Kaunein koskaan näkemäni kaupunki

San Sebastian, eli baskin kielellä Donostia, on kaunein koskaan näkemäni kaupunki. Sen lisäksi, että itse kaupunki rakennuksineen on kuin karkki, myös ympäröivät maisemat ovat huikeita: vihreitä kukkuloita ja valtameren majesteettiset aallot. Voiko lomakohteeltaan enempää toivoa?

San Sebastianissa säät voivat kuitenkin olla sateiset ja oikukkaat, eikä aurinkoa oltu kauheasti lupailtu meillekään syyskuun puolivälissä. Suuremmilta sateilta kuitenkin vältyttiin, ainakin päiväsaikaan, ja meillä taisi todellakin käydä aikamoinen tuuri, sen verran sateisilta sääennusteet olivat ensialkuun näyttäneet. Suurimman osan ajasta oli pilvistä ja harmaata, mutta taisi se aurinkokin muutamaan otteeseen vähän pilkahdella ja lämmittää niiden muutaman päivän aikana, jotka San Sebastianissa vietimme. Yleisesti ottaen oli aika viileää, noin 15-20 astetta. Toisaalta kauhean kuumassa ei jaksaisi kävellä ja kiipeillä, eli sää oli yleisesti ottaen hyvä, kun ei satanut.

San Sebastianin kuviahan löytyi jo aikaisemmastakin jutusta, jossa on myös kuvia Bilbaosta… linkki, mutta tässä näitä kuvia tulee vielä lisää… Patikointiretken maisemia taas voi katsella tästä linkistä.

Ja onhan San Sebastianissa palmujakin, vaikka pohjoisessa Espanjassa ollaan… Palmut tietenkin lämmittävät aina suomalaisen mieltä…?

Saavuimme San Sebastianiin bussilla, joka lähti Bilbaon lentokentältä. Bussimatka kesti noin tunnin ja viisitoista minuuttia. Melkoisen rankkaa matkantekoa taas kerran, kun oli lähdetty aamulla kotoa kukonlaulun aikaan ja takana oli tuossa vaiheessa jo kaksi lentoa ja pitkä odottelu Pariisissa Charles de Gaullen lentokentällä. Mutta kyllähän se matkanteko kannatti…

Perille päästyämme oli juuri alkanut hämärtää. Ensimmäiseksi huomion kiinnittivät San Sebastianin sillat ja joenrannan kauniit rakennukset torneineen. Bussin ikkunasta huomasin myös ensimmäisen keskellä puistoa intohimoisesti suutelevan nuoren parin. Sittemmin näitä pusupareja sattuikin kohdalle siellä sun täällä, eli San Sebastian osoittautui myös suutelevien parien kaupungiksi.

Bussiasemalta oli noin puolen kilometrin kävelymatka hotellille. Ensin piti ylittää silta ja matkan varrelle osui mm. komea ”Hyvän Paimenen kirkko”. Se oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut kirkkojen Espanjassa olevan. En oikeastaan tiedä espanjalaisista kirkoista sen tarkemmin, mutta hieno se oli, kellertävänruskeaa kiveä ja taivasta hipova terävähkö torni.

Mies luki karttaa ja minä yritin napsia kuvia, kuten tavallista. Hyvän Paimenen kirkko oli oikeastaan ihan lähellä majapaikkaamme ja sitä päästiin ihastelemaan vielä useaan otteeseen, sekä ulkopuolelta että sisältä. Muihin kirkkoihin emme San Sebastianissa jaksaneet tutustuakaan.

Majoituimme Pension Anorgassa, joka on pieni hotelli tai majatalontapainen keskellä kaupunkia. Se taisi olla halvin majapaikka, jonka onnistuimme löytämään meidän vaatimuksillamme ja silti se meni jonkin verran yli normaalin maksimibudjetin. Tietysti jossain kauempana keskustasta olisi voinut nukkua yönsä halvemmalla, mutta me painotimme tällä kertaa myös sijaintia. Hyvä sijainti helpottaa kuitenkin paljon, kun majapaikasta on helppo lähteä kiertelemään ja katselemaan paikkoja ja sinne on myös helppo palata tarvittaessa lepäilemään kesken päivän. Sellaisiakin reissuja on tehty, että koko päivä on oltu liikkeessä, koska majapaikka on ollut jossain kauempana, mutta sellainen on kieltämättä aika rankkaa, ellei sitten jossain syrjäisemmässä paikassa ole jotain muuta erityistä tai mielenkiintoista. Tässä tapauksessa keskustamajoitus oli hyvä valinta.

