäisi koko ajan pakata ja viedä tavaroita kierrätykseen, ja sitten uudessa paikassa pitäisi laittaa koti valmiiksi, tutustua ympäristöön jne. Sisustusjututkin ovat alkaneet taas vaiheeksi vähän kiinnostaa, kun on taas uusi koti laitettavana. Mutta eiköhän se uusi blogi jossain vaiheessa lähde etenemään, jos niin on tarkoitus. Harmittaa nyt kyllä vähän kun viimeinen kuukausi on ollut lähinnä tavaroiden pakkaamista. Sitä kuvittelee pystyvänsä moneen asiaan samaan aikaan, mutta kyllä se muutto kuitenkin aika lailla vie voimat.

Nyt on kyllä yritetty tosi paljon heittää turhaa tavaraa pois ja paljon on lähtenyt myös kierrätykseen. Silti meillä vain tuntuu tavaraa riittävän… ihan liikaa. Minä olen ehkä luonteeltani sellainen, että jatkuvasti mietin, mistä voisin luopua ja järjestelen laatikoita, mutta mies taas on (minun mielestäni) lähempänä himohamstraajat-osastoa, eli hänelle tekee tosi tiukkaa luopua yhtään mistään.

Uusi koti on onneksi ihan tilavan ja valoisan oloinen ja pohjaratkaisultaan sellainen sopivan vanhanaikainen, että huonekalut pitäisi pystyä ihan kivasti asettelemaan. Meillä kun on esimerkiksi tosi iso työpöytä, jonka ääressä vietetään kotona valveilla ollessa varmaan 90 % ajasta ja sille pitäisi aina olla olohuoneessa oma tilansa tai puolensa. Sohvalla loikoiluun ja television katsomiseen meillä käytetään huomattavasti vähemmän aikaa, mutta kyllä sillekin toiminnalle oma puoli pitää olla.

Tia Tones -matkablogissa tutustutaan varmaan tässä kevään mittaan lähinnä kotimaan kohteisiin. Uudesta tukikohdasta kun pääsee taas sopivasti moniin paikkoihin ja minähän olen tunnetusti innokas kotimaan matkailija. Minua ei Suomessa haittaa edes talven pimeys. Itse asiassa rakastan pimeässä (ja miksei sopivasti kylmässäkin) ulkoilemista, kunhan nyt ei mikään loskakeli ole. Ulkomaille lähtö voi tehdä tänä vuonna vähän tiukkaa lomapäivien vähyyden vuoksi, mutta Moskovan junareissu on kyllä alustavasti suunnitteilla. Myös junalla Ruotsin läpi Tanskaan (ja ehkä Saksaankin asti) kiinnostaisi minua jossain vaiheessa. Niin kuin jo lentojutussani totesin, lentäminen saa nyt jäädä pitemmällekin tauolle. Eli Sisilian reissu ei ole suunnitelmissa ihan vielä, vaikka ehkä senkin aika koittaa joskus. Tai vaikka sen Skotlannin. Haaveosastolla nuo ovat.

Tämän jutun kuvat ovat Espoosta, vähän niin kuin Bye Bye Espoo -tyyliin. Kävin napsimassa tässä tammikuussa vielä muutaman kuvan Isosta Omenasta lauantai-iltana. Keilaniemen ”pilvenpiirtäjät” on kuvattu parisen vuotta sitten syksyllä. Nyt kun se länsimetro on alkanut suhahtelemaan, niin enää ei tuo näkymä ole jatkuvasti vastassa, kun ei enää ajeta busseilla Helsingistä sillan yli Espooseen, vaan on käytettävä metroa Matinkylään asti ja siitä sitten jatkettava bussilla. Espoon tuomiokirkostakin otin tähän mukaan pari kuvaa. Meren rannasta on yksi talvinen kuva. Sitten on vielä tuo ufo, eli futuro-talo, joka seisoo WeeGee-talon pihalla Espoossa. Jos oikein muistan, ollaan ehditty kolmen Espoo-vuoden aikana käydä kolme kertaa kyseisessä museossa. Siellä on siis neljä museota: Espoon modernin taiteen museo Emma, Espoon kaupunginmuseo, Suomen lelumuseo ja kellomuseo. Kesäisin siellä siis pääsee tutustumaan myös tuohon futuro-taloon.

Espoon luontokohteista (Nuuksio, Rövaren-saari, Luukki, Luukki, Stora Herrö -saari) minulla onkin jo erikseen useita juttuja tehty, eli niistä en viitsi tähän erikseen kuvia laittaa. Suositeltava museokohde Espoossa on tietysti myös Gallen-Kallelan museo. Yksi jännimmistä Espoon kohteista taisi olla tämä Kuvia Espoon autiotalokadulta.

Monissa matkablogeissa oli nyt vuoden vaihteessa koostejuttuja edellisvuoden reissuista, mutta minä en nyt jaksanut tässä tilanteessa sellaiseen ryhtyä. Viime vuonna käytiin syyskuussa Espanjan Baskimaalla, jossa tutustuttiin San Sebastianiin ja Bilbaoon. Samalla reissulla tuli piipahdettua myös Ranskan maaperällä lentokentällä pyörimisen merkeissä. Maaliskuussa käytiin Prahassa. Virossa käytiin kahteenkin kertaan, maaliskuussa ja kesäkuussa. Käyntikohteita olivat Tallinn Legends ja Kadriorgin palatsi. Kotimaan reissuista mieleen jäi erityisesti kauan odotettu lapsuuden maisemien metsästys sateisessa Kirkonmaan saaressaTuusulanjärven taiteilijakotikierros sekä Porvoon reissulla Runeberg-laivassa koettu hurja myrsky. Myös Tahkovuoren maisemat miellyttivät. Ja Vanha Vaasa.

Jatkossa tulen sitten varmaan kertomaan tässä blogissa myös seikkailuistani Savon korvessa… 😉 Instassa saattaa vähän nopeamminkin näkyä jotain kuvia, joten sinne vain seuraamaan, jos kiinnostaa… 🙂 Siellä voi seurata jatkossa myös toisen blogini juttuja (digitaalista kuvataidettani). Minulla ei oikein tunnu riittävän aikaa eikä energiaa somettamiseen, etenkin ”läpyskän” (=puhelin) räplääminen jää usein aika vähiin. Taidan olla liian vanha räpläämään jotain pientä läpyskää, en vain tykkää koko laitteesta… 😉