Monthly Archives

kesäkuu 2017

Joulusta Juhannukseen

Laitan tähän kuvia, joita olen ottanut viimeisen puolen vuoden aikana erilaisilla pienemmillä retkillä lähelle, ja vähän kauemmaskin. Ei kuitenkaan kovin kauas, koska niille kuville on sitten omat juttunsa…

Jouluista tunnelmaa Sinebrychoffin museossa Helsingissä

Linkin takana lisää em. museosta:

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2017/01/10/tunnelmia-lux-helsingista-bodom-jarvelta-ja-vahan-museostakin/

Lahden komeat jouluvalot

Arabia, Helsinki. Tammikuussa aloin opiskella Aalto-ylipiston avoimessa digitaalista kuvailmaisua.

Tammikuussa käytiin Ateneumissa (edellisestä käynnistä taisi olla n. 20 vuotta minulla)

Tammikuinen vesikeli. Elokuviin menossa. Tennispalatsi, Helsinki.

Huuhkaja Heinolan lintutarhassa helmikuussa

Papukaijat Heinolan lintutarhassa

Vanhan kaupungin pato Helsingissä talvella

Katutaidetta Vallilassa Helsingissä

Kivikissa ja katutaidetta Arabiassa Helsingissä

Espoon tuomiokirkko pääsiäisenä, kiirastorstai-iltana

Hietaniemen hautausmaa on suosikkipaikkojani Helsingissä

Hietaniemen hautausmaa. Taas löytyi pallonmuotoinen hautakivi.

Erikoinen lasitakka Ison Omenan kauppakeskuksen käytävällä Espoossa

Hietaniemen hautausmaa, ortodoksiselta hautausmaalta

Hietaniemen ortodoksiselta hautausmaalta

Puolarmetsän sairaalan purku Espoossa

Hääpäivän juhlintaa Helsingissä toukokuussa. Senaatintori.

Lähimetsässä. Puissa kiipeileminen tekee hyvää vanhoillekin ihmisille.

Kesä on tullut

Lännenratsastus. Ystävän kanssa hevostapahtumassa Kaivopuistossa

Hieno talo Ullalinnassa Helsingissä

Presidentti Mauno Koiviston hauta hautajaispäivänä Hietaniemen hautausmaalla

Juhannuskokkoa katsomassa Espoon Koukkuniemessä

Juhannuskokkoa katsomassa Espoon Koukkuniemessä

Kävelyllä lähellä kotia Espoossa. Pellot valkoisenaan kukkia.

Ja sitten vain odottelemaan syksyisempää kuvasarjaa… 🙂

Stora Herrön retki kuvina

Stora Herrö on aivan mahtavan hieno ulkoilusaari sekin. Viime kesän Rövaren-retkestä olimme oppineet, että kannattaa hypätä tuuriboottiin sieltä, mistä se lähtee, jos haluaa varmasti mahtua mukaan. Tällä kertaa olisi kyllä ollut ihan hyvin tilaa, vaikka olisimme hypänneet kyytiin myöhemmältäkin pysäkiltä. Sää oli todella upea, eli olin kuvitellut, että porukkaa olisi ollut liikkeellä enemmänkin, mutta ehkä ruuhkat ovat vasta heinäkuussa…?

Kuvassa purjeveneitä Kivenlahdessa.

Meillä oli kaksi vaihtoehtoista lähtöpaikkaa, Kivenlahti tai Otaniemi. Valitsimme Kivenlahden. Tällä kertaa olimme aikaisin liikenteessä ja vene lähti jo kello 9.00. Matka maksoi 5 euroa/henkilö yhteen suuntaan. Saaressa jäi aikaa kolmisen tuntia, mikä riitti oikein hyvin. Stora Herrössä on aika jyrkät pinnanmuodot ja kiipeiltävää riittää sen verran, että ainakin minä olin kolmen tunnin tutkimusretken jälkeen jo aika väsähtänyt.