Pension Anorgasta oli lyhyt kävelymatka rannalle ja vanhaan kaupunkiin. Sieltä oli siis helppo lähteä kävelylle tai syömään, palata takaisin ja lähteä taas. Lisää tästä majoituksesta kerron myöhemmin, kun teen koostejutun majoituksistamme.

San Sebastianhan sijaitsee melkoisen lähellä Ranskan rajaa, Atlantin valtameren ja Biskajanlahden rannalla. Kaupunki on tunnettu myös filmifestivaaleistaan. Yritimme ajoittaa matkamme niin, ettemme osuisi paikalle juuri festivaalin aikaan, koska silloin majoitusten hinnat olisivat varmasti olleet korkeammat ja väkeä enemmän. Festivaali taisikin olla juuri loppunut, kun me saavuimme.

Pension Anorga on sen verran pieni hotelli, ettei siellä ollut mitään aamiaista tarjolla. Nautimme siis aamiaiset majapaikkaamme vastapäätä olevassa kahvilassa. Siellä oli aikamoinen kilinä ja muutenkin hektisen oloinen meno. Ekana aamuna valitsemassani mangosmoothiessa ei ollut siirappia säästelty. Aika äklön makeaa, sanoisin. Huoneeseen olimme ostaneet hedelmiä, mutta kahvilassa otin aina croissantin, koska nyt kun minulla on lupa syödä vehnätuotteita erikoistilanteissa (jollaiseksi matkalla olo luetaan), en jätä tilaisuutta käyttämättä. Tämä tarkoittaa sitä, että söin croissantin tai pari aina, kun niitä oli sopivasti tarjolla, koska jostain syystä croissantit ja muut voitaikinatyyppiset leivonnaiset ovat ainoita vehnätuotteita, joita himoitsen. Ai että ne croissantit olivatkin hyviä, ihan parhaita, nam nam.

Toisena aamuna otin kupin paksua kuumaa suklaata. Samanlaista kuin Prahassa. Hyvää oli, mutta terveelliseksi tällaisia aamiaisia ei voi kyllä sanoa. No, eihän sitä jatkuvasti matkoilla olla, kotona pääsisin kyllä taas pakastemarjojeni, hedelmieni ja rahkojeni makuun.

Mielenkiintoinen portti sulki jotain sisäänsä…

Minun mielestäni San Sebastianissa parasta on valtameri ja vuoristoiset maisemat sekä kauniit ja koristeelliset rakennukset. Sitä aina ihmettelen, miksi nykyaikana tehdään niin rumia rakennuksia (ainakin Suomessa), mikseivät uudetkin talot voi olla tällaisia, kauniita, värikkäitä ja koristeellisia? Tykkäsin erityisesti takorautaparvekkeista ja meidänkin huoneeseen kuului kapea takorautaparveke. Ja ikkunasta oli tietysti tosi kaunis näkymä, koska vastapäisetkin talot olivat niin kauniita.  Hienoja vaateputiikkeja tässä kaupungissa näkyi olevan myös aika paljon ja niidenkin näyteikkunoita oli ihan kiva katsella, vaikkei mitään ole varaa ostaakaan. San Sebastianissa pystyy myös todella helposti jättämään kaupungin hulinan taakseen ja lähtemään vaikka Ulia-vuoren poluille patikoimaan, eikä maisemissa tosiaankaan ole valittamista.

San Sebastianissa on kaksikin hienoa ja isoa kaupunkirantaa, hevosenkengän tai simpukan muotoisen lahden suojiin jäävä La Concha ja tuulisempi Zurriola, joka on erityisesti surffareiden suosiossa. La Conchan toisessa päässä on Igueldo-vuori, jossa emme käyneet. Siellä olisi kai ollut jonkinlainen pieni huvipuisto ja ylös olisi päässyt myös funikulaarilla. Ajattelimme sen olevan ehkä enemmän lasten kohde, vaikka Igueldolta avautuvia maisemia monet taitavat kehuakin. Rantojen välissä kohoaa Urgull-vuori, jonka laella seisoo Kristus-patsas kaupunkia ja merenkulkijoita suojelemassa (?). Ensimmäiseksi tästä tulee tietysti mieleen Rio de Janeiro, kun vihreitä kukkuloitakin näkyy joka puolella. No, minä tuskin tulen koskaan Rioon lähtemään (= liian vaarallinen paikka), joten ihanaa, että voin katsella, kuunnella ja haistella Atlanttiani täältä San Sebastianin puolelta. Komeat ovat maisemat täälläkin. Ja varmasti myös turvallisemmat. Zurriolan rannalla emme juurikaan kävelleet, koska siellä olisi ollut ihan liian tuulista. Ohitimme sen vain kerran, kun kävelimme sen toiseen päähän Ulian patikkapoluille (alla kuva).

Seuraavissa kuvissa Kristus-patsas ja näköaloja Urgull-vuorelta…

La Conchan lahden keskellä kohoaa pieni jyrkkärinteinen Santa Claran saari, jonne olisi päässyt venekyydillä. Katselimme Urgullilta, kun ”tuurimoottorin” näköinen botski heittelehti aalloissa Santa Claran terävien kallioden lähistöllä. Näytti aika hurjalta menolta (kuva alla).

Sunnuntaina, kun olimme palanneet Ulian patikkaretkeltämme  ja jonkin aikaa levänneet huoneessa ruuan jälkeen, lähdimme tietysti takaisin ulos, kun ei iltapäiväksi luvattua sadetta näkynyt vieläkään. Kävimme katsomassa lähellä majapaikkaa kohoavaa Hyvän Paimenen kirkkoa, johon ei kuitenkaan silloin päässyt sisään. Siitä suuntasimme kohti rantaa ja vanhan kaupungin kujia, josta jatkoimme Urgull-vuorelle.

Alla vähän vanhan kaupungin katunäkymiä. Taustalla kohoaa Urgull-vuori.

Ensin kiersimme koko Urgull-vuoren, kun emme tienneet, mistä kohtaa ylös pääsee. Meren puolella puhalsi tosi kova tuuli ja vettä roiskui päällemme, mikä tuntui ihan siltä kuin olisi satanut. Minun piti tunkea korviin paperinenäliinoista rutistetut pallot, että pystyin rannoilla kävelemään. Tuuli olisi muuten tuntunut tosi inhottavalta korvissa.  Vasta toiselta puolelta löysimme raput ylös.

Urgull-vuorelle ja Kristus-patsaalle kiipeäminen kävi yllättäen kovemmasta kuntoilusta kuin Mount Ulian patikkapolut. En tiedä, olimmeko siinä vaiheessa liian väsyneitä päivän kiipeilyistä, vai olivatko Urgullin portaat jotenkin harvinaisen jyrkkiä… Urgulliltakin on joka tapauksessa tosi hienot näköalat. Alas tullessa minulle tuli outo dejavu-tunne: hetkinen, eikö me olla laskeuduttu samannäköisessä paikassa alas ennenkin? Joo, tämähän muistuttaa ihan sitä reittiä, jota tultiin alas Ljubljanan linnalta vuosi sitten, Sloveniassa. Nimenomaan joku näissä portaissa sai tämän tuntemuksen aikaan. Ehkä niissä oli jotain samanlaista? Urgullillakin on siis jonkinlainen linnoitus.

La Conchan kupeessa pyörähteli myös tosi ihana karuselli, Carrousel Belle Epoque. Olin juuri pari päivää ennen matkaa käynyt katsomassa Espoossa Tivoli Seiterän ihanaa venetsialaista heppakarusellia, kun sellainen sattui ilmestymään melkein naapuriin, ja harmitellut, että illalla oli niin valoisaa, kun olisin niin mielelläni halunnut kuvata karusellia pyörimässä pimeässä. Kuvittelin tietysti, että nyt voisin kuvailla samantyyppistä, vaikkakin vähän isompaa, karusellia San Sebastianissa, mutta valitettavasti Carrousel Belle Epoqueen vedettiin muovit eteen jo ennen pimeän tuloa.