Matkan varrella kuvattua…

Venematkojen jänniä yksityiskohtia olivat mm. sillan alitukset, jolloin piti melkein kumartua, ettei lyönyt päätään. Menomatkalla emme tarenneet istua koko matkaa kannella, vaan piti mennä sisätiloihin lämmittelemään. Matkan varrella nähtiin myös Vasikkasaaren Poseidonin temppeli, jota ihmeteltiin jo viime kesänä…

Menomatka kesti niinkin pitkään kuin 2 tuntia 15 minuuttia. Ennen Stora Herrötä pysähdyttiin muillakin saarilla; Isossa Vasikkasaaressa, Gåsgrundenissa ja Rövarenissa. Takaisin menimme eri veneellä, eikä se matka kestänyt lähellekään niin kauan.

Vihdoinkin Stora Herrön jyrkät rantakalliot näkyvissä…

Stora Herrö on huomattavasti isompi saari kuin Rövaren, jonka kiersimme viime kesänä kokonaan ympäri rantoja pitkin. Stora Herrössä on myös joitakin mökkejä/yksityisalueita.

Stora Herrössä riitti kiipeiltävää heti alkuun…

Saaressa riitti mäntykangasmetsää ja polkuja… Seuraavassa kuvassa pilkottaa jonkinlainen grillikatos…

Ensin suunnattiin näkötorniin…

Maisemia näkötornista…

Purjeveneitä oli aika paljon liikenteessä…

Komea kelo

Eväidensyöntipaikka löytyi kallioilta. Eväänä oli suklaapannukakkuja (tattarijauhoista ja sokerittomia) sekä sipsejä. Kolme puolen litran pulloa vettä riitti kahdelle juuri ja juuri. Takaisintulomatka tehtiin sellaisella veneellä, josta sai ostaa juomia, joten mies otti kahvia ja minä mehun.

Melojia näkyi myös olevan paljon liikenteessä…

Aika hienot pilvet

Sää oli helteinen ja pilvet sen näköisiä, että kuvittelin ukonilman räsähtävän päällemme hetkenä minä hyvänsä. Sen jälkeen, kun olimme syöneet eväitä ja olin ottanut kuvia rantakallioilla, lähdimme takaisin metsään. Siinä vaiheessa satoi muutaman minuutin ajan lämmintä sumumaista tihkua. Muuten oli aikalailla aurinkoista, ja lämmintä oli tietysti koko ajan. Montakohan näin lämmintä päivää tänä kesänä sitten loppujen lopuksi saadaan, vai jäävätköhän tällaiset ilmat hyvinkin vähiin?

Olen tehnyt itse nämäkin vaatteet, sekä shortsit/caprit että puseron, jossa on olkapäiltä sidottavat hihat.

Ulkovessassa oli taas pakko käydä kerran… Olihan siellä aika tyrmäävä haju minun mielestäni. Ja ovet olivat ainakin tässä vessassa aika tiukat…

Keskellä metsää oli kaivo

Ja sitten, kun lähdettiin metsän läpi toiseen suuntaan, löytyi vielä pieni hiekkaranta…

Biitsi, jee!

Oli niin lämmin, että oli pakko päästä vilvoittelemaan jalkoja viileässä merivedessä…

Purjeveneitä oli aika paljon liikenteessä…

Takaisin palattiin sitten Otaniemeen menevällä veneellä. Kuvassa Keilaniemen ’pilvenpiirtäjät’, joita olen joskus muulloinkin käynyt kuvaamassa esimerkiksi auringonlaskussa.

Viime kesän Rövarenin retkestä löytyy juttu seuraavan linkin takaa:

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/03/olipa-kerran-saari-nimelta-ryovari/

Myös Kotkan saaristoon olisi tarkoitus päästä tänäkin kesänä. Aivokuumerokotteetkin on otettu jo sitä varten, vaikka punkkeja kannattaa tietysti silti varoa (levittävät myös borrelioosia).