Tuolla karusellin takana näkyy kuvassa kaksitorninen rakennus, jota luulin ensin kasinoksi. Hahaha. Ei se nyt noin iso ole todellakaan… Kasinon sisäänkäynti löytyi pikkukadulta jostain tuolta takaa, vanhan kaupungin puolelta, ja se oli oikeastaan aika vaatimattoman näköinen oviaukko.

Meidän sunnuntaikävelyt eivät vielä Urgull-vuoren valloitukseen loppuneet, vaan sen jälkeen käveltiin vielä La Conchan rantapromenadia pitkin katselemaan kauempana näkyviä hienoja taloja. San Sebastianin pitkä rantapromenadi muistutti minusta Brightonin rantapromenadia. Eipä tällaisia promenadeja nyt muistu niin hirveän montaa edes mieleen, tai en ole ainakaan minä niitä pitkin talsinut, mutta kuitenkin. En tiennyt, että se pitkä ja matala, palatsimainen rakennus siinä La Conchan rannalla on kylpylä. Sain tietää sen vasta jälkikäteen (alla olevassa kuvassa melkein keskellä).

Tämän jälkeen kävely alkoi pikkuhiljaa riittää siltä päivältä. Pilvet olivat aika synkän näköisiä. Sade alkoi kuitenkin vasta kun oltiin juuri kävelemässä takaisin hotellille. Lähdettiin siitä sitten vielä syömään pintxoja.

Maanantaiksi oli luvattu sen verran kovaa sadetta, että päätimme aamupäivällä lähteä tiedemuseoon. Mitään kovin kummoista sadetta ei kuitenkaan sinäkään päivänä saatu. Pilvistä ja harmaata kyllä.

Maanantaina Hyvän Paimenen kirkko oli auki ja ehdimme käydä katsomassa sitä sisältä. Sanoin miehelle, että Suomessakin pitäisi olla rippituolit, vai mitkä komerot ne nyt sitten ovatkaan… Ihmiset voisivat käydä tunnustamassa syntejään papille ristikon lävitse. Miehen mielestä ei kuulemma pitäisi. Hahaha. No, eipä se taitaisi luterilaisuuteen kovin hyvin istua. Kirkossa oli kauniit värilasi-ikkunat ja kaikenlaisia koristuksia, sivualttareita ja patsaita, kuten katolisissa kirkoissa yleensä. Siellä oli jopa Jeesus lasiarkussa. Sellaista en muista aikaisemmin nähneeni.

Kirkon jälkeen mies kävi shoppailemassa jättimäisessä Zarassa ja löysi sieltä itselleen mieleisen hupparin. Minä en mitään uusia vaatteita tarvinnut, joten minä vain katselin. Käytiin myös isommassa supermarketissa, Super Amarassa, jossa ihmeteltiin pakastealtaiden irtotavarana myytäviä mereneläviä sekä valkoisia säilykepurkkimatoja (kaipa ne olivat surimeja eikä mitään matoja? Toivottavasti…)

Alla olevassa kuvassa joku tutkii pulloja ruokakaupassa, huomatkaa shopping bag… 🙂

Maanantai-iltana ehdittiin vielä kävellä La Concha rantaa päästä päähän. Rannan hiekka ei ollut ollenkaan upottavaa, vaan siinä pystyi hyvin kävelemään. Saatoin vain kuvitella, miten täynnä ihmisiä ranta voisi olla aurinkoisina ja lämpiminä päivinä. Täyteen ahdetut rannat eivät toisaalta mitenkään houkuttele, enkä muutenkaan ole mitään auringonpalvojatyyppiä. Valtameren aaltoja olisi tietysti ollut kiva päästä vähän kokeilemaan, jos ei olisi ollut niin viileää. Mutta ihan kivaa kuitenkin, että rannalla oli rauhallista ja tilaa kävellä. Eikä edes satanut.

Igueldo-vuori taustalla alla olevassa kuvassa…

Sää oli siis minun mielestäni liian kylmä sekä uimiseen että kahlaamiseen, vaikka jotkut siellä vedessä heiluivat vielä illallakin. Aika viileäähän San Sebastianissa tosiaankin oli. Millekään aurinko- tai biitsilomalle me ei oltu lähdetty, mutta meillä kävi kuitenkin aika hyvä tuuri, kun ei sitten sattunutkaan sadetta päiväsaikaan, vaikka sellaista oli kovasti luvattu. Nyt päästiin ihan hyvin katselemaan maisemia sekä patikkapoluilla että kaupungissa, ja tietysti ottamaan valokuvia ilman että kamera kastui.

Tällä kertaa en siis kokeillut valtameren aaltoja edes sormella. Jotkut muut saivat uhmata kylmää tuulta ja aaltoja uimalla ja kävelemällä paljain varpain. Sinä iltana lähdettiin vielä uudelleen kaupungille kävelemään ja mentiin sillä reissulla myös syömään.

Seuraavana aamuna olikin sitten edessä Bilbaoon siirtyminen. Aamiainen nautittiin huoneessa. Hedelmiä ja vastapäisestä kahvilasta haettuja leipomotuotteita. Parvekkeella oli viileän tuntuista. Asemalle kävellessä taivaalta ropsahti pieni sadekuuro. Ostimme postimerkkejä tupakkakaupasta ja odottelimme bussia San Sebastianin linja-autoasemalla, joka oli meluisa ja akustiikaltaan epäonnistunut. En ole koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan tällaista asiaa, koska Suomessa en muista samanlaiseen kaikukakofoniaan törmänneeni. Espanjassa tämä taas tuntui olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Myös Bilbaon metroasemilla törmättiin samaan meluongelmaan.

Bussi Bilbaoon kaahaili puolitoista tuntia vihreissä vuoristomaisemissa, välillä valtameri toisella puolella vilkkuen. Kukkuloita, mäkiä, siltoja, jyrkkiä rinteitä, lehmiä, lampaita, kerrostaloja, kirkkoja, kyliä, teollisuuslaitoksia… Aurinko paistoi, ja Bilbaossa meitä, San Sebastianin viileyteen tottuneita, odottikin helteinen sää. Bussimatkan varrelta napsittuja kuvia voi myös katsoa aikaisemmasta jutusta… linkki (siinä on siis myös lisää kuvia San Sebastianista ja Bilbaosta)

San Sebastianin patikointipolkujen maisemiin tästä.

San Sebastianiin todellakin ihastuin. Ihan niin kuin Bilbaoonkin sen jälkeen. Bilbaosta tulossa vielä oma juttunsa ja lisää kuvia jossain vaiheessa…

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Susannastravels lauantai, lokakuu 7, 2017 at 22:08

    Hieno kohde, turistilaumoja ei varmaankaan ollut runsaasti? oliko aurinkoista?
    Espanjaa pitäisikin joskus kiertää enemmän. Italiassa on muuten lähes aina croisantteja aamupalalla, mutta itse tykkään enemmän ostaa suklaa croisantteja päivällä

    • Reply tiatones lauantai, lokakuu 7, 2017 at 22:30

      Ainakaan syyskuun puolivälissä ei ollut mitään kovin häiritsevää turistimäärää liikenteessä. Aurinko paistoi ainakin yhtenä päivänä aamupäivällä, kun oltiin patikoimassa, mutta suurimman osan ajasta oli aika pilvistä. Oltiin San Sebastianissa kolme yötä ja se on kyllä tosi ihana kaupunki. Tietysti jos haluaa enemmän aurinkoa ja lämpöä, kannattaa varmaan mennä ihan kesällä. Aika sateisesta alueesta kuitenkin taitaa olla kyse. Toisaalta itse en tykkää kauhean kuumastakaan. Mentiin sitten San Sebastianin jälkeen Bilbaoon ja siellä olikin sitten ihan lämmin ja aurinkoista.

    Leave a Reply