Juttu viime kesän Rankin retkeltä:

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/rankki-rankempi-rankin-kotkan-saaristo-kutsuu/

 

Eckerö Linellä lahden ylitse

Sanoin miehelle, että ei mennä aina Viking Linellä, kokeillaan välillä vaikka Eckerö Lineä. Liput saatiinkin sitten 15 euroon per henkilö, meno-paluu, eli paljon ei päiväretkestä Tallinnaan veloitettu.

Tässä siis listaan m/s Finlandian hyviä ja huonoja puolia meidän näkökulmasta…

Aikainen lähtöaika (8.30) mahdollisti pitemmän maissa oleilun. Olen tunnetusti aamu-uninen, joten koville otti, mutta ehdittiin sitten Tallinnassa käydä kaikkialla missä haluttiinkin, eikä tullut mikään kiire. Takaisin päin laiva lähti klo 18.45. Matka kesti sen 2,5 tuntia suuntaansa. Seitsemän tuntia maissa oli ehdottomasti hyvä juttu. ++

Ainakin osittain M/S Finlandia oli minusta jotenkin kolkon tuntuinen laiva. Olin kyllä jo etukäteen Wikipediasta selvittänyt, että tämä Finlandia on joku Koreassa rakennettu vanhahko purkki, joka on seilaillut aikaisemmin Välimerellä Italian suunnalla. Onhan sitä tietysti remontoitu, mutta suurimmaksi osaksi se ei näyttänyt minusta kovinkaan viihtyisältä. Paikoitellen oli kyllä sellaisia alueita ja yksityiskohtia, joista myös tykkäsin. Kuten esimerkiksi siinä Bar Naissaar ja koru-asuste-myymälän tienoilla.

Laivassa oli lauantaina aika täyttä ja istumapaikkoja oli aika vaikea löytää, jos halusi esimerkiksi syödä tai istua kuuntelemassa elävää musiikkia. –

Menomatkalla löytyi ensin vain tällainen istumapaikka…

Peräkahvilassa oli myytävänä monenlaista evästä, eikä hinnat vaikuttaneet ihan niin hurjilta kuin mihin yleensä laivoilla on tottunut. Ainakin Viking Line on tuntunut viime aikoina alkaneen panostaa enemmän vähän fiinimpiin ja hinnakkaampiin ’ravintolamaailmoihin’ ja unohtaneen nämä ’köyhälistön kuppilat’. No, Eckerö Linen laivalla onneksi oli tämmöinen kuppila, tosin minusta sekin oli sisustukseltaan vähän valju. Tämän lisäksi laivalla näytti olevan vain buffet ja useita erilaisia baareja ja pubeja.

Oltiin aamulla ensin menossa aamiaisbuffettiin (joka olisi ollut aika kallis, 15 e/hlö), mutta kyllästyttiin jonottamaan ja mentiin kahvilaan, jossa otettiin pekoniaamiaiset (todella ’terveellistä’: pekonia, munakokkelia ja paistettuja perunoita). Annos oli tosi iso ja maksoi 10 e. Olisin kyllä voinut ottaa puuroaamiaisenkin, koska syön nykyään kauraa. Olisi ollut halvempi ja todennäköisesti terveellisempikin. Jouduttiin syömään pekoniaamiaiset seisomapaikoilla, koska tilaa ei muualla ollut.

Pekoniaamiaiset

Bar Nosturissa esiintyi sekä meno- että tulomatkalla jazzlaulajana tunnettu Bianca Morales, joka näytti ihan samalta kuin yli 30 vuotta sitten. Muistan siis nähneeni Bianca Moralesin televisiossa joskus 80-luvun alussa, kun olin lapsi. Se oli siis sitä aikaa, kun kaikki televisioon päässeet olivat valtakunnan julkkiksia, koska kanaviakin oli vain kaksi. Eihän sitä aina kaikista lauluista voi tykätä, mutta taisin kuitenkin kuunnella Biancaa paljon mieluummin kuin sitä Viking Linen bändiä, jonka olen nähnyt/kuullut moneen kertaan. Bianca = hyvä-ääninen nainen. Kaikenlaiset bingot ja muut kilpailut loistivat poissaolollaan, enkä ainakaan minä niitä kauheasti kaivannut. ++

Bianca laulaa ja ikkunoista näkyy Tallinna

Bar Nosturi oli sinänsä ihan viihtyisä, isot ikkunat menosuuntaan. Ainoa miinus oli tosiaan se, että sieltäkin oli vaikea löytää istumapaikkaa. Kuvassa näkyvät pyöreät selkänojattomat tuolit jo täytettyjen pöytien edessä ei oikein olleet houkuttelevia, eikä niillä näyttänyt istuvan kukaan. Jotenkin kuitenkin onnistuimme jossain vaiheessa nappaamaan ihan hyvät istumapaikat molempiin suuntiin, eikä niistä kannattanut sitten enää luopua.

Bar Nosturi

Musiikki myös soi ehkä pikkuisen liian kovalla, mutta tungin korviin tavalliset vaahtokorvatulpat, vaikka sellaiset ei oikeasti mahdu minulle, korvan ulkopuolelle puserrettuina ne vaimentavat musiikin ihan sopivaksi.

Muutenkin tällä laivalla ärsytti monenlainen melu. Vessojen käsikuivaimet nyt ärsyttävät minua aina ja joka paikassa (en ymmärrä, miksi niitä mölytoosia niin rakastetaan. Sen lisäksi, että helvetillinen möly tuntuu siltä kuin päätä poltettaisiin, nämä kuivaimet myös suihkivat kaikki pöpöt ympäriinsä…)Tämän lisäksi Pub Telakka, jossa esiintyi trubaduuri ja jossa taisi olla myös jokin lyhyt karaoketuokio, oli aivan käsittämätön melupesä. Ihmiset kirjaimellisesti huusivat kilpaa pöydissään, niin että tuloksena oli korvia huumaava meteli. Tai kakofonia, kun trubaduurikin vielä yritti piipittää siellä keskellä jotain. Pelkkä paikan ohittaminen tuntui epämukavalta. En muista tällaista kyllä tulleen koskaan vastaan millään muulla laivalla. Ei tässä Telakassakaan kyllä olisi ollut tilaa istua, eikä sinne edes kiinnostanut jäädä odottamaan paikkojen vapautumista. —

Kannella en edes käynyt, koska tuuli oli maissakin ihan liian kylmä ja kova. Enpä ole tainnut yleensä jättää kannella käymistä ikinä väliin, mutta nyt se jäi, vaikka oli kesä. Tämä ei liity varsinaisesti laivan hyviin tai huonoihin puoliin, mutta kannesta on vaikea sanoa yhtään mitään.

Taxfree-myymälästä ostin pari pötköä suklaanappeja. Myymälässä tuntui vähän ahtaalta, mutta niinhän niissä varmaan aina tuntuu. Myymälään (Market & Parfymeria) mentiin oudosti ihan siitä vierestä, mistä astutaan laivaan, ja siinä kerroksessa oli minusta muuten aika kolkkoa. Ylempänä, Bar Naissaaren vieressä, oli pienempi myymälä, jossa oli koruja, laukkuja, vaatteita ja asusteita.

Mieheni mielestä hinnat tällä laivalla olivat ehkä vähän edullisemmat kuin joillakin muilla laivoilla, ainakin alkoholijuomien hinnoissa. Minähän en itse alkoholia osta enkä yleensä juokaan.

Tällä risteilyllä oli myös vähän enemmän sekoilua ja kännihäiriköitä kuin mitä olen aikaisemmin onnistunut näkemään. Kaikenlaisia välikohtauksia tuli huomioitua. Joku mummo rääkyi painokelvottomuuksia esiintymislavan suuntaan, joku mies pantiin käsirautoihin ja sen sellaista.

Voisimme ihan hyvin ostaa toistekin Eckerö Linen liput lahden ylitykseen (nämä siis maksoivat vaivaiset 15 e/hlö), ellemme sitten seuraavalla kerralla halua kokeilla jotain nopeampaa laivaa. Minullehan laivamatkailu ei näytä sopivan sen paremmin kuin lentäminenkään, kun minua keikutti ja pyörrytti tämänkin matkan jälkeen vielä kokonaista kaksi päivää. Eikä laiva edes keinunut mitenkään erityisemmin, niin että sitä olisi siellä ollessa huomannut.

Tallinnassa käytiin siis tällä kertaa katsomassa Kadriorgin palatsia ja muita rakennuksia:

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2017/06/06/kadriorgin-palatsi-ja-muita-rakennuksia/

Artikkelikuva on kuvattu tätä edeltävällä Tallinnan reissulla maaliskuussa Viking XPRS:n kannelta.

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2017/03/03/tallinn-legends-niin-kuin-kummitusjuna-ilman-junaa/

Linnunlaulun huvilatunnelmaa sisällä ja ulkona

Tarkoituksenamme oli aurinkoisena sunnuntaipäivänä lähteä vain vähän kävelemään Helsinkiin, sinne Linnunlaulun, tai Eläintarhan, huviloiden suunnalle. Loppujen lopuksi päädyimme seikkailemaan paikasta ja tilaisuudesta toiseen, kun Helsinki-päivänä sattuikin olemaan jos jonkinlaista ohjelmaa ja jännää nähtävää. Ensin päädyimme Eläintarhan huvilaan, jonne pääsi päivän kunniaksi sisälle asti.

Blomin perheen elämästä oli säilynyt myös paljon valokuvia

Eläintarhan huvila on uusrenessanssityylinen puuhuvila, joka on rakennettu vuonna 1889 Frans Oskar Blomin perheen kodiksi. Huvila on välillä ollut aika huonossakin kunnossa ja purku-uhan alla. Nykyään siellä toimii taiteilijaresidenssi ja alakerta on kalustettu 1800-luvun porvariskodin tyyliin. Oli tosi kivaa päästä katsomaan näin jännittävää vanhaa taloa sisältä. Siellä oli kauniisti kalustettuja huoneita, hienoja tapetteja ja vanhan ajan tunnelmaa.

Portaikko Eläintarhan huvilassa. Tapetit olivat tässä aika vanhan näköisiä.

Sali, jossa oli mm. todella hieno kaakeliuuni.

Salin hieno kaakeliuuni

Ihana makuukamari

Huvilan parvekkeella

Näkymä huvilan pihalta ja parvekkeelta

Mies söi lettuja huvilan pihalla

Eläintarhan huvilalta jatkoimme Villa Kiveen, jossa alkoi juuri sattumalta vuoden helsinkiläiskirjailijan julkistamistilaisuus. Pysähdyimme seuraamaan tilaisuutta ja tutustuimme myös runonäyttelyyn. Tällä viikolla onkin saatu aika suuri kulttuuriannos, kun torstaina oltiin Cross Over -festivaaleilla, jossa esiinnyin itse runojeni ja musiikkini kanssa.

Vaaleanpunainen huvila kallion päällä radan vieressä

Yksi huviloista radan vieressä kallion päällä

Villa Kivi

Päätimme sitten sunnuntaikävelyllämme suunnata vielä Talvipuutarhaan. Siellä lauloi Venla Saartamo, jota kuunneltiin muutaman biisin verran. Talvipuutarha on kiva paikka, jossa muistan viimeksi käyneeni joskus vuonna 1995. Noh, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin tunnen olevani edelleen yhtä nuori, heh-heh. Talvipuutarhan tropiikin jälkeen ulkona tuntui vähän viileältä. Sitten alkoikin pilvistyä ja sade ropsahti sopivasti, kun olimme bussissa matkalla kotiin.

Emme siis etukäteen tienneet mitään mistään Helsinki-päivästä ja näistä ohjelmista, mitä eteen sattui, mutta ihan kiva päivä meillä oli. Lähdetiin pelkästään kävelylle, päästiin sisälle huviloihin ja eksyttiin monenmoisiin kulttuuritilaisuuksiin. Lopuksi käytiin vielä syömässä merirosvoteemaisessa Hook-ravintolassa. Minä söin siipiä ja ranskalaisia ja mies pihvisalaatin, ja hyvää oli.

Talvipuutarha

Talvipuutarha

Kadriorgin palatsi ja muita rakennuksia

Lähdettiinpä sitten kesäkuun alkajaisiksi ja taas kerran päiväreissulle Tallinnaan, jossa käytiin katsastamassa uusia kulmia. Ensin käytiin tutustumassa Kadriorgin palatsiin ja sen jälkeen oli tarkoitus haahuilla ympäriinsä autiotaloja bongaillen. No, niitä autiotaloja ei ehkä tällä kertaa nähty niin paljon kuin oli odotettu (viime kerrallahan niitä nähtiin, vaikkei odotettu), mutta Kadriorgin lähistöllä sai kuitenkin ihastella toinen toistaan upeampia huviloita ja muita rakennuksia, joista jotkut olivat paremmassa kunnossa ja jotkut taas vähän ränsistyneempiä ja tyhjillään.

Tällä kertaa testattiin myös Eckerö Linen m/s Finlandia. Yleensähän (ainakin minä) olen matkustanut Tallinnaan vain Viking Linen kyydissä, joten oli kyllä kiva välillä kokeilla jonkun muunkin firman purtiloa (laitanpa siitä Eckerö Linestä vielä erillisen jutun).

Tornitalo

Tallinnassa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta eipä siellä etelässä juuri sen lämpimämpää ollut kuin kotomaassakaan.  Kova ja kylmä tuuli kävi luihin ja ytimiin, eikä lämmin villatakki farkkutakin alla ollut ollenkaan huono idea. Olin juuri saanut ommeltua valmiiksi liehuvahelmaiset ’hamehousut’, joita olin heti innokas käyttämään, mutta niiden alle jouduin sitten laittamaan vielä mukaan ottamani legginssit, että tarkenin. En nyt tiedä, näyttikö tällainen tyyli typerältä vai ei, pääasia kuitenkin, ettei palellut. Huivikin oli suurimman osan ajasta kiedottuna kaulan lisäksi myös pään ympäri, niin että näytin ihan maatuskalta. Ja huivi sattui olemaan vielä sävy sävyyn palatsin kanssa.

Kylmä oli, mutta maatuska oli silti iloinen… 🙂

Aurinko paistoi, mutta kylmä puhalsi, eikä villatakki ollut ollenkaan huono idea

Kadriorgin palatsin on rakennuttanut Pietari Suuri. Rakennus toimii nykyään taidemuseona ja siellä on esillä Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Mieheni ainakin tuntui löytävän paljon mieleisiä tauluja, kuten esimerkiksi hollantilaisia ’eläintauluja’ tai ruoka-asetelmia, joissa linnut makaavat tarjottimilla ja kanit ketarat ojossa.

Pietari I Suuri

Palatsissa ei siis ole juurikaan mitään keisarin huonekaluja tai muuta sellaista. Palatsi oli kyllä minun mielestäni sisältäkin ihan hieno rakennus. Kyllä siellä kannatti käydä. Ulkona on sitten isot puistoalueet kierreltäviksi.

Ajoimme ensin satamasta raitiovaunuilla Kadriorgiin, ettei tulisi liikaa käveltävää. Palatsissa käynnin jälkeen lähdimme kävelemään takaisin päin. Matkan varrella nähtiin kaikenlaisia jänniä rakennuksia, joissa oli jos jonkinmoista uloketta, erkkeriä ja tornia. Nähtiin myös muutamia autiotaloja, jotka ilmeisesti olivat myytävinä. Yhdellä sivukadulla seisoskeli joku mömmöhörhön oloinen hemmo tutisemassa jonkun talon päädyssä ja yritettiin kiertää se tyyppi vähän kauempaa. Muuten näillä kulmilla vaikutti aika rauhalliselta.

Ilmeisesti myytävänä

Hieno talo

Erikoinen. Näyttää niin kuin päälle olisi kasattu uusia kerroksia.

Erkkereitä ja ulokkeita oli paljon

Jostain syystä tämä talo oli minusta jännän näköinen.

Puoti

”Tee oikea valinta”. Aikamoinen kunnostaminen näissä kyllä varmaan olisi.

Päädyttiin sitten lopulta Kangadzungeliin (eli suomeksi kangasviidakkoon). Viimekerralla en saanut sieltä mitään ostettua ja halusin nyt mennä sinne uudelleen, kun oli paremmin aikaa. Mies jäi ulkopuolelle odottamaan, enkä palalaareja penkoessani huomannut ollenkaan ajan kulua, ennen kuin aloin voida huonosti. Ehkä olin saanut jonkin allergisen reaktion pölyisistä kankaista, ja onhan niissä ilmeisesti kaikenlaisia kemikaalejakin (??). Otin sitten ne kankaat, mitä olin siihen mennessä ehtinyt valita ja lähdin kassalle. Olin kuulemma ollut penkomassa kankaita 45 minuuttia. Siellä vain oli niin paljon kivoja juttuja, enkä osannut päättää mitä ottaisin… Kankaat ovat palapuolellakin siististi värin mukaan pinoihin viikattuina, mikä helpottaa katselua ja on vähän erilaista kuin mihin Suomessa on tottunut.

Hillittyjä värejä ja kuoseja minulle. Ehkä niistä tulee pari puseroa ja housut.

Kalle Kustan ruuat

Olo oli sitten aika huono ja äklöttävä, mutta palauduin onneksi entiselleni sen jälkeen, kun olimme käyneet syömässä. Jostain syystä menimme vanhaan kaupunkiin ja valitsimme sieltä Kalle Kusta –nimisen ravintolan, joka oli selvästi suunnattu suomalaisille turisteille. Ei minulla kyllä mitään valittamista ollut. Minä söin kuhaa ja mies stroganoffia. Sen jälkeen minulla riittikin voimia kohdata Rimissä pelottava venäjänkielinen vartija…

Mieheni halusi siis jostain syystä vielä käydä Rimi-nimisessä valintamyymälässä ostamassa leipää ja suolakurkkuja (älkää minulta kysykö…). Katsoin siinä kaupan eteisessä sitten, että tuossa maksuautomaatilta näyttävän pömpelin vieressä näyttäisi olevan yksi ylimääräinen tuoli. Voisin varmaan istua siinä ja odottaa, kun ei minulla ollut mitään asiaa mihinkään ruokakauppaan. No, yhtäkkiä jostain pelmahti koppalakkinen vartijaukko, joka rupesi selvällä venäjänkielellä selvittämään minulle (niin, minähän siis sattumoisin ymmärrän venäjää juuri sen verran), että siinä ei saa istua, koska tuossa on tietokone. No, ukko sitten paineli itse sinne pömpelin taakse istumaan (niitä maksupömpeleitähän oli Suomessakin vielä joitain vuosia sitten, joten kuvittelin sen olevan sellainen…) ja se minun tuolini jäi siinä tyhjäksi. En tiedä, mitä haittaa siitä olisi ollut, jos olisin siinä istunut, kun ei se ukko sitten seisomastakaan kuitenkaan ajanut pois.

Tämän jälkeen olikin sitten jo aika lähteä kävelemään takaisin satamaan päin. Tallinna oli sillä kertaa nähty ja varmaan siellä riittää vielä paljon uusia kulmia nähtäväksi. Kyllä sinne varmaankin taas jossain vaiheessa palataan uudelle retkelle